TAMPERE (sivu #22):

Tampere - jääkiekkokaupunkina.

(Svala & Joutsi * viimeisimmät lisäykset: 21.7.2020)

Tampereen kaupungin sivullemme #23.

Tampere jääkiekkokaupunkina:

A) Koulukadun keinojäärata oli ensimmäinen edistysaskel Suomessa (1955) kohti kunnollisia harjoitusolosuhteita. Kuvassa tamperelaispelaajat harjoittelemassa jääkiekkostadionilla. Kuva: V. Lintinen, Tampereen museoiden kuva-arkisto. Philips-mainokset kaukalon laidoissa olivat uutuusilmiö Suomessa. Niiden mainostulot menivät ensimmäisenä kautena TK-V:n tilille yksistään, josta mm. Ilveksen johto katkeroitui ja virhe korjattiin tulevina vuosina tasajaolla. Pian kuultiiin kovaäänisistä musiikin ja kuulutusten lomassa mainoksia ja peliasuihin alkoi ilmestyä sponsorien nimiä. Ilman näitä parjattujakin muutoksia suomalainen jääkiekko ei olisi pysynyt kansainvälisissä kehityskuvioissa mukana ja seurojen taloudenpito olisi ollut entistä vaikeampaa - ellei mahdotonta. Pelkillä pääsylipputuloilla systeemien pyörittäminen seuratasolla oli jo tuolloin mahdoton yhtälö.

Koulukadun kiekkoareena nykykunnossaan (Hockey in Finland - kuvaajan nimeä ei ole annettu).

