PORI - sivu #26:
Mantyluoto, Reposaari, Pihlava, Kaanaa (Meri-Pori).

(Svala & Jukka Joutsi * viimeisimmät lisäykset: 26.10.2017)

A) Pori-Mäntyluodon rautatien varrelta:

Porin kaupungin satama 3 m väylineen jokirannassa oli käymässä matalaksi ja ahtaaksi laivaliikenteelle. Oli saatava uusi ja syvempi avomerisatama Mäntyluodon saarelle, jonka kiinteästä mantereesta erottava salmi täytettäisiin ja näin saataisiin uusi syvempi satama 5 -7 m väylineen. Ensin oli välttämätöntä rakentaa rautatie meren rantaan, jotta kaikki tarpeellinen materiaali ja työväki olisi saatu kuljetettua paikalle. Työt alkoivat tammikuussa 1898 ja kulkukelpoiseksi rata Mäntyluotoon saakka valmistui 6. lokakuuta 1898, jolloin aloitettiin myös hiekan kuljetus Harjavallasta radan runkoon ja työväen satama-alueelle. Enimmillään oli rataa rakentamassa 677 henkeä kesäkuussa 1899. Virallisesti 19,814 km pitkä rata avattiin samana päivänä kuin Karjaa-Turku ratakin eli 1.marraskuuta 1899. Rata kiskotettiin senaikaisella 8 m:n normaalipituisella 22,343 kg/m kiskolla. Rakentamiskustannukset nousivat hieman normaalia korkeammiksi yksityisten maaomistusten vuoksi, maapohjahan oli erinomaisen hyvää ja helppoa radanrakentamiseen (Esko Maasalo).

Ulasoori:

Esko Maasalo kuvasi 2.8.1983 välillä Ulasoori-Uusiniitty: "Toinen vakiovetäjä oli tietysti Dv12 joko yksin tai kaksin. Tässä vetää 2752 yksin aamujunaa klo 5:38 Ulasoorin ja Uusiniityn välillä kohti merenrantaa. Jostain syystä kuvaaja on ollut jo auringonnousun aikaan liikkeellä. Sahatavara on ollut Mäntyluodon päävientituote kautta aikojen ja sitä näyttää olevan nytkin kyydissä". (Käyttölupa 2015, kiitos).

Porin aseman alainen Ulasoorin vaihde oli vattu tavaraliikenteelle jo Mäntyluodon radan käyttöönoton myötä, mutta henkilöliikenne alkoi vasta kesällä 1930. Ulasoorissa sijaitsi vuoteen 196 saakka tiilitehdas. Henkilöliikenne siirtyi linja-autoihin 1953 ja Ulasoori muutettiin miehittämättömäksi 1954. Valtionrautateiden bussiliikenne lopetettiin 1968 ja liikennepaikka lakkautettiin 2001. Ulasooriin jäi kuitenkin linjavaihde pakkaustarviketehtaalle. Se suljettiin 2008 (Radan verrella, 2009).

Ulasoori (ruots. Ulasöre ) on Porin kaupunginosa, joka sijaitsee Länsi-Porissa valtatie 2:n varrella. Sen naapurikaupunginosia ovat Tikkula ja Vähärauma. Ulasoorista länteen on haja-asutusaluetta, joka erottaa Porin keskustaajaman ja Meri-Porin. Kaupunginosa on suurelta osin teollisuusaluetta. Ulasoorintien Tikkulan puoleisessa päässä sijaitsee myös WinNovan oppilaitoksia, jotka mielletään kuuluvaksi Ulasooriin, mutta ovat kuitenkin Tikkulan puolella. Kaupunginosien raja kulkee Suntinojan kohdalla.
Ulasoorin kaupunginosasta ovat lähtöisin porilaisen pesäpallon juuret. Kaupunginosassa, joka vielä tuolloin kuului Porin maalaiskuntaan, toimi pesäpalloseura Ulasoorin Karhut. Seura liittyi Suomen pesäpalloliittoon 1963, josta voidaan katsoa järjestelmällisen pesäpallotoiminnan alkaneen. Vuonna 1984 Ulasoorin Karhujen pesäpallojaosto sai nimekseen Pesäkarhut (Wikipedia, 2017).

Kylä(n)saari:

(Jukka Joutsi, 26.10.2017): Porilaissyntyisenä pitää mainita, että paikallispuheissa käytettiin asutuskeskuksesta aina nimeä muodossa Kyläsaari. Rautatiedokumenteissa laituripaikka näkyy aina olleen kuitenkin muodossa Kylänsaari.

Kylänsaari on Mäntyluodon radan alkuperäisiä liikennepaikkoja. Pihlavan pysäkin alainen laituri, jonne rakennettiin vuonna 1899 Platformskjul I -tyyppinen liikennepaikkarakennus Bruno Granholmin piirustusten mukaan. Talvella 1905 avattiin sivuraide. Aseman pohjoispuolelle syntyi Kyläsaaren runsaan tuhannen asukkaan asutuskeskus, joka vähitellen sulautui lähes katkeamattomaan asutusnauhaan Poriin. Mäntyluodon radan henkilöliikenteen siirtyessä busseihin vuonna 1953 Kylänsaari muutettiin miehittämättömäksi seisakevaihteeksi. Bussiliikenteen loputtua 1968 liikennepaikka suljettiin. Liikennepaikkarakennus on purettu (Radan varrella, 2009).

Esko Maasalo kuvasi Kyläsaaressa 2.8.1983: "Oikealla on näkyvissä se, mitä oli jäljellä Kyläsaaren liikennepaikasta 80-luvun alussa. Matkustajaliikenne oli lopetettu jo 30 vuotta aikaisemmin. Jonkinlainen rakennus on paikalla ollut sokkelikivistä päätellen. Itse opin aikanaan paikan nimen ilman n-kirjainta, kumpaakin muotoa on kai käytetty." (Käyttölupa 2015, kiitos).

Mika Vähä-Lassilan piirros Kylä(n)saaren puretusta liikennepaikkarakennuksesta (käyttölupa 2015-11-A, kiitos).

Enäjärvi:

Enäjärven laituri perustettiin 1906, kun kelloseppä Uno Sjöberg kustansi laiturin rekennustyöt. Liikennepaikka muutettiin miehittämättömäksi seisakkeeksi 1950. Henkilöliikenne siirtyi busseihin 1953, Odotussuojarakennus on purettu (Radan varrella, 2009).

