MÄNTTÄ-VILPPULA:
(Svala & Joutsi * viimeisimmät lisäykset: 3.1.2018)

Mänttä-Vilppula ~ rautatiekulttuuria:

Vilppulan rautatieasema:

A) Vilppulan rautatieasema Haapamäki-Orivesi-radan itäpuolella - kuvattu 27.10.2010 (S&J).

Vilppulan rautatieasema - kuvattu 27.10.2010 (S&J). Mänttä sijaitsee Vilppulasta noin seitsemän kilometriä itään, eikä sillä ole omaa toimivaa henkilöliikenteen rautatieasemaa.

Vilppulan rautatieasemalla - molemmat kuvattu 27.10.2010 (S&J).


1.

2.

3.

4.

5. 6.

Vilppulan rautatieasemalla ~ kuvat #1-6 otettu kaikki 11.2.2015 (S&J).


Vilppulan rautatieaseman ratapihanäkymiä:

Vilppulan rautatieaseman ratapihalla - vanha varastorakennus (Vankka) - molemmat kuvattu 27.10.2010 (S&J).

Vilppulan rautatieaseman ratapihaa pohjoiseen - kuvattu 27.10.2010 (S&J).


1.

2.

3.

4.

5. 6.

7.

8.

9.

10.

11.

12.

13.

14.

15.

16.

17.

18.

Vilppulan ratapihan näkymiä ~ kuvat #1-18 otettu kaikki 11.2.2015 (S&J).


Kolho (Mänttä-Vilppula):

Kolhon rautatieasema ~ kuvattu 27.10.2010 (S&J).

Kolhon rautatieasema - kuvattu 27.10.2010 (S&J)
.

Kolhon rautatieasema - kuvattu 27.10.2010 (S&J)
.

Näkymä Kolhon rautatieaseman ratapihalta etelään Vilppulaa kohti - kuvattu 27.10.2010 (S&J)
.

Kolhon rautatieasema - kuvattu 11.2.2015 (S&J)
.

Kolhon rautatieasema - kuvattu 11.2.2015 (S&J)
.

Kolhon ratapihalla - kuvattu 11.2.2015 (S&J)
.


Teollisuusrata Mäntän keskustassa ja entinen rautatieasema

Ville Hautamäki kuvasi 29.11.2014: "Museomoottorijunayhdistelmä numerolla #1923 Vilppulasta on saapunut perille Mänttään ja juna tyhjenee matkustajista. Tämän jälkeen juna ajettiin "piiloon" ja tuotiin takaisin asemalle iltapäiväkahden jälkeen." (kiitos * käyttölupa 2016-1-F).


Mäntän entinen rautatieasema. matkustajaliikenne loppui jo vuonna 1953. Rakennús vuonna 1998 lelumuseoksi - kuvattu 27.10.2010 (S&J).

Mäntän entinen rautatieasema nykykunnossaan radan puolelta kuvattuna 27.10.2010 (S&J).


Mäntän rautatieasemalla 1.12.2017 (S&J). Lelumuseon jälkeen ehtinyt toimia vuoden 2015 jälkeen Matkahuoltona - nykyisin yksityisasuntona. Kiitos kutsusta tutustumaan sisätiloihin.

