LOHJA:
(Svala & Joutsi * viimeisimmät lisäykset: 1.1.2017)

A) Lohja rautatiepaikkakuntana:

Nimimerkki "Abc10" kuvasi Lohjan rautatieaseman julkisivua vuonna 2011. Lisenssi, OK - GNU Free Documentation License/Wikipedia.

Nimimerkki "EelisP" kuvasi Lohjan rautatieasemalla vuonna 2007. Lisenssi, OK - Creative Commons/Wikipedia.

Mika Vähä-Lassila kuvasi Lohjan rautatieasemalla. Käyttölupa "2015-11-A". kiitos.


Reino Kalliomäki kuvasi Lohjan asemalla vuonna 1983: "Kevyesti kiihdyttää Deeveri kohti Hyvinkäätä. Kaupungin sijainti harjun toisella puolella on jäänyt mieleeni, sillä äitini kertoi matkustaneensa avonaisella vaununsillalla Lohjalle 30-luvulla. Hän oli pyytänyt konduktööriä huolehtimaan, että jää pois oikealla asemalla. Kovasti hän oli hämmästynyt, kun kehotettiin jäämään junasta keskellä metsää!" Kiitos käyttöluvasta, "2015-11-B".

Jorma Toivonen kuvasi 24.3.2007: "Lohjan sivuutus klo 17.31.". Käyttölupa "2015-12-G", kiitos.

Jorma Toivonen kuvasi 30.8.1985: "Kiire olisi perjantai-illan viettoon, mutta Lo:lla joutuu odottelemaan vastaan tulevaa ilmeisesti (Ri-)Hy-Kr museo-junaa 1004:n vetämänä." Käyttölupa "2015-12-G", kiitos.

Arto Lopia kuvasi Lohjalla 12.7.2006: "Lohjan veturitallikin on vielä pystyssä vaikka paikoin on pahasti päässyt rapautumaan." Käyttölupa "2016-12-B", kiitos.

Hyvinkää–Karjaa-rata on Suomen rataverkon osuus Hyvinkään ja Karjaan välillä. Rataosuuden pituus on 99 kilometriä, se on yksiraiteinen ja sähköistämätön. Rataosalle valmistui joulukuussa 2009 kulunvalvonta ja kauko-ohjaus, jolloin radioloppuopastinjärjestelmä poistettiin käytöstä. Samalla Kirkniemen junasuoritus lopetettiin. Rataosalla on ainoastaan tavaraliikennettä, kalustonsiirtoliikennettä ja satunnaista museojunaliikennettä. Radan tärkeimpiin teollisuusasiakkaisiin kuuluu Sappi-konsernin Kirkniemen paperitehdas. Radalla kulkee neljä tavarajunaparia päivässä.
Historia: Tämä rata on alkuaan osa Hyvinkään ja Hangon välistä, Suomen ensimmäistä yksityisin varoin rakennettua leveäraiteista rautatietä. Rataosuus rakennettiin vuosina 1871–1873, ja sen rakentamisen rahoittivat pietarilaiset liikemiehet. Hankkeen etuna nähtiin Hangon edullinen sijainti talvisatamana, joka pysyi pitkään jäätymättömänä ja mahdollisti siten ulkomaankaupan talviaikanakin. Toiminta osoittautui kuitenkin tappiolliseksi, pietarilaiset liikemiehet menettivät omaisuutensa ja rata päätyi valtion omistukseen parin vuoden kuluttua sen avaamisesta.
Henkilöliikennettä rataosalla on ollut jonkin verran. Karjaan ja Hyvinkään välistä tarjontaa alettiin vähentää vähäisten matkustajamäärien vuoksi 1970- ja 1980-lukujen vaihteessa. Aluksi 1980-luvun alussa osa junavuoroista korvattiin kahdella linja-autolla ajettavalla vuoroparilla. Vuonna 1983 henkilöjunaliikenne lakkautettiin kokonaan ja liikennettä hoidettiin arkipäivisin kulkeneilla neljällä vuoroparilla. Liikennettä hoidettiin näin muutaman vuoden ajan ja matkustajamäärien vähennyttyä oli 1990-luvun alkuun mennessä jäljellä enää kaksi linja-autolla ajettua vuoroparia. Kysyntä linja-autoliikenteelle on ollut niin heikkoa, että vuoden 2006 kesällä lakkautettiin viimeinen yhteen suuntaan kulkenut Helsinki–Saukkola–Hyvinkää-vuoro. Hyvinkäältä Rajamäelle liikennettä on runsaasti ja samaten myös Hanko–Karjaa–Lohja–Nummela-välillä. Välillä Lohja–Rajamäki ei ole kysyntää, sillä päämatkustajavirrat kulkevat läheisiin kuntakeskuksiin ja Helsinkiin, joten poikittaisliikennetarve on vähäistä. Kaukoliikenteen osana reitti voisi toimia, mutta vaihtajat jäisivät muutamaan päivässä (Wikipedia, 2016).