Mika Vähä-Lassilan piirros Enäjärven puretusta liikennepaikkarakennuksesta (käyttölupa 2015-11-A, kiitos).

Esko Maasalo kuvasi 23.6.1983 Enäjärvellä: "Radan mallia hyvin läheltä Enäjärven liikennepaikkaa. Edessä Enäjärventie ylittää radan ja kääntyy heti vasemmalle radan suuntaiseksi oikealla. Kiskossa on kaunista kiharaa eikä hellekäyryys vielä haittaa ja objektiivinakin on ollut vain 100 mm, joten melko lyhyellä matkalla kisko aaltoilee paljon." (Käyttölupa 2015, kiitos).

Mika T. Polamo kuvasi 24.06.2007: "Enäjärvi -niminen tasoristeys on perusmallinen puolipuomilaitos. Olemme Pori-Mäntyluodon radalla, tarkalleen 345 0334 0329. Paikalla on runsaasti opastusta satunnaiselle harhailijalle." (Käyttölupa 2017-1-F, kiitos).


Rieskala:

Rieskalan liikennepaikka avattiin vuonna 1929, mutta se sai miehityksen vasta 1947. Laiturirakennus on vuodelta 1945. Liikennepaikka sijaitsi henkilöliikenteen kannalta edullisessa paikassa Rieskalan ja Pihlavan asuinalueiden välissä, kun Pihlavan asema sijaitsi taajaman länsipuolella, sahan radan takana. Liikennepaikka muutettiin taas miehittämättömäksi 1952. Seuraavana vuonna henkilöliikenne siirtyi busseihin. Vanhan liikennepaikan tuntumaan avattiin seisake Mäntyluodon radan henkilöliikennekokeilun ajaksi vuonna 1973. Laiturirakennus on purettu (Radan varrella, 2009).

(Jukka Joutsi, 26.10.2017): "Täytyypä sanoa, että kirjoitushetkellä lähdeteoksesta nähtynä nimi Rieskala pompahti ensimmäisen kerran esille. Syntymäporilaisuudestani huolimatta en aiemmin ole tainnut koskaan kuulla paikkaniemä Rieskala, vaikka olen seudulla likkkunut aikoinaan paljonkin."

Esko Maasalo kuvasi 23.6.1983 Rieskalan kohdilla: "Mistä tulee tämmöiset jäljet ratapölkkyihin? Mahdollisesti vaunun pyörän laippako on kulkenut ylitse?" (Käyttölupa 2015, kiitos).

Mika T. Polamo kuvasi 23.2.2007: "Tasoristeys nimeltä Rieskala on yhtä karu kuin sen ympäristö. Tämän varoituslaitteettoman kevyenliikenteenväylän turvallisuutta saattavat hieman parantaa molemmin puolin lähellä sijaitsevat varoituslaitokselliset tasoristeykset. Km 336+0093. Pori-Mäntyluoto" (käyttölupa 2017-1-F,kiitos).


Pihlava:

Porin ja Mäntyluodon välisellä rataosalla avattiin Pihlavan seisake (lyhenne Plv) radan valmistuttua vuonna 1899. Pysäkkirakennus rakennettiin arkkitehti Bruno Granholmin piirustusten mukaan ja sitä laajennettiin vuonna 1907. Seisakkeelta rakennettiin pistoraide Pihlavan sahalle vuonna 1904 ja sahalta kuljetettiin siitä lähtien runsaasti jätepuuta polttopuuksi Porin radan liikennepaikoille. Lähistöllä ovat radan varrella sijainneet myös Enäjärven (lyh. Enj, toiminnassa vuodesta 1906) ja Rieskalan (lyh. Ril, vuodesta 1929) seisakkeet. Henkilöliikenne Porin ja Mäntyluodon välillä siirtyi kokonaan linja-autojen hoidettavaksi vuonna 1953 ja Pihlava muutettiin miehittämättömäksi rautatieliikennepaikaksi vuonna 1962. Enäjärven ja Rieskalan liikennepaikat lakkautettiin vuonna 1968. Pihlavan pysäkkirakennus purettiin vuonna 1990, minkä jälkeen paikalla on ollut vain ratapiha. Entisen Rieskalan seisakkeen tuntumassa sijaitsi vuonna 1975 kiskobusseilla hoidetun kokeiluluonteisen henkilöliikenteen seisake (Wikipedia, 2017 * Radan varrella, 2009).

Esko Maasalo kuvasi 10.4.1982: "Pihlavan entinen asemarakennus, joka jo kuvaushetkellä oli vailla varsinaista käyttötarkoitustaan. Verhot ikkunoissa kyllä olivat vielä paikoillaan. Huomaa kauniit seinäkkeet yläkerran ikkunoiden sivuilla." (Käyttölupa 2015, kiitos).

(Ossi Rosten, 2014): "Tuossa Pihlavan asemarakennuksessa asui muuten vuokralla eräs Allan (nimi jotain tuohon suuntaan) tämän kuvan ottohetkellä. Siksi siis verhot ikkunassa. Itse olin pieni poika, mutta joskus käytiin kylässä Allanilla tuossa talossa, mikä olikin jostain syystä yksi lempipaikkoja käydä kylässä mihin vanhemmat meikäläistä raahasi mukanaan. Talon odotushuonepää oli muistaakseni jonkinlainen varasto. Yläkerta oli jotenkin pelottava paikka, oli aikalailla rempallaan eikä sinne ei tullut valoja, mutta piti siellä silti seikkailla. Muistan myös, että ratapihan valoja ei saanut syttymään talon seinällä olevasta turvakytkimestä.
Vähän myöhemmin joku "pelle peloton" laittoi oman asuinympäristön tuohon asunnon viereen ja rakensi siellä tiekäyttöä varten asfalttikonetta vastaavan betoninlevittäjän, jota koitti myydä eteenpäin. Asuntona oli asuntovaunu, mutta betoninlevittäjälle rakensi ihan tallin. Ilman lupia, kylillä huhuttiin. Ei tainnut kuitenkaan mennä kone kaupaksi, kun betonikone seisoi siellä vielä 80-luvun lopullakin."

Esko Maasalo kuvasi 24.3.1990 Pihlavan asemarakennuksen purkua: "Näyttäisi menneen uusiokäyttöön, koska työ oli noin siistin näköistä eikä kaivureita näkynyt paikalla." (Käyttölupa 2015, kiitos).

