NOKIA:
(Svala & Joutsi * viimeisimmät lisäykset: 26.2.2016)

(Wikipedia, 2011): Nokia (vuoteen 1938 asti Pohjois-Pirkkala) on Suomen kaupunki, joka sijaitsee Pirkanmaan maakunnassa. Kaupungissa asuu 31 719 ihmistä, ja sen pinta-ala on 347,76 km², josta 59,58 km² on vesistöjä. Väestötiheys on 110,1 asukasta/km². Nokian naapurikunnat ovat Hämeenkyrö, Pirkkala, Sastamala, Tampere, Vesilahti ja Ylöjärvi, ja sen vaakunan suunnitteli Gustaf von Numers, ja se vahvistettiin vuonna 1951.
Nokia on teollisuuskaupunki ja tunnettujen suomalaisten tuotemerkkien lähtöpaikka, tärkeimpänä matkapuhelinyhtiö Nokia. Kaupunki on kuuluisa kylpylästään, tehtaanmyymälöistään, vesireiteistään ja tapahtumistaan.
Vuonna 1922 Pirkkalan kunta jaettiin Pohjois- ja Etelä-Pirkkalaan rajan kulkiessa Pyhäjärvessä, jonka yli ei tuolloin ollut tieyhteyttä. Vuonna 1938 Pohjois-Pirkkala otti nimekseen Nokia ja samalla Etelä-Pirkkala otti takaisin vanhan emäpitäjän nimen Pirkkala, joka sillä on edelleenkin.
Nokian ja Pirkkalan välinen tieyhteys Rajasalmen yli valmistui vuonna 1973 ja se muutettiin moottoritieksi vuonna 2006, jolloin siitä myös tuli osa valtatie 3:a.
Nokianvirtaan valmistui vuonna 1971 Melon voimalaitos, jossa käytetään hyväksi koko putouskorkeus Pyhäjärvestä Kuloveteen (noin 19,5 metriä). Samassa yhteydessä purettiin hieman ylempänä sijainnut vanha voimalaitos.
1970-luvulla Nokian pinta-ala kasvoi moninkertaisesti, kun silloiset Tottijärven ja Suoniemen kunnat liitettiin siihen. Nokian, Suoniemen ja Tottijärven rajat yhtyivät aikanaan Kivipyykkivuorella, joka on vesistön eteläpuolen korkein maastonkohta (163 metriä merenpinnasta). Kaupunkialueen pohjoispuolella, lähellä Hämeenkyrön ja Ylöjärven rajoja, on jopa 180 metrin korkeuden ylittäviä kallionhuippuja.
Nokialle asutettiin viime sotien jälkeen Pyhäjärven (Vpl) siirtoväkeä.
Sanan ”nois” (monikko ”nokiit”) on väitetty tarkoittavan turkiseläin soopelia, mikä kertoisi siitä, että Nokia oli keskeinen kaupankäyntipaikka, jossa soopelinturkit olivat arvokkain hyödyke. Viimeaikainen tutkimus on kuitenkin arvellut, etteivät soopelit olisi kuuluneet Suomen eläinkuntaan edes muinaisuudessa. ”Nokia” tarkoittaisikin majavaa. Toisaalta sen oletaan tarkoittaneen alun perin musta- tai tummaturkkisia eläimiä, mikä selittäisi sen yhteyden noki-sanaan. Sana nokia esiintyy usein vesistöjen nimissä, joten se on saattanut tarkoittaa turkiseläimen pesimispaikkaa.

Nokian rautatiekulttuuria:

A) Nokian rautatieasema Mika Vähä-Lassilan kuvaamana (lupa 13.5.2011 - tarkka kuvausaika ei tiedossa). Nokian asema on yksi Porin radan alkuperäisistä - rakennettu v.1895. Rakennuksen ulkoasua on remonteissa muutettu paljon sisältä ja ulkoa myöhempinä vuosina, esimerkiksi v. 1906 (Bruno Granholm).
Rata Tampereelta Nokian tehtaille oli avattu jo 1893 ja Nokian asemalta oli tehty kapearaiteinen yhdysrata sulfiittiselluloosatehtaalle. Poriin liikennöitiin joulukuussa 1894 ensimmäisiä kertoja.

