TAMPERE (sivu #8):

Näsinlinna * Näsinkallio * Särkänniemi * Mustalahti * Naistenlahti * Porinradan silta.

(Svala & Joutsi * viimeisimmät lisäykset: 20.7.2020)

Tampereen kaupungin sivullemme #9.

Näsilinna:

A) Tampereen Näsilinna (kuvattu 2.7.2010 ~ S&J), nykyinen Hämeen museo Näsinpuistossa liki Särkänniemeä, Mustalahden satamaa ja Porin radan siltaa. Rakennus esiintyy monissa tietolähteissä myös muodossa 'Näsinlinna'.

(Ympäristöverkko): Peter von Nottbeck rakennutti suureellisen uusbarokkia edustavan palatsin Mustalahden kalliolle. Finlaysonia isännöineestä suvusta kuitenkin kuoli useita jäseniä ja palatsi siirtyi lopulta kaupungin omistukseen, jolloin sen nimi muuttui Näsinlinnaksi. Rakennuksessa toiminut Hämeen museo.

Se Näsilinnan historian julmin puoli - valkoiset vallanneet vuoden 1918 sodassa punaisten hallussaan pitämän Näsilinnan. Kaatuneita pihalla.

Näsilinna kuvattuna 2.7.2010 (S&J). Näsilinnan historiaan kuuluu vääjäämättä vuoden 1918 sotamme veriset vaiheet. Tamperetta isännöineet punaiset pitivät Näsilinnaa yhtenä päämajoistaan ja valkoisten lähestyessä kaupunkia Näsijärven jäätä myöten pohjoisesta, näkyi Näsilinna jo kaukaa hyvänä tykistökohteena.
Kaupunkiin ensimmäisenä päässyt valkoisten partio (Melin) murtautui kaupunkiin kuitenkin etelästä Sorin (Ratinan) / Kalevankankaan suunnasta ja sen ensimmäinen kohde oli juuri Näsilinna. Melinin joukot poistuivat Näsilinnasta, sillä sen haltuunottaminen ei vielä kuulunut tehtävään, eikä partion miesluku antanut siihen mahdollisuuksiakaan. Kun valkoiset myöhemmin valtasivat ankarien taisteluiden jälkeen Näsilinnan, punaisten kaatuneita kuvattiin häikäilemättömästi propagandatarkoituksiin.

(Joet.info, 2011): Valkoisten päähyökkäys Tamperetta vastaan alkoi huhtikuun alussa 1918 eri suunnista ja siihen osallistui runsaasti tykistöä. Pommitukset alkoivat 3.4 ja kaupunki oli kokonaan saarrettu mutta ei vallattu. Ennen jalkaväen hyökkäystä valkoiset jakoivat jokaiselle hattuun laitettavat kuusenoksat. Näin koetettiin erehdyttää punaisia. Ensimmäisenä jalkaväen läpimurto onnistui jääkäriyliluutnantti Erik Melinin johtamalta komppanialta, jonka vaatetus erehdytti punaisia luulemaan heitä omikseen.
Ylitettyään rautatiesillan joukot tulivat Hämeenkadulle pääsemättä Hämeensillan yli. He etenivät sivukatuja pitkin Tammerkoskea kohden. Kärkipartio saavutti pian nykyisen Ilves-hotellin kohdan. Parin tunnin päästä Melinin valkoiset joukot olivat valloittaneet Näsilinnan, minkä merkiksi päällikkö ampui taivaalle valoraketin. Muut joukot hyökkäsivät seuraavina päivinä toisiin kaupungin osiin onnistuen siinä.Tampere antautui 6.4 ja kaupunkia puolustavista punaisista kaatui 1800 ja vangiksi otettiin 11 000 henkeä.
Valkoisia kaatui Tampereen taistelussa 600 miestä. Huhti-toukokuun vaihteessa punaisten vastarinta mureni kaikilla rintamilla. Sodan päättyminen ei merkinnyt väkivallan loppumista, koska viha ja kosto johtivat teloituksiin ja melkoinen osa punaisista vangeista menehtyi nälkään tai tauteihin.

