SIIKAJOKI:
(Svala & Joutsi * viimeisimmät lisäykset: 27.11.2017)

Ruukin ja Siikajoen kunnat lakkautettiin ja niiden tilalle perustettiin uusi Siikajoen kunta 1. tammikuuta 2007. Ruukin kunta oli syntynyt Paavolan ja Revonlahden kuntien yhdistyessä vuonna 1973.

A) Siikajoen tietoja:

(Wikipedia, 2012): Siikajoki on Suomen kunta, joka sijaitsee Pohjois-Pohjanmaan maakunnan länsiosassa. Kunnassa asuu 5 634 ihmistä ja sen pinta-ala on 1 653,95 km2. Siikajoen naapurikunnat ovat Hailuoto, Liminka, Lumijoki, Raahe, Siikalatva ja Vihanti.

Revonlahdelta ja etenkin Paavolasta on tehty joitakin kivikautisia esinelöytöjä, Siikajoenkylältä eikä sen lähialueilta ole tehty kivikautisia löytöjä, koska alue oli tuolloin vielä veden alla. Siikajoen tunnetuimpia muinaisjäännöksiä ovat kuitenkin Pesuankankaan ja Linnakankaan jätinkirkot. Ensimmäiset asukkaat saapuivat Siikajoen suulle jo 1400-luvulla, mutta vakinaisesti alue asutettiin vasta 1500-luvun puolimaissa, jolloin seudulle asettui savolaisia uudisasukkaita.
Revonlahden seudulle tuli väestöä myös rannikolta. Asutus laajeni nopeasti seuraavina vuosisatoina, paitsi jokilaaksossa asutus oli hidasta, sillä kapea alue ei tarjonnut mahdollisuuksia uudisasutukseen. Väestönkasvu perustui maatalouden ja erityisesti karjanhoidon varaan. Siikajoesta saatiin myös lohta ja siikaa.

Seutu kuului aluksi Saloisten seurakuntaan. Siikajoen ensimmäinen kirkko rakennettiin todennäköisesti 1589, mutta venäläiset polttivat sen 1591. 1590 Siikajoesta tuli Saloisten kappeli. Vuonna 1600 rakennettiin seurakunnan toinen kirkko ja 1701 otettiin käyttöön uusi puukirkko. Kirkon alkuasu muuttui huomattavasti vuoden 1852 peruskorjauksessa. Omaksi seurakunnaksi Siikajoki erotettiin 1689.
Seurakunta käsitti laajan alueen, sillä siihen kuuluivat myöhemmin itsenäistyneet Rantsila, Piippola, Paavola, Pulkkila, Kestilä, Pyhäntä ja Revonlahti. Paavolasta tuli Siikajoen saarnahuone 1702 ja 1811 se liitettiin Siikajoen kappeliksi. Omaksi seurakunnaksi Paavola erotettiin 1874. Revonlahti liitettiin Siikajoen kappeliksi 1845.

Sodat ovat koetelleet Siikajokea usein. Venäläiset hävittivät seutua pahoin mm. 1550-luvun lopulla. Suomen sodan aikaan Siikajoen seudulla käytiin tunnettuja taisteluita. 18. huhtikuuta 1808 käytiin Siikajoen taistelu, jossa C.J. Adlercreutzin johtamat joukot löivät J.P. Kulnevin johtaman venäläiset etujoukon. Voitto päätti Ruotsin armeijan koko talven jatkuneen peräytymisen. Revonlahdella käytiin 27.–28. huhtikuuta 1808 yksi Suomen sodan maineikkaimmista taisteluista.
Taistelu tunnetaan myös Revonlahden taisteluna. Taistelussa C.A. Adlercreutzin ja C.O. Cronstedtin johtamat joukot löivät perusteellisesti kenraali Bulatovin johtamat venäläiset. Voitto pelasti Ruotsin päävoimat täydelliseltä saarrostukselta.

Siikajoki erotettiin 1868 omaksi pitäjäksi. Siikajoen asukasluku kasvoi hitaasti 1900-luvun alkuvuosikymmeninä. Vuonna 1935 asukkaita oli 2 262. Tämän jälkeen väkiluku alkoi laskea poismuuton vuoksi. Vuonna 1960 asukkaita oli 1 703 ja 1980 enää 1 244. 1980-luvulla asukasluku alkoi uudelleen kasvamaan.
Paavola muodostui omaksi kunnaksi 1874 ja Revonlahti 1930. 1970-luvun alussa Paavolassa oli asukkaita runsaat 4 500 ja Revonlahdella 1 000 asukasta.