Pihlava (ruots. Svinhamn) on Porin kaupunginosa. Se sijaitsee Meri-Porin alueella, kaupungin läntisellä laidalla, noin 15 kilometrin päässä kaupungin keskustasta. Pihlava on Porin kaupunginosista järjestysnumeroltaan 36:s. Vuonna 2005 Pihlavassa asui 1 665 ihmistä, mikä oli 25 vähemmän kuin vuonna 2000. Pihlavan esikaupunkialue syntyi vuonna 1875 perustetun Pihlavan sahan ja vuonna 1899 avatun Porin ja Mäntyluodon välisen rautatien vaikutuksesta. Pihlava kuului vuoden 1967 alkuun saakka Porin maalaiskuntaan, jonka suurin taajama se oli. Pihlavan seurakunta perustettiin vuonna 1960.
Pihlavan rakennuskanta koostuu suurimmaksi osaksi 1970-luvulla rakennetuista kerrostaloista. Lisäksi on omakotitaloja. Pihlavan naapurikaupunginosat ovat Enäjärvi, Rieskala, Metsämaa ja Huvilaranta. Länteen päin mentäessä on muutaman kilometrin päässä Kaanaan, ja Yyterin kaupunginosat. Valtatie 2 (aikaisemmin seututie 265) ohittaa Pihlavan sen etelä- ja lounaispuolelta.
Pihlavan palvelut sijaitsevat melko lähekkäin. Kaupunginosan keskellä on kirkko. Lisäksi Pihlavan keskustassa sijaitsee kaksi lähikauppaa, terveysasema, asukastupa, urheilukenttä, R-kioski, pizzeria, kolme parturia, kampaamo, pankki, kukkakauppa, lahjaliike ja apteekki. Rieskalan puolella sijaitsevat Meri-Porin uimahalli sekä koulukeskus, jossa on yhtenäiskoulu ja kirjasto. Meri-Porin lukio lakkautettiin vuonna 2015, ja Meri-Porin, Pihlavan ja Mäntyluodon kouluista muodostettiin Meri-Porin yhtenäiskoulu.
Vanhustenhoidosta huolehtivat vanhusten palvelutalo, dementiahoitokoti Dagmaria ja tuetun asumisen palvelukoti Omenapuu.
Nuorisolle Pihlavassa on tarjolla monenlaisia harrastuksia, kuten Pihlavan Työväen Urheilijat, PiTU, jossa on erilaisia urheilumahdollisuuksia muun muassa uinnin ja jalkapallon saralta. Meri-Porin alueella toimivan partiolippukunnan, Meri-Porin partio ry:n toimitilat sijaitsevat Pihlavassa. Pihlavan työväentalo paloi 28. heinäkuuta 2011 poliisin epäilyn mukaan tuhopoltossa.


Kaanaa:

Kaanaa eli alkujaan Kaana oli Mäntyluodon radan alkuperäisiä liikennepaikkoja, Pihlavan pysäkin alainen laituri. Se muutettiin miehittämättömäksi seisakkeeksi 1940, jolloin liikennepaikka rakennuksineen siirrettiin 300 metriä Mäntyluodon suuntaan. Henkilöliikenne siirtyi busseihin 1953. Henkilöliikenteen päättymisen jälkeen paikalle jäi vaihde.
Alkuperäisen ja 1940-luvun liikennepaikkojen välimaastoon avattiin seisake Mäntyluodon radan henkilöliikennekokeilun ajaksi vuonna 1975. Kaanaan länsipuolelta rakennettiin vuosina 1980-84 rata uuteen Tahkoluodon satamaan yhteistyössä Porin kaupungin kanssa. Liikennepaikka lakkautettiin 1985 (Radan varrella, 2009).

Mika Vähä-Lassilan piirros Kaanaan puretusta seisakerakennuksesta (käyttölupa 2015-11-A, kiitos).

Esko Maasalo kuvasi0 8.9.1984 Kaanaan kohdilla Tahkoluodon vaihteella: "Tyhjä vaunuletka on vedetty uuden Tahkoluodon radan alkumetreille ja sitten vaihteenkäännön jälkeen peruutus linjalle ja taas suuntaa vaihtaen kohti Mäntyluodon vanhaa ratapihaa." (Käyttölupa 2015, kiitos).


Muita Pori-Mäntyluodon radan varrella olleita aikataulupaikkoja:

Radan varrella-kirjan Pori-Mäntyluodon radan esittelytaulukosta löytyy edellä esiteltyjen lisäksi seuraavia pysähdyspaikkoja, joiden käyttöaika on vaihdellut eri vuosikymmenten aikana:

Länsipuisto (1975), Jazz-seisake (1980-luku), Karjaranta (1945-54), Vähärauma (1945-54), Reikko (1932-54), Uusiniitty (1975), Metsäkulma (1939-45), Yyteri (1937-44), Levo (1933-54), Kirrisanta (1975) ja Mäntyluodon satama (1975).

Mäntyluodon sataman kokeiluliikenteen laituri vuodelta 1975. Kuva kirjasta Radan varrella, 2009 (Jorma Rauhala).


Mäntyluodon rautatie-elämää:

Mäntyluodon uudempi rautatieasema (valmistui v. 1984) - kuvannut Mika Vähä-Lassila (lupa 13.5.2011 - tarkka kuvausaika ei tiedossa). Rata Porin kaupungin keskustasta Mäntyluodon satamaan oli avattu jo v. 1899. Ensimmäisen asemarakennuksen Mäntyluotoon suunnitteli Bruno Granholm (1900).
Vuonna 1953 rautateiden henkilöliikenne välillä Pori-Mäntyluoto siirrettiin linja-autojen hoidettavaksi ja lopetettiin kokonaan v.1968 (linja-autoliikenne jatkui yksityisyrittäjien toimesta). Henkilöliikenne palasi Mäntyluotoon kuitenkin vielä kokeiluluontoisesti v.1975 - lähellä Mäntyluodon asemaa oli kaksi henkilöliikenteen pysähdyspaikkaa: Kirrinsanta vajaa kilometri ennen Mäntyluotoa, lähellä nykyisen aseman paikkaa, sekä Mäntyluodon satama puolisen kilometriä asemalta eteenpäin, sataman huoltorakennuksen vieressä.
Punatiilinen, uusi asemarakennus valmistui v.1984 lähinnä Mäntyluodon ja Tahkoluodon satamien tavarajunaliikenteen tarpeisiin. Se sijaitsee noin kilometrin Porin suuntaan vanhasta asemasta. Kirjan 'Radan varrella' ilmestyessä v.2009 uusi asema oli edelleen miehitetty ja vanha asemarakennus veturitalleineen yhä pystyssä. Vanhalla asemalla oli toiminut satamakonttori.

