NURMIJÄRVI:
(Svala & Joutsi * viimeisimmät lisäykset: 29.12.2016)

(Wikipedia, 2012):Nurmijärvi on Suomen kunta, joka sijaitsee Uudenmaan maakunnassa. Kunnassa asuu 40 661 ihmistä. Nurmijärven pinta-ala on 367,24 km², josta 5,40 km² on vesistöjä. Nurmijärven vaakuna on sinipohjainen, jossa on allekkain 2+3+2 vaaleatukkaista miestä, eli seitsemän veljestä.
Nurmijärvi on yksi ns. pääkaupunkiseudun kehyskunnista ja sen naapurikuntia ovat Espoo, Vantaa, Tuusula, Hyvinkää ja Vihti. Se sijaitsee nopeiden henkilöautoyhteyksien päässä Helsingistä, jonne matka Klaukkalasta kestää noin 30 minuuttia ja Helsinki-Vantaan lentoasemalle 25 minuuttia. Linja-autoja Helsinkiin kulkee erityisesti Klaukkalasta melko tiheästi moottoritietä pitkin.
Nurmijärvi on väkiluvultaan Suomen suurin kunta, joka ei käytä itsestään kaupunki-nimitystä.

Nykyisen Nurmijärven alueella oli asutusta jo esihistoriallisella ajalla, johon viittaavat arkeologiset löydöt ajoittuvat ajalle 4500–3500 eaa. Keskiajalle tultaessa alueella ei ollut vakituista asutusta, mutta myöhemmin asutus levittäytyi sekä Hämeestä että rannikolta siten, että vuonna 1540 kyliä oli viisitoista ja niissä taloja 115. Hallinnollisesti Nurmijärvi on muodostunut yhdistämällä alueita Lopen, Vihdin ja Helsingin pitäjistä. Itsenäinen seurakunta oli muodostettu jo 1605 ja Nurmijärven hallintopitäjä syntyi vuonna 1775, jolloin alueen asukasluku oli 1471.
Hyvinkää erosi emopitäjästään Nurmijärvestä omaksi kunnakseen 1917 ja Siippoon kylä liitettiin Tuusulaan 1931. Nimensä kunta on saanut keskellä pitäjää sijainneesta järvestä, joka kuivatettiin osittain 1920-luvulla ja kokonaan 1950-luvun lopulla. Toinen suurehko kuivatettu järvi on ollut Perttulassa sijainnut Kuhajärvi. Peltojen osuus kokonaispinta-alasta on Nurmijärvellä suurempi kuin monessa muussa Suomen kunnassa.

Ensimmäiset teollisuuslaitokset syntyivät 1800-luvun lopulla, joukossa myös apteekkari Albin Koposen Nurmijärvelle vuonna 1899 perustama Suomen ensimmäinen lääketehdas. Lääketehtaan päätuotteina oli alvejuuren juurakosta uutettu filisiini, jota myytiin Filisiini- ja Filicon-nimisinä lapamatolääkkeinä. Tehtaan tuottamaa filisiiniä myytiin kapseloituna Kiinaan ja Amerikkaan asti. Nykyisin kauppa, liikenne sekä muut palvelut työllistävät kaksi kolmennesta, teollisuus ja rakentaminen vajaan kolmanneksen ja maatalous runsaat 3 % väestöstä. Suurimpia yksittäisiä työnantajia ovat Altia Oyj ja Teknos Oy Rajamäellä, Polimoon Oy Klaukkalassa sekä Korsisaari Oy.
Nurmijärven huomattavimpia maatiloja ovat olleet Numlahden ja Raalan kartanot.

Kyliä: Herunen, Rajamäki, Röykkä, Klaukkala, Korpi, Korven asema, Leppälampi, Lepsämä, Lintumetsä, Nukari, Numlahti, Nummenpää, kirkonkylä, Metsäkylä, Mäntysalo, Palojoki, Perttula, Raala, Suomies, Uotila ja Valkjärvi.

Nurmijärven nimikkolintu on palokärki (Dryocopus martinus), nimikkoeläin on mäyrä (Meles meles), nimikkokasvi on kivikkoalvejuuri (Dryopteris filix-mas). Kiljavalla sijaitsee kirkasvetinen ja laskuojaton Sääksjärvi, jonka vesi vaihtuu maaperän kautta. Se on itse asiassa Suomen suurin lähde, jota koristavat poikkeuksellisen upeat hiekkarannat. Kaikkiaan Nurmijärven alueella on vain vähän järviä: Valkjärvi Klaukkalan luoteispuolella, Vaaksinjärvi Röykässä ja Herustenjärvet kunnan pohjoispäässä. Pieni osa Vihtijärveä on Nurmijärven luoteiskulmassa.

