|
1900-luvun alun ensimmäiset porvoolaiset palloilut:
Ensimmäiset jalkapalloilevat seurat Akilles ja Porvoon Suomalainen Urheiluseura (PUS)
Porvoo oli ensimmäisten suomalaiskaupunkien joukossa 1890-luvulla saamassa kosketusta jalkapalloilun ihmeisiin englantilaisten merimiesten myötävaikutuksella. Vuonna 1907 Porvoon Akilles otti jalkapalloilun virallisesti ohjelmaansa ja toinen kilpaileva seura pallon potkimisessa oli Porvoon Suomalainen Urheiluseura (PUS).
PUS organisoi Porvooseen kiertopalkintoturnauksen, jonka voittamiseen tarvittiin kolme kiinnitystä. Akilles voitti kesinä 1907 ja 1908, mutta PUS vei pystin kaappiinsa voittamalla vuosina 1909, 1910 ja 1911.
Akilleksen puuhamies Rafael Adolfsson näki Porvoon jalkapalloilun kehittymisen edellyksenä olevan valtakunnalliseen liittoon liittymisen (1914). Jo sitä ennen Adolfsson oli organisoinut muutamia näytösotteluita helsinkiläisseurojen kanssa.
Akilleksen pelaajalistakin on säilynyt vuoden 1914 tienoilta: Gunnar Gustafsson (mv), K.Grönholm, Allan Lindberg, Walter Sjöström, Pentti Floor, E.Stenström, Walter Forsström, Rafael Korpi, P. Ullberg, Ragnar Eriksson ja Lauri Veriö.
Akilles-seuran arkistoista löytyy noiden pioneeriaikojen pelaajalistoista myös seuraavat 22 nimeä: Axel Awall, B.Ehrnrooth, B.Sjöblom, G.Brandt, Einar Warelius, Anders-Gustav Backman, Holger Svedlin, I. Sundén, Edvin Karlsson (Kåhre), Axel Malmström, R.Wissing, Verner Sjöström, Erkko Cairenius, Ivar Jääskeläinen, Bertel Pohja, A.Ander, Arne Lavi, Arthur Kullman, Hjalmar Lindholm, Valdemar Karlsson, Oskar Andersson ja H.Korpi.
Vuodesta 1917 alkaen Porvoon Akilles ja helsinkiläisseura KIF:n kakkosjoukkue pelasivat kolmesta voitosta poikki-kiertopalkintosarjaa. Akilles voitti pelin 1917 (3-2), mutta KIF 2 voitti seuraavina kesinä (2-1 ja 4-1), kunnes Akilles otti pystin hyllyynsä vuosien 1920 ja 1921 voitoillaan (4-1 ja 1-0).
Vuonna 1921 Porvoon Akilles otti peliasukseen vihreät paidat ja valkoiset housut, mistä seura sai lempinimensä de gröna eli Vihreät. Vuoden 1921 tienoilla Helsingissäkin noteerattiin Akilleksen keskushyökkääjä Axel Stenbäck.
Kun porvoolaisten ensimmäinen jalkapallosukupolvi alkoi jättäytyä taustavoimiin, tilalle alkoi tulla uusia virkeitä vihreitä pelaajia: Arthur Eriksson, J.Stark, Gösta Mickelsson, U.Lindqvist, Lennart Stenbäck, J.Sjöblom, K.Sjöblom, Severi Terenius, Yrjö Terenius, Jarl Grönholm ja Allan karlsson.
Porvoon Akilleksen jalkapallomiehistö 1920-luvun suuruuden ajoilta - nimet kuvatekstissä.
Kesällä 1923 Porvoon Akilleksen jalkapallomiehistö matkusti Eestiin ja voitti siellä sikäläisen mestarin (Reval Sport) lukemin 2-1, jota Akilleksen historiankirjoittajat pitävät yhä alkuvuosikymmenten suurimpana sensaationa. Toiseen otteluun Reval Sport oli ottanut mukaan vahvistuksia muista Eestin seuroista ja Akilles oli hävinnyt nytkin vain 1-2. Akilles-historiikin kirjoittajat ovat noteeranneet tämän jälkimmäisen pelin vastustajan termillä Eestin maajoukkue.
Eestin matkalla olivat Akilles-pelaajista seuraavat: Valdemar Karlsson (mv), Walter Sjöström, Armas Kainulainen, Valter Johansson, Pentti Floor, Thure Lindström, Onni Terenius, Walter Forsström, Birger Holmberg, Artur Blomgren, Väinö Vinberg ja Albert Söderberg.
