RAAHE:
(Svala & Joutsi * viimeisimmät lisäykset: 26.11.2017)

(Saloinen liitettiin Raaheen 1973, Pattijoki 2003 ja Vihanti 2013)

Raahen tietoruutu:

A) Raahe (ruots. Brahestad) on Suomen luoteisrannikolla Perämeren rannalla sijaitseva kaupunki. Raahe sijaitsee Pohjois-Pohjanmaan maakunnan länsiosassa, ja on Raahen seutukunnan keskus. Kreivi Pietari Brahe perusti nimeänsä kantavan kaupungin vuonna 1649 kaupankäynnin edistämiseksi. Raahesta kehittyi merkittävä satama-, koulu- ja teollisuuskaupunki. Oman erikoisleimansa kaupungille antaa aivan kaupungin keskustaan liittyvä Vanha Raahe eli Puu-Raahe, joka on yksi parhaiten säilyneistä suomalaisista 1800-luvun puukaupungeista.
Raahen väkiluku on, tehtyjen kuntaliitosten tuloksena, 25 068 henkilöä. Kaupungin pinta-ala on 1 888,93 km². Raahen seutukunnan muodostavat yhdessä Raahen kanssa Pyhäjoen ja Siikajoen kunnat. Alueen yhteinen asukasmäärä on noin 35 000. Alun perin kaupunki perustettiin kaksikielisenä, mutta nykyisin se on virallisesti suomenkielinen. Raahessa ilmestyvät paikallislehti Raahen Seutu ja ilmaisjakelulehti Raahelainen.

Raahen kaupunkiin on liitetty kolme naapurikuntaa: Saloinen (1973), Pattijoki (2003) ja Vihanti (2013). Raahen nykyiset naapurikunnat ovat Haapavesi, Oulainen, Pyhäjoki, Siikajoki ja Siikalatva.

Raahen huomattavin muinaisjäännös on Pattijoen Kastelli, joka on suurin Pohjois-Pohjanmaalla tavattavista luonnonkivistä ladotuista kivilatomuksista. Jätinkirkon yhtenäiset vallit ovat noin 7–11 metrin vahvuiset ja lähes 2 metriä korkeat ja ne muodostavat 36 × 62 m suuruisen suorakaiteen. Linnan tarkoitusta ei ole pystytty selvittämään. Se on saattanut olla hylkeenpyytäjien tukikohta.
Raahen seutu oli keskiajalla satakuntalaisten ja karjalaisten eräomistusten kiista-aluetta. Keskiajalla satakuntalaisten eräomistukset vahvistuivat alueella ja jotkut tutkijat arvelevat 1323 solmitun Pähkinäsaaren rauhan rajan kulkeneen Pattijokea pitkin.
] Raahen kaupungin perusti Suomen kenraalikuvernööri Pietari Brahe 5. joulukuuta 1649. Kaupunki aiottiin aluksi perustaa sataman läheisyyteen, koska vanha Saloisten satama oli jo liiaksi madaltunut. Uusi kaupunki sijoitettiin Fantinlahden perukassa olevalle saarten suojaamalle niemelle. Kaupunki nimettiin ensin Salon kaupungiksi. Vuonna 1652 kreivi Brahe osti rahapulaa potevalta kruunulta koko Saloisten pitäjän kaupunkeineen. Silloin hän nimesi kaupungin itsensä mukaan Brahestadiksi. Myöhemmin nimi muuttui kansan suussa nykyiseen muotoonsa Raahe.
1700-luvun kahdella ensimmäisellä vuosikymmenellä käyty suuri Pohjan sota sekä isoviha hävittivät kaupungin lähes kokonaan. Vuonna 1705 kaupungissa oli ollut asukkaita 641, kun rauhan solmimisen jälkeen raahelaisia oli enää 134. Suurin osa kaupungin porvaristosta oli paennut sotaa Ruotsiin. Kaupunki elpyi vähitellen ja kaupankäynti aloitettiin uudelleen. Vuonna 1791 Raahen saamat tapulikaupunkioikeudet vilkastuttivat entisestään kaupungin liikennettä ja kauppaa. Raahelaisten laivat liikkuivat jo Pohjanmerellä ja Välimerellä. Raahen kautta välitettiin mm. tervaa, lautoja, talia, voita ja turkiksia. Tieyhteyksien parantuminen edisti vientisataman kilpailukykyä. Kaupungin tuon ajan merkittävin henkilö oli kauppias ja laivanvarustaja Johan Lang (1745–1823).
1800-luvulla kaupungin talouselämä lähti nousuun, kun merenkulku alkoi Suomessa elpyä. Nousua hidasti kuitenkin ensimmäiseksi Suomen sodan rasitukset. 6. lokakuuta 1810 sattunut suuri tulipalo, joka tuhosi kolmasosan kaikista kaupungin rakennuksista. Palon jälkeisen jälleenrakentamisen yhteydessä kaupunki sai uuden torin, Isotorin (nykyinen Pekkatori), jossa sijaitsee nykyisin myös Pietari Brahen patsas. Seuraavaksi Raahea koetteli vuosina 1854–1856 käyty Krimin sota. Englantilaiset nousivat maihin Raahessa toukokuun lopussa 1854 ja polttivat laivaveistämöt, tervahovin, pikipolttimon 11 laivaa, 25 000 tynnyriä tervaa ja muuta omaisuutta. Jäljelle jäi kaupungin 32 laivasta ainoastaan kuusi. Onneksi tuuli kävi mantereelta merelle, minkä vuoksi itse kaupunki säästyi tuholta. Hyökkäyksestä huolimatta 1800-luvun loppupuoli oli kaupungille kukoistuksen aikaa. Raahessa oli vuosisadan lopulla suuri kauppalaivasto, johon kuului parhaimmillaan 58 kaupungin omaa purjealusta. Vuosina 1867–1875 Raahe oli Suomen suurin laivanvarustajakaupunki ja suurin osa sen asukkaista sai elantonsa merenkulusta. Muita tärkeitä elinkeinoja tuolloin olivat tervan, puutavaran ja voin vienti. Höyrylaivakauteen siirtyminen ja Ouluun ulottuvan rautatien valmistuminen 1886 vähensivät Raahen merkitystä vientisatamana.

