Porilaista jalkapallohistoriikkia:
(sivu #1): aikojen alusta vuoteen 1959:
(Jukka Joutsi * viimeisimmät muutokset: 23.4.2020)

"Kun pallo kerran oli alkanut pyöriä, niin se pyöri Porissakin vastustamattomasti --- edelleenkin..."

"Kyllä pojat olivat tärkeän näköisiä ja poskista hohti leimuten innostuksen puna ..."

RU-38 * kuva vuodelta 1963.

Sivu #1 ~ aikojen alusta vuoteen 1959 (tämä sivu).

Sivu #2 ~ vuodet 1960-79.

Sivu #3 ~ vuodesta 1980 nykypäivään.

Porin jalkapallohistoriikkia menestyneimpien seurojen ulkopuolelta:

Tässä Porin jalkapallohistoriikissa ei ole kiinnitetty huomita niihin porilaisseuroihin, joilla sivustollamme on oma erikoissivunsa:

FC Jazz (1992-2004).

PPT (1934-91) .

Ässät (1968-81).

RU-38 (1938-67) .

Karhut (1960-67).

PoPa (1925-59).

Kärpät (1932-59).

PORI * 1908-29:

1900-luvun alun porilaisen jalkapallon ensinäytöksiä:

Pelipaikkana Elisabetin tori eli Liisantori:

Ensimmäiset harrastelijat lyseosta (SLU, 1909):
Porilaisseuroina Tarmo (1915), Pyrintö ja Porin Palloilijat (PoPa,1925):

SPL:n Satakunnan piirin julkaisussa Satakunnan Pallo n:o 1/1936 otsikolla ”Kun potkupallo lähti kierimään...." muisteli nimimerkki "Pallo" jalkapallopelin tuloa Poriin 1910-luvulla seuraavasti:

”Nahkakuulan kimpussa on Porissa jo häärätty suunnilleen kolme vuosikymmentä. Mikäli nimittäin nahkakuulalla ymmärrämme sitä palloa, jota nykyään jalkapalloksi kutsutaan. Siihen aikaan ei kylläkään tunnettu muita nimityksiä kuin potkupallo, mikä silloin rajapallon aikakaudella olikin melko naulankantaan osuva nimitys, sillä tätä palloa etupäässä potkittiin erotukseksi rajapallosta, jota taas etupäässä heitettiin.
Allemainitun muistikuvat potkupalloilusta ulottuvat suurin piirtein ajassa taaksepäin aina vuoteen 1906, jolloin silloinen Porin klassillinen lyseo otti allekirjoittaneen monen muun napruusin kanssa isälliseen hoivaansa. Lyseossa oli silloin voimistelunopettajana Kaarlo Pulkkinen, jämerä mies, jolla oli vakiintuneet mielipiteet liikuntakasvatuksesta ja joka ei suuria vastaan pullikoimisia sallinut. oli siis oltava niinkuin oletettiin, kuten silloin sanontatapa kuului. Mutta Pulkkinen oli samalla mies, joka otti vaarin ajan merkeistä. Hänen valpas katseensa kohdistui myös tuohon uuteen peliin, joka oli jo kotiutunut maamme pääkaupunkiin, ja havaittuaan sen hyvät ominaisuudet antoi ”poikiensakin”sillä kokeilla.
Aluksi ostettiin koulun käyttövaroilla yhteinen pallo koko koulua varten, mutta Elisabetin torin (nykyinen Liisantori. lat.huom.) kitka ohensi pallon nahkapintaa 5-tuntisen työpäivän kuluessa siinä määrin, että siinä syntyi repeämiä, joten koko pallo piankin muistutti emäperunaa mukuloineen, mikä vaihe muuten ainakin alaluokilla vilkastutti melko tavalla jo muutenkin vilkasta peliä, sillä jokainen yritti parhaansa mukaan saada potkaistuksi palloon reiän ja saada aikaan suuremman tai pienemmän ”pamauksen”.
Kun palloa sitten oli kerta kerran perästä paikattu sekä sisältä että ulkoa niin monta kertaa, että uudelle paikalle ei enää ollut tilaa ja pallo taas oli puhki, niin jouduttiin toteamaan se ikävä tosiasia, että koulun urheilumäärärahat eivät riittäneetkään uuden pallon ostoon. Rehtori kuului muuten jo vihjaisseen, että koko potkupallopeli oli kovin kuluttavaa urheilua. Näin ollen näytti uuden pallopelin tulevaisuus ainakin lyseossa melko synkältä. Mutta osuustoiminnallista tietä päästiin pulmasta. Kukin luokka muodosti oman ”potkupallokulutusosuuskunnan” lisämaksuvelvollisuudella korjauskustannuksia varten, ja nyt saatiin pelata sen minkä palkeet ja ulottimet kestivät ja aika ei ollut enää rajoitettu voimistelutuntiin, vaan nyt voitiin omilla palloilla pelata iltaisin ja pyhäpäivisinkin.

Mutta kun pallo kerran oli alkanut pyöriä, niin se pyöri vastustamattomasti edelleenkin. Ja mielestäni juuri tuo vapaa-aikoina potkiminen arki-iltaisin ja sunnuntaisin vei pelin laajempiinkin piireihin kuin yksin koululaisten keskuuteen. Muistuupa tässä mieleen jo alun kuudellakymmenellä oleva ”ikinuori” Tuominen, joka silloin oli oppia varastamassa ja joka vielä esim. viime syksyn puulaakipeleissä teki joukkueelleen pari loistavaa maalia. Varsinkin sunnuntaisin oli mukana pelissä paljon muitakin kuin ainoastaan koululaisia. Ja kun nämä muut pääsivät pelin makuun, niin eipä kestänyt kauaakaan ennenkuin heilläkin oli omat yhtymänsä, jotka hankkivat itselleen pallon. Vasta myöhemmin, tuossa 1910 paikkeilla, alettiin silloisten Porin urheiluseurojen puolesta ostaa potkupalloa pelaaville jäsenille palloja.
Säännöistä ei tiedetty juuri paljon muuta kuin, että pallo oli koetettava potkimalla saada vastustajan maaliin, jolloin siis käsillä koskettaminen palloon oli kielletty. Mutta tämä käsi tulkittiin milloin kämmeneksi, milloin sillä käsitettiin käsivartta kyynärpäähän asti, milloin peräti olkapäätä myöten.
Varsinaisia kilpailuja ei potkupallopelissä alkuvuosina järjestetty, mutta allekirjoittaneen mieleen muistuvat monet yhteenotot sunnuntaipäivisin lyseon ja ruotsalaisen yhteiskoulun yläluokkalaisten välillä. Näissä otteluissa käytiin vuoroin vieraissa, ja vaikeata on nyt enää muistaa oliko eno setäänsä parempi. Muutamia pelaajahahmoja piirtyy sentään mieleen. Yhteiskoululaisista solakat ja komeavartaloiset veljekset Lucander ja lyseolaisten muhkea Raitakari, pieni mutta tanakka Tähti, pikapinkoja Koljonen.
Näiden nimien maininta ei suinkaan merkitse sitä, että niitten kantajat olisivat olleet oikeita jalkapallohaita nykyaikaisessa mielessä. Melkeinpä epäilyttää, että varsinkin naispuolisten katsojien silloin osoittama mielenkiinto määrättyjä pelaajia kohtaan on iskenyt nuo nimet allekirjoittaneen muistoon. Olin nimittäin silloin vielä sillä asteella, että käytin mittapuuna yleistä ihailua, enkä asiallista arvostelua itse pelin perusteella.

