UUSIKAARLEPYY:
(Svala & Joutsi * viimeisimmät lisäykset: 27.11.2017)

A) Uusikaarlepyy:

Uusikaarlepyy (ruots. Nykarleby, aik. suom. Lapuanjoensuu) on suomalainen kaupunki. Uusikaarlepyy sijaitsee Pohjanmaan maakunnassa, Lapuanjoen suussa. Uudenkaarlepyyn naapurikunnat ovat Kauhava, Pedersören kunta, Pietarsaari ja Vöyri. Kaupunki on kaksikielinen ja enemmistönä noin 90 prosenttia asukkaista puhuu ruotsia ja noin 8 prosenttia puhuu suomea. Syyskuussa 1808 paikkakunnalla käytiin Suomen sotaan liittynyt Juuttaan taistelu. Tästä taistelusta kertoo Johan Ludvig Runebergin Vänrikki Stoolin tarinat.
Uudenkaarlepyyn kaupunki perustettiin aikanaan Lapuanjoen suuhun syvän meriväylän ääreen. Sittemmin maankohoaminen ja joen mukanaan tuoma liete ovat siirtäneet jokisuuta merelle päin, ja kaupungin keskusta on jäänyt rannikosta 4–5 kilometrin päähän yhä enemmän sisämaakaupungin luonteisena. Alkuaikojen sataman paikalla sijaitsee vuonna 1926 rakennettu vesivoimalaitos. Uudenkaarlepyyn keskusta sijaitsee hiekkapohjaisella Lapuanjoen suistomaalla. Uusi satama on rakennettu rannikolle Andra sjöniin. Uudenkaarlepyyn tärkein vesistö on länsiosan halki virtaava Lapuanjoki. Joki on koskinen ja suurimman osan vuodesta melko vähävetinen.
Muiden Pohjanmaan rannikkoseutujen tavoin myös Uudenkaarlepyyn alue on tasaista ja loivapiirteistä. Korkeus merenpinnasta on vähäinen, eikä maaston korkeus ylitä juuri missään 30 metrin tasoa. Alavilla paikoilla maalajeina ovat turve ja hiesusavi, kun taas ympäristöstään kohoavat männikkökankaat ovat muodostuneet hiekkapohjalle. Rannikolla jokien tuoma liete ja maankohoaminen ovat historian aikana muuttaneet rantaviivaa; monet saaret ovat kuroutuneet yhteen tai kasvaneet kiinni mantereeseen.
Uudenkaarlepyyn seudun tärkein vientituote oli terva, jota vietiin kaupungista 1600-luvun lopussa noin 5 000 tynnyriä eli kolmannes Kokkolasta viedystä määrästä. Seuraavan vuosisadan lopulla Uusikaarlepyy oli kehittynyt yhdeksi valtakunnan suurimmista vientisatamista, ja vuonna 1782 tervan vientimäärä oli kohonnut liki 20 000 tynnyriin. Vuonna 1856 tervaa vietiin Uudestakaarlepyystä vielä yli 13 000 tynnyriä, mutta pian tämän jälkeen vienti tyrehtyi. Samaan aikaan Lapuanjoki oli maatunut purjehduskelvottomaksi. Vuonna 1903 rakennettiin Oulun radan Kovjoen asemalta kapearaiteinen rautatie Uuteenkaarlepyyhyn, mutta tämäkään ei parantanut tilannetta. Rata purettiin vuonna 1916 ja kiskot myytiin Venäjälle.