1900-luvulla kaupankäynti Raahessa lamaantui ja kaupunki vaipui hiljaiseloon. Viimeiset raahelaiset purjelaivat, Merilokki, Lännetär ja Tiira, rakennettiin vuosina 1919–1920. Ainoaksi keinoksi saada kauppaa Raaheen jäi rautatieyhteyden hankkiminen. Tämä toteutui 1900. jolloin valmistui Raahe-Tuomiojan sivurata. Lapaluodon sataman valmistuminen samoihin aikoihin käynnisti puutavaran kuljetukset ja kaupungin teollistumisen. Merkittävämmäksi teollisuuslaitokseksi kehittyi Ruona Oy, joka parhaimmillaan työllisti n. 700 henkilöä. Tehtaan konkurssi 1952 ja pyöreän puutavaran viennin hiljentyminen lamaannuttivat uudelleen laivaliikenteen.
Vuosisadan puoleen väliin saakka kaupungin pääasialliset elinkeinot olivat kuitenkin pienimuotoinen saha- ja konepajateollisuus sekä satama. Ajalta on säilynyt sanonta, jonka mukaan Raahen kaduilla kulkivat tuolloin ainoastaan lehmät ja semiskat. Raahe tuli toisaalta tällöin tunnetuksi koulukaupunkina opettajaseminaarin, Raahen Porvari- ja Kauppakoulun sekä Lybeckerin käsityökoulun ansiosta. Sisällissodan aikana kaupungissa toimi pahamaineinen Raahen vankileiri.
Sodan jälkeen raahelaisia lähti muiden suomalaisten tapaan suurin joukoin Etelä-Suomeen sekä Ruotsiin. Uuteen nousuun Raahe lähti Rautaruukin terästehtaan perustamisen myötä 1960-luvulla. Saloisten kunta liitettiin Raaheen vuonna 1973, Pattijoen kunta vuonna 2003 ja Vihannin kunta vuonna 2013.