Hyvinkää-Hanko -rautatien rakennutti yksityinen osakeyhtiö vuosina 1871-73, mutta se ostettiin Valtionrautateiden osaksi kaksi vuotta myöhemmin. Venäläisten hallitsema Hankoniemen rautatieosakeyhtiö rakensi Lohjan rautatieaseman neljän kilometrin päähän kirkosta Ventelän ratsutilan maalle. 1900-luvun alkuvuosina otetussa postikorttikuvassa on vuonna 1873 valmistunut asemarakennus, joka korvattiin uudella vuonna 1928.


Lohjan satamarata on rautatie, joka ulottuu Lohjan rautatieasemalta Ventelästä Pitkäniemeen, Lohjanharjun länsipuolelle. Radan rakennus aloitettiin vuonna 1927 ja päättyi vuonna 1928. Lohjan satamarata korvasi Lohjan sähkörautatien vuonna 1930, jolloin kaikki liikenne siirtyi satamaradalle. Satamaradan liikenne koostui lähinnä tavarajunista, jotka kuljettivat lastia Pitkäniemen paperitehtaille. Tavarajunaliikenne päättyi satamaradalla vuonna 2010, jonka jälkeen sillä on kulkenut vain satunnaista museojunaliikennettä. Satamarata suljettiin Lohjan rautatieasemalta keväällä 2013. Toistaiseksi viimeinen satamaradalla kulkeva juna oli Porvoon museorautatie ry:n järjestämä lättähattukyyti elokuussa 2012 (Wikipedia, 2016).

Nimimerkki "Matlet" kuvasi Lohjan satamaradan raiteet Mondin päässä 29.7.2015 (lisenssi, OK * Creative Commons/Wikipedia).

B) Kirkniemi * Jönsböle

(Wikipedia, 2012): Kirkniemi on Lohjan 30. kaupunginosa. Se sijaitsee Virkkalasta lounaaseen. Kaupunginosan nimi tulee alueella sijaitsevasta Kirkniemen kartanosta. Puhekielessä Kirkniemellä tarkoitetaan usein myös suurta osaa Jönsbölen kaupunginosasta. Myös Kirkniemen paperitehdas sijaitsee Jönsbölessä.

Jönsböle on Lohjan 17. kaupunginosa, joka sijaitsee noin kymmenen kilometriä keskustasta ja viisi kilometriä Virkkalasta Lohjansaaren suuntaan. Alueella sijaitsee yksi Lohjan hiekkarannoista, Lasitehtaanranta, jossa on uimaranta sekä erikseen hyppytelineet 3, 5 ja 7,5 metriä. Jönsbölessä sijaitsee myös Sappi Limitedin Kirkniemen paperitehdas, jossa on kolme paperikonetta. Tehdas työllistää lähes 800 työntekijää. Suurta osaa Jönsbölen alueesta kutsutaan puhekielessä Kirkniemeksi, vaikka varsinainen Kirkniemen kaupunginosa sijaitseekin Jönsbölestä etelään.

Eljas Pölhö kuvasi tämän 13.9.2010 (kiitos käyttöluvasta): Hr1 1021 lähti Kirkniemeltä veturina Nummelaan.

Kirkniemen asemalla 13.9.2010 - kuvasi Eljas Pölhö (kiitos käyttöluvasta): Hr1 1021 matkalla Karjaalta Nummelaan junan T3647 eteen. Kirkniemellä oli pieni kuvaussessio.

Antti Havukainen kuvasi 12.8.2012 Kirkniemen asemalla: "vaihtotyöt on suoritettu ja tässä odotellaan Riihimäeltä saapuvan höyryjunan kohtaamista kesäillan kiireettömässä tunnelmassa." Käyttölupa "2016-1-I", kiitos.

Kirkniemen paperitehdas

C) Kirkniemen paperitehdas Lohjalla. Aiemmin osa M-Realia, 1. tammikuuta 2009 lähtien osa Sappi Limitediä. Kuvasi 26.1.2008 Matias Raita (julkaisu lisenssin puitteissa - kiitos).

