LOPPI:
(Svala & Joutsi * viimeisimmät lisäykset: 7.8.2017)

A) Loppi (ruots. Loppis) on kunta Kanta-Hämeen maakunnassa. Lopen asukasluku on 8 098 ja sen pinta-ala on 655,97 km2. Kunnan väkiluku on kasvanut viimeisten vuosikymmenten ajan. Lopen naapurikunnat ovat Hyvinkää, Hämeenlinna, Janakkala, Karkkila, Riihimäki, Tammela ja Vihti.

Lopen kylät: Hunsala, Joentaka, Kormu, Launonen, Loppi, Läyliäinen, Ourajoki, Pilpala, Räyskälä, Sajaniemi, Salonkylä, Teväntö, Topeno ja Vojakkala.

Lopen halki kulkee Forssan ja Riihimäen välinen kantatie 54. Lopen kautta kulki aikoinaan Helsingin ja Hämeenlinnan välinen valtatie 3 ja sen reittiä noudattaa nykyinen seututie 132 Läyliäisten kautta Vihtijärvelle ja edelleen Helsingin suuntaan. Tiestä erkanevat Läyliäisissä seututie Karkkilaan ja yhdystie Hyvinkäälle. Vanhan valtatie 3:n pohjoispää toimii yhdystienä Launosista Janakkalaan. Lopen luoteiskulmaa sivuaa historiallinen Hämeen Härkätie.
Lopella on kulkenut kaksi kapearaiteista rautatietä, jotka kummatkin on purettu. Kunnan eteläosan halki kulki vuosina 1911–1967 käytössä ollut Hyvinkään–Karkkilan rautatie, jolla oli rautatieasemat Läyliäisissä ja Hunsalassa. Riihimäen–Lopen rautatie kulki Launosten kautta.

Lopen kirkko on uusgoottilainen 1800-luvun lopulla rakennettu punatiilikirkko. Lopen vanha kirkko, pyhän Birgitan mukaan nimetty Santa Pirjon kirkko, on taas Suomen vanhimpia puukirkkoja. Se on noin 300 vuotta vanha. Lopen kautta kulkee historiallinen Hämeen Härkätie (yhdystiet 2824 ja 2831) kunnan luoteisosassa Pernunnummen alueella.
Jatkosodan loppuvaiheessa vuonna 1944 marsalkka Mannerheimin metsästysmaja purettiin Itä-Karjalan Lieksajärveltä. Metsästysmaja pystytettiin uudelleen Lopelle kevätkesällä 1945, marsalkan itsensä hankkimalle maa-alueelle Puneliajärven rannalle. Marsalkka saapui majalle ensimmäisen kerran juhannuksena 1945, jolloin kenraalimajuri Erkki Raappana luovutti juhlallisesti majan avaimet sen isännälle. Viimeisen kerran Mannerheim kävi majalla kesällä 1948. Lähellä Räyskälää sijaitseva metsästysmaja toimii nykyään matkailunähtävyytenä. Metsästysmajan läheisyydessä sijaitsee kenttävartiomuseo ja tilausravintola.
Lopella on Räyskälän lentokenttä, jolla toimii Suomen ilmailuliittoon kuuluva Suomen Urheiluilmailuopisto. Samassa yhteydessä sijaitsee Räyskälän lentokenttärata, jossa ajetaan vuosittain ratamoottoripyöräilyn SM-osakilpailu.
Räyskälän kentän lähellä sijaitsee Ison-Melkuttimen järvi, joka on suosittu laitesukelluskohde. Alueella on Komion luonnonsuojelualue, jonka läpi kulkee vaellusreitti Luutaharjun Samo.

Lopen kunnan vaakunan on suunnitellut erikoistaiteilija Olof Eriksson. Sisäasiainministeriö on vahvistanut vaakunan vuonna 1952 vaakunaselityksellä "kilpi aalto-korosteisesti puna–hopeakatkoinen; siinä vuorovärinen raudanmerkki". Vaakunan aaltokorko kuvaa Lopen järvien runsautta, ja raudan merkki Lopen järvistä entisaikaan nostettua järvimalmia.
Kansantarun mukaan Lopen Kaakkomäellä asui muinoin jättiläisenhahmoinen piru. Kun Lopen vanhaa kirkkoa, Santa Pirjon kirkkoa, rakennettiin 1600-luvulla, piru yritti häiritä rakentamista ja raivostui, kun kirkon kelloja soitettiin. Piru yritti tuhota kirkon kellotapulin ja heitti sitä suurella lohkareella. Kivi lensi kuitenkin kirkon yli Tiirinkalliolle Loppijärven rantaan, josta kivi kammettiin järveen. Kivi järvessä toi onnettomuutta: karjaa sairastui ja eläimiä kuoli. Niinpä kyläläiset kampesivat kiven ylös kalliolle ja karjaonni palautui.