Palojoen kylässä on vuodesta 1953 lähtien vietetty Taaborinvuoren Kivi-juhlia Aleksis Kiven kunniaksi. Ensimmäinen juhla järjestettiin teatterinjohtaja Vilho Siivolan aloitteesta.
Muutaman kilometrin päässä kirkonkylästä, Helsinki-Hämeenlinna -moottoritien ja vanhan kolmostien välissä, sijaitsee vuonna 2001 valmistunut tanssihalli Ruusulinna.
Nurmijärvellä toimii juniorijääkiekkoseura Kurra juniorit ry, jalkapalloseura NJS sekä luisteluseura (NTL). Nurmijärvi on kotipaikka myös Rajamäen Rykmentille, yhdelle Suomen johtavista suunnistusseuroista. Myös menestynyt salibandyseura SB-Pro on Nurmijärveltä.

Aleksis Kivi ja Nurmijärvi:

A) Kansalliskirjailija Aleksis Kiven kotiseutu Nurmijärvellä on viehättävää maalaismaisemaa ihan Helsingin lähistöllä. Nurmijärvi tarjoaa matkailijalle puhtaan luonnon lisäksi aina myös runsaasti kulttuuritarjontaa Kiven hengessä. Nurmijärvi on nopeasti kasvava 35 000 asukkaan kunta, jonne pyrähtää Hämeenlinnan moottoritietä pitkin puolessa tunnnissa. Päätaajamat Nurmijärven kirkonkylä, Klaukkala ja Rajamäki ovat kaupunkimaisia. Muiden kylien maisemaa leimaavat avarat peltoaukeat, jokiuomat ja metsät kallioseljänteineen. Niitä pitkin autolla ajaessaan tai pyöräillessään ei voi kuin ihmetellä, että ollaan vain tuon pienen matkan päässä pääkaupunkiseudun ruuhkaisesta sykkeestä.

Nurmijärveä ei voi ohittaa käymättä Aleksis Kiven syntymäkodissa Palojoella. Kivi lähti täältä Helsinkiin oppiin jo 12-vuotiaana, mutta kotiseutu oli hänelle aina rakas ja sinne hän sijoitti Seitsemän veljeksen tapahtumat.
Kirjailijan lapsuudenkodiksi sisustetun museon esineistä osa on syntymäkodin alkuperäisesineistöä. Kirjailija itse viihtyi tenavana parhaiten vinttikamarissa ja sinne on koottu hänelle itselleen kuuluneita tavaroita, kuten vaikkapa metsästyslaukku.
Syntymäkoti on avoinna tiistaista-sunnuntaihin 18.5.-31.8, kesällä 10-18. Lisäksi se avataan vielä Aleksis Kiven päivänä 10.10. Kotimuseossa on tänä kesänä Markku Tantun piirrosnäyttely Linnan hirmuinen isäntä ja valokuvanäyttely Aleksis kivi ja Palojoki.
Ihan vastapäätä sijaitsee Taaborinvuoren museoalue, jonka käsityöläismökkien näyttelyt esittelevät 1900-luvun alun käsityöläisten asumista ja ammatteja. Alueella on myös paja ja aittoja. Tapahtumien yhteydessä niissä on nähtävillä työnäytöksiä.
Kivi-juhlat ovat Taaborinvuoren perinne jo vuodesta 1953, jolloin tarjolla on Aleksis Kiven näytelmiä. Tänä kesänä ohjelmistossa jatkavat Paavo Liskin ohjaama Nummisuutarit kesäkuussa ja viime kesän uutuusnäytelmä, Katriina Honkasen käsikirjoittama, ohjaama ja säveltämä Kivimyrsky elokuussa (teksti ja kuvat: MTV3, 6.6.2003).