D) Lohjan muita rautatiepaikkoja:


Muijala:

Mika Vähä-Lassila piirros Muijalan rautatieasemasta. Käyttölupa "2015-11-A", kiitos.

Muijalan laiturivaihde korvasi aiemman Nummenkylän laiturin vuonna 1893. Muijalan laiturirakennus sijaitsi erikoisesti korkealla, huomattavasti radan tasoa ylempänä. Muijalan pysäkin lähettyville rakennettiin vuonna 1934 kivinen holvikaarisilta, jonka alitse johdettiin uuden Helsingin-Turun valtatien liikenne. Muijala muutettiin miehittämättömäksi seisakevaihteeksi 1952, mutta vuosina 1962-68 se oli miehitettynä linjatoimistona. Henkilöliikenne loppui 1972 jatkuakseen taas lyhyen kauden 1974-77. Liikennepaikkarakennus paloi kesäkuussa 1994 (Radan varrella, 2009).

Arto Lopia kuvasi 4.8.2006 Muijalan sillalla (T3679). Käyttölupa "2016-12-B", kiitos.


Tytyri:

Tytyrin asema ja ratapiha vanhassa kuvassa (Pauli Rauhalan kokoelmat; Radan varrella-kirja, 2009).

Lohjan satamaradan rakennustyöt aloitettiin tammikuussa 1927. Noin 5,5 kilometrin pituiselle radalle perustettiin Lohjan kauppalan pysäkki, jonne valmistui ilmeisesti Thure Hellströmin suunnittelema pysäkkirakennus sekä ratapiha 1928. Tavaraliikenne aloitettiin joulukuussa 1928, henkiläliikenne siirtyi vanhalta kapearaiteiselta radalta uudelle 1930.
Vaikka Lohjan kauppala kohosi sotien jälkeen yli 10.000 asukkaan keskukseksi, ei lyhyellä satamaradalla kannattanut harjoittaa henkilöliikennettä, vaan keskustasta kuljettiin autoilla Lohjan asemalle tai lähemmäs Keskilohjalle. Henkilöliikenne satamaradalla lopetettiin 1936. Liikennepaikan nimi muutettiin Tytyriksi vuonna 1969, kun Lohjan kauppalasta tuli kaupunki.
Sivuraiteet ja vaihteet purettiin 1997. Liikennepaikan kohdalle avattiin kuitenkin tilausliikenteen käyttöön Lohjan museon seisake 1999. Varsinaiseksi liikennepaikaksi satamaradalle jäi Lohjanjärvi, joka sijaitsee Tytyristä eteenpäin (Radan varrella-kirja).

Esko Peranto kuvasi syyskuussa 2000 Tytyrin raiteella (Lohjan kirkonkylä) - erikoiskalustoa liikkeellä. Käyttölupa "2017-1-A", kiitos.


Keskilohja:

Mika Vähä-Lassila piirros Keskilohjan rautatieasemasta. Käyttölupa "2015-11-A", kiitos.

Keskilohjan seisake oli Lohjan 11. kaupunginosassa Keskilohjalla sijaitseva rautatieliikennepaikka, jossa aikanaan oli myös asemapalvelut. Se sijaitsi noin 1,5 kilometrin päässä kaupungin keskustasta ja noin kolmen kilometrin päässä Lohjan rautatieasemalta. Henkilöjunat pysähtyivät seisakkeella 1980-luvun alkuun saakka, jolloin Hyvinkään ja Karjaan välinen henkilöjunaliikenne lopetettiin.
Laiturirakennus valmistui 1921 (Thure Hellström), muuttui miehittämättömäksi tavaraliikenteen loppuessa 1952. Henkilöliikenne koko radalta loppui 1983 ja liikennepaikka suljettiin. Asemarakennus paloi tuhopoltossa heinäkuussa 1996. Asemarakennus oli juuri ennen tuhoutumistaan myyty Lohjan kaupungille. Viimeiseksi Keskilohjalle jäänyt Lemminkäisen vaihde purettiin 1992 (Wikipedia, 2016/Radan varrella-kirja, 2009).


