SIPOO:
(Svala & Joutsi * viimeisimmät lisäykset: 21.12.2016)

(Wikipedia, 2012):Sipoo (ruots. Sibbo) on Suomen kunta, joka sijaitsee Uudenmaan maakunnassa. Sipoon naapurikuntia ovat lännessä Helsinki, Vantaa, Kerava, Tuusula ja Järvenpää, idässä Porvoo ja Pornainen sekä pohjoisessa Mäntsälä. Kunnassa on 18 776 asukasta ja sen pinta-ala on 698,59 km². Kunta on kaksikielinen. Asukkaista 61 prosenttia ilmoittaa äidinkielekseen suomen ja 37 prosenttia ruotsin.
Sipoon rannikolla on suosittuja kesäasutussaaria, joista suurimpia ovat Löparö, Norrkullalandet, Simsalö ja Kaunissaari (ruots. Fagerö). Asutus keskittyy kunnan pientaajamiin (Box, Martinkylä, Söderkulla, Talma ja Västerskog) sekä Nikkilään. Sipoon asukasmäärä on kasvanut 1980–90-luvuilla pääkaupunkiseudun muuttoliikkeen vuoksi. Asukkaiden työssäkäynti suuntautuu kuitenkin pääasiassa Helsinkiin.
Vuoden 2009 alussa Sipoosta siirrettiin noin 30 neliökilometrin laajuinen alue Helsinkiin. Siirrettyyn alueeseen kuuluvat muun muassa Östersundom eli Itäsalmi, Karhusaari ja Landbo.
Sipoo liittyi HSL-alueeseen 1. tammikuuta 2012 alkaen jolloin nyt Helsingissä, Vantaalla, Espoossa, Kauniaisissa, Keravalla ja Kirkkonummella käytössä oleva matkakortti alkaa kelvata Sipoon linja-autoliikenteessä. Siirtymäkauden liikennöintisopimukset kuitenkin jatkuvat vielä monta vuotta; viimenen sopimus päättyy vasta vuoden 2019 lopussa.

Sipoossa on tehty joitakin kivikautisia esinelöytöjä. Pronssikaudelta on jäänyt hiidenkiukaita. Nykyinen asutus on kuitenkin vuosilta 1000–1200. Sipoonjoen suulla oli tuolloin linnoitus ja kauppapaikka.lähde? Sipoo mainitaan ensi kerran 1352.
1600-luvulla pitäjään perustettiin lukuisia aateliskartanoita (mm. Östersundom, Hitå, Eriksnäs). Sipoo oli aluksi Porvoon kappeliseurakuntana, josta se itsenäistyi 1425. 1600-luvulla pitäjässä oli salpietarikeittämö, 1700-luvulla alkoi kalkin louhinta ja tiilenvalmistus. 1700–1800-luvun elinkeinoja olivat lisäksi laivanrakennus ja talonpoikaispurjehdus. Ruotsinkielisestä Sipoosta tuli kaksikielinen vuonna 1953, enemmistökielenä ruotsi. Vuodesta 2003 suomi on virallisesti ollut kunnan enemmistökieli.
Sipoon kunnan alueella olevia kyliä: Söderkulla, Broböle, Eriksnäs, Gesterby, Gumbostrand, Hangelby, Hindsby, Herrala (Hertsby), Immersby, Kalkkiranta (Kalkstrand), Kallbäck, Kirkonkylä (Kyrkoby), Kärr, Linnanpelto (Borgby), Löparö, Majvik, Martinkylä (Mårtensby), Massby, Myyras (Myras), Nevas, Nikkilä (Nickby), Pigby, Savijärvi, Simsalo (Simsalö), Skräddarby, Spjutsund, Svartböle, Talma (Tallmo), Träskby, Box, Västerskog, Etelä-Paippinen (Södra Paipis) ja Pohjois-Paippinen (Norra Paipis).

Sipoonjoki on noin 37 kilometriä pitkä, monihaarainen joki, josta noin 30 km sijaitsee Sipoossa. 1800-luvun lopulla joki oli vielä niin leveä ja syvä, että siinä pystyi liikkumaan laivoillakin. Nykyisellään se muistuttaa joiltakin osiltaan enemmänkin ojaa. Joen mukaan on nimetty Sipoon toinen yläaste, Sipoonjoen koulu.
Nähtävyyksiä: Sipoon tiilikirkko (T. Decker, 1885) ja vanha Pyhän Sigfridin harmaakivikirkko (1400-luvun alkupuolelta), Paippisten kyläkirkko, Savijärven ja Söderkullan kartanot.
Sipoon kunnan vaakunan on suunnittellut heraldikko Olof Eriksson. Vaakunassa on mustaa taustaa vasten hopeinen suden pää aaltoilevaksi muotoillun parrun päällä. Kunnanvaltuusto hyväksyi kunnanvaakunan 16.6.1954 ja Sisäasiainministeriö vahvisti vaakunan 25.2.1955.

