PARIKKALA:
(Svala & Joutsi * viimeisimmät lisäykset: 26.12.2015)

Parikkalan vaakuna vuoteen 2005 saakka.

(Wikipedia, 2011): Parikkala on Suomen kunta, joka sijaitsee Etelä-Karjalan maakunnassa. Kunnassa asuu 5 762 ihmistä, ja sen pinta-ala on 760,71 km?, josta 167,78 km? on vesistöjä. Väestötiheys on 9,72 asukasta/km?. Uusi laajempi Parikkalan kunta muodostettiin 1. tammikuuta 2005 yhdistämällä Parikkala sekä Saaren ja Uukuniemen kunnat.
Parikkalan naapurikunnat ovat Kesälahti, Kitee, Punkaharju, Rautjärvi ja Ruokolahti.

Simpelejärven ympärillä sijaitseva Parikkala on Salpausselkien välistä runsasjärvistä mäki- ja harjuselänneseutua. Parikkalasta on löydetty yksi kivikautinen asuinpaikka ja jokunen esine sekä pronssikautisia esineitä. Pysyvä asutus muodostui 1400–1500-luvulla. Alueen kehitykseen ovat vaikuttaneet merkittävästi monet rajankäynnit Pähkinäsaaren rauhasta (1323) Pariisin rauhaan (1947).
Pähkinäsaaren rauhassa Parikkalan alue tuli kuulumaan Novgorodiin. Vatjan viidenneksen verokirjassa vuonna 1500 mainitaan Parikkalan alueelta Joukion, Tyrjän ja Koitsanlahden kylät, jotka kuuluivat Kurkijoen pogostaan. Stolbovan rauhassa vuonna 1617 Käkisalmen lääniin kuulunut alue siirtyi Venäjältä Ruotsille. Rauhanteon jälkeen Kurkijoen ortodoksisen seurakunnan Sammatlammin ja Tyrjän kappeleista luterilainen Joukion seurakunta.
Ensimmäinen luterilainen kirkko paikkakunnalla tiedetään olleen jo 1617 ja oma pappi mainitaan ensimmäisen kerran 1632. Monet alueen ortodoksisista asukkaista muuttivat itään, pakoon Ruotsin harjoittamaa luterilaistamista. Uudenkaupungin rauhassa vuonna 1721 Parikkala liitettiin takaisin Venäjään. Tämän jälkeen pitäjä tuli kuulumaan Vanhaan Suomeen, joka liitettiin Suomen autonomiseen suuriruhtinaskuntaan vuonna 1812.

Seurakunnan neljäs kirkko valmistui vuonna 1817 Parikka-nimisen talonpojan maalle, jonka jälkeen pitäjää ja seurakuntaa alettiin kutsua Parikkalaksi. Pitäjä on tullut myöhemmin tunnetuksi muun muassa lukuisista meijereistään. Parikkalan eteläosasta muodostettiin Simpeleen kunta vuonna 1923 ja pohjoisosasta Saaren kunta vuonna 1929. Viime sotien seurauksena Parikkalan alueesta noin 1/3 (293 km?) jäi Neuvostoliitolle luovutetulle alueelle ja alueen 2 556 asukasta joutuivat jättämään kotinsa. Luovutettu alue käsitti Lamminsalon ja Koitsansalon kylät, Syväoron asemanseudun sekä osia Lamminkylän, Poutalan Tyrjän kylistä. Vuonna 1945 siirrettiin Innasennurkka ja Kaljusenkylä Parikkalasta Simpeleeseen.

Parikkalan kyliä: Akonpohja, Honkakylä, Joukio, Järvenpää, Kangaskylä, Kaukola, Kesusmaa, Kinnarniemi, Kirjavala, Koitsanlahti, Kummunkylä, Lamminkylä, Niukkala, Maironiemi, Melkoniemi, Mikkolanniemi, Mäntylahti (Mentalahti) - eli Särkisalmi, Oravaniemi, Poutala, Rasvaniemi, Rautalahti, Saarenkylä, Savikumpu, Tarnala, Tiviä, Tyrjä ja Uukuniemi.