Juhani Pirttilahti kuvasi Nokian asemalla 31.12.2012: Porin juna pysähtyy Nokialla. Varsin hiljaisen oloinen asema nykyisin. Kiitos käyttöluvasta.


Ilmeisesti Nokian tehtaiden padon/kanavan rakennustyömailta 1930-luvulla otettu kuva (Pauli Lehtioksa).

(AL, 28.11.2010): Yksi noista vetureista päätyi Nokian virran pohjaankin. Juna oli tulossa sahalta tehtaille päin, kunnes Emäkosken sillan kohdalla ilmeisesti maa petti radalta alta. Veturi vei mukanaan kolme ihmistä, jotka menehtyivät onnettomuudessa. Kaksi heistä oli nuoria veljeksiä, joista toinen oli menossa armeijaan ja toinen päässyt juuri siviilin, kolmas menehtynyt oli n. 30 vuotias veturin kuljettaja. Onnettomuus sattui ilmeisesti sotien jälkeen ja tässä kuvassa saattaa olla onnettomuudessa menehtyneetkin.

Reino Kalliomäki oli lisännyt junaharrastajien nettisivulle mielenkiintoisen kuvan Nokian tehtaiden junasta (käyttölupa 2015-11-B): Vuodelta 1911 No "2" , Tampellan I tyypin veturi , valm. numero 120. Kanavatyön alussa, itse kuljetusosaston päällikkö konemestari Keinonen hytissä. .

Siuron rautatieasema:

B) Siuron rautatieasema Mika Vähä-Lassilan kuvaamana (lupa 13.5.2011 - tarkka kuvausaika ei tiedossa).