(Pala Suomen historiaa, 2011): Tampereen taistelut ja sodan loppu:
Tampereelle oli pakkautunut tuhansia punakaartilaisia rintamien romahduttua muualla Suomessa. Valkoinen armeija seurasi perässä.
Taisteluita käytiin nyt Tampereen ympäristössä. Valkoiset valtasivat Vehmaisten kylän ja Takahuhdin 24. huhtikuuta. Pietarinsuomalaisista koottu puolustus murtui ja seuraavana valkoiset hyökkäsivät Messukylän harjulle. Paikan puolustus oli helsinkiläisillä punaisilla Anders Hildenin johdolla.
Apuna oli paikallisia punakaartin joukkoja Tampereelta ja pitkin Etelä-Suomea. Messukylä menetettiin viimeistään 25. maaliskuuta. Punaiset pakenivat ja ryhmittyivät puolustukseen Kalevankankaalle. 28. maaliskuuta. Verisenä kiirastorstaina Kalevankankaan hautausmaan tienoilla käytiin ankaria taisteluita punaisten ja valkoisten välillä. Valkoisten jääkäriprikaati ja ruotsalaisista vapaaehtoisista kootut kaksi komppaniaa kärsivät ankaria tappioita.
Valkoisten Gunnar Melinin johtama komppania onnistui murtautumaan Tampereen keskustaan Näsinkalliolle aiheuttaen punaisille tappioita pitkin matkaa. Edellämainitut joukko-osastot valtasivat Näsinlinnan punaisilta ja sen nurkalle ammuttiin 27 vankia. Punaiset valtasivat kuitenkin paikan takaisin panssarijunan tukemina ja Melinin oli komppaniansa kanssa palattava Näsijärven jäätä pitkin omien linjoille. Mannerheim seurasi itse Tampereen taistelua Vehmaisten kallioilla.

Tampereen Näsilinna (kuvattu 2.7.2010 ~ S&J).

(YleTampere, 6.5.2010): Näsilinnan rakennus kärsi pahoja vaurioita vuonna 1918 Tampereen valtauksen aikana. Hämeen museona toiminut rakennus on ollut jo pitkään tyhjillään. Museo suljettiin 1998 säästösyistä. Näsilinnan peruskorjaus on tarkoitus aloittaa tänä vuonna ja museo avata uudelleen yleisölle 2012.

Tampereen Näsilinna (kuvattu 2.7.2010 ~ S&J).

(Utain, 21.10.2004): Näsilinnan ovet pysyvät säpissä:
– Hanke on jäissä, museotoimen johtaja Toimi Jaatinen toteaa ykskantaan Hämeen museon kohtalosta.
Museo suljettiin vuonna 1998 ja sen henkilökunta siirrettiin vastavalmistuneeseen museokeskus Vapriikkiin. Syyksi ilmoitettiin museotoimen talous- ja tilaongelmat.
Hämeen museon tiloihin on suunniteltu niin sähkö-, putki- kuin kattoremonttikin. Yhden yhtä rakennusmiestä ei Näsinlinnassa ole viiden vuoden aikana kuitenkaan nähty. Tampereen kaupunki ei myöskään ole myöntänyt määrärahoja kunnostustöitä varten.
Arvokiinteistö ei nytkään ole tyhjillään - päinvastoin. Talossa työskentelee muun muassa museon ja luonnontieteellisen yhdistyksen tutkijoita. Suurimmaksi osaksi tilat toimivat kuitenkin varastona.
Kun museo viisi vuotta sitten suljettiin, sen tiloihin siirrettiin näyttelyesineistöä Vapriikista. Uuden uudesta museokeskuksesta piti raivata tilaa EU-puheenjohtajakauden edustustilaisuuksiin.
Jaatinen myöntää, että taidehistoriallisesti arvokas rakennus ei ole järkevin vaihtoehto varastotilaksi.
– Hämeenmuseo on joutunut sijaiskärsijäksi.
Juhlavuosifarssi: Vielä jonkin aikaa sitten Jaatinen elätteli toivoa, että Näsinlinna avattaisiin yleisölle vuonna 2004. Helsingin yliopiston Hämäläinen osakunta päätti perustaa museon tasan sata vuotta aiemmin.
Nyt tavoiteajankohtaa on siirretty vuoteen 2007, jolloin museon avaamisesta yleisölle tulee kuluneeksi sata vuotta. Jos ongelma ei ole tuolloinkaan ratkennut, täyttyy seuraava tasalukema vuonna 2008. Hämeen museon sulkemisesta on silloin kulunut kymmenen vuotta.

Tampereen Näsilinna (kuvattu 2.7.2010 ~ S&J).