Kun Riihimäen–Lopen rautatie valmistui vuonna 1907, Ansalalaisille tehtiin erkaneva Kallelan metsärata. Tälle kapearaiteiselle radalle he hankkivat hevosvetoisen kiskovaunun, ”körö-körö-kärryn”, jolla heidän oli tapana laskea mäkeä alas Riutansuolle ja sieltä loppumatka jalkaisin. Radan pituus oli aluksi 2 km ja myöhemmin vähän yli 6 km.
Loppi on tunnettu perunanviljelystä. Peruna onkin kuikan ohella valittu Lopen nimikkolajiksi (Wikipedia, 2017).


Markku Ilari Manninen kuvasi Lopen keskustassa 29.7.2017 (käyttölupa 2017-6-A * kiitos).

Lopen tiilikirkko:

B) Markku Ilari Manninen kuvasi Lopen tiilikirkon 29.7.2017 (käyttölupa 2017-6-A * kiitos). Lopen kirkko on uusgoottilainen 1800-luvun lopulla rakennettu punatiilikirkko.


Lopen vanha kirkko eli Santa Pirjon kirkko. Kuvasi nimimerkki "Hyperboreios" kesällä 2007 (lisenssi, OK ~ public domain).

Yrjö Sakari Yrjö-Koskisen Lopen yhteydet:

C) Yrjö Sakari Yrjö-Koskisen muistomerkki Lopen tiilikirkon edustalla ~ Markku Ilari Manninen kuvasi 29.7.2017 (käyttölupa 2017-6-A * kiitos).

Yrjö Sakari Yrjö-Koskinen (vuoteen 1882 Georg Zacharias Forsman, kirjailijanimi Yrjö Koskinen, 10.12.1830 Vaasa – 13.11.1903 Helsinki) oli vapaaherra, senaattori, professori, historioitsija, poliitikko ja vanhasuomalainen suomalaisuusmies, Suomalaisen puolueen puheenjohtaja J. V. Snellmanin jälkeen.
Lukion päätösvaiheessa Vaasassa Forsman joutui kärhämään koulun rehtorin kanssa, koska hän oli priimuksena ajanut oppilaiden yhteisiä asioita. Seurauksena oli, että lukion päästötutkinnossa 12. kesäkuuta 1847 hän sai käytöksestä arvosanakseen tyydyttävän, mutta kaikissa lukuaineissa, suomen kieli mukaan lukien, oli arvosana kiitettävä. Juhannusaattona hänestä tuli ylioppilas ja hän sai koko maassa sen vuoden parhaan äänimäärän. Mutta ennen kirjoittautumistaan yliopistoon hän lähti kahdeksi syyslukukaudeksi Hämeenkyröön, johon hänen isänsä oli siirtynyt kirkkoherraksi. Tarkoituksena oli opiskella pohjoisen Hämeen maaseudulla eritoten suomen kieltä.
Rahvaan parissa: Suomen kielen oppiminen ei ollut helppoa. Käytössä oli vain Renvallin kielioppi, Heleniuksen sanakirja, Suomen kansan sananlaskut ja epämääräinen joukko muita pieniä kirjasia. Keskeiseksi oppimistavaksi muodostuikin ahkera keskustelu tavallisen pitäjänrahvaan kanssa, se korvasi teoreettiset puutteet. Tulevalle tiedemiehelle ominaisella perusteellisuudella Forsman teki pitkiä matkoja kävellen sekä oman pitäjän alueella että myös naapuripitäjiin. Näin hän tutustui kansaan ja sen elämään, kieleen ja tapoihin.
Kesällä 1848 Forsman sai Hämeenkyröön oivallisen opettajan, kun Antero Warelius tuli sinne Sasslinin koulun opettajaksi (Jumesniemen kirkko-koulu). Hän antoi Forsmanille lukuisia hyödyllisiä neuvoja ja opasti hyvään kielenkäyttöön. Matkoillaan pitäjän eri kulmilla Forsman tutustui myös tulevaan puolisoonsa, edellisen kirkkoherran tyttäreen Sofia Fransiska Fribergiin. Nuoret päättivät jo tuolloin, että heidän yhteinen kotikielensä tulisi olemaan suomi. Pitkän yhteisen elämän jälkeen Sofia kuoli vuonna 1895. Seuraavana vuonna, tuolloin jo hyvin arvostettu yhteiskunnallinen vaikuttaja, Yrjö Sakari Yrjö-Koskinen avioitui Sofia Theodolinda Limónin kanssa. Tämä oli kollega Johan Adrian Hanssonin leski (Wikipedia, 2017).