Vasta vuosisatamme toisella vuosikymmenellä alettiin järjestää varsinaisia kilpailuja. Milloin Raumalta osallistui kaksi joukkuetta, niin nämä karsivat ensin keskenään. Samoin tehtiin Porissa ja molempien kaupunkien parhaat joukkueet iskivät sitten yhteen. Pahat kielet tiesivät aikanaan kertoa, että Raumaa edustavaa seurajoukkoa oli vahvistettu toisenkin seuran pelaajilla, mutta mitään virallista protestia tämän johdosta ei ainakaan allekirjoittanut muista tehdyn. Porissa oli parhaina vuosina kolmekin seuraa, jotka kiistelivät paremmuudesta, nimittäin Porin Tarmo, Porin Pyrintö ja Porin S.L.U, jolla Porissa oli ehdoton hegemonia aina vuoteen 1914, jolloin osa S.L.U.:n pelaajista siirtyi Tarmon riveihin.
Ottelut suoritettiin Porissa nykyisellä Liisantorilla, jonka kenttä oli nuoralla aitaamalla kavennettu parisenkymmentä metriä Otavankadun puoleiselta sivulta. Maalipylväitä ei aluksi ollut. Puitten väliin vain oli määräkorkeudelle pingoitettu nuora maalin yläreunaa osoittamaan. Jalkapallokenkiä oli niinikään vain luetuilla. Pelipuvun laita oli myös vähän niin ja näin. Porin joukkue, siis Porin S.L.U. pelasi ensimmäisessä yhteenotossa Raumaa vastaan voimistelupuvuissa, siis pitkissä valkoisissa housuissa, niinikään valkoisissa voimistelupaidoissa ja uumilla sininen vyö.
Näissä kilpailuissa oli miehillä jo määrätyt paikkansa ja jonkinlaista yhteispeliäkin yritettiin, mutta yleisö arvosteli peliä etupäässä potkujen pituutta mittapuuna käyttäen. Pitkistä potkuistaan oli tunnettu varsinkin S.L.U.:n ”pakki” Matti Varheenmaa – tunnettu kuulantyöntäjä, kiekon- ja keihäänheittäjä, jonka höyryjunamaista olemusta vastapelaajat jouduttuaan kerran kosketuksiin hänen kanssaan yleensä vastaisuudessa karttoivat. Kovapotkuinen mies oli Tarmon Harry Aspden, engelsmanni, joka parhaan kykynsä mukaan koetti porilaisille opettaa jalkapallopelin aakkosia. Pisin positiiviseen tulokseen johtanut potku lienee S.L.U.:n Eino Jokioisen, joukkueen keskustukimiehen suorittama, kun hän heti alkupotkun jälkeen omalta pelialueeltaan potkaisi pallon vastustajien maaliin.

Yhteispeli kehittyi vuosi vuodelta, mutta vasta vuosi 1913 toi mukanaan aivan ratkaisevan muutoksen pelitapaan nähden. Tähän asti oli pelattu yksinomaan pitkien syöttöjen merkeissä, mutta Osolan veljesten saavuttua Poriin, alettiin viljellä myös lyhytsyöttöpeliä ja käyttää hyväksi läpimurtoja, joihin veljeksistä varsinkin Paavo oli koko mestari.
Kuten sanottu S.L.U.:n joukkue hajosi v. 1914 eikä se sen jälkeen enää päässyt jalkapallopelissä pinnalle. Lyseolaisten ylivoimaisuus jalkapallopelissä johtui siitä, että he saivat harjoitella paljon enemmän kuin muitten seurojen pelaajat, jotka lisäksi vasta ”ikämiehinä” olivat alkaneet peliä harrastaa. Nyt pelattiin lyseossa jalkapalloa kaikilla voimistelutunneilla syksyin keväin, mikäli ilma sen vain salli. Koulussa oli tapahtunut voimistelunopettajan vaihdos ja uuden vakinaisen opettajan, Armas Mikkosen, astuttua virkaansa, hän antoi poikien rauhassa heilua mielityössään potkupallopelissä. Ehkä tähän osaltaan vaikutti sekin, että Mikkonen asui aivan Liisantorin vieressä, joten hänen oli mukava voimistelutunnilla piipahtaa hetkeksi perhettänsä katsomaan.

Rauman ja Porin lisäksi ilmestyi pian uusi jalkapallokeskus , nimittäin Tyrvää. Allekirjoittanut muistaa elävästi porilaisten pelaaman ottelun Tyrvään Voimaa vastaan Kaalisaaressa elokuun alussa vuonna 1914, jolloin maailmansota oli juuri alkanut ja Tyrväässä huhuiltiin, että saksalaiset olivat jo nousseet maihin Rauman lähistöllä, minkä vuoksi aiotut lopettajaistanssitkin jäivät pitämättä. Porilaiset suoriutuivat voittajina ottelussa, joka suoritettiin hiekkakentällä, minkä toisella puoliskolla jalka vajosi melkein nilkkaa myöten.
Seuraavana vuonna Porin S.L.U. kävi mittaa ottamassa Tampereen S.L.U.:sta. Ottelu pättyi tasapeliin 7-7.”

(TUL, nettisivut 2011): TUL:n Satakunnan piiri on perustettu 30.3.1919 ja perustajaseuroina olivat Porin Pyrintö, Pihlavan Ponteva sekä Rauman Toive.

