LOIMAA:
(Svala & Joutsi * viimeisimmät lisäykset: 28.6.2017)

(Wikipedia, 2011): Loimaa on kaupunki Varsinais-Suomessa. Se on seutukuntansa keskus ja luonteeltaan maaseutukaupunki. Loimaaseen liitettiin Alastaro ja Mellilä 1. tammikuuta 2009 ja Loimaan kunta 1. tammikuuta 2005, jolloin Loimaan vaakunaksi tuli entisen Loimaan kunnan vaakuna. Tätä ennen Loimaan kuntaan oli vuonna 1976 liitetty Metsämaa.
Loimaan naapurikunnat ovat Huittinen, Humppila, Koski Tl, Marttila, Oripää, Punkalaidun, Pöytyä, Somero, Säkylä ja Ypäjä.
Loimaan nykyisiä taajamia ovat suuruusjärjestyksessä Loimaan kaupungin keskusta, entinen Loimaan kunnan keskustaajama Hirvikoski sekä entisten Alastaron ja Mellilän kuntien keskustaajamat.
Kaupungin keskustassa on palveluita ja kerrostaloja, mutta kävelymatkan päässä keskustasta alkavat omakotitalot. Jonkin verran keskustaa on hiljentänyt suurmyymälöiden nouseminen kaupungin pohjoislaidalle Turusta Tampereelle johtavan Valtatie 9:n varteen.
Maisemat Loimaalla ovat suurelta osin savitasankoa, josta suuri on raivattu pelloksi. Vaihtelua tuovat saveen uurtuneet jokiuomat, kalliosydämiset moreenimäet ja paikoin suot, joihin kuuluu muun muassa Eksyssuo Kosken, Someron ja Ypäjän rajalla, sekä kaksi harjujaksoa. Näistä toinen seurailee Loimaan rajoja lännessä ja toinen pohjoisessa, entisen Metsämaan kunnan alueella, missä pinnanmuodot ovat hieman vaihtelevampia. Täällä Valtatie 2 kulkee pitkin harjua noin 15 kilometrin matkan Humppilan Venäjän ja Loimaan Leppijärven välillä. Kantatien 41 varrella Alastaron länsiosassa maisemaa hallitsee Koskelta ja Mellilästä Säkylään ulottuvaan harjujaksoon liittyvä Virttaankankaan harjualue.
Loimaan keskustan, Hirvikosken ja Alastaron taajamien läpi virtaa Tammelasta alkunsa saava ja Huittisissa Kokemäenjokeen laskeva Loimijoki, jonka vesi on alueen savimaiden takia väriltään ruskeaa. Alastarolla siihen laskee Loimaan pohjoisosien ja Metsämaan kirkonkylän halki virtaava Loimijoen suurin sivujoki Kojonjoki, joka saa alkunsa Forssan Koijärvestä. Etelästä Loimijokeen laskee Alastarolla Mellilästä alkunsa saava Niinijoki ja lähellä Hirvikoskea Loimaan Joenperän kylästä alkunsa saava Petäjoki. Järviä on vain muutamia lähinnä harjujen liepeillä.

Loimaan rautatieasema:

A) Loimaan rautatieasemalla - kuvattu Turkuun matkalla olleesta junasta 1.7.2010 (S&J).

Visa Pöntinen kuvasi tämän Loimaan rautatieasemalla 29.5.2014 (käyttölupa 2016-1-D, kiitos).

Reino Kalliomäki kuvaili Loimaan ratapihan rakennuskantaa 21.7.1972: "Rataosaston tukikohta ilmeisesti. Hyvänmittainen palohaka ja heittoämpärit resiinatallin oven pielessä. Kuinkahan paljon puuta käytettiinkään kaikenlaiseen lämmitykseen? Muistan miten kotipysäkin Högfors-kamiina hehkui punaisena. Komein näkemäni tuli paloi ankaralla pakkasella Ylivieskan asemaravintolan uuneissa. Niitä oli salissa neljä, aina kaksi selätysten, pystypilareiden molemmin puolin . Roihut olivat raivoisat ja parin viikon kuluttua kuulinkin rakennuksen palaneen. Muistaakseni samanlaiset rakennukset olivat muillakin isoilla asemilla." Käyttölupa "2015-11-B", kiitos.

