SAUVO:
(Svala & Joutsi * viimeisimmät lisäykset: 21.11.2017)

A) Sauvo:

Sauvo (ruots. Sagu) on Suomen kunta, joka sijaitsee Varsinais-Suomen maakunnassa. Kunnassa asuu 3 031 ihmistä ja sen pinta-ala on 299,49 km2. Sauvoon kuuluu myös entinen Karunan kunta, joka liitettiin Sauvoon vuonna 1969. Sauvon naapurikunnat ovat Kaarina, Kemiönsaari, Parainen, Paimio ja Salo. Sauvon vaakunan suunnitteli Ahti Hammar ja se vahvistettiin vuonna 1957. Sauvoon sijoitettiin viime sotien jälkeen Uudenkirkon siirtoväkeä.

Sauvo sijaitsee Paimionlahden ja Halikonlahden välisellä kannaksella Kemiön saaren pohjoispuolella. Karunanselkä ja Halslahdenselkä erottavat Sauvon Kemiöstä. Pohjoisessa Sauvolla on maarajaa Paimion ja Salon kanssa.
Sauvon suurimmat joet ovat Sauvonjoki, Ruonanjoki ja Vallerinnanoja, joista Sauvonjoki ja Vallerinnanoja laskevat kuivuneeseen Sauvonlahteen. Lahden pohjukasta on muodostunut Leiskunsyvän järvi. Kunnan alueella on kolme muuta järveä: Timarinjärvi, Silkkilänjärvi ja Koorlanjärvi, joista Silkkilänjärvi on kunnan suurin. Sauvon eteläosassa on lukuisia saaria, joista suurin on Kupiluoto joka on yhdistetty mantereeseen sillalla.
Sauvon kautta kulkee seututie 181, joka alkaa valtatie 10:ltä ja päättyy Kemiönsaareen. Tie ylittää Sauvon ja Kemiönsaaren välisen Kemiönsalmen Rungonsalmen siltaa pitkin. Vuonna 1972 valmistuneet tieyhteys ja silta korvasivat kaksi lossia, Eknäsin lossin hieman sillan länsipuolella ja Rajalahden-Lappdalin lossin vanhalla Sauvo–Kemiö-maantiellä noin kuusi kilometriä sillasta itään. Sauvosta on matkaa Saloon 28 kilometriä, Turkuun 32 kilometriä ja Helsinkiin 140 kilometriä.

Sauvossa on tehty runsaasti arkeologisia löytöjä rautakaudelta. Kirjallisissa lähteissä Sauvo mainitaan ensimmäisen kerran vuonna 1335, jolloin Turun tuomiokirkon Mustan kirjan mukaan Sauvon kirkkoherra Ascerus päätti testamentata Korpelasta hankkimansa maatilan Turun tuomiokirkolle.
Sauvon kivikirkko on nykykäsityksen mukaan palvellut seurakuntaansa 1400-luvulta lähtien. Kirkon holvit on rakentanut 1460-luvulla Pietari Kemiöläinen. Seuraavalla vuosikymmenellä valmistui kalkkimaalauskoristelu. Nämä ovat olleet jälleen nähtävissä vuodesta 1971 lähtien, jolloin konservointityö saatiin päätökseen.
Karunan kappeliseurakunta syntyi 1600-luvun lopulla, jolloin Karunan kartanon isäntä Arvid Horn af Åminne rakennutti seurakunnan kirkon. Tämä vanha puukirkko luovutettiin Seurasaaren ulkomuseolle. Arkkitehti Josef Stenbäckin piirtämä uusi kivikirkko valmistui vuonna 1910.
Aatelissukujen mahtiajoista on Sauvon kirkossa muistoina harvinaisen runsas kokoelma puisia hautavaakunoita. Historia tuntee vanhoja kartanoita jo 1300-luvun ensimmäiseltä puoliskolta: Paddaisten kartano mainitaan vuonna 1326, ja Ruonan kartano vuonna 1350.
Kartanoperinne heijastuu myös kunnan vaakunassa. Siinä kannukset viittaavat paikkakunnan historian aatelismahtiin. Naakka eli sauvolaisittain "hakkinen" on asustanut kirkon tornirakennelmissa lähes seitsemän vuosisataa.

Sauvon kylät kirkonkirjojen mukaan. Osa nimistöstä on vanhassa kirjoitusasussa: Alsila (Alsböle), Ampola (Amböle), Louhela (Birkkärr), Britsböle, Bränkärr, Dals, Danskulla, Dikarböle, Finkulla, Finskylä, Flossböle, Foudila, Gripsböle, Haarakallio, Haddböle, Hallela, Hemböle, Holvastböle, Hännikböle, Hännälä, Härmälä, Ingniemi, Isomäkipää, Isopalike, Isosilkkilä, Järvenkylä, Kalainen, Kaukola, Kavalto, Kirkonkylä, Knappböle, Koorla, Korpela, Korsnäs, Korvala, Koski, Kosundböle, Kouttu (Koutböle), Kuggböle, Kursalo, Laairinen, Lattmark, Lautkankare, Liesniemi, Liivala, Luola, Lurböle, Marike, Martböle, Mattböle, Mäenala, Naarslahti, Nummenpää, Osmalahti, Paddainen, Pappila, Patarautila, Pyrilä, Raitniemi, Rajalahti, Rikaniemi, Ristniemi, Ruona, Ruonlahti, Salmensuu, Salmi, Sarapisto, Saustila, Sillankorva, Sillanpää, Siuri, Skörsböle, Slätsböle, Sodaböle, Sorrböle, Sunnanberg, Svartsböle, Sydänmaa, Tallböle, Tapila, Timperlä, Vahtinen, Vartsalo, Vesti, Vuotkulla, Vähäkylä, Vähämäkipää, Vähäpalike, Vähäsilkkilä, Västerkulla, Ylistaro ja Åkers.

Tunnettuja sauvolaisia: Rami Sarmasto * näyttelijä ja muusikko, Aatos Tapala * oopperalaulaja ja Jouni Keronen, tangokuningas.

Kunnan keskuksessa tienristeyksessä sijainnut kyltti, nykyään kirkon pihalla Kylät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä] Broddböle, Tiikarla (Dikarböle), Eistilä (Eistböle), Eikniemi (Eknäs), Fröjdböle, Kustaali (Gussdal), Halslahti (Halslax), Haanniemi (Handby), Hintsholma (Hintsholm), Karinkorva, Karuna, Kasklahti (Kasklax), Kelturi, Nuuttiniemi (Knutnäs), Kupiluoto (Koppholm), Krooka (Kråknäs), Kärkkinen (Kärkis), Kärkniemi, Liden, Lemminen (Lämmis), Maalu, Maanila (Mannböle), Orssaari, Tuomaala (Pukböle), Päisterpää, Rantola, Ruskola (Ruskulla), Santasaari (Sandö), Savisalo, Sitolahti (Sitolax), Voilahti (Smörvik), Tapola (Stappåker), Teininki (Steninge), Raumala (Strömsböle), Sydänmaa (Sydmo), Timari (Timböle), Tuomaala (Tomasböle), Torikka

Karunan kivikirkko:

B) Nimimerkki "Pertsaboy" kuvasi Karunan kivikirkon kesällä 2006 (lisenssi OK - Creative commons).

Karunan kivikirkon suunnitteli arkkitehti Josef Stenbäck ja se rakennettiin Karunan harmaasta graniitista 1908–1910. Se kuuluu Suomen kansallisromanttisten kirkkojen sarjaan ja sitä on luonnehdittu yhdeksi maan onnistuneimmista ja kauneimmista kansallisromantiikkaa edustavista kirkoista. Periaatteessa kovin syrjäisen sijaintinsa takia kirkko on kuitenkin jäänyt matkailijoiden huomiotta. Kirkkoa ei juurikaan pidetä auki jumalanpalvelusten ulkopuolella. Massiivisessa pitkässäkirkossa on 480 istumapaikka. Alttarilasimaalaukset on suunnitellut arkkitehti Ilmari Launis. Kiinteän sisustuksen on suunnitellut Stenbäck jugend-tyyliseksi.
Karunan ensimmäinen kirkko, Arvid Hornin 1685 rakennuttama puukirkko, siirrettiin Helsingin Seurasaareen ja on ulkomuseon tärkeimpiä kohteita (Wikipedia, 2017).

Mahdollisia kysymyksiä, korjauksia tai lisätietoja voi sivuston kokoajille lähettää helposti sähköpostilla:

PALAUTE (e-mail)

Takaisin etusivulle.