Suurin osa Uudenkaarlepyyn kaupungista tuhoutui vuonna 1858 sattuneessa tulipalossa. Tämän jälkeen suunniteltiin kaupungin siirtämistä Oravaisten Karvatiin hyvän sataman viereen, mutta hanke jäi toteuttamatta. Arkkitehti Carl Albert Edelfelt laati uuden asemakaavan, jota täydennettiin vuonna 1910.
Pohjanmaan ensimmäinen koulu, Uudenkaarlepyyn triviaalikoulu, perustettiin vuonna 1641, mutta se siirrettiin Vaasaan vuonna 1684. Suomen toinen ruotsinkielinen kansakoulunopettajaseminaari perustettiin Uuteenkaarlepyyhyn vuonna 1873 ja se lakkautettiin vuonna 1973. Vuonna 1919 aloitti toimintansa kaupungin oppikoulu ja vuonna 1920 Suomen ensimmäinen ruotsinkielinen kristillinen kansankorkeakoulu. Oman kirjaston Uusikaarlepyy sai vuonna 1814 ja siitä tuli yleinen kansankirjasto vuonna 1865. Kaupungin oma lehti Österbottniska Posten aloitti ilmestymisensä Anders Svedbergin toimittamana vuonna 1884.
Uusikaarlepyy pysyi vuosisatojen ajan pikkukaupunkina ja vielä 350-vuotisjuhlavuonnaan 1970 se oli Suomen pienin kaupunki. Vuonna 1974 kaupungissa oli 1 569 asukasta ja sen maapinta-ala oli 21,3 neliökilometriä. Vuonna 1975 kaupunkiin liitettiin Uudenkaarlepyyn maalaiskunta sekä Munsalan ja Jepuan kunnat, jolloin sen pinta-ala kasvoi yli 30-kertaiseksi ja asukaslukukin lähes viisinkertaiseksi.
Uudenkaarlepyyn kaupunki ja maalaiskunta muodostivat koko historiansa ajan yhteisen seurakunnan. Uudenkaarlepyyn ensimmäinen kirkko rakennettiin vuonna 1607. Se purettiin vuonna 1708, jolloin valmistui asessori Elias Brennerin suunnittelema nykyinen kirkko. Kirkon vieressä on vuonna 1702 valmistunut kellotapuli.

Uudenkaarlepyyn kautta kulkevat Seinäjoki–Oulu-rata ja valtatie 8, joista kaupungin keskusta jää jonkin verran sivuun. Lapualta tuleva valtatie 19 yhtyy valtatie 8:aan Uudenkaarlepyyn alueella.
Seinäjoki–Oulu-radalla sijaitsevat Uudenkaarlepyyn alueella Jepuan ja Kovjoen rautatieasemat. Kumpikin asema on lakkautettu, edellinen vuonna 1991 ja jälkimmäinen vuonna 1983. Kovjoen asemalta rakennettiin Uudenkaarlepyyn keskustaan vuonna 1948 normaaliraiteinen rata, jonka henkilöliikenne lopetettiin kuitenkin jo vuonna 1956. Tavaraliikenne Uudenkaarlepyyn radalla lopetettiin vuonna 1982 ja rata purettiin vuoden 1983 aikana. Sotien jälkeistä vaatimatonta tyyliä edustavat Uudenkaarlepyyn rautatieasema ja tavarasuoja ovat edelleen jäljellä ja ne on kunnostettu 2000-luvun vaihteessa.

Nähtävyyksiä: Kuddnäs on kirjailija Zachris (Sakari) Topeliuksen lapsuudenkoti, joka on toiminut museona vuodesta 1934 lähtien. Perusnäyttely esittelee talon elämää Topeliuksen aikana.
Kovjoen asema on liikennekäytöstä poistettu pysäkki Pohjanmaan radan varressa. Nykyisin siellä toimii museorautatie ja kesäkahvila.
Vesitornista on upea näköala yli kaupungin. Vesitorni on avoinna kesäisin, jolloin siellä toimii myös Cafe Panorama.
Andra Sjönissä sijaitsee pienvenesatama ja siellä voit kokea merellisen tuulahduksen hiekkarannalla lokoillen. Andra Sjönillä sijaitsee myös kahvila Tullimakasiini.
Cafe Brostugan sijaitsee kirkkoa vastapäätä Lapuanjoen toisella puolella. Kahvila on kesäisin avoinna ja sen seinillä voit ihailla Suomen sodan aiheisia maalauksia.