Tämä Siuron asemaa Nokialla esittävä alkuperältään postikorttikuva julkaistiin v.1993 Heikki Ylikankaan kirjassa Tie Tampereelle. Kortin kuvausajankohta lienee aika lähellä 'vuoden 1918 tapahtumia'.
Punaisten puolustusrintama Kyröskoskella oli murtunut maaliskuun 22. päivän tienoilla ja punakaartilaiset perääntyivät etelään Siuroa kohden (Tampere-Pori-radan varressa Tampereen länsipuolella). Lähinnä köyhempi kansa ('siviiliväki') lähti myös taistelualueilta pakoon etelää kohti perhekunnittain - naisia ja lapsia jätettiin maataloihin, jos ovet avattiin.
Siuron seudulle punaisia perääntyneitä sotilaita oli alkanut kertyä sen verran, että jonkinlainen puolustusketju oli saatu aikaiseksi radan varrelle.
Vihollista ei saa millään ehdolla laskea rautatielle ja yli Kokemäenjoen, jylisi Tampereen esikunta yöllä sunnuntaita 24.3.1918 vasten Siuron puolustajille. Köyhä punakansa pakeni edelleen Siurostakin Nokiaa kohti.
Punaisten joukossa oli tuossa vaiheessa alkanut näkyä epätoivoa, sotilaat oli heittäneet aseitaan, punaisia käsivarsinauhoja ja puolueen jäsenkirjoja tienoheen ja kyseiset taisteluväsymyksestä kärsineet olivat liittyneet Nokiaa kohti marssiviin siviilijoukkoihin.
Siuroon jääneet punaiset sotilaat olivat majoittuneet Siuron kirkkoon lepäämään, kuivatelleet vaatteitaan ja syöneet Hämeenkyrön meijeristä takavarikoituja juustoja. Sunnuntai-iltapäivällä tuhat punakaartilaista Siurossa oli kokoontunut ja päättänyt lähteä Tamperetta kohti ja sieltä suoraan kotiseuduilleen - tai vielä mieluummin Tampereen loukun ohi suoraan pois. Siuron oma punakaarti oli turhaan yrittänyt nostaa puolustusmielialaa - tässä olikin yksi punaisten suuri ongelma: punakaartilaiset eivät olleet kovinkaan motivoituneita taistelemaan oman suojeluskunta-alueensa ulkopuolella. Hoitakoot itse oman alueensa, oli vastaavissa tilanteissa usein kuultu kommentti.
Tilanne oli kärjistynyt äärimmilleen, jotkut punajoukkojen päälliköt olivat uhkailleet aseilla poistumaan valmistuvia miehiään - ainakin kaksi päälliköä oli ammuttu ja ruumiit upotettu Kuloveteen Siuron aseman eteläpuolelle.
Suuren pakokauhun vallassa punakaartilaiset olivat alkaneet paeta Tamperetta kohti valtaamallaan junalla - osa oli lähtenyt suoraan Kuloveden jään yli etelään, sielläkin oli miestensä eteen juossut punapäällikkö miesten joukosta ammuttu.
Isännyys Siurossa oli vaihtunut lopullisesti 26.3.1918. Samalla oli katkennut punaisten elintärkeä ratayhteys länteen Porin suunnalle. Siuro oli pudonnut hallituksen (=valkoisten) joukkojen käsiin kuin kypsä hedelmä vastoin Tampereen päämajasta omille annettuja ankaria ukaaseja.
Kun valkoisten joukkojen etukärki 200 miehen ja kahden tykin kanssa (majuri Pell) oli tuona päivänä hivuttaunut aivan Siuron aseman välittömään läheisyyteen valmistautuen lopulliseen valloitushyökkäykseen, tiedustelijat olivat tulleet kertomaan ällistyneelle majurille Siuron aseman olevan tyhjillään. Tie Tamperetta kohti oli nyt ollut kiihdyttävän auki.
Myöhemmät sotatapahtumat kuitenkin osoittivat, että Tampereen punaisten puolustajien ainoaksi kestäneeksi puolustuslinjaksi tuli muodostumaan kuitenkin juuri läntinen lohko. Raholan, Epilän ja Pispalan muodostama puolustuslinja jäi kokonaisuutena lopulta valkoisilta nujertamatta, punainen Tampere tuli murtumaan kuitenkin muilta puolustussuunniltaan rytisemällä huhtikuun alussa 1918 (tiedot: erityisesti Heikki Ylikangas: 'Tie Tampereelle').

(Wikipedia, 2009): Siuro on taajama Nokialla kaupungin länsiosassa. Siuro on varsin laaja alue. Siuroon kuuluu myös Siuronkosken länsipuolinen osa, joka on aiemmin kuulunut Suoniemen kuntaan; täällä sijaitsivat Suoniemen kunnan hallintoelimet. Turun ja Porin ja Hämeen läänien raja kulki Siuronkoskea pitkin vuoden 1972 loppuun saakka. Myös Linnavuori lasketaan usein Siuron osaksi. Pohjoisessa alue rajoittuu valtatiehen 11 ja etelässä Kuloveteen.
Vaikka Siuro on varsin kylämäinen, sen suurimmat työllistäjät ovat tehtaita: Sisu Diesel Oy:n moottoritehdas Linnavuoressa ja Purson alumiinitehdas. Siurossa on myös rautatieasema, jossa enää vain tavarajunat pysähtyvät.
Siuro syntyi Siuronkosken ja Tampere–Pori-rautatien risteyskohtaan 1890-luvulla radan valmistuessa. Kylän nimen epäillään olevan saamelaisperäinen ja paikkana se on yli tuhat vuotta vanha.