Jääkiekko Tampereella 1940-60: (Koskesta voimaa, Juho Paavola ja Janne Lahti):
Jääkiekkokaupunkina Tampere oli perinteikäs jo 1940-luvulla. Ensimmäiset jääkiekkokokeilut maassamme oli tehty Pyhäjärven jäällä jo vuonna 1926 Suomen luistinliiton johtajan Risto Järvisen johdolla. 1930-luvun menestys antoi viiteitä tulevasta: Tampereen Palloilijat (TaPa) voitti Suomen mestaruuden vuonna 1931 vielä silloin cup-muotoisissa Suomenmestaruuskisoissa. Vuonna 1936 otti ohjat käsiinsä Ilves vieden kolme mestaruutta peräkkäin.
1930-luvun lopulla menestyksen painopiste siirtyi Helsinkiin. Ilves tosin sai pronssia vuonna 1939, mutta vallitsevan tilanteen myötä se oli laiha lohtu. Marraskuussa alkoi talvisota, jääkiekkotoiminta pysähtyi lähes täysin. Välirauhan aikana päästiin pelaaman yksi ehjä kausi (1940-41) ja kahtena talvena niin sanotut sotasarjat. Kun sota oli ohi ja rauha palannut maahan, päästiin jääkiekkoilu jälleen aloittamaan vanhaan malliin. Sodan jälkeen jääkiekkovaltikka siirtyi Tampereelle.
Päävastuun 1940- ja 50-luvuilla menestyksestä kantoi Ilves, joka voitti mestaruuden peräti kahdeksan kertaa. Paljon huonompi ei ollut paikallisvastustaja TBK (vuodesta 1955 Tappara) neljällä kullallaan. Tamperelaisittain aikakauden kruunasi vuoden 1960 kolmoismestaruus: tiukkojen finaalien jälkeen Ilves voitti mestaruuden, Tapparan jäädessä nuolemaan näppejään hopemitalit kaulassa. Tampereen Kilpa-Veljet (TK-V) ottivat pronssia.
Aikakauden tamperelaisjoukkueista sekä vanhin että menestyksekkäin oli Ilves. Seura perustettiin 1931, jääkiekon Ilves otti toimintaansa vuonna 1932. Menestyksen taustalla olivat taitavat yksilöt ja saumaton yhteishenki. Ilvestä hieman nuorempi oli vuonna 1932 perustettu Tammefors Bollklubb (TBK). TBK vei kolme mestaruutta peräkkäin vuosina 1953-55. Viimeisen mestaruuden jälkeen seuran jääkiekkotoiminta siirtyi kulkemaan Tapparan nimellä.
Tuorein pitkäaikaisista tamperelaisista SM-Sarjajoukkueista oli TK-V. Vuonna 1929 perustettu urheilun monitoimiseura otti jääkiekon ohjelmaansa vuonna 1944. Seuran toiminnassa jääkiekko syrjäytti jääpallon. Ensimmäisen kerran SM-sarjaan TK-V nousi vuonna 1951. Ilves ja TBK (Tappara) kuuluivat SVUL:n, perinteikäs työläisjoukkue TK-V oli puolestaan TUL:n seura. Kilpa-Veljien osalta vuoden 1959 polemiikki kuitenkin muutti tilanteen: TK-V erotettiin TUL:sta. Pitkäaikaisten joukkueiden ohella lyhytaikaisempia vierailijoita SM-sarjassa olivat Tampereen Palloilijat (TaPa) ja Tampereen Pallo-Veikot (TP-V). TaPa käväisi sarjassa kaudella 1945-46 ja TP-V sekä kaudella 1950-51 että 1952-53.
Myös tuon ajan maajoukkue pyöri vahvasti Tampereen ympärillä. Maajoukkueen johdossa olivat tamperelaisille tutut miehet, Ilveksen valmentajat Risto Lindroos, Henry Kvist ja Aarne Honkavaara. Pelaajiston rungon muodostivat lähinnä tamperelaiset pelaajat. Vuoden 1948 St. Morizin olympiakisoihin valmistavalla leirillä 29 pelaajasta 13 oli Tampereelta. Lopulta ei joukkuetta kisoihin lähettetty: sodan jälkeen ei rahaa ollut tarpeeksi käytössä eikä jääkiekkoilijoiden menestykseen uskottu.
Vuonna 1952 olympiakisat pidettiin Oslossa ja myös jääkiekkoilijat otettiin ensimmäistä kertaa mukaan. Suomen joukkueen 17 pelaajasta 11 oli Tampereelta! Mukana olivat muun muassa legendaariset Aarne Honkavaara, Matti Rintakoski ja Yrjö Hakala. Määrällisesti vahvimmillaan tamperelaisedustus oli vuoden 1959 MM-kisoissa Prahassa. Tuolloin tamperelaisjoukkueiden edustajia oli joukkueessa peräti 13. Joukkueessa oli 17 pelaajaa.
Harjoitusolosuhteet Suomessa olivat kansainvälisen mittapuun mukaan ankeat. Muissa maissa päästiin jo 1950-luvun alussa harjoittelemaan keinojäillä, Suomessa pelaajat olivat säiden haltijan armoilla. Suomessa Tampere oli edelläkävijä. Maan ensimmäinen keinojäärata valmistui Tampereelle Koulukadulle vuonna 1955. Rakennustyöt tehtiin pääosin talkoovoimin, myös pelaajat olivat yksissä tuumin töissä mukana. Keinojääratahankkeen mahdollistivat pääasiassa kunnanisien suotuisa asenne ja Koulukadun toisella puolella sijainnut Pyynikin Kaljatehdas. Radan jäädytys tapahtui jään alla olevilla kylmävesiputkilla. Vesi putkiin saatiin kadun vastakkaiselta puolelta tehtaalta. Ratkaisu oli edullinen ja ennen näkemätön.
Keinojään käyttöönotto pidensi pelikautta ja lisäsi ammattimaisuuta otteisiin. Kaupungin omien kiekkojermujen lisäksi kentälle tulivat harjoittelemaan joukkueet kaukaakin Tampereen ulkopuolelta. Keinojää oli ensimmäinen askel kohti kunnollisia harjoitusolosuhteita. Ennen keinojääkautta Koulukadun kentällä pelattiin sarjaottelut luonnonjäällä, sellaisenaan kenttä otettiin käyttöön vuonna 1945. Koulukadun kenttä oli kaupungin ensimmäinen varsinainen jääkiekko-stadion: sitä ennen pelipaikat vaihtelivat runsaasti aina Palomäen uimalasta Mariankadun kenttään.
Kiekkokaukaloiden kutsu tamperelaisille nuorille miehille oli kuin seireenien laulua. Tampereen väkimäärä 1940-60 kaksinkertaistui, väestön kasvu kaupungissa oli suurempaa kuin muualla Suomessa. Enää ei nuorten kaikki aika kulunut töihin ja myös harrastustoiminnalle oli aikaa. Jääkiekkojoukkueiden huima menestys SM-sarjassa houkutteli lisää nuoria jääkiekon pariin. Kaikki halusivat olla ”Dynamo” Honkavaaroja ja ”Rinuli” Rintakoskia. Kova hinku jääkiekkoa kohtaan näkyi myös junioritoiminnassa.
Kun A-juniorien SM-kilpailut aloitettiin vuonna 1945, vei Ilves viisi ensimmäistä mestaruutta nimiinsä. Yhteensä tamperelaiset voittivat vuoteen 1960 mennessä 13 A-juniorien mestaruutta. Ei siis ihme että menestys miesten tasolla jatkui seuraavinakin vuosikymmeninä.