Teoksesta ”Juhla-Kollega - Porin lyseo 125 vuotta 2004” (2004) ~ ”Porin S.L.U. – Porin lyseon Kiri.” (Erkki Lehto):
”Voimistelulaitoksen Urheilun historian laudaturtyönä tein tutkielman Porin palloilujen (ei Porin Palloilijat ry.) alkuaikojen kisoista, seuroista jne. Ensimmäinen jalkapallo-ottelu pelattiin Liisantorilla, jossa (varmasti hennon) lehmusparin väliin oli pingotettu köysi, jonka alle syntyi maali. Vastakkain olivat paikallinen potkupalloharrastajien joukkue ja lyseon joukkue. Lyseon joukkueen mainitaan pelanneen voimistelun edustusasuun pukeutuneina. Toisin sanoen pitkät valkoiset housut ja paita. Lisäksi asuun lienee kuulunut melko leveä ja pitkä vyö.
Pitkät potkut olivat valttia, sillä jos joukkue sai potkaistuksi 10 kertaa pallon yli vastustajan puoleisen päätyrajan, merkittiin tulokseksi yksi maali normaalilla tavalla tehtyjen ”oikeiden” maalien lisäksi.”

S.L.U.:n (Suomen lyseoiden urheilijat) Porin osaston syntysanat lausuttiin 11.11.1909. Rekisteröinti tapahtui 1913.
Nimi muuttui keväällä 1927 muotoon Porin Lyseon Kiri. S.L.U.:n näivetyttyä syntyi SOU (Suomen Oppikoulujen Urheilijat).

Nuorisoseuroja Porissa 1910-luvulla (jalkapallon osuus toiminnoissa ilmeinen ):
-Kuudennen osan Ponteva (Tiilitehtaanpuistokadulta Malminkadulle rajoina Etelä- ja Pohjoispitkäkatu).
-Kuudennen osan Yritys: (Väinön- ja Järnefeltinkatujen tuntumassa).
-Jyry (Musan pelloilla).

Kuukkarin eli kuudennen kaupunginosan seudun joukkueet matkasivat uudelle Tiilimäen kentälle Tiilitehtaan puistokatua pitkin. n 1910. Kenttää oli alettu rakentaa vuoden 1909 aikana nykyisen alikäytävän läheisyydessä olevan huoltoaseman eteläpuolelle Tiilimäen reunaan. Vaihtoehtona oli ollut sijoittaa kenttä Kirjurinluotoon - yleisöäänestys päättyi kuulemma yhdellä äänellä Tiilimäen voitoksi.

Yrityksen pelipallo hankittiin ”Helmi”-tupakkaa valmistavan tehtaan valtakunnallisesti lanseeraman tupakka-askien kansien keruukilpailulla. Yrityksen ja Jyryn välisessä haasteottelussa Jyryn pelaaja asetti naulan pelikenkänsä kärkeen puhkaistakseen Yrityksen pallon. Pikkutappelun siivittämänä jatkettiin. Yrityksestä liityttiin vuonna 1911 PoTa:n nuorisojärjestö Tarmon Vesaan. Tarmolla oli 15-vuoden ikäraja seuran toimintaan (lähde: SK toukokuu (?) 1976).

1930:

1931:

1932:

1933:

Porilaisseurat yhteisessä Hämeen-Satakunnan piirissä:

Vuoden 1933 Jalkapallokirjan mukaan (Hugo Valpas), porilaisseurat kuuluivat vuonna 1933 vielä yhteiseen Hämeen-Satakunnan piiriin. Satakunnan oma piiri porilaisille ja raumalaisille seuroille syntyi seuraava vuonna 1934.
Porilaisseuroja oli piiritoimintaan ilmoitettu kaudelle 1933 vain seuraavat kolme: Porin Palloilijat (PoPa) (perustettu 1925), Porin Lyseon Kiri ja Björneborgs IFK (BIFK) (per. 1919).

Porin Lyseon Kirin kohdalla kyseisessä vuoden 1933 Jalkapallokirjassa on vain merkintä: Tiedot puuttuvat. Uskon Kirin toiminnan virallisesti lopahtaneen, sillä maaliskuussa 1932 perustetussa Porin Kärpissä oli perustajajäseninä toimineet nimenomaan juuri lyseon liikunnanopettajat Kautto ja Rydman. Kärppien ilmoittautuminen piiritoimintaan oli vuodelle 1933 myöhästynyt. Lyseon seura Kiri kummitteli kyllä vielä koulun käytävillä, kun itse samaa opinahjoa 60- ja 70-luvuilla tahkosin, mutta seuran virallinen taru oli jo loppunut tuolloin muutama vuosikymmen aikaisemmin.

Björneborgs IFK (BIFK) (per. 1919) on mielenkiintoinen seura sikäli, että siitä ei tämän kirjoittajalle ollut jäänyt minkäänlaista tietoa ennen tämän porilaishistorian kokoamista. Mystisen BIFK:n puheenjohtajana on samaisen vuoden 1933 Jalkapallokirjan mukaan toiminut maisteri Harry A. Rinne, sihteerinä ylioppilas Curth Lindh, joka toimi tuolloin myös seuran managerina. BIFK:n peliasuna on ollut ruskea (!) pelipaita, jossa punainen tähti.

1934:

SATAKUNNAN PIIRIN PERUSTAMINEN:

(teksti Satakunnan Piiri 30 v 1934-1963-historiikista): Satakunta kuului aluksi Häme-Satakunnan piiriin joka perustettiin v. 1930. Koska kuitenkin osoittautui näin laajan alueen kilpailullinen hoitaminen vaikeaksi, ryhdyttiin tunnusteluihin piirin jakamiseksi kahdeksi erilliseksi piiriksi. Vuonna 1932 siirrettiin tätä varten piirin kotipaikka väliaikaisesti Raumalle ja samalla ehdotettiin Suomen Palloliiton liittohallitukselle, että piiri jaettaisiin kahtia, joissa piirien rajoina loisivat maakuntien rajat. Tämä toive toteutuikin v. 1934.
Helmikuun kuudentena päivänä 1934 kokoontuivat Raumalle Häme-Satakunnan edustajat, jotka samalla kertaa päättivät lopettaa yhteisen piirin. Lopettajaiskokouksen jälkeen kokoontuivat Satakunnan seurojen edustajat perustaen Satakunnan piirin.
Ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittiin toimittaja Walter Jokinen Raumalta joka oli myös toiminut Häme-Satakunnan piirin puheenjohtajana, sekä piiritoimikunnan muiksi jäseniksi toimittaja Veikko Laitinen Porista (varapuheenjohtaja), opettaja Väinö Salminen Raumalta (sihteeri/rahastonhoitaja) sekä varajäseneksi konttoristi Arvo Kesäläinen Porista.
Perustamistilaisuudessa olivat läsnä seuraavat seurat: Porin Palloilijat (PoPa), Iirot (Pallo-Iirot), Porin Kärpät ja Björneborgs IFK. Näin aloitti toimintansa Satakunnan piiri.