Nurmijärven kirkko:

B) Nurmijärvi mainitaan ensimmäistä kertaa historian kirjoituksissa 1400-luvulla, jolloin ensimmäinen kirkko oli jo pystyssä. Helsingin pitäjän kappelina Nurmijärvi mainitaan vuonna 1558 ja itsenäisenä seurakuntana vuonna 1658. Nykyistä edeltävän kirkon yksilaivaisen puukirkon kattoa tuijotettiin romahtamisvaaran takia enemmänkin kuin kuunneltiin saarnaa, mikä sai kirkonisät päättämään uuden kirkon rakentamisesta. Siihen aikaan kirkot rakennettiin yleensä kivestä, joten Nurmijärven tilalliset joutuivat lähestymään kirjeitse Ruotsin kuningasta pyytääkseen lupaa puukirkon rakentamiseksi. Nurmijärven nykyinen ristikirkko, joka on neljäs kirkonkylässä, on rakennettu 1793. Kirkon vihki käyttöön 12.10.1793 Porvoon piispa Zacharias Cygnaeus. Pari vuotta myöhemmin pystytettiin kirkon lähelle myös kellotorni.

Nurmijärven uusi ristikirkko oli alkuun vaatimaton. Sen seinien hirret olivat paljaat ja ne olivat ulkoapäin punaisiksi maalatut. Vasta 1822 kirkko sai vuorilaudoituksen, samoin kellotapuli. Seuraavana vuonna Nurmijärvelle tuli kirkkoherraksi rovasti Karl Erik Wallenius, joka hankki kirkkoon myös alttaritaulun, joka sijoitettiin paikoilleen 1831. Sen maalasi muotokuvataiteilija C. P. Elfström, aiheena Kristuksen taivaaseen-astuminen.
Nurmijärven kirkko tunnetaan Aleksis Kiven rippikirkkona (jossa myös morsian on päässyt ripille). "Kirkko on oleva sinusta vähäpätöinen, mutta huomaa kuitenkin tornin tasaiset suhteet, kellojen syvämielinen sointu, saarnastuolin, mutta varsinkin alttarin symmetria ja yksinkertainen sulous, mystillinen majesteetillisuus Kristuksen kuvassa, kun hän väikkyy pilvissä taivaaseen astuessaan", kirjoitti Aleksis Kivi kotikirkostaan 1893 - vähän liioittelevaan sävyyn. Kun kirkkoa katsoo tarkkaan, kaikki parrut eivät ole ihan suorassa. Vatupassi ei ollut siihen aikaan niin tärkeä työkalu.
Joskus 1800-luvun loppupuolella kirkko maalattiin sekä ulko- että sisäpuolelta valkoiseksi, ja yllättävää on, että kaikki lehterien ja saarnatuolin reunojen kuvat peitettiin valkoisen maalin alle. Oliko syynä kuvien lievä amatöörimäisyys, pidettiinkö kuvia katolisiin menoihin viittaavina vai oliko toimenpiteeseen jokin muu syy, ei ole tietoa. Vuosikymmenien kuluttua kirkko oli uuden maalikerroksen tarpeessa ja silloin vanhemmat ihmiset muistelivat, että kirkossa oli ollut alttarin lisäksi myös muita kuvia. Silloin löytyi Aleksis Kiven v. 1863 ystävälleen Svanströmille osoittama kirje, jossa Kivi mainitsee lämpimästi kirkon alttaritaulussa ja myös jossakin muualla kirkon tiloissa sijaitsevasta madonnan kuvasta. Asiaa tutkittiin, ja niin kadoksissa olleet kuvat löytyivät. Ne konservoitiin maalin alta uudelleen nähtäviksemme (tietolähde: 'Jenni ja Mikko').

C) Nurmijärven kunnan rautatiekulttuuria:


Rajamäki:

Nimimerkki "Junafani" kuvasi Rajamäen aseman elokuussa 2008 (Lisenssi, OK * Wikipedia GNU Free Documentation License).