Mäntän teollistuminen alkoi, kun Gustaf Adolf Serlachius perusti paikkakunnalle vuonna 1868 puuhiomon ja 1881 paperitehtaan. Tehtaan kuljetukset edellyttivät toimivia kulkuyhteyksiä ja Serlachius pystyi vaikuttamaan Pohjanmaan radan linjaukseen saaden radan kulkemaan läheisen Vilppulan kautta. Aluksi paperitehtaan tuotteet kuljetettiin Vilppulaan hevoskuormissa maanteitä pitkin, mutta vuosina 1896-97 rakennettiin kapearaiteinen Mäntän rautatie kuljetusten tehostamiseksi. Mäntän asema sijoitettiin tehdasalueelle ja Koskelan pysäkki tehtaiden länsipuolelle.
Leveäraiteinen Valtionrautateiden rata Vilppulasta Mänttään valmistui tammikuussa 1929. Rata rakennettiin pääasiassa kapearaiteisen vierelle ja Mäntän päässä kokonaan uudelle reitille tehdasalueen pohjoispuolelle. Thure Hellströmin suunnittelema asemarakennus ja tavarasuoja olivat valmistuneet jo edellisenä vuonna. Uudella radalla Koskelan pysäkin paikalla oli vain miehittämätön seisake.
Henkilöliikenne siirtyi uudelle radalle syyskuussa 1929. Viimeinen tavarajuna kulki kapearaiteisella toukokuussa 1930. Vanha rata Vilppulaan purettiin, mutta tehdasradat jäivät eelleen käyttöön tehtaiden sisäisessä liikenteessä.
Alkuperäinen puinen veturitalli korvattiin vuonna 1947 tiilisellä veturitallilla, jossa on paikat kahdelle leveillä raiteilla kulkevalle veturille sekä viidelle tehtaan kapearaiteiselle veturille.
Henkilöliikenne lyhyeltä Mäntän radalta lopetettiin 1953. Veturitallin kapearaiteisten paikkojen käyttö loppui jo 1955, leveäraiteisten 1986. Veturitalli on kunnostettu 2003 taidekeskukseksi. Asemarakennukseen sijoittui 1998 lelumuseo.
Mäntän asema on edelleen tavaraliikenteen käytössä tehtaiden ansiosta. Asemarakennus siirtyi Senaatti-kiinteistöille 2007 (Radan varrella, 2009).


Mäntän rautatieasema 27.10.2010 - S&J). Toimi kuvaushetkellä lelumuseona.

Mäntän asemarakennus toiminnassa - edustalla VR-Saab. Kuvan tarina: Kyseinen valokuva sijainnut pitkään kehystettynä kyseisen asemarakennuksen odotushuoneessa lippuluukun kupeella. 1.12.2017 aseman yksityinen nykyasukas kutsui ystävällisesti sisälle tutustumaan ja antoi kuvausluvan tähän mielenkiintoiseen kuvaan. Alkuperäinen kuvaaja ja vuosiluku ei tiedossa.


Mäntän entinen rautatieasema - kuvaushetkellä yksityiskäytössä ~ 1.12.2017 (S&J).

Mäntän ratapihaa asemalta itään, tavaramakasiini vielä varastokäytössä ~ 1.12.2017 (S&J).

Mäntän tavaramakasiinin raiteella seisomassa jokin mielenkiintoinen vihreä kapistus ~ 1.12.2017 (S&J).

Mäntän asema ~ 1.12.2017 (S&J).


Mäntän asemalta näkymä länteen Vilppulan suuntaan, tasoristeys rakennuksen luona ~ 1.12.2017 (S&J).

Mäntän keskustaa halkoo teollisuusrautatie - taustalla Mäntän kirkko. Kuvattu 27.10.2010 (S&J).

Teollisuusrata Mäntän keskustassa kuvattuna 27.10.2010 (S&J) - rata johtaa kuvassa Vilppulan aseman suuntaan.

Samaa rataa kuvattuna itään Serlachiuksen tehtaiden suuntaan, missä sijaitsi matkustajaliikenteen aikaan myös Mäntän rautatieasema. Matkustajaliikenne Mänttään Vilppulasta loppui jo vuonna 1953. Mäntän rautatieaseman tiloihin sijoittui v.1998 lelumuseo - 27.10.2010 (S&J).


G. Anttalainen kuvasi 2.7.2016 ~ Päivän viimeinen HMVY:n juna lähdössä Mäntästä Haapamäelle (lisännyt: Jorma Toivonen) (kiitos * käyttölupa 2015-12-G).


Mäntän–Vilppulan kapearaiteinen rautatie (1897-1930):

Juna Mäntän ja Vilppulan välisellä kapearaiteisella rautatiellä 1900-luvun alkupuolella (lisenssi OK - public domain/Wikipedia).

