PIELAVESI:
(Svala & Joutsi * viimeisimmät lisäykset: 21.9.2017)

A) Pielavesi ~ Lepikon Torppa:

Urho Kekkosen syntymäpaikka ~ Lepikon torppa - ja Laila Pullisen Kekkos-muistomerkki (2000) * molemmat kuvattu 22.4.2012 (S&J).

Lepikon torppa kuvattuna 9.6.2017 (S&J).

Lepikon torppa on Urho Kekkosen synnyinkoti Pielavedellä. Torppa on ollut museona Kekkosen presidenttikaudelta lähtien. Torppa sijaitsee Pielavedellä, parin kilometrin päässä kirkonkylästä. Sen osoite on Urho Kekkosentie 121. Se toimii museona, joka on avoinna yleisölle kesäisin. Museon yhteydessä on kahvio ja myymälä. Museosta ostetut postikortit leimataan torpan omalla postileimalla.
Kekkonen kertoi, että oli kasvanut savupirtissä ja korosti näin taustansa kansanomaisuutta. Vuonna 1949, kun Kekkonen oli ensimmäistä kertaa ehdolla presidentiksi, Lepikon torpan valokuvasta retusoitiin savupiippu pois, koska haluttiin korostaa Kekkosen taustaa ”savupirtin poikana”. Kun Keskustapuolueen puoluesihteeri Seppo Kääriäinen vieraili Moskovassa vuonna 1983, hän toi neuvostoliittolaisille isännille lahjaksi Lepikon torpan multaa visakoivusta tehdyssä rasiassa. Lahja oli Kääriäisen mukaan parasta, mitä isänmaalla oli tarjota. Museovirasto on inventoinut Lepikon torpan valtakunnallisesti merkittäväksi rakennetuksi kulttuuriympäristöksi.
Lepikon torpan rakennus valmistui 1860-luvulla, jolloin se muodostettiin mäkituvasta torpaksi. Torppa on saanut nimensä sen takana olevan lepikön mukaan. Rakennus oli aluksi savupirtti ja sen tupa on toiminut riihenä. Juho Kekkonen osti torpan Lehdon tilalta kesällä 1900. Rakennus hankittiin Juho Kekkosen työmaan läheltä. Vaikka sitä kutsuttiin torpaksi, Kekkoset eivät olleet torppareita vaan maaseudun pieneläjiä, jotka nousivat keskiluokkaan. Juho Kekkonen rakensi torppaan savupiipullisen uunitakan jo ennen Urho Kekkosen syntymää. Takkaan tuli hellalevy. Juho Kekkonen myös veistätti seinät nykyiseen asuunsa pyöröhirsistä, poisti poikkiorret, joita yleensä oli savupirteissä, suurensi ikkunat nykyisen kokoisiksi ja muotoisiksi sekä rakensi torppaan läpikäytävän porstuan ja kaksi uutta kamaria, joista toisesta tuli ruokien säilytystila.
Urho Kekkonen syntyi 3. syyskuuta 1900 perheen esikoispoikana torpan pihapiirissä sijaitsevassa savusaunassa. Torpassa asui ajoittain myös useita tukkimiehiä. Perhe muutti pois Lepikon torpasta, kun Urho Kekkonen oli 6-vuotias. Hän kävi muistelujensa mukaan torpalla seuraavan kerran 1940-luvun lopulla ollessaan eduskunnan puhemies. Rakennus vaihtoi omistajaansa usein ja sen ulkoasua muutettiin: siitä tehtiin kaksikerroksinen ja se vuorattiin laudoilla.
1950-luvulla kotiseutuyhdistys yritti hankkia torpan itselleen. Vuonna 1966 Lepikko-säätiö sai rakennuksen omistukseensa. Museoviraston johdolla se entisöitiin kesällä 1966 siihen asuun, joka sillä oli vuonna 1905, kun Kekkoset asuivat siinä. Töitä valvoi Alfred Kolehmainen Suomen kansallismuseon kansatieteelliseltä osastolta, entisöimissuunnitelman teki arkkitehti Heikki Havas Kansallismuseosta. Entisöinnin yhteydessä laudoitus purettiin ja rakennusta madallettiin poistamalla vinttikerros. Museoon koottiin 1900-luvun alun pielavetisiä esineistöä, joita saatiin lahjoituksina ja ostettiin. Alkuperäistä esineistöä on muun muassa pilkkumi, jota käytettiin Urho Kekkosen kastemaljana. Torpassa on myös Kekkosen äidin kutoma seinävaate ja kahvikalusto, jonka hänen isänsä sai 50-vuotislahjaksi.[1] Lepikon torppa vihittiin museoksi Kekkosen syntymäpäivänä vuonna 1966. Juhlatilaisuudessa olivat paikalla tasavallan presidentti, hänen vaimonsa Sylvi Kekkonen, siskonsa Siiri Kekkonen ja poikansa, kansanedustaja Matti Kekkonen sekä ulkoministeri Ahti Karjalainen. Museon ylläpitäjäksi tuli Lepikko-säätiö, jonka puheenjohtaja oli akateemikko Kustaa Vilkuna. Suosituimmillaan museossa oli 1970- ja 1980-luvuilla vuosittain 25 000–30 000 kävijää (Wikipedia, 2017).