Tampereen Kisa-Toverit eli TKT voitti v.1950 TUL:n nuorten mestaruuden tällä joukkueella - takana vasemmalta: valmentaja Matti Fager, Pentti Järvenpää, Matti Jokisalo, Aarno Niinimäki, Martti Lehtoranta ja Mauri Fager.
Eturivissä (vasemmalta) Seppo Kalmari, Rauno Nykänen, (mv.) Martti Virhimo, Simo Lehmusvirta ja Viljo Tuhkanen (kuvasta puuttuu Antti Kaivonen).
Kuvan pelaajista tunnetuin lienee Aarno Niinimäki (s. 1931) - ja hänkin jalkapallon puolelta. Hän pelasi pitkän uransa aikana 2 jalkapallon A-maaotteluakin (hyökkääjänä). Ura seuroittain jalkapallossa: 1949-1953 TKT, 1954-56 Ilves-Kissat, 1957-1960 TPV, 1961-1965 Ilves-Kissat ja jäähdyttelyä kaudella 1966 viidennellä sarjatasolla seurassa nimeltään 'TampTer' (?).


Tampereen historiallisen menestysvuoden mitalijoukkueiden kapteenit tyytyväisinä keväällä 1960:
Pentti Toivonen (TK-V), Erkki Koiso (Ilves) ja Yrjö Hakala (Tappara). Kuva: Tampere-Seura.

Komeaa tamperelaista jääkiekkohistoriaa tilastoituna mitalistijoukkueiden osalta 1941-60. 'TBK'-nimi muuttui kaudeksi 1956 'Tapparaksi'. Kun Ilveksen olivat v.1931 perustaneet 'lyseon pojat' innokkaan opettajansa johdolla, 'TBK' syntyi pian ruotsinkielisen yhteiskoulun oppilaiden vastineena.

Tampereen Tapparan jääkiekkolegenda Pekka Marjamäki kuoli torstaina 10.5.2012. Helsingissä (ja Tukholmassa) oli juuri käynnissä jääkiekon MM-kisat. Marjamäki oli ollut Slovakia-ottelun yhteydessä sunnuntaina 6.5.2012 tapaamassa muita 'legenda-Leijonia'.

(Aamulehti, 10.5.2012): Tamperelainen jääkiekkolegenda Pekka Marjamäki on kuollut. Marjamäki oli kuollessaan 64-vuotias. Marjamäki sai maanantaina aamupäivällä vakavan sairauskohtauksen, joka vei miehen tehohoitoon.
Aamulehden saamien tietojen mukaan Marjamäki menehtyi aamuyöllä Tampereen yliopistollisessa sairaalassa.
Vuonna 1947 syntynyt Marjamäki teki pitkän uran jääkiekkokaukalossa vuosina 1964-1984. Hän pelasi pääosin Tapparassa. Marjamäen pelipaita on jäädytetty Hakametsän jäähallin kattoon.
Ensimmäisen SM-kullan hän voitti vuonna 1975. Olympialaisissa Marjamäki pelasi vuosina 1972 ja 1976.
Aktiiviuransa jälkeen Marjamäki pysyi pari vuotta poissa kiekkokuvioista. Sitten veri veti valmentamaan: ensin pienimpiä junioreita Olkahisissa ja lopulta kahdeksi vuodeksi Tapparan SM-liigaryhmän kakkosluotsiksi.
Marjamäki edusti kiekkourallaan Tapparaa ja ruotsalaista HV-71:tä. Voitti Tapparassa viisi Suomen mestaruutta vuosina 1975, 1977, 1979, 1982 ja 1984. Pelasi myös 251 A-maaottelua, 10 kertaa MM-kisoissa ja kahdesti olympialaisissa. Tunnettiin erityisen hämäävästä valelaukauksestaan. Työskenteli jo pelaajaurallaan palomiehenä.