Esko Maasalo kuvasi vuonna 1984 rakenteilla olleen Mäntyluodon uuden rautatieasemarakennuksen.

Mäntyluodon vanha rautatieasemarakennus Tero Virran kuvaamana 11.5.2004.

Esko Maasalo kuvasi 8.9.1984 tämän mielenkiintoisen rautatienäkymän Porin Mäntyluodon veturitallin luota. Alkuperäinen kuvateksti: Kun tyhjä juna on vedetty vanhan aseman raiteistolle siirrytään veturitallin edessä olevien vaihteiden kautta toiseen päähän. Veturitallin ovi on nytkin auki mutta hiekkaa ei ole vielä viety sisälle. Rauhallisenoloista toimintaa alkavan syksyn kosteassa merellisessä ympäristössä.

Esko Maasalo kuvasi 8.9.1984 tämän Porin Mäntyluodon satamakuvan. Alkuperäinen kuvateksti: Nyt 'Huru'-veturi on ajettu kiinni tyhjään 20-vaunuiseen Ome-letkaan ja jarrujen tarkistus on meneillään. Vanha Mäntyluodon asemarakennus on kuvan ulkopuolella vasemmalla ja puretut kivilaiturin makasiinit näkyvät laivan takana oikella. Tässä on tehty 'muuriset' ja kiivetty valomastoon vähän niinkuin vanhalla luvalla, nimittäin olin edellisellä vuosikymmenellä täällä satamassa töissä. Jokin keltaisen värinen nosturikin näkyy makasiinin päässä kiskoilla.

Vesitorni (Kaanaa):

B) Kaanaan vesitorni ajoitukseltaan tuntemattomassa kuvapostikortissa - lähetti 'Karhu', 15.3.2012. Kaanaan vesitorni on hyvä maamerkki Porin suunnasta Yyteriin tuleville turisteille, sen kohdalta on risteyksestä käännyttävä vasemmalle. Reposaaren risteys on seuraavana muutaman sadan metrin päässä lännempänä.

Mäntyluodon satama:

C) Mäntyluodon satamasta ranskalainen hetki - kuva kirjasta 'Pori' (1974). Kuvaajan nimeä ei ole mainittu.

Ajoitukseltaan tuntematon kuvapostikortti Mäntyluodosta - lähetti TA 13.3.2012.

Mäntyluodon koulu Jarmo Pyytövaaran kuvaamana 16.2.2012.

Mäntyluodon entinen kuuluisa baari "Unskila" (J.Pyytövaara, 17.11.2011) - nykyisin polkupyöräkorjaamona.


Mäntyluodon hotelli (J.Pyytövaara, 17.11.2011) . Itse tuli käytyä vain kerran - v.1975 armeijan päättymisen merkeissä.

Mäntyluodon hotelli ~ 23.1.2014 (S&J).


Porin ja Sundsvallin välille avattiin matkustajaliikenne 17.6.1971 (Polar Express). Varustamo Oy Vaasa-Umeå Ab luopui kuitenkin liikenteestä jo toisen purjehduskauden jälkeen. Kuva: Antti Suominen (kiitos käyttöluvasta). Itse ehdin kerran käyttää tätä linjaa Sundsvallista Mäntyluotoon.


Antti Suominen: Porin satama sai 1972 uuden, kiinteän 200 tonnin satamanosturin, joka nimettiin Masaksi aikaisemman kaupunginjohtajan Martti J. Ekblomin mukaan. Nosturi oli tuolloin Suomen suurin satamanosturi. Koukkukin painoi kuusi tonnia. Ei ihme, että porilaiset ihmettelivät, jaksaisivatko Rauman sataman nosturit nostaa edes Masan koukkua.


Tahkoluodosta:

(Esko Maasalo, 22.08.1982): "Kääntökeskiön pyöreä pilari on valettu samoin kuin vastapenkereiden betoniarkut. Rakentamiseen tarvittua tavaraa on vielä paljon ympäriinsä. Kalastajalle on tarjoutunut uusi onkimispaikka jota pitää tietysti heti kokeilla kuinka nappaa. Tahkoluodon puoleisen kiintosillan valun aikaisia muotteja ja tukia puretaan ponttoonilta käsin."


Kallonluodolta:

Kallonluodolla oli vielä kylmä 12.4.1971 (Joutsi).

Ari Niemenmaan otos Kallonluodolta helmikuussa 2014.

Ari Niemenmaan otos luotsivene Pilotista.

'Segelföreningen i Björneborg' - Porin purjehdusseura perustettu jo 26.1.1856. Kuvattu Kallonluodolla 23.1.2014 (S&J).

Kallonluodolla 23.1.2014 (S&J).

Luotsiasema ja majakka Kallonluodolla ~ 23.1.2014 (S&J).

Reposaaresta:

D) Jarmo Pyytövaara kuvasi tämän näkymän Reposaaren Luotsikadulta 15.7.2011 ('mission hem').


Kirkkokadun ja Kaivokadun risteys - 15.7.2011 (J.Pyytövaara). Keltaisessa talossa toiminut neuvola.

Reposaaren kirkko ja kellotapuli ajoitukseltaan tuntemattomassa kuvapostikortissa - lähetti 'Karhu', 15.3.2012.

Tapio Jokinen lähetti tämän kuvan (11.2.2012) kotialbumistaan - kuvattu 1950-luvulla: Teimme monia retkiä pelastusristeilijä 'Reposaarella' ja muistakin kaupungeista kuten Uudestakaupungista käytiin vierailuilla Porissa. Muistan, että Uudenkaupungin kipparin nimi oli Vikatmaa, joiden ikäisteni poikien kanssa pelasin laivan messissä 'paskahousua'.
Mieleen palautuu hitaasti kaikkea, kuten 'Pelastusrenkaan' eli Meripelastusseuran retki Hankoon. Olimme siellä tämän kuuluisan Suomen Meripelastusseuran pitkäaikaisen lippukapteeni Niilo Saarisen vieraana.