Mäntän–Vilppulan rautatie oli julkista liikennettä harjoittanut raideleveydeltään 600 mm:n kapearaiteinen rautatie, jonka perustaja oli G. A. Serlachius. 8 km pitkällä radalla oli yleistä liikennettä vuosina 1897–1929. Rata rakennettiin hoitamaan Serlachiuksen Mäntän tehtaiden liikennettä. Se oli Suomen ensimmäinen lajissaan, sillä se aloitti liikenteen noin puoli vuotta ennen kuin Jokioisten rautatie. Mäntän kapearadalla ei ollut koskaan moottorikalustoa. Kuljetustarpeen kasvu aiheutti lopulta sen, että koko rata muutettiin leveäraiteiseksi ja liikenne siirtyi VR:lle.
Gustav Adolf Serlachiuksen merkittävimpänä saavutuksena pidetään hänen vaikutustaan Pohjanmaan radan suuntaukseen Tampereelta kohden pohjoista. Juuri hänen vaikutuksestaan rata linjattiin ja rakennettiin Näsijärven itäpuolelle. Näin syntyi vuonna 1883 Serlachiuksen omistamille Mäntän tehtaille mahdollisuus käyttää Vilppulan asemaa tehtaan tavaraliikenteen välittämisessä. Alkuvuosina Mäntän ja Vilppulan välistä tavaraliikennettä hoidettiin hevoskuljetuksin, mikä tarjosi työtä kymmenille paikallisille hevosmiehille. Kuljetuksiin kokeiltiin myös lauttoja ja matalapohjaisia proomuja, joilla liikennöitiin Melasenkosken ja Keskikosken kautta Kotaselän rannalla Vilppulassa sijaitsevan puuhiomon luokse. Kuljetusten helpottamiseksi Melasenkoskea ruopattiin valtion varoin vuonna 1895, mutta siitä saatu hyöty jäi lyhytaikaiseksi rautatieyhteyden valmistumisen vuoksi.

Kapearaiteisen rautatien kausi: Tampereen ja Haapamäen välisen rautatieyhteyden valmistuttua vuonna 1882 alkoi keskustelu rautatieyhteyden saamiseksi Jyväskylään. Serlachius kannatti Vilppulasta Mäntän ja Jämsän kautta Jyväskylään kulkevaa ratalinjausta. Hanketta vauhdittaakseen hän piti Tampereella 28. maaliskuuta 1889 aihetta käsittelevän julkisen kokouksen, mutta hänen ehdotuksensa ei saanut kannatusta. Ratalinjausta pohtinut työryhmä totesi Mäntän tehtaan sijaitsevan liikenteellisesti niin edullisessa paikassa, ettei radan rakentaminen olisi Mäntän kautta tarpeen. Tärkeämpänä pidettiin lähipitäjien metsien ja maanviljelystilojen saamista rautatieyhteyden läheisyyteen, joten rata rakennettiin Jyväskylään lopulta Haapamäeltä Keuruun ja Petäjäveden kautta.
Koska rautatieyhteyden saaminen Mänttään valtion varoin ei toteutunut, Serlachius aloitti vuonna 1889 kapearaiteisen rautatien suunnittelun Vilppulan ja Mäntän välille. Rautatie sai senaatilta rakentamisluvan 22. tammikuuta 1897, joskin rakennustyöt oli aloitettu jo vuoden 1896 puolella. Rata saatiin valmiiksi jo syksyllä 1897, ja sen pituus oli 6,7 kilometriä. Rakentaminen maksoi yhteensä 194 006 markkaa, josta valtion osuus oli 60 000 markkaa. Ensimmäinen matkustajajuna kulki Vilppulasta Mänttään 17. lokakuuta 1897. Väliaikainen liikenne käynnistyi helmikuussa 1898, ja helmikuussa 1900 rata avautui uusintatarkastuksen jälkeen lopulta yleiselle liikenteelle.
Serlachius omisti sekä radan että sillä liikkuvan kaluston. Vuonna 1907 liikennekalustoon kuului kaksi veturia, kaksi matkustajavaunua ja 69 tavaravaunua. Ensimmäiseen maailmansotaan mennessä veturien määrä lisääntyi neljään ja matkustajavaunujen kolmeen, mutta tavaravaunujen määrä putosi 36:een. Alkuaikoina radalla kulki vuosittain 8 000–10 000 matkustajaa, mutta 1910-luvulla määrä kasvoi kolminkertaiseksi, mihin vaikutti erityisesti Mäntän sellutehtaan rakentaminen. Niinpä vuonna 1920 matkustajamäärä oli jo 51 469. Kaikki rautatietyöläiset olivat yhtiön palkkaamia, ja vuonna 1912 heitä oli kaksitoista. Näiden lisäksi yhtiö maksoi korvauksia Vilppulan asemapäällikölle lastaustoimien valvonnasta. Kasvavasta matkustajamäärästä huolimatta radan tärkein tehtävä oli Mäntän tehtaan tuotteiden siirto Vilppulan asemalla sijaitsevaan makasiiniin, josta ne lastattiin edelleen Valtionrautateiden vaunuihin. Vuonna 1914 Serlachius rakennutti kiskot pohjoisen suuntaan Vilppulan aseman itäpuolitse ja niiden päähän uudet makasiinirakennukset. Raakatavaran lastausta ja purkua varten rataa jatkettiin myös etelään päin Vilppulankosken läheisyyteen. Vuoteen 1920 mennessä radalla kulkevan tavaraliikenteen määrä oli lähes yhdeksänkertaistunut 122 000 tonniin alkuaikojen määrästä.

