POLVIJÄRVI:
(Svala & Joutsi * viimeisimmät muutokset: 22.1.2026)

A) Rääkkylä:

(Wikipedia, 2026): Rääkkylä (epäv. ruots. Bräkylä) on vuonna 1874 perustettu Suomen kunta, joka sijaitsee Pohjois-Karjalan maakunnassa. Kunnassa asuu 1 842 ihmistä. Rääkkylä on saaristo-osakunta. Rääkkylän naapurikunnat ovat Joensuu, Kitee, Liperi, Savonlinna ja Tohmajärvi. Valtioneuvosto päätti toukokuussa 2016, että Rääkkylän kunta liittyy osaksi Kiteen kaupunkia vuoden 2017 alussa, mutta korkein hallinto-oikeus kumosi päätöksen marraskuussa 2016. Rääkkylän seurakunta sen sijaan liittyi osaksi Kiteen seurakuntaa kappeliseurakunnaksi.

Rääkkylässä sijaitsee vuonna 1851 valmistunut puukirkko, joka on yksi Suomen suurimpia, sekä Suomen suurin patoamalla kuivattu paikka, Oravilahden kuivatusalue. Tunnettu Rääkkylässä syntynyt henkilö on viihdyttäjä Esa Pakarinen (1911–1989).

Maantiede: Lähes kolmasosa kunnan pinta-alasta on vesistöä. Ennen Kivisalmen ja Ihalansalmen siltojen rakentamista se oli luokiteltu saaristokunnaksi. Suurin osa Rääkkylän alueen vesistöistä kuuluu Oriveteen, mutta sen alueella on myös Iso- ja Pieni Onkamojärvi osittain sekä lukuisia lampia. Jääkaudella alueelle on syntynyt lukuisia harjumuodostumia ja järviä halkovia niemiä, kuten Vuoniemi-Kirkkovuori, Jaama ja Vihi. Lukuisten kosteikkojen, kuten soiden ja matalien järvenlahtien, ansiosta Rääkkylä on tärkeä lintujen pesimäalue, minkä ansiosta alan harrastajat ovat rakentaneet sinne useita lintutorneja. Ihminen on muokannut alueen luontoa muun muassa metsiä hakkaamalla, soita ojittamalla, peltoa kuivattamalla ja järviä laskemalla. Maasta on otettu muun muassa soraa, täytemaata sekä savea tiilenvalantaa varten.
Kaivostoimintaa Rääkkylässä ei ole, mutta sieltä tehdyn Kivisalmen siirtolohkarelöydön sisältämien kivilajien perusteella kyettiin haarukoimaan Outokummun kupariesiintymän paikka.
Vanhoja ikimetsiä ei juuri ole säilynyt, sillä kaskiviljely oli alueella hyvin yleistä, ja jatkui aina 1800-luvulle saakka. Siitä on perintönä paikannimistöä (Rasivaara).
Rääkkylän eläinlajistoon on äskettäin palannut karhu. Muista suurpedoista myös suden arvellaan ajoittain vierailevan kunnan alueella. Vesistöissä voi vielä tavata muutaman uhanalaisen saimaannorpan, mutta kannan ei arvella enää olevan lisääntymiskelpoisen.

Kylät: Rääkkylän kyliä ovat Haapasalmi, Jaama, Nieminen, Sintsi, Rasisalo, Rasivaara, Salokylä-Pötsönlahti, Oravisalo ja Varpasalo. Kunnassa on vain yksi taajama, Rääkkylän kirkonkylä.

Historia: Nykyinen Rääkkylä kuului 1400-luvulla Kiteeseen ja maksoi veroja Novgorodiin. Se oli levotonta rajaseutua, jossa oli kiistoja Ruotsin ja Novgorodin, ja ortodoksien ja luterilaisten välillä. Rääkkylä määrättiin itsenäistymään Kiteen kappeliseurakunnasta vuonna 1857. 1600-luvulla Rääkkylän läpi kulki venäläisten ja karjalaisten tärkeä kauppatie.

Loppuvuodesta 2010 nousi otsikoihin ns. ”Rääkkylän malli”, kun kunta päätti irtautua neljän kunnan Helli-liikelaitoksesta ja ostaa lähes kaikki sosiaali- ja terveyspalvelunsa yksityiseltä Attendo MedOne Oy:lta. Kunta ei kilpailuttanut hanketta, koska sen mukaan muita alan yrittäjiä ei ollut tarjolla.