(Utain, 21.10.2004): Hämeen museo:
Hämeen museo on Tampereen vanhin museo. Se perustettiin vuonna 1904. Museo sijatsee Hämeenpuiston päässä Näsinkalliolla, Näsilinnaksi nimetyssä palatsissa.
Arkkitehti K.A. Wreden suunnittelema Näsilinna valmistui von Nottbeckin perheen yksityiskodiksi vuonna 1898. Uusbarokkia edustava rakennus tunnettin ensin Milavida-nimellä. Suuri osa Pirkanmaan historiasta kertovasta näyttelystä on nyt esillä museokeskus Vapriikissa Uudistettuun museoon suunnitellaan myös Nottbeckin perheestä ja yläluokan elämästä kertovaa näyttelyä.

Tampereen Näsilinna (kuvattu 2.7.2010 ~ S&J).

('Pettynyt tamperelainen', 4.11.2010): Tamperelaisena tuntuu kurjalta että noinkin komea rakennus on päästetty rapistumaan ja nyt kun YIT-Rakennus Oy ja monet muut tahot ovat kiinnostuneita Näsinkallion asuin-alueen rakentamisesta, ei taida olla toivoakaan tuon Arkkitehti K.A. Wreden suunnitteleman ja v. 1898 von Nottbeckin perheen yksityiskodiksi rakennetun kulttuurihistoriallisesti merkittävän rakennuksen säilymisestä.
Tampereella ei arvosteta vanhoja rakennuksia, kaiken pitää olla niin modernia ja uutta. Vanhat rakennukset päästetään rappioitumaan ja sitten niiden purkaminen perustellaan sitten rakennuksien huonolla kunnolla.

('Ei toteutunutkaan', 12.11.2010): Näsinlinnan korjaamisesta on ollut puhetta jo monen vuoden ajan, aina kuitenkin on korjaamista lykätty ja on puhuttu säästöistä. Monenlaista suunnitelmaa on ollut. Mutta rapistuva Näsinlinna tarvitsee konkreettisia tekoja, pitäisi korjata eikä vain puhua korjaamisesta.

Näsilinna ennen vuoden 1918 taisteluita.

Tampereen Näsilinna samasta kuvakulmasta (kuvattu 2.7.2010 ~ S&J).

(Astro.foorumi, 21.1.2008): Kummitus kulkee Näsilinnassa:
Tavalliset ihmiset kokevat vanhoissa tamperelaisrakennuksissa ilmiöitä, joita eivät osaa selittää. Outoja sattumia, virhetulkintoja vai kaikuja tuonpuoleisesta – päätä itse.
NÄSILINNA – Istuin lattialla. Teippi rapisi, kun pakkasin 1800-luvun jalkapuuta siirrettäväksi Vapriikkiin, konservaattori Hanna Tuokila muistelee muutaman vuoden takaisia tapahtumia.
Hän oli ainoa ihminen yksinäisessä palatsissa. Rakennuksen ulko-ovet olivat lukossa ja hälytyslaitteet kytketty päälle.
– Kovapohjaisissa saappaissa oleva henkilö nousi kiviportaita. Askelissa oli valtavasti painoa ja uupumusta. Ne loppuivat oven taakse.
Tuokila ajatteli, että kenties isokokoinen työkaveri Kimmo tuli paikalle.
– Huikkasin tervehdyksen.
Vain hiljaisuus vastasi. Hetken odotettuaan hän lähti ihmettelemään, minne saapastelija katosi. Talossa ei ollut ketään. Myös piha oli tyhjä.
– Noin tunnin kuluttua Kimmo saapui paikalle. Kyselin häneltä tuohtuneena, että missä piileskelit. Mies oli ihmeissään ja vakuutti olleensa useiden kilometrien päässä.
Hanna Tuokila kertoo työskennelleensä Tampereen museotoimessa 17 vuotta. Hän tuntee palatsin läpikotaisin.
– Tunnen rakennukseen luonnostaan kuuluvat narinat. Tiedän myös, mitkä äänet kuuluvat ulkoa. Tämä ei ollut mitään sellaista.
Eläkkeellä oleva museoamanuenssi Leena Willberg vahvistaa, että Näsilinnassa koettiin outoja jo sen toimiessa kaupungin museona.
– Paljon näitä juttuja on myös Hatanpään kartanosta, 1800-luvulta asti. Kuulin tarinoita sieltä jo isoäidiltänikin, Willberg muistelee. Tuokilaa kummitukset eivät pelota. – Kokemus ei ollut pelottava. Olen tyytyväinen, että sain kuulla ne askeleet. Tiedän, että tässä talossa on paljon sielua.

Tampereen Näsilinnan vaurioita vuoden 1918 sodan jälkeen.