Raahen edustalla sijaitsee suuri määrä saaria. Näitä ovat Akkunalauta, Iso-Kraaseli, Kalla, Kello, Konikari, Koninpää, Kumpele, Louekari, Maapauha, Pikku-Kraaseli, Preiskari, Puluvärkki, Rääpäkkä, Rääpäkänriutta, Smitinriutta, Smitti, Tasku, Ulkopauha, Ämmä, Äijä. Aivan kaupungin edustalla ovat Ulko-Fantti, Maa-Fantti ja Musta. Suuri osa saaristoa kuuluu Natura 2000 -verkostoon. Natura 2000 -verkostoon kuuluvat Raahessa myös Pattijoen ja Olkijoen suistojen välinen lintuvesialue sekä kaukana sisämaassa erämaatyyppinen Pitkäisnevan alue, jossa erikoisuutena on kirkasvetinen Pitkäislähde.
Pienen Kumpeleen eteläpuolella on maankohoamisen vuoksi niemeksi muuttunut Lapaluoto. Isoimpia lahtia ovat Kuljunlahti, lähes järveksi kuroutunut Siniluodonlahti ja Tammilahti sekä avara Kultalanlahti. Maankohoaminen muuttaa jatkuvasti rannikon muotoa ja saaristoa. Useita saaria kohoaa, vanhat väylät madaltuvat ja saaret muuttuvat niemiksi. Raahe perustettiin aikanaan Kaupunginlahteen pistävälle niemelle. Noihin aikoihin meri oli rantaan saakka niin syvä, että suuretkin laivat saattoi esteettä purjehtia Kauppatorin rantaan. Merenpohjan kohoaminen ja pohjan liettyminen ovat muuttaneet kulkureittejä. Vielä 1800-luvun puolivälissä voitiin soutaa Pitkäkarin ja mannermaan välitse Härkäsalmea myöten Pattijoen suulle. Samoin raskailla proomuilla kuljettiin nykyään umpeen kasvaneen Mustan ja Maa-Fantin välisestä salmesta. Kaupunginlahtikin on matala, liettynyt ja maatumaisillaan.

Kaupungin asemakaavan on piirtänyt maanmittari Claes Claesson 1600-luvulla. Asemakaava noudatti alun perin suurvalta-ajan ihanteita ja oli säännönmukainen renessanssiruutukaava, joka oli jaettu kuuteen kortteliin. Alkuperäinen ruutukaava on nähtävillä hyvin säilyneessä Vanhan Raahen kaupunginosassa, jonka alue on suojeltua puukaupunkimiljöötä. Keskustan vanhat rakennukset ovat suurelta osin puisia, lukuun ottamatta muutamia poikkeuksia kuten Raahen Yhdyspankin entistä toimitaloa ja Raahen keskuskoulua.
Raahen kirkko on Raahen symboli ja olennainen osa kaupungin ilmettä. Kirkko rakennettiin vuosina 1909–1912, kun entinen puusta rakennettu kirkko oli palanut vuonna 1908. Kirkko edustaa kansallisromantiikkaa ja jugendia. Kirkon torni kohoaa 56 metriin ja kirkon sisään mahtuu istumaan 580 henkeä. Kirkkoon on tehty valmistumisen jälkeen useita peruskorjauksia, viimeisin niistä tehtiin v. 2010-2011, jolloin kirkon sisätiloja pyrittiin palauttamaan alkuperäiseen suuntaan mm. värien suhteen.
Toinen kaupungissa hyvin näkyvä rakennus on Raahen tornitalo. 44 metriä korkea tornitalo on rakennettu vuonna 1958 vesitorniksi, missä käytössä se on edelleen. Lisäksi tornissa on 11 asuinkerrosta. Asuntojen yläpuolella on vesisäiliö, jonka päällä on ravintola ja näköalaterassi sekä kahvila. Rakennuksessa on näköalahissi ja ylimmistä kerroksista avautuu näkymä pitkälle Raahen saaristoon. Rakennus peruskorjattiin vuonna 1994.