Virkkala:

Reino Kalliomäen kokoelmista: "Noin vuodelta 1905. Postikortti, Virkkalan asema. Tässä kuvassa on alkuperäinen , kivetty laituri. Paineita jatkamiseen taitaa olla. Juna saapuu Lohjan suunnasta, ja veturi näyttää A3 "Lankkihatulta". Rataa seuraa lennätinlinja, koskapa siinä on vain yksi lanka. Kuvasta jäi pois vain "Wirkby Wexel"-teksti. Vaihde (-teet?) olivat siis tiellä seisovan kuvaajan takana. Katon uljaiden koristeiden tukena ovat luonnonkäppyrät oksapuut. Kortti on kulkenut, mutta leimattu postipysäkkileimalla, jossa ei ole päiväystä. Postipysäkkijärjestelmä otettiin käyttöön säästö/tehostussyistä. Postijuna seisahtui pysäkille aikataulun mukaan, ja pysäkki oli siis miehitetty. Pysäkinhoitajalla oli käytössään tuo rivileima." Käyttölupa "2015-11-B", kiitos.

Virkkalan rautatieasema postikortissa (Matti Parkkosen kokoelmat): "1910 Kulkenut postikortti: Turku - Koski TL * 25.VII.16 * Kortin julkaisija H.Enqvist Bok - Pappershandel * Lojo". Käyttölupa "2015-12-F", kiitos. Laiturilla ilmeisesti pakaasivaunun rata. Kahta edellistä kuvaa on melenkiintoista vertailla keskenään. Lippumies on sama ja laituria on jo jatkettu.


Mika Vähä-Lassila piirros Virkkalan uudemmasta rautatieasemasta (käyttöön 1925, Thure Hellström). Käyttölupa "2015-11-A", kiitos.

Reino Kalliomäki kuvasi Virkkalan asemalla vuonna 1983:"Kaksi jäi, yksi nousi ja yksi saattoi. Rappio näkyy jo rakennuksissa." Käyttölupa "2015-11-B", kiitos.

(Jorma Toivonen, 2016): "Muistoja putkahtaa mieleen tämän kuvan myötä. Tuolta kaukaisesta tasoristeyksestä oli varsin huono näkyväisyys Karjaan suuntaan (vasemmalta alamäkeen tultaessa), siksi taso oli varustettu valo-/äänivaroituslaitoksella, mutta sekään ei estänyt maantie-/rautatieliikenteen yhtäaikaisia kohtaamisia. Perjantaina 24.01.1986 T1827 oli tulossa Karjaalta Riihimäelle, ilmeisesti junaa oltiin lisätty Kirkniemessä, koskei vauhti ollut vielä hirmuinen (2xDv12 96aks. 1400tn). Hetkeä aiemmin oli traktoriurakoitsija käynyt täyttämässä lotto-kuponkinsa R-kioskilla (jää asemarakennuksen taakse) ja lähtenyt jatkamaan matkaansa. Toimivasta hälytyslaitteesta huolimatta traktorin ja Dv:n nokka olivat kohtaamiskurssilla tasoristeyksessä. Nopealla toiminnallaan sai urakoitsija (lukitsemattomalla kääntöjarrulla) käännetyksi traktorinsa junan kulkusuuntaa vastaavaksi - kolahdus kuului. Traktorista tyhjeni takarengas, traktoriin kiinnitetty takalana huitaisi Dv:n polttoainesäiliöön reiän - ei henkilövahinkoja, nuo olivat ainoat silminnähtävät vahingot. Virkkalan VPK (?) oli erittäin nopeasti paikalla, parilla muoviämpärillä ei ympäristövahinkoa voinut torjua (reikä säiliön puolenvälin alapuolella ja Karjaalla 2400l:n säiliö oli tankattu piripintaan). Mäntysuopalla ja räteillä palokunta sai hillittyä vuotoa sen ajaksi, kun saivat pumpattua säiliön polttoainepinnan syntyneen reiän alapuolelle. Moneen vuoteen ei tuossa Virkkalan aseman laiturilla ollut kasvullisuutta. Veturinkuljettajan silmien verkkokalvoihin jäi pysyvästi kuvanto pienestä selkäreppuisesta, kotiin palaavasta koululaisesta, joka nojaili tuohon varoituslaitoken tolppaan - - onneksi hän ei jäänyt veturin ympärillä pyörineen traktorin uhriksi.
Nuo Lohjan/Virkkalan vartioidut tasoristeykset olivat aikoinaan varsin haasteellisia myös rautatieliikenteelle - varmaankin veturimiehet varoivat noita paikkoja enemmän kuin autoilijat."

Eljas Pölhö kuvasi 1.4.1970 Lohjan Virkkalassa: "Lohjan Kalkin Virkkala-Ojamo radan veturi 5 (Jung 13950/1966, malli L40 B+B) Virkkalassa aprillipäivänä 1970. Aika paljon lunta silloin, mutta kai se on totta eikä aprilliä. Vuosina 1972-1976 tämä veturi toimi Honkataipaleen tukkiradalla ja 1980 se myytiin Sveitsiin Furka-Oberalp radalle, missä sille annettiin numero Gm 71." Käyttölupa "2014-1-A", kiitos.