Edellisen kuvan vaurioitunut sisäänkäynti nykykunnossa Tampereen Näsilinnassa (2.7.2010 ~ S&J).

(Aamulehti, 22.2.2011): Tampereen Näsilinna päätyy elokuvan tapahtumapaikaksi:
Vuoden 1918 tapahtumia käsittelevän elokuvan kuvaukset on määrä aloittaa huhtikuussa. 'Taistelu Näsilinnasta 1918 '-elokuvan pääaiheena on pohjalaisen Melinin komppanian hyökkäys Tampereelle. Onnistunut hyökkäys käänsi taistelujen kulun valkoisen armeijan eduksi. Näsilinna on nykyisin Tampereen kaupungin museotoimen käytössä. Se rakennettiin alun perin Finlaysonin tehtaan johtajan asunnoksi vuonna 1898. Elokuvan käsikirjoituksesta ja ohjauksesta vastaavat Claes Olsson ja Robert Alftan. Näyttelijävalinnat julkistetaan maaliskuussa. 'Taistelu Näsilinnasta 1918 '-elokuvan budjetti on noin 800 000 euroa. Ensi-ilta on tämänhetkisen suunnitelman mukaan helmikuussa 2012.
Helmikuun auringossa Tampereen Näsilinna näyttää satulinnalta. Huhtikuussa 1918 se oli painajaislinna. Valkoisiin seiniin pirskoi Suomen sisällissodan ratkaisutaistelun, Tampereen valtauksen raakuus.
Tuolloin Pohjanmaan suomenruotsalaisista koottu Melinin komppania juoksi valkoisten etujoukkona Kalevankankaalta Tampereen keskustan halki kaikkea liikkuvaa ampuen. Jääkäriyliluutnantti Erik Gunnar Melin itse ampui tiettävästi juoksussa häntä vastaan tulleen nuoren naisen.
Päästyään perille kohteeseensa Näsilinnaan Melinin miehet etenivät Näsilinnassa huoneesta toiseen käsikranaatteja heitellen. Kun Näsilinnassa piileksi toistasataa ihmistä, jälki oli hirvittävää. Tämän jälkeen sotilaat marssittivat sisältä linnan itäiseen päätyyn 27 ihmistä ja ampuivat heidät.
– Tuosta kellarin ovesta heidät ajettiin pihaan ja tuohon mäkeen heidät ammuttiin. Kyllä me kerromme näistä, ei tässä ole syytä hienostella, tuottajaohjaaja Claes Olsson näyttää Näsilinnan itäpäädyssä.
Olsson sai Taistelu Näsilinnasta 1918-elokuvan idean Nokialta kotoisin olevalta käsikirjoittajalta Robert Alftanilta. Kun helsinkiläinen Olsson kuuli, että Näsilinna pysyy tyhjillään ainakin syksyyn saakka, elokuva suorastaan huusi tekemistään. Kuvaukset alkavat paikan päällä Näsilinnassa huhtikuussa. Pohjana elokuvalle ovat Konrad Vestlinin vuosina 1936-1937 tekemät haastattelut Melinin miehistä. Elokuvan näyttelijöistä ja kuvausryhmän ammattilaisista Olsson aikoo löytää mahdollisimman monta Tampereen alueelta. Näyttelijöiden nimet Olsson lupaa paljastaa maaliskuussa.

Höyrylaiva Kurun haaksirikko Näsijärvellä 7.9.1929:

B) Höyrylaiva Kuru, joka haaksirikkoutui Näsijärvellä 7.9.1929. Turmassa menehtyi 138 (tai 136) matkalla mukana ollutta.