Nähtävää Parikkalassa on esimerkiksi puukirkko (Charles Bassi, 1817), ortodoksinen tsasouna (1979) ja Koitsanlahden hovi, Itä-Suomen meijerimuseo sekä Veijo Rönkkösen luoma patsaspuisto.
Luontoihmisiä voi kiinnostaa Simpelejärven linnuistaan kuuluisa Siikalahti. Parikkalan kunnan Kesusmaan kylässä sijaitsevat Mykkiinkivet, joka on harvinaislaatuisen suuri ryhmä kookkaita siirtolohkareita.
Kuntataajaman uusi liittymätie Kukonkannassa Moskuunniemen suuntaan. Parikkala on huomattava sekä valtateiden että rautateiden risteyskohtana. Sen ohitse kulkee valtatie 6 Helsingistä Joensuuhun, ja Parikkalassa siitä erkanee Savonlinnan kautta Juvalle johtava valtatie 14. Kuutostieltä on Parikkalan kuntataajamaan useita liittymiä, uusin Moskuunniemeltä Särkisalmen suunnasta tuleva otettiin käyttöön vuonna 2009. Samalla poistui käytöstä entisen liittymätien tasoristeys.
Kunnan keskustaajamasta on suorat junayhteydet Joensuuhun, Helsinkiin ja Savonlinnaan. Yöjunia ei nykyisin ole Parikkalassa matkustajille tarjolla. Linja-auton yöpikavuoro kulkee päivittäin Helsingin ja Joensuun välisen reitin Parikkalan kautta. Vuorolta on Parikkalassa vaihtoyhteys Savonlinnaan. Rautatieaseman rakennus on Parikkalassa hiljattain siirtynyt Ratahallintokeskukselta kunnan omistukseen.
Joensuuhun johtava nykyinen Karjalan rata kulkee Parikkalan kautta. Parikkalan rautatieasemalla siitä haarautuu Savonlinnan rata. Alun perin Parikkalan asema oli vain yksi väliasema Elisenvaaran – Savonlinnan radalla, mutta kun Elisenvaaran risteysasema jäi luovutetulle alueelle, rakennettiin jo 1940-luvun lopulla yhdysrata Simpeleeltä Parikkalaan ja myöhemmin 1960-luvulla rata Parikkalasta Joensuuhun. Elisenvaaran ja Parikkalan välinen rataosa on purettu.
Parikkalan lähin lentoasema sijaitsee noin 60 kilometrin etäisyydellä Savonlinnassa.

Parikkalan rautatiekulttuuria:


Särkisalmen rautatieasema:

A) Särkisalmen rautatieasema kuvattuna 11.8.1975 (Jarmo Pyytövaara) - kiitos käyttöluvasta.

Parikkalan Särkisalmen kylän rautatieasema on tämän kirjoittajalle sikäli erityisen merkityksellinen, että isäni (s.1905) aloitti tavallaan jatkosotansa astumalla junasta juuri kyseisen Särkisalmen asemalaiturille 25.6.1941 klo 18.00. JR15-rykmentin 14. komppania oli perustettu Porin lähellä Noormarkussa18.6.1941 ja junamatka oli alkanut 24.6. klo 13.37 Noormarkusta kohti itää (määräasemaa ei luonnollisesti kerrottu). Juna oli pysähtynyt 25.6. klo 18.00 Parikkalan Särkisalmen asemalle, josta edessä oli ollut marssi Salpa-linjalle.
Rykmentin majoitusalueeksi oli muodostunut Simpeleen järven länsiranta - Peruspohjan ja Pitkäjärven välimaasto. Ensimmäiseen jatkosodan taisteluunsa JR15 oli joutunut 30.7.1941 eversti Eino Virkin johdolla kohti Hiitolaa - Kalliokosken ja Koitsalon suunnassa. Hyökkäys oli ollut kolmikiilainen, josta JR15 vasemmalla, JR57 keskellä ja JR36 oikealla.
Talvisodan isäni oli palvellut panssaritorjuntatykin ampujana Suojärvellä ja Kollaanjoella.

Särkisalmen asema rakennettiin v.1908 Bruno Granholmin piirustuksista. Asema sijoitettiin Simpelejärven kapean salmen ylittävän kääntösillan eteläpuolelle. Särkisalmen asemakylän seudulle perustettiin v.1916 huopatossutehdas, joka sittemmin kehittyi yhdeksi maamme suurimmista alan tehtaista.
Nykyisin huopatossutehtaan perinteitä entisessä asemakylässä jatkaa pellavaeristetehdas. Särkisalmen asema alennettiin laiturivaihteeksi v.1965 ja muutettiin miehittämättömäksi liikennepaikaksi v.1970. Asemarakennus myytiin purettavaksi v. 1986. Henkilöliikenne Särkisalmeen jatkui vuoteen 1989 ja tavaraliikenne 2002. Liikennepaikka lakkautettiin 2007 ('Radan varrella'-kirja, 2009).

Särkisalmen rautatieasema kuvattuna 1910-luvun alkupuolen postikortissa ('Radan varrella'-kirjasta).