Tampereen Hakametsän jäähalli - kuvattuna 10.6.2017 (S&J). Valmistuessaan vuoden 1965 MM-kisoihin Hakametsän jäähalli oli Suomen ensimmäinen jäähalli. Muistan vierailleeni isäni ja setäni kanssa kyseisen hallin työmaalla, kun projekti oli noin puolivälissä valmistumistaan.

Tampereen jäähalli (myös Hakametsän jäähalli) on Tampereella, Kissanmaan kaupunginosassa sijaitseva Suomen vanhin jäähalli. Arkkitehti Jaakko Tähtisen suunnittelema halli rakennettiin vuoden 1965 jääkiekon MM-kilpailuja varten. Valmistumisensa jälkeen hallia on kunnostettu ja nykyaikaistettu useita kertoja, laajasti viimeksi vuosina 2001–2002. Vuonna 2007 Hakametsään tuli uusi tulostaulu, joka näyttää myös videokuvaa. Hakametsä on SM-liigan kolmanneksi suurin jäähalli. Tampereen jäähalli on Jääkiekon SM-liigassa pelaavien Ilveksen ja Tapparan kotiareena.

Jäähallin suunnitteli arkkitehti Jaakko Tähtinen. Sen leimallisia piirteitä ovat satulanmuotoinen riippukatto ja päätyjen vinot vetotangot. Tähtinen teki suunnitelmassaan yhteistyötä jääkiekkoilijoiden ja muiden jääkiekkoihmisten kanssa, ja hän hyväksytti piirustuksensa paikallisilla kiekkoihmisillä.
Hallia katsomoiden alapuolella kiertävä pääkäytävä sijaitsee maanpinnan tasalla ja itse kenttä noin kolme metriä alempana. Pääkäytävän alla hallin pohjakerroksessa sijaitsevat pukuhuoneet ja muut huoltotilat sekä Ilveksen ja Tapparan kerhotiloja. Hallin toisella pitkällä sivulla on parvikatsomo, jonne (kuten seisomakatsomoihinkin) noustaan hallin kulmauksissa sijaitsevia portaita. Toisella pitkällä sivulla on kaksikerroksinen aitiorakennelma, jossa on yritysaitioiden lisäksi tiloja tiedotusvälineille ja toimitsijoille. Pääsisäänkäynnit sijaitsevat hallin kulmissa. Lisäksi jokaisen katsomoaukon kohdalla on ovi, joka voidaan tarvittaessa avata, jos halli on tyhjennettävä nopeasti esimerkiksi tulipalon tai muun vaaratilanteen vuoksi.