(Wikipedia, 2011): Höyrylaiva Kuru oli suomalainen sisävesilaiva, joka upposi Tampereen edustalla Näsijärvellä 7. syyskuuta 1929. Kurun uppoaminen on Suomen pahin sisävesillä tapahtunut vesiliikenneonnettomuus.
Kuru rakennettiin 1915 liikennöimään Näsijärvellä. Uppoamattomaksi mainostetun Kurun onnettomuudessa menehtyneiden lukumääräksi on yleisimmin esitetty 138 henkeä, mutta Kurun kunnan historian kirjoittanut Erkki Laitinen on hukkuneiden ja kadonneiden luetteloiden tarkan läpikäynnin jälkeen päätynyt siihen, että uhrien lukumäärä olisi 136.
Kuru lähti Mustanlahden satamasta kello 15.15 huolimatta siitä, että järveltä puhalsi voimakas tuuli, jonka voimakkuudeksi arvioitiin 8 boforia (17-20 m/s), puuskissa jopa hirmumyrskyn voimakkuuksia. Lähtöpäätöksen teki aluksen päällikkö Onni Saarinen. Kurun edellä satamasta lähti HL Ylöjärvi, ja satamaan oli juuri onnellisesti saapunut HL Ruovesi. Ylöjärvi ja Ruovesi olivat Kurua pienempiä aluksia. Viisi minuuttia Kurun jälkeen satamasta lähti HL Tarjanne.
Laivalla oli 150 matkustajaa ja 12 hengen miehistö. Laiva lähti aikataulunsa mukaan kohti Kurua puskien vastatuuleen Näsijärven selällä. Alus alkoi keikkua pituussuuntaisesti voimakkaassa vasta-aallokossa, ja kun aallot alkoivat lyödä vettä kannelle, vauhtia hiljennettiin. Aluksen ehdittyä Siilinkarin luokse se joutui ristiaallokkoon, ja laivalta huomattiin kolme suurta hyökyaaltoa. Näitä silminnäkijät kuvasivat suurimmiksi koskaan näkemistään.
Päällikkö Saarinen käski pysäyttämään koneen ensimmäisen aallon iskiessa Kurun keulaan. Aalto täytti keulakannen vedellä ja painoi keulan syvemmälle. Kun toinen aalto iski, se rikkoi matkustajatilan ovet ja vesi tulvi sisään laivan runkoon. Laiva kallistui vasemmalle, ja kun vesimassat vyöryivät vasemmalle laidalle kolmannen hyökyaallon iskiessä, Kuru kääntyi sivutuuleen ja kaatui kyljelleen, jonka jälkeen laiva upposi nopeasti.
Yksi laivan kolmesta pelastusveneestä jäi kaatuvan laivan alle ja toinen irtosi itsestään. Kolmannen veneistä irrotti päällikkö Saarinen yhdessä erään matkustajan kanssa. Veneet kuitenkin kaatuivat myrskyssä, ja vain kolme matkustajaa pelastui veneillä.
Onnettomuuden huomasi ensimmäisenä Kurun perässä satamasta lähteneen Tarjanteen päällikkö Niilo Karimaa. Tarjanne pelasti 15 ihmistä uppoamispaikalta. Paikalle kiiruhtivat myös hinaaja Näsijärvi, joka pelasti vedestä kolme henkeä, sekä kahden nuoren partiopojan Teuvo Vaissin ja Aarre Latvan ohjaama moottorivene Suunta, joka pelasti kaksi henkeä. Pojat palkittiin tästä urotyöstä partiolaisten kultaisella sankarimerkillä ja hengenpelastusmitalilla.
Tarjanteen päällikkö Niilo Karimaa menetti pelastustöissä terveytensä. Onnettomuuden uhrien etsinnät lopetettiin 29. syyskuuta, jolloin kateissa oli yhä kuusi henkeä. Pelastuneita oli yhteensä 22.
Kalevankankaan hautausmaalle Tampereella pystytettiin vuonna 1930 Kirsti Liimataisen suunnittelema Kuru-laivan haaksirikon muistomerkki. Onnettomuuden 11-vuotispäivänä vuonna 1940 paljastettiin Mustanlahden sataman tuntumassa Näsinkalliolla toinen, Yrjö Liipolan suunnittelema muistomerkki. Onnettomuuden uhreista 38 on haudattu yhteishautaan Kurun Tammikankaan hautausmaalle, jossa on myös onnettomuuden muistomerkki. Myös Ruoveden kirkon hautausmaalle on paljastettu muistomerkki Kurun uppoamisessa menehtyneiden muistolle.
Kuru nostettiin uppoamisen jälkeen 3. lokakuuta Näsijärven pohjasta, yläkannet purettiin ja laiva palautettiin alkuperäiseen asuunsa. Se jatkoi liikennöintiä korjattuna ja muutettuna 14. marraskuuta. Kuru lopetti liikennöintinsä 1938. Alus muutettiin proomuksi, ja sitä käytettiin tavarakuljetuksiin parisenkymmentä vuotta.
Kurun runko on edelleen reitin varrella "raatona" maalle nostettuna. Onnettomuuden aikana Kurun painopiste oli entistä ylempänä, kun sen kansirakennelmia oli korotettu kysymättä suunnittelijan tai asiantuntijan neuvoa. Se ei kuitenkaan ollut keskeinen syy uppoamiseen. Laivan keulakannen reelinki oli vuotta aiemmin muutettu umpinaiseksi, eikä siinä ollut valuma-aukkoja, joista vesi olisi päässyt poistumaan. Lisäksi kapteeni käski pysäyttää koneet, mikä valuma-aukkojen puutteen ohella on todettu pääsyyksi onnettomuuteen.

