TAMMELA:
(Svala & Joutsi * viimeisimmät lisäykset: 22.11.2017)

(Wikipedia, 2017): Tammela on Suomen kunta ja vanha hämäläinen kirkkopitäjä nykyisessä Kanta-Hämeen maakunnassa. Kunnassa asuu 6 160 ihmistä ja sen pinta-ala on 715,15 neliökilometriä. Tammelan naapurikunnat ovat Forssa, Hämeenlinna, Jokioinen, Karkkila, Lohja, Loppi, Somero ja Urjala. Entisistä kunnista Tammelan naapureita ovat olleet Koijärvi, Kalvola, Renko, Pyhäjärvi Ul, Pusula, Somerniemi sekä Nummi-Pusula, ja ennen Hämeenlinnan seudun kuntaliitosta 2009 Tammelan rajanaapurina oli nykyisistä kunnista myös Hattula.
] Kruunun hallinnossa nykyisen Tammelan alue kuului 1500-luvulla hämäläiseen Loimon, myöhemmin Portaan hallintopitäjään, jonka alue käsitti pääosiltaan silloiset Tammelan ja Someron kirkkopitäjät eli nykyisen Forssan kaupungin sekä Jokioisten, Humppilan ja Ypäjän kunnat ja nykyisen Someron kaupungin mukaan lukien Somerniemi. Nykyisen Tammelan alueella ovat J. V. Hirsjärven vuodelta 1949 olevan tutkimuksen mukaan sijainneet Portaan ja Saaren kirkkopitäjät. Niiden kirkkojen hävittyä pitäjän nimeksi tuli Tammela, sillä uusi kirkko rakennettiin sennimiseen kylään. Timo Alasen vuodelta 1995 olevan tutkimuksen mukaan Tammelan kirkkopitäjä on mahdollisesti ollut aiemmin nimeltään Loimo.
1800-luvulle asti Tammelan kirkkopitäjä käsitti alueeltaan likimain nykyistä Forssaa ja Tammelaa vastanneen Tammelan emäseurakunnan sekä Jokioisten, Humppilan ja Perttulan (likimain sama kuin nykyinen Ypäjä) kappelit. Kun kappeliseurakunnat saivat vuoden 1865 kunnallisasetuksen myötä oman kunnallishallinnon ja itsenäistyivät Tammelasta myös kirkollisesti 1800-luvun loppuvuosikymmenten aikana, kunnallisasetuksen mukainen Tammelan kunta tuli käsittämään vain vanhan emäkirkonläänin.
Tammelaan kuuluneesta Forssan teollisuusyhdyskunnasta muodostettiin itsenäinen kauppala vuonna 1923, jolloin Tammelan kunta sai suurin piirtein nykyiset rajansa. Forssan itsenäistyessä Tammelan kunnan pinta-ala väheni 88,4 km² ja asukasluku lähes 8 000 henkilöllä. Kalvolan kunnasta liitettiin 72 km²:n suuruinen Patakankaan alue Tammelaan vuonna 1956. Liitos toi kuntaan 252 uutta asukasta. Vuonna 1971 Tammelasta liitettiin puolestaan 9 km²:n kokoinen Lempään alue Forssaan. Asukkaita sinne siirtyi 100.