1920-luvulla Akilles jatkoi mieltymystään pokaalipeleihin (=yksi peli joka kesä ja pokaali irtosi kolmella voitolla). Vastustajina näissä pokaalipeleissä Akilleksella olivat Loviisan Tor, KIF ja Helsingin Toverit (tuloksia ei ole tiedossa).
Vuosina 1927 ja 1928 Porvoossa pelattiin erikoiset ottelut. Tuolloin nimittäin Akilles sai vastaansa irlantilaisten laivojen miehistöjoukkueet - kesällä 1927 kohdattiin Carrigan Head-nimisen laivan miehistö ja seuraavana kesänä 1928 vastassa oli Bengore Head-laivan miehistö. Yleisöä Porvoon pelikentän äärelle oli saapunut huomattavan paljon, johon osasyynä oli historiikkikirjoittajien mielestä se yksityiskohta, että irlantilaislaivojen miehistöön kuului muutamia mustaihoisia pelaajia ja he olivat olleet jalkapallosta piittaamattomillekin porvoolaisille näkemisen arvoisia erikoisuuksia.
1920-luvulla Suomen virallisista mestaruuksista pelattiin cup-turnaukset. Porvoon Akilles otti osaa ilmeisesti ensimmäisen kerran vuonna 1923, jolloin Tampereen Palloilijat voittivat heidät ensimmäisessä ottelussa luvuin 1-0.
Toisella yritämällä - kesällä 1927 - arpaonni oli todella epäoikeudenmukainen porvoolaisille, sillä heti ensimmäiseen peliin vastustajaksi tuli edelliskauden Suomen mestarijoukkue HPS. Jälki oli murhaavaa - Akilles hävisi 0-10.
Näiden cup-vuosien aikaan Porvoon Akilleksen miehistössä olivat pelailleet: Mikko Johansson, Erkki ja Eino Sarkama, Ragnar Lindström, Frans Rask, "Krapu" Gustafsson, Gustaf Gustafsson, Ragnar Lindqvist, Torsten ja Robert Tötterström, Gunnar Karlsson, Evald Bäckström, L.Linsroth, Karl-Felix Lindqvist, Bertel Warelius ja Gunnar Lindholm..
SPL:n alaisuudessa pelasi esimerkiksi kaudella 1927 Helsingissä 15 seuraa - Porvoossa vain Urheiluseura Akilles (Idrottskalender 1928 - LINKKI: Kauden 1927 SPL-seurat (kuvaruutu 1927). Piirijakoja ei v.1927 vielä ollut.
Vuonna 1930 alettiin Suomen mestaruudesta pelata sarjamuotoisesti. Ylin sarjataso oli A-sarja ja toinen taso oli vastaavasti B-sarja. Tämä nimityskäytäntö oli voimassa vuoteen 1936 asti, jolloin A-sarjasta tuli SM-sarja (Mestaruussarja) ja B-sarjan nimeksi muutettiin Itä-Länsi-sarja ja sen alle otettiin kolmas sarjataso (=Maakuntasarja).
Akilles ei tahtonut millään päästä 30-luvun alussa SPL:n uuden sarjajärjestelmän systeemeihin mukaan. Akilles oli sijoitettu maantietellisesti Helsingin piirin alaisuuteen, mutta ilmeisesti jonkinlaista ylenkatsontaa esiintyi piirin hallintopaikoilla Helsingin kabineteista, sillä Akilles hyväksyttiin virallisesti Helsingin piiriin vasta v.1934. Kaudella 1933 Akilles ei ole SPL:n Jalkapallokirja 1933:ssa lainkaan lueteltujen SPL:n seurojen joukossa (LINKKI: Kauden 1933 SPL-seurat piireittäin (kuvaruutu 1933)..
Jalkapallokirja 1933:sta löytyy seuraava lause: Piirien ulkopuolellakin toimi seuroja, joiden ohjelmaan jalkapallo kuului - sellainen oli ainakin Voimistelu- ja Urheiluseura Akilles Porvoosta (Porvoon Palloseura ei pelannut jalkapalloa).
Helsingin piirissä Akilles joutui - virallisen jäsenyyden lopulta saatuaan - kohtaamaan jo piirikarsintojen ensivaiheissa pääkaupunkiseudun kohtuuttoman kovi vastustajia. Kaudella 1935 Akilleksen onnistui kuitenkin lyödä itsensä valtakunnallisesti jalkapalloa seuraavan suuren yleisön tietoisuuteen selviytymällä kovasta Helsingin piiristä karsintojen kautta B-sarjan lohkoon ja pääsemällä siitä vielä eteenpäin aina A-sarjan karsintasarjaan asti.
|