Höyrylaiva Kurun onnettomuuden muistoksi pystytettiin onnettomuuden 11-vuotispäivänä vuonna 1940 Mustanlahden sataman tuntumaan Näsinkalliolle Yrjö Liipolan suunnittelema muistomerkki. Kuvattu 2.7.2010 (S&J).
Äitini asui Kurun onnettomuuden aikaan Tampereella ja oli tuolloin n. 17-vuotias 'neitokainen'. Myöhemmin vierailin äitini kanssa usein 50- ja 60-luvulla tällä Kurun haaksirikon muistomerkillä ja hän kertoili omia muistojaan tuosta surullisesta päivästä. Uutinen onnettomuudesta oli levinnyt nopeasti ympäri kaupungin ja myrskyisestä säästä huolimatta satamarannalle oli tullut 'kansanryntäys'. Valitettavasti tarkempia yksityiskohtia hänen 'aikalaiskuvailuistaan' en enää itse muista.

Yrjö Liipolan muistomerkki Kurun onnettomuudelle. Kuvattu 2.7.2010 (S&J).

Höyrylaiva Kurun onnettomuus tapahtui 7.9.1929 tässä maisemassa. Kuvattu 2.7.2010 (S&J).

Porin radan silta ja Tammerkosken yläjuoksun rantoja (Kekkosentie)

C) Tammerkosken Näsijärven puoleisessa pohjoispäässä sijaitsee kuuluisa Porin radan silta, johon liittyy monta (surullistakin) tarinaa - 2.7.2010 (S&J).

Porin radan silta ja Näsinneula - 2.7.2010 (S&J). Kuvattu itäpuolelta.

Porin radan sillan alla Tammerkosken pohjoispäässä ~ 2.7.2010 (S&J). Kuvattu länsipuolelta.

Särkänniemi kuvattuna Kekkosentien pohjoispuolen ranta-alueilta (Myllysaari) - 2.7.2010 (S&J). Vasemmalta kuvan ulkopuolelta alkaa Tammerkoski juoksunsa kaupungin halki.

Näsijärven selkää Myllysaaren rannasta - 2.7.2010 (S&J).

Mustalahden satama-alueen aallonmurtaja - taustalla Särkänniemi ja Näsinneula ~ 2.7.2010 (S&J).

Kekkosentien siltojen alla Tammerkosken pohjoispäässä ~ 2.7.2010 (S&J).

Juhani Pirttilahti kuvasi lauantaiaamuna 2.3.2013 punaisen pendolinon matkaavan pohjoiseen Särkänniemen edustalla. Kiitos käyttöluvasta.


Kaksi otosta Pyynikin näkötornista Särkänniemen suuntaan - molemmat 10.6.2017 (S&J). Etualalla maisemaa hallitsee Pyynikin ammattioppilaitos.

Suihkukaivo Näsijärven rantapuistossa:

D) Näsijärven sisävesisatamaa lähellä sijaitsevassa puistossa paljastettiin vuoden 1913 tienoilla tämä Emil Wikströmin suunnittelema uusi suihkukaivo (kauppias Tirkkosen lahjoittama). Tämä kuva on lehdestä "Sana - suomalaista sivistyselämää varten" (No.9 - syyskuu 1913). Lehden toimittajistoon olivat tuolloin kuuluneet: Selma Anttila, Eero Eerola, Ilmari Kianto, Otto Orasmaa ja Jaakko Päivärinta.

Tampereen laivaliikennettä:

E) Tämä kuva höyrylaiva Laineesta on julkaistu Massunmäki-kirjassa ilman tarkempia selvityksiä. Asiayhteydestä voisi päätellä, että laiva olisi rakennettu Tampellan Konepajalla, jossa rakennettiin ainakin seuraavat höyrylaivat Näsijärvelle ja Pyhäjärvelle:
Ahti (1858), Laukko (1859), Ilmarinen (1863), Elias Lönnrot (1865), Wanaja (1866) ja Roine (1868).

Tampereen kaupungin sivullemme #9.

Tampereen sivustomme hakemistoon (etusivu).

Mahdollisia kysymyksiä, korjauksia tai lisätietoja voi sivuston kokoajille lähettää helposti sähköpostilla:

PALAUTE (e-mail)

Takaisin etusivulle