VANTAA:
(Svala & Joutsi * viimeisimmät lisäykset: 20.3.2016)

(Wikipedia, 2012): Vantaa (ruots. Vanda) on kaupunki Uudellamaalla, lähellä Suomenlahden rannikkoa. Se on väkiluvultaan Suomen neljänneksi suurin kaupunki, ja kuuluu pääkaupunkiseutuun. Vantaalla oli 2012-08-31 31. elokuuta 2012 204 545 asukasta. Vantaan edeltäjän Helsingin pitäjän historia ulottuu ainakin 1300-luvulle. Helsingin pitäjästä tuli Helsingin maalaiskunta (ruots. Helsinge) 1865 annetun Suomen ensimmäisen kunnallislain johdosta.
Vuonna 1972 Helsingin maalaiskunta muutettiin Vantaan kauppalaksi ja tämä vuonna 1974 nykyiseksi Vantaan kaupungiksi.

Varhaisin säilynyt asiakirjamaininta Helsingin pitäjästä on vuodelta 1351, jota pidetään pitäjän synnyinvuotena. Vantaa on maalaiskunnan ajoista lähtien kehittynyt nykyiselleen maaltamuuton ja hyvien liikenneyhteyksien ansiosta.
Vantaalle ovat Espoon tapaan ominaisia esikaupunkimaiset lähiöt ja yhden selkeän keskustan puuttuminen. Keski-Vantaalla sijaitsee Helsinki-Vantaan lentoasema, Suomen päälentoasema.

Merkittävimmät kaupunginosat ovat Tikkurila, Korso, Hakunila, Koivukylä, Martinlaakso, Seutula ja Myyrmäki. Vantaa on pääkaupunkiseudun kunta, jonka naapurikunnat ovat pohjoisessa Tuusula ja Kerava, idässä Sipoo, etelässä Helsinki, lännessä Espoo ja luoteessa Nurmijärvi.

Keskeltä Vantaata voi löytää näinkin rauhallisia alueita. Länsi-Vantaa on hyvin hajarakennettua aluetta. Vantaa on pääosin jokien halkomaa alavaa aluetta. Länsi-Vantaan läpi kulkee Vantaanjoki, ja Itä-Vantaalla virtaa Vantaanjoen sivujoki Keravanjoki. Vuosaaren mukana vuonna 1966 Helsingin maalaiskunta menetti kaimakaupungilleen lähes koko merenrannikkonsa. Kaakkoiskulmassaan Vantaa ulottui kuitenkin vielä vuoden 2008 loppuun saakka merenrantaan Porvarinlahdella, mutta vuoden 2009 alusta ranta-alue liitettiin Helsinkiin yhdessä osan Sipoota kanssa.

Vantaalla on järviä suhteellisen vähän ja ne ovat pieniä. Suurin niistä on Silvolan tekojärvi, joka liittyy pääkaupunkiseudun vedensaantijärjestelmään yhdessä Päijännetunnelin kanssa. Itä-Vantaalla on lisäksi virkistyskohteena tunnettu Kuusijärvi ja Länsi-Vantaalla Pähkinärinteen alueella on pieni Lammaslampi. Lisäksi Espoon Pitkäjärven koillisin kolkka ulottuu läntisen Vantaan puolelle Kehä III:n ja Hämeenkylän välisellä alueella. Vantaan itäisimmät asuntoalueet, Rajakylä ja Länsimäki sijaitsevat aivan Helsingin rajan pinnassa ja ne liittyvät viereisiin Helsingin puolella sijaitseviin Vesalan ja Mellunmäen asuntoalueisiin. Vaikka yleinen käsitys on, ettei Suomessa ole metrorataa muualla kuin Helsingissä, Mellunmäen metroaseman kääntöraiteisto sijaitsee osittain Vantaan puolella.

