Outokummun kaupunki: Outokumpu (vuoden 1967 loppuun asti Kuusjärvi) on Suomen kaupunki, joka sijaitsee Pohjois-Karjalan maakunnassa. Kaupungissa asuu 6 525 ihmistä. Outokummun naapurikuntia ovat koillisessa Polvijärvi, kaakossa Liperi ja lounaassa Heinävesi, jotka kuuluvat Outokummun tavoin Pohjois-Karjalan maakuntaan, sekä luoteessa Kaavi ja Tuusniemi, jotka kuuluvat Pohjois-Savon maakuntaan. Outokummun keskustaajaman asuinalueita ovat muun muassa Jokipohja, Kaasila, Kalaton, Kyykeri, Mustikkakorpi, Mustola ja Partalanmäki. Outokummussa on 112 vähintään hehtaarin laajuista järveä. Laajimmat ovat Juojärvi, Rikkavesi, Sysmäjärvi, Lietukka ja Kolmikanta. Kylät: Alavi (Alavi-Suvisranta-Herneaho), Harmaasalo, Kuusjärvi, Paloranta, Rikkaranta-Lähtevä-Kuminvaara, Sysmä-Sätös, Törisevä, Viuruniemi. Taajamat: Vuoden 2017 lopussa Outokummussa oli 7 003 asukasta, joista 4 691 asui taajamassa, 2 224 haja-asutusalueilla ja 88:n asuinpaikat eivät olleet tiedossa. Outokummun taajama-aste on 67,8 %. Kunnassa on vain yksi taajama, Outokummun keskustaajama. Historiaa: Outokummussa toimi vuosina 1913–1989 Outokummun kaivos. Nykyisin kaivosalue on museona. Kaivoskumpu näkyy ympäristöstä selvästi erottuvana mäkenä, jonka päältä on laaja näköala. Myös vanha kaivostorni on jäljellä maamerkkinä kaupungin keskustassa. Vuosina 1971–1985 kunnan alueella toimi myös Vuonoksen kaivos. Alun perin Kuusjärven nimellä tunnettu maalaiskunta muuttui vuonna 1968 Outokummun kauppalaksi, joka vuonna 1977 muuttui kaupungiksi. Kaivostoiminta vaikutti voimakkaasti kunnan identiteettiin. 18. huhtikuuta 1953 vahvistetussa vaakunassa käytetty kuusikoro viittasi alkuperäiseen kunnan nimeen ja kuparin symboli kaivokseen. Vaakunan suunnitteli heraldikko Olof Eriksson. Vaakuna otettiin muuttamattomana Outokummun vaakunaksi. Kauppalaksi tulemisen myötä kaivoksen kumpu antoi nimen koko kunnalle. Outokumpulainen kulttuurin monitoimija Esko-Pekka Tiitinen on kirjoittanut Outokummun historiaa kuvaavan romaanin Kiven sylissä (Tammi, 2011), jossa seurataan kuvitteellisen Vänskän suvun kautta kaivoskylän syntyä ja myöhempiä vaiheita. Kaivoksen historiasta kertoo myös outokumpulaisen Arto Hakolan kirja Kaivostyön historia. Bertel Liljeqvistin ja Samuel Salvesenin suunnittelema rapatusta tiilestä tehty Outokummun kirkko valmistui 1955. Lääninarkkitehti Ferdinand Öhman suunnitteli seurakunnan ensimmäisen Kuusjärven kirkon, joka rakennettiin 1878. Partalanmäen kaupunginosassa sijaitsevan, vuonna 1954 käyttöön vihityn, Outokummun ortodoksisen kirkon on suunnitellut rakennusmestari Uuno Korhonen. Kulttuuritalo Marita toimii esimerkiksi elokuvateatterina ja siellä järjestetään esittävän taiteen tilaisuuksia ja luentoja. Outokumpua on kuvattu Leena Lehtolaisen romaaneissa, joiden sankari rikospoliisi Maria Kallio on alun perin kotoisin kuvitteellisesta ”Arpikylän kaivoskaupungista Itä-Suomessa”. Tapahtumat Outokummun perinteisiä kulttuuritapahtumia ovat kesäisin järjestettävät Outopia-päivä ja Kummun soitto sekä syyskuun alun monitaiteellinen Kaivos-festivaali. Outokummuun kesäkauden suurtapahtuma on Okufest-kaupunkifestivaali, joka järjestettiin ensimmäisen kerran vuonna 2015. Vuosina 2006–2011 Outokummussa järjestettiin keväisin kulttuurifestivaali Kevätkumpu. Ohjelmassa oli elokuvaa, tanssia, kuvataidetta ja seminaareja. Tapahtuma sai alkunsa ammattiopiston kulttuurialan opiskelijoiden töiden esittelystä. Se ehti laajeta eri taiteenalojen valtakunnalliseksi tapahtumaksi, jolla oli