Suomi sai maaliskuussa 1963 järjestettäväkseen vuoden 1965 MM-kilpailut. Kisaisännyyden ehtona oli jäähalli, jonka kuitenkin Helsingin kaupunki oli luvanut rakentaa. Pääkaupungin hallihanke viivästyi ja kesään mennessä näytti jo selvältä, ettei halli valmistu kevääksi 1965. Jääkiekkoliiton Reijo Mannerla ja puheenjohtaja Hary Lindblad järjestivät tapaamisen Tampereen kaupunginjohtajan Erkki Lindforsin kanssa. Urheilumiehenä tunnettu Lindfors innostui asiasta ja tajusi myös ensimmäisen Suomessa järjestettyjen MM-kisojen markkina-arvon.
Tampereen jääkiekon SM-sarjaseurat olivat pelanneet ottelunsa kaupungin keskustan tuntumassa Koulukadun tekojääradalla. Laskelmien perusteella halvimmaksi vaihtoehdoksi hallille tulisi Koulukadun kattaminen. Hanketta ajoi tekojääradan rakennuttanut Tampereen keinojääratayhdistys. Kaupunki puuttui kuitenkin asiaan, sillä Koulukadun alueen pysäköintimahdollisuudet olivat olemattomat. Kaupunki piti parhaana paikkana Hakametsää.
Tampereen kaupunginvaltuusto päätti 26. kesäkuuta 1963 jäähallin rakentamisesta. Rakennustyöt aloitettiin Hakametsässä 8. tammikuuta 1964. Ensimmäinen ottelu hallissa pelattiin 29. tammikuuta 1965 Tampereen ja muun Suomen välillä. Televisioitua ottelua seurasi yli 6 000 maksanutta katsojaa. Ottelu päättyi tasan 4–4. SM-sarja siirtyi halliaikaan kaksi päivää myöhemmin Ilveksen ja Tapparan kohdatessa ottelussa, jonka Ilves voitti maalein 5–3. Ilveksen ja Tapparan lisäksi myös SM-sarjassa silloin pelannut Koovee siirtyi välittömistä käyttämään hallia.
Alkuperäisessä asussaan halli veti 10 200 katsojaa, joista 1 573 mahtui istumaan. Sittemmin kokonaismäärä on pienentynyt, kun seisomakatsomoja on vuosien mittaan korvattu istumapaikoilla. Toisaalta halliin on rakennettu kokonaan uusi parvikatsomo sekä aitiotiloja. Jääkiekkoareenana toimiessaan halliin mahtui vuosien 2001–2002 uudistusten jälkeen 7 800 katsojaa ja kesän 2009 remontin jälkeen 7 600, joista 6 399 istumaan. Vuonna 2012 katsojakapasiteetti oli 7 595 katsojaa. Vuoden 2014 syksyllä vanhat puuseisomakatsomot purettiin ja osa nurkkien istumakatsomoista muutettiin seisomakatsomoiksi poistamalla penkit kyseiseltä alueelta. Muutoksen jälkeen hallin katsojakapasiteetiksi tuli 7300, joista 5 629 istumaan, 1 359 seisomaan ja 312 aitiopaikkaa.
Jäähallin viereen on rakennettu kaksi harjoitushallia. Hakametsä 2 valmistui 1974 ja Hakametsä 3 vuonna 1995. Hakametsä 2 vetää nykyisellään 800 katsojaa; Hakametsä 3:ssa ei ole katsomoa. Hakametsän hallin aikana sisäjäillä voitettuja mestaruuksia on Tapparalla kymmenen, Ilveksellä kolme ja Kooveellä yksi (Wikipedia, 2018).

Hakametsän jäähallin kattoon jäädytetyt paidat:
Ilves: 2: Jarmo Wasama, 7: Aarne Honkavaara, 13: Risto Jalo, 14: Lasse Oksanen, 16: Jorma Peltonen, 30: Jukka Tammi ja 41: Raimo Helminen.
Tappara: 2: Kalevi Numminen, 3: Pekka Marjamäki, 7: Timo Jutila, 8: Janne Ojanen ja 10: Timo Susi,
Koovee: 10: Heino Pulli.

B) Ilves-pelaajia:

Ilves-maalintekijät ~ (vas) Lasse Oksanen ja (oik) Pekka Leimu.

Ilves ~ (vas) Markku Hakanen ja (oik) Reijo Hakanen.

Reijo Hakanen toimi pelaajaurallaan polunraivaajana lähtien ensimmäisenä suomalaispelaajana valloittamaan Keski-Euroopan kaukaloita voittaen Itävallan mestaruuden lisäksi sarjan maali- ja pistepörssit. Ilveksessä Reijo Hakanen valloitti Suomen pääsarjassa SM-kultaa kolmesti saalistaen yhteensä 10 SM-mitalia. Jääkiekkoleijona Reijo Hakanen valittiin kerran pääsarjan allstars-kuusikkoon, vastaanotti sarjan herrasmiespalkinnon 1972 ja voitti Euroopan Cupin hopeaa 1967. Ketju Oksanen-Peltonen-Hakanen oli Suomen pääsarjan pelottavin trio 1960-luvun puolivälissä. Reijo Hakanen edusti Leijonia kolmesti MM-kisoissa ja oli lyömässä Tšekkoslovakian vuoden 1967 MM-kisoissa, kun Leijonat ensimmäisen kerran kaatoivat ns. suuren kiekkomaan arvoturnauksessa (Ilves-historia, 2020).