Kulttuuri: Rääkkylässä järjestetään vuosittain maalaisromanttinen kyläjuhla Kukkakuhhaus-tapahtuma ja Kihaus Folk -kansanmusiikkitapahtuma. Kunnassa toimii myös harrastajateatteri Riäkkyteatteri. Pitäjän perinteitä ja kotiseutuhenkeä vaalii Rääkkylä-Seura.

Tunnettuja rääkkyläläisiä: Esa Pakarinen (1911–1989), kansantaiteilija * Kaija Pakarinen (s. 1954), näyttelijä * Sari Kaasinen (s. 1967), laulaja-lauluntekijä, kansanmusiikkialan vaikuttaja * Raimo J. Kinnunen (s. 1931), opettaja, kirjailija.

Rääkkylän nähtävyyksiä ovat Rääkkylän kirkko, vanhan meijerin alue Paksuniemessä, kivikautiset asuinalueet Jaamalla ja Vihissä, Liperin ja Rääkkylän yhdistävä Arvinsalmen lossi, Vuoniemi ja Kirkkovuori.

Esa Pakarisen muistomerkki on taiteilija Kauko Kortelaisen suunnittelema reliefi.

Rääkkylässä on mahdollisuudet lintujen tarkkailuun Jouhtenuslammen, Kiesjärven, Ruokosalmen sekä erityisesti Vuoniemen kärjessä, jossa on lähes 20 metriä korkea lintutorni Eihveli.

Oravisalon Pässinniemen alueella on toisen maailmansodan aikaisia Salpalinjan rakenteita. Oravisalon Kivisalmessa on silta, jonka alitse pienveneet voivat liikennöidä Savonlinna–Joensuu-välillä. Sillan vieressä on levähdyspaikka autoilijoille ja pienvenelaituri kanavan varrella. Kivisalmen tanssilava on levähdyspaikkaa vastapäätä kanavan toisella rannalla.

Ruokakulttuuri: Rääkkylän pitäjäruoiksi nimettiin 1980-luvulla perunalaatikko, mustaherukkakiisseli, sipulipiirakka ja sienikeitto.

Kivisalmen tanssilava Kivisalmen lavan rakensivat Oravisalon Koiton ja Rääkkylän Kisa-Veikkojen talkoolaiset vuonna 1958. Mutterin muotoisen lavan katon alla tanssittiin ja nautittiin virvokkeita puffetista. Neljä vuotta myöhemmin lavan viereen nousi kahvio- ja huoltorakennus. 1960-luvulla kaikki valtakunnan nimekkäimmät artistit nähtiin Kivisalmessa. Vuosien saatossa tanssijoita kerääntyi paikalle huippuiltoina jopa yli 1 500.
Vuonna 1993 ensi-iltansa saanut Markku Pölösen ohjaaman Onnenmaa-elokuvan tanssilavakohtaus kuvattiin Kivisalmen lavalla. Punamultamaali koristaa edelleen molempia rakennuksia. Lava sai päänsä suojaksi uudet huovat kesällä 2009. Tanssijoiden kehuma loistavan liukas, koivupuinen lattia kutsuu tanssin taitajia lähempää ja kauempaa. Orivesi liplattaa lavan rannassa laivojen ja veneiden ohittaessa lavakaunokaisen pusikon takaa. Kesästä 2010 tansseja on järjestänyt lavan eloa uudelleen henkiin herättäen Oravisalon Koitolta lavan vuokrannut Karelia Mix Oy ja vuodesta 2013 lähtien Joensuun Viihdemarkkinointi Ky.

Urheilu: Rääkkyläläisiä urheiluseuroja ovat Rääkkylän Kipinä, nuoriso- ja urheiluseura Sisu, Rääkkylän Kisa-Veikot, Oravisalon Urheilijat ja Niemisen Urheilijat.

B) Rääkkylän kirkko:

Nimimerkki "Niera" kuvasi Rääkkylän kirkon maaliskuussa 2015 (Wikipedia * CC BY-SA 4.0).