Leveäraiteistaminen: Mäntän tehtaiden tuotanto kasvoi 1910-luvulla niin suureksi, että kapearaiteisen rautatien kuljetuskyky ei enää ollut riittävä. Sen vuoksi yhtiö teki vuonna 1919 valtioneuvostolle aloitteen radan muuttamiseksi leveäraiteiseksi, mutta se ei tuottanut toivottua tulosta. Yhtiö lähetti uuden anomuksen vuonna 1925, mikä lopulta käynnisti neuvottelut, joiden tuloksena valtio päätti tukea radan rakentamista kahdella miljoonalla markalla. Radan rakentamispäätös syntyi 10. helmikuuta 1927 ja leveäraiteinen rata valmistui niin, että tavaraliikenne voitiin aloittaa 1. tammikuuta 1929 ja henkilöliikenne 1. syyskuuta 1929. Mäntän asema sijoitettiin Virtasalmen itäpuolelle, koska ajatuksena oli jatkaa rataa Jämsään asti. Viimeinen juna kulki kapearaiteisella radalla 10.5.1930 ja radan purku valmistui 28.6.1930.

Veturit: Höyryvetureita oli yhteensä viisi: n:o 1 Krauss 3642/1897, 0-4-2WT(“Liisa“), n:o 2 Krauss 3900/1898, 0-4-2WT (“Pekka“), n:o 3 Tampella 211/1913, 0-6-2T (“Iso-Musta“), n:o 4 Baldwin 16113/1898, 0-4-2ST (“Amerikaanari“,ex-UR2) ja n:o 5, Orenstein & Koppel 6685/1920, 0-6-0T (“Mörssäri“).
Kapearaideliikenne jatkui tehtaiden sisäisenä, loppuun asti höyryvoimaisena aina vuoteen 1955 asti. Viimeisinä liikenteessä olivat veturit 1, 2 ja 5. Viimeisen purkujunan veti mahtavin radan vetureista, raakavoimainen Mörssäri.
Näistä vetureista ei yksikään kelvannut sotakorvauksena eikä myöskään säilynyt. Muukin kapearaideajan kalusto ja rakennukset ovat hävinneet kokonaan, viimeksi Mäntän asema, joka purettiin 1980-luvulla oltuaan loppuaikansa SPR:n paikallisosaston kerhotilana, kunnes paloviranomaiset asettivat rakennuksen käyttökieltoon. Yksi matkustajavaunuista on ollut kesämökkinä Mäntän Vähä-Riihisaaressa vuodesta 1931 lähtien.

