Pedersören kunta (vuoteen 1989 Pietarsaaren maalaiskunta):
(Svala & Joutsi * viimeisimmät lisäykset: 23.11.2017)

A) Tietoja Pedersören kunnasta:

Pedersören kunta (ruots. Pedersöre, vuoteen 1989 Pietarsaaren maalaiskunta) on Suomen kunta, joka sijaitsee Pohjanmaan maakunnassa. Kunnassa asuu 11 108 ihmistä, ja sen pinta-ala on 826,05 km². Pedersören kunnan naapurikunnat ovat Evijärvi, Kauhava, Kruunupyy, Luoto, Pietarsaari ja Uusikaarlepyy. Kunta on kaksikielinen. Enemmistö eli 89,3 prosenttia asukkaista puhuu ruotsia ja 8,4 prosenttia puhuu suomea (2016). Kunnan aiempi suomenkielinen nimi vuoteen 1989 asti oli Pietarsaaren maalaiskunta, sillä Pietarsaaren kaupunki perustettiin 1652 vanhalle kauppapaikalle Pedersören kunnan sisään. Tunnettu suomenruotsalainen nimistöntutkija professori Lars Huldén pitää todennäköisimpänä, että Pietarsaari ja Pedersöre-nimien alkumuoto on varhaissuomen Petrasaari tai Peðrasaari eli nykysuomeksi Peurasaari.
Vuonna 1977 silloiseen Pietarsaaren maalaiskuntaan liitettiin Purmon ja Ähtävän kunnat. Kunnan hallinnollinen keskus on Pännäinen ja suurin taajama Kolppi. Pedersören kunnan asutus on keskittynyt jokivarren kyliin Ähtävän-, Purmon- ja Kovjoen suiston yläpuolelle.

Pedersöre satamapaikkoineen on vanha kauppapaikka. Koko nykyinen Pohjanmaa oli 1200-luvulla jaettu hallinnollisesti kahteen alueeseen, Mustasaareen ja Pedersöreen. Jälkimmäiseen kuuluivat alueet Vöyriltä valtakunnan rajalle. Alueen halki kulki myös vanha kauppatie, joka kulki Pohjois-Ruotsista Hämeeseen. Pedersören nimi mainitaan ensimmäisen kerran asiakirjoissa vuonna 1348.
Pedersören seurakunta on Pohjanmaan vanhimpia. Ensimmäinen puinen kirkko rakennettiin jo 1200-luvun loppupuolella. Nykyinen kivikirkko, Pedersören kirkko rakennettiin todennäköisesti vuosina 1510–1520. Pedersören kauppapaikka sai vuonna 1652 kaupunkioikeudet. Pedersören kirkko sijaitsee nyt kaupungin rajojen sisällä. Kaupunkiseurakunnalla on erillinen Pietarsaaren kirkko.

Pietarsaaren maalaiskunnalle vahvistettiin ensimmäisen kerran vaakuna 19. huhtikuuta 1958, ja sen oli suunnitellut Gustaf von Numers. Vaakunan aihe, kuularisti, jonka ympärillä reunuksittain asetettu köysi, viittasi vanhaan kirkkopitäjään ja merenkulkuun.
Purmon ja Ähtävän vuonna 1977 tapahtuneen kuntaliitoksen jälkeen syntyi tarve suunnitella kunnalle uusi vaakuna, ja 9. huhtikuuta 1984 kunnanvaltuusto hyväksyi Bo Aurénin piirtämän vaakunan, jonka aihe on kolmen naularistin ympäröimä ohrantähkä. Kolmiosainen ohrantähkä viittaa paitsi maanviljelyyn, myös kolmeen alkuperäiseen kuntaan. Naularistit symboloivat kolmea seurakuntaa.

Kyliä: Ala-Purmo (Nederpurmo), Ala-Ähtävä (Ytteresse), Edsevö, Forsby, Hietasalmi (Sandsund), Karby, Katternö (aik. suom. Katteri), Kirkonkylä (Kyrkoby), Kolppi (Kållby), Lepplax (alun perin Leppälaksi), Lövö (aik. Lehtisalo), Purokylä (Bäckby), Pännäinen (Bennäs), Salonkylä (Lappfors), Sundby, Västersund, Yli-Purmo (Överpurmo), Yli-Ähtävä (Överesse) ja Östensö.

Tunnettuja pedersöreläisiä: Nina Holmén, keskipitkien ja pitkien matkojen juoksija * Sebastian Holmgård, laulaja * Kaj Korkea-aho, kirjailija * Erik Kråkström, arkkitehti * Ingvar S. Melin, kansanedustaja ja ministeri * Fredrik Norrena, jääkiekkoilija * Linn Nygård, laulaja * Jacob Rijf, kirkonrakentaja * Petra Stenman, aita- ja pikajuoksija sekä yleisurheiluvalmentaja * Karin Storbacka, pika- ja keskimatkojen juoksija * Simon Sundsten, pituushyppääjä * Mattias Wargh, jalkapalloilija * Kurt West, sotakirjailija (Wikipedia, 2017).