Vantaan nimien historia ja alkuperä: Ruotsin Hälsinglandista 1300-luvulla tulleet uudisasukkaat asettuivat asumaan nykyisen Vantaan alueelle ja he nimittivät paikalla virrannutta jokea Helsinginjoeksi (ruots. Helsingl tai Helsingaa). Vantaan alkuperäinen nimi, Helsingin pitäjä (ruots. Helsinge), sai nimensä tämän joen mukaan. Sama joki, tai oikeastaan yksi sen osista, Vanhankaupunginkoski, jonka nimenä oli aikoinaan Helsinge fors (Helsingin­koski), on antanut nimensä myös Helsingille (ruots. Helsingfors).
Joen yläjuoksun varrella, erityisesti nykyisen Riihimäen seudulla asuneet hämäläiset kutsuivat samaa jokea Vantaanjoeksi alueella sijaitsevan Vantaanjärven ja Vantaa-nimisen kylän mukaan. Vantaanjoki (ruots. Vanda l) vakinaistuikin joen nimeksi 1500-luvulla. Myös Helsingin maalaiskunnan alueella, Vantaankosken länsipuolella, on vanhastaan ollut Vantaa (ruots. Vanda) -niminen kylä, joka alueeltaan vastasi lähinnä nykyistä Vantaanlaakson kaupunginosaa.
Vuonna 1865, kun kunnallishallinnosta annetun asetuksen mukaisesti perustettiin maalaiskunnat, siihenastisen Helsingin pitäjän nimeksi tuli Helsingin maalaiskunta. Kun se yli sata vuotta myöhemmin aiottiin muuttaa kauppalaksi, nimivaihtoehtoina olivat muun muassa Helsingin kauppala, Helsinginjoen kauppala ja Vantaanjoen kauppala. Lopulliseksi nimeksi valittiin lyhyesti Vantaan kauppala Vantaanjoen mukaan. Vantaa tuli kauppalaksi vuoden 1972 ja kaupungiksi vuoden 1974 alussa.

Martinlaakso (Mårtensdal):

A) Martinlaakson ostari (2011) Martinlaakson rautatieaseman itäpuolella. Kuvasi nimimerkki "Paju" (lisenssi, OK ~ Creative Commons Attribution-Share Alike 3.0 Unported

Martinlaakso (ruots. Mårtensdal) on kaupunginosa Länsi-Vantaalla. Vuosina 1968–1975 rakennettiin kerrostaloalue, jota on uudistettu ja täydennetty. Ensin sinne oli rakennettu jo 1950-luvulla omakotitaloja Vihertielle ja Kivimäkeen. Vanhinta asutus on kuitenkin Isontammentiellä, joka on osa Turusta Viipuriin johtanutta Suurta rantatietä eli Kuninkaantietä. Kaupunginosan pohjoisosassa on Vantaankosken rautatieasema (1991) ja siihen liittyvä Martinlaakson yritysalue. Kaupunginosassa oli vuoden 2010 alussa 11 393 asukasta. Martinlaakson lähialueita ovat Kaivoksela, Myyrmäki, Varisto, Myllymäki ja Vantaanlaakso.
Martinlaaksossa on kolme suurta mäkeä: Raappavuori, korkealle kohoava Laajavuori ja Kivivuori. Ne ovat pohjana valtaosalle alueen kadunnimistä. Vihertien nimi johtuu talosta, jonka maista tontit lohkottiin; Grönkullan talo sijaitsee Lyhtykujalla. Kivimäen nimi johtuu vastaavasti Stenbackan talosta, joka sijaitsee Ylästöntien länsipäässä. Asemakaava perustuu ulkosyöttöiseen katuverkkoon ja laajaan sisäiseen jalankulkuverkkoon, jonka varrelle sijoittuvat puistot ja palvelut. Pääkatu Martinlaaksontie on leveä ja lehtevä bulevardi.
Martinlaakson historiaa: Martinlaakso on rakennettu Martinkylän (Mårtensby) maarekisterikylän takametsään. Kylän kantatalot olivat saaneet täältä maakaistaleet isojaossa 1700-luvulla. Vanha Martinkylä sijaitsee Vanhan Nurmijärventien varrella, ja siellä on ollut maataloja jo 1500-luvulla. Myös Espoossa ja Sipoossa oli Martinkylä, Mårtensby. Siksi päätettiin, että Espooseen tulee Martinsilta, Vantaalle Martinlaakso ja Sipooseen jää Martinkylä.
Martinlaakson rata valmistui ensin Martinlaaksoon asti 1975, jolloin M-juna alkoi kuljettaa asukkaita Helsinkiin 20 minuutissa: matka-aika Martinlaaksosta Helsinkiin piteni 21 minuuttiin Vantaankosken aseman valmistuttua 2.9.1991. Kaupunginosassa on kaksi rautatieasemaa: Martinlaakso (1975) ja Vantaankoski (1991).
Kehärata Vantaankoskelta Kivistön ja Lentoaseman kautta pääradalle ja edelleen Tikkurilaan on valmistui vuoden 2015 heinäkuussa. Rata yhdistää toisiinsa 200 000 asukasta ja 200 000 työpaikkaa.
Martinkeskus (1970) oli aikanaan Pohjoismaiden suurin kauppakeskus. Aseman viereen on valmistunut uusi kauppakeskus, Martinlaakson ostari (2011) ~ (Wikipedia, 2016).