Rajamäen rautatieasema (lyh. Rm) on rautatieasema Suomen rataverkkoon kuuluvalla rataosalla Hyvinkää–Karjaa Rajamäen taajamassa Nurmijärvellä. Liikennepaikka sijaitsee 13 kilometrin päässä Hyvinkään rautatieasemalta. Asemalla on nykyisin ainoastaan tavaraliikennettä ja liikennepaikka on miehittämätön.
Rajamäen talon tuntumaan avattiin laituri Hangon radan valmistuessa vuonna 1873. Rata oli aluksi yksityinen, mutta se siirtyi valtion omistukseen jo vuonna 1875. Talon maille laiturin tuntumaan perustettiin vuonna 1888 hiivatehdas, jonka ympärille kasvoi tiivis yhdyskunta. Tehtaasta kehittyi myöhemmin viinatehdas. Rajamäen laituri korotettiin asemaksi syyskuun alussa 1892 ja samana vuonna valmistui asemarakennus, joka oli ilmeisesti Oulun radan asemien tyyppipiirustusten mukainen. Asemarakennusta laajennettiin vuonna 1908 arkkitehti Bruno Granholmin piirustusten mukaan ja asemalta rakennettiin teollisuusraide Alkon tehtaille. Myöhemmissä muutoksissa asemarakennuksesta poistettiin siinä alun perin ollut poikkipääty.
Rajamäki oli pitkään Nurmijärven suurin taajama, mutta 1960-luvulta lähtien kunnan kasvu alkoi painottua voimakkaasti kunnan eteläosiin, jotka sijaitsivat lähempänä Helsinkiä. Myös matkustajaliikenne suuntautui Rajamäeltä enemmän kirkonkylään ja edelleen kohti pääkaupunkiseutua kuin radan suuntaan. Asemarakennus jäi tyhjilleen vuonna 1973, jolloin aseman toiminnot siirrettiin viereiseen makasiinirakennukseen. Henkilöliikenne Hyvinkään ja Karjaan välisellä rataosalla lopetettiin vuonna 1983. Museovirasto on luokitellut Rajamäen asema-alueen valtakunnallisesti merkittäväksi suojelukohteeksi.
Rajamäen ratapihalla ei nykyisin voi järjestää junien kohtaamisia ilman erityisjärjestelyjä. Yksikään ratapihan sivuraiteista ei ole läpiajettava: täten sivuraiteelle ohjattavan junan olisi peräytettävä sivuraiteelta pois. Ratapihalta on raideyhteys Altian tehtaalle, joka on yksi liikennepaikan suurimmista rautatiekuljetuksien käyttäjistä. Rajamäki toimii myös raakapuun lastauspaikkana. Vuonna 1996 ensi-iltaan tulleen elokuvan Yöjuna alkukohtaukset on kuvattu Rajamäen asemalla (Wikipedia, 2016).

Rajamäen asema Mika Vähä-Lassilan kuvaamana (2003). Käyttölupa "2015-11-A", kiitos.

Rajamäen asema kuvapostikortissa - ajankohta ehkä 30-luvulta - kuvaaja tuntematon.


Juha Kutvonen kuvasi Rajamäellä 22.8.1999: "Rautatiemuseopäivän tilausjuna saapuu Rajamäelle Dr12 2216:n vetämänä. Taustalla (Suomessa) tunnetun juomavalmistajan tehtaat." Käyttölupa "2015-12-H", kiitos.


Periäinen:

C) Eljas Pölhö kuvasi kesäkuussa 1988 Periäisen seisakkeen Nurmijärven kunnan alueella (kiitos käyttöluvasta): Minulla on kauhea aavistus, etten koskaan olisi kuvannut Periäisten seisakkeen kylttiä. Ei se ainoa puute ole, mutta kun olen asunut tästä reilun kilometrin päässä vuosikymmenien ajan vuodesta 1955 alkaen. Muistelen kuvanneeni (yhden kerran), muttei löydy kuvaa eikä negatiivia. Ainoa korvikekuva on Hr1 1004:n vetämä museojuna (tai nostalgiajuna) kesä- tai heinäkuussa 1988. En edes erikseen kirjannut ylös mikä päivä kuvasin junan Periäisissä. Nykyisin tasoristeys tunnetaan nimellä Malkamäki ja sen perusteena lienee Malkamäen teollisuushalli, joka näkyy taustalla (en muista firman virallista nimeä). Itse Periäinen-niminen seisake sijaitsi heti tien toisella puolen, samalla puolen rataa kuin kuvaaja. Siinä oli valkoinen kyltti ja musta teksti; kyltti oli metallitolpassa, missä oli pieni tiedotuslaatikko junien kulkuajoista. Seisake oli sorapohjainen ja siinä taisi olla muutama reunakivi radan puolella.


Korpi:

Jussi Liimatta kuvasi 28.7.2013 (kiitos käyttöluvasta): entinen liikennepaikka nimeltä Korpi rataosalla Hyvinkää - Karjaa (Hangon rata). Paikalle oli Knut Nylander suunnitellut asemarakennuksen jo v.1871. Korven asema oli alunperin tarkoitettu Högforsin eli Karkkilan tehtaiden lastausasemaksi. Korpi muutettiin kuitenkin laituriksi jo vuonna 1909. Paikalle tehtiin uusi laiturirakennus, joka sekin on jo purettu. Vanhempi rakennus oli siirretty asuinrakennukseksi Rajamäelle. Henkilöliikenne loppui paikalla vuonna 1983.