Osaa Raahen kaupunginosista pidetään Raahessa kylinä. Palonkylän ja Saloisten kaupunginosia ei pidetä Raahessa kylinä kaavoituksellisissa asioissa, mutta kummassakin kaupunginosassa toimii kyläyhdistys. Pattijoki ei ole kaavoituksellisesti kylä eikä siellä ole toimivaa kyläyhdistystä.

Raahen kaupunginosat: Antinkangas, Junnilanmäki, Holminlaakso, Honganpalo, Isoholmi, Jokela, Kaupunginmetsä, Koivuluoto, Kummatti, Lapaluoto, Lehmiranta, Mestauskallio, Mettalanmäki, Ollinsaari, Paraatinmäki, Pattijoki, Pikkuholmi, Pitkäkari, Vanha Raahe eli "Puu-Raahe", Varvi, Velkaperä, Vilppu ja Yritysperä.
Kylät ja asuinalueet: Alpua, Haapajoki-Arkkukari, Jokelankylä, Ketunperä, Vihannin kirkonkylä, Kopsa, Korvenkylä, Kuusirati, Lampinsaari, Lasikangas eli Ylipää, Lumimetsä, Läntisranta, Mattilanperä, Myllyperä-Perukka, Möykkylä, Olkijoki, Palonkylä, Piehinki, Saloinen ja Sauvonmäki.

Raahe on tunnettu koulukaupunkina opettajaseminaarin, Raahen Porvari- ja Kauppakoulun sekä Lybeckerin käsityökoulun ansiosta jo yli sadan vuoden ajan. Opettajaseminaarin tiloihin perustettiin yksi Suomen ensimmäisistä tietotekniikan (tietokonetekniikan) alemman korkea-asteen oppilaitoksista. Raahen tietokonealan oppilaitos sisälsi teknillisen koulun sekä teknillisen opiston. Sittemmin se yhdistettiin Oulun ammattikorkeakouluun.
Raahen seudun kunnat Pyhäjoki, Raahe ja Siikajoki hoitavat yhteisesti koko seudun joukkoliikenteen. Joukkoliikenne suunnittelussa on otettu huomioon seudun asuinalueiden nuorten ja vanhusten määrä, sekä alueen oppilaitosten ja julkisen puolen rakennusten sijaintipaikat.

Raahen rautatieasema poistettiin henkilöliikenteen käytöstä 1980-luvulla ja lipunmyynti lopetettiin 2000-luvun alussa. Nykyisin aseman kautta kulkee ainoastaan tavaraliikennettä. Raahen ratapihalla on kolme junaliikenteen käytössä olevaa raidetta ja viisi kuormaus- ja purkausraidetta. Raahea lähin henkilöliikenteen rautatieasema on Vihannin kirkonkylässä sijaitseva Vihannin rautatieasema, joka on nykyisin vuoden 2013 kuntaliitoksen myötä Raahen kaupungin alueella.

Raahen museo on vuonna 1862 Carl Robert Ehrströmin perustama meriaiheinen museo, joka sijaitsee Raahen keskustan tuntumassa Pikkulahden rannalla. Se on myös suomen vanhin yliopistojen ulkopuolinen museo. Museo siirtyi 1900-luvun alussa toimimaan nykyiselle paikalleen Raahen tulli- ja pakkahuoneen rakennukseen, joka on valmistunut 1848. Museon esineistön pohjan muodostavat lahjoitukset 1800-luvulta. Esineet liittyvät suurelta osin Raahen kukoistuskauteen purjelaivojen aikakaudella ja ne ovat enimmäkseen kaukomailta alusten miehistöjen tuomia matkamuistoja ja tarve-esineitä. Tunnetuin ja arvokkain museon esineistä on ”Wanha herra”, maailman vanhin sukelluspuku 1700-luvulta, joka on valmistettu vasikannahasta.