(JJ, 21.12.2010): Täytyypä tunnustaa, etten ollut koskaan aikaisemmin - ennen edellistä piirihistoriikin lukemista - kuullut porilaisesta ruotsinkielisestä jalkapalloseurasta nimeltä Björneborgs IFK. Ei liene ollut pitkäikäinen viritelmä.

1935:

Porilaisen jalkapalloilun ensimmäinen kosketus SPL:n järjestämiin virallisiin sarjatasoihin:

1936:

1937:

Porin Pyrintökin mukana TUL:n omissa ympyröissä (paikallispiiritoiminnassa).

1938:

1939:

1940-41:

Nimimerkki Hucle on julkaissut mielenkiintoisia listauksia porilaisen jalkapallon sotavuosilta:

"Sotavuosina liittojen - SPL & TUL:in - sarjat kutistuivat Porissa ymmärrettävistä syistä. Harrastustoiminta keskittyi usein lähinnä nuorten sarjoihin. Ohessa listaus Porissa suoritetuista ”Korsu-futis”-kamppailuista, joihin kansainvälisen lisän tuotti kaupungissamme majaillut saksalaisyhteisö. Korsu-pelejä käytiin myös Mäntyluoto-Reposaari- akselilla. Näihin eivät ulkovaltojen edustajat osallistuneet.

1940:

17.7. 19:00 Pallokenttä Kotirintama – Rintamamiehet
Liput: 7/3 (invalidiliiton hyväksi).

Kotirintama: Ramstedt (PoPa), Kuuri (Kärpät), Väre (PoPa), Sarpela (Kärpät), Laakso (PoPa), Auramo (Kärpät), Järvenpää (PoPa), Tranberg (PPT), Koskinen (Kärpät), Tähtinen (Kärpät), Lahti (PPT) O.Koskinen (PoPa), Jääsola (PoPa), Lehto (Kärpät).
Rintamamiehet: Honkaranta (PPT), Viljanen (Kärpät), Räsänen (PoPa), Grönlund (PoPa), Vuorenheimo (Kärpät), Koivunen (Kärpät), Talvitie (PoPa), Rissanen (PoPa), Nurmi (PoPa), Tamminen (PoPa), Sysipuro (Kärpät) (Teerioja (Kärpät), Lahtinen (Kärpät)

24.7. 18:00 Kärpät-juniorit – Lentorykmentti 38.

Kärpät: Lartola, Kari, Parman, Koskinen, J.Lehto, P.Forsten, Toktamish, Väinölä, Väre, P.Takala, Tiihonen (V.Koskinen, I.Hussi).

1943-44: Jatkosodan vuodet hiljensivät Suomen pelikentät.

Nimimerkki Hucle on julkaissut mielenkiintoisia listauksia porilaisen jalkapallon sotavuosilta:

1942:

3.5. Pallokenttä G.L. (Saksa) – SPL-juniorit 3-0 (1-0).
(Gruppe Werwaltung-Lohnstelle?)
Henning 1-0, Henning 2-0, Wöbling 3-0.

14.5. 14:00 Fliegerhorst (Saksa) – SPL-juniorit (F.voitti).
Liput: 5/2. Ref.: T.Takala. Att.:”runsaasti”.
Fliegerhorst: Hartung, Mai, Bogott, Rossman, Klar, Meschke, Gantent, Wolf, Schmidt, Schmelter, Oelkas.
SPL-j.: Lartola, Tulonen, Saarnilehto, Lahti, Takala, Parman, H.Vilen, Rantanen, Tiihonen, A.Vilen, Lehtonen (Wessman, Olin).> 19.5. 19:30 Pallokenttä Saksalaiset – Pori yhdistetty 1-5 (1-2).
Liput: 8/5. Ref. U.Aavikko.
Saksalaiset: Siewert, Meetz, Hartjes, Kissling, Schmitz, Schulz, Kellner, Arnoldi, Hellman, Toma, Seifert.
Pori-y: Honkaranta, Kuuri, Lepistö, Mäkelä, Laakso, Vuorenheimo, Tähtinen, Virtanen, Lepistö, Sarpela, Koskinen (Forsberg, Haapakka).

30.7. 19:00 Saksalaiset – Pori-j. 2-1 (0-1).
Liput: 7/4. Ref.: Tähtinen.
Saksalaiset: Peters, Katen, Wolf, Thiele, Klar, Schuler, Schmidt, Hennig, Nieder, Vallmer, Rosinger.
Pori-j.: Lartola, P.Takala, Tulonen, Alajääski, Jokinen, Liivistö, Parman, Rantanen, V.Lehtonen, Koskinen, Vitikka (R.lehtonen, Hahlman).

2.8. 19:00 Saksalaiset – Pori-j.
Liput: 7/4. Ref.: Tähtinen.
Pori-j.: Lartola, Tulonen, V.Koskinen, Virta, Jokinen, Liivistö, Parman, Rantanen, V.Lehtonen, N.Koskinen, R.Lehtonen (Naava, Hahlman).

9.8. 17:00 Herralahti Saksalaiset – Pori yhdistetty.
Liput: 8/5. Ref.: Nordling.
Pori-y.: Koskinen, Suominen, Tamminen, Takala, Laakso, Mäkelä, Tiljander, Viljanen, Sarpela, Tähtinen, Nurmi (Koskinen, Parman).

2.9. 19:00 Herralahti Esikuntakomppania (Saksa) – PoPa/alle 18-vuotiaat.
Liput: 7/5.
Esikuntakomppania: Krzezock, Witek, Schroeder, Kiessling, Wagner, Schulz, Nochner, Arnoldi, Sievert, Bölker, Kamrath.
PoPa: Virkki, Lahti, Mäkelä, Parman, Liivistö I, Liivistö II, Rantanen, Koskinen, Naava, Alajääski, Lehtonen.

6.9. 19:00 Herralahti Fliegerhorsten (Saksa) – Kärpät 2-3 (1-0).
Liput: 5/3. Ref.: A.Vuorenheimo.
Kärpät: Lartola, A.Koskinen, Sarpela, Toktamish, Tulonen, Kjäll, Tähtinen, V.Koskinen, Lahtinen, Virta, Sysipuro (Tiihonen, Vaajakari).