E) Karjalohja - liitettiin Lohjaan 1.1.2013:

(Wikipedia, 2012): Karjalohja (ruots. Karislojo) on Suomen kunta, joka sijaitsee Uudenmaan maakunnassa. Kunnassa asuu 1 489 ihmistä, ja sen pinta-ala on 163,39 km², josta 42,11 km² on vesistöjä.
Karjalohjan naapurikunnat ovat Lohja, Raasepori ja Salo. Karjalohja liittynee Lohjan kaupunkiin 1. tammikuuta 2013. Karjalohjan kunnanvaltuusto pyörsi aiemman kantansa maaliskuussa 2008, ja päätti aloittaa liitosneuvottelut. Karjalohjan kunnanvaltuusto hyväksyi kesäkuussa neuvotellun sopimuksen äänin 11–2. Lohjan kaupunginvaltuusto hyväksyi liittymisen 4. elokuuta 2008. Liitoksen ehtona on, että Lohja osallistuu Karjalohjan talousarvioiden hyväksymiseen ennen kuntaliitosta.
Karjalohjan nimi muodostuu kahden vanhan suurpitäjän nimistä Karjaa ja Lohja. Ruotsinkielinen nimi Karislojo mainitaan ensi kerran 1400-luvun puolivälissä. Itsenäiseksi kirkkoherrakunnaksi Karjalohja muodostettiin 1614 mutta kappeliseurakuntana se oli ollut jo 1200-luvulla. Suuri osa nykyisistä Karjalohjan kylistä oli jo 1400-luvulla olemassa ja se oli yksi Raaseporin linnanläänin pitäjistä.
Itsenäinen kunta Karjalohjasta tuli 1614 irrottautuessaan Karjaasta. Karjalohjan eteläosa oli perinteisesti ruotsinkielistä.
Karjalohdalla sijaitseva Karkalin luonnonpuisto on yksi Etelä-Suomen hienoimmista lehtoalueista. Tämä Natura-kohde sijaitsee Karjalohjan itäosassa pitkän Lohjanjärveen pistävän niemen kärjessä ja se muodostaa monipuolisen kokonaisuuden, jossa on vanhaa metsää, lehtoja, kalkkikallioita, puustoisia soita, niittyjä ja rakentamattomia saaria. Alueella on poikkeuksellisen runsaasti uhanalaista lajistoa ja joitain lajeista tavataan ainoastaan Karkalissa.[10] [muokkaa] KulttuuriKarjalohjan luonto- ja kyläidylli on kautta historiansa inspiroinut tunnettuja taiteilijoita. Muun muassa professori ja satusetä Zacharias Topelius asui perheineen Kukkasniemen huvilallaan, joka kuuluu yhä Karjalohjan kulttuurimaisemaan. Karjalohjalla Topelius kirjoitti muun muassa Maamme kirjan. Karjalohjan kulttuuriväkeen kuului aikoinaan myös taidemaalari-kirjailija-keksijä Sigurd Wettenhovi-Aspa.
Muita Karjalohjalla vaikuttaneita tai sieltä innoitusta hakeneita taiteilijoita ja tutkijoita ovat olleet muun muassa I.K.Inha, Mika Waltari, Hilda Käkikoski, Maija Karma ja Gustav Komppa.
Karjalohjan kivikirkko paloi 1970-luvulla salamaniskusta jäi raunioina pystyyn. Uusi kirkko rakennettiin viereen. 1990-luvulla vanhaa kirkkoa alettiin vähin erin korjata lahjoitusvaroin ns. sponsorointiperiaatteella. Nykyään peruskorjattua kirkkoa käytetään uuden kirkon ohella muun muassa joulujumalanpalveluksissa.
Karjalohjan vanhin koulurakennus, nykyinen Karjalohjan kirjasto, rakennettiin vuonna 1875, ja se on yksi kunnan tunnetuimmista rakennuksista. Karjalohjalla sijaitsevat myös muun muassa professori Gustav Kompan suunnittelema ja toteuttama Tammiston arboretum, joka on yksi maamme lajirikkaimmista ja luonnonläheisimmistä puulajipuistoista sekä Kärkelän vanha ruukkialue.
Karjalohjan vaakunan on suunnitellut Toivo Vuorela vuonna 1965. Vaakunassa on sinisessä kentässä kolmilehtinen haarusristin muotoinen kultainen koivunoksa, jonka yllä on kultainen kuusisakarainen tähti. Vaakunan aihe viittaa Zacharias Topeliuksen satuun Koivu ja tähti, jonka hän kirjoitti Karjalohjalla.
Heinäkuussa Karjalohjalla pidetään vuotuiset markkinat Puujärvipäivät. Samassa kuussa järjestetään myös Karjalohja Roots-festivaali. Karjalohjan Kivikirkossa järjestetään vuosittain Elokuun konsertti, jonka taiteelisena johtajana toimii Heikki Orama. Vierailijoina ovat olleet muun muassa Helsingin kaupunginorkesteri, Tapiola Sinfonietta ja Norjan radion orkesteri.
Kylät: Ilmoniemi, Immola, Karkali, Kattelus, Kourjoki, Kuusia, Kärkelä, Lanviikki, Lohjantaipale, Lönnhammar (Linhamari), Maila, Makkarjoki, Murto, Mustlahti, Nummijärvi, Pappila, Pellonkylä, Pipola, Puujärvi, Pyöli, Saarenpää, Sakkola, Suurniemi, Särkjärvi, Tallaa ja Tammisto.