Parhaiten Raahe tunnetaan nykyään pesäpallokaupunkina. Pattijoen liityttyä Raaheen myös sen urheiluseurat liittyivät kaupunkiin. Niinpä Raahessa toimii pesäpalloseura Pattijoen Urheilijat, jonka edustusjoukkue pelaa miesten Superpesistä. Kaudella 2008 joukkue voitti Suomen mestaruuden. Raahen jääkiekkoseura Raahe-Kiekko pelaa Suomen neljänneksi korkeimmalla sarjatasolla eli II-divisioonassa. Raahen urheilupaikat keskittyvät Koivuluodon urheilupuistoon, jossa jäähalliin mahtuu 1 500 katsojaa ja urheilukentälle 2 500 katsojaa.

Tunnettuja raahelaisia: Heikki Kinnunen – näyttelijä * Tero Liete – toimittaja * Samuli Putro – muusikko * Pertti Salovaara – toimittaja, kansanedustaja * Jussi Talvi – kirjailija * Joonas Donskoi – jääkiekkoilija * Petri Keskitalo – kymmenottelija * Hannu Lassila – jääkiekkoilija * Janne Niinimaa – jääkiekkoilija (Wikipedia, 2017).

Raahen kirkon ympäristöä:

B) Sotamiehiä kerääntyneenä Raahen kirkolle (Pietari Brahen patsas). Kuvan lähetti R.Tamminen 7.1.2012.

Samainen paikka kuin edellä ~ Raahen kirkko taustalla ja Pietari Brahen patsas. Kirkon on suunnitellut arkkitehti Josef Stenbäck ja patsaan on veistänyt kuvanveistäjä Walter Runeberg. Kuvannut kesällä 2006 nimimerkki 'Pertsaboy' (julkaisu lisenssin puitteissa).

Raahen kirkko ja kaupunkia sen ympärillä. Kuvannut 16.7.2008 nimimerkki 'estormiz' (p.d.). Kun oikein tarkkaan katsoo, Pietari Brahen patsas löytyy tästäkin kuvasta.

Raahen raatihuone. Rakennettu 1839. Suunnittelija A.F.Granstedt ~ kuvasi nimimerkki "Estormiz" kesällä 2008 (lisenssi OK, public domain).

Raahen rautatie-elämää:

C) Raahen rautatieasema Jussi Liimatan kuvaamana 1.9.2010 (kiitos käyttöluvasta). Muutamia vuosia sitten rautatieharrastajien keskuudessa äänestettiin Suomen kauneimpia rautatieasemia - Raahen asema sijoittui korkealle listauksilla.

Raahen rautatieasema (lyh. Rhe, ruots. Brahestads järnvägsstation) on rautatieasema Suomen rataverkolla Raahen kaupungissa rataosalla Tuomioja–Raahe. Asemalla on nykyisin ainoastaan tavaraliikennettä. Lipunmyynti lopetettiin 2000-luvun alussa, henkilöliikenne lakkautettiin 25. syyskuuta 1966.
Yksityinen Raahen Rautatieosakeyhtiö rakennutti Raahen asemarakennuksen vuosina 1899–1890, ja se poikkeaa huomattavasti Suomen muista rautatieasemista. Asema-alue käsittää myös asemapuistikon. Museovirasto on huomioinut alueen valtakunnallisesti merkittävänä kulttuurihistoriallisena ympäristönä. Raahen ratapihalla on kolme junaliikenteen käytössä olevaa raidetta ja viisi kuormaus- ja purkausraidetta (Wikipedia, 2017).

Raahen rautatieasema Mika Vähä-Lassilan kuvaamana (kiitos * käyttölupa 2015-11-A).

Reino Kalliomäki kuvasi vuonna 1964 Raahen rautatien aikaisen veturitallin (kiitos * käyttölupa 2015-11-B).

(Kari Haapakangas, 2015): "Raahen aseman raiteita siirrettiin joskus 70-luvulla etelämmäs, joten tämänkin tallin jäännökset ovat nykyisellään jossain ratapihan raiteiden alla."