Sinisalon perhe (Antti, Matilda, Kosti, Reijo ja Seppo) junanvaunusta tehdyllä "Majalla" Mäntän Vähä-Riihisaaressa vuonna 1935 (lisenssi OK - public domain/Wikipedia).

Mäntän–Vilppulan rautatie eli MWR oli yksi niistä harvoista yksityisistä kapearaiteista, jolla oli oma tunnus. Itse asiassa yhtiöllä ehti olla kaksikin tunnusta: alun perin kirjainmonogrammi sekä vuodesta 1920 liikenteen loppuun yhtiön omasta, vielä nykyään käytetystä kotkatunnuksesta ja rautateiden laippapyörästä muodostettu tunnus.
Yhtiöllä olivat lisäksi ainakin alkuaikoina omat yhtiön kirjainmonogrammilla koristellut kullatut virkapuvunnapit, jotka hävisivät käytöstä Suomen itsenäistymisen aikoihin. Ilmeistä on, että niitä teetettiin vain yksi pienehkö erä, ja kun se loppui, lisää ei hankittu, vaan tyydyttiin VR:n malleihin. Näitä paria poikkeusta lukuun ottamatta virkapuvut olivat täysin VR:n mallisia.
Yhtiön kalustosta, rakennuksista ja henkilökunnasta on säilynyt runsaasti korkealaatuisia kuvia, koska emoyhtiö kuvautti kaikkia näitä runsaasti, osittain tiedotusmielessä. Radalla oli tallien yhteydessä kääntöpöytä ja Vilppulassa kolmioraide. G. A. Serlachius Osakeyhtiö omisti myös lukuisia muita kapearaideratoja, mutta niillä ei harjoitettu julkista liikennettä. Merkittävimmät niistä olivat GAS:n Kankaan tehtaiden 600 mm:n kapearadat (Wikipedia, 2018).

Vilppula-Mäntän kahdeksan kilometriä pitkällä yksityisradalla oli kaksi välipysäkkiä: Koskela (Mäntästä lähdettäessä kilometrin päässä länteen) ja Isoniemi (4 km ennen Vilppulaa)/Radan varrella, 2009).

Koskelan seisake:

Koskelan seisake Mäntän kauppalan keskustassa v. 1957. Veljekset Karhumäen (Kar-Air) postikortista nro 13212 suurennettu (Jorma Rauhala). Matkustajaliikenne on jo päättynyt, mutta odotushuone laitureineen on vielä olemassa. Tasoristeys on yhä olemassaoleva Koulukatu.

(Esa J. Rintamäki, 2017): "Äitini kertoman mukaan hän näki kuinka tämä Koskelan odotushuone nostettiin henkilöliikenteen päättymisen jälkeen kuorma-auton lavalle ja vietiin pois. Saman piirustuksen mukaan oli pykätty Ykspää lähellä Viipuria ja Myllylä Korkeakosken eteläpuolella (jälkimmäinen pienin varauksin). Ovet ovat myöhempää lisäystä. Koskelassa käytössä ollessa ei ovea ollut."

Mäntän kirkko:

B) Mäntän kirkko - molemmat kuvattu 27.10.2010 (S&J).


Kolho (Mänttä-Vilppula):

Kolhon kirkko (Mänttä-Vilppulan kaupunki) - kuvattu 27.10.2010 (S&J)
.

Kolhon kirkko - molemmat kuvattu 27.10.2010 (S&J).

Kolhon kirkon hirsikehikkoinen kellotapuli - 27.10.2010 (S&J).

Mänttä-Vilppula (Kolho):

Vilppula :

C) Vilppulan käsityökeskus sijaitsee aivan Vilppulan rautatieaseman naapurissa - kuvattu 27.10.2010 (S&J).

Vilppulan käsityökeskus - kaikki kolme kuvaa 11.2.2015 (S&J).