13.9. 17:30 Herralahti Esikuntakomppania (Saksa) – PoPa-juniorit 5-2 (4-2).
5/3. Ref.:T.Laakso.
Esikuntakomppania: Kriczog, Wolff, Goldhaum, Gantert, Klar, Thiele, Schmidt, Vollmer, Kahder, Mehnert, Gebhard.
PoPa-j.: Virkki, Lahti, Mäkelä, Parman, Liivistö I, Liivistö II, Rantanen, Koskinen, Lehtonen, Alajääski, Naava.

20.9. 13:00 Herralahti Motti-Matit – Pori yhdistetty 2-3 (1-2).
(Motti-Matit koottu Karhumäen suunnan rintamamiehistä).
(Tulot 600 mk=5 % ohjattiin Sotainvalidien veljesliitolle).
Motti-Matit: Nousiainen (TPV), Ruohonen (TaPa), Hedman (Tyr.Voima), Nybacka (TKT), Aaltonen (TUL), Hurme (RTU), Koivunen (Tyritys, Sammalmaa (MaaReipas).
Pori-y.: A.Koskinen, Suominen, Sarpela, Vuorenheimo, Laakso, Mäkelä, Lepistö, Virtanen, V.Lehtonen, Kari-Koskinen (Parman, Virta, K.Koskinen, Kiviranta).

n.a. Tampere Tre/Lentokonetehdas – Saksalaiset 4-4.

20.9. Herralahti PoPa-juniorit – Esikuntarykmentti (Saksa) 3-1 (3-1).

20.9. Herralahti Saksalaiset – Lentokonetehdas 5-3 (1-2).

20.9.? Herralahti Esikuntarykmentti (Saksa) - G.L. (Saksa) 3-2.

24.9. 19:00 Herralahti G.L. (Saksa) – Pori-yhd.-jun.
Liput: 5/3

Pori y.-j.: Lartola, Tulonen, Liivistö I, Liivistö II, Parman, Lahti, Alajääski, Toktamish, Lehtonen, Koponen, Naava (Halman, Jönsson).

27.9. 13:00 Yksikkö 6601m – Pori-yhd. 2-6 (1-2) .
(6601m koostui yhtä miestä lukuun ottamatta porilaisista).
Liput: 10/5. Ref.: U.Aavikko.
6601m: Honkaranta, Immonen, Norkamaa, Johansson, Sandberg, Lehto, Astala, Paarola, Koivunen, Hulpio.. (HIFK:n Arvekari sivussa).
Pori-y.: Koskinen, Suomela, Sarpela, Mäkelä, Laakso, Haapakka, Lepistö, Virtanen, R.Lehtonen, Koponen, Stenroos (Tähtinen, Selesmaa).

28.9. 16:00 Yksikkö 6601m – Pori-yhd.-juniorit 2-5.
Liput: 8/5. Ref. Nordling
6601m: Honkaranta, Immonen, Norkamaa, Johansson, Sandberg, Lehto, Astala, Paarola, Koivunen, Hulpio.. (HIFK:n Arvekari sivussa).
Pori-y.-j.: Lartola, Tulonen, Liivistö II, Liivistö II, Lahti, Parman, Wessman, Rantanen, Lehtonen, Virta, Naava.

11.10. 13:00 suunniteltu Yksikkö 6402 – Pori-y. peruutettiin.

1943: 23.5. 18:00 Herralahti Saksalaiset – Pori-yhdistetty.
Liput:10/5. Ref.:Nordling
Pori-y.: Honkaranta, Forsberg, Sarpela, Takala, Väre, Virtanen, Tähtinen, Naava, Koskinen, Mustasaari, Nurmi. (Lahti, Lehtonen, Parman, Liivistö).

4.7. 15:00 Herralahti Tre/Lentokonetehdas – Saksalaiset 0-8 (0-4).
Liput: 8/5

18.7. 18:30 Herralahti Pori-yhd.-juniorit – Saksalaiset.
Liput: 8/5
Pori-y-j.: Johansson, Selesmaa, Santala, Jägerroos, Liivistö, Jokinen, Parman, Naava, Lehtonen I, Lehtonen II, Lehtonen III. (hyökkäystrio kokonaisuudessaan Lehtosia).

(Syksyllä –43 Herralahti Suomi SS-komppania – Saksalaiset (10-1) ?
Lähde: 'Porin historiikki'.

1945: Sodan melskeiden miehet palailivat nurmikentille:

1946-47:

Poliittista liennytystä ja uutuuden viehätystä Porissakin ~ uudet sukupolvet katsoivat ennakkoluulottomasti eteenpäin.

(J.Joutsi - 3.7.2009 - kommentti TUL:n ja SPL:n sotien jälkeiseen liennytykseen): Monia eri TUL-seurojen historiikkeja lukeneena voin todeta yhteisen riemun erityisesti TUL:n jalkapalloseurojen pelaajien (ei kuitenkaan kaikkien tulisieluisimpien TUL-seurajohtajien) keskuudessa syntyneen SPL:n kanssa alkaneesta liennytyksestä siinä mielessä, että nyt pelikaudesta tuli aivan erilainen kuin aikaisemmin. TUL-seuroja oli kuitenkin ollut aika vähän ja heidän keskinäiset pelailunsa olivat kaudesta toiseen olleet aika pienimuotoisia ja loputonta tahkoamista samoja tuttuja joukkueita vastaan.
Muistan joskus 60-luvulla kuunnelleeni Porissa jalkapallokatsomossa takanani istuneeseen seurueeseen kuuluneen (tuntemattomaksi minulle jääneen) PPT-veteraanin puheita siitä, miten ennen vanhaan PPT:lla saattoi vain TUL-sarjoissa pelatessaan olla ykkös- ja kakkosjoukkue mukana samassa sarjassa, missä TPV:lla oli myös kaksi joukkuetta mukana. Pelaajat olivat saaneet pelata täysin vapaasti ykkös- ja kakkosjoukkueissa, mikä oli aiheuttanut sen, että kertoja oli kohdannut aikoinaan PPT:n ja TPV:n välisissä peleissä neljä kertaa puolustajana saman TPV-laitahyökkääjän kahden viikon sisällä. Seuraavana sunnuntaina oli pelattu TUL:n kaupunkiottelu Pori-Tampere, jossa - yllätys, yllätys - samat kaverukset olivat taas kohdanneet. Oli alkanut kuulemma naamat kyllästyttää puolin jos toisin.
Nyt liennytyksen myötä kesään tuli entisten tuttujen TUL-joukkueiden kohtaamisien lisäksi aivan uusia eksoottisia joukkueita eri puolelta Suomea ja kaikessa toiminnassa vallitsi jännittynyt uutuudenviehätys ja innostus.
Valtakunnallinen lehdistö antoi lisäksi huomattavasti enemmän huomiota yhteisiin SPL-vetoisiin sarjoihin kuin mitä työväen lehdistö oli yrittänyt aiemmin TUL:n sarjoista lukijoilleen kertoa. Kaikesta liennytyksestä huolimatta vasemmiston ja oikeiston äänenkannattajien peliselostukset lehdissä saattoivat joskus yltyä melkoiseksi luokkataisteluksi sanallisin asein.
TUL:n pelaajien ei edelleenkään ollut helppo siirtyä SPL:n alaiseen seuraan ja päinvastoin. Tämä korostui erityisesti tehdaskaupungeissa kuten Tampereella. Pahimmillaan takinkääntö saattoi siellä merkitä työpaikan menetystä.
Porin vastaavista jännitteistä ei kirjoituksia ole näkynyt, vaikka vielä 60-luvullakin lehtijutuissa (ja kieltämättä katsomoissakin) joskus aisti vanhoja asetelmia. Tiettyä osaa Porin uudella stadionillakin kutsuttiin vielä 60-luvulla yleisesti termillä työläiskatsomo, mikä viittasi suoraan PPT:n innokkaisiin kannattajiin, mutta meitä 50-luvulla syntyneitä pojanviikareita ei juurikaan kiinnostanut pohtia porilaisseurojen poliittisia taustoja (kuten varmasti 40-lukulaisilta pojilta asia oli vielä käynyt kuin luonnostaan - ja kai vielä joskus kotijoukkojenkin esille tuomina).
En muista juniorivuosiltanikaan (60-luvun alkupuolilta) mitään puheita porvari- ja työläisseuroista. PPT:n juniorijoukkueita ei vain piirin sarjoissa näkynyt, joten pelihaluiset pojannassikat löysivät itsensä muista seuroista ihmeempiä vakaumuksellisia juttuja pohtimatta. En muista yhtään tapausta 60-luvun alkupuolelta, että joku kaveripiirimme potkijoista olisi esimerkiksi kotoa vanhemmiltaan saanut kiellon liittyä johonkin tiettyyn seuraan, vaikka kaupunginosan nassikat edustivat kaikkia yhteiskunnan eri sosiaalisia kerroksia herttaisessa ja sopuisassa sekamellakassaan.