Uudenkaarlepyyn kirkko ja viereinen silta:

B) Vanha postikorttikuva (merkki leimattu 10.7.1909) Uudenkaarlepyyn kirkosta ja sen vieressä olevasta sillasta, jonka vasemmassa reunassa näkyy kapearaiteinen rautatie. Uusikaarlepyyn kapearaiteinen (600 mm) jatkui kirkon ohi yli Lapuanjoen, jonka länsipuolelta kuva on. Rata kulki kaupungin läpi Andra Sjön rantaan. Vanha ratalinja on nähtävissä Andra Sjönin puolella jonkin matkaa kevyen liikenteen väylänä.

Reino Kalliomäki: "Kulkematon postikortti, kustantaja Josef Herlers Bokhandel, Nykarleby. Kiskot sillalla. Rata purettiin ensimmäisenä yleiselle liikenteelle avatuista radoista, aiheuttaen aikamoista lehdistöpolemiikkia. Opiskeluaikana kävin läpi "Österbottniska Posten"-lehden rataa koskevat artikkelit, ja 11.08.1916 siinä oli ollut iso artikkeli "Nykarleby Banans Försäljning", seuraavassa otteita: "4. päivänä kuluvaa kuuta kaupunginvaltuuston vahvistetussa kokouksessa päätettiin lopullisesti myydä Uudenkaarlepyyn - Kovjoen Rautatie liikemies A. Liliukselle Helsingistä ...Herra Lilius on puolestaan välittömästi myynyt rautatiematerialin edelleen. Rautatien repiminen aloitettiin viime maanantaina. Juna kulki viimeisen kerran virallisesti satamaan 6.8.1916 iltapäivällä. Liikenne jatkuu niin kauan kuin satamasta aloitettu kiskojen nostaminen sallii. Radan myyntiä on pohdittu useissa vahvistetuissa kaupunginvaltuuston kokouksissa. Asia ratkaistiin kuitenkin vasta pari viikkoa sitten lopullisesti". 1.9.1916 lehti kertoo: "Kiskojen nostaminen saatiin loppuun viime lauantaina..." 11.8. kerrotaan myös, että "radan ylläpitoon on tarvittu muita varoja, lähinnä utminuterinsbolagin (alkoholin vähittäismyynti?) voittosumma. Kun mainittu yhtiö ei ole tuottanut voittoa kumpanakaan sotavuonna ..." Tilanne on siis ollut vaikea." (kiitos - käyttölupa 2015-11-B).

Samainen silta kuvattuna kirkon puolelta - kuvan lähetti 'MR' 18.12.2011. Ajankohdasta ei tietoa.

Reino Kalliomäki kuvasi 27.7.1974: "Kapea rautatie ylitti sillan taaempaa reunaa. Rautatien alkuperäiset ristikot siirrettiin rinnakkain keskijänteeksi sillan kantavuutta parannettaessa." (kiitos - käyttölupa 2015-11-B).

Nimimerkki "Nicke L" kuvasi Uudenkaarlepyyn kirkon kesällä 2004 (lisenssi OK, Public domain.)

Santeri Viinamäki kuvasi Uudenkaarlepyyn kirkon kesällä 2017 (lisenssi OK, Creative commons.)

Uudenkaarlepyyn leveäraiteinen liikenne:

C) Reino Kalliomäki kuvasi Uudenkaarlepyyn rautatieasemalla 4.7.1971: "Noin 30 vuota kapearaiteisen purkamisen jälkeen tehtiin leveä pistorata Kovjoelta entiselle paikalle. Vasta vähän ennen kaupunkia leveä rata kääntyi pohjoiseen, niin että uusi asema tehtiin asutuksen itälaidalle painopisteenä tavaraliikenne. Näin vanha asemarakennus saattoi säilyä. Useimmiten ohi kulkiessani siellä oli vaunuja, mutta junaa en sattunut näkemään. Asema avattiin liikenteelle 10.04.1949. Avokuparilangat ovat oikeasti noin." (kiitos - käyttölupa 2015-11-B).