myös kansainvälistä tunnettuutta. Outokummussa on aiemmin järjestetty myös poikkitaiteellisia Aika Outo Aika -kulttuurifestivaaleja sekä Artpora-taidenäyttely kesäisin Vanhassa kaivoksessa. Palorannan lava on Outokummun tanssilava. Siitä aiotaan kehittää kylätoiminnan keskus. Ruoka: Outokummun pitäjäruoiksi nimettiin 1980-luvulla lihakeitto nimeltä kaivossoppa sekä ruis-puolukkapuuro. Matkailu: Outokummun Vanha Kaivos on kaupungin keskustassa sijaitseva historiallinen matkailu- ja elämyskohde, jossa toimii mm. Kaivosmuseo, Lasten Kaivos sekä kesäravintola. Suomen syvin reikä 2005–2018: Vuosina 2004–2005 kairattiin Outokummussa reikä, joka ulottuu 2 516 metrin syvyyteen. Reiän halkaisija on 22 cm. Tutkimuskäyttöön tehdyn reiän kairasi venäläinen valtionyritys Nedra, joka teki työn valtionvelkana Suomelle. Sitä käytetään geologisiin ja geofysikaalisiin tutkimuksiin. Vuonna 2018 Espooseen kairattu tutkimusreikä ohitti syvyydessä Outokummun reiän. Kuntaliitossuunnitelmat: Outokumpu ja Liperi ilmoittivat marraskuussa 2006 suunnittelevansa selvityksen tekemistä kuntaliitoksesta. Outokummun kaupunginvaltuusto päätti 27.11.2006 yksimielisesti liitosselvityksen tekemisestä ja hyväksyi kuntaliitossopimuksen 18.6.2007. Mahdollisesta kansanäänestyksestä ei tehty päätöstä. Myös aikataulu oli avoin; liitos olisi voinut tapahtua vuosien 2008–2011 välillä. Kunnilla oli jo yhteinen sosiaali- ja terveysjohtaja. Yhteensä kunnissa on noin 18 500 asukasta. Liperin kunnanhallitus kuitenkin torjui yhdistymissopimuksen kesäkuussa 2007. Syksyllä 2012 Outokumpu ja Joensuu päättivät aloittaa kuntaliitosselvityksen, vaikka kunnilla ei ole yhteistä maarajaa. Outokummun kaupunginvaltuusto päätti tammikuussa 2014 olla hyväksymättä liitosta. Tunnettuja kuusjärveläisiä ja outokumpulaisia: Esko Kovero, näyttelijä * Leena Lehtolainen, kirjailija * Jari Pehkonen, näyttelijä * Anna Puu (Puustjärvi), laulaja * Matti Rönkä, toimittaja, kirjailija * Timo Tahvanainen, jalkapalloilija * Timo Turunen, jääkiekkoilija (Wikipedia * lokakuu/2022). Eräs seurakunnan merkittävistä edistysaskeleista oli oman kirkon valmistuminen 1878. Puuristikirkon on suunnitellut arkkitehti Fredrik Öhman ja rakennustöitä johti rakennusmestari Karjalahti. Kirkkoon hankittiin 12-äänikertaiset urut v. 1915 Kangasalan urkutehtaalta. Alttaritaulun, joka esittää Kristusta ristillä, on maalannut pohjoiskarjalainen taiteilija Eino J. Härkönen. Lukuisten korjausten jälkeen kirkko sai nykyisen muotonsa v. 1926, jolloin asennettiin mm. 1980 luvulle saakka palvelleet lämmityskamiinat. Kirkon alttarivaatetuksen on suunnitellut tekstiilitaiteilija Dora Jung. Alttarivaatetusta on täydennetty viime vuosina Hanna Korvelan suunnittelemilla tekstiileillä. Nykyisen ulkoasunsa kirkko sai v. 1979. Kirkossa on 660 istumapaikkaa. Kirkkoon saatiin sähkölämmitys v. 1983. Ympäristön kaunistamiseen paneuduttiin erityisesti 1940-luvulla, jolloin ryhdyttiin kirkkopuiston ja sankarihautojen rakentamiseen. Sankaripatsaan on suunnitellut Gunnar Finne. Nykyisin Kuusjärven kirkko on kesäkäytössä lukuun ottamatta joulun ajan tapahtumia. Kuva: Outokummun srk. Outokummun muututtua elinvoimaiseksi kaivosyhdyskunnaksi siellä tarvittiin kipeästi kokoustiloja myös hengellistä toimintaa varten. Monien vaiheiden jälkeen uusi yhdistetty kirkko ja seurakuntatalo valmistui vuonna 1955. Kirkon vihkiminen 3.4.1955. Suunnittelutyön aloitti arkkitehti Liljeqvist, jonka kuoltua työtä jatkoi arkkitehti Samuel Salvesen. Kuva: Outokummun srk. .

