MYNÄMÄKI:
(Svala & Joutsi * viimeisimmät lisäykset: 9.1.2017)

Mynämäki on Suomen kunta, joka sijaitsee Varsinais-Suomen maakunnassa. Kunnassa asuu 7 844 ihmistä. Mynämäen naapurikunnat ovat Aura, Eura, Laitila, Masku, Nousiainen, Pöytyä, Rusko, Taivassalo, Turku ja Vehmaa. 1. tammikuuta 1977 Mynämäki ja Karjalan kunta liittyivät yhteen yhteisellä päätöksellä. Mynämäki ja Mietoinen yhdistyivät vuoden 2007 alusta alkaen. Uuden kunnan nimeksi tuli Mynämäki ja vaakunaksi otettiin Mietoisten vaakuna. Mynämäen historiallinen ruotsinkielinen nimi on Virmo.
Entisen Mietoisten kunnan alueella sijaitsevat kylät: Aarlahti, Antikkala, Haijainen, Harainen, Heikkilä, Hietamäki, Hiippavuori, Hiivola, Hirmuinen, Hämäläinen, Kaivattula, Kaskinen, Katavainen, Karkoinen, Kaukurla, Kaulakko, Kauvainen, Kivivuori, Koivisto, Kumiruona, Kuneinen, Kurina, Kuuskorpi, Laukola, Lehtinen, Leinakkala, Mannuinen, Mietoinen, Nummi, Orkovakkinen, Palokylä, Pursila, Pyhe, Pyhäranta, Rantavakkinen, Raukkaa, Rauvola, Ravea, Runoinen, Ruonkallio, Saari, Soukko, Sukoinen, Sydänperä, Tavastila, Telkinmäki, Tervoinen, Tiirola, Tuokila, Uhlu, Valaskallio, Vähäkylä.
Mynämäki: Aakula, Asema, Haapainen, Haloila, Halso, Huoli, Hurula, Ihalainen, Jutila, Juva, Kalela, Karhula, Karjakoski, Kasurla, Kattelus, Keijainen, Kintikkala, Kivikylä, Kivistönmäki, Korvensuu, Kukola, Kälälä, Laavainen, Lankkinen, Lemmettylä, Lepistö, Liuskallio, Majalainen, Maunula, Mielismäki, Munnuinen, Munttinen, Mustila, Myllykylä, Mäenkylä, Nakkila, Neuvoinen, Nihattula, Nihdeinen, Nukkila, Nuuskala, Pahikkala, Palolainen, Parsila, Pellilä, Perpoinen, Pursinen, Rahkola, Raimela, Ruotsinmäki, Ruutila, Seppälä, Sunila, Suorsala, Tammisto, Tapaninen, Tarvainen, Tiuvainen, Tursunperä, Vallainen, Vihtamäki, Värräinen.
Entisen Karjalan kunnan alueella sijaitsevat kylät: Haankylä, Haanperä, Kalela, Karjala, Karppinen, Ketelinen, Laajoki, Lemmi, Sairinen, Salavainen, Suojoki, Suutila, Tallola, Vehmalainen, Vuoloinen.
Kunnan alueella on useita pienimuotoisia nähtävyyksiä. Kenties huomattavimmat niistä ovat kunnan kolme kirkkoa. Keskustaajamassa sijaitsevat Mynämäen kirkko ja Mietoisten kirkko ovat keskiajalla rakennettuja kivikirkkoja, Karjalan puukirkko on puolestaan 1800-luvulta. Kunnassa on myös useita pieniä museoita. Karjalan kotiseutumuseo sijaitsee Karjalankyläntien varrella, Laajoella sijaitsee kylämuseo Vihtorin tupa ja Mietoisten keskustassa sijaitsee Maunu II Tavastin kotitilalle perustettu Tavastilan kotiseutumuseo.
Yksi tärkeimmistä museo- ja kulttuuriympäristöalueista kunnassa on rakennussuojelulain nojalla suojeltu kulttuurihistoriallisesti arvokas Korvensuun voimalaitosalue ja Korvensuun voimalaitos- ja konepajamuseo, joka sijaitsee Laajoen ja Suuren Postitien yhtymäkohdassa. Alueen rakennuksiin kuuluu vanha vesivoimalaitosrakennus ja sen kanavarakenteet sekä useita muita rakennuksia, kuten konepaja, maalariverstas, asuinrakennus, kellari sekä talli ja puuvaja. Lounais-Suomen Sähkö Oy hankki 1900-luvun alussa perustetun tehdasalueen omistukseensa vuonna 1937, jonka jälkeen yhtiön uusima vesivoimalaitos oli käytössä vuoteen 1993. Aluetta ovat sen jälkeen kehittäneet museona kunta, kotiseutuyhdistys, maakuntamuseo ja yksityishenkilöt. Konepajan tiloissa toimivassa museossa on muun muassa näytteillä tehtailija Frans Lindströmin rakennuttama ensimmäinen Suomessa valmistettu auto mallia Korvensuu 1913. Se valmistettiin Korvensuun konepajalla vuonna 1913. Pentti Kyrölä rakensi 1940-luvun lopulla kansakoulupohjalta omatekoisen lentokoneen.
Mynämäen arvokkain luonnonnähtävyys on Kurjenrahkan kansallispuisto. Mynämäki on yksi niistä seitsemästä kunnasta, jonka raja kulkee kansallispuistossa sijaitsevan Kuhankuonon eli seitsemän kunnan rajapyykin kautta. Kuhankuono on Mynämäen itäisin piste (Wikipedia, 2017).

