|
|
Prääsän taistelu ~ Prääsä Petroskoin lukko 7.-8.9.1941:
B)
Väsymys haittaa II Pataljoonan etenemistä:
(Tiedot: 'JR 50 Jatkosodan taisteluissa 1941-1944'):
Suoran tien ollessa tukossa Prääsään käski eversti Heiskanen jo varsin väsyneen JR50:n hyökkäämään kohti Prääsää pohjoisesta pitkin Suojunjoen etelärantaa. Prääsä-Petroskoi tie oli katkaistava apujoukkojen tuonnilta ja siten vaikeutettava Prääsän puolustajien tilannetta. Sunnuntaina 7.9. klo 6.15 Väänäsen II Pataljoona ja Saarelaisen III Pataljoona lähtivät liikkeelle. Pian lähdön jälkeen satoja II Pataljoonan miehiä palasi takaisin Kinnasvaaran lähistölle väsymystä valittaen. Miehet sanoivat, että heille oli luvattu kunnollinen lepo ja kun vielä sattui olemaan lepopäivä eli sunnuntai he vaativat nyt annetun lupauksen lunastamista.
Takaisin palanneet miehet komennettiin aukealle ja majuri Aho kutsui paikalle saatavissa olleet sotapoliisit. Kinnasvaarana pellolla seisoi rivissä 231 Väänäsen pataljoonan miestä ja 19 aliupseeria. Vaikka Aho ja Väänänen puhuttelivat ja uhkailivat miehiä sanat eivät aluksi tuntuneet tehoavan lainkaan. Tilanne alkoi kuitenkin muuttua, kun kerrottiin, että kyseessä oleva kieltäytyminen tulkitaan kapinaksi ja tuomitaan sen mukaisesti.
Vähitellen sotatuomari Paavo Alkion, kapteeni Lehtisaaren, kapteeni Väänäsen ja komppanianpäällikkö vänrikki Eero Korhosen psykologisesti oikeanlaiset puhuttelut alkoivat tuottaa tulosta ja kieltäytyjien rintama alkoi murentua ja lopulta jokainen totteli annettua lähtökäskyä. Miehet kertoivat syyksi käyttäytymiseensä väsymyksen ei pelon. Tämä lienee ollut ainakin osasyy siihen, että eversti Heiskanen luopui lopulta kaikista syytetoimista miehiä vastaan. Tosin myös miesten pidättäminen kesken kiivaan etenemisen olisi heikentänyt rykmentin voimaa ratkaisevalla tavalla.
Muutama päivä ennen tätä kieltäytymistapausta oli 92 sotilasta 3.Komppaniasta lähettänyt eversti Heiskaselle kaikkien allekirjoittaman kirjeen, jossa he olivat toivoneet ettei 3. Komppaniaa enää laitettaisi etulinjaan. Heiskanen ei tälläistä pyyntöä ymmärtänyt lainkaan ja hankkeen johtomiehinä olleet ylikersantti ja kersantti tuomittiin aliupseerille sopimattomasta käyttäytymisestä 1-2 kk vankeusrangaistuksiin. On luultavaa, että II Pataljoonan miehet olivat 3. komppanian miesten pyynnöstä varsin tietoisia ja se vaikutti siten heidän käyttäytymiseensä. Tämä tapahtuma jäi hyökkäysvaiheen ainoaksi kieltäytymistapaukseksi JR50:ssä ja Präässä II Pataljoonakin taisteli taas mallikelpoisesti.
Hyökkäys Prääsään:
Koska II Pataljoonan joukkojen käyttöarvo oli perustellusti epäilyksen alainen majuri Aho pyysi eversti Heiskaselta käyttöönsä I Pataljoonan joukot, jotka saatiinkin mukaan hyökkäykseen lukuunottamatta 3.Komppaniaa, joka jäi divisioonan reserviksi. Saarelaisen III Pataljoona sai edettyään Suojunjoen rantoja pitkin suoritettavakseen myös II Pataljoonan alkuperäisen tehtävän. Joukot pääsivät suunnitellusti Prääsä-Petroskoi maantien pohjoispuolella olevan lammen maastoon. Täällä olevan vihollisen kanssa käytiin yhteenotto.