A) Outokummun kaivos: Outokummun kuparikaivos (1913-1989) ~ nykyisin museona: Outokummun entinen kuparikaivos - 28.2.2012 (S&J) ~ nykyisin museona. Ensimmäinen vierailuni Outukummun kaivosalueelle tapahtui kesällä 1967 (S&J). Kaivosaluetta 1950-luvulla. (Outukummun kaivosmuseo, 2012): Outokummun kaivoksen 79-vuotinen historia muodostui monitahoiseksi ja -vaiheiseksi. Kaivos käsitti useita tuotantolaitoksia sekä tutkimus- ja suunnittelutoimintaa. Kaivoksen yhteyteen perustettiin myös muita Outokumpu-yhtiön organisaatioita, joista merkittävin oli Outokumpu Oy:n Malminetsintä. Outokummun kaivoksesta muodostui vuosikymmenten aikana Suomen historian merkittävin kaivosteollisuuden keskittymä. Outokummun kaivoksen organisaatio piti sisällään historiansa aikana useitakin kaivoksia ja tuotantolaitoksia kuten Keretti, Vuonos, nk. Vanha kaivos, Hammaslahti sekä alkuaikojen kuparitehdas ja siihen liittyvät pienemmät malminnostopaikat. Outokummun kaivoksen päätuote oli kuparirikaste, josta jatkojalostettiin muilla paikkakunnilla lopputuotteita. Suomessa olleet Outokummun kuparirikasteen jalostuspaikat sijaitsivat ensin Imatralla ja myöhemmin Harjavallassa ja Porissa. Poikkeuksen jalostuksessa muodostaa kuparitehdas, joka tuotti vuosina 1913-29 kuparisia harkkoja, lankoja ja nauloja. Kaivosaluetta kuvattuna 28.2.2012 (S&J). OUTOKUMMUN MALMI LÖYTYY: Outokummun kaivoksen juuret juontavat Rääkkylän pitäjään ja vuoteen 1908. Tuona vuonna ruopattiin Kivisalmen laivaväylää, ja ruoppaustöiden yhteydessä löydettiin suuri kellertävä kivi. Kivestä lähettiin näyte Helsinkiin Geologiselle toimistolle, joka arvioi näytteen sisältävän runsaasti kuparia. Aluksi kuparimalmiota etsittiin Rääkkylän ympäristöstä, mutta lopulta tutkimukset johtivat Outokummun alueelle. Geologinen toimisto antoi tutkimustyön johdon vuori-insinööri Otto Trüstedtille. Hän päätteli, että Kivisalmen lohkare oli jääkauden irroittama kivi varsinaisesta malmista. Trüstedt kiinnitti huomiota Kivisalmen lohkareen sisältämiin ja sen lähistöltä löytyviin kivilajeihin. Nämä johtolangat toivat hänet Outokumpuun. Koska kuparimalmio oli piilossa mullan, turpeen ja hiekan alla, jouduttiin sitä etsimään koekaivauksin ja kairauksin. Lähes kahden vuoden etsintöjen jälkeen, 17. maaliskuuta 1910, timanttikairan terä puhkaisi kuparimalmion suonen. Outokummun aarre oli löytynyt. Kaivosaluetta kuvattuna museokäytössä 28.2.2012 (S&J). KAIVOSTOIMINTA ALKAA: Trüstedtin tutkimusryhmä löysi Outokummun kuparin. Kaivostoiminta Outokummussa alkoi koelouhinnalla ja lisätutkimuskairauksilla vuonna 1910, mutta pian pitoisuuksiltaan poikkeuksellisen rikas malmi varmisti taloudellisiin voittoihin tähtäävän kaivostoiminnan. Outokummun kupari sisälti keskimäärin 4 % kuparia, 28 % rautaa, 25 % rikkiä, 1 % sinkkiä ja 0,20 % kobolttia. Kultaa malmissa oli 0,80 grammaa ja hopeaa 9 grammaa malmitonnia kohti. Outokummun ensimmäinen teollinen malminkäsittelylaitos oli oudon kummun rinteeseen rakennettu kuparitehdas, joka aloitti toimintansa vuonna 1913. Tehtaassa jalostettiin maan alta louhittu kuparimalmi jalostettiin harkoiksi, langoiksi ja nauloiksi. Osa malmikivistä kuljetettiin satamiin joko Joensuuhun tai lähemmäksi Juojärven