(Wikipedia * 2026): Rääkkylän kirkko on Rääkkylässä sijaitseva Theodor Johannes Tolpon vuosina 1849–1851 rakentama tasavartinen ristikirkko, jonka piirustukset laati Intendentinkonttorissa Ernst Lohrmann. Nykyään Rääkkylän kirkko on yksi Keski-Karjalan seurakunnan kirkoista.
Kirkkossa on istumapaikkoja 1200 hengelle. Kirkko on järjestyksessä Rääkkylän viides, aiemmat ovat tuhoutuneet tulipaloissa. Tyyliltään kirkko edustaa myöhäistä empireä ja sitä muistuttaa huomattavasti kolme vuotta myöhemmin valmistunut Ruokolahden kirkko. Ristikeskustasta kohoaa sisäviisteiden varassa isokokoinen kahdeksankulmainen kupoli. Kirkkoon liittyy kiinteästi kaksikerroksinen huippuun päättyvä torni, alttaripäädystä ulkonee matalampi sakasti. Kirkon kaksi kelloa ovat vuodelta 1851. Kirkossa on korkeat ikkunat, tornin toisessa kerroksessa ja päädyissä ne ovat kaaripäätteiset ja muualla tasapäätteiset. Sakaroissa on ulkokatteena satulakatot, sisäkatteena puuholvit ja keskustassa kupolikatto.

Kirkon 21-äänikertaiset urut on valmistanut Kangasalan urkutehdas 1975, mutta niiden julkisivun on tehnyt Albanus Jurva 1899. Alttaritaulun Ylösnousemus on maalannut Eino J. Härkönen 1929. Kirkkosalin keskikupolia kannattavien pylväiden varaan on rakennettu lehterikerros. Uurrettujen eli kanneloitujen pylväiden ja seinäpilasterien puusta veistetyt kapiteelit ovat kirkon sisustukselle ominaisia yksityiskohtia.
Kirkon peruskorjaus tehtiin 1984, 1997 sekä 2021 uusittiin ulkomaalaus. Aiemmin kirkkoa on korjattu 1915 ja 1966. Ensin mainitussa kirkkosali sai nykymuotonsa, seinä- ja holvilaudoitus tehtiin arkkitehti Ilmari Launiksen johdolla. Kirkon hirret ovat Pyssysalosta, ikkunalasit alun perin Sortavalasta ja kattopellit Pietarista. Kuparikatto kirkkoon asennettiin 1984. Kirkon katolla oleva kukko on ainutlaatuinen Itä-Suomen kirkoissa.
Kirkon sankarihautausmaan muistomerkki on paljastettu vuonna 1961 ja sen on suunnitellut kuvanveistäjä Teuvo Kotilainen. Kirkonmäellä sijaitsi puurakenteinen, 1970–1980-luvuilla rakennettu seurakuntatalo, mutta se purettiin heikkokuntoisena vuonna 2023. Toiminta seurakuntatalosta oli siirtynyt muualle jo vuosia aiemmin.

Rääkkylän kirkon sankarihaudat kesällä 2012 * kuvasi nimimerkki "Hotarju" (Wikipedia * CC BY-SA 4.0).

C) Esa Pakarinen alias "Severi Suhonen":

Keski-Karjalan seurakunta * 2023 * Keski-Karjalan historiaa ~ Esa Pakarinen:

Kansantaitelija Esa Pakarinen syntyi 9. päivänä helmikuuta 1911 Rääkkylän Oravisalon Hernevaarassa. Liperin Leppälahdessa syntynyt isä Paavo Pakarinen toimi kiertävänä suutarina ja oli mennyt naimisiin Heinävedeltä syntyisin olevan Angeliina Hirvosen kanssa. Esa ja ristimänimeltään Feeliks Esaias syntyi kuusilapsisen perheen toiseksi vanhimpana lapsena.
Esan isä oli suutarin ammatin ohella itseoppinut hanurinsoittaja, joten harmonikka oli luonnollinen soitinvalinta myöhemmin myös Esa Pakariselle. Lapsuus pienen pojan kohdalla oli köyhää ja vaatimatonta sekä puutostiloista johtuen myös sairaalloista. Omien sanojensa mukaan hän oli tuolloin myös ”aika säikky ja räpä”.
Perhe kierteli useissa paikoissa Pohjois-Karjalassa ja Savossa kunnes vuonna 1920 asettui Joensuuhun. Koulumenestys jäi kolmannelle luokalle tulleelle Esalle vaatimattomaksi ja hän hakeutuikin jo 15-vuotiaana työelämään. Ensimmäinen työpaikka löytyi Joensuun ja Liperin väliä matkanneelta Liperi-laivalta yövahtina. Työt jatkuivat myöhemmin erilaisissa sekatöissä ja ennen 1930-luvun alun suurta lamaa Singer-ompelukoneiden apumekaanikkona. Näistä palkoista saaduilla rahoilla nuori mies osti vähittäismaksulla pirtutrokari Parviaiselta ensimmäisen haitarinsa. Harjoittelu tuotti tulosta ja paikka musiikille löytyi Joensuun työväenyhdistyksen yhtyeessä ”Keskiyö”.