Uudenkaarlepyyn rata oli Suomen rataverkkoon kuulunut sivurata, joka haarautui Pohjanmaan radalta Kovjoen rautatieasemalla Kokkolan eteläpuolella ja päättyi Uuteenkaarlepyyhyn. Kahdeksan kilometrin mittainen rataosuus rakennettiin vuosina 1948–1949 korvaamaan vuonna 1916 purettua kapearaiteista Uudenkaarlepyyn rautatietä.
Henkilöliikenne välillä Kovjoki–Uusikaarlepyy lakkautettiin 1956 ja tavaraliikenne 1982, jonka jälkeen seurasi radan purkaminen syksyllä 1983.
Vanhalle ratapenkereelle on rakennettu noin kahden kilometrin mittainen Kovjoen museorautatien rataosuus, joka alkaa Kovjoen asemalta ja päättyy valtatien 8 alikulun länsipuolelle. Museorautatiellä liikennöidään höyryjunilla muutamia kertoja kesässä (Wikipedia, 2017).

Uudenkaupungin rautatieasema rakennettiin vuonna 1948 sodan jälkimainingeissa. Kaikesta oli pulaa jaasema jäi vaatimattomaksi. Uusi leveäraiteinen rata rakennettiin pääosin vanhan kapearaiteiren radan penkereille, mutta kaupungin tuntumassa uusi rata kaartui vanhalta ratalinjalta kohti pohjoista, ja asema sijoitettiin kaupungin koillispuolelle, jonne muodostui teollisuus- ja varastoalueita. Uudella radalla ajettiin kiskoautovuoroja, jotka kulkivat Uudestakaarlepyystä Kovjoen ja Pännäisten kautta Pietarsaareen.
Henkilöliikenne lopetettiin jo 1956, tavaraliikenne 1982. Rata purettiin syksyllä 1983. Asemarakennus ja tavaramakasiini ovat yksityisomistuksessa kunnostetut vuosituhannen vaihteessa (Radan varrella, 2009).

Uudenkaarlepyyn asemarakennus vuonna 1971 Tapio Keräsen kuvaamana (Radan varrella-kirjasta, 2009).

Uudenkaarlepyyn asemarakennus ja tavaramakasiini vuonna 2000 Mika Vähä-Lassilan kuvaamana (kiitos - käyttölupa 2015-11-A).

Jukka Voudinmäki kuvasi 20.8.2008: "Uudenkaarlepyyn VR:n asema nykyisin yksityiskäytössä liikeyrityksen harjoittajalla." Kuistin katos poistettu (kiitos - käyttölupa 2015-12-L).

Uudenkaarlepyyn entinen asemarakennus Mika Vähä-Lassilan kuvaamana - kuvaushetkellä "LBC KTK/Trans Team" (kiitos - käyttölupa 2015-11-A).


Reino Kalliomäki kuvasi 27.7.1974: "Samana päivänä kuin Bruno Ekmanin Scania vei minut Pietarsaareen, tutustuin myös Uudenkaarlepyyn kahviloihin. Täällä vesitornissa sai palvelua vain toisella kotimaisella - aivan mainiota. Pidin silti enemmän Brostuganista. Vieläkö se toimii? Näkymä Uudenkaarlepyyn rautatieasemalle." (kiitos - käyttölupa 2015-11-B).