1947-48:

1948:

Reposaaren Urheilijat selvisi Maakuntasarjan karsintapeleihin:

Reposaaren Urheilijat sai 1948 ensimmäisen kosketuksensa SPL:n virallisiin sarjasysteemeihin pääsemällä mukaan Maakuntasarjakarsintoihin. Ensimmäisellä kierroksella Reposaaren Urheilijat matkusti Vammalaan ja voitti Tyrvään Voiman niukasti 3-2.
Toiselle kierrokselle Reposaaren Urheilijat sai eksootiselle merenpauhuiselle kotikentälleen vieraita Tampereelta ~ runsasmaalisessa ottelussa isännät hävisivät Kissalan Pojille luvuin 7-11. Tie Maakuntasarjaan oli saarelaisille tuloksen myötä noussut pystyyn.


Tammikuussa 1948 perustettiin uusi seura Porin Pallo-Pojat (PPP):

Uusi seura Porin Pallo-Pojat eli PPP perustettiin 18.1.1948 ja se osallistui kesällä 1948 maakuntasarjan karsintoihin (ei menestynyt).

(Jari-Juha Kivini, sähköposti 10.2.2012): Porin Pallo-Pojat eli PPP perustettiin 18. tammikuuta 1948. PPP uutena seurana (TUL:n jäsen) osallistui liittonsa Maakuntasarjan karsintaan: 13.6.-48 vs. TP-T . Vierasjoukkue TP-T jatkoon 3-1- voitollaan.

1949:

(Jari-Juha Kivini, sähköposti 11.2.2012): Tiilimäen kenttä oli kai ensimmäinen kaavoitettu urheilukenttä Porin keskustan alueella. Kenttä sijaitsi nykyisen Tiilimäen Nesteen paikalla (ex-"Kespa"). Kuvassa taustalla näkyvät rakennukset ovat nykyisen Maamiehenkadun varrella. Talot rakennettiin sodan jälkeen ja ne piti myöhemmin purkaa, mutta vielä ne siinä pönöttävät. Kuvakulma on siis kentältä länteen päin.

Tiilimäen kenttä 1909 (Jari-Juha Kivini):
Vaihtoehtona alkujaan Kirjurinluoto. Luodon vehreyttä ei haluttu loukata eikä puita kaataa. Paikka oli jo rakentumassa kaupunkilaisten virkistyspaikaksi. Kustannukset myös Tiilimäkeä korkeammat (6000:-).
Tiilimäen hinta-arvio alkujaan 2000:-. Plussana maaperän kuivuus, halvemmat kustannukset sekä koulu Eteläpuiston eteläpäässä (”Synkkäri”). Kenttä 125 X 85 m - ”Pikkumetsän pohjoisosassa”. Kaupungininsinööri ehdotti Tiilimäkeä ”nykyisestä kanatarhasta kaakkoon päin entiselle peltopalstalle n:o 431 - Honkametsän keskelle kuivalle Tiilimäelle.”
Kentältä kaadettiin n. 100 puuta, jotka käytettiin kentän pylväiksi. Kenttäalueen yhteydessä oli pumppukaivo.
Kaupunkilaiset urheiluaktiivit äänestivät kentän sijainnista Kirjurinluodon ja Tiilimäen väliltä Juhannuslehdon tanssilavalla. Tiilimäki voitti yhdellä äänellä. Kaupunginvaltuusto yhtyi voittaneeseen kantaan. Kenttäasiaa Tiilimäelle ajoi mm. isännöisijä Gustav Manninen. ”Tiilimäen kenttää reunustavien ojien reunoilla kasvaneet katajapensaat.”
Kentän suunnitteli maanmittausinsinööri Kelpo Vohlonen. Kenttää reunusti korkea teräväkärkinen ”picket fence”.
Tiilimäen kenttä valmistui 1909-1910. Vuonna 1912 kentälle rakennettiin pukusuoja. Rakennus purettiin 1929, jolloin tilalle tehtiin yli puolta suurempi pukuhuone, johon tuli kalustosuojan päälle myös naisten huone. Pukusuoja oli jatkosodan aikana vuokrattuna saksalaisille sotilaille, mutta se paloi jo vuonna 1942.
Työväen vappujuhlakenttänä toiminut Tiilimäki vaihtui Isomäen laululavaksi vuonna 1960.
Menot: kentän punnitseminen 162:-, kaivo 722:-, raivaus 376:-, tasoitus 1.157:-, juoksuradan saveaminen 1.027:-, voimistelu-, hyppy- ja heittopaikat 199:-, nurmikon kylväminen 94:-, juoksuradan paalutus 40:-, aidanpylväät & lanka-aita 145:-, aineita istuinpaikkoja varten 82.-, yhteensä 4.004, 61 mk.
Kustannettiin kaupungin ”väkijuomavoittorahoilla”. 1946 vaikean asuntopulan vuoksi ei Tiilimäen urheilukentällä olleita parakkeja saatu vielä siirtää pois. Näin kentän uudelleenrakentaminen siirtyi. Kentällä oli junioreiden sarjaotteluja ja toimi harjoituspaikkana vielä 50-luvun lopulla. Vuonna 1960 vielä ainakin moukaripörssi. Kunnalliskertomus kertoo paikalle tulevan huoltoaseman, joka avattiinkin 7.heinäkuuta 1961 Tiilimäen Unionina.