Tikkurila:

B) (Wikipedia, marraskuu 2013): Tikkurila (ruots. Dickursby) on Vantaan kaupunginosa pääradan varrella, Keravanjoen pohjoispuolella, noin 16 kilometriä pohjoiseen Helsingin keskustasta. Se on Vantaan hallinnollinen keskus ja merkittävin taajama Myyrmäen ohella. Tikkurilasta ei ole kehittynyt selkeää keskustaa Vantaalle, Lentokentän kaupunginosa jakaa Vantaan kahtia. Länsi-Vantaan keskuksena toimii Myyrmäki. Tikkurilan väestö on vanhusvoittoista, koska palvelut ovat lähellä. Verrattaessa Tikkurilaa muuhun Vantaaseen, on siellä eniten yksin asuvia ja vähiten suuria perheitä.
Tikkurila kuuluu niiden kymmenen Vantaan kaupunginosan joukkoon, joiden asunnoista alle puolet on omistusasuntoja. Vuokra-asunnoista suurin osa on vakuutusyhtiöiden tai VVO:n omistamia. Asumisoikeusasuntoja on vain yksi prosentti. Asuntojen keskikoko on Vantaan matalin, vain 58 neliömetriä.

Hallinnollisesti Tikkurilan kaupunginosa käsittää vajaan neliökilometrin kokoisen alueen. Sen rajoina ovat idässä päärata, pohjoisessa Valkoisenlähteentien tielinjaus ja lännessä Talvikkitie. Etelässä Tikkurila rajautuu Vantaan ja Helsingin väliseen kaupunginrajaan. Kaupunginosan asukasluku oli 4 727 vuoden 2006 alussa, jolloin se oli kasvanut hieman yli 20 prosenttia runsaan 10 vuoden aikana.

Tikkurila muodostaa ympäröivien kaupunginosien (Hiekkaharju, Jokiniemi, Kuninkaala, Simonkylä, Viertola) kanssa yhteinäisen taajaman. Eri kaupunginosien väliset rajat ovat lähinnä hallinnollisia, ja arkipuheessa nimitystä Tikkurila käytetään usein virallista kaupunginosaa laajemmasta alueesta. Tämä heijastuu myös alueen virallisessa nimistössä: esimerkiksi Tikkurilan urheilupuisto on Viertolan kaupunginosassa ja Tikkurilan lukio Jokiniemen kaupunginosassa.
Tikkurila on myös yksi pääkaupunkiseudun aluekeskuksista. Tikkurilan suuralueeseen (2007-) kuuluu seuraavat kymmenen kaupunginosaa: Hiekkaharju, Tikkurila, Jokiniemi, Viertola, Kuninkaala, Simonkylä, Hakkila, Ruskeasanta, Koivuhaka ja Helsingin pitäjän kirkonkylä. Tikkurilan suuralueella asuu 37 064 asukasta (1.1.2010).

