|
|
A) Puumalan keskustassa:
Kuva ajalta, jolloin Puumalansalmen lossi oli vielä liikenteessä. Kuva kirjasta Puumala (Naukkarinen-Hämäläinen * 1987). Silta valmistui vuonna 1995.
Puumalansalmen silta:
Puumalansalmen silta kuvattuna sateisena sunnuntaiaamuna 2.5.2010 (S&J).
(Wikipedia, 2012): Puumalansalmen silta on Suomen neljänneksi pisin maantiesilta ja se vihittiin käyttöön vuonna 1995. Siltatornin hissi kuljettaa kävijän näköalatasanteelle lähes 30 metrin korkeuteen. Sillalla sijaitsee myös näköalakahvila, josta kaunista järvimaisemaa pääsee ihailemaan jopa 37 metrin korkeudesta.
(Wikipedia, 2013): Puumalansalmen lossi oli Puumalan kunnan kirkonkylässä sijaitsevassa Saimaan vesistöön kuuluvassa Puumalansalmessa liikennöinyt lossi.
Puumalansalmessa oli liikennöinyt losseja hyvin pitkään paikan liikenteellisen tärkeyden vuoksi. Sotien aikana lossin lisänä oli vuorollaan vuosina 1940,1941 ja 1944 neljä armeijan rakentamaa ponttoni- ja proomusiltaa. Kantatie 62 oli ja on merkittävä liikenneväylä Saimaan alueen halki, ja lossista kehittyi pullonkaula liikenteen kasvaessa. 1990-luvun alussa lossi oli sisävesien vilkkaimmin liikennöity lossiyhteys ja päätyi historiaan päätieverkon viimeisenä lossina Suomessa. Lossin korvaamisessa sillalla jouduttiin ottamaan huomioon Saimaan syväväylän vaatima 24 metrin alituskorkeus ja sijainti maisemallisesti herkässä kohdassa keskellä taajamaa. Lossi korvattiin lokakuussa 1995 Saimaan sillalla.
Kuva ajalta, jolloin Puumalansalmen lossi oli vielä liikenteessä. Kuva kirjasta Puumala (Naukkarinen-Hämäläinen * 1987).
 
 
Puumalansalmen silta - kuvattuna neljästi 2.5.2010 (S&J).
Puumalan silta Tapaninpäivän aamulla 26.12.2013 ~ lämpötila + 6,1 C! (S&J). Ilmaista glögitarjoilua siltabaarissa mainostetaan.
Puumalan satama-alue - sillan katveessa:
Puumalan satama sijaitsee lähes Puumalansalmen sillan alla. Moderni Satama-ravintola jää sillan mittakaavassa pieniksi - 2.5.2010 (S&J).
Satamaravintolan modernia arkkitehtuuria - takana perinteisempää (Kulta-Seppo) - kuvattuna 2.5.2010 (S&J).
Puumalan satamaa kuvattuna neljästi 2.5.2010 (S&J). Tervahöyry S/S Wenno seisoo arvokkaasti laiturissa kunniapaikallaan.
(Puumalan Veneseura, 2013):
S/S Wenno (ent. Wetehinen) on rautarunkoinen tervahöyry, kuramylly. Se on Saimaan suuresta tervahöyrylaivastosta ainoa säilynyt rautarunkoinen höyry. S/S Wenno on ulkonäöltään lähes 1930-luvun asussaan, siinä on alkuperäinen höyrykone ja se on museoviraston perinnelaivarekisterissä.
S/S Wenno rakennettiin vuonna 1907 hoitamaan Puumalan Miettulan sahan puutavaran kuljetuksia. Wenno siirtyi muutaman laivaisännän kautta vuonna 1934 Enso-Gutzeitin omistuksekseen. Vuonna 1966 laiva jäi Laitaatsiltaan seisomaan, vuonna 1972 Puumalan kunta osti Wennon romukunnossa, osittain riisuttuna.
Puumalan veneseura kunnosti aluksen taas liikenteeseen ja on ylläpitänyt talkoovoimin alusta toimintakuntoisena yhdessä Puumalan kunnan kanssa.