Karjalohjan kirkko:

Karjalohjan kirkko kuvattuna kesällä 1939. Kuvan lähetti J.Koivunen 29.9.2012.

Samaa kirkkokaarretta kuvasi nimimerkki 'Abc10' huhtikuussa 2010 (lisenssi, OK).

Karjalohjan kivikirkon kuvasi nimimerkki 'Abc10' huhtikuussa 2010 (lisenssi, OK).

Karjalohjan kivikirkko on vuonna 1860 valmistunut lääninarkkitehti Jean Wiikin suunnittelema kivikirkko. Se sijaitse Karjalohjan keskustassa harjun huipulla, niin että se näkyy sekä Puujärven että Lohjanjärven puolelta Karjalohjaa. Myös Carl Ludvig Engel teki suunnitelmia paikalle, mutta Engelin oppilas Wiik teki lopulta toteutetun suunnitelman. Wiik sai vaikutteita Italian ja Saksan romaanisesta kirkkoarkkitehtuurista.
Kirkko on harmaakivinen päätytornillinen pitkäkirkko. Kustannusarvio oli 15 354 ruplaa 70 kopeekkaa. Rakennustyön aikana seurakuntalaiset osallistuivat töiden valvontaan. Kirkko oli käytössä 110 vuotta, kunnes se paloi 21. syyskuuta 1970 salamaniskusta, niin että jäljelle jäivät pelkät seinät. Kirkossa oli ollut meneillään ikkunoiden maalaus. Kirkon vasta uusittu kuparikatto suli. Kirkosta pelastettiin palon aikana Alexandra Såltinin alttaritaulu, kynttiläkruunu, ehtoollismalja, pienempiä tauluja sekä Maija af Ursinin suunnittelemat ja paikallisen seppä Sillanpään takomat kyntteliköt.
Rauniot jäivät paikoilleen kahdeksikymmeniksi vuodeksi, jona aikana sisälle ehti kasvaa koivua, pajua ja heinää.
Museovirasto ilmoitti 1987, että rauniot oli suojattava enemmän rapautumisen estämiseksi. Pioneerikoulu olisi halunnut räjäyttää rauniot harjoitustyönä, minkä Museovirasto torjui.
Kattokeräys käynnistyi 1989 - rahaa tuli hyväntekeväisyyskonserteista ja myyjäisistä. Sortumiskunnossa ollut kivikirkko katettiin 1990. Helsingin piispa Eero Huovinen toimitti kesällä 1991 kirkon käyttöönoton. Kivikirkkoa alettiin 1990-luvulla vähin erin korjata lahjoitusvaroin sponsorointiperiaatteella. Uusi tapuli rakennettiin kolmessa osassa, ja se valmistui 1995.
Votiivilaivan, kirkkolaiva Adelen on seurakunnalle lahjoittanut Karl Immonen. Siihen lastattiin 1999 kirjeitä, jotka 50 vuoden kuluttua otetaan laivasta ja lähetetään kirjeen osoitteeseen. Laiva on nimetty Karjalohjalle 1934 tulleen terveyssisaren, sisar Adelen mukaan.
Kirkon viereen rakennettiin 1977 uusi matala "lasikirkkona" tunnettu rakennus, jonka suunnittelijoina olivat arkkitehdit Sakari Mänttäri ja Paavo Laitinen. Rakennuksen materiaaleina ovat teräs, lasi ja tiili.
Karjalohjan seurakunta sai kirkonkellot vuosiksi 1970–1977 lainaksi entisestä Pitäjänmäen kyläkirkosta. Peruskorjattu kirkko on seurakunnan pääkirkko, ja sitä käytetään uuden kirkon ohella muun muassa joulujumalanpalveluksissa, vihki- ja hautajaistoimituksissa. Kirkossa on digitaaliset urut.
Karjalohjalla on ollut kirkkorakennus jo 1467 Pappilanniemessä Lohjanjärven rannassa. 1647 ja 1745 rakennetut kirkot olivat Pyhän Ristin hautausmaan alueella. Niiden paikalla on muistomerkki.