'PT' lähetti tämän junan ikkunasta ottamansa kuvan 24.6.2011 seuraavalla saatetekstillä: Siuron entisen aseman lähellä oleva silta, tämän sillan pielessä olevan rakennuksen tai juuri kuvan ulkopuolelle jäävän rakennuksen seinässä on joskus lukenut 'Siuron Mylly'-teksti. Minä tykkään tästä maisemasta, se jotenkin rauhoittaa, katson ohikulkiessani aina siltaa, jos istumapaikkani on junassa sillä puolella. Kuvattu alkukesästä 2011.

Reino Kalliomäki kuvasi tämän vuonna 1974 Siuron ja Lukkilan välisellä rataosuudella (käyttölupa 2015-11-B): "H464 pysähtyy seuraavaksi vasta Nokialla. Tällä kalliolla seurasin usein junia. Taustalla näkyvän Selkäsaaren oikealla puolella pilkahtavat junat jo lähes 10 km päässä. Knuutilan kartanon rakennuksia oikealla. Kartanon tasoristeyksessä oli aikoinaan saman niminen seisake. Alempana näky vanha ratalinja. Seutu on luonnonkaunista (yleistä Suomessa), sekä kasveille otollista. Nokianvirran jyrkästi etelään antavissa lehdoissa on mm. vuorijalavametsä ja pähkinäpensaskasvustoja."

Reino Kalliomäki kuvasi tämän vuonna 1974 Jaakkolan ja Haaviston välisellä rataosuudella - noin 5-6 Km Siurosta Tampereen suuntaan (käyttölupa 2015-11-B): "1974 Yksinäinen Huru tulee Siuron suunnasta. Kylän vahtitupa on jo yksityiskäytössä. Tuvan sijainti on tämä, koska valtatien Tampere – Pori/Turku-valtatien muinainen tasoristeys näkyy heti veturin takana. Taustalla ”Hirsivainio”, ja maitolaiturin takana vasemmalla ”Hirsimäki”. En koskaan kuullut jälkimmäistä nimeä tuolla asuessani. Kerrotaan, että nihdit saivat täällä kiinni Nokian taistelusta joen etelärantaa paenneita nuijasotureita. Pyrkivät metsäteitä Hämeenkankaalle. Kuva otettu kylän entiseltä hyppyrimäeltä. Iso kamera, pankromaattinen lasi."


Seisake: Leukaluut:

Eljas Pölhö kuvasi Leukaluut-nimisen seisakkeen Nokialla 29.5.1988 (kiitos käyttöluvasta): Leukaluut on innoittanut moneen kuvaan, mutta yhtään seisakkeen nimikylttiä ei sattunut silmääni. Kyltti oli tolpannokassa laiturilla ja 2-huoneinen odotussali oli ilman liikennepaikkamerkintää.

Tämän kirjoittajalle Leukaluut-niminen seisake herätti tietenkin mielikuvituksen juoksuun 50-luvun lopun ja 60-luvun alkupuolen Pori-Tampereen junamatkoilla. Paikka sijaitsi Kuloveden ja Suoniemen välillä, jossa oli myös seisakkeet Kesäniemi ja Myrrä. Leukaluut kuului Suoniemeen 1973 saakka. Seisake taidettiin lakkauttaa 28.5.1989.