Lepikon torpan edustalla Pielaveden Urho Kekkosentien varrella (torppa kuvasta vasemmalle) ~ 9.6.2017 (S&J).


Pielaveden keskustassa ~ Urho Kekkosen muistomerkki (Laila Pullinen, 2000) ~ kuvattu 9.6.2017 (S&J).

Pielaveden keskustassa ~ Urho Kekkosen muistomerkki ja taustalla paloaseman näköinen rakennus (veistos: Laila Pullinen, 2000) ~ kuvattu 22.4.2012 (S&J).


Lepikon torppa - Urho Kekkosen syntymämökki ~ 22.4.2013 (S&J).

B) Pielaveden kirkkoja:

Pielaveden kirkko:

Pielaveden puukirkko (Ferdinand Öhman, 1878) ~ kuvattuna 22.4.2012 (S&J).

Pielaveden kirkko ~ molemmat kuvattu 22.4.2012 (S&J).

Pielaveden puukirkko (yksityiskohtia) * molemmat 22.4.2012 (S&J).

Pielaveden kirkko on Pielavedellä sijaitseva vuonna 1878 rakennettu kookas uusgotiikkaa edustava puinen päätytornillinen pitkäkirkko, jonka suunnitteli lääninarkkitehti Ferdinand Öhman.
Kirkon runkohuoneen sivuilta erkanevat keskikohdassa matalammat ja kapeammat poikkilaivat, alttaripäädystä taas monisärmäinen kuori. Puupylväät jakavat kirkkosalin kolmeen laivaan, sisäkatto on keskilaivassa laakeasärmäinen ja sivulaivoissa tasainen. Erillinen puinen kellotapuli on rakennettu 1777, sen kellot ovat vuosilta 1738 ja 1784. Kirkkoa on korjattu 1881, 1902, 1911 ja Veikko Larkaksen johdolla 1955. Kirkon pinta-ala on 1267 neliötä ja siellä on istumapaikkoja 1500 hengelle. Kirkon 47 + 2 -äänikertaiset urut on valmistanut Kangasalan urkutehdas 1955. Alttaritauluna on Urpo Wainion lasimaalaus Kristus on ylösnoussut vuodelta 1956. Kirkon kuorissa on vanhan kirkon alttaritaulu Pyhä ehtoollinen, jonka on maalannut Mikael Toppelius.
Kirkon peruskorjaus tehtiin 1990 Aulis Jääskeläisen suunnitelmien mukaan, jolloin muun muassa kirkon sähkölämmitys ja sisätiloja uusittiin ja kirkko maalattiin. Kirkon yhteydessä olevan hautausmaan sankaripatsaan Vartiomies on veistänyt Heikki Konttinen 1958 (Wikipedia, 2017).

Pielaveden kirkon yhteydessä olevan hautausmaan sankaripatsaan "Vartiomies" on veistänyt Heikki Konttinen, 1958 * molemmat kuvattu 22.4.2012 (S&J).

Pielaveden kirkkomaalta * 22.4.2012 (S&J).

Pielaveden kirkkorantaa * 22.4.2012 (S&J).


Ortodoksinen kirkko:

Pielaveden ortodoksinen kirkko kuvattuna kahdesti 22.4.2012 (S&J).

C) Pielaveden kirkonkylän näkymiä:

Pielaveden keskustan liikerakennus (Osuuspankki ja Pielaveden Tilitoimisto) ~ 9.6.2017 (S&J).

Pielaveden kirkonkylän keskustanäkymä (Ale-Makasiini) ~ 9.6.2017 (S&J).

Pielaveden apteekki ja R-Kioski ~ 9.6.2017 (S&J).

Apteekki R-Kioskin naapurina ~ 22.4.2012 (S&J).

Pielaveden Ale-Makasiini ja Osuuspankin talo ~ 9.6.2017 (S&J).