(Wikipedia, 2010): Mänttä-Vilppula on Suomen kaupunki, joka sijaitsee Pirkanmaan maakunnassa. Mänttä-Vilppulan naapurikunnat ovat Keuruu, Jämsä, Juupajoki, Ruovesi ja Virrat.
Kaupunki syntyi, kun Mäntän kaupunki ja Vilppulan kunta yhdistyivät Mänttä-Vilppulan kaupungiksi vuonna 2009. Kaupunki piti Vilppulan vaakunan, mutta hallinnon sijaintipaikaksi tuli Mänttä. Kaupungin pinta-ala on 657,1 km², josta 534,49 km² on maata, ja väkiluku 11 447 asukasta. Mänttä-Vilppulan kaupungin vaakunan on suunnitellut Olof Eriksson.

Vilppulan Elämänmäellä olevan luonnonparantolan perustajan E.W.Lybeckin muistomerkillä satunnainen kulkija pysähtynyt 29.5.1971 (kuva: Joutsi).

(Wkipedia, 2011): Elämänmäki oli Vilppulassa 1900-luvun alkuvuosikymmeninä toiminut hermotauti- ja luonnonparantola, jonka perusti 1904 tohtori Edvard Wilhelm Lybeck (1864–1919). Parantolarakennus sijaitsi 15 kilometrin päässä Vilppulan asemalta 189 metriä korkean Elämänmäen päällä josta oli näköala neljälle eri järvelle. Parantolassa käytettiin hoitomuotoina ravinto-, ilma- ja aurinkokylpyjä, uintia, savihauteita sekä paastoa ja siellä oli potilaina monia sen ajan kuuluisuuksia kuten Akseli Gallen-Kallela, Mathilda Wrede, Järnefeltit, Juhani Aho, Ilmari Kianto ja F. E. Sillanpää.
Lybeckin hoitomenetelmissä oli lähtökohtana se olettamus, että ihminen on osa luontoa, ja että luonnon rauha ja kauneus sinällään ovat parantavia elementtejä.


Mänttä:

Kaikki tässä olevat kuvat Mäntän keskustasta ovat päivämäärältä 27.10.2010 (S&J).

Wäinö Aaltonen, 'Kubistinen Aleksis Kivi' (1930/1950), pronssi.

Kaksi alinta kuvaa ovat Mäntän kirkkopuistosta.


Mäntän tehtaat:

Mäntän tehdas - kuvattuna 27.10.2010 (S&J).


Kolho (Mänttä-Vilppula):

Postitien ja Kyläkirkontien risteyskulma Kolhon kylällä - kuvattu 27.10.2010 (S&J).

('Kolhon nettisivut', 2010): Kolhon kylä sijaitsee Pirkanmaalla, Mänttä-Vilppulan kaupungin pohjoisosassa kahden järven Ukonselän ja Kaijanselän välisellä kannaksella. Luonto on täällä hyvin kaunista. Puhtaat ja kalarikkaat vedet houkuttelevat retkeilijöitä, lomailijoita ja kalastuksen harrastajia.
Kylän keskustassa Kaijanselän rannalla sijaitseva vierasvenesatama on omilla veneillä saapuvien matkailijoiden käytössä. Lähistöllä sijaitseva ravintola Ukonselkä ja camping -alue tarjoaa matkailijalle monipuolista palvelua.
Kolhon taajama on saanut käyttönimensä seudun suurimmasta talosta Kolhon talosta, joka on ollut saman suvun hallussa aina 1500-luvulta lähtien.
Kolhon alueen asukasluku on noin 1350, ja pinta-ala vesistöineen on noin 80km2.
Junaan pääsee jälleen Kolhon asemalta ja juna pysähtyy Kolhossa 16 vuoden tauon jälkeen! Jokainen vuoro menee myös Haapamäelle.


Kolhon asuinrakennuksia:

Kolhon kirkon kupeelta löytyy tämä idyllinen pihapiiri - kuvattu 27.10.2010 (S&J)
.

Samainen Kolhon kirkon läheinen pihapiiri - kuvattu 27.10.2010 (S&J).

Edellisten kuvien vaaleansinisen talon naapurista, kirkon kupeelta - kuvattu 27.10.2010 (S&J).

Mahdollisia kysymyksiä, korjauksia tai lisätietoja voi sivuston kokoajille lähettää helposti sähköpostilla:

PALAUTE (e-mail)

Takaisin etusivulle.