(Kimmo T.Lumirae, 2.2.2013): Leukaluut sijaitsee Sadanleukaluun saaressa ja sen sanotaan olevan hieman hauen leukaluun muotoinen. Muitakin selityksiä on, ja saaressa on ollut jotain ikivanhaa kivirakennelmaakin. Plaza.fi:n keskusteluista löytyy eräs tarina nimelle; tarinat elävät sitkeässä joten ilmeisesti jotain perää näissä on: "Tarina kertoo, että »ryssän vallan aikana» Kauniaisten kartanon vouti (tai renki) Hannu pakotettiin saattamaan sataa venäläistä Myrrän talon rannasta yli järven.
Vouti otti monihankaisen, jo käytännöstä hylätyn kirkkopaatin. Venäläiset rupesivat soutamaan ja vouti piti perää. Kun oli päästy keskelle järveä, vouti sai jalallaan paatin tapin auki (toisten tietojen mukaan hyppäsi paatissa niin että laho pohja meni puhki), ja vettä alkoi tulla paattiin. Juuri kun vouti aikoi hypätä järveen uidakseen turvaan, vihollisen päällikkö tappoi hänet miekallaan.
Uimataidottomat venäläiset hukkuivat kaikki. Siitä pitäen ruvettiin lähellä olevaa saarta kutsumaan Sadan leukaluiden saareksi. Muutamat kertovat jutun sillä tavalla, että vouti Hannu pelastui ja piileskeli sen jälkeen Onniaisten lahden rannalla ja paisteli siellä rapuja.
Karkun Nohkuan kylän Juho Alanen kertoi kuulleensa, että vouti vei saarelle useita paatinlasteja venäläisiä. Kun hän souti viimeisen lastinsa ja oli paatillaan jo palaamassa, viholliset ampuivat hänet veneeseen. Itse he kuolivat kaikki saareen koska eivät osanneet uida. He eivät näet voudin sinne soutaessa tienneet, että Sadan leukaluut oli saari."

Kuljun kartano Suoniemessä (Kuloveden pohjoisrannalla):

C) Kuljun kuulu kartano Magnus von Wrightin öljyväreillä ikuistamana v.1849.

Tämä Magnus von Wrightin kuvaama Kuljun kartano tuli aluksi virheellisesti laitettua Lempäälän kunnan alueelle, missä myös löytyy Kuljun kartano. Asiaan tuli korjaus sähköpostitse:
(Marja-Liisa Linder, museoamanuenssi, FT - Tampereen taidemuseo - Pirkanmaan aluetaidemuseo, sähköposti 1.10.2012): (Lempäälän) sivullasi julkaistu Magnus von Wrightin maalaus ei esitä Lempäälän Kuljun kartanoa vaan entisen Suoniemen kunnan, nykyään Nokian kaupungin, alueella Kuloveden pohjoisrannalla sijaitsevaa Kuljun kartanoa.

Vappukulkue:

D) Reino Kalliomäki lähetti 28.12.2015 (kiitos) kuvan Nokian vappumarssista vuodelta 1966: "Oikealla olevia kerrostaloja kutsuttiin "pistetaloiksi". Kulkue etenee Nokian Valtatietä itään ja on juuri saavuttamassa Välimäen ja Ilkankadun risteyksen. Vuoden 1960 tilastossa kauppalan työikäisistä peräti 60% oli teollisuuden palveluksessa, samaan ylsi Kuusankoski. Nykyään ihan uskomaton luku! 1960-luvulla saatiin valmiiksi uusi amerikkalaismallinen katuverkosto. Leveät kadut, suuret korttelit. Kaksi kaistaa + pysäköinti suuntaansa, nurmikko/puurivikaistale, kevyen liikenteen väylä. Lisäksi risteyksissä oli valmiit tunnelit kaapeleita varten. Ei toiminut. Nykyinen liikekeskusta ei ole ison korttelin kokoinen. Nopeusrajoitus oli 70 km/h. Autokoulussa muistan väitetyn, että muualla ainoastaan Kotkassa oli tämä normaalia korkeampi rajoitus: Tiet sinne ovat pitkät ja vanhassa kaupungissa ruutukaavakadut oli päällystetty pyöreillä nupukivillä. Mitään yleisrajoitusta maanteillä ei vielä ollut. Vappukulkueen pää näyttää kuvassa olevan yhä Kylmänojan tuolla puolen. Olisiko pituutta puoli kilometriä. Oli siinä ihmeteltävää."

Mahdollisia kysymyksiä, korjauksia tai lisätietoja voi sivuston kokoajille lähettää helposti sähköpostilla:

PALAUTE (e-mail)

Takaisin etusivulle.