Mynämäen kirkot:

A) Nimimerkki "Ekhoc" kuvasi Mynämäen kivikirkon helmikuussa 2005. Lisenssi, OK (public domain/Wikipedia).

Nimimerkki "Albval" kuvasi Mietoisten kivikirkon huhtikuussa 2007. Lisenssi, OK (Creative commons/Wikipedia).

Mynämäen rautatiekulttuuria:

B) Nimimerkki "Albval" kuvasi Mynämäen rautatieaseman tammikuussa 2010. Lisenssi, OK (Creative commons/Wikipedia).

Mynämäen rautatieasema (lyh. Myn, ruots. Virmo järnvägsstation) on rautatieliikennepaikka Suomen rataverkkoon kuuluvalla rataosalla Turku–Hangonsaari eli Uudenkaupungin radalla. Liikennepaikka sijaitsee Asemanseudun kylässä Mynämäen kunnassa, noin neljä kilometriä kunnan keskustaajaman lounaispuolella.
Historia: Liikennepaikka on avattu liikenteelle 1. syyskuuta 1923, jolloin radan ensimmäinen osuus Turusta Mynämäelle asti valmistui. Myös itse asemarakennus valmistui samana vuonna. Rata Mynämäeltä Uuteenkaupunkiin saatiin valmiiksi puolestaan vuotta myöhemmin, vuonna 1924. Asemanseudulle muodostui rautatieaseman ja Junnilan konepajan myötä oma taajamansa, jossa oli 1960-luvulla yli 400 asukasta.
Henkilöliikenne Mynämäen asemalla lakkautettiin vuoden 1993 alussa, yhtä aikaa koko radan kanssa. Myös kaupallinen tavaraliikenne lakkautettiin vajaa kymmenen vuotta tämän jälkeen, 1. kesäkuuta 2002. Vuodesta 2008 liikennepaikka on ollut miehittämätön junakohtauspaikka, ja liikenteenohjaustoiminnot hoidetaan kaukokäytöllä. Liikennepaikka on myös ainoa junakohtauspaikka Turun ja Uudenkaupungin välillä, sillä Raisiossa ei voi järjestää junakohtauksia vaihdeyhteyden puuttumisen vuoksi.
Mynämäen kaksikerroksisen klassistisen V luokan asemarakennuksen on suunnitellut Jarl Ungern, ja se valmistui 1923. Asemarakennus on rakennettu tyyppipiirustusten peilikuvana, ja se on Raision ja Nousiaisten asemien ohella yksi rataosan suurimmista. Asemarakennus oli syksyyn 2008 saakka liikenteenohjauksen käytössä sekä asuinrakennuksena.
Vuonna 2007 asema siirtyi Senaatti-kiinteistöjen myyntikohteeksi. Saaduista tarjouksista huolimatta Senaatti-kiinteistöt viivytteli aseman myynnissä, sillä sitä arveltiin tulevaisuudessa tarvittavan paikallisjunaliikenteessä, eikä vanhoja radanhallintalaitteistoja ollut siirretty tiloista pois, joten kohde poistettiin myynnistä. Asema-alue tuli uudelleen myyntiin keväällä 2011. Asema-alue rakennuksineen on nykyisin asuinkäytössä (Wikipedia, 2017).