Kuntaliitokset: Ruukin kunta syntyi Paavolan ja Revonlahden kuntien yhdistyessä vuonna 1973. Kunnan nimi tuli tuolloisen Paavolan kunnassa sijainneen Ruukin kylän nimestä.
Ruukin ja Siikajoen kunnat lakkautettiin ja niiden tilalle perustettiin uusi Siikajoen kunta 1. tammikuuta 2007 molemmissa kunnissa järjestetyn kansanäänestyksen jälkeen. Kunnan nykyinen vaakuna peilaa kuntahistoriaa. Tähdet ovat peräisin Revonlahden vaakunasta, yläreunaltaan sahakorkoinen ja alareunaltaan aaltokorkoinen hirsi on Paavolan vaakunasta ja kala Siikajoen vaakunasta.

Siikajoen alue on tyypillistä Pohjanmaan lakeutta, jota elävöittävät vain loivakaarteiset kohoumat ja kuntaa halkova Siikajoki.
Kallioperä on pääasiassa grano-, kvartsidioriittia, graniittia ja migmatiittia, pohjoisessa on myös granoriittia. Alueella jonkin verran myös gabroa ja amfiboliittia. Kallioperä on yleisten maalajien peitossa.
Rannikon tuntumassa on tuulten kasaamia dyynejä. Moreenimaita on vain kunnan eteläosassa, mutta sen sijaan turvemaita on paljon. Siikajoen pohjoispuolella vallitseva maalaji on hiekka. Joen eteläpuolella maaperä on joki- ja purolaaksoissa hiesua ja savea. Purolaaksojen välissä aaltoilevat moreeniselänteet. Pohjoisessa Limingan rajalla on loivarinteinen harjumuodostuma. Revonlahden seudulla yleisimmät maalajit ovat hiekka ja hiesu.

Voimakkaan maankohoamisen ja jokien tuoman lietteen vuoksi kunnan rantaviiva muuttuu jatkuvasti. Saaria on vain Siikajoen suun seutuvilla. Kunta on pääasiassa alavaa lakeutta. Maasto kohoaa loivasti luoteesta kaakkoon ja saavuttaa eteläosissa 80 metrin tason. Kunnan korkein kohouma ovat Ahvenharju Vihannin vastaisella rajalla. Tauvon Ulkonokassa on 128 hehtaarin laajuinen linnustonsuojelualue.

Kunnan ranta-alueilla, varsinkin Tauvonniemen seudulla on kasvittomia dyynialueita. Kauempana rannikolta on mäntymetsää kasvavia kankaita. Sisämaata kohti kankaat muuttuvat kosteammiksi ja soiden osuus kasvaa. Laajimpia suoalueita ovat mm. runsaasta linnustostaan tunnettu Lumineva, Isoneva, Pahaneva, Navettaneva, Revonneva, Matoneva ja Kivikartanonneva.

Siikajoen huomattavin vesistö on Siikajoki, joka saa alkunsa Suomenselän vedenjakajalta. Siikajoki on ollut aikoinaan arvokas lohijoki, mutta jokisuun madaltuessa lohen nousu jokeen on vaikeutunut. Vuosina 1986–1987 toteutettu jokisuun ruoppaus ja kalaportaiden rakentaminen kuitenkin paransi tilannetta. Siikajoen tärkeimmät sivujoet kunnan alueella ovat Luohuanjoki ja Ohtuanoja. Siikajoki on kasannut suulleen Simpukkasäikän suiston.
Muita jokia kunnan alueella ovat vähäinen Majavaoja sekä eteläisimmän osan poikki virtaava Olkijoki. Järviä kunnan alueella ei ole lainkaan, vain muutamia lampia.

Kyliä: Hartaanselkä, Heinolahti, Jauhoniemi, Karinkanta, Keskikylä, Kivijärvi, Kuivaniemi, Luohua, Merikylä, Paavola (entinen Pehkola, kirkonkylä), Relletti, Revonlahti (kirkonkylä), Ruukki (kuntakeskus), Saarikoski, Siikajoenkylä (kirkonkylä), Tauvo, Tuomioja (entinen Lappi), Ylipää.

Saaria: Alasaari, Eteläsäikkä, Isosaari, Karinkannanmatala, Konisaari, Kreivinsaari, Lammassaari, Lohisaari, Lukkarinsaari, Meijerisaari, Pannukakkusaari, Passerikari, Pekkalansaaret, Pirilänsaari, Pohjolansaari, Rautakallio, Simppusäikkä, Vareskari.

