Vuoden 1918 sota-aikaa Loimaalla:

D)
Loimaan rautatieaseman vesitorni räjäytettynä keväällä 1918.

Rautatiesilta räjäytettynä Loimaalla keväällä 1918.
Loimaan suojeluskunta perustettiin 22.4.1917 - aluksi nimellä Järjestystoimikunta. Porista saatujen esikuvien mukaan nimi muutettiin elokuussa 1917 muotoon Loimaan seudun suojeluskunta. Ensimmäinen suojeluskunnan päällikkö oli Kalle Piki.
Ennen kevättä 1917 punaiset työväkeen kuuluneet olivat alkaneet lakkoilla ja vaatia työpäivän pituuksiin muutoksia ja palkkoihin korotuksia. Kevätkylvöt uhkasivat jäädä suorittamatta - nälänhädän partaalla olevassa maassa se olisi ollut valtakunnallinen katastrofi.
Villiintynyt lakkolaisjoukko oli jo aikaisemmin piirittänyt asevoimin Pohjan, Krapin ja Alatuomolan talot perheineen, koska näiden talojen isännät eivät olleet totelleet lakkolaisten määräyksiä.
Uuden järjestystoimikunnan ensimmäinen toimintakohde olikin kerätä aseita ja käydä vapauttamassa mainittujen talojen isäntäperheet lakkolaisten painostuksesta. Vapauttaminen onnistui ilman mainittavia yhteenottoja ja pari päivää myöhemmin lakkolaiset ilmoittivat tyytyvänsä työnantajan asettamiin ehtoihin.
Loimaan järjestyskunta osallistui kesän 1917 aikana vielä Metsämaalla ja Ypäjällä suoritettuihin maatalouslakkojen rajoittamisiin. Metsämaalla päästiin päivässä takaisin normaaliin työjärjestykseen, mutta Ypäjällä lakko kesti viisi viikkoa.
Ypäjällä lakkolaisilla oli apunaan venäläisiä sotilaita, jolloin toisinaan käyttämään ampuma-aseitakin. Yksi lakkolainen sai kahakoissa surmansa. Tapahtuman johdosta järjestetyillä syksyn 1917 käräjillä yli 2000 mielenosoittajaa vaati nyt jo suojeluskunnan nimellä esiintyneitä 'valkoisia' vastuuseen kuolemantapauksesta. Loimaan suojeluskunnan vahvuus järjestyksenpidossa oli vain 150 jalkamiestä ja 42 ratsumiestä.
Valtakunnallisen yleislakon puhjettua 13.11.1917 suojeluskunnilla ja lakkolaisilla riitti töitä. Vampulan, Alastaron ja Loimaan suojeluskuntalaiset kohtasivat Turusta vahvistuksia saaneet lakkolaiset Haitulan sillan luona - syntyi tulitaistelu, josta punaiset perääntyivät rautatieaseman suuntaan.
Vesikosken sillalla syntyi 21.11.1917 uusi tulitaistelu, jossa kaksi suojeluskuntalaista kaatui, punaisten puolelta kaatui yksi. Punaisten saadessa kuularuiskuja avukseen, suojeluskuntalaiset katsoivat parhaaksi ratkaisuksi vetäytyä Lauttakylään. Perääntyessä suojeluskuntalaisista yksi jäi kiinni ja hänet surmattiin paikalla.
Varsinaisen vuoden 1918 'kansalaissodan' alettua eteläinen Suomi jäi punaisille ja pohjoinen Suomi valkoisille. Loimaan alueella sotatoimet jäivät aluksi pohjoiseen pyrkivien valkoisten ja heidän siirtymistään estävien - Loimaankin seutuja hallitsevien punaisten välisiksi taisteluiksi. Kiinnisaadut vastapuolen sotilaat yleensä teloitettiin paikalla.
Loimaan suojeluskuntalaisista vain noin 35 taistelijaa selvisi läpi valkoisten pohjoisille alueille, suurin osa ei hyvin vaaralliseen siirtymiseen lähtenyt mukaan lainkaan vaan tyytyi pysyttelemään kotiseudullaan lähinnä 'piilossa'. Valkoisten puolelle päässeet aloittivat useissa tapauksissa heti sotakouluttautumisen Vimpelin tai Vöyrin valmennuskursseilla.
Punaiset antoivat Tampereen menetyksen jälkeen omilleen 11.4.1918 käskyn koko Lounais-Suomen tyhjentämisestä. Katkeamaton pakolaisten virta alkoi kulkea Loimaan läpi. Piiloutuneet suojeluskuntalaiset alkoivat varovasti ottaa yhteyksiä toisiinsa ja tehtiin yrityksiä saada luotettavia tietoja taistelurintamien tapahtumista.
Ensimmäiset pohjoista edenneet valkoiset sotilaat saapuivat Loimaalle 22.4.1918. Valkoiset miehittivät ensimmäisenä Loimaan rautatieaseman. Loimijoen eteläranta miehitettiin ja valkoiset asettuivat asemiinsa Puujalkalasta Vesikosken paperitehtaalle asti.
Saman päivän illalla punaiset yrittivät vielä Ypäjän suunnalta hyökkäystä rautatieasemalle - tarkoitus oli kaapata viljat Hirvikosken vailjavarastolta, mutta yritys epäonnistui.
Loimaan suojeluskunta perustettiin muuttuneissa oloissa 'uudestaan' 23.4.1918 Länsi-Suomen Osake-Pankin Loimaan konttorissa tuomari Paavo Wahlroosin puheenjohdolla. Hänet valittiin myös suojeluskunnan johtomieheksi.
Suojeluskunnan ensimmäiset työtehtävät oli punaisten vankien oikeudeneteen saattaminen. Monet maanviljelijät ja teollisuuslaitosten johtajat menivät omista entisistä työmiehistään takuuseen ja niin elämä alkoi yllättävän nopeastikin palautua Loimaan seudulla entisille urilleen työn merkeissä. Vangeille jaettiin paikkakunnalla paljon armahduksia, vakavimmat tapaukset vaativat vankien siirtoja eteenpäin mm. ulkopaikkakuntaisten vaatimuksistakin johtuen.
 
Vesikosken silta räjäytettynä kesäkuun 17. päivänä 1918.
|