Noin klo 17 myös majuri Lieskan I Pataljoona saapui lammen maastoon, josta se suuntasi edelleen maantielle. Klo 18.10 III Pataljoonan joukot saavuttivat Prääsä-Petroskoi maantien, joka katkaistiin Deggilammen kohdalta.
Läheltä maatietä III Pataljoonan joukot löysivät vihollisen tyhjät asemat, jotka miehitettiin välittömästi. Vihollinen yritti pitkin päivää murtaa Saarelaisen joukkojen asemia mm. hyökkäysvaunuja käyttämällä siinä kuitenkaan onnistumatta. Osa vaunuista tuli Prääsän ja osa Petroskoin suunnasta. Myös majuri Lieskan I Pataljoona oli saavuttanut maantien hieman idempänä, jossa sen joukot joutuivat pian taisteluun Prääsän puolustusta auttamaan pyrkivien vihollisosastojen kanssa. Tilanne jatkui samanlaisena läpi yön ja vähitellen sen aikana vihollisjoukoille alkoi selvitä, että suomalaiset olivat tehneet koukkauksen ja että Prääsää puolustavat voimat olivat vaarassa jäädä sen johdosta mottiin.
Majuri Aho antoi rykmentilleen hyökkäyskäskyn seuraavaa aamua varten illalla klo 20.20. Sen mukaan Väänäsen II Pataljoonan piti hyökätä III Pataljoonan asemien läpi kohti Prääsää ja Lieskan I Pataljoonan piti lähteä etenemään kohti Petroskoita ja asettua sopivaan kohtaan maantiellä puolustukseen. Hyökkäykset eivät kuitenkaan aluksi onnistuneet siitä syystä, että vihollinen oli pitkin yötä ja aamua kuljettanut Petroskoista vahvoja joukkoja ja kalustoa tukemaan Prääsän puolustusta. Neuvostojoukoilla oli tarkoitus avata Prääsän motti hinnalla millä hyvänsä. Päivän kuluessa JR50:n joukot joutuivat raivoisiin ja kuluttaviin taisteluihin vahvojen vihollisvoimien kanssa. Vihollisella oli tukenaan mm. suuria Klim-panssarivaunuja, joihin omat panssarintorjunta-aseet eivät tehonneet lainkaan.
Päivän edetessä lähemmäs iltaa vihollisen voimat alkoivat kuitenkin pikkuhiljaa hiipua. Sen miehistötappiot alkoivat kohota suuriksi ja se menetti kalustoaan runsaasti. Koska täydennysten saaminen Petroskoin suunnasta oli samaan aikaan estetty, murtui hyökkäävien joukkojen selkäranka ja eloon jääneet alkoivat antautua suurina joukkoina. Lopulta II Pataljoonan joukkojen ei tarvinnut enää edetä aivan Prääsään saakka, koska etelästä nousevat JR29 joukot olivat jo ehtineet miehittää Prääsän kauppalan. Viholliselta jäi Prääsän mottiin valtavasti kaatuneita ja sotamateriaalia.
Suuria Klim-panssarivaunuja sekä T-28 vaunuja oli 14 kpl. Lisäksi motissa oli paljon tuhottuja kuorma-autoja, hevosajoneuvoja ja aseita. Prääsää puolustaneet joukot olivat kokeneet täydellisen tuhon. Taistelujen hiljennyttyä majuri Aho antoi käskyn joukoilleen asettua puolustukseen. Seuraavana päivänä Ahon joukot marssivat kokonaisuudessaan Prääsään, jossa sille järjestettiin viikon mittainen lepo. III Pataljoonan komentaja kapteeni Saarelainen pääsi lomalle ja hänen tilalleen tuli ruotsia äidinkielenään puhuva majuri Ruda.
_________________________________
Pst-tykki (JR8) toimintavalmiina Prääsässä syyskuussa 1941 - kuvan lähetti 'Veteraani' 29.10.2012.