Pedersören kunnan kirkko:

B) Nimimerkki "Tomisti" kuvasi Pedersören kirkon kesällä 2005 (lisenssi OK, Creative commons). Kirkko sijaitsee Pietarsaaren kaupungin alueella.

Pedersören kirkko on keskiaikainen kivikirkko Pietarsaaressa. Kirkko on Pohjanmaan vanhimpia. Paikalle rakennettiin ensimmäinen puinen kirkko jo 1200-luvun loppupuolella. Puukirkkokautta kesti yli 200 vuotta ja niitä oli luultavasti useampia kuin yksi. Kivikirkko rakennettiin todennäköisesti vuosina 1510–1520.
Pedersören kirkko muutettiin ristikirkoksi vuosina 1787–1795 , ja rakennustöitä johti tunnettu kirkonrakentaja Jacob Rijf. Ennen muutostyötä kirkko oli kulmaprofiloitujen pilasterien varaan holvattu yksilaivainen länsitornillinen harmaakivikirkko. Myös kellotapuli rakennettiin samoihin aikoihin. Pohjalaistyyppisen kellotapulin pohjakerros on kivestä. Se on rakennettu Thomas Rijfin ja Matti Hongan johtamana vuosina 1769-1775. Tapulin kelloista yksi on vuodelta 1488. Todennäköisesti Tallinnassa valettu kello on alkuaan ollut Turun tuomiokirkossa, josta Jacob de la Gardie oli hankkinut sen vuonna 1615 ja lahjoittanut läänityksenään olleen Pedersören kirkolle. Kirkko paloi pahasti vuonna 1985.
Pohjakaavaltaan tasavartisen ristikirkon länsipäässä on korkea ja suippo torni. Itäpäässä on runkohuoneen korkuinen doorilainen portiikki. Ikkunat, muut oviaukot ja ulkokulmat on korostettu rustiikkirappauksella. Sakaristo on Itä- ja pohjoisristien välissä. Sisätilat on lautaholvattu, seinäpinnat on elävöitetty pilastereilla ja palkistolla. Alttari on lounaiskulmassa ja saarnastuoli sitä vastapäätä koilliskulmassa. Tornin paanupeitteisen korkean huipun esikuvana lienee ollut Tukholman suurkirkon vastaavanlainen 1490-luvulla tehty tornin pääty.
Alttarimaalaus ”Tidlös tid” on Jukka Nopsasen maalama ja vuodelta 1991. Se kuvaa ehtoollisen asettamista, kuten kirkon edellisetkin alttarimaalaukset. Taulun kehykset ovat vuodelta 1705 ja nykyinen maalaus on neljäs, mikä niihin on asetettu (Wikipedia, 2017).

Pännäinen (Bennäs):

C) Reino Kalliomäki kuvasi 27.7.1974 Pännäisten asemalla: "Menossa Pietarsaareen. Nokian pikkuveturit vietiin sinne vuotta aikaisemmin. Toki kävin katsomassa useampaankin kertaan. Juna ja kello ovat ristiriidassa lähteitteni kanssa. Muistelisin, että on sunnuntai. Taidan olla eksynyt. Miljöö on silti hyvä." (Kiitos - käyttölupa 2015-11-B).

(Kari Suominen, 2014): "Bussi kuvassa on mitä todennäköisemmin Bruno Ekmanin omaa tuotantoa, sillä nokan muotoilu on niin uniikki, että sille ei löydy esikuvaa aikansa korittamoiden malleista. Sekalaisista lähteistä löytyi tietoa, että Ekmanin oma korituotanto tuli tiensä päähän 1965, joten kuvan bussi on viimeistään silloin valmistettu, ellei jo aiemmin. Sen lisäksi että Ekman valmisti omaan tarpeeseen busseja, riitti tuotannosta muutamia yksittäisiä kappaleita muillekin lähiseudun pienille yrityksille.
Ekmanilla oli yrityskumppanina Skog-niminen mies 1940-luvulta aina 1960-luvulle. Ekman & Skog ajoi junia korvaavaa linjaa Uudestakaarlepyystä Kovjoen asemalle 1950- ja 1960-lukujen tienoilla. Muita Ekman & Skogin ajamia linjoja olivat Pietarsaari-Voltti-Kortesjärvi-Vilobacka. Tänä päivänä Bruno Ekmanin yritys käyttää nimeä Ekmans Bussar. Yhtiö ajaa edelleenkin junabussia Pietarsaari-Pännäinen, joten kyllä yhtiön toiminta varsin tiiviisti liittyy jo liki 60 vuoden ajalta rautatieliikenteeseen."

(Eljas Pölhö, 2014): "Sain Timo-Pekka Langelta päivitettyä tietoa Ekmannin busseista. Bruno Ekman ei itse valmistanut koreja, vaan firma Ström & Herrgård. Näillä ei ollut omaa verstasta, vaan korit valmistettiin asiakkaiden tiloissa. Bruno Ekman oli ilmeisesti heidän suurin asiakkaansa, mikä on varhaisemmin johtanut harrastajia harhaan. Ström & Herrgårdin viimeinen bussi (-67 Scania Vabis B56) jäi heiltä kesken ja Lahden Autokori viimeisteli sen, auton käyttöönotto 1970."