(Wikipedia, 2012): Niilo Saarinen (s. 1896 Kalanti – k. joulukuu 1976 Hanko) oli kalantilainen merikapteeni ja Suomen Meripelastusseuran pitkäaikainen lippukapteeni. Niilo Saarinen lähti merelle nuorena poikana ja kohosi tavallista tietä merikapteeniksi. Hän sai merikapteeninkirjansa Rauman Merenkulkuopistosta vuonna 1926. Vuonna 1936 hänet kutsuttiin Meripelastusseuran toimesta valvomaan Suomen ensimmäisen pelastusaluksen rakentamista. Tämä alus, pelastusristeilijä Outoori, laskettiin vesille seuraavana keväänä ja kapteeni Saarinen jäikin sen päälliköksi. Tästä alkoi hänen mittava uransa Meripelastusseuran ykköspäällikkönä. Hän mm. valvoi kaikkien vuosina 1936 - 47 valmistuneiden pelastusalusten rakentamista. Näitä aluksia oli kahta mallia: yksikoneiset Anna Gadd, Haapasaari, Kokkoluoto ja Ledsund sekä kaksikoneiset Hailuoto, Hans Helenius, Merikokko, Seiskari, Siilinkari, Syväri (1945 alkaen Reposaari), Sälgrund, Tankar ja Ääninen (1945 alkaen Valsörn).


'S2':n muistopatsas Reposaaren kirkon kupeessa. Tapio Jokinen lähetti kuvan (11.2.2012) kotialbumistaan - kuvattu 1950-luvulla. Vasemmalla kuvan lähettäjän äiti ja oikealla Laina Jussila.

Markku Ilari Manninen: "Kuvassa on S2-torpedoveneen muistomerkki. Otin kuvan 17.8.2016." (Kiitos - käyttölupa "2017-6-A"). Torpedovene S2:n muistomerkki on myrskyssä vuonna 1925 uponneen Torpedovene S2:n miehistön muistoksi pystytetty patsas, joka sijaitsee Reposaaren kirkon edustalla Porin Reposaaressa.
Aluksen uppoaminen keräsi aikanaan huomattavasti julkisuutta ja järkytti niin merivoimien henkilökuntaa, suomalaisia merenkulkijoita kuin suurta yleisöäkin. Torpedoveneen hylystä löytyneet 23 vainajaa siunattiin Porin Reposaaren yhteishautaan 15. elokuuta 1926. Onnettomuudessa menehtyneille pystytettiin kuvanveistäjä Wäinö Aaltosen suunnittelema muistomerkki Reposaaren kirkkomaalle onnettomuuden vuosipäivänä vuonna 1930. Suomen merivoimat muistavat yhä onnettomuuden uhreja laskemalla vuosittain seppeleen muistomerkille.
Teoksen toinen valos nimeltään Myrsky paljastettiin Turussa Wäinö Aaltosen museorakennuksen avajaisten yhteydessä 17. syyskuuta 1967 (Wikipedia, 2017).


Tapio Jokinen lähetti tämän kuvan (11.2.2012) kotialbumistaan - kuvattu 1950-luvulla: Elämäni ihka ensimmäinen matka Reposaareen, jonne mentiin Mäntyluodosta laivalla, kun maayhteyttä ei vielä ollut. Taisi olla samalla elämäni ensimmäinen merimatka laivalla. Kyhjötän silloisen Meripelastusseuran naisosaston puheenjohtaja Meeri Suomisen vieressä. Suominen oli hyvin tietoinen jo tuossa vaiheessa, että hänen valta-asemansa seuran johdossa oli uhattuna ja niin kävikin, että valta vaihtui lopulta ja puheenjohtajuus siirtyi vuosikausiksi Suomisen takana seisovalle äidilleni. Olen yrittänyt haeskella löytyykö vielä tuota kyseistä rakennusta jonka pihalla poseeraamme. Aivan ikkunan kohdalla istuva rouva vaikuttaa rouva Ahtolalta. Lapsi sylissä istuva lienee 'räpsööläistä' talonväkeä ?

(Jussi Konttinen, sähköposti 22.23.2014): Talo oli ns. Grönin tontilla, tullihallituksen omistama entinen tullivartioasema. Osoite on satamapuisto 22. Purettiin 2000 tai 1999. Luku sinänsä, että sen oli suunnitellut G.L. Engel (1837), kuten muitakin valtion virkarakennuksia silloin.


Tämä ankkuri on kunniapaikalla Reposaaressa. Ankkuri on pitänyt aikoinaan Kokemäenjoessa Charlotta-ponttoonisiltaa paikoillaan. Kokemäenjoen yli kuljettiin pitkään ainoastaan veneillä. Vuonna 1808 rakennettiin lautta, joka kulki jokirantojen väliä. Ensimmäinen joen ylittävä silta oli puinen ponttonisilta ja se avattiin liikenteelle toukokuussa 1855. Ponttonisilta nimettiin Charlotaksi, koska se avattiin liikenteelle 12.5.1855 Charlotan päivänä. Talveksi Charlotta nostettiin maihin ja joki ylitettiin jäitä pitkin ja kelirikkoaikana veneillä. Vuonna 1926 valmistui Charlotan paikalle kiinteä silta (nyk. 'vanha silta'). Sillan ylityksestä perittiin siltamaksu vuoteen 1945 asti. Siltavahdin keräämällä maksulla koottiin rahaa sillan kunnossapitoa varten. Liikenne joen pohjoispuolelle lisääntyi tehtaiden rakentamisen ja kaupungin laajenemisen myötä. Kuva kirjasta 'Kuvateos - Pori' (Börje Sandberg - H.J. Viherjuuri - 1936).

Tapio Jokinen lähetti (12.3.2012) tämän kuvan Reposaaren ankkurin luota: Tässä olen Aino-tätini perheen kanssa Reposaaren vanhan silta-ankkurin vierellä. Kuvassa Aino Kaarina Saarinen, selin Ensio Saarinen ja serkkuni Pirjo Saarinen tutkivat ankkurin nimilaattaa. Saariset asuivat kuvan ottamisajankohtana 50 ja 60-lukujen taitteessa Tampereen Ikurissa.

Jaana Lehtilän kuva: Tupalan väki kesäretkeilemässä. Kaupunginosayhdistys teki retkiä mm. Reposaareen.
.


Palokunnantalo vuodelta 1901 - J.Pyytövaara, 15.7.2011.

Ruskeassa talossa ollut kansakoulu, punaisessa kirjasto - J.Pyytövaara, 15.7.2011.