S/S Wenno tekee mm. tilausristeilyjä kesäisin, jotta alus säilyisi toimintakunnossa ja höyrylaivakulttuuri eläisi Puumalassa vireänä. Alus on rekisteröity matkustaja-alukseksi, mukaan mahtuu maksimissaan 99 matkustajaa.
Höyrylaiva Wenno liikkuu höyryn voimalla, arvokkaan rauhallisesti, hiljaisesti. Vesihöyry ei pauka eikä jytise kulkiessaan luisteissa ja sylintereissä. Kone pyörii rytmikkään tasaisesti, lauhdevesipumpun polkiessa tahtia. Höyrykone on avoin, kiiltävät männänvarret ja kiertokanget ovat näkyvissä koko ajan ja koneen toimintaa voi helposti seurata. Koneen kierrokset ovat maksimissaan noin 200 kierrosta minuutissa.
Koneen voitelusta huolehtii lubrikaattori, joka saa käyttövoimansa hauskojen vipujen avulla lauhdevesipumpun liikkeestä. Konemestari voitelee lisäksi öljypensselillä männän- ja luistivarret 1-2 kertaa tunnissa ja tippakannulla kohteet, jonne moniputkinen tiputusvoitelujärjestelmä ei yllä.
Konemestari käyttää konetta säätämällä höyryntuloa koneventtiilillä, pyörimissuuntaa vaihdetaan suunnanvaihtokulissista. Lisäksi konemestari säätelee lauhduttajan vesihanaa, hikihanoja, kattilan syöttöveden määrää ja käsin tunnustelee laakereiden lämpötilaa.
Polttoaine, metrinen halko, ei päästele palaessaan pahanhajuisia pakokaasuja. Lämmittäjä lisää kattilaan puita. Höyrykattila, lämpimät höyryputket ja höyrykone lämmittävät konehuoneen.
Tervahöyryt rakennettiin tehokkaiksi rahtialuksiksi, mitat määräytyivät Saimaan kanavan sulkualtaiden mittojen mukaan, pituus 31 metriä, leveys 7 metriä ja syväys 2,4 metriä. Ruumaan ja kannelle mahtui rahdattavia halkoja 650 pinokuutiometriä. Höyrykattila ja höyrykone asennettiin aivan laivan takaosaan, jossa ne veivät vähiten tilaa lastilta. Miehistölle oli hytit laivan perällä, kapteenilla, emännällä ja konemestarilla oli omat hytit, mutta kansimiehet, koneapulainen ja lämmittäjä joutuvat jakamaan hytit.
Koska laivamme on vanha rahtilaiva, sieltä ei löydy luksushyttejä, eikä fiinejä mahonkisalonkeja samettisohvineen. Sen sijaan Wennolla kokee oikean laivatunnelman, leppoisaa menoa Saimaan upeita maisemia ihaillessa ja laivaväen touhua seuraillessa. Komentosillalla voi seurata kipparin työtä ja konehuoneessa höyrykone toiminnassa on ihmetyksen aihe, joka pysäyttää jokaisen miettimään tekniikan - ja koko Suomen - historiaa yli sata vuotta taaksepäin.
Laivan ruuma, entinen lastitila, on muutettu monitoimitilaksi jossa voi kahvitella, ruokailla ja vaikka tanssia, tilaa on noin 100 m2. Laivan kannet ovat tilavat ja helppokulkuiset.
Puumalan silta Tapaninpäivän aamulla 26.12.2013 (S&J) ~ lämpimän ilman vuoksi voisi vaikka terassikin olla auki.
Wenno laiturissaan 26.12.2013 (S&J) Puumalansalmen sillan kupeessa.
Höyrylaiva Wenno - Puumalan symboli. Kuva kirjasta Puumala (Naukkarinen-Hämäläinen * 1987).
Puumalansalmen sillan kupeessa Wenno ja satunnaiset Tapaninaamun kulkijat - 26.12.2013 (S&J).
.
|
4. 
6. 
8. 
10. 
14. 
16. 