B) Tuomioja:

Mika Vähä-Lassilan kuvaamana Tuomiojan asemarakennus aamuauringossa (kiitos * käyttölupa 2015-11-A).

Tuomiojan rautatieasema (lyh. Tja) sijaitsee Tuomiojan (entinen Lappi) kylässä Siikajoen kunnassa Pohjois-Pohjanmaalla. Tuomiojan liikennepaikalla Seinäjoki–Oulu-rataosasta eli niin sanotusta Pohjanmaan radasta erkanee 28 kilometrin pituinen sivurata Raaheen. Tuomiojan rautatieasema perustettiin Ruukin kirkonkylän eteläpuolelle 1886. Tuolloin sen nimi oli Lappi. Tuolloin rataosuus Raaheen oli vielä yksityinen rautatie, joka myöhemmin siirtyi valtiolle. Tuomiojan ja Raahen välinen rataosuus sähköistettiin vuonna 2001.
Tuomiojan rautatieasema on risteysasema, jossa Raahen rata erkanee Pohjanmaan radasta. Asema muutettiin miehittämättömäksi vuonna 1986, ja henkilöliikenne lopetettiin vuonna 1990. Lipunmyyntiä ei ole. Ratapihalla on edelleen matkustajalaiturit raiteilla 1 ja 2, ja asema toimii tavaraliikenteen risteysasemana.
Tuomiojan ratapihalla on pääraiteen lisäksi kolme sivuraidetta, joita voidaan käyttää junien kohtaamisiin ja ohituksiin. Näiden lisäksi on yksi pistoraide, jota käytetään ratatyökoneiden väistöraiteena. Pohjanmaan radalta on kolmioraideyhteys Raahen radalle. Kolmioraide sijaitsee ratapihan etelälaidalla.
Asemarakennus on Knut Nylanderin suunnittelema IV luokan asemarakennus, niin sanottu Oulun radan asemarakennus. Asemarakennuksessa on ollut myös rautatieravintola. Rakennusta on laajennettu tiettävästi vuonna 1949 Jarl Ungernin suunnitelmien pohjalta lisäämällä siipi rakennuksen takaosaan (Wikipedia, 2017 * Radan varrella, 2009).

Nimimerkki "TeVe" kuvasi Tuomiojan asemarakennuksen vuonna 2008 (lisenssi OK - public domain/Wikipedia).

C) Ruukki:

Ruukin aseman kuvasi Jukka Voudinmäki 1.7.2012 (kiitos * käyttölupa 2015-11-L): Ruukin alkuperäinen asema vanhalla ratalinjalla. Rakennuksessa toimii nykyään Ruukin Rauhanyhdistys ry.

Ruukin alkuperäinen asema Mika Vähä-Lassilan kuvaamana (kiitos * käyttölupa 2015-11-A).

Ruukin alkuperäinen asema 'Alfa'-firman kuvaamassa postikortissa vuodelta 1921 (Radan varrella-kirjasta).

(Radan varrella-kirja, 2009): Ruukin pysäkki sijoitettiin v. 1886 kohtaan, jossa rata kohtasi Siikajoen ja sitä myötäilevän maantien. Paikka oli Revonlahden ja Paavolan rajamaata, ja molempien pitäjien kirkoille oli noin 10 kilometrin matka. Paikkakunnalle oli perustettu kuitenkin saha jo 1846. Alkuperäinen liikennerakennus oli Oulun radan tyyppipiirustusten mukainen pysäkkirakennus. Pysäkki kohotettiin asemaksi 1888.
Asemanseudusta tuli nopeasti Paavolan merkittävin asutus- ja teollisuuskeskus; paikkakunnan asukasluku lähenteli kahtatuhatta jo Suomen itsenäistymisen aikoihin. 1900-luvun alussa Ruukkiin oli perustettu toinen saha, sysiliike, sähkölaitos ja tiilitehdas. Asemalta kaakkoon vuonna 1900 perustetulle Raahen sahalle johdettiin pistoraide.
Kun Paavolan ja Revonlahden kunnat yhdistettiin Ruukin kunnaksi 1973, taajamasta tehtiin uusi kuntakeskus. Vuodesta 2007 Ruukki on ollut Siikajoen kunnan keskustaajama.