Reposaaren kuulu kalaravintola - kuvasi Jarmo Pyytövaara, 15.7.2011. Tämä ravintola näytteli tärkeää osaa tämän kirjoittajan Reposaaren vierailulla 90-luvun alkupuolella. Yyterin rantahotelli oli perhereissumme 'päämaja', mutta pikkuväelle piti välillä esitellä muutakin. Reposaaren tutustumispäiväksi osui kurja keli, juuri Reposaarelle tultuamme puhkesi rankkasade ja kun muita paikkoja ei ollut vielä auki, menimme sadetta suojaan kyseisen ravintolan laajan terassikatoksen suojiin. Pääsimme sisällekin lämmittelemään ja ravintolan virallisesti auetessa keskityimme rajuilman riehuessa ulkopuolella täysillä loistaviin seisovan pöydän merikalatarjoiluihin.
Muistan syöneeni yhden huoneen seinäpöydältä 'Suomen merikalat'-kuvaston melkein alusta loppuun, kun naisväkemme oivalsi seisovan pöydän jatkuvan vielä kulman taakse naapurihuoneeseenkin. Sieltä löytyikin varsinainen 'pihviosasto' - ja sitähän en voinut jättää koskemattomaksi. Lopulta auringonpaiste pilkahti sisään ikkunasta, pikkuväki suhahti ulos lopettaen samalla monituntisen 'Harald Hirmuinen'-ruokafestivaalini - onneksi.

(Antti Suominen): "Reposaaren Löytösopilla oli monipuolista toimintaa 1999 ~ Alko ja posti".


Reposaaren yhteiskoulu - kuvasi Jarmo Pyytövaara, 15.7.2011. Rakennuksessa toimi ent. Merisuojeluskunta ja Lotta Svärd 1931-34.

Jarmo Pyytövaaran kokoelmista (18.3.2012) - vuodelta 1926 Reposaaren Suojeluskunnan arpalippu, jolla rahoitettiin uuden suojeluskunnan rakennuksen eli kuvan koulun rakentamista.

Tapio Jokinen aloitti Reposaaren yhteiskoulun ensimmäisellä luokalla 1960-61. Hän lähetti (10.2.2012) luokkakuvansa 1A-luokalta ja siihen liittyvän oppilasluettelon (nimilista poistettu myöhemmin yleisön pyynnöstä sivulta). Tapio on itse kuvissa neljännellä rivillä ylhäältä (otsikkoriv' mukaan lukien), kolmas oikealta.

(JJ - 27.2.2012): Oppilaslistasta erottuu nimi Miikka Toivola (s.1949), josta myöhemmin kehittyi 61 A-maaottelun jalkapalloilija (PiTU, TPS, HJK ja VanPa). Hänet valittiin v.1972 Suomen parhaaksi jalkapalloilijaksi. Poikien kasvoista luokkakuvassa häntä en ensiyrittämällä kuitenkaan tunnista - voisiko olla kolmanneksi alin rivi ja kolmas vasemmalta?

(Tapio Jokinen, sähköposti 27.2.2012): Tuo Miikka Toivolan kuvan tunnistamisesi meni ilmeisesti oikein. Hänen alapuolella on Meriläinen Jari komean villapaitansa kanssa. Toivolasta vasemmalle on Olli Noutio, minun paras ystäväni, joka asui Kanervankadulla. Mäenpään Seppo oli meidän naapuri Tulosentiellä ja kuvassa toinen rivi ylhäältä kolmas vasemmalta. Sepon vieressä Eklund Olavi - toinen vasemmalta.
Gröndahl Pertti (kultamitalipainija Kelpo Gröndahlin poika)on alhaalta toinen rivi, vasemmalta ensimmäinen. Holmberg Arvi ylin rivi ensimmäinen oikealta - Kaanaa Markku, alarivi toinen oikealta - Karlsson Jouko, toinen rivi ylhäällä keskellä neljäs oikealta tai vasemmalta.
Kautosen Esa on kolmas rivi alhaalta - Miikan vieressä kolmas oikealta. Kotkavuoren Olli, jonka isästä tuli Tampereelle asemapäällikkö, on alarivissä kolmas oikealta. Olli muutti kesken lukuvuoden Tampereelle. Laikkala Olli-Pekka on ainoa, joka on saanut kahteen kertaan kuvansa yläriviin toiseksi ja kolmanneksi - Oramaa Jorma on ylärivi toinen oikealta - Pessi Paavo, alarivi toinen oikealta - Österlund Erik, kolmas rivi ylhäältä ensimmäinen oikealta - Lampi Ulla, ylärivi kolmas oikealta - Lemberg Maj-Briitta, toinen rivi toinen oikealta - Ruotsalainen Tuula, ensimmäinen kuvassa ylhäällä - Danielsson Pekka, toinen rivi ylhäältä, kolmas oikealta - Westergård Ari, kolmas rivi alhaalta, ensimmäinen vasemmalta - loput tunnistukset menisivät jo arpomiseksi.
Saimme jälki-istuntorangaistuksen, kun lähdettiin urheilutunnilta luisteluaikana katsomaan merenjäältä tankkilaiva Nunnalahtea, joka oli seisahtunut kauas avojään reunalle ja kevättalvi sulatti hyvää vauhtia jäitä jalkojemme alta. Taisi olla Pertti Gröndahl se kolmas urho kanssamme, joka istui jälki-istunnon siitä seikkailusta. Huomasin puolimatkassa katsoa taakse rannalle, jossa koko koulu oli huiskuttamassa meitä takaisin ja sain kaverinikin havahtumaan, että käännytään takaisin. Muita rangaistuksia en sitten saanutkaan.

Koulun rehtorina lukukaudella 1960-61 oli toiminut Kerttu Vihervaara (äidinkieli, historia) ja vararehtorina Kirsti Autio (luonnonhistoria, maantiede, terveysoppi). Lisäksi kolmantena vakituisena opettajana oli mainittuna lukuvuonna ollut Anneli Aarnikoivu (ent. Ajanko). Hänen sijaisenaan oli osan lukuvuodesta toiminut Seija Sarjala.
Lukukaudella 1960-61 Reposaaren yhteiskoulussa toimivat tuntiopettajina seuraavat: Haapalainen Väinö (laulu), Henriksson Toivo (kuvaamataito, poikien käsityö ja liikunta), Koivukoski Ritva-Liisa (ruotsi, äidinkieli, kotitalous), Lauro Ilpo (historia, kaunokirjoitus, ammatinvalinnanohjaus), rovasti Lauro Viljo (uskonto), Niiranen Kauko (matematiikka, kemia, fysiikka), Nylund Hilkka (tyttöjen liikunta), Sarjala Hannu (englanti, ruotsi) ja Saren Berith (tyttöjen käsityöt).
Koulun vahtimestarina oli lukukaudella 1960-61 vuosikertomuksen mukaan edelleen jatkanut Eino Eskola.