Mynämäen asemarakennus Mika Vähä-Lassilan kuvaamana. Käyttölupa "2015-11-A", kiitos.


Hietamäki:

Nimimerkki "Albval" kuvasi Hietamäen rautatieaseman (Mietoinen) huhtikuussa 2007. Lisenssi, OK (Creative commons/Wikipedia).

Hietamäen rautatieasema (lyh. Htm) on Mietoisten Ravean kylässä sijaitseva, Uudenkaupungin radan varressa sijaitseva lakkautettu rautatieasema. Hietamäen rautatieasema on valmistunut vuonna 1924, yhtä aikaa koko Uudenkaupungin radan valmistumisen kanssa. Neljänkymmenen toimintavuoden jälkeen asema alennettiin seisakevaihteeksi 1.10.1963, jolloin myös lipunmyynti asemalla lopetettiin. Vuonna 1970 liikennepaikka muutettiin seisakkeeksi, jolloin myös tavaraliikenne asemalla loppui. Tämän jälkeen asema oli vuosia asuinkäytössä. Aseman tiloissa kokoontui myös paikallinen partiolippukunta.
Liikennepaikalla pysähtyi aseman sulkemisen jälkeenkin tarvittaessa osa rataosalla liikennöineistä henkilöjunista, aina vuonna 1990 tapahtuneeseen liikennepaikan lopulliseen lakkautukseen asti. Lakkautusta edeltävän viimeisen aikataulukauden aikana liikennepaikalla pysähtyi tarvittaessa ainoastaan yksi työläisliikenteeseen tarkoitettu junapari päivässä, juna 373 aamulla ja juna 378 iltapäivällä.
Asema sivurakennuksineen on ollut toukokuusta 2008 lähtien yksityisomistuksessa oltuaan useiden muiden lakkautettujen suomalaisten rautateiden liikennepaikkojen tavoin Senaatti-kiinteistöjen myyntilistalla. Ennen kauppaa huonoon kuntoon päässeen aseman tiloissa oli vuokralla paikallinen partiolippukunta.
Mallipiirustusten mukaan tehdyn asemarakennuksen on suunnitellut rautatiehallituksen arkkitehti Jarl Ungern. Aseman itäpäädyssä sijaitsi alun perin iso varasto ja lastauslaituri ja länsipäädyssä puolestaan oli puuvaja ja pienempi varasto. Kaksikerroksisen keskiosan alakerrassa sijaitsi yhdistetty porraskomero ja eteinen, niiden perässä lipunmyynti- ja odotussali sekä kaksi toimistohuonetta. Yläkerrassa sijaitsi alun perin asemamiehen keittiön ja kahden huoneen asunto. Tilaan on kuulunut myös noin viisi hehtaaria peltomaata asemamiehen viljeltäväksi. Asemarakennus on perustettu harkkoperustukselle, se on vuorattu pystyllä lomalaudoituksella ja sen ikkunat ovat ristipuitteiset. Asemarakennuksen lisäksi tontilla on myös suunnilleen samanikäiset kellari ja sauna. Alun perin tontilla sijaitsi myös vesitorni, josta höyryveturit ottivat vesitäydennystä. Torni kuitenkin purettiin vuonna 1987.
Koppelin talo: Aseman kanssa samaan aikaan sen välittömään läheisyyteen rakennettiin myös Koppelin talo, jonka alakerrassa toimi kauppa ja kahvila aseman perustamisesta aina 1930-luvun lopulle asti. Nykyään myös Koppelin tila on kokonaan asuinkäytössä (Wikipedia, 2017).

Nimimerkki "Albval" kuvasi Yksityisomistukseen siirtyneen Hietamäen aseman talvella 2009 ~ Mietoisissa, Kappelimäentieltä nähtynä. Lisenssi, OK (Creative commons/Wikipedia).

Mahdollisia kysymyksiä, korjauksia tai lisätietoja voi sivuston kokoajille lähettää helposti sähköpostilla:

PALAUTE (e-mail)

Takaisin etusivulle.