Sipoon kirkot:

A) Vasemmalla: Sipoon vanhan Pyhän Sigfridin harmaakivikirkon (1400-luvun alkupuolelta) kuvasi nimimerkki "Kymi" keväällä 2006 (lisenssi, OK). Oikealla: Nimimerkki "Migro" kuvasi Sipoon uudemman, tiilisen kirkon (T. Decker, 1885) kesällä 2010 (lisenssi, OK).

B) Sipoon rautatiekulttuuria:


Talma (Tallmo):

Reino Kalliomäki kuvasi Talman ja Vanikon maisemissa vuonna 1978: "Huru tuntui aikanaan väkevältä, sen olemus uhkui voimaa. Tästäkin kuvasta voi laskea viitisenkymmentä akseliparia, eikä junan peräpää edes näy. Mutta kovin on kevyt juna nykyisiin verrattuna. Valitsin muuten paikan sillä perusteella , että lumiaitaa vielä näkyy. Sitä oli siisteissä katoksissa maantienkin varrella lähempänä Martinkylää." Käyttölupa "2015-11-A", kiitos.

Väinö Airaksinen lähetti joulukuussa 2016 kuvan Talman asemarakennuksesta, joka nyttemmin on purettu.

Talman liikennepaikan kohdalla oli aiemmin Mårtensbyn santavaihde, josta johti soraraide kyläkeskuksen ohi sorakuopalle. Raiteelta johdettiin lisäksi kapearaiteinen kalkkikaivosrautatie reilun kahden kilometrin päähän itään. Talmaan siirrettiin Meltolan vanha liikennepaikkarakennus, joka on sittemmin purettu. Talma muutettiin miehittämättömäksi liikennepaikaksi 1969, henkilöliikenne lopetettiin 1981 ja liikennepaikka lakkautettiin 1989 (Radan varrella-kirja, 2009).

Talman nimestä: Talman rajoja ei ole merkitty karttoihin, ne ovat vain ihmisten ajatuksissa. Hallinnollisesti Talma on Martinkylää. Henrik Tallgren, joka oli Sipoon nimismiehenä vuosina 1824 - 1856, hankki maaomaisuutta pitäjän eri osista, mm. Martinkylästä. Tuolloin kylän talot olivat kahta puolta Martinkylän purolaaksoa. Talojen peltoja, niittyjä ja metsiä riitti aina Tuusulan rajalle saakka.
Tallgren antoi muodostamalleen uudelle tilalle nimen Tallmo, Joissakin kartoissa nimi on myös muodossa Tallgmo. Voidaan päätellä hänen käyttäneen sukunimeään tilan nimeä muodostaessaan. Tilan talouskeskus ja painopiste siirtyi vähitellen nykyiseen Talmaan.
Porvoon radan valmistuessa asemapaikat piti myös nimetä ja nimi piti olla kahdella kielellä. Seisakkeen nimeksi tuli Tallmo - Talma.
Jakaessaan omaisuuttaan Tallgren antoi tilan tyttärelleen ja tämä edelleen pojalleen, joka rakensi uuden kartanomaisen päärakennuksen 1800-luvun lopussa. Se näkyy palokunnan pihasta itään päin katsottaessa. Tila on ollut nykyisten omistajien hallussa vuodesta 1916. Se elää edelleen maataloudesta (lähde: "Talman historiaa").