Tikkurila on rakennettu melko väljästi ja sitä hallitsevat viheralueiden ympäröimät autotiet, joiden väliin on rakennettu matalia 2–4-kerroksisia taloja. Suurin osa rakennuskannasta on 1970-luvulta tai uudempaa. Tikkurilan yleisilmeelle on leimallista hajanaisuus, sillä alue kasvoi nopeasti ja suunnittelemattomasti maalaiskunnan asemakylästä Suomen neljänneksi suurimman kaupungin hallinto- ja liikekeskukseksi. Merkitystä on myös autokaupungin ihanteella: alueen kiivain kasvu ajoittui samaan aikaan autoistumisen ollessa voimakkaimmillaan. Kaupunginosaa on kuitenkin pyritty muuttamaan entistä tiiviimmäksi ja keskustamaiseksi esimerkiksi uusien hallintorakennusten ja korkeiden kerrostalojen myötä.
Uusimpana maamerkkinä Tikkurilaan on valmistunut 16-kerroksinen Kielotorni, ja suunnitelmissa on muun muassa uuden mittavan asemakeskuksen rakentaminen. Toisaalta pysäköintipaikkoja on huomattavan paljon ja ne ovat lähes aina katutasossa. Tikkurilaan on mahdollista rakentaa vielä paljon, jos siitä halutaan saada suuren kaupungin keskustan tuntuinen.

Vantaan korkein rakennus - Kielotorni (kuvasi nimimerkki 'Scorpion87' marraskuussa 2005 ~ lisenssi OK).

Tikkurila tunnettiin markkinapaikkana jo 1500-luvulla, mistä se on myös saanut nimensä: tikkuri tarkoitti kymmenen nahan nippua. Turun ja Viipurin välinen vanha tie, Kuninkaantie, kulki Tikkurilan kautta nykyisen Kuriiritien ja Tikkurilantien kohdalla. Alue säilyi kuitenkin harvaan asuttuna Helsingin pitäjän takamaana 1800-luvun loppupuolelle asti.

Vuonna 1862 otettiin käyttöön Helsingin ja Hämeenlinnan välinen rautatie. Yksi sen seitsemästä asemasta rakennettiin Tikkurilaan, koska siellä rautatie ylitti vanhan Turku–Viipuri-maantien (ns. Kuninkaantie). Hämeen läänin lääninarkkitehti Carl Albert Edelfelt (taidemaalari Albert Edelfeltin isä) suunnitteli Tikkurilalle uusrenessanssia ja varhaista eurooppalaista rautatiearkkitehtuuria edustavan tiilisen asemarakennuksen, joka toimii nykyään Vantaan kaupunginmuseon näyttelytilana sen poistuttua asemakäytöstä 1970-luvulla.
Rautatie toi teollisuutta Keravanjoen Tikkurilankoskelle, jossa aloitti 1860-luvulla toimintansa öljynpuristamo ja vernissakeittämö. Näistä sai alkunsa nykyinen maalikonserni Tikkurila Oy joka toimii edelleen paikkakunnalla. Rautatie toimi alkusysäyksenä myös asutuksen kasvulle. 1900-luvun alussa Tikkurilasta tuli hallinnollisesti taajaväkinen yhdyskunta, joka tosin kuului Helsingin maalaiskuntaan, mutta jolla oli rajoitettu itsehallinto-oikeus. Tämä asema sillä oli vuoden 1955 loppuun saakka, jolloin kaikki tällaiset yhdyskunnat lakkautettiin.

Vuonna 1946 Tikkurilasta tuli Helsingin maalaiskunnan uusi keskus Malmin siirryttyä Helsingin kaupungille suuressa alueliitoksessa. Sotien jälkeinen asutustoiminta sekä 1960- ja 1970-luvun maaltamuutto kasvattivat Tikkurilasta maalaiskunnan suurimman taajaman. Tikkurilaan valmistui 1960-luvun lopulla ajan hengen mukaista arkkitehtuuria edustanut uimahalli. Ensimmäinen punatiilisten kerrostalojen yhtenäinen alue, Kukkaketo, rakennettiin lähelle Keravanjokea 1960-luvun loppupuolella. Sen talot ovat keskimäärin kuusikerroksisia.

Vantaan Tikkurilassa Tiedekeskus Heureka (M. Heikkinen, M. Komonen, L. Anttila, 1989) * (kuvasi Ville Koistinen kesällä 2005 ~ lisenssi OK).

Vantaan rautatiekulttuuria:

Tikkurila:

C) Tikkurilan rautatieasema - kuvasi nimimerkki 'Skorpion87' v. 2006 (lisenssi, OK).

Jussi Liimatta kuvasi tämän 21.12.2007 Tikkurilan aseman laiturilla - kiitos käyttöluvasta. Huoltomies aika vaarallisessa paikassa töissä muuten.


Martinlaakso (Mårtensdal):

Antti Havukainen kuvasi Martinlaakson asemalla 1.7.2015 (käyttölupa 2016-1-I): "Ensimmäinen P-juna saapuu ja kuvaaja astuu kyytiin matkustaakseen ensimmäistä kertaa Vantaan sisäisellä lipulla kiskoja pitkin Länsi-Vantaalta Itä-Vantaalle."

Antti Havukainen kuvasi Martinlaakson asemalla 11.06.2013 (käyttölupa 2016-1-I).


Eljas Pölhön kirpputoriostos, kuvattu 6.7.1991 (käyttölupa 2014-1-A) ~ Välillä Martinlaakso–Vantaankoski - Vantaankoskea rakennetaan. Vasemmalle kaartuu Martinlaakson voimalaitoksen raide. Vasemmalle kaartuvan voimalaitokselle johtavan raiteen erkanemispaikalle saakka oli kaksi raidetta rinnakkain jo kauan ennen varsinaisen Vantaankosken jatkeen valmistumista. Suoraan jatkunut raide päättyi Sanomalan seisakkeelle.


Vantaankoski (Vandaforsen):

Antti Havukainen kuvasi Vantaankosken asemalla 4.3.2015 (käyttölupa 2016-1-I): "Pääteasema-statuksella varustetun Vantaankosken aseman viimeinen kevät."

Vantaankosken rautatieasema (lyh. Vks, ruots. Vandaforsens järnvägsstation, ratakm 14+907) on lähijunien asema Vantaalla, noin 15 kilometriä Helsingin päärautatieasemalta pohjoiseen. Edellinen asema on Martinlaakso. Ennen Kehäradan valmistumista Vantaankoski oli M-junan pääteasema; nykyään seuraava asema on Vehkala. Kehäradan rakentamisen yhteydessä Vantaankosken aseman kulkuyhteydet, katokset ja laiturit on uudistettu. Asemalla pysähtyvät I- ja P-junat. Lentoasemalle liikennöidään raiteelta 1 ja Helsinkiin raiteelta 2. Asemalla on keskilaituri. Kehäradan vuoksi liikenne kaupunkiradan raiteilla muutettiin syksyllä 2013 oikeanpuoleisesta vasemmanpuoleiseksi (Wikipedia, 2016).


Myyrmäki (Myrbacka):

Antti Havukainen kuvasi Myyrmäen asemalla 14.6.2013 (käyttölupa 2016-1-I): "Sm2+Sm1-pari saapuu pohjoisesta Myyrmäen asemalle niiden viimeisenä säännöllisenä liikennöintipäivänään M-junissa. Kakkoslaiturin purkutyöt oli jo aloitettu.".

Pirjo Salo lähetti (käyttölupa 2016-2-F) joulukuussa 2014 ottamansa kuvan Myyrmäen asemalta: "Helsinkiin päin Myyrmäen asemalta, puolenpäivän aikoihin joulukuun lopulla. Oikealla puolella Myyrmanni."

Myyrmäen aseman uudet maalaukset marraskuussa 2015 - kuvasi Pirjo Salo (käyttölupa 2016-2-F).

(Suvi Vesalainen, 20.2.2015, Yle): "Vuonna 1975 rakennettu Myyrmäen asema on saanut sisäpinnoilleen värikkäät maalaukset. Maalauksista vastaa noin kymmenen hengen taiteilijaryhmä Multicoloured Dreams, jonka teokset ovat tuttuja muun muassa Helsingin keskustan rakennustyömaa-aidoista.
Aseman sisäpinnat käsittävä teos on kokonaisuudessaan 600 neliön kokoinen. Myyrmäen asemalle on lisäksi avattu uusi kahvila, joka tuo asemalle sosiaalista kontrollia. Asemaa on jatkossa tarkoitus hyödyntää myös pienimuotoisten asukastilaisuuksien pitopaikkana.
Vantaan Myyrmäen suuralueella asuu keskikokoisen suomalaiskaupungin verran ihmisiä, noin 50 000. Myyrmäki julistautuu yhdeksi Suomen merkittävimmistä katutaidekaupunginosista. Historiaa ja betonia Myyrmäessä piisaakin. Pääosin 1970-luvulla rakennetun lähiön ensimmäiset graffitti-maalaukset tehtiin jo 1980-luvulla.
"


Pirjo Salo kuvasi Myyrmäen asemaln liepeillä 2016 (käyttölupa 2016-2-F, kiitos):"Myyrmäessä avattiin taidemuseo Artsi ihan aseman kylkeen."


Louhela (Klippsta):

Antti Havukainen kuvasi Louhelan asemalla 24.4.2003 (käyttölupa 2016-1-I).

Pirjo Salo kuvasi Louhelan asemalla helmikuussa 2016 (käyttölupa 2016-2-F).

Pirjo Salo kuvasi Louhelan asemalla helmikuussa 2015 (käyttölupa 2016-2-F): "Louhelan aseman remontin aikana alakerran pizzeria oli evakossa pihalle tuodussa rakennuksessa. Nosturi toi rakennuksen jonain päivänä ja haki sen pois noin puolentoista vuoden päästä kun tilat valmistuivat."


Hiekkaharju (Sandkulla):

Antti Havukainen kuvasi Hiekkaharjun aseman 11.6.2003 rakennustöiden ollessa kesken (käyttölupa 2016-1-I).

Antti Havukainen kuvasi Hiekkaharjun asemalla 7.8.2014 (käyttölupa 2016-1-I).


Koivukylä (Björkby):

Antti Havukainen kuvasi Koivukylän asemalla 10.4.2013 (käyttölupa 2016-1-I).


Rekola (Räckhals):

Antti Havukainen kuvasi Rekolan asemalla 25.4.2013 (käyttölupa 2016-1-I).


Korso:

Radan ylitystä Korsossa v. 1958. Jää, joki, maantie, rautatie, autotie, moottoritie ja kiitorata ovat seitsemän näkökulmaa, joiden kautta 90-sivuinen kirja 'Matkamme Vantaan historiassa' (Vantaan kaupunginmuseo 2010) käy läpi mennyttä ja nykyistä Vantaata.
Kirja on täynnä kiinnostavaa knoppitietoa. Esimerkiksi Suomen vanhin koiranluu on löydetty Vantaalta, jonka jääkauden alta paljastuneissa saarissa ja syvällä sisämaahan ulottuvien vuonojen rannoilla asuttiin jo kivikaudella. Vanhimmat asutuslöydöt ovat yli 9000 vuoden takaa nykyisen Sipoontien alta Jokivarresta.
Keskiaikaa on Vantaalla selvitetty jo pitkälle. Täällä oli jo silloin hieno kivikirkko, jonne varmasti tultiin myös kauan sitten kadonneesta Gubbackan kylästä. Sieltä on löydetty muun muassa luinen noppa, joten arkisen työnteon ja Jumalan sanan kuulon välillä ehdittiin myös pelata.
Vantaan sijainti antoi mahdollisuuden käydä merikauppaa lahden yli Tallinnaan. Kuninkaantietä pitkin kulkivat niin tavarat, armeijat kuin kerjäläiset. 1800-luvun alussa Vantaan edeltäjä Helsingin Pitäjä oli Suomen tärkein vuoriteollisuusalue. Yli puolet Suomen rautamalmista nostettiin Sillbölen ja Hämeenkylän kaivoksista.
Entä mikä on Vantaan suurin kaupunginosa? Oikea vastaus on lentokenttä. Se rakennettiin suurelta osin rattijuoppouttaan sovittavien vankien työllä. Lentoasema tarvittiin vuoden 1952 Helsingin olympialaisiin.
Vantaan historia on samalla koko Helsingin alueen historiaa, sillä maan pääkaupunki sijaitsee alueella, joka voisi olla Vantaata. (Vantaan Lauri, 23.12.2010 - kuva Lauri Leppänen).

Antti Havukainen kuvasi Korson asemalla 02.10.2013 (käyttölupa 2016-1-I).

(Ari Palin, 2013): "Korsrå oli kolmen kunnan rajapyykki tästä vajaa kilometri länteen. Kunnat olivat Helsingin maalaiskunta, Kerava ja Tuusula. Asema kuului kokonaisuudessaan Keravan kauppalaan. Korsrå katosi kartalta 1.1.1954, kun koko Korson alue siirrettiin kuulumaan Helsingin maalaiskuntaan (nyk. Vantaa). Paikalla on edelleen 1.1.1994 paljastettu muistokivi. Vanhat rajat ovat nähtävissä esimerkiksi Radan varrella -kirjan kartassa sivulla 57.

(Pave Saarinen, 2013): "On myös esitetty, että Korso -nimi perustuisi nimeen Korså, eli olisi ollut ristikkäiset joet (Helsingin maalaiskunnan historia). Vantaalla on vieläkin Ristipuro-niminen paikka ja asuma-alue. Tällaisia å- loppuisia on esimerkiksi Borgå, Ingå, Sjundeå. Sjundeå on siitä jännä, että harvat huomaavat sen tarkoittavan seitsemättä jokea Turusta laskien kuninkaantien eli kuriiritien varrella. Korson seudulla viljeli maata muuten kolme talonpoikaa, jotka lahjoittivat maansa kirkolle, jotta heille ja sukulaisilleen luettaisiin esirukouksia sitten kun ovat kuolleet. Kuoleman jälkeen nimittäin joudutaan kiirastuli-nimiseen paikkaan, jossa kaikkia ihmisiä kiusataan, myös niitä, jotka pääsevät taivaaseen (Dante Alighieri, jumalainen näytelmä, 1400-luku). Eräs Luther taisi kumota kuitenkin kiirastulet, en ole varma, mutta pitäjän kirkossa ei tiettävästi enää lueta talonpojille esirukouksia. Täysin ruotsinkielinen Helsinge eli Helsingin pitäjä oli. Kirkonkylässä oli kuitenkin suomenkielisten oma kirkko, jonka venäläiset polttivat ns. pikkuvihan yhteydessä.