Ari-Pekka Lanne kuvasi Loimaan ratapihalla 20.1.2016: "Tv1 Jumbo 933 (Tampella 484/1938) sivuuttaa Ferrin hinaamana pysähtymättä ammoisilta höyryveturiajoilta periytyvän vesitornin. Jo varsin korkeaan ikään ehtinyttä veturivanhusta kestitettiin Turun pippaloissa ilmeisen hyvin, joten vesitykselle ei laajojen ja avarien sekä laakeiden, silmänkantamattomiin ulottuvien peltoaukeiden ympäröimällä Loimaalla sitten ollutkaan tarvetta." Käyttölupa "2015-12-J", kiitos.

Mellilä (liittyi Loimaan kaupunkiin 1.1.2009):

B) Mellilän asemarakennus Mika Vähä-Lassilan kuvaamana. Käyttölupa "2015-11-A", kiitos. Henkilöliikenne loppui 1990, asema yksityiskäytössä.

Mellilä on Suomen entinen kunta, joka sijaitsee Varsinais-Suomen maakunnassa, Länsi-Suomen läänissä. Vuoden 2009 alusta Mellilä liittyi Loimaaseen yhdessä Alastaron kanssa. Mellilän rajanaapureita ennen kuntaliitosta olivat Loimaan ja Someron kaupungit sekä Koski Tl:n, Pöytyän, Marttilan ja Ypäjän kunnat (Wikipedia, 2016).

Huovintie:

Esko Maasalon ilmakuva Huovintien kohdalta 7.6.1997, kiitos käyttöluvasta.

Loimaan saha:

C) Reino Kalliomäki kuvasi Loimaan sahalla vuonna 1974: "Kaksoisraidesilta Loimaan sahalla. Raideleveys 600 mm, kaksisuuntainen ja kapearaiteinen. Parisensataa metriä alavirtaan on rautatiesilta. Sahan lautatarhalla Loimijoen takana ei ollut enää tyypillisiä taapelien välisiä raiteita, pelkästään iso lenkki. Trukit hoitivat hommat, silta vaan ei niille soveltunut." Käyttölupa "2015-11-B", kiitos.

Vuoden 1918 sota-aikaa Loimaalla:

D) Loimaan rautatieaseman vesitorni räjäytettynä keväällä 1918.

Rautatiesilta räjäytettynä Loimaalla keväällä 1918.

Loimaan suojeluskunta perustettiin 22.4.1917 - aluksi nimellä Järjestystoimikunta. Porista saatujen esikuvien mukaan nimi muutettiin elokuussa 1917 muotoon Loimaan seudun suojeluskunta. Ensimmäinen suojeluskunnan päällikkö oli Kalle Piki.
Ennen kevättä 1917 punaiset työväkeen kuuluneet olivat alkaneet lakkoilla ja vaatia työpäivän pituuksiin muutoksia ja palkkoihin korotuksia. Kevätkylvöt uhkasivat jäädä suorittamatta - nälänhädän partaalla olevassa maassa se olisi ollut valtakunnallinen katastrofi.
Villiintynyt lakkolaisjoukko oli jo aikaisemmin piirittänyt asevoimin Pohjan, Krapin ja Alatuomolan talot perheineen, koska näiden talojen isännät eivät olleet totelleet lakkolaisten määräyksiä.
Uuden järjestystoimikunnan ensimmäinen toimintakohde olikin kerätä aseita ja käydä vapauttamassa mainittujen talojen isäntäperheet lakkolaisten painostuksesta. Vapauttaminen onnistui ilman mainittavia yhteenottoja ja pari päivää myöhemmin lakkolaiset ilmoittivat tyytyvänsä työnantajan asettamiin ehtoihin.

Loimaan järjestyskunta osallistui kesän 1917 aikana vielä Metsämaalla ja Ypäjällä suoritettuihin maatalouslakkojen rajoittamisiin. Metsämaalla päästiin päivässä takaisin normaaliin työjärjestykseen, mutta Ypäjällä lakko kesti viisi viikkoa.
Ypäjällä lakkolaisilla oli apunaan venäläisiä sotilaita, jolloin toisinaan käyttämään ampuma-aseitakin. Yksi lakkolainen sai kahakoissa surmansa. Tapahtuman johdosta järjestetyillä syksyn 1917 käräjillä yli 2000 mielenosoittajaa vaati nyt jo suojeluskunnan nimellä esiintyneitä 'valkoisia' vastuuseen kuolemantapauksesta. Loimaan suojeluskunnan vahvuus järjestyksenpidossa oli vain 150 jalkamiestä ja 42 ratsumiestä.