Uusikaarlepyyn kapearaiteinen juna Kovjoelle:

D) Uudenkaarlepyyn ja Kovjoen välillä liikennöi kapearaiteinen juna (kuvassa). Raideväli oli vain 60 senttiä, radan omisti Uudenkaarlepyyn kaupunki. Etäisyys Kovjoelle oli 12,3 kilometriä. Rata oli toiminnassa 1902-1916. Yhtiöllä oli käytössä kaksi veturia, kolme matkustajavaunua ja 15 tavaravaunua. Asemarakennukseen rakennettiin myöhemmin lisäosa (vrt. kuvat alempana).

Reino Kalliomäki kuvasi 27.7.1974: "Uusikaarlepyyn vanhat aseman rakennukset - ainakin toinen makasiini on rautatien ajalta. Asemarakennuksen harmoniaa rikkoo lisäosan kattoikkuna. Taustalla oli rautatien aikaan seinätön halkokatos, sen tilalla on uudempi rakennelma. Poikittainen keskiosa oli vesitorni, se lienee malliltaan alkuperäinen, paitsi letkunkuivaustorni. Itäpäässä on kaksiovinen paloautotalli. Oliko aikanaan myös veturitalli siinä?" (kiitos - käyttölupa 2015-11-B).

(Panu Breilin, 2017): "Paloasema oli ennen veturitalli (paloasema siitä tuli vuonna 1959)"

Reino Kalliomäki kuvasi 27.7.1974: "Uudenkaarlepyyn rautatien asemarakennus ja makasiini." (kiitos - käyttölupa 2015-11-B).

Asemanseutua vuodelta 1973 ~ Nykarlebyvyer, 2017. Nykyisin näiden paikalla sijaitsee moderni päiväkotirakennus (Ratakatu).

Reino Kalliomäki kuvasi oikeanpuoleisen 4.7.1971: "Kun sillalta tultaessa Ratakatu muuttui suoraksi, oli edessä Topeliuksen Esplanadin risteys. Postikorttinäymässä olevia rakennuksia oli vielä jäljellä v. 1971, ja risteyksen jälkeinen tänäkin päivänä, vaikka kortti on yli 100-vuotias. Kortissa näkyy juna etäällä aseman vaiheilla. Uudemmassa kuvassa sillä kohdalla on valkoisia muovisäkkejä. Aseman rakennukset olivat kaupungin käytössä." (kiitos - käyttölupa 2015-11-B).

Uudenkaarlepyyn kapearaiteinen juna vanhan postikortin kuva-aiheena.

Uudenkaarlepyyn rautatie (ruots. Nykarleby jernväg) oli 1. tammikuuta 1903 yleiselle liikenteelle avattu kapearaiteinen rautatie, jonka raideleveys oli 600 millimetriä. Rautatie alkoi Pohjanmaan radan varrelta Valtionrautateiden Kovjoen rautatieaseman vierestä ja kulki Uudenkaarlepyyn halki Uudenkaarlepyyn satamaan. Rautatien pituus oli 12,45 kilometriä tai 12,27 kilometriä, josta osuus Kovjoki–Uusikaarlepyy oli 8,08 km ja Uudenkaarlepyyn asemalta satamaan 4,19 km. Vuosina 1949–1982 toiminnassa oli kapearaiteisen rautatien linjaukselle rakennettu leveäraiteinen Uudenkaarlepyyn rata. Nykyisin vanhalla ratalinjalla on Kovjoen museorautatie.