Ilveksen Jarmo Wasama: Tampereen Ilveksen ja Leijonien huippupuolustaja Jarmo Wasama oli 22-vuotiaana saavuttanut kaiken sen, mitä suomalainen jääkiekkoilija saattoi 1960-luvun puolivälissä saavuttaa. Hänet oli valittu Suomen parhaaksi jääkiekkoilijaksi MM-kotikisojen vuonna 1965. Helmikuussa 1966 Jarmo Wasaman vahvassa nousukiidossa ollut jääkiekkoilijan ura ja koko nuori elämä katkesi auto-onnettomuudessa. 1950-luvulla Tampeella toimi jo useita jääkiekkoseuroja. Wasaman kasvattajaseura oli Tampereen Palloilijat, TaPa. Jarmo Wasaman isä Matti Wasama oli jo pelannut Ilveksessä ja Suomen maajoukkueessa 1930-luvulla. Jarmo Wasama nostettiin 16-vuotiaana, kaudella 1960/61, Ilveksen edustusjoukkueeseen. Heti ensimmäisellä kaudellaan hän pelasi kaikki 18 SM-sarjaottelua. A-maajoukkueeseen päästyään Wasamasta tuli paitsi ensimmäinen toisen polven Leijona-pelaaja, saman tien myös joukkueen puolustuksen vakionimi. Hän ehti pelata kolmet MM-kisat 1962–65 sekä Innsbruckin 1964 olympiakisat. Pelaajana Jarmo Wasama antoi kaukalossa kaikkensa. Hän ei loistanut yksittäisillä ominaisuuksilla – hän oli hyvä kaikessa ja tasapainoisen paketin sinetöi esimerkillinen asenne. Kotikaukalossa pelaamissaan MM-kisoissa 1965 puolustaja Wasama oli Leijonien pistetilaston ykkönen.


Ilveksen Erkki Koiso: Puolustaja Erkki Koiso oli avainpelaajana nostamassa Ilveksen takaisin suomalaisen jääkiekon huipulle 1950-luvun lopulla. Iki-ilves voitti myöhemmin mestaruuden myös tupsukorvien valmentajana. ”Iivarina” yleensä aina tunnettu Koiso aloitti SM-sarjauransa Ilveksessä kaudella 1951/52. Debyyttikausi toi juniorille Suomen mestaruuden mutta vielä kovin vähän peliminuutteja. Kesällä 1952 Ilves menetti kuitenkin tukun runkopelaajiaan, minkä kukkuraksi joukkueen tähtipelaajan Aarne Honkavaaran ura päättyi loukkaantumiseen vuodenvaihteessa. Koisolle tämä merkitsi lisää vastuuta mutta vähemmän menestystä. Ilves jopa putosi SM-sarjasta 1954 mutta nousi välittömästi takaisin, ei vähiten Koison peliotteiden ansiosta. Ilves palasi Suomen mestariksi 1957 ja uusi voittonsa seuraavana vuonna. Erkki Koiso valittiin kauden 1956/57 parhaaksi puolustajaksi. Samaan vuoteen osui myös hänen arvokisadebyyttinsä Honkavaaran valmentamissa Leijonissa Moskovan MM-kisoissa. Koiso voitti neljännen SM-kultansa Ilveksessä 1960 ja lopetti pelaajauransa seuraavana vuonna. Koiso toimi 1960-luvulla kaksi vuotta Ilveksen valmentajana. Keväällä 1966 joukkue juhli Suomen mestaruutta mutta sai seuraavana vuonna tyytyä pronssiin.