Valtakunnallisen yleislakon puhjettua 13.11.1917 suojeluskunnilla ja lakkolaisilla riitti töitä. Vampulan, Alastaron ja Loimaan suojeluskuntalaiset kohtasivat Turusta vahvistuksia saaneet lakkolaiset Haitulan sillan luona - syntyi tulitaistelu, josta punaiset perääntyivät rautatieaseman suuntaan.
Vesikosken sillalla syntyi 21.11.1917 uusi tulitaistelu, jossa kaksi suojeluskuntalaista kaatui, punaisten puolelta kaatui yksi. Punaisten saadessa kuularuiskuja avukseen, suojeluskuntalaiset katsoivat parhaaksi ratkaisuksi vetäytyä Lauttakylään. Perääntyessä suojeluskuntalaisista yksi jäi kiinni ja hänet surmattiin paikalla.

Varsinaisen vuoden 1918 'kansalaissodan' alettua eteläinen Suomi jäi punaisille ja pohjoinen Suomi valkoisille. Loimaan alueella sotatoimet jäivät aluksi pohjoiseen pyrkivien valkoisten ja heidän siirtymistään estävien - Loimaankin seutuja hallitsevien punaisten välisiksi taisteluiksi. Kiinnisaadut vastapuolen sotilaat yleensä teloitettiin paikalla.
Loimaan suojeluskuntalaisista vain noin 35 taistelijaa selvisi läpi valkoisten pohjoisille alueille, suurin osa ei hyvin vaaralliseen siirtymiseen lähtenyt mukaan lainkaan vaan tyytyi pysyttelemään kotiseudullaan lähinnä 'piilossa'. Valkoisten puolelle päässeet aloittivat useissa tapauksissa heti sotakouluttautumisen Vimpelin tai Vöyrin valmennuskursseilla.

Punaiset antoivat Tampereen menetyksen jälkeen omilleen 11.4.1918 käskyn koko Lounais-Suomen tyhjentämisestä. Katkeamaton pakolaisten virta alkoi kulkea Loimaan läpi. Piiloutuneet suojeluskuntalaiset alkoivat varovasti ottaa yhteyksiä toisiinsa ja tehtiin yrityksiä saada luotettavia tietoja taistelurintamien tapahtumista.
Ensimmäiset pohjoista edenneet valkoiset sotilaat saapuivat Loimaalle 22.4.1918. Valkoiset miehittivät ensimmäisenä Loimaan rautatieaseman. Loimijoen eteläranta miehitettiin ja valkoiset asettuivat asemiinsa Puujalkalasta Vesikosken paperitehtaalle asti.
Saman päivän illalla punaiset yrittivät vielä Ypäjän suunnalta hyökkäystä rautatieasemalle - tarkoitus oli kaapata viljat Hirvikosken vailjavarastolta, mutta yritys epäonnistui.

Loimaan suojeluskunta perustettiin muuttuneissa oloissa 'uudestaan' 23.4.1918 Länsi-Suomen Osake-Pankin Loimaan konttorissa tuomari Paavo Wahlroosin puheenjohdolla. Hänet valittiin myös suojeluskunnan johtomieheksi.
Suojeluskunnan ensimmäiset työtehtävät oli punaisten vankien oikeudeneteen saattaminen. Monet maanviljelijät ja teollisuuslaitosten johtajat menivät omista entisistä työmiehistään takuuseen ja niin elämä alkoi yllättävän nopeastikin palautua Loimaan seudulla entisille urilleen työn merkeissä. Vangeille jaettiin paikkakunnalla paljon armahduksia, vakavimmat tapaukset vaativat vankien siirtoja eteenpäin mm. ulkopaikkakuntaisten vaatimuksistakin johtuen.

Vesikosken silta räjäytettynä kesäkuun 17. päivänä 1918.

Loimaan suojeluskunnan ajoilta (1917-1944):

E) Loimaan suojeluskuntatalo Heimolinnan rakennustoimikunta vuoden 1924 tienoilta. Eturivissä vasemmalta: Erkki Halme, K.J.Heinonen, pankinjohtaja E.G.Väätänen, aluepäällikkö Mäkinen, Sakari Lehtonen, Vihtori Kunnas ja Pauli Vesanto.
Takarivissä vasemmalta: Erkki Perheentupa, Mauri Knuutila, Frans Nahila, Mauri Rantasalo, Eelu Piki, Kaarlo Kari, Yrjö Rantanen, Urho Vähätalo ja Vilho Markula.

Loimaan suojeluskunnan esikuntaa 1920-luvun alusta: edessä vasemmalta Mauri Rantasalo ja K.J.Heinonen. Takana vasemmalta Paavo Isotalo ja Yrjö Rantanen.