Karjalohjan kirjasto:

Karjalohjan kirjaston kuvasi nimimerkki 'Abc10' huhtikuussa 2010 (lisenssi, OK).

F) Nummi-Pusula liitettiin LOHJAAN 1.1.2013.

(Wikipedia, 1.1.2013): Nummi-Pusula on entinen Suomen kunta Uudenmaan maakunnassa. Kunta muodostui vuonna 1981 Nummen ja Pusulan kuntien yhdistyessä. Kunta lakkasi olemasta 1. tammikuuta 2013 Nummi-Pusulan ja Karjalohjan kuntien liittyessä Lohjaan.

(Wikipedia, 2012):Nummi-Pusula on Suomen kunta, joka sijaitsee Uudenmaan maakunnassa. Kunta muodostui vuonna 1981 Nummen ja Pusulan kuntien yhdistyessä. Kunnassa asuu 6 175 ihmistä, ja sen pinta-ala on 505,13 km², josta 36,80 km² on vesistöjä.
Nummi-Pusulan naapurikunnat ovat Karkkila, Lohja, Salo, Somero, Tammela ja Vihti. Marraskuussa 2011 Nummi-Pusulan ja Siuntion valtuustot päättivät kuntien liittyvän yhdessä Lohjaan vuonna 2013, mutta myöhemmin Siuntio päätti jättäytyä pois liitoksesta.
Nummi-Pusula on mäkistä maastoa, pääosin viljelymaisemaa. Moreeni- ja kalliopohjaisten metsäalueiden välissä on viljavia savimaita ja yli 80 järveä. Suomen maisemamaakunnista Nummi-Pusulan eteläosat Nummella ja Pusulassa luetaan Kiskon–Vihdin järviseutuun ja pohjoisosat Pusulassa Tammelan ylänköseutuun. Kunnan eteläosaa hallitsevat suurine harjumuodostumineen toinen salpausselkä ja lännessä Leppäkorvessa kunnan alueelle ulottuva kolmas salpausselkä, joiden väliin jää moreeni- ja kallioselänteitä ja saven tai hiedan täyttämiä viljelylaaksoja. Pohjoisosa on karua, moreenipeitteistä ja runsasjärvistä vedenjakaseutua, jonka korkein kohta Lövkullanmäki kohoaa 162 metrin korkeuteen.

Suomen vesistöaluejaosasa pääosa kunnasta kuuluu Karjaanjoen vesistöalueeseen ja tämän sisällä edelleen Lohjanjärveen laskevan Nummenjoen ja sen sivujoen Pusulanjoen valuma-alueisiin. Suurimpia järviä Nummella ovat Nummenjokeen laskeva Nummen Pitkäjärvi, jonka rannalla on Nummen kirkonkylä, sekä Lohjanjärveen laskeva Valkerpyynjärvi. Pusulan eteläosissa suurin järvi on Pusulanjokeen laskeva Pusulanjärvi eli Jäämäjärvi, jonka rannalla on Pusulan kirkonkylä. Pusulan metsäisessä pohjoisosassa järviä on runsaasti. Nummenjoen latvajärviä näistä ovat muiden muassa Arimaa, Särkijärvi, Kivijärvi ja Patamo. Pusulanjoen vesireittiin kuuluvista kunnan pohjoisosan järvistä suurimpia ovat Heinjärvi, Salovesi, Saarijärvi, Antiainen, Saukonpää, Jäljänjärvi, Kolmperse, Vahermanjärvi, Tarkeelanjärvi, Tämäkohtu, Rausjärvi, Karisjärvi, Heinästenjärvi ja Löytty.
Karjaanjoen vesistön suurista järvistä kunnan aluetta koskettavat kaakossa Nummella sekä Lohjanjärvi että Hiidenvesi. Pohjoisella vedenjakajalla Pusulassa kunnan rajoille osuvat pieniltä osiltaan Kokemäenjoen vesistöön kuuluvan Loimijoen vesireitin latvajärvet Liesjärvi ja Salkolanjärvi.
Pusulan Keräkankare ja Kylmälähde kuuluvat valtakunnalliseen harjujensuojeluohjelmaan. Viisi lintujärveä muodostavat yhteisen Natura-kohteen Nummi-Pusulan lintuvedet. Muita Natura-kohteita ovat Haukkamäki, Myllymäki ja Lintukiimanvuori sekä Hyyppärän harjualue. Valtakunnallisesti arvokkaisiin maisema-alueisiin kuluu Nummenjoen–Pusulanjoen viljelylaakso.