(Tapio Jokinen, 15.2.2012): Rakkaimmat koulumuistot minulla on Reposaaren yhteiskoulusta, joita en mistään hinnasta vaihtaisi pois. Pieni koulu, jossa järjestys pysyi hyvänä ilman kovia kurinpidollisia toimia. Kävin Reposaarella kaksi lukuvuotta, sitten muutimme isän työpaikkavaihdoksen myötä Ouluun. Tuiran yhteiskoulu Oulussa olikin erittäin liioitellusti sanottuna 'keskitysleiri' verrattuna Reposaaren vapaaseen kouluelämään. Oppilaatkin oli toverillisempia joista minulla on monia hyviä muistoja.
Ruokatunnit vietettiin usein Reposaaren sahan lastauslaiturilla nuuhkimassa ulkomaisten laivojen tuoksua. Kreikkalaiset ja puolalaiset laivat haisi pahalle ja joskus erotimme jo messin keittiötuoksuista minkä maalainen laiva oli tullut lastaamaan puutavaraa laituriin. Hollantilaiset "puukengät", joksi kutsuttiin melko pieniä (suuren troolarin kokoisia) perheyrityslaivoja, olivat urheinta merenkulkijakansaa. Ne ottivat ruumalastin päälle vielä vankan kansilastin eikä laidan ja meren väliin jäänyt kunnolla pariametriä. Kansilasti hyvin köytettynä ne lähtivät sellaiseen läikkään, että hattua nostan vielä tänä päivänä heidän rohkeudelleen.
Laivassa oli usein nuoria kouluikäisiä lapsia äiteineen. Koko perhe ilmeisesti asui yrityksessään ja kannella oli polkupyöriä millä he ajelivat satamien läheisyydessä asioillaan.


Ikivanhassa kuvapostikortissa teollisuuslaitos Reposaarella - olikohan höyrysahan rakennuksia?. Edessä kulkee mielenkiintoinen teollisuusrata. Lähetti 'TA', 16.3.2012.

(Tom Fabritius, sähköposti 2.4.2012): Reposaaren höyrysahan vanha konttorirakennus, eli kyseessä kuvassa tosiaankin on sahan rakennuksia. Rakennus on edelleen pystyssä ja siinä toimii Turun yliopiston tutkimusasema. Savupiippua lukuunottamatta sahasta ei paljon muuta olekaan jäljellä. Käsittääkseni alueella on myös ollut jonkinlainen kapearaiteinen. Lisätietoja voi kaivella ainakin sellaisesta kirjasta kuin "Kun sahan pilli vielä huusi". Kyseinen kirja on siis Reposaaren sahan historiikki (ISBN 952-90-4991-9, löytyy ainakin Porin kaupunginkirjastosta).

(Altti Lummevaara, 2016): "Reposaaren sahan (Räpsöön sahan) väkeä joskus 1915 - 1917? Ilmeisesti ennen kansalaissotaa, "ennen kapinaa", kuten vanha kansa sitä ajankohtaa nimitti. Tarkkaa ajankohtaa kuvan otto hetkestä ei ole tiedossani."


Reposaaren Junnila kuvattuna ajoitukseltaan tuntemattomassa kuvapostikortissa - lähetti 'Karhu', 15.3.2012.

(Wikipedia, 2012): Junnila rakennettiin vuonna 1884 kunnallisneuvos Robert Junneliuksen kesänviettopaikaksi Reposaareen ja ympäristö muokattiin puistoksi. Junneliuksen huvila, leirikeskuksen vanha päärakennus, tuhoutui tulipalossa toukokuussa 1991. Vuonna 1993 valmistui uusi päärakennus, jossa on sali ja pienempiä kokoontumistiloja sekä hiljentymishuone. Junnilassa on lisäksi vuonna 1959 valmistunut ruokala- ja majoitusrakennus sekä vuonna 1988 rakennetut majoitustilat, jossa on 24 kahden hengen huonetta. Vuodepaikkoja on kaikkiaan 72 hengelle.
Rannalta avautuu Selkämeren ulappa, mutta aivan meren tuntumassa on myös makeavetinen Junnilan lampi, mikä tekee paikasta ainutlaatuisen.
Porin seurakunnat ostivat Junnilan vuonna 1947, josta lähtien siellä on järjestetty joka kesäkausi leiritoimintaa.
Historia: Reposaari eli 1800-luvulla voimakasta nousukauttaan, saari sai asemakaavan ja samalla kaupunkimaisemman leiman. Porilaiset tekivät sinne huviretkiä sunnuntaisin veneillä ja laivoilla. Myös nuori apteekkari Robert Junnelius tuli Reposaarelle ja nähtyään maisemat Takalahdella eli nykyisellä Junnilan lammella hän ihastui niin, että halusi rakentaa tähän paikkaan "willan". Hän saikin kaupungilta vuokralle ison tontin. Arkkitehti J. E. Stenberg teki täydelliset piirustukset rakennuksista, puutarhasta kalusteineen ja jopa huvilan viiristä. Tontille valmistui vuonna 1884 "pitsihuvila" Junnela, jota kansa alkoi kutsua Junnilaksi.
Aivan merenrantaan tehtiin "baadi" eli pieni kylpylähuone. Sen ullakolla olevaan säiliöön nostettiin käsipumpulla merestä vettä omapaineista suihkua varten. Kylpyammeeseen vesi lämmitettiin suuressa padassa.
Lammen rannalla oli erikoinen, pyöreä "Ankkala", jossa ankkoja pidettiin talvisin. Vesi johdettiin lammesta putkia pitkin rakennuksessa olevaan altaaseen ja ankkahuonetta lämmitettiin uunilla. Puutarhassa oleili ankkojen lisäksi riikinkukkokin. Luonnonkivestä tehty rakennus punaisine tiilikattoineen ja kauniine tiilipilareineen oli kuin satujen lammenhaltijan kruunu. Kukkivat lumpeet, ulpukat ja kurjenmiekat lisäsivät vielä lammen satumaista viehättävyyttä.
Toinen luonnonkivistä tehty, linnanraunioita muistuttava erikoisuus oli kylpylähuoneen ja puutarhan välisellä tasaisella alueella, ns. "pölkkyplaanilla", jonne alkuun paikkaa raivatessa oli jätetty isot puunrungot ja juurakot. Kun Junneliuksen tuttavia, nuoria ylioppilaita vietti täällä kesää, he rakensivat nämä muurit kuin muistoksi ja kiitokseksi huvilan isännälle.
Huvilan lähellä olleista rakennuksista mainittakoon vielä kaksikerroksinen vahtimestarin asunto, jonka pian villiviini peitti, ja sen jatkona talousrakennus.
Reposaaren ranta-alue on karua ja kivikkoista, niinpä multa Junnilaan tuotiinkin Porista asti proomuilla ja kärrättiin perille rannasta. Harvinaisia kukkia ja puita istutettiin puutarhan kaunistukseksi taitavan arkkitehdin suunnitelmien mukaisesti.
Ulkomeren puolelle oli rakennettu oma laituri, jonka kautta kuljettiin ja tuotiin tarvikkeet, mutta kun kova merenkäynti rikkoi laiturin, oli saatava tie satamasta huvilalle. Kaupunki antoi vihdoin luvan tien rakentamiseen ja myös kanavan tekemiseen lammen ja meren välille.Tie ja kanava tehtiin, mutta sitten kanavasta piti luopua, kun merenkäynti tukki sen.
Junnilan punareunaisessa omassa viirissä oli valkeassa keskustassa mustin kirjaimin teksti JUNNELA.
Apteekkari, myöhemmin kunnallisneuvos Robert Junnelius asui kesäisin perheensä kanssa huvilassaan. Junneliuksen kuoltua vuonna 1900 leski vietti Junnilassa kesänsä ja vielä 85-vuotissyntymäpäivänsäkin.
Junnila siirtyi Porin seurakunnille vuonna 1947 ja siitä tuli seurakunnan kesäkoti ja leirikeskus. Vanha Junnilan päärakennus paloi poroksi maanantain vastaisena yönä 27.5.1991. Sen tilalle on rakennettu uusi paremmin nykyajan vaatimuksia vastaava rakennus ja muita tiloja vuonna 1993.