Loimaan suojeluskunnantalo 'Heimolinna' rakennuksen vihkiäisten aikaan marraskuussa 1925 (suunnittelija: Mauri Knuutila).

Loimaa voitti Eestin pesäpallossa 16.9.1935:

F) Loimaa voitti Eestin pesäpallossa 4-0 syyskuussa 1935. Avausheiton suoritti suojeluskunnan johtomiehiin kuulunut, Loimaan kauppalan valtuuston puheenjohtaja, pankinjohtaja E.G.Väätänen (kuva oikealla).

(M.Rasilainen, 2001): Kauppala oli juhlaliputettu, kun maanantaina 16. päivä syyskuuta 1935, Eestin voittoisa pesäpallomaajoukkue saapui Loimaalle. Edellisenä päivänä Turun Urheilupuistossa pelatussa maaottelussa, olivat suomalaiset joutuneet taipumaan kansallispelissään heimoveljiensä edessä niukasti, mutta kiistattomasti, juoksuin 3-4. Loimaalla eestiläiset eivät enää juhlineet, vaan Palloilijat näytti naapureille kaapin paikan selvin numeroin 4-0.
Kauppalaan oli julistettu yleinen liputuspäivä. Se antoi juhlavat puitteet eestiläisten vierailulle. Kauppalan johtohenkilöt veivät eestiläisvieraat ensin tervetuliaskahville. Sen jälkeen oli vuorossa käynti Loimaan Savialueen Maamieskoululla, jonka upeita tiloja vierailla oli mahdollisuus ihailla. Lopuksi oli vuorossa käynti juuri valmistuneella paloasemalla keskustassa. Suomen ja Eestin lipuilla reunustetulle urheilukentälle saapui noin tuhat katselijaa, kun kello lähestyi puoli kuutta. Sää oli kaunis ja lämmin. Loimaan Suojeluskunnan torvisoittokunta soitti marssia, kun molemmat joukkueet astelivat kentälle. Miesten seistessä pelikiilassa soittokunta esitti "Maamme"- laulun. Sävelhän on sama kummankin maan kansallislaulussa. LP:n puheenjohtaja Into Lehtonen luovutti Eestin joukkueen kapteenille Matiisenille muistoksi tinamaljakon. Hutunkeitossa Eesti joutui ensiksi sisävuoroon. Avausheiton suoritti Loimaan kauppalan valtuuston puheenjohtaja, pankinjohtaja E.G. Väätänen. Pelituomarina toimi kuten Turun ottelussakin sotilasohjaaja Lasse Elomaa ja Turun malliin ottelu selostettiin kovaäänisillä yleisölle.

Loimaan viljavarasto:

G) Markku Ilari Manninen lähetti 19.6.2017 tämän kuvan valtion viljavarastosta Loimaalla (Kiitos - käyttölupa 2017-6-A).

Loimaan viljavarasto on Loimaan maamerkki, joka näkyy kilometrien päähän peltojen ja metsien yli. Viljavaraston 75 metriä korkeat suursiilostot rakennettiin 1980-luvulla, jolloin Valtion viljavarasto vielä piti yllä suuria varmuusvarastoja. Radio Melodian Loimaan lähetin 91,8 MHz sijaitsee Loimaan viljavaraston huipussa (Wikipedia, 2017).

Alastaro (liittyi Loimaan kaupunkiin 1.1.2009):

H) Nimimerkki "Hotarju" kuvasi Alastaron kirkon kesällä 2011. Lisenssi, OK (GNU Free Documentation License/Wikipedia).

Alastaro on entinen Suomen kunta, joka nykyään on osa Loimaata ja sijaitsee Varsinais-Suomen maakunnassa. Alastaron kunta liittyi yhdessä Mellilän kanssa Loimaaseen vuoden 2009 alusta. Kunnan pinta-ala oli 258 neliökilometriä ja asukasluku noin 3 000. Ennen kuntaliitosta Alastaron naapurikuntia olivat Huittinen, Loimaa, Oripää, Punkalaidun, Säkylä, Vampula ja Yläne. Vuoteen 1976 naapurikuntiin kuului myös Metsämaa. Alastaroon kuului myös muusta kunnan alueesta erillään ollut Orisuon alue (Wikipedia, 2017).

Mahdollisia kysymyksiä, korjauksia tai lisätietoja voi sivuston kokoajille lähettää helposti sähköpostilla:

PALAUTE (e-mail)

Takaisin etusivulle.