(Heikki Kannosto, 2013): "Kirjassa Helsingin kadunnimet (1969) esittää tekijä nimille Ingå, Sjundeå, Sibbo ja Svartså pohjaksi henkilönnimiä Inge, Sjunde, Sibbe ja Svart. Islannissa on vastaavia tapauksia joissa paikannimen aiheena on ollut ilmeisesti / mahdollisesti paikalle asettuneen suurehkon ryhmän johtaja. Sjunde on täysin mahdollinen henkilönnimenä - ruotsiksi käännetty latinan Septimus, ja omaankin alaamme liittyy muuan - mutta seitsemyys on maallikon silmin katsoen vähintään yhtä mahdollinen. Siitä ei ilmeisesti ole epäselvyyttä että Uudenmaan rannikko on ruotsalaisten uudisasukkaiden asuttama ja Helsingin seudulle tulleet ovat olleet helsinglantilaisia."


Aviapolis:

Aviapolis (lyh. Avp) on Kehäradan rautatieasema, joka otettiin käyttöön heinäkuussa 2015. Se sijaitsee Helsinki-Vantaan lentoaseman eteläpuolella Vantaan Aviapoliksessa. Aviapolis on tunneliasema ja siellä pysähtyvät I- ja P-junat. Aviapoliksen asemanseutu on suunniteltu toimisto- ja asuinalueeksi. Skanska on aloittanut uuden kaupunkikorttelin rakentamisen aseman pohjoispäätyyn. Ensimmäiseksi uuteen korttelin valmistuu Aviabulevardi-toimistotalo. Myös ensimmäisen hotellin rakentamisesta on tehty päätös kun Keva osti Lentoasemakiinteistöt Oyj:ltä tontin Aviapolis Asemalta. Alueen liikenteellinen saavutettavuus on hyvä. Rautatieaseman lisäksi alueelle on suunnitteilla bussitermiaali ja lähistöllä on Suomen päälentoasema. Lisäksi Kehä III:n parannustyöt helpottavat autolla liikkumista. Aseman läheisyydessä sijaitsee myös Suomen ilmailumuseo. Toukokuussa 2014 valmistunut Aviapolis on ensimmäinen Kehäradan kahdesta tunneliasemasta. 40 metrin syvyydessä sijaitseva asema on samalla Suomen ensimmäinen täysin maan alla sijaitseva rautatieasema (Wikipedia, 2016).

Otto Karikoski kuvasi Aviapoliksen asemalla kesällä 2015 (lisenssi, OK: CC-BY-SA-4.0).

Oona Räisänen kuvasi Aviapoliksen asemalla myös kesällä 2015 (lisenssi, OK: CC-BY-SA-3.0).

Pirjo Salo kuvasi ylläolevat kaksi kuvaa heinäkuussa 2015 Aviapoliksen asemalla (käyttölupa 2016-2-F).

Lentoasema (rautatieasema):

Pirjo Salo kuvasi äskettäin avatulla Lentoaseman rautatieasemalla helmi-maaliskuussa 2016 (käyttölupa 2016-2-F).

Viinikkala (Vantaa):

D) Peltoa Viinikkalan kaupunginosassa Vantaalla - kuvasi Antti Havukainen kesällä 2006 (käyttölupa 2016-1-I).

Vallinoja (Vantaa):

Antti Havukainen kuvasi Vallinojan kohdilla 12.8.2014 (käyttölupa 2016-1-I): "Vallinoja, Vantaa, välillä Savio–Korso. Kaupunkiradan juna kaupunkimaisissa maisemissa."

(Ari Palin, 17.8.2014): "Kuvan vasemmassa reunassa näkyy Vallinojan olemassaolemattomalle asemalle johtavan alikulun sillan kaide."

Mahdollisia kysymyksiä, korjauksia tai lisätietoja voi sivuston kokoajille lähettää helposti sähköpostilla:

PALAUTE (e-mail)

Takaisin etusivulle.