*Porvoon rata*: Kun rautatie Helsingistä Hämeenlinnaan oli valmistunut 1862, tuli porvoolaisille kiire päästä mukaan. Hyvänä satamakaupunkina Porvoo jäisi huonoon asemaan, jos yhteydet rataverkkoon olisivat olemattomat. Valtio ei lähtenyt tukemaan, joten ratahanke jäi lähinnä kolmen porvoolaisen liikemiehen harteille.
Aluksi suunniteltiin pääteasemaksi Järvenpäätä, mutta päädyttiin Keravaan. Radan rakentamista kohtasivat monenlaiset vaikeudet; kiskot olivat kelvottomia, veturit myöhästyivät ja jo valmiiksi saatu ratapenger suistui jokeen Vekkoskella. Rata oli kuitenkin liikennöitävässä kunnossa vuoden 1874 lopussa. Seuraavana keväänä alkoi henkilöliikenne.
Yksityinen rautatie ei ollut kuitenkaan mikään hyvä liikeyritys. Vasta vuoden 1917 syksyllä, valtion otettua radan haltuunsa, se alkoi menestyä. Juna palveli paikallista väestöä. Nikkiästä lähdettyään sen pysähdyspaikat olivat: Martinkylä/Mårtensby, Isoniitty/Storäng, Uusimäki/Nybacka, Talma/Tallmo, Vanikko/Kallkärr, Jukola (sittemmin Ahjo) ja Koivula (tasoristeys ennen Keravaa). 1940- luvulla Nybacka ja Koivula jäivät pois.
Nikkilässä oli asemapäällikkö ja muuta henkilökuntaa, Martinkylässä ja Talmassa asemamies, Vanikossa oli vain kylmä asemakoppi, Isoniityssä ja Jukolassa pelkästään laiturit. Junavuoroja oli päivittäin useita kumpaankin suuntaan.
Ensimmäiset junat kulkivat Porvoon ja Helsingin väliä, sittemmin rungot liitettiin Keravalla pääradan juniin, myöhemmin tuli junan vaihto. Viimeisinä vuosina Porvoon radalla liikennöi kiskobussi "lättähattu". Kun matkustajaliikenne loppui keväällä 1981 jatkui tavaraliikenne vielä jonkin aikaa.
Nyt rata on sähköistetty, mutta säiliöjunat eivät kulje Porvooseen, vaan kääntyvät Nikkilän jälkeen Ollissa Sköldviikiin. Sen ratapihalla pystytään käsittelemään lähes kilometrin pituisia junia. Vanha rata Ollista Porvooseen on Porvoon Museorautatieyhdistys r.y:n ylläpitämä ja sen palveluista voimme nauttia kesäisin astumalla lättähatun kyytiin ("Talman historiaa"/T.A.).

*Talman asema*: Talman asema oli radan ja Talmantien risteyksessä. Punainen asemarakennus oli tien Keravan puolella ja Nikkilän puolella oli kivinen purkaus- ja lastauslaituri. Asemalla oli myös kaksi pistoraidetta. Toinen johti asemaa vastapäätä olevalle tiilitehtaalle ja toinen, pidempi, aina koulun takana olevalle hiekkakuopalle. Kun menet jääkiekkokaukalolle, ajat entistä ratapohjaa pitkin.
Talman asemalle oli mukava saapua, ympäristö oli siisti,samoin asemarakennus. Siinä oli pieni odotushuone, jota penkit reunustivat, talvisaikaan lämpöä toi pystyuuni. Sen toisella puolella oli ovi asemamiehen puolelle ja toisella puolella pieni ristikolla varustettu lippuluukku. Toisessa päädyssä oli varastotilaa matkatavaroita varten. Tavaroiden kuljettaminen rautateitse oli käytännöllistä.
Kun olit ostamassa lippua, pienen tulitikkulaatikon kokoisen pahvinpalaa, kuulit vaimean iskun, kun asemamies painoi koneellaan siihen päivämäärän. Junassa konduktööri sitten leimaisi lipun pihdeillään tekemällä siihen pienen kolon. Myöhemmin lippuihin tuli kääntöpuolelle mainoksia. Eräässäkin oli sukan kuva ja tekstissä kerrottiin, että sukka kestää, reikä sukassa on junailijan tekemä.
Junan saapuessa asemamies pysäytti sen punaisella lipullaan oikealle kohdalle laituria. Meistä matkustajista tuntui mukavalta, kun veturinkuljettajana oli joskus Talman oma kansalainen Martti Noranta.
Konduktööri vihelsi pilliinsä tai heilutti vihreää lamppuaan ja matka voi alkaa.Joskus talviaamuna juna myöhästyi tai jäi kokonaan tulematta. Silloin tiesimme, että Porvoon pässi oli juuttunut lumikinoksiin Kiialan aukeilla ("Talman historiaa"/T.A.).