Kunnan nimen alkuperästä on erilaisia selityksiä. Tavallisin niistä on johtaa nimi tammesta, vaikka tammen luontainen levinneisyys ei yllä aivan Tammelaan saakka, sillä lähimmät esiintymät lienevät Vihdin seudulla ja Lohjalla. Koska tammi kasvaa pihapuuna Tammelassa melko hyvin, niin voisi olettaa että nimi juontuisi ennen alueella kasvaneesta suuresta pihatammesta. Toinen mahdollinen kantasana on ruotsin kielen sana damm eli pato, joka viittaisi Loimijoen koskiin. Yksi vaihtoehto on myös seudun kantatalo, jonka nimi siirtyi kylän nimeksi. Tammelan kylä mainittiin asiakirjoissa ensimmäisen kerran vuonna 1423.
Pääosa nykyisestä Tammelan alueesta luetaan Tammelasta Urjalan, Hämeenlinnan, Hattulan, Lopen, Karkkilan, Nummi-Pusulan ja Someron alueille ulottuvaan Tammelan ylänköön, joka on karua ja harvaan asuttua moreenimaata erotuksena ympäröivistä tiheämmin asutuista viljelyseuduista. Paitsi moreenimuodostumia, kuten drumliineja, Tammelan ylängöllä on myös harjuja, joista nähtävyyksinä tunnettuja ovat Kaukolanharju Saaren kansanpuistossa ja Kyynäränharju Liesjärven kansallispuistossa . Näiden ohella on Salpausselkiin liittyviä reunamuodostumia ja harjudeltoja, kuten Pernunnummi Lopen ja Tammelan rajalla.
Korkeuserot ylängöllä ovat pieniä, paitsi reunoilla missä kallioperän murrokset jyrkentävät pinnanmuotoja. Tammelan ylänköön luetaan myös eteläisen Suomen suurimpiin soihin kuuluva Torronsuo. Länsiosat Tammelasta liittyvät Loimijokilaakson viljelysmaisemiin yhdessä Jokioisten, Humppilan ja Ypäjän kanssa ja siellä on myös savimaita.
Vesistöaluejaossa pääosa Tammelasta kuuluu Kokemäenjoen vesistöalueeseen ja tämän sisällä suurimmaksi osaksi Kokemäenjoen eteläisen sivujoen Loimijoen valuma-alueeseen.

Tammelassa sijaitseva Torronsuon kansallispuisto 1.4.2005 Idänpäänkallion luontotornista käsin. Kuvassa keskellä ja sitä oikealle Kiljamon saareke. Kuvasi nimimerkki "EsaL-74" (lisenssi OK, Creative commons).

Loimijoki saa alkunsa Tammelan ja koko Loimijoen valuma-alueen suurimmasta järvestä, Tammelan Pyhäjärvestä. Pyhäjärveen ovat laskeneet lounaasta Kalliojärvi, joka nyttemmin on kuivattu pelloksi, ja Torronsuon kansallispuistoon kuuluva umpeenkasvanut Talpianjärvi. Tammelan kylistä Pyhäjärven rannalla sijaitsevat Tammelan Kirkonkylä, Kytö, Tammelan Pappila, Hevoniemi, Kaukola ja Riihivalkama. Kuivatun Kalliojärven rannalla ovat sijainneet Kallion ja Häiviän kylät. Talpianjärven rantakyliä ovat Talpia ja Sukula. Idästä Pyhäjärveen laskee Saarensalmen kautta, Kaukolanharjun ja Tammelan kunnan ja Forssan kaupungin nykyään omistaman Saaren kansanpuiston sivuitse Kuivajärvi, joka kerää vedet suuresta osasta Tammelan aluetta ja osittain myös naapurikunnista Hämeenlinnasta, Hattulasta, Lopelta ja Somerolta. Kuivajärveen rajoittuvia tai sen rantakyliä ovat Saari, Kankainen, Hykkilä, Lunkaa, Porras ja Ojanen. Kuivajärveen laskee etelästä Tammelan Liesjärvestä alkunsa saava Turpoonjoki. Siihen yhtyy Tammelan Portaan kylän luona Tammelan, Lopen ja Hämeenlinnan, aiemmin Rengon rajalla sijaitsevasta Pääjärvestä alkunsa saava Ilmetynjoki. Liesjärveen laskevat lännestä Liesjärven kansallispuiston alueella Kyynärä, Tapolanjärvi ja Ruostejärvi. Etelästä Someron, aiemmin Somerniemen alueelta Liesjärveen laskee Salkolanjärvi. Tammelan kylistä Turpoonjoen varrelle sijoittuu Porras ja Liesjärven rannalle Liesjärvi. Salkolanjärven rannalla Somerolla, aiemmin Somerniemellä on Salkolan kylä.
Kaukjärven rantakyliä ovat Tammelan puolella Mustiala ja Kaukjärvi sekä Forssan puolella Järvenpää, Kuusto ja Lunttila. Susikkaanjoen varrella on Tammelan Susikkaan kylä. Teuronjoen ja sen latvahaarojen varsille syntyneitä kyliä ovat Teuro ja Kuuslammi Tammelassa ja Kanajärvi Hämeenlinnassa, aiemmin Kalvolassa.
Luoteessa, Mustialan ja Kaukjärven kylien takamailla Tammelan alueelle ulottuvat Jokioisissa Loimijokeen laskevan Loimijoen sivujoen Jänhijoen latvahaarat Peräjoki, Heinijoki ja Myllyoja, joihin laskevat Jänijärvi Kaukjärven Saukoniemenkulmalla, Heinijärvi Mustialan Heinämaankulmalla ja Särkijärvi, Saloistenjärvi, Kyynäräjärvi, Valkjärvi ja Kuivajärvi Mustialan takamailta. Loimijoen toiseen sivujokeen Kojonjokeen eli Koijokeen laskee samalla alueella Tammelan Mustialan ja Forssan, aiemmin Koijärven, Kojon kylien rajalla sijaitseva Valijärvi.
Pohjoisessa pieni osa Tammelan nykyisestä alueesta jää Kokemäenjoen vesistön Vanajan reittiin laskevan Tarpianjoen latvahaarojen varsille. Täällä Tammelan ja Urjalan rajalla sijaitsevan Hirsjärven läheisyydessä on Tammelan Pikonkorven erämaakylä ja likimain vedenjakajalla Teuronjoen latvahaaroja vastaan toinen Tammelan ja Kalvolan rajoille syntynyt Tammelan erämaakylä Torajärvi. Vanajaveden reittiin Janakkalan Kernaalanjärven kautta laskee myös pari pientä harjujärveä Pernunnummella Lopen ja Tammelan rajalla.
Lounaisin kulma Tammelasta kuuluu Paimionjoen vesistöalueeseen. Täällä Tammelan puolelle ulottuvat Somerolta Paimionjoen sivujoen Pajulanjoen latvahaarat, joiden varsilla sijaitsevat Tammelan Torron, Patamon ja Letkun kylät. Tämän vesireitin latvajärviä ovat Tourunjärvi, Haiponjärvi ja Valajärvi Tammelassa ja Valkjärvi Tammelan ja Someron, aiemmin Somerniemen, rajalla.
Karjaanjoen vesistöön Tammelasta kuuluvat Onkimaanjärvi Karkkilan, Lopen ja Tammelan rajalla ja Kivijärvi Lopen ja Tammelan rajalla.

Tammelan tärkeimmät liikenneväylät ovat Helsingin ja Porin välinen valtatie 2, Turun ja Hämeenlinnan välinen valtatie 10 ja Forssan ja Riihimäen välinen kantatie 54. Tammelan koillisosan Teuron ja Lautaportaan kylien kautta kulkee seututie 283 Lopen suunnasta Urjalaan ja tiestä erkanee Lautaportaalla seututie Kalvolaan. Tammelan eteläosan halki kulkee historiallinen Hämeen härkätie, joka on nykyisinkin tärkeä seututie Someron ja Salon suuntaan. Härkätiestä erkanee Portaan kylässä seututie Nummi-Pusulan suuntaan.
Tammela kutsuu itseään Suomen Hakkapeliittapitäjäksi, koska 30-vuotisen sodan aikana suhteellisesti eniten hakkapeliittoja otettiin juuri Tammelasta. Tammelan alueella on seitsemän kohdetta, jotka Museovirasto on määritellyt valtakunnallisesti merkittäviksi rakennetuiksi kulttuuriympäristöiksi. Ne ovat Hämeen härkätie (Tammelassa yhdystiet 2802 ja 2824), Korteniemen metsänvartijan tila, Mustialan maanviljelysopisto, Saaren kartano ja Saaren kansanpuisto, Tammelan kirkko sekä Teuron ja Torron kylät.