Raahen radalla tarkoitetaan 28 kilometrin mittaista sivurataa Pohjanmaan radan Tuomiojan liikennepaikalta Siikajoelta Raahen keskustaan ja edelleen Rautaruukin terästehtaalle. Rataosalla on nykyisin vain tavaraliikennettä. Alun perin Pohjanmaan rata oli tarkoitus linjata Raahen kautta, mutta tuolloin merkittävä merenkulkukaupunki ei halunnut rahdista kilpailevaa rautatietä kaupunkiin. Pian huomattiin kuitenkin rautatien merkitys sisämaan rahtiliikenteelle, ja Raaheen aloitettiin suunnitella pistoraiteen rakentamista. Tuolloin perustettiin yksityinen Raahen Rautatieosakeyhtiö, jonka tehtäväksi tuli rakentaa rata Raahesta Lapin asemalle (nykyinen Tuomioja). Rata valmistui vuosina 1898–1899. VR:n omistukseen rata myytiin vuonna 1926. Henkilöliikenne jatkui syksyyn 1966 asti.
Rataosan sähköistys on otettu käyttöön vuonna 2001. Sähköistysjärjestelmänä on käytetty 2 × 25 kV -järjestelmää: osuus on Suomen rataverkon ensimmäinen kyseisellä järjestelmällä sähköistetty osuus (Wikipedia, 2017).

Raahen rautatieaseman ratapihaa ~ kuvasi Mikko J. Putkonen kesällä 2009 (lisenssi OK, Creative Commons).


Teollisuusrata Raahen terästehtaalle (Rautaruukki ~ 2014 alkaen SSAB). Sen päätuotteita ovat kuumavalssatut nauhat ja levyt ~ kuvasi Mikko J. Putkonen kesällä 2009 (lisenssi OK, public domain).

Pattijoki (liitettiin Raaheen v. 2003):

D) Nimimerkki "Estormiz" kuvasi Pattijoen kirkon kesällä 2008 (lisenssi OK, Public domain).

Pattijoen kirkko on betonista ja tiilestä rakennettu sekä valkoiseksi rapattu kirkko Raahessa Pattijoen taajamassa, Pohjois-Pohjanmaalla. Kirkon suunnitteli Josef Stenbäck ja se rakennettiin 1912. Tyylisuunta on jugendvaikutteista. Sementtipaalukatto on jyrkkä ja satulanmuotoinen. Pitkäkirkon muotoisen kirkon päädyssä on torni ja alttarin päätyä ulkonevat poikkipäädyt, jotka ovat itse kirkon katon harjaa matalammat. Suurehkossa tornissa on suippo ja jyrkkä huippu.
Istumapaikkoja on 250, pinta-alaa 250 neliömetriä. Kun kirkko vihittiin adventtina 8. joulukuuta 1912, oli sali niin täynnä, että jumalanpalveluksia piti järjestää kaksi. Kirkon vihki Oulun piispa Juho Koskimies. Urut on valmistanut Urkurakentamo Tuomi 1977 ja niissä on 11 äänikertaa ja kaksi sormiota. Golgataa kuvaava puinen alttariveistos on peräisin Saksasta. Erikoisuutena kirkon saarnatuoli on kirkkosalin oikealla puolella alttarille päin katsottaessa. Kirkon sankarihautausmaan on suunnitellut arkkitehti Uki Heikkinen, sankariristi muureineen on valmistunut v. 1949 (Wikipedia, 2017).


Pattijoen laituri Raahen yksityisradalla:

Raahen yksityisradan Pattijoen laituri sijoitettiin parin kilometrin päähän kirkolta. Laituri muutettiin miehittämättömäksi seisakkeeksi 1940. Henkilöliikenne hoidettiin koko radan tavoin busseilla vuodesta 1966. Liikennepaikka lakkautettiin 1972. Liikennepaikan lähelle syntyi kirkonkylän taaja-asustusta lähinnä Raahen läheisen sijainnin ansiosta. Asutus tukeutui kuitenkin maantieyhteyksiin (Radan varrella, 2009).

Saloinen (liitettiin Raaheen v. 1973):

E) Saloisten uusi kirkko valmistui 1932. Nimimerkki "Estormiz" kuvasi kirkon kesällä 2008 (lisenssi OK, Public domain).