Ville Hautamäki kuvasi 11.01.2014: "Pännäisten ja Pietarsaaren väliä suhaava Ekmanin pikkubussi saapuneena perille tuotuaan muutaman matkustajan IC 47:lle." (kiitos - käyttölupa 2016-1-F).

Ville Hautamäki kuvasi 26.4.2014: "T 5018 ohittaa Pännäisten aseman matkallaan Riihimäelle." (kiitos - käyttölupa 2016-1-F).

Pännäisten rautatieasema (lyh. Pnä, ruots. Bennäs järnvägsstation) on rautatieasema Suomen rataverkkoon kuuluvalla rataosalla Seinäjoki–Oulu. Liikennepaikka sijaitsee Pännäisten kylässä Pedersören kunnassa Pohjanmaalla. Asemarakennus on rakennettu ns. Oulun radan asemapiirustusten mukaan vuonna 1885, ja sen on todennäköisesti suunnitellut Valtionrautateiden tuolloinen rakennussuunnittelija Knut Nylander.
Pännäisten rautatieasemalla pysähtyy suurin osa rataosalla Seinäjoki–Oulu liikennöivistä henkilöliikenteen junista. Se on Pietarsaaren kaupungin asema; junaliikenteen kanssa on sovitettu yhteen linja-autoyhteydet Pietarsaaren suuntaan ja suunnasta. Liikennepaikalla on myös tavaraliikennettä. Pännäinen on risteysasema, sillä Pohjanmaan rata haarautuu sieltä sivurata Pietarsaareen. Liikenteenohjaustoiminnot hoidetaan kaukokäytöllä Seinäjoen asemalla sijaitsevasta liikenteenohjauskeskuksesta käsin. Lippuautomaatti on ulkotiloissa.
Pännäisten asema oli alkujaan Pedersön asema (1.11.1887 asti). Asema tunnettiin seuraavat kymmenen vuotta nimellä "Pännäis/Bennäs" - Pedersö-nimeä oli käännetty tuolloin joissakin yhteyksissä "Pietarsaareksi" ja sekaantumisen riski kaupungin aseman kanssa oli ilmeinen). Sen jälkeen aseman nimi oli vuoteen 1928 saakka "Bennäs". Pännäisten asema muutettiin miehittämättömäksi ja lipunmyynti suljettiin 2006, mutta asema on edelleen merkittävä henkilöliikenteen yhteysasema Pietarsaareen - linja-autoin tosin (Wikipedia, 2017 * Radan varrella, 2009).

Santeri Viinamäki kuvasi Pännäisten asemarakennuksen kesällä 2017 (lisenssi OK, Creative commons).

Lehtisaari:

D) Ari-Pekka Lanne kuvasi 18.5.2014 Lehtisaaren tasoristeyksen (Kiitos - käyttölupa 2015-12-J).

Lehtisaari oli varsin vähäpätöinen liikennepaikka Pietarsaaren radalla. Aluksi Löfön nimellä toiminut Pännäisten aseman alainen laituri lakkautettiin 1926, mutta avattiin uudelleen miehittämättömänä seisakkeena 1930-luvulla. Henkilöliikenne lopetettiin 1956 koko radan normaalin henkilöliikenteen päättyessä. Muodollisesti liikennepaikka lakkautettiin 1964. Liikennepaikan ympärillä oli maaseutumaista asutusta, josta oli lyhyt etäisyys Pännäisten taajamaan (Radan varrella, 2009).

Kolppi:

E) Jukka Voudinmäki kuvasi 12.8.2014: "InterCity 47 Helsingistä Ylivieskaan sivuuttaa Kolpin aseman." (Kiitos - käyttölupa 2015-12-J).

Kolpin rautatieasema (ruots. Kållby järnvägsstation) on rautatieliikennepaikka Seinäjoki-Oulu-radalla. Se sijaitsee Pedersören kunnassa Ähtävänjokea ja rannikkoa seuraavien maanteiden risteyksessä. Asemarakennus noudattaa hyvin alkuperäistä asuaan. Se on rakennettu Oulun radan tyyppipiirustusten mukaan. Pysäkki kohotettiin asemaksi 1888. Rakennus valmistui 1886 ja sitä laajennettiin poikkipäädyllä 1905. Kolpin asemalta johdettiin sivuraide viljavarastolle. Miehitys asemalta lopetettiin 1982 ja henkilöliikenne seuraavana vuonna. Tavaraliikenne jatkui vuoteen 1988 (Radan varrella, 2009 * Wikipedia, 2017).

Mika Vähä-Lassila kuvasi Kolpin uinuvan asemarakennuksen vuonna 2000 (kiitos - käyttölupa 2015-11-A).

Mahdollisia kysymyksiä, korjauksia tai lisätietoja voi sivuston kokoajille lähettää helposti sähköpostilla:

PALAUTE (e-mail)

Takaisin etusivulle.