Kylät: Nykyisen Tammelan historiallisia kyliä ovat: Hevoniemi, Hykkilä, Häiviä, Kallio, Kankainen, Kaukjärvi, Kaukola, Kuuslammi, Kytö, Letku, Liesjärvi, Lunkaa, Mustiala, Myllykylä, Ojainen, Pappila, Patamo, Pikonkorpi, Porras, Riihivalkama, Saari, Sukula, Susikas, Talpia, Tammela, Teuro, Torajärvi ja Torro.
Näiden lisäksi Nykyisen Tammelan kyliä ovat Heinu, Iittala, Kotkajärvi, Kutinen, Orjanhirsi, Sauvala ja Taljala. Näistä pääosaltaan Kalvolaan kuuluvista kylistä pieniä osia kylien takamaista tuli kuulumaan Tammelaan, kun Kalvolassa Tammelan rajalla sijainneen Patakankaan koulupiirin alue liitettiin vuonna 1956 Kalvolasta Tammelaan.

Tammelan kivikirkko:

A) Tammelan kivikirkko kuvattuna v. 2006 (Heidi Cavén - public domain).

Eerikkilän urheiluopisto:

B) Eerikkilän pääsisäänkäynti (kuva: opiston nettisivut, 2011 - kuvaajaa ei mainittu).

Suomen jalkapallomaajoukkueen valmentaja Aatos Lehtonen vetää juoksuharjoituksia Eerikkilän urheiluopiston maisemissa. Hänen jäljessään ajan huippupelaajista Kalevi Lehtovirta, Stig-Göran Myntti, Olavi Laaksonen ja Kurt Martin.
Kuvan ajoitus osunee aivan Eerikkilän alkuaikoihin 1949-52. Aatos Lehtonen toimi maajoukkueen vetäjänämme kahdessa eri jaksossa - 1947-55 ja 1959-61). Jonossa neljäs, Olavi Laaksonen, toimi Suomen maajoukkueen päävalmentajana vuodet 1962-74.

(Wikipedia, 2011): Eerikkilän urheiluopisto (myös: Eerikkilä) on 1949 perustettu liikunta- ja vapaa-ajankeskus Tammelan kunnassa. Keskeistä osaamista ovat suomalaisen terveysliikunnan kehittäminen ja valmennuskeskuspalvelut erityisesti jalkapallon ja salibandyn harrastajille. Eerikkilässä järjestetään muun muassa Suomen Palloliiton valiotason valmentajakurssi Jalkapallovalmentajakoulu (JVK).
Lisäksi urheiluopistolla koulutetaan liikunnan ja eräopastuksen ammattilaisia. Opiston rehtorina toimii Göran Enckelman.
"Suomalainen jalkapalloilu ei kehity, ellei Suomessa ole sille omaa valmennuskeskusta.” Tämä Suomen Palloliiton ensimmäisen puheenjohtajan Erik von Frenckellin ajatus vaikutti ratkaisevasti Eerikkilän urheiluopiston perustamiseen vuonna 1949. Tammelan kunnassa sijaitsevan Saaren kartanon isäntä Frenckell myi omistamansa kartanon maista 17 hehtaarin alueen Palloliitolle urheiluopiston perustamista varten. Hinta oli muodollinen, markka hehtaarilta. Paikka oli ihanteellinen lajin valmennus- ja koulutustyötä ajatellen.
Vaikka Eerikkilä siirtyi jo 1950-luvun alussa Palloliiton omistuksesta itsenäisen omistajasäätiön, Palloilu Säätiön haltuun, jalkapallon asema Eerikkilän kehityksessä on ollut keskeinen. Eerikkilä muuttui lakisääteiseksi urheiluopistoksi vuonna 1983.
Jalkapalloilun kehittäminen on ohjannut opiston investointeja vuosien varrella. Täysimittainen jalkapallohalli rakennettiin 1998, lämmitettävä keinonurmikenttä 2005 ja lämmitettävä luonnonnurmikenttä 2008. Kenttien lämmityksen vuoksi opistolla on oma lämpökeskus, jonka energiamuotona on kotimainen puupelletti.

Mahdollisia kysymyksiä, korjauksia tai lisätietoja voi sivuston kokoajille lähettää helposti sähköpostilla:

PALAUTE (e-mail)

Takaisin etusivulle.