Vanha asema-alue jäi radalta sivuun vuonna 1966 valmistuneen rataoikaisun myötä. Vanhan ratapihan paikalle rakennettiin maantie, ja vanha rautatiesilta Siikajoen yli on autojen käytössä.
Asematoiminnot siirrettiin ensin väliaikaiseen parakkiin, kunnes seuraavana vuonna Mikko Terhon suunnittelema uusi rakennus valmistui. Asemarakennuksen viereen rakennettiin samana vuonna myös erillinen asuinrakennus.

Ruukki muutettiin miehittämätömäksi liikennepaikaksi vuoden 1993 alussa. Vanha ja uusi asemarakennus sekä vesitorni ovat yhä jäljellä; vanha asema toimii (2009) kyläyhdistyksen talona. Rataoikaisun aikainen asemarakennus siirtyi Senaatti-kiinteistöille ja edelleen myyntiin 2007.

Ruukin uudempi asema (Radan varrella-kirjasta) kuvattuna v. 1971 (Tapio Keränen).

Ruukin uudempi asema (Radan varrella-kirjasta) kuvattuna v. 1998 (Antti Roivainen).

Ruukin uudempi asema Mika Vähä-Lassilan kuvaamana (kiitos * käyttölupa 2015-11-A).


D) Relletti:

Relletin vanhempi (1900) odotuspaviljonki Mika Vähä-Lassilan kuvaamana (kiitos * käyttölupa 2015-11-A).

Relletin rautatieasema (lyh. Rll) oli rautatieasema Suomen rataverkolla rataosalla Tuomioja–Raahe. Asema sijaitsi Ruukin kunnan, nykyisen Siikajoen kunnan Relletin kylässä. Relletin rautatieasema avattiin liikenteelle, kun yksityinen Raahen rautatie valmistui vuonna 1900. Liikennepaikka toimi laiturivaihteena ja seisakkeena pitkän aikaa, kunnes se varustettiin releasetinlaitteella 1970-luvulla ja sitä alettiin käyttää junakohtauspaikkana. 1980-luvulla Pohjanmaan radan turvalaite- ja sähköistystöiden yhteydessä Relletin sivuraide sekä asetinlaite purettiin, ja Relletin liikennepaikka lakkautettiin. Relletissä ollut Siemensin valmistama releasetinlaite siirrettiin Tuiran rautatieasemalle. Relletin alkuperäinen asemarakennus oli vuonna 1900 rakennettu odotuspaviljonki, jollaisia rakennettiin tuolloin vielä yksityisomistuksessa olevan Raahen radan varrelle. Rakennus huutokaupattiin, purettiin ja siirrettiin lähistölle yksityiskäyttöön vuonna 1965. Uudempi korvaava asemarakennus rakennettiin vuonna 1965, ja se purettiin vuonna 2003. Uudempaan rakennukseen rakennettiin odotushuone ja lipputoimisto, jotka jäivät tarpeettomiksi vuonna 1966 kun Tuomiojan ja Raahen välinen henkilöliikenne lakkautettiin (Wikipedia, 2017 * Radan varrella, 2009).

Relletin uudempi asemarakennus - kuva kirjasta Radan varrella (2009) - kuvasi Tapio Keränen vuonna 1971.

Relletin uudempi asemarakennus Mika Vähä-Lassilan kuvaamana (kiitos * käyttölupa 2015-11-A).

Jukka Tölkkö kuvasi 2.9.1995: "Mry:n syysretkijuna Dm9 5122+CEiv 5612+Dm9 5124 pysähdyksellä Relletissä." (kiitos * käyttölupa 2017-11-D).

E) Toppi:

Topin laiturivaihde oli pieni syrjäinen liikennepaikka alkuaan yksityisen Raahen radan varrella. Liikennepaikan luona toimi tiilitehdas 1900-luvun alussa, mutta muuten paikalla oli vain muutama maatila. Laiturivaihde muutettiin miehitämättömäksi seisakevaihteeksi 1953 ja seisakkeeksi tavaraliikenteen loppuessa 1964. Pari vuotta myöhemmin koko radan junavuorot korvattiin busseilla. Liikennepaikka lakkautettiin korvaavan bussiliikenteen loppuessa 1972. Sivuraiteet ja liikennepaikkarakennus on purettu (Radan varrella, 2009).

Mahdollisia kysymyksiä, korjauksia tai lisätietoja voi sivuston kokoajille lähettää helposti sähköpostilla:

PALAUTE (e-mail)

Takaisin etusivulle.