PPP liittonsa sarjakarsinnoissa ~ tie katkesi kolmanteen peliin:

Edellisvuonna 1948 perustettu PPP osallistui liittonsa (TUL) riveissä liittosarjan karsintoihin, joiden tuloksia Jari-Juha Kivini toimitti käyttöömme:
(Jari-Juha Kivini, sähköposti 10.2.2012) 1949-kaudella PPP osallistui cup-muotoiseen liittosarjan karsintaan: 4.9.49 PPP-NoKo luovutus, 18.9.49 PPP-TyrKi 7-3 ja 9.10. LieKi-PPP 3-1. PPP tippui jatkosta.

J-J. Kivinin kanssa ollaan yhtä mieltä siitä, että juuri nämä käsittelyssä olevat (40-luvun lopun) kaudet sarjasysteemeineen ovat vaikeita hahmottaa johtuen mm. vallinneista sarjauudistuksista liittojen yhteistoimintaan liittyen. Aikalaislähteissä ei todellakaan nähty vielä metsää puilta eli käytetyt termit olivat esim. lehtimiehiltä usein täysin hakusessa. Sen verran TUL:n ja SPL:n välinen lähestyminen ja yhteistyö oli myös eräille tahoille arka asia, että neutraalia tilannekartoitusta ei juuri kukaan tullut ylöskirjanneeksi.
Vuoden 1950 SPL:n Jalkapallokirja ei noteeraa lainkaan seuraa PPP minkäänlaisissa kauden 1949 tilastoinneissaan. TUL:n ja SPL:n yhteisen karsintasarjan Suomensarjaan 1950 tilastointi alkaa ensimmäiseltä kierrokselta, jolloin mukana oli 32 joukkuetta (16 joukkuetta molemmista liitoista). PPP:n tie oli siis katkennut aiemmin kolmannessa liittonsa karsintapelissä. PPT oli selvinnyt 1. kierrokselle, mutta putosi heti hävittyään Karjaalla.

1950:

Satakunnan piirissä (SPL) : Porin Tarmon Mäntyluodon osasto ja Reposaaren Urheilijat.

Kaudella 1950 (Jalkapallokirjan 1950 mukaan) SPL:n Satakunnan piirin joukkueet olivat:
Eura-Kauttuan Urheilijat, Harjavallan Jymy, V- ja U-seura Honka (Honkajoki), Kankaanpään Urheilijat, Kiukaisten Urheilijat, Kokemäen Kova-Väki, Lauttakylän Luja, Luvian Veto, Nakkilan Vire, Noormarkun Nopsa, Panelian Raikas, Porin Tarmon Mäntyluodon osasto, Rauman Lukko, Rauman Seminaarin Kisailijat, Reposaaren Urheilijat, Räisälän Pamaus (Peipohja), Tiurin N.S:n Palloilijat (Köyliö), Tyrvään Voima ja Ulvilan Ura.

1951:

1952:

(Markku Harell): "Olympiatunnelmaa Herralahdessa - näin oli otsikoitu jalkapallo ottelu Chilen olympiajalkapallomaajoukkueen ja Porin yhdistetyn kaupunkijoukkueen välinen ottelu Herralahden kentällä vuonna 1952. Ottelu päättyi Chilen joukkueen voittoon 5 -1. Porilaisten maalin teki Toivo Johansson. Erotuomarina keskellä porilainen Antero Lartola."

1953:

1954:

1955:

Kärpät , PPT ja Ruosniemen Visa karsimassa 'piirinsarjatasolta' Maakuntasarjaan (SPL ja TUL):

Ruosniemen Visa ensi kertaa mukana virallisten sarjatasojen karsoinnoissa - PPT pudotti ratkaisupelissä tylysti 1-11.

Porin pohjoispuoleisen kaupunginosan Ruosniemen Visa pääsi kaudella 1955 ensi kertaa karsimaan paikasta viralliselle sarjatasolle eli kauden 1956 Maakuntasarjaan. Ensimmäisen kierroksen jälkeen näytti vielä hyvältä. Vihreäpaitaiset ruosnimeläiset voittivat kotonaan KasköIK:n (Kaskinen) reippaasti lukemin 7-1. Ratkaisevalle toiselle kierrokselle osui vastaan toinen, rutinoituneempi porilaisjoukkue PPT, joka jyräsi ruosniemeläiset tylyin lukemin 11-1.

Seuraavalle kaudelle 1956 SPL oli aloittamassa uutta sarjatasoa Maakuntasarjan alapuolelle (piirisarjojen yläpuolelle). Uutta neljättä virallista sarjatasoa kutsuttiin nimellä ALUESARJA ja siihen kaudella 1956 myös Ruosniemen Visa pääsi ilahduttavasti mukaan heti alusta alkaen.


Porin lyseo voitti oppikoulujen Suomen mestaruuden (1955):

('Cedunet.fi/seniorit'): Vuonna 1955 Porin lyseo voitti siis ensimmäisen oppikoulujen jalkapallocupin eli Suomen mestaruuden. Varsin vakuuttavasti voitot ottaneessa joukkueessa pelasi seitsemän Kärppien poikaa, kaksi PoPa:n, yksi RU-38:n ja yksi Ruosniemen Visan juniori. Taisi ruosniemeläinen muuten olla edellinen koulutoimenjohtaja Raimo Forsström.

1956:

Ruosniemen Visa Aluesarjassa ~ voitti lohkon #6 ja nousi suoraan Maakuntasarjaan.

1957:

PoPa, PPT ja Ruosniemen Visa samassa Maakuntasarjan lohkossa #6 ~ kaikki viimeisillä sijoilla!