Martinkylä (Mårtensby):

Tapio Keränen kuvasi Martinkylän asemalla vuonna 1968, kun asemarakennus oli vielä pystyssä. Kuva julkaistu kirjassa Radan varrella (2009). Martinkylä muutettiin miehittämättömäksi seisakevaihteeksi 1963 ja seisakkeeksi tavaraliikenteen loppuessa 1968. Henkilöliikenne lopetettiin koko radalta 1981, jolloin liikennepaikka lakkautettiin. Asemarakennuksesta mainittu Radan varrella-kirja kertoo sen tulleen puretuksi, tieto toisaalla Marko Leppäsen blogissa kertroo aseman palaneen. Asemarakennus myytiin yksityiskäyttöön ja ainakin kesällä 2012 asemapäälikön säilyneessä asuinrakennuksessa toimi "Weird Antiques"-liike (Tomppa Kekäläinen ja Mike Kairenius).

"Weird Antiques"-liike (Tomppa Kekäläinen ja Mike Kairenius) toimii Sipoon Nikkilän lähellä Martinkylän vanhalla asemalla. Tai itse asiassa asemapäällikön talossa, varsinainen asemarakennus paloi 1970-luvulla. Kuva ja teksti: Marko Leppänen.


Nikkilä (Nickby):

Jukka Martio kuvasi Nikkilän asemalla 13.7.1991:"Yksi lättä riitti Keravan vuorojen ajoon vuonna 1991." Käyttölupa "2016-1-G", kiitos.

Nikkilän asema 1960-luvulla - Alppi, 2015.

Elämää Nikkilän aseman varjossa (Alppi, 2015): Asumme Nikkilän rautatieaseman vieressä, radan toisella puolella vanhassa asemapäällikön talossa. Maailma on muuttunut ja niin vieressä kulkeva rautatie, jonka rakentaminen aloitettiin jo 1870-luvulla.
Kävin ensimmäistä Nikkilässä joskus 1960-luvun lopussa. Ystäväni Olli Ervasti oli kesätöissä Nikkilän sairaalassa ja tulin häntä katsomaan. En silloin voinut kuvitellakaan, että joskus muuttaisin tänne maan ääriin maalle.
Tulin Nikkilään junalla Helsingistä. Jäin pois asemalla ja juna jatkoi matkaansa Porvooseen. Todennäköisesti lähdin asemalta kohti Nikkilän mielisairaalaa Isotalontietä pitkin ja ohitin tulevan kotini, vaikka en sitä harmaata isoa taloröttelöä menneisyydestä muista. Silloin nykyinen kotikatuni oli kylän valtaväyliä.
Porvoon radan rakentaminen aloitettiin helmikuussa 1872 ja rakentajien itselleen asunnoiksi tekemiä maakuoppia löytyy vielä Nikkilän lähiympäristöstä. Vuonna 1875 aloitettiin tavara- ja matkustajaliikenne yhteistyössä VR:n kanssa. Alkuperäinen rautatieyhtiö ajautui konkurssiin keväällä 1878 ja 1887 rata siirtyi Porvoon Rautatieosakeyhtiölle. Liikenne kasvoi ja matkustajia oli parhaimmillaan lähes 100 000 vuodessa. Yksityisen yhtiön kukoistus loppui 1917, kun työläiset menivät ensimmäisen maailmansodan poikkeusoloissa lakkoon ja vaativat samaa palkkaa kuin valtion rautatieläiset saivat. Neuvotteluissa ei onnistuttu ja kiista ratkesi lopulta siihen, että valtio lunasti radan ja työläisistä tuli valtion virkamiehiä.
Asemapäällikölle rakennettiin oma virka-asunto aseman läheisyyteen Isotalontielle radan toiselle puolen. Hän oli iso herra sen aikaisessa yhteiskunnassa. Saman tien varressa oli nimismiehen talo putkineen ja toisessa päässä kunnantalo, kunnanlääkäri, paloasema ja vaivaistentalo. Kun itse muutin asemapäällikön vanhaan taloon 1980-luvun lopussa, Isotalontiellä asuivat mm. apteekkari, pankinjohtaja ja eläinlääkäri. Kunnanarkkitehti Molander oli ostanut talon perheelleen ja alkanut remontoida sitä. Heille tuli kuitenkin avioero ja ostin talon. Se oli yhä VR:n maalla, johon sain vuokraoikeuden.
Nikkilän kylä joskus aikoinaan * Silloin asema-alueella oli vielä kahdet raiteet. Muistona vanhoista ajoista on vielä kaivo ja talooni kuuluva aikaisemmin resiinavarastona toiminut lisärakennus. Naapurini Rosenholm pysähtyi joskus kertoilemaan vanhoista ajoista, jolloin ratapihalla oli tavaramakasiinit ja junanvaunuja odottelemassa pistoraiteella. Asema oli kylän keskipiste, josta lähti myös tie suoraan joen yli Nikkilän kartanolle. Kaikki tavarat kuljetettiin junalla Nikkilään ja suuri osa ihmisistäkin kulki junalla. Radan yli kulki vartioimaton ylikäytävä suoraan Isotalontielle ja liikenne talomme ohi varsin vilkasta, kunnes ylikäytävä suljettiin. Toinen kiskopari on myös purettu.
1910-luvulla Nikkilän tunnetuinta maamerkkiä alettiin rakentaa. Mielisairaalassa oli enimmillään lähes tuhat potilasta ja suunnilleen yhtä paljon henkilökuntaa. Se oli oma laaja puistoalue, jonne rakennettiin paviljonkimaisesti ja symmetrisesti eri rakennukset miehille ja naisille. Ensimmäiset talot edustivat arkkitehtuuriltaan myöhäisjugendia, myöhemmät klassismia ja funktionalismia mutta alueen ilme pysyi hyvin yhtenäisenä. Sairaalan potilaat olivat helsinkiläisiä, mieleltään vakavasti häiriintyneitä kroonikkoja. Monet heistä viettivät koko aikuisikänsä Nikkilässä ja heitä päätyi sairaalan omalle hautausmaalle satamäärin.
Sairaalan henkilökunta ja potilaita katsomaan tulevat vierailijat pitivät junaliikennettä ja aseman seutua vireänä vuosikymmeniä.Väki väheni sairaalasta ja myös junamatkustajien määrä putosi, joten VR lakkautti radan matkustajaliikenteen keväällä 1981. Tavaraliikenne kitkutteli radalla vuoteen 1990 ja uuteen kukoistukseen se nousi, kun rata sähköistettiin ja pitkät öljyjunat alkoivat kuljettaa tankkivaunujaan Sköldvikiin.
Elämä aseman varjossa on sujunut hyvin. Lunastin tontin VR:ltä itselleni lamavuosina, tosin vuokra oli alhaisempi kuin kiinteistövero nykyään. Juniin ja niiden kolkutukseen olemme tottuneet. Niitä menee pari kolme päivässä. Ja kesällä meille pääsee lauantaisin lähes pihalle Helsingistä museo-lättähattujunalla tai voi lähteä Porvooseen nostalgiselle päiväkaljalle. Aina silloin tällöin henkilöliikennettä Nikkilästä junalla Helsinkiin tutkitaan. Ei kannata lähivuosikymmeninä, liian vähän väestöpohjaa, todetaan.