Radan historia: Rautatien rakentamisesta päätettiin vuonna 1897 ja rakentaminen aloitettiin seuraavana vuonna. Väliaikainen liikenne alkoi vuonna 1899 ja yleinen liikenne vuoden 1903 alusta. Radan toivottiin kohottavan kaupungin taloutta, mutta se osoittautui miltei heti liian pieneksi, joten siitä tulikin taloudellinen rasite. Useammin kuin kerran sattui, että lumituiskun jälkeen konduktööri sai kävellä postisäkki kainalossaan Kovjoelle sillä välin, kun kuljettaja, lämmittäjä ja jarrumies yrittivät saada junan irti radalle kasautuneista kinoksista.
Radalla oli kaksi amerikkalaista Baldwin-höyryveturia (16113/1898, 0-4-2 ST ja 17346/1900, 0-4-2 ST), kolme matkustajavaunua, konduktöörivaunu, kaksi umpinaista ja kymmenen avonaista erikokoista tavaravaunua sekä lumiaura.
Rata myytiin kesällä 1916 helsinkiläiselle liikemies Aleko Liliukselle, joka puratti sen. Kiskot menivät Hangon linnoitustöihin, veturit ja vaunut eri kapearaiteille. Kauppa pelasti Uudenkaarlepyyn kaupungin vararikolta: kaupasta päättämisen jälkeisenä päivänä kaupunkiin saapui venäläinen valtuuskunta, jonka tarkoituksena oli takavarikoida rata kalustoineen. Takavarikko peruuntui kaupunginhallituksen ilmoitettua, että rata oli myyty Liliukselle – joka puolestaan ilmoitti, että kaikki kalusto tulee menemään Venäjän kruunun hyväksi (jättäen sanomatta, että hän ottaisi korvauksen kaikesta). Tämä riitti venäläisille ja he poistuivat, ja kaupunki saattoi maksaa huikeaksi paisuneen velkansa hypoteekkikassalle.

Radan kalustosta on olemassa runsaasti hyvätasoisia kuvia, koska Lilius teetti kaikesta ostamastaan kalustosta varta vasten erityisen myyntikuvaston, joka on säilynyt kohtuullisen täydellisenä. Pienin matkustajavaunuista päätyi näiden kauppojen tuloksena varastoon Imatralle. Lahnuksen rautatiellä on kyseisen vaunun vuonna 1999 valmistunut replika. Alkuperäinen vaunu on kohtuullisessa kunnossa; sen siirrosta Jokioisten Museorautatielle neuvoteltiin vakavasti pitkähkön ajan. Toukokuussa 2008 neuvottelut saavuttivat myönteisen tuloksen ja vaunu saapui Minkiölle kuorma-auton kyydissä 20. toukokuuta 2008. Sen kunnostustyö liikenteeseen oli harkittavana, mutta lopulta päädyttiin siihen että vaunun 600 mm raideleveyden vuoksi sille parasta olisi siirtää Kovjoelle. Neuvottelut asiasta käynnistyivät vuoden 2010 aikana.
Veturi numero 1 oli aina vuoteen 1950 asti liikenteessä Pankakosken kapearaiteisella teollisuusradalla Lieksassa, jossa se sai numerokseen 5. Se oli hyväkulkuinen ja tehokas aina loppuunsa asti. Tosin käytännön syistä, mm. kattilanvaihdon takia, veturi uusittiin 1920-luvun lopuilla ulkoasultaan täysin piloille. Vuonna 1956 siitä yritettiin tehdä muistomerkki, mutta koska se joutui saman tien ilkivallan kohteeksi, se päätettiinkin hyvin lyhytnäköisesti romuttaa. Veturin kattila kierteli eri työmailla höyrynantajana muutaman vuoden, kunnes siihen unohtuivat vedet sisälle joulunpyhiksi ja jäätyminen särki paikat.
Veturi 2 myytiin Mäntän–Vilppulan rautatielle ja se toimi siellä kevyiden matkustajajunien veturina aina vuoteen 1930 eli matkustajaliikenteen loppuun asti, jolloin se romutettiin (Wikipedia, 2017).

Tämä Uudenkaarlepyyn kartta kuvaa asemakaavaa ennen vuotta 1916. Kahdeksan kilometrin mittainen rataosuus rakennettiin vuonna 1946 korvaamaan vuonna 1916 purettua kapearaiteista rataa. Henkilöliikenne välillä Kovjoki–Uusikaarlepyy lakkautettiin 1956 ja tavaraliikenne 1982, jonka jälkeen rata purettiin. Vanhalle ratapenkereelle on rakennettu noin kahden kilometrin mittainen kapearaiteinen Kovjoen museorautatien rataosuus, joka alkaa Kovjoen asemalta ja päättyy valtatien 8 alikulun länsipuolelle.