Ruosniemen Visa Maakuntasarjassa ~ viimeisellä sijalla 8/8 - putosi suoraan Aluesarjaan takaisin.

1958:

Ruosniemen Visa pudonneena Aluesarjassa (lohko #6) ~ mukana myös uusi tulokas - PORIN VETO:

Ruosniemen Visa ~ pudonneena Aluesarjassa ~ sijalla 2/6.

Porin Veto ~ uutena tulokkaana Aluesarjassa ~ sijalla 5/6.

PORIN VETO tunnettiin ennen jalkapallovaihettaan Porissa lähinnä pesäpallo- ja koripalloseurana. Koripallossa joukkue piipahti jopa ylimmällä sarjatasolla.

1959:

Porin Urheilu-Toverit (PUT) syntyi PPT:n sisäpoliittisissa jännityskuohunnoissa.

PPT sijoittui maakuntasarjan lohkossaan viidenneksi, mutta taustalla muhi melkoinen sisäpoliittinen miina. Omissa linjanvedoissaan TUL:n suhteen PPT oli ajautunut törmäyskurssille ja seurauksena oli PPT:n oman miehistön enemmistön siirtyminen 12.11.1959 ongelmalliseen tilanteeseen perustettun uuden seuran eli Porin Urheilu-Toverien (PUT) riveihin, joka anoi omalla tahollaan kaudelle 1960 SPL:n sarjavaliokunnalta maakuntasarjapaikkaa luovuttaneen Kaskisten Vedon paikalle.
PPT:n kauden 1959 edustusmiehistöstä siirtyivät PUT-seuraan Österlund, Juhani ja Pentti Laiho, Paltanen, Niittynen, Helin, Sulonen, Virtanen ja Perho. PPT:n A-juniorijoukkueen kerrottiin myös siirtyneen PUT-seuraan lähes kokonaisuudessaan.


PTU, Veto ja R.Visa samassa Aluesarjan lohkossa:

Porin Veto ~ Aluesarjan lohkossa #6 - sijoitus 5/7.

Porin Veto voitti Suomen Cupin ensimmäisellä karsintakierroksella Vähärauman Viestin (Pori) numeroin 5-1. Toisella karsintakierroksella Veto hävisi PoPa:lle selvästi 1-6.

Pihlavan Työväen Urheilijat (PTU tai PiTU) ~ Aluesarjan lohkossa #6 - sijoitus 4/7.

Ruosniemen Visa (Pori) ~ Aluesarjan lohkossa #6 - sijoitus 6/7.


Vähärauman Viesti mukana Suomen Cupissa (piirisarjatasolta):

VÄHÄRAUMAN VIESTI osallistui Suomen Cup-lilpailuun piirinsarjatasoltaan. Viesti kohtasi ensimmäisellä karsintakierroksella Aluesarjassa pelanneen Porin Vedon ja hävisi kotiottelunsa numeroin 1-5.


Porin lyseo voitti toisen kerran oppikoulujen Suomen mestaruuden (1959):

('Cedunet.fi/seniorit'): Porin lyseon 1959 joukkueen tie mestaruuteen oli seuraava: Porin Lyseo - Tampereen Klassillinen Lyseo 1-0, Kristinestads Samlyceum - Porin Lyseo 0-8, Tampereen Lyseo - Porin Lyseo 0-2, Porin Lyseo - Valkeakosken Yhteislyseo 4-0, Kokkolan Yhteislyseo - Porin Lyseo 3-4 sekä loppuottelu 11. lokakuuta 1959 Porin Lyseo - Kouvolan Lyseo 2-1. Loppuottelussa kerrotaan olleen nelisentuhatta katsojaa.

Vuoden 1959 mestarijoukkueessa pelasi 10 Kärppien kasvattia (vrt. Kärppien nuorten joukkueen kaksi kuvaa ylempänä) ja yksi poika RU-38:sta. He pelasivat:
- maalivahti Juhani Honkasalo (joukkueen kapteeni, mestari myös v. 1955).
- oikea puolustaja Jorma Langén.
- vasen puolustaja Keijo Haukioja.
- oikea tukimies Matti Linnainmaa.
- keskustukimies Sakari Ruuttu.
- vasen tukimies Simo Näkki.
- oikea laitahyökkääjä Pekka Koivunen.
- oikea välihyökkääjä Jouko Ojansuu.
- keskushyökkääjä Jorma Ruuhinen (Bromma, mestari myös v 1955, teki molemmissa finaaleissa Lyseon kaikki maalit: -55 Lapua 1 –0, -59 Kouvola 2-1).
- vasen välihyökkääjä Olavi Fast.
- vasen laitahyökkääjä Antti Kokki.


Tulikuuma kaupunkiottelu Pori-Rauma:
Paitsi Lyseon oppikoulucupin voittoa, tehtiin vuonna 1959 muutenkin porilaista jalkapallohistoriaa. Herralahden urheilukentällä pelattiin kaupunkiottelu Pori–Rauma. Ottelu päättyi raumalaisten 2-1 voittoon. Ottelun raumalaisen (!) erotuomarin ratkaisut eivät kaikilta osin tyydyttäneet asiantuntevia porilaiskatsojia. Niinpä pelin päätyttyä tuomari saatiin turvaan vain poliisin vahvasti suojaamana.

(Samuli Roslander, sähköposti 11.4.2013): Lueskelin näitä Pori-futiksen juttuja tällä sivustolla - silmiin osui kohta: "tuomari oli sen verran raumalaisvetoinen, että tarvitsi saattueen päästääkseen kotiin". Itse asiassa vastaavia juttuja olen isältäni kuullut. Hän kertoili sellaistakin, että Porissa erotuomari oli hakattu nokkosilla pelin jälkeen. Vihanpitoa ei ollut ymmärtääkseni pelkästään Pori-Rauma-akselilla, vaan myös TUL-SPL –välisissä. Isäni kertoman mukaan oli jopa katsomon osat nimetty sen mukaan kumpaa kannatti paikallisotteluissa (vrt. 'työläiskatsomo'). Olisi tällaiset Pori –sivustosi (kaupunki- ja jalkapallohistoriikit) olleet varmasti isälleni mieleiset! Hän kun jollainlailla aina haikaili takaisin Poriin, mutta ei koskaan saanut aikaiseksi palata. Tai toki palasi, mutta vasta kuolemansa jälkeen.

Seuraavalle Porin jalkapallosivulle #2 (vuodet 1960-79).

Porin jalkapallosivulle #3 (vuodesta 1980 nykypäivään).

Kysymyksiä, lisätietoja tai korjauksia tekijöille: E-MAIL

Takaisin jalkapallosivuston etusivulle.