Nikkilän rautatieasema (lyh. Nlä, ruots. Nickby järnvägsstation) sijaitsee Sipoon kunnan alueella noin kymmenen kilomerin päässä Keravan rautatieasemalta. Nikkilän asema avattiin liikenteelle vuonna 1874. Henkilöliikenne lakkautettiin vuonna 1981. Nykyään asemalla pysähtyvät Porvoon museorautatien lättähatut kesälauantaisin, muu liikenne on ohimenevää tavaraliikennettä. Tulevaisuudessa on mahdollista, että osa Helsingistä Keravalle kulkevista junista jatkaisi Nikkilän asemalle asti (Wikipedia, 2016).

Jyrki Längman - Nikkilän asema (2007) - (lisenssi, OK * GNU Free Documentation License/Wikipedia).


Linnanpelto (Borgby):

Eljas Pölhö kuvasi Linnanpellon liikennepaikalla 26.9.1978: "Linnanpelto (Borgby) Porvoonradalla näyttää olevan ilman laituria. Mikäli sellainen oli, se oli liian matala tästä kuvakulmasta katsoen. Sen vastapainoksi valaistus on riittävän korkealla. Rakennus oli asuinkäytössä, mutta näyttää entiseltä liikennepaikkarakennukselta.". Käyttölupa "2014-1-A", kiitos.

Linnanpelto sai laiturirakennuksensa 1931. Laiturivaihde sijaitsi pari kilometriä kyläkeskuksesta etelään lähellä Sipoon rajaa. Sen ympärille ei muodostunut mitään taaja-asutusta. Liikennepaikka muutettiin miehittämättömäksi seisakevaihteeksi 1955 ja tavaraliikenteen loppuessa seisakkeeksi 1963. Se lakkautettiin Porvoonradan henkilöliikenteen loppuessa 1981. Asemarakennus purettiin vuonna 1990 (Radan varrella-kirja, 2016).

Mahdollisia kysymyksiä, korjauksia tai lisätietoja voi sivuston kokoajille lähettää helposti sähköpostilla:

PALAUTE (e-mail)

Takaisin etusivulle.