(Eljas Pölhö, 15.11.2012): Tämä kartta kuvaa rautatien osalta tilannetta ennen Suomen itsenäisyyttä. Kuvan ratalinja on purettu 600 mm raideleveyksinen rata. Leveäraiteinen rata suunnattiin kaupunkiin saavuttaessa pohjoiseen ja asema sijaitsi kaupungin itälaidalla.

Panu Breilin: "6.6.2014 * Vanhaa kapearaidelinjausta Uudenkaarlepyyn keskustassa. Rata on tullut kuvaajan selän takaa Kovjoelta Ratakatua pitkin, halkaissut kuvassa näkyvän entisen Uudenkaarlepyyn triviaalikoulun pihan (kuvassa oleva korkea kuusi on ratalinjalla) ja jatkanut sen jälkeen Kirkkosiltaa Lapuanjoen yli." (kiitos - käyttölupa 2017-11-A).


Panu Breilin: "6.6.2014 * Uudenkaarlepyyn kapearaiteisen pääte- ja satama-aseman Andra sjönin asemarakennus. Rautatien lakkauttamisen jälkeen rakennus toimi mm. satamavahdin tupana ja kioskina. Taustalla tullimakasiini." (kiitos - käyttölupa 2017-11-A).


Jorma Toivonen: "26.9.2015 Kovjoella Nykarleby Jernväg tarjosi retkeläisille kyytiä kapearaiteisella." (kiitos - käyttölupa 2015-12-G).

Jukka Voudinmäki: "12.8.2014 ~ Tiedote Uudenkaarlepyyn suunnasta saapuville siltä ajalta, kun tässä oli leveäraiteinen valtion rata." (kiitos - käyttölupa 2015-12-L).


Kovjoki ~ normaali leveäraiteinen VR:n rataliikenne:

Nimimerkki "Tve4" kuvasi Kovjoen asemarakennuksen kesällä 2009 (lisenssi OK, public domain).

Kovjoen rautatieasema (lyh. Koi) on rautatieasema Kovjoen kylässä Uudessakaarlepyyssä Pohjanmaalla, Pohjanmaan radan varrella. Liikennepaikan etäisyys Helsingin päärautatieasemalta on 508,9 ratakilometriä mitattuna Seinäjoen ja Haapamäen asemien kautta. Nykyisin Kovjoki on miehittämätön junakohtauspaikka, eikä siellä ole henkilö- tai tavaraliikennettä. Liikenteenohjaustoiminnot hoidetaan kaukokäytöllä Seinäjoella sijaitsevasta liikenteenohjauskeskuksesta käsin.
Historia: Kovjoen rautatieasema rakennettiin silloisen Uudenkaarlepyyn maalaiskunnan alueelle rataosuuden Seinäjoki–Kokkola rakennustöiden yhteydessä 1885, ja se palveli kuormaus- ja henkilöliikenneasemana. Asemarakennus rakennettiin Oulun radan IV luokan keskikokoisen asemarakennuksen tyypin 2 piirustuksin. Samojen piirustusten mukaan rakennettiin läheinen Pännäisten rautatieaseman asemarakennus. Toisen tyypin rakennus poikkesi esimerkiksi Lapuan rautatieaseman ensimmäisen tyypin asemarakennuksesta siten, että siinä oli erillinen odotushuone naisille. Olemassaolonsa aikana Kovjoki on ollut kolmeen otteeseen risteysasema.
Ensimmäisen kerran Kovjoesta tuli risteysasema vuonna 1903, kun yksityinen kapearaiteinen Uudenkaarlepyyn rautatie avattiin liikenteelle. Kapearaiteinen rautatie purettiin jo 1916.
Valtionrautatiet rakennutti vuonna 1946 leveäraiteisen sivuradan Kovjoelta Uudenkaarlepyyn keskustaan. Radalla oli henkilöliikennettä vuoteen 1956 saakka, ja vähäistä tavaraliikennettä aina vuonna 1982 tapahtuneeseen lakkautamiseen ja radan purkamiseen saakka.
Kovjoen aseman ympärille ei muodostunut mitään asutuskeskusta, vaan asema-aluetta ympäröi asumaton metsäalue, ja kylän maatilatkin sijaitsivat kilometrin päässä sijaitsevassa kyläkeskuksessa. Tavaraliikenne Kovjoen asemalla lopetettiin vuonna 1976 ja henkilöliikenne vuonna 1983. Postitoimisto ja kahvila jatkoivat toimintaansa asemalla vuoteen 1999 saakka.
Vanhan radan penkereelle rakennettiin 1987-1989 kapearaiteinen Kovjoen museorautatien rataosuus, joka ulottuu vuonna 1995 tehdyn laajennuksen jälkeen noin kahden kilometrin päähän Kovjoen asemalta. Museoradalla on edelleen liikennettä muutaman kerran kesässä sunnuntaisin (Wikipedia 2017 * Radan varrella, 2009).