Pitkälahteen. Kaivostoiminnan alkuvaiheessa vaikeudet olivat suuria. Vuonna 1917 koko kaivos siirtyi norjalaisten omistukseen. Hekään eivät onnistuneet luomaan tuottoisaa kaivosta eivätkä kannattavaa kuparitehdasta. Outokummun kaivos siirtyi takaisin suomalaisille vuonna 1921. Samalla kaivosyhtiön pääkonttori siirrettiin Outokumpuun, jossa se toimi aina 1940-luvun lopulle saakka. OUTOKUMMUN KAIVOS KEHITTYY: Vuonna 1921 Outokummun kaivoksen johtajaksi nimitettiin Eero Mäkinen. Hänellä ei ollut harhakuvitelmia kaivoksen silloisista olosuhteista. Mutta hän tunsi Outokummun mahdollisuudet. 1920-luvun loppuun mennessä Mäkinen oli saanut kituuttavan kaivoksen elvytettyä. Sitä ennen hän oli teetättänyt tutkimuksia, miten kaivoksen tuotantoa saisi nostettua.Tarvittiin uudet tehokkaammat tuotantolaitokset, joiden avulla maan alta kaivetusta malmista saataisiin arvokkaat aineet irrotettua parhaalla mahdollisella tavalla. Vuorineuvos Eero Mäkinen syntyi vuonna 1886 Sortavalan maalaiskunnassa. Hän opiskeli muun muassa Ruotsissa kaivostekniikkaa ja toimi vuosina 1919-1921 valtion geologina. Vuosi 1921 oli käännekohta Eero Mäkisen elämässä. Silloin hänet nimitettiin Outokummun kaivoksen johtajaksi. 1920-luku oli Eero Mäkiselle taistelujen vuosikymmen. Ei ollut helppoa vakuuttaa rahoittajia, että kaivostyö voisi tuottaa voittoa kotimaisin keinoin. Hän kuitenkin loi tarmonsa avulla syrjäisestä kaivoksesta suuryhtiön. Eero Mäkinen oli myös kiinnostunut työntekijöistänsä. Hänestä työnantajan tuli taata alaisilleen mahdollisimman hyvät elin- ja työolosuhteet. Eero Mäkisen aikana kaivosyhtiö aloitti aikakaudelle modernien työläisasuntojen rakennuttamisen. Vuonna 1946 Eero Mäkinen muutti Outokummusta Helsinkiin. Hän oli yhteiskunnallisesti hyvin aktiivinen. Esimerkiksi kahdesti hänet valittiin kansanedustajaksi (kokoomus), ja neljästi hän toimi presidentin valitsijamiehenä. Mäkinen kuului myös monien yhtiöiden hallintoelimiin sekä toimi lukuisissa yhdistyksissä. Vuonna 1952 hänet nimitettiin kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriksi. Eero Mäkinen kuoli Helsingissä seuraavana syksynä. Kaivosaluetta kuvattuna museokäytössä 28.2.2012 (S&J). Reino Branthin kuvasi Outokummun kaivosalueella toukokuussa 1964 * finna-kuva, lisenssi ok. Mökkivaaran räjäyttäminen vuonna 1993. Rakennuskompleksin oli suunnitellut Wäinö Gustaf Palmqvist. Aikoinaan Mökkivaarasta louhittu malmi kuljetettiin Vanhalle kaivokselle rikastettavaksi köysirataa myöten malmikapoissa. Köysiradasta oli iloa myös Outokummun lapsille. Malmikappoja koristeltiin pajun oksilla ja hurjapäisimmät kokeilivat matkustamista kapoissa. Keretin valmistuttua malminnosto Mökkivaaralta loppui. Tämän jälkeen sitä käytettiin betoniasemana ja huoltokuiluna. Vuonna 1993 Mökkivaaran rakennukset räjäytettiin maan tasalle kaivosyhtiön toimesta. 