"Ukko-rykmentti" Prääsässä:
Jalkaväkirykmentti 8 (JR 8) on jatkosodan aikana toiminut Suomen armeijan rykmentti. Se muodostettiin Joensuun seudulla rauhanaikaisesta 8. prikaatista liikekannallepanossa kesäkuussa 1941. Rykmentti kuului 11. Divisioonaan, kunnes siitä tuli 7. divisioonan osa 16. kesäkuuta 1944 muun 11. Divisioonan siirtyessä Karjalankannakselle. Perustamisvaiheessa rykmenttiä komensi jääkärieversti Pietari Autti. Hänen jälkeensä rykmentin komentajina olivat eversti Yrjö Tikka, everstiluutnantti K. O. Riitesuo ja everstiluutnantti Viljo Laakso.
Rykmenttiä kutsuttiin sen komentopaikan mukaan peitenimellä Ukko-rykmentti. Rykmentin vaiheita jatkosodan aikana on kutsuttu nimityksellä Ukon tie. JR 8 on tunnettu siitä, että Väinö Linna käytti rykmentin vaiheita romaanissaan Tuntematon sotilas. Romaanissa kuvatun yksikön esikuva on JR 8:n I pataljoonan konekiväärikomppania.
JR 8:n III pataljoona saavutti Prääsä-Pyhäjärvi -tien 6. syyskuuta illalla ilman vastarintaa, II pataljoona oli tuolloin vielä levossa Kutisman operaation jäljiltä. Myös Prääsää kohti etenevä JR 29:n III pataljoona taisteli Prääsän kauppalan lounaispuolella ja JR 50 pohjoispuolella. Koska JR 8:n pataljoonat olivat hajallaan, sen huolto kohtasi vaikeuksia. Hyökkäys Prääsää kohti käynnistyi kolmelta eri suunnalta 8. syyskuuta kello 10.05. Niiniselän kylän valtaaminen iltapäivällä helpotti huolto-ongelmia. Prääsä vallattiin pääosin JR 50:n ja JR 29:n voimin saman päivän kuluessa. Näin ollen JR 8:n tappiot Prääsän valtauksessa jäivät pieniksi, vain kolmeen kaatuneeseen.
Prääsän teki merkittäväksi Tulemajärven, Säämäjärven, Aunuksen ja Petroskoin teiden risteys. Sitä pidettiin "Petroskoin porttina".
Prääsän valtauksen jälkeen JR 8 suunnattiin kokonaisuudessaan Pyhäjärven valtaukseen. Operaatio käynnistyi valmistelupäivän jälkeen 10. syyskuuta. Rykmentin I pataljoona taisteli Kolmannen Ratkaisevan Kolhoosin kylän hallinnasta III pataljoonan tukemana useista suunnista saarrostavaa vihollista vastaan. Rykmentti onnistui pitämään hallussaan Prääsän-Pyhäjärven tien pitkältä matkalta. Pyhäjärven pohjoispuolelle edennyt II P juuttui sitkeästi puolustettuun purolinjaan kohdaten tykistön ja ilmavoimien tukeman vastaiskun.
Pietari Autti arvioi Kaarlo Heiskaselle, että purolinjan valtaaminen saattaisi maksaa 200 kaatunutta. "Kylmä-Kalle" haki vuorostaan tukea Woldemar Hägglundilta, jonka päätöksellä rasittunut ja kehnosti huollettu JR 8 asettui puolustukseen puron varressa.
Pyhäjärven-Peltoistenjärven alueelle oli muodostunut 11. ja 1.D:n puristukseen neuvostojoukkojen motti, jonka ainut avoin suunta johti itään suurille suoalueille. Tänne jalkaväkirykmenteistä 9, 1061 ja 1065 koostunut vastustaja lopulta painui 14. syyskuuta kuluessa. JR 8 majoittui Svjatjoelle Prääsän eteläpuolelle. Prääsän-Pyhäjärven taisteluissa JR 8 oli kärsinyt 31 kaatuneen ja 83:n haavoittuneen tappiot.
Rykmentti sai lepotauolla osakseen 146 ylennystä sekä 56 ensimmäisen ja 161 toisen luokan Vapaudenmitaleita. Komentaja, eversti Autti sekä majuri Aho mainittiin henkilökohtaisesta esimerkistään VII armeijakunnan päiväkäskyssä 16. syyskuuta.
Perholaissotilaat siirtämässä panssarintorjuntatykkiä Prääsässä 1942 - kuvan lähetti 'Veteraani' 29.10.2012.
|