Korven vanhempi asemarakennus Mika Vähä-Lassilan kuvaamana. Käyttölupa "2015-11-A", kiitos.

Korven uudempi asemarakennus Mika Vähä-Lassilan kuvaamana. Käyttölupa "2015-11-A", kiitos.


Kiljava:

Mika Vähä-Lassilan piirros 90-luvulla puretusta Kiljavan laiturirakennuksiesta. Käyttölupa "2015-11-A", kiitos.

Kiljavan laiturivaihteen kohdalla oli aiemmin vain tavaraliikenteen käyttämä Rajamäen aseman alainen Nummelan vaihde. Kiljavan laiturivaihteella oli tärkeä merkitys vuonna 1938 valmistuneen tuberkuloosiparantolan liikennepaikkana. Lisäksi sairaalan lähelle perustettiin ammattiyhdistysopisto 1950. Kiljavan puinen liikennepaikkarakennus valmistui vuonna 1938. Laiturivaihde muutettiin miehittämättömäksi seisakevaihteeksi 1963, tavaraliikenne lopetettiin 1976 ja henkilöliikenne 1983. Laiturirakennus on purettu 1990-luvulla (radan varrella-kirja, 2009).


Röykkä:

Röykän asemarakennus Mika Vähä-Lassilan kuvaamana (2003). Käyttölupa "2015-11-A", kiitos.

Röykän rautatieasema (lyh. Rö) on rautatieasema Suomen rataverkkoon kuuluvalla rataosalla Hyvinkää–Karjaa Röykän taajamassa Nurmijärvellä. Asema rakennettiin ja otettiin käyttöön vuonna 1911 ja suljettiin vuonna 1977.
Röykän asema, joka toimi aluksi läheisen Korven aseman alaisena laiturivaihteena, sijoitettiin paikkaan, jossa rautatie ylitti Helsingin ja Lopen välisen maantien (myöhemmin valtatie 3, nykyisin seututie 132). Paikalla oli myös kestikievari. Karkkilassa sijainneen Högforsin tehtaan kuljetukset siirrettiin Korven asemalta Röykkään vuonna 1909, mutta ne päättyivät jo vuonna 1911, jolloin valmistui Hyvinkään ja Karkkilan välinen kapearaiteinen rautatie. Röykän merkitystä lisäsi myös Nummelan keuhkotautiparantolan (myöhemmin Röykän sairaala) perustaminen vuonna 1903. Asemarakennuksen suunnitteli arkkitehti Bruno Granholm. Röykän aseman merkitys vähentyi 1950-luvulla, jolloin liikennevirrat alkoivat suuntautua maantietä pitkin kohti etelää. Asema alennettiin laiturivaihteeksi vuonna 1967 ja miehittämättömäksi seisakevaihteeksi seuraavana vuonna. Henkilöliikenne Hyvinkään ja Karjaan välisellä rataosalla lopetettiin vuonna 1983. Viimeisinä vuosikymmeninä Röykän asemalla oli tavaraliikennettä läheiselle romuttamolle, jossa romutettiin muun muassa Hr11-vetureita.
Röykän asemarakennus on sulkemisen jälkeen ollut erilaatuisissa käytöissä (mm. taiteilijan ateljee) vuoteen 2000 asti, jolloin sen osti yksityishenkilö. Aseman viimeisin omistaja on televisiojuontaja Ellen Jokikunnas. Asemarakennus muutettiin asuintaloksi vuonna 2008 projektissa, jota esiteltiin televisio-ohjelmassa Joka kodin asuntomarkkinat (Wikipedia, 2016).

Röykän asemarakennus Iltalehdessä joulukuussa 2007 (kuva: Kari Laakso).

Antti Havukainen kuvasi 13.4.2016 Röykän asemalla: "Kalustonsiirto Tampereelta Hankoon ohittamassa Röykän edesmennyttä liikennepaikkaa.". Käyttölupa "2016-1-I", kiitos.

Mahdollisia kysymyksiä, korjauksia tai lisätietoja voi sivuston kokoajille lähettää helposti sähköpostilla:

PALAUTE (e-mail)

Takaisin etusivulle.