Tiviän asema:

Eljas Pölhö kuvasi Tiviän asemarakennuksen 30.04.1968 (kiitos käyttöluvasta): Rataosalla ei ollut enää henkilöliikennettä huhtikuussa 1968. Liikennepaikalla oli kaksi vaihdetta ja läpiajettava sivuraide. Toiseen suuntaan seuraava rautatiekohde oli soraraiteen vaihde. Sorakuopalla oli kuvaushetkellä vaunuja, mutta ei veturia. Toiseen suuntaan seuraava rautatiekohde oli kolmioraiteen vaihde. Kolmioraiteen jokainen sivu oli vähintään 200 kertaa käytössä vuonna 1968. Tiviän sorakuopalle haarautui raide Parikkalasta katsoen oikealle (etelään). Se raide haarautui vielä kahdeksi raiteeksi, eli itse soraraiteella oli yksi vaihde (huhtikuussa 1968).

(Iiro Niemi, 2.12.2008): Tämä on yksi niistä liikennepaikoista, jotka minua erityisesti kiinnostavat. Muutaman kerran olen kävellytkin vanhaa penkkaa Parikkalasta Tiviälle, ja koettanut Tiviällä hahmottaa ratapihan rakenteita. Aseman ja henkilölaiturin sijainti on yhä nähtävissä, tavarankuormauslaituri on vielä jopa jäljellä. Sorakuopan raiteistosta en ole päässyt selvyyteen, raiteen paikkoja ei enää oikein erota kuopalla. Muistaako kukaan, millainen raiteisto kuopalla oli, montako vaihdetta? Asia kiinnostaa lähinnä mallinrakennuksen kannalta, monia suunnitelmia on tullut tämän liikennepaikan ympärille hahmoteltua.

(Sampo Asikainen, 2.12.2008): Lisätietoja rakennuksen vaiheista: valmistunut 1903, keskiosa umpeutettu 1943.

Tiviän laiturivaihde sijoittui samannimisen kyläkeskuksen tuntumaan Elisenvaaran-Parikkalan rataosalle. Liikennepaikalle rakennettiin pysäkkirakennus Bruno Granholmin laatimien Platformskjul IV-tyypin piirustusten mukaan. Tämän tyyppinen platformskjul oli melko harvinainen, sillä Tiviän lisäksi näitä oli vain Iisalmen-Kontiomäen radalla. Rakennus oli muodoltaan tyypillinen platformskjul, jossa keskiosan odotushuoneen vasemmalla puolella oli toimisto, oikealla tavaramakasiini. Makasiini oli kuitenkin pienenmpi kuin muissa tyypeissä.
Talvisodan jälkeen Tiviä jäi uuden valtakunnanrajan tuntumaan, eikä laiturivaihteelle saakka liikennöity lainkaan. Jatkosodan aikana 1941-44 laiturivaihde oli jälleen käytössä, mutta sodan päätyttyä valtakunnan raja vedettiin jälleen Tiviän tuntumaan ja liikenne lopetettiin.
Sodan päätyttyä Parikkalan ja Tiviän välille rakennettiin raidekolmio, jossa veturit voitiin kääntää, mutta vuonna 1947 kotimaista henkilköliikennettä jatkettiin Tiviän laiturille saakka. Vuodesta 1945 alkaen Tiviän kautta kulki tavarayhdysjunaliikennettä Neuvostoliittoon, mutta raja-asemana toimi Parikkala. Radan varteen, Kolmikantaan sijoitettiin rajavartioasema.
Kun rajalle katkenneet Tainionkosken ja Savonlinnan radat saatiin yhdistettyä Simpeleen ja Parikkalan välillä 1947, jatkoivat Savonlinnasta tulevat junat kohti Simpelettä. Henkilöliikenne Tiviälle lopetettiin seuraavana vuonna. Liikennepaikka muutettiin miehittämättömäksi 1953, ja se lakkautettiin ohikulkevan yhdysliikenteen loppuessa 1958. Tiviän soraraidetta käytettiin kuitenkin 1960-luvun lopulle saakka tavaravaunujen varastointiin.
Radan purkaminen aloitettiin vuonna 1975, ja saman vuoden loppuun mennessä oli purettu rata Tiviältä rajalle. Myön Tiviän liikennepaikkarakennus on purettu (tietolähde: 'Radan varrella'-kirja, 2009):

Mahdollisia kysymyksiä, korjauksia tai lisätietoja voi sivuston kokoajille lähettää helposti sähköpostilla:

PALAUTE (e-mail)

Takaisin etusivulle.