Pula-ajan syvetessä myös Pakarinen irtisanottiin Singeriltä ja hän siirtyi asepalvelukseen vuonna 1931. Vuonna 1934 Esa Pakarinen solmi ensimmäisen avioliittonsa, joka kuitenkin päättyi jo vuonna 1937. Töiden ohella Pakarinen oli myös aloittanut näyttelemisen Joensuun Työväenteatterin lavalla. Talvisodan syttyessä Pakarinen sai komennuksen Jyväskylän lähelle Survon kartanoon. Survon lohkon patterinpäällikön autonkuljettajana toimi Tauno Palo, joka tykästyi Esa Pakarisen hampaattomana tekemiin hassutteluihin yhteisen Jyväskylässä tehdyn Aleksis Kiven näytelmän ’Kihauksen’ väliajoilla.
Jatkosodassa Esa Pakarinen lahjoja omaavana valjastettiin viihdytystehtäviin, ensin jääkärikomppaniaan 57 ja vuonna 1943 päämajan viihdytysjoukkoihin. Miehet oppivat tuntemaan eri rintamalohkoilla kiertueilla käyneen Pakarisen ja veivät sodan päättyä kokemukset koteihinsa ja kotiseuduilleen. Näin syntyi Pakarisen menestyksekkäälle viihdeuralle luonnollinen pinta, vaikka hän oli vielä tuntematon suurelle yleisölle.

Esa Pakarinen asettui myöhemmin asumaan pysyvästi Varkauteen. Sota-aikana oli alkanut ohjelmistoon tulla huumoria, jonka Pakarinen tajusi viihdyttävän yleisöä. Kiertueiden kuluessa tuli tutuiksi myös muita viihdetaiteilijoita, kunnes 1940-luvun lopulla Reino Helismaa, Tapio Rautavaara ja Esa Pakarinen löysivät toisensa. Pakariselle oli jo kehittynyt roolihahmo Severi Suhonen, jota Reino Helismaa siivitti teksteillään. Myös roolihahmo Impi Umpilampi tuli kuvioihin mukaan. Kolmikko nautti suosiota vuoden 1950 syksyyn saakka, jolloin Tapio Rautavaara päätti lähteä omalle soolouralleen. Rautavaaran sijaan kitaristiksi tuli Jorma Ikävalko.
Kolmikon myötä Pakarisen uralle avautuivat myös elokuvat, joista ensimmäinen oli legendaarinen ’Rovaniemen markkinoilla’ (1951). Viimeisen elokuvansa ’Meiltähän tämä käy’ Pakarinen teki vuonna 1973. Esa Pakarisen viihdetuotanto on mittava: 21 elokuvaa, 251 levytettyä kappaletta, tv-ohjelmat, lukemattomat esiintymiset lavoilla ja teattereissa sekä tapahtumissa. Pekka Puupää -hahmo ja elokuvat ovat muiden Esa Pakarisen hahmojen ohella jääneet kansalliseen muistiin ja yhteiseksi omaisuudeksi. Taiteilijan elämä päättyi Varkaudessa 28. huhtikuuta 1989. Osoituksena arvostuksesta valtio kustansi rakastetun viihdetaiteilijan hautauksen Könönpellon hautausmaalle.

Vuonna 1995 Rääkkylän kunta kunnioitti Esa Pakarisen muistoa pystyttämällä muistomerkin Kinnulantie 6:ssa sijaitsevalle puistoalueelle. Muistomerkin on suunnitellut juukalainen kuvanveistäjä Kauko Kortelainen. Muistomerkki on kivipaasi, jossa on Esa Pakarisen kasvokuvareliefi sekä teksti: "Kansantaitelija Feliks Esaias Pakarinen Rääkkylä Oravisalo 1911, Hanuri ja hattu, perinnöksi sattu, Mitä minä hulivili huolinkaan. 1995 Rääkkylä-seura."
Lisäksi kunnantalon toisessa kerroksessa on Esa Pakarisen satavuotisjuhlaan vuonna 2011 saapunut kiertonäyttely, joka perikunnan päätöksellä on jäänyt pysyväksi. Näyttely on avoin kunnantalon aukioloaikana. Lentävän kalakukon ja Suhmuran Santran laulanutta Esa Pakarista on sanottu Eemelin (Esko Toivonen) ohella suomalaisen Stand upin esi-isiksi – eikä syyttä.

Kuvat Keski-Karjalan seurakunta * 2023 * Keski-Karjalan historiaa ~ Esa Pakarisen muistomerkki (Facebook - kiitos).

Takaisin etusivulle.