1920-luvun loppuun saakka Outokummun malmiosta nostettiin kiveä kolmesta paikasta, joiden nimet olivat Kumpu A, Kumpu B ja Kumpu C (Kaasilan kaivos). Vanhan kaivoksen valmistuminen syrjäytti nämä pienemmät alkuaikojen kaivokset. KASVUN AIKAA: Uudet ajanmukaiset kaivostyömenetelmät kasvattivat Outokummun kaivoksen tuotantomääriä. Vuonna 1929 raakamalmin louhinta ylitti ensimmäisen kerran 100 000 tonnin rajan. Outokummun päätuotteen, kuparirikasteen, laatu parani koko ajan. Toinen kaivosyrityksen menetykseen vaikuttanut asia oli kuparin maailmanmarkkinahinta. Tosin 1930-luvun alussa yhtiöllä oli maailmanlaajuisen talouslaman vuoksi vaikeuksia, mutta Outokumpu-yhtiö selvisi lamasta ja vuonna 1932 Outokummun kaivos muutettiin osakeyhtiöksi - Outokumpu Oy:ksi. Suomen teollisuuden kehitys oli 1930-luvulla nopeaa. Outokumpu Oy:n historiassa ajanjakso 1930-50 oli voimakasta kasvun aikaa. Yhtiö avasi ympäri Suomea uusia tuotantolaitoksia. Mutta Outokummun kaivos oli koko yhtiön toiminnan selkäranka. Pelkästään Outokummun kaivoksen työntekijämäärä kasvoi vuosina 1937-1953 932 hengestä 1142 henkeen. Ja vielä vuonna 1955 lähes 90 % yhtiön kuparintuotannosta tuli Outokummun kaivokselta. Noina aikoina Outokumpu Oy:stä tuli eräs Euroopan tärkeimmistä kuparintuottajista. Kaivosaluetta kuvattuna museokäytössä 28.2.2012 (S&J). MALMI LOPPUU: Keretin tuotanto- laitoksille etsittiin uusia käyttömahdollisuuksia, mutta tulokset jäivät laihoiksi. Nykyisin Keretistä on pystyssä enää komea kaivostorni. Aina vain tehokkaammat kaivoskoneet ja jalostusmenetelmät nopeuttivat louhintaa. Malmivarat ehtyivät väistämättä. Kun Keretti suljettiin, Outokumpu Oy oli laajentunut kansainväliseksi suuryritykseksi. Jo tätä ennen oli suljettu Vuonoksen kaivos neljä vuotta aikaisemmin. Viimeinen työvuoro poistui Keretistä 25.5.1989. Outokummun 79-vuotinen historia kaivospaikkakuntana oli päättynyt. Outokumpu tulee aina säilymään nykyaikaisen suomalaisen kaivosteollisuuden syntysijana. Toukokuussa 1989 Keretin kaivoksen varastohallissa pidettiin kaivoksen sulkemistilaisuus. Paikalla mm. niin Outokumpu Oy:n kuin Outokummun kaupunginkin johtohenkilöitä. Kaivosaluetta kuvattuna museokäytössä 28.2.2012 (S&J). (Jukka Varonen, sähköposti 19.3.2018): "Outokummun kaivoksen toimintahistoriasta lisäisin nykyisen museokaivoksen toimintajaksoista seuraavaa. Rikastamorakennukset ja nostotorni rakennettiin uuden valtionyhtiön toimesta 1920-luvun lopulla, kuten on jutussa kuvattu. Vanha kuparitehdas ei tainnut toimia vuoteen 1929 saakka. Malminnosto Mökkivaaran kuilusta aloitettiin 1939, malmi siirrettiin ilmaradan avulla vanhan kaivoksen rikastamoon. Keretin kuilu ja rakennukset valmistuivat 1954 ja Keretissä oli myös uusi rikastamo. Eli toiminta tässä vanhassa ”museokaivoksessa” loppui kokonaan vuoden 1955 alkupuolella. Perheeni muutti Outokumpuun vuonna 1954 ja ilmaradan kapat näkyivät hyvin asuinpaikallemme lähes viiden kilometrin päähän puolen vuoden ajan." Kaivosaluetta kuvattuna museokäytössä 28.2.2012 (S&J). .

B) Outokummun entisaikojen elämää: Outokummun kaivoksen ammattikoulun käsityölinjan oppilas rukilla harjoittelemassa. 1950- tai 1960-luku. [Outokumpu Oyj:n arkisto]. Linja-autossa oli tunnelmaa Outokummun pikkuteillä 60-luvulla.

C) Outokummun keskustanäkymiä: Outokummun kaupungin katunäkymä - 28.2.2012 (S&J). Tässä rakennuksessa toimii Outokummun elokuvateatteri Kino Marita ~ 28.2.2012 (S&J). Outokummun keskustaajamassa * 28.2.2012 (S&J). Nimimerkki "Motopark" kuvasi Outokummun kaupungintalon kesäkuussa 2013 * CC BY-SA 4.0 (lisenssi OK). .