Arto Teronen ja Jouko Vuolle tekivät v. 2013 kirjan Pelimies Jerry Salmi - seikkailua koko elämä (Kirjapaja). Jorma Jerry Salmi oli syntynyt Kotkassa 1933. Hän pelasi jääkiekkoa Suomessa Kotkassa, Tampereella ja Helsingissä sekä maajoukkueessa. Hän voitti SM-liigapörssin kolmesti ja kolmena vuonna Suomen mestaruuden Ilveksen riveissä. Hän edusti Suomea kolmissa MM-kisoissa ja olympialaisissa Squaw Valleyssa.
Hän oli ensimmäinen suomalainen ulkomailla ammattilaisena pelannut jääkiekkoilija. Hän pelasi Isossa-Britanniassa ja Ruotsissa, jossa hän voitti myös Ruotsin mestaruuden. Hän on Suomen jääkiekkoleijona numero 129.
Salmi aloitti työnsä Finnairilla Tampereella 1957. Myöhemmin hän siirtyi myyntityöhön ja lopulta Yhdysvaltoihin, kun Finnair aloitti lennot yli Atlantin. Eläkkeellä ollessaan hän on kotiutunut Seattleen.

Tullessaan Nottinghamista Ilvekseen ja Tampereelle tammikuussa 1957, Jerryllä oli vain vaatteet ja luistimet kassissa. Muuta omaisuutta ei ollut, Englantiin ei jäänyt mitään.
Aloittaessaan lähes neljäksi vuodeksi venyneen tamperelaisuutensa Jerry asui aluksi hetken Aarne Honkavaaran luona, kunnes pääsi vanhan pankkiirin alivuokralaiseksi. Pankinjohtaja asui yksin, eikä hänen luonaan koskaan käynyt ketään. Vaan sitten kun hän kuoli, oli asunto hetkessä täynnä sakkia riitelemässä tavaroista ja samassa rytäkässä Salmi sai mennä, Jerry muistelee kirjassa.
Jerry Salmen ja Aarne Honkavaaran välit viilenivät myöhemmin vuonna 1960 Squaw Valleyn penkin alle menneissä olympiakisoissa, Suomi pelaili 'Tyynenmeren sarjaa' Japanin ja Australian kaltaisten jääkiekkokääpiöiden kanssa. Jerry Salmen ulospäin suuntautaunut luonne ärsytti monia. Häntä taisivat monet pitää leuhkana pukeutumisensa ja autojensakin vuoksi. Ehkä kateuttakin menestyksestä naismaailmassa - ainakin kirjan mukaan.

Jerry Salmi jatkoi asumistaan Tampereella Raumalta tulleen Teppo Rastion alivuokralaisena Kokemäen uittoyhdistyksen asunnossa Tuulensuun talossa. Rastio oli tullut Tampereelle opiskelemaan rakennusmestariksi pelaamisen ohella, alivuokralainen Salmi ei välillä ollut kiinnostunut edes pelaamisesta - joten kaverukset nähtiin usein Tampereen huvielämässä yhdessä seikkailemassa.
Salmi pelasi Ilveksessä kaudet 1956-57 ja 1957-58. Ketjuna oli legendaarinen Teppo Rastio-Raimo Kilpiö-Jerry Salmi. Tepon kanssasuunnittelimme tarkkaan, mitä teimme kentällä, ja otimme nuoren Kilpiön siihen keskushyökkääjäksi. teimme hänestä pelaajan. Aarne Honkavaara oli silloin valmentajana, mutta hän ei pystynyt meitä paljon opettamaan. Kilpiön kanssa pelasin koko Ilveksen ajan, Kalevi Rassa, joka kuoli kolarissa Ruotsissa jo vuonna 1963 ja Räshid Hakimsan olivat muita ketjukavereita. Alussa maalivahtina oli Pekka Myllylä ja myöhemmin Juhani Lahtinen, Jerry Salmi summaa lähimmät pelikaverinsa Tampereella suorasukaiseen tapaansa.

Jerry Salmi oli sopivan eksoottinen käytettäväksi toistuvasti Ilveksen ottelumainoksissa 1950-luvun lopussa.

Tampereen kaupungin sivullemme #23.

Tampereen sivustomme hakemistoon (etusivu).

Mahdollisia kysymyksiä, korjauksia tai lisätietoja voi sivuston kokoajille lähettää helposti sähköpostilla:

PALAUTE (e-mail)

Takaisin etusivulle