Osuuspankin talo ~ 22.4.2012 (S&J).

Sosiaalista kanssakäymistä Pielaveden Valintatalon seinustalla ~ 22.4.2012 (S&J).


Kahvila Monitori ja IKH (työkalut * varaosat) ~ 9.6.2017 (S&J).

Pielaveden kirkonkylän keskustaa (S-Market) ~ 9.6.2017 (S&J).

Pielaveden kirkonkylän keskustassa Postin ja Kirjakulman rakennus ~ 22.4.2012 (S&J).

Näkymä Pielaveden kirkonkylän keskusraitilta ~ 22.4.2012 (S&J).


Pielaveden mitä ilmeisimmin alunperin paloasemaksi rakennettu kunnantalo ~ 22.4.2012 (S&J).

Pielaveden paloasemaksi rakennettu kunnantalo - taustalla S-Market ~ 9.6.2017 (S&J).

Pielaveden keskustassa kunnanvirastoja myös tässä puurakennuksessa (Puustellintien) ~ 9.6.2017 (S&J).

Pielaveden kunnanviraston hallinto-osaston ja perusturvaosaston tilat tässä rakennuksessa ~ molemmat 22.4.2012 (S&J).


Pielaveden keskustassa asuin- ja liikerakennus * Taksi, Pielaveden autokoulu ja Fysioterapia Johanna (Kuntokeskus) ~ 22.4.2012 (S&J).


Hotelli-Ravintola Restentti ~ 22.4.2012 (S&J).

(Savon Sanomat, Kaisu Lötjönen, 30.4 2017): "Pielaveden tunnettu hotelli-ravintola Restentti on avannut ovensa uudelleen vapuksi. Ravintola tunnetaan nykyään nimellä Pankkila. Uuden ravintolan avajaisia vietettiin eilen lauantaina. Ravintolassa järjestetään vappuaaton bileet sunnuntai-iltana. Entinen ravintola Restentti myytiin 60 000 eurolla huutokaupassa Pielavedellä viime vuoden lopulla. Ravintolasta tehtiin kuukauden ajan kestäneen huutokaupan aikana 45 tarjousta, ja tarjoajia oli yhteensä viisi. Uudet omistajat ovat porvoolainen Ismo Kesänen ja helsinkiläinen Teemu Keskisarja. Kesäsellä on aiempaa kiinteistöliiketoimintaa Porvoossa ja Joensuussa. Valtakunnallisesti arvostettu historioitsija ja tietokirjailija Teemu Keskisarja puolestaan hankki nyt ensimmäisen kiinteistönsä."

Hotelli-Ravintola Restentti ~ 22.4.2012 (S&J).


Suojala ~ Pielavesi-Seuran entisöimä kulttuuritalo, joka toimi aikaisemmin Suojeluskuntatalona. Suojalassa järjestetään mm. tansseja, erilaisia juhlia, näyttelyjä, huutokauppoja, kokouksia, konsertteja ja teatteriesityksiä. Tilat 300:lle hengelle ~ kuvattu 22.4.2012 (S&J).

Suojala on Pielaveden kirkonkylään kuuluva kaunis rakennus, jolla on kulttuuri- ja historiallista arvoa. Suojala rakennettiin alun perin VPK:n taloksi hirsistä v. 1901 Eino Pitkäsen suunnittelemana. 1927 perustettu Suojala Oy osti rakennuksen ja laajensi sen vuonna 1928. Suojelukunta käytti taloa jo sen palokuntatalona ollessa, mutta siitä tulikin talon pääkäyttäjä käyttäjälaajennuksen jälkeen. Yläkertaan tehtiin toimistotiloja ja vahtimestarin asunto. Suojala myytiin 1944 Hevosystäväinseuralle ja vuonna 1958 se myytiin VPK:lle (Pielaveden historiallisia paikkoja, 2017).

Entinen Pielaveden suojeluskuntatalo Suojala ~ molemmat 22.4.2012 (S&J).

Muistomerkki Pielaveden entisen suojeluskuntatalo Suojalan pihassa: "Tältä paikalta lähtivät Pielaveden miehet 14.10.1939 talvisotaan, 21.6.1941 jatkosotaan" ~ kuvattu 22.4.2012 (S&J). Muistomerkin pystyttivät Pielaveden sotaveteraanit vuonna 1989.

Mahdollisia kysymyksiä, korjauksia tai lisätietoja voi sivuston kokoajille lähettää helposti sähköpostilla:

PALAUTE (e-mail)

Takaisin etusivulle.