Tämän kirjoittaja Junnilan lammen 'rantalinnan' ('Ankkala') maisemissa kesällä 1968 (kuva: 'PJ').

Samainen Junnilan lammen 'Ankkala' vuonna 1985 leimatussa kuvapostikortissa - lähetti 'Karhu', 15.3.2012.


Antti Suominen Reposaaren konepajalla v.1973 - laivan vesillelasku (voisi olla vaikka 'Laatokka 6'?).

Reposaaressa kuvattiin v. 1984 amerikkalaiselokuvaa 'Valkeat yöt' tähtinään Mikhail Baryshnikov ja Isabella Rosselini. Antti Suominen kuvasi siperialaiskylän halkopinokulissit. Ohjaaja oli projektissa Taylor Hackford.


(Hannu Jalkanen, 27.4.2015): Reposaaressa, nykyinen leirintäalue. Kevät 1964. Juha, Ulla, Anne ja Hannu Jalkanen. Kuvan takana merkinnät : "M423A, Oy FOTO Ab, Pori, 13.5.64."

(Jukka Joutsi, 30.4.2015): Hannu Jalkanen oli luokkakaverini kansakoulussa 1962-64 Sakari Sumialan opetuksessa. Hänen isänsä pyöritti "meidän aikanamme" Sataleivän leipomoa Vapaudenkadulla. Hannun kanssa pelattiin samassa Porin Karhujen juniorijoukkueessa muutamia vuosia. Hannulla onkin tässä kuvassa kovin tuttu keltainen Karhujen veryttelypusero, jollaista itsekin pidin päällä lähes jatkuvasti noina vuosina. Mukavan pehmeätä materiaalia. Jalkaset muuttivat isän työvaihdoksen vuoksi Kouvolaan vuonna 1967. Seuraava yhteys välillämme tapahtuikin vasta v. 2015!


Ilta alkaa hämärtyä Reposaaren keskusväylällä (Kirkkokatu) - Osuuspankki viimeisiä aikojaan toiminnassa - 23.1.2014 (S&J).

Reposaaren pimentyvää tammikuun taivi-iltaa - kaikki kahdeksan kuvaa: 23.1.2014 (S&J).


Siikarannassa:

Tämän kirjoittaja näissä kahdessa kuvassa Siikarannassa kesällä 1968 (kuvat: Joutsi).

Jussilan Autoliikkeen bussit hoitelivat Meri-Porin liikennettä 1936-1976:

E) (Tapio Jokinen, 15.2.2012): Tällaisella Jussilan bussilla koulumatkat Reposaarelle tehtiin. Noihin kahteen etupenkkiin, joiden selkänojat näkyy sivuikkunasta, oli vimmatun kova tunku ja kilpailu kuka niihin ensin pääsee., linjan molemmissa päissä. Kuskin ja etupenkkimatkustajien välissä oli moottorikoppa pitkittäin. Jalkatilat oli pienet eikä vanhemmat ihmiset sinne useinkaan halunneet, mutta meille paikka oli se autossa mieluisin. Auton värit oli keltaruskeat.
Jussilan autoliikkeen linjureilla kuljettiin Porin Tulitikkutehtaan pääkonttorin nurkalta tai vanhaa tietä ajaviin Vähäraumantien varrelta päivittäin Musasta Reposaareen kouluun.
Pihlavan kautta ajaneet onnikat olivat vanhempaa kalustoa kuin suoraan pikatietä ajaneet bussit. Pikatiebussi lähti hiukan myöhempää kuin vanhaa tietä ajava.
Jussilalla oli oma autokoritehdas Kaanaassa, jonne kulki heidän omaa työväkeä näissä onnikoissa. Joskus nuorempi kuski innostui poikien yllytyksestä ajamaan kilpaa pikatietä ajavan auton kanssa. Se voitti, joka ehti ensin Kaanaan pikatienristeykseen, jota ennen Pihlavan kautta tultaessa ylitettiin junaylikäytävä.

Vasta valmistunut Pihlavan reitin linja-auto odottaa koeajolle pääsyä Jussilan Autoliikkeen omistaman koritehtaan pihassa. Kuva on kirjasta 'Tarinoita tien päältä ~ Jussilan Autoliike Oy 1936-76'.

Mahdollisia kysymyksiä, korjauksia tai lisätietoja voi sivuston kokoajille lähettää helposti sähköpostilla:

PALAUTE (e-mail)

Porin sivulle #27

Takaisin Pori-sivujemme alkuhakemistoon.