Kovjoen asemarakennus Mika Vähä-Lassilan kuvaamana vuonna 2004 (kiitos - käyttölupa 2015-11-A).

Jepua/Jeppo:

E) Mika Vähä-Lassila kuvasi Jepuan aseman kesällä 2004 (kiitos - käyttölupa 2015-11-A).

Jepuan rautatieasema (ruots. Jeppo järnvägsstation, lyh. Jpa) on rautatieliikennepaikka Pohjanmaan radalla Uudenkaarlepyyn Jepualla. Asema avattiin vuonna 1886, ja se on rakennettu Knut Nylanderin Oulun radan pysäkkien tyyppipiirustusten mukaan. Pysäkki kohotettiin asemaksi 1888, ja rakennusta laajennettiin poikkipäädyllä 1908.
Jepuan asema sijoitettiin kohtaan, jossa Oulun rata kääntyy Lapuanjokilaaksosta pohjoiskoilliseen. Aseman seutu oli alun perin harvaan asuttua, mutta ajan mittaan sen ympärille kehittyi suurempi kyläkeskus. Jepuan kirkko sijaitsee asemalta katsoen Lapuanjoen toisella puolella, jonne taaja-asutus ei levinnyt. Henkilöliikenne Jepualla lakkautettiin kuitenkin vuonna 1991 ja tavaraliikenne 2002. Matkustajalaiturit purettiin vuonna 2008. Nykyisin liikennepaikka toimii junakohtauspaikkana (Wikipedia 2017 - Radan varrella 2009).

Otto Karikoski kuvasi Jepuan rautatieaseman kesällä 2013 (lisenssi OK, Creative commons).

Jorma Toivonen kuvasi Jepuan asemalla 21.7.2017: "HMVY:n kaluston siirto Haapamäeltä Kokkolaan pitää taukoa Jepualla. Kyläläiset olivat saaneet tästä vihiä ja tulivat joukolla katsomaan asemalle seisahtuvaa lättää, henkilöliikenne asemalla loppui 2.6.1991" (kiitos - käyttölupa 2015-12-G).

Panu Breilin kuvasi 16.7.2015: "Taimn-vaunuista koostuva malmijuna T58082 Kokkolasta Seinäjoelle Jepuan eteläpuolisella suoralla" (kiitos - käyttölupa 2017-11-A).

Mahdollisia kysymyksiä, korjauksia tai lisätietoja voi sivuston kokoajille lähettää helposti sähköpostilla:

PALAUTE (e-mail)

Takaisin etusivulle.