Muinaisjäännösrekisterissä on 117 löytöä Nummi-Pusulan alueelta.Niistä valtaosa on ajoitettu kivikaudelle. Tervakorvenmäen hautapaikka on varhaismetallikautinen. Pitkämäellä on mahdollisesti pronssikautisia ja Jättölässä rautakautisia jäänteitä. Linnanmäki Kaukelan luoteispuolella on ollut muinaislinna.
Nummi erosi emäpitäjästään Lohjasta vuonna 1843 ja Pusula vuonna 1862. Kunnat yhdistyivät vuonna 1981 Nummi-Pusulaksi.

Nummi-Pusulasta on löydetty useita vanhoja terva- ja hiilimiiluja. Pusulanjärven ympäristöstä on louhittu kalkkia, ja siellä oli kalkkipolttimo 1600-luvulla. Böhlessä eli Pyölissä on toiminut rautakaivos 1800-luvulla. Jokisaaressa on ollut vielä vanhempi saha. Pusulan Arimaalla toimi vuosina 1864-1918 Ariman lasitehdas.
Valtakunnallisesti arvokkaita rakennettuja kulttuuriympäristöjä kunnassa ovat Nummen kirkonkylä ja Pusulan Kärkölässä sijaitseva Myllymäen torppa.

Taajamat ja kylät: Kunnassa on kylien lisäksi kolme taajamaa: Nummi, Pusula ja Saukkola. Maakuntakaavan kyläverkon tarkistuksessa 2011 esitettiin että Ikkala ja Koisjärvi säilyvät edelleen maakuntakaavassa määriteltyinä kylinä, mutta Marttila, Leppäkorpi, Loukku, Järvenpää, Hyrsylä, Tavola ja Hyönöla menettävät kylästatuksensa maakuntakaavassa. Varsinaisia maarekisterikyliä kunnassa on Nummen alueella 39 ja Pusulan alueella 21.
Nummen kylät: Haarla, Hakula, Heijala, Heimola, Huhti, Hyrsylä, Hyvelä, Immola, Jakova, Järvenpää, Jättölä, Korkianoja, Kovela, Leppäkorpi, Luttula, Maikkala, Maskila, Mettula, Miemola, Millola, Mommola, Mäntsälä, Nummi, Näkkilä, Oinola, Oittila, Pakkala, Pälölä, Raatti, Remala, Retlahti, Röhkölä, Salo, Saukkola, Sierla, Sitarla, Tavola, Varttila ja Vivola.
Pusulan kylät: Ahonpää, Hattula, Hauhula, Herrala, Hirvijoki, Hyrkkölä, Hyönölä, Ikkala, Karisjärvi, Kaukela, Koisjärvi, Kärkölä, Marttila, Mäkkylä, Pusula, Radus, Seppälä, Suomela, Uusikylä, Viiala ja Vörlö.

Nummi-Pusula aloitti tammikuussa 2011 kuntaliitosneuvottelut Lohjan kanssa. Neuvotteluihin lähti mukaan myös Siuntio, mutta alustavasti mukana ollut Inkoo luopui hankkeesta.
Urheilukenttiä on neljä: Nummi, Pusula, Ikkala ja Saukkola. Urheiluseura Nummen Kipinä on perustettu vuonna 1912. Se järjestää yleisurheilu-, maastojuoksu- ja hiihtotapahtumia. Pusulan Urheilijiden tärkein laji on hiihto. Saukkolan Pallossa pelataan jalkapalloa ja kaukalopalloa. Menestynein nummilainen urheilija on ollut Amstedamin kisojen olympiamitalisti, kestävyysjuoksija Martti Marttelin.


Nummen ja Pusulan kirkot:

Nimimerkki 'Abