SALO:
(Svala & Joutsi * viimeisimmät lisäykset: 3.2.2016)

(Wikipedia, 2011): Salo on 55 000 asukkaan kaupunki Lounais-Suomessa. Se kuuluu Varsinais-Suomen maakuntaan. Salosta on Turkuun matkaa 52 km ja Helsinkiin 114 km. Salo sijaitsee meren rannalla, kapean Halikonlahden pohjukassa. Yhteys Saaristomerelle on Kemiön saaren itä- sekä länsipuolitse.
Salon naapurikunnat ovat Karjalohja, Koski Tl, Lohja, Kemiönsaari, Marttila, Nummi-Pusula, Paimio, Raasepori, Sauvo ja Somero.
Nykyiseen Saloon kuuluvia entisiä kuntia ovat Halikko, Kiikala, Kisko, Kuusjoki, Muurla, Perniö, Pertteli, Suomusjärvi ja Särkisalo, jotka liittyivät osaksi Saloa vuonna 2009, Uskela, joka liittyi Saloon 1967, ja Angelniemi, joka liittyi Halikkoon 1967.
Salon keskustan halki virtaa Uskelanjoki, joka saa alkunsa Kiikalan Rekijoella yhtyvistä kolmesta latvahaarasta. Kaupungin kohdalla joen nimi muuttuu Salonjoeksi.

Salon urheiluelämää:

A) Salon urheilukeskus (SalPa:n nettisivuilta 2011).

Salon jalkapallon erikoissivullemme.

Salon rautatiekulttuuria:

B) Salon rautatieasema Juhani Pirttilahden kuvaamana 21.5.2003 (kiitos käyttöluvasta). Asemalaiturien tasovaihtoremontit ovat aiheuttaneet asemarakennuksen arkkitehtuuriin hämmentävän tekijän - kivijalka on uponnut laatoituksen ja asfaltin alle.

Juhani Pirttilahden kuvaamana 30.5.2003 Salon asema ratapihan toiselta puolelta (kiitos käyttöluvasta).

Salon veturitalli ja kääntöpöytä kuvattuna v.1953. Kuvannut 'CH', kuvan lähetti 'VA' (2.8.2011).

Laivapikajuna saapuu Saloon Helsingistä toukokuun alussa 1953. Kuvannut 'CH', kuvan lähetti 'VA' (2.8.2011).


Perniö:

Nimimerkki "Motopark" kuvasi Perniön lasten päiväkodiksi muutetun entisen rautatieaseman kesällä 2012 (lisenssi OK, Creative Commons Attribution-Share Alike 3.0 Unported license).

(Wikipedia, 2011): Perniö (ruots. Bjärnl) on Suomen entinen kunta, joka liitettiin Saloon v. 2009. Ennen kuntaliitosta Perniö oli osa Varsinais-Suomen maakunta]]a ja Länsi-Suomen lääniä, sitä ennen Turun ja Porin lääniä. Kunnassa asui 5 903 ihmistä, ja sen pinta-ala oli 419,12 km2, josta 10,99 km2 on merialueita ja 10,86 km2 sisävesiä. Väestötiheys oli 14,86 asukasta/km2.
Perniön naapurikunnat olivat Halikko, Kemiö, Kisko, Muurla, Salo, Särkisalo ja Tammisaari. Perniön kunnassa ovat sijainneet mm. Mathildedalin (Matildan), Teijon (ruots. Tykö), ja Kosken (ruots. Koskis) rautaruukit.
Kunnan sijainti rannikolla ja Suuren Rantatien eli Kuninkaantien varrella vaikutti suurten kartanoiden syntymiseen. Kartanoissa alkoi myös rautateollisuuden kehitys 1600-luvulla. Metalliteollisuus on edelleen Perniössä vahvaa, joskin hiipuvaa. Nykyiset matkailuyritykset, kuten Teijon retkeilyalue ja laskettelukeskus ja Meri-Teijon vapaa-ajan palvelut ovat sijoittuneet vanhoihin ruukkikyliin.
Turun ja Helsingin väliset junat eivät enää pysähdy Perniössä. Nykyään Perniön rautatieasema on päiväkoti ja sen tavaramakasiini kirpputori. Ratapiha on purettu ja rautatien reitti on oiottu.
Perniön kirkonkylässä asukkaita ennen vuoden 2009 kuntaliitosta oli noin 3000 eli puolet silloisen kunnan asukasmäärästä. Kirkonkylän kaupalliset palvelut olivat erityisen hyvät ottaen huomioon kunnan asukasluvun. Kirkonkylästä löytyy vielä nykyäänkin paljon palveluita, kuten kolme pankkia, posti, useita päivittäistavaramyymälöitä ja erikoisliikkeitä.
Perniö on vanhaa varsinaissuomalaista asutusseutua ja sen alueella sijaitsee useita Museoviraston vuonna 2009 määrittelemiä valtakunnallisesti merkittäviä rakennettuja kulttuuriympäristöjä. Näitä ovat Latokartanon historiallinen ympäristö, Kosken ruukinalue, Kuninkaantie eli Suuri rantatie, Mathildedalin ruukkiyhdyskunta, Perniön kirkko ja pappilat, Perniön rautatieasemanseutu, Perniönjokilaakson kartanot ja viljelysmaisema, Strömman kanava ja Teijon ruukinalue.

Esko Maasalo (kiitos käyttöluvasta) - kuvattu 11.09.2011: "Perniön sivuun nykyratalinjasta jäänyt asemarakennus, jossa toimii lasten päiväkoti. Keinujen kohdalla keinutteli ennen Dr13-veturit pikajunia vetäen. Liikennepaikka lakkautettiin 1.7.1992 ja ratapiha purettiin seuraavana kesänä."


Ervelä:

Ervelän vanha rautatieasema kuvattuna ilmeisesti vuoden 1913 tienoilla. Ervelä kuului Perniön kuntaan 1.1.2009 asti.

(A.Korhonen, 2006): Ratavartija Willberg-Vuorisalon perhe potretissa Ervelän odotusvajan alkuperäisellä paikalla. Tunnistettujen henkilöiden perusteella valokuva on todennäköisesti otettu vuonna 1913. Huomaa kattoratsastaja, postin pakaasiovet ja ramppi, lyhdyt, kattomateriaali, talon väritys sekä lasten asut!

Ervelän kylä sijoittui rantaradan varrelle ja laituri avattiin v.1909 ja laiturirakennus valmistui samana vuonna (Bruno Granholm). Alkujaan rakennus sijaitsi radan eteläsivulla, mutta v.1919 se siirrettiin toiselle puolelle rataa 600 metriä lännemmäs sivuraiteen rakentamisen yhteydessä.
Laiturivaihde muutettiin miehittämättömäksi seisakevaihteeksi v.1963 - henkilöliikenne lopetettiin v.1977. Vuonna 1995 rataa oiottiin ja asemarakennus jäi noin sadan metrin päähän uudesta ratalinjasta. Asemarakennus siirtyi yksityisomistukseen v.2006.
'Ervelä'-niminen junien kohtauspaikka avattiin neljä kilometriä etelämmäs v.1992. Paikalla on poikkeustilanteita varten pieni liikennepaikkarakennus (muuten kauko-ohjattu).

Juhani Pirttilahti kuvasi 30.5.2004 Ervelän aseman silloisessa kunnossaan - kiitos käyttöluvasta.

Viimeinen juna pysäytti ajan Ervelässä (Turun Sanomat, Lilli Jokela 4.7 2010):

Vanhan aseman kunnostus Salon Perniössä on Antti Korhosen elämänpituinen projekti. Aika tuntuu pysähtyneen vuosikymmenten taakse Ervelän asemalla, Salon Perniössä. Satavuotiaan asemarakennuksen maalipinta on haalistunut ja hilseilee. Jalavarivistön takana vanha asemalaituri kasvaa heinää.
Turkulainen Antti Korhonen löysi itsensä viisi vuotta sitten hiljaiselta Ervelän asemalta avaimet kädessään. Ystävä oli maininnut ohikulkumatkalla Turusta Karjaalle aseman jääneen tyhjilleen vuokralaisten jäljiltä. Samana iltana Korhonen katsasti aseman ja muutaman päivän kuluttua allekirjoitti vuokrasopimuksen 150 euron kuukausihintaan.
Kiinnostus vanhoihin asemiin oli herännyt varkain Korhosen suorittaessa puusepän opintoihin kuuluvaa työharjoitteluaan Nurmijärvellä sijaitsevalla Röykän asemalla.
Vuonna 2005 asemarakennuksen vuokraaminen sujui jouhevasti. Reilu vuosi myöhemmin Korhonen lunasti aseman itselleen viimeisellä hetkellä ennen kuin käytöstä poistetut ratakiinteistöt siirrettiin Ratahallintokeskukselta Senaatti-kiinteistöille, ja niistä alettiin käydä julkista kauppaa. Hinnasta oli vihdoin päästy sopuun ja Korhosen tarjous hyväksyttiin.
–Toista vuotta kauppaa vääntäessä kävi selväksi, miten byrokraattinen toimija valtio on. Lopulta sain viestin sähköpostiini tarjouksen hyväksymisestä ja ilmoituksen saapua kirjoittamaan kauppakirjoja, Korhonen kertaa.
Korhonen on asunut asemalla jaksoittain, mutta pääasiassa se on vapaa-ajan työmaa. Kunnostusprojekti on edennyt hiljalleen, sillä Korhonen opiskelee Turun ammattikorkeakoulussa ympäristösuunnittelijaksi ja opiskelijalla raha on tiukassa. Tavoitteena on kunnostaa asema perinteitä vaalien ja muuttaa sinne aikanaan vakituisesti.
–Olen pyrkinytkin etenemään pienin askelin. Liian moni repii huoneet kerralla alas ja väsyy valtavaan urakkaan.
Viime kesät Korhonen on kunnostanut ikkunoita, tänä kesänä vuorossa ovat aseman kaksi huonetta, joihin palautetaan alkuperäinen ilme. Katon korjaaminen on selvityksen alla, sillä Museovirasto on myöntänyt siihen avustuksen.
Pieni asemarakennus ja sen pihapiiri ovat säilyneet liikuttavan alkuperäisinä. Korhosen selvitysten mukaan asemarakennusta on remontoitu 1950-luvulla, jonka näkyvin merkki on lattiaan asennettu muovimatto. Odotusaulan seiniä kiertää penkki ja lipunmyyntiluukku on entisellään.
Alkuperäiset kaakeliuunit ovat vaihtuneet pönttöuuneihin, mutta keittiöstä löytyy satavuotias leivinuunivanhus, jossa on peräti 11 peltiä. Esineistöä on säilynyt tuskin lainkaan, mutta Korhonen on kiertänyt innokkaasti kirpputoreja varustaessaan asemaansa.
Pihasta puolestaan löytyy alkuperäinen varastorakennus ja 1950-luvulla rakennettu pihasauna. Laiturikiveys purettiin 1990-luvun taitteessa radan sähköistämistyön yhteydessä, mutta viereinen jalavarivistö on säilynyt koskemattomana.
–Kerran tähän poikkesi mies ryyppyreissullaan. Hänen tarinassaan lapsi kiipeili yhdessä jalavista, kun junasta jäi tuntematon mies, joka käski mennä sanomaan äidille tulevansa käymään. Mies osoittautui pojan sodasta palanneeksi isäksi.
Korhosta aseman tarinat kiinnostavat, ja parhaimmat hän sanoo kuulleensa paikallisilta, jotka muistavat lapsuudestaan toiminnassa olleen aseman. Korhonen on viettänyt tuntikausia myös kansallisarkistossa penkoen mainintoja Ervelän asemasta.
–Tarinoita kuulisin mielelläni lisää niin kauan kuin niitä muistavat ovat elossa.
Turku–Helsinki-radan varressa sijaitsevan aseman ohitse kiitää juna parikin kertaa tunnissa. Puna-valkoinen ic-juna sopii huonosti maisemaan, mutta Korhonen sanoo tottuneensa siihen.
Matkustajajuna pysähtyi Ervelän asemalla viimeisen kerran vuonna 1977. Paikalla sinnitteli posti 1990-luvulle, jonka jälkeen asemalla on ollut satunnaisia kesävuokralaisia. Muutaman kilometrin päässä Perniön taajamasta sijaitseva Ervelä tuntuu uinuvan kesäisessä illassa. Palvelut sieltä ovat kaikonneet aikaa sitten, ja vanha kyläkoulukin on ollut vuosia kansanedustaja Tanja Karpelan omistuksessa.
Ehkä juuri siksi paikalliset poikkeavat mielellään katsomaan, millaista eloa Korhonen puhaltaa vanhan kohtauspaikan elämään. Sellainen se toisinaan onkin, kun Korhonen kokoontuu asemalleen kymmenien ystäviensä kanssa.

Edelliseen Turun Sanomien heinäkuun 2010 juttuun liittynyttä kuvitusta.


Koski (Ruukki):

Rautatie: Helsingin–Turun -rautatie, eli ns. rantarata linjattiin 1890-luvulla kulkemaan Kosken ruukin kautta. Kosken ensimmäisen asemarakennuksen suunnitteli arkkitehti Bruno Granholm samanlaisena kuin Espoon rautatieaseman ensimmäinen asemarakennus. Kosken asema palveli myös Aijalan kaivoksen kuljetuksia.
Kosken ensimmäinen asemarakennus tuhotui talvisodan pommituksissa. Väliaikaisena asemana toimi tavaramakasiini, kunnes paikalle valmistui arkkitehti Jarl Ungernin suunnittelema uusi rapattu asemarakennus joulukuussa 1940. Kuljetukset Aijalan kaivokselta Kosken asemalle lopetettiin malmivarojen ehdyttyä vuonna 1958, mutta kaivoksille kuljetettiin rikastettavaksi Lappeenrannan nikkelimalmia vielä 1960-luvun ajan. Seudun hiljennyttyä liikennepaikka muutettiin miehittämättömäksi vuonna 1970, tavaraliikenne lopetettiin vuonna 1974 ja koko liikennepaikka lakkautettiin vuonna 1988.
Kylän läpi kulkenut rautatielinjaus purettiin vuonna 1990. Nykyisin ratalinja ohittaa kylän lännen puolelta kolmen tunnelin läpi. Käytöstä poistettu asemarakennus (joka muutaman vuoden 1990-luvun alussa oli autio kummitustalo) tuhottiin paloharjoituksessa 1990-luvun loppupuolella. Asema-alue on nykyään yksityisomistuksessa. Rantaradan oikaisun jälkeen Kosken kylä hiljeni ja palvelut lakkasivat (aikoinaan on ollut kauppoja, pankkeja, sekä posti, ja tietysti rautatieasema). Ihmisiä on muuttanut pois ja bussikaan ei enää kylälle kulje (Wikipedia, 2016).

Kosken asemarakennus kuvapostikortissa n. 1910. Tämä asema tuhoutui talvisodan pommituksissa. Antti Roivaisen kokoelmista - Radan varrella-kirja, 2009.

1.

2.

3.

4.

Kosken ensimmäinen asemarakennus. Kuvat #1-4: Finna ~ kuvan käyttöoikeudet: CC BY-NC-ND 4.0.

Konduktööri Stén Kosken vanhalla rautatieasemalla. Taustalla asemarakennuksen portailla näkyy toinen virkapukuinen rautatieläinen sekä aseman edessä miesjoukko. Finna ~ kuvan käyttöoikeudet: CC BY-NC-ND 4.0.


Kotalato:

Perniön Kotaladon rautatieasema. Kuva: Hissa R. 1959 * Finna (kuvan käyttöoikeudet: CC BY-NC-ND 4.0). Aiempi nimi oli Ylikylän laituri (käytössä oli alussa myös nimimuoto Yliskylä). Liikennepaikalle rakennettiin platformskjul-tyyppinen laiturirakennus, jota myöhemmin laajennettiin ja sen keskiosasta rakennettiin umpinainen. Kotalato muutettiin miehittämättömäksi seisakkeeksi 1953, laiturirakennus purettin pian sen jälkeen. Henkilöliikenne lopetettiin 1965 ja liikennepaikka lakkautettiin 1966. Jäljelle jääneet rakennukset myytiin yksityisomistuksen 2006 (lisätiedot: Radan varrella-kirja, 2009)

Visa Pöntinen kuvasi Kotaladon kohdilla 3.7.2013 (käyttölupa 2016-1-D): "Kotalato, Perniö, välillä Salo–Ervelä (uusi) ~ Matka jatkuu Turusta kohti Karjaata".


Halikko:

Halikon seisakevaihde radalta päin. (Ahvenlampi Mikko, Suomen Rautatiemuseo). Halikon pysäkki aloitti toimintansa 1899, ja pysäkkirakennuksen laajennuksineen suunnitteli Bruno Granholm. Liikenteen hiljentymisen seurauksena Halikon pysäkki muutettiin ensin laiturivaihteeksi 1965 ja miehittämättömäksi seisakevaihteeksi 1968. Henkilöliikenne lopetettiin 1969 ja viimeinen pistoraide suljettiin 1987. Rakennus tuhoutui tulipalossa tapaninpäivänä 2004 ja rauniot on purettu. (Finna * kuvan käyttöoikeudet: CC BY-NC-ND 4.0).

Halikon seisakevaihde radalta päin. (Ahvenlampi Mikko, Suomen Rautatiemuseo). Halikon seisakevaihde viistosti oikealta radalta päin. (Finna * kuvan käyttöoikeudet: CC BY-NC-ND 4.0).


Hajala:

Hajalan rautatieasema (Bruno Granholm, 1904) kuvattuna v. 1906 kuvapostikortissa (kuvaajaa ei ole mainittu * public domain).

(Pertti Hiltunen, 2007): "Hajalassa oli tulosemafori Salon suunnasta, jota käännettiin asetinpukista. Semaforilla oli myös kaasuvilkkuvaloinen esiopastin. Turun suunnasta oli vain liikennepaikkamerkki. Tämä järjestely mahdollisti junien kohtaamisen Hajalassa. Turusta Helsinkiin kulkenut laivapikajuna (P32) kohtasi Helsingin suunnasta tulevan moottoripikajunan (MP29) täällä vuoden ajan (ainakin kesällä 1970). Tosin opastinjärjestely on vanhempi kuin em. junakohtauksen aikainen. Samanlainen tilanne oli Aurassa, Turun suunnasta liikennepaikkamerkki ja Loimaan suunnasta semafori esiopastimineen."

Mahdollisia kysymyksiä, korjauksia tai lisätietoja voi sivuston kokoajille lähettää helposti sähköpostilla:

PALAUTE (e-mail)

Takaisin etusivulle.