Yrjö-Koskinen, Yrjö Sakari ( Forsman, Georg Zacharias) * (10.12.1830 Vaasa – 13.11.1903 Hki):
• Historiantutkija, yliopiston opettaja, valtiomies (senaattoriksi vuonna 1882), vapaaherra.
• Loppi-Seura pystytti vuonna 1962 kirkon kupeeseen Armas Hutrin suunnitteleman muistopatsaan, presidentti Urho Kekkonen vaimonsa Sylvin kanssa kunnioitti paljastustilaisuutta läsnäolollaan.
• Ylioppilaaksi tultuaan opiskeli suomea Hämeenkyrössä, missä isänsä toimi kirkkoherrana, Hämeenkyrössä on runoiltu mm. ”Honkain keskellä”, mutta Loppi ihmisineen ja pyrintöineen oli Yrjö-Koskisen miehuuden ja vanhuuden päivien maisemaa.
• Vaimonsa ystävätär oli neiti Ida Sadenius, joka avioitui Lopen kirkonkylän Uotilan omistajan Karl Fredrik Anderssonin kanssa, heidän kehotuksestaan Yrjö-Koskiset lomailivat kesällä 1869 kirkonkylän Pietilässä.
• Samana kesänä Yrjö-Koskiset tutustuivat pappilassa asuvaan kirkkoherra Branderin perheeseen, jonka tyttären Elinin kanssa Yrjö-Koskisten poika Yrjö myöhemmin avioitui.
• Y. S. Yrjö-Koskisesta tuli kirkkohra Branderin kuoltua hänen lastensa holhooja.
• Loppijärven maisemat miellyttivät professoria ja syksyllä hän osti maanvilj. Juhana Okslahdelta 3/8 alkuperäisestä Leppälahden perintötilasta 3000 markan kauppahinnalla (1/8 manttaalia ja pinta-ala n. 150 tynnyrinalaa, mistä peltoa n. 15 tynnyrinalaa).
• Ensimmäisen kesän perhe asui väentuvassa, sitten valmistui uusi asuinrakennus, sitten raivattiin piha- ja puutarhamaata, erityisesti Sofia-rouva kunnosti ympäristöä; ”Tämä Leppälahti on kuin hänen luomansa”, kirjoitti professori vaimonsa muistosanoissa.
• Maanviljelyksen hoito kesäisin antoi Yrjö-Koskiselle tervetullutta vaihtelua professorin viran hoitoon sekä moninaisiin valtiopäivämiehen ja senaattorin tehtäviin.
• Lapsille Leppälahti oli jonkinlainen kasvatuksen välikappale, mutta hyvin rakas; ”Emännälle se melkein loppuun saakka oli pelkkää rasitusta ja kerran jo olimme sopineet etsiä ostajia. Mutta poikien mielipaha ja meidän molempia rakkaus paikkaan, johon oli uhrattu niin paljon työtä ja harrastusta, esti lopullisen kaupanteon”, muisteli professori kesällä 1896.
• Leppälahdessa vieraili mm. unkarilainen tutkija, akateemikko Pàl Hunfalvy, Viron kansallisrunoilija Lydia Koidula isänsä J. V. Hansenin kanssa, Ida Aalberg, monet aate- ja työtoverit, Lopella kesiään viettäneet kulttuurihenkilöt, joiden kanssa Yrjö-Koskiset osallistuivat kesäiseen seuraelämään.
• Toimeenpani kesällä 1872 arpajaiset pitäjän lainakirjaston hyväksi.
• Lähellä sydäntä oli erityisesti kansansivistystyö, hän yritti saada syntymään pitäjään lukutupia, lahjoitti puolisensataa teosta lainakirjastolle.
• Valmisti kesällä 1878 sääntöjä säästöpankkia varten ja oli hankkimassa niille senaatin vahvistuksen.
• Osallistui alkuvaiheessa Etelä-Hämeen Maalaisseuran toimintaan.
• Myöhemminkin antoi pojalleen Laurille ohjeita mm. osuusmeijerin ja apteekin saamiseksi pitäjään.
• Haapamaja Loppijärven rannalla oli Yrjö-Koskiselle rakas työ- ja oleskelupaikka (siellä EI ole sanoitettu laulua ”Honkain keskellä”).
• Syksyllä 1889 Yrjö-Koskinen osti kirkkoherranleski Rosa Branderilta Ilkon tilan ja harjoitti siten maanviljelystä sekä Leppälahdessa että Ilkon tilalla; Ilkon tilan hän myi vuonna 1897.
• Vuonna 1896 Yrjö-Koskinen myi vaimonsa kuoltua Leppälahden pojalleen Laurille, jonka jälkeen oleilu Leppälahdessa väheni eikä hänellä enää ollut omaisuutta Lopella • Yrjö Sakari Yrjö-Koskinen avioitui uudelleen vuonna 1896 Suomen ensimmäisen naiskirjailijan Theodolinda Hanssonin kanssa (kirjailija Hilja Haahti oli Th. Hansson tytär hänen ensimmäisestä avioliitostaan).
• Senaattorin toimi ja suomalaisen puolueen johtamisen vaatimat tehtävät pitivät sortovuosina Yrjö-Koskisen kiinteästi Helsingissä.
• Leppälahti on edelleen Yrjö-Koskisen suvun hallussa.
• Leppälahden mailla on siirtokivilohkareeseen kiinnitettynä prof. Armas Hutrin ateljeessa valettu Lydia Koidulan reliefi muistona Viron kansalliskirjailijan vierailusta Leppälahdessa.

Läyliäisten seuraintalo:

D) Markku Ilari Manninen kuvasi Läyliäisten seuraintalon 29.7.2017 – nimenä osuvasti Seurala. (käyttölupa 2017-6-A * kiitos).

Mahdollisia kysymyksiä, korjauksia tai lisätietoja voi sivuston kokoajille lähettää helposti sähköpostilla:

PALAUTE (e-mail)

Takaisin etusivulle.