Vuoden 1930 loppiais­päivänä tapahtui Saloisten seurakunnassa järkyttävä onnettomuus: kesken jumalanpalveluksen seurakunnan veisatessa Hilariuksen kiitos­virttä suntio Juusola kuuli sakaristosta tulen ritinää. Tuli oli päässyt irti kamiinan rautaisesta savupiipusta. Keskiaikainen korvaamattoman arvokas Pyhän Olavin puukirkko, joka yli 400 vuotta oli palvellut seurakuntalaisia, paloi muutamassa tunnissa perustuksiaan myöten. Kirkon keskiaikainen esineistö onnistuttiin kuitenkin pelastamaan. Välittömästi ruvettiin suunnittelemaan uutta kirkkoa, josta päätettiin tehdä mahdollisimman paljon vanhan näköinen. Uuden kirkon suunnitteli rakennusmestari Karvonen. Se tehtiin tiilestä ja rapattiin. Palosta säästynyt keskiaikainen esineistö laitettiin uuteen kirkkoon (Wikipedia, 2017).

Saloisten vanha kirkko nykyisen Raahen kaupungin alueella. Kirkko paloi vuonna 1930 (nimimerkki "Vassilik" ~ lisenssi OK, Creative commons).

F) Vihanti (liitettiin Raaheen v. 2013):

Vihanti on Suomen entinen kunta. Se sijaitsee Pohjois-Pohjanmaan maakunnan länsiosassa ja on vuoden 2013 alusta osa Raahen kaupunkia. Kunnassa asui lakkautushetkellä 3 020 ihmistä ja sen pinta-ala oli 489,64 km2. Vihannin naapurikunnat olivat Haapavesi, Oulainen, Pyhäjoki, Raahe, Siikajoki ja Siikalatva.
"Viihtyisä vireä Vihanti" oli kunnan motto. Kunta vesitti uudelleen aikaisemmin kuivatut järvet. Vihannissa on moderni kotiseutukeskus-kirjasto Ukonkantti ja jälleen vesitetty Vihannin Kirkkojärvi. 20. kesäkuuta 2012 valtioneuvosto hyväksyi yleisistunnossa Vihannin kunnan ja Raahen kaupungin kuntaliitoksen. Kuntaliitos tapahtui vuonna 2013 (Wikipedia, 2017).

Nimimerkki "Antkyr" kuvasi Vihannin rautatieaseman vuonna 2007 (lisenssi OK * Creative commons).

Vihannin rautatieasema (lyh. Vti) on Suomen rataverkon liikennepaikka Raahen Vihannin kirkonkylässä rataosalla Seinäjoki–Oulu. Liikennepaikan etäisyys Helsingin päärautatieasemalta on 684,6 ratakilometriä mitattuna Haapamäen kautta. Asema on avattu liikenteelle 1886. Oulun rautatieasemalle on matkaa 68 kilometriä.
Vihannin asemarakennuksen suunnittelija on todennäköisesti ollut tuolloinen rautatiehallituksen pääarkkitehti Knut Nylander. Asemarakennus on rakennettu signeeraamattomien niin kutsuttujen Oulun radan tyyppipiirustusten mukaan.
Vihannin ratapihalla on kolme junaliikenteen käytössä olevaa raidetta. Näiden lisäksi ratapihalla on myös useita sivuraiteita, joita käytetään pääasiassa puutavaran kuormaamiseen. Vihanti on ollut ennen risteysasema: Ristonahon rata eli sivurata Lampinsaaren kylässä sijainneille kaivoksille on purettu.
Vihannin asemalla on sekä henkilö- että tavaraliikennettä. Henkilöjunilta on linja-auto- sekä taksiyhteydet keskustaan, (Raahe). Aseman ulkopuolella on nykyään myös Junamaatti, mistä voi ostaa lippuja (Wikipedia, 2017).

Niila Heikkilä kuvasi 29.8.2011: "Vihannissa on vilkasta. Pohjanmaan junaa odotetaan saapuvaksi." (kiitos * käyttölupa 2015-12-K).

Mahdollisia kysymyksiä, korjauksia tai lisätietoja voi sivuston kokoajille lähettää helposti sähköpostilla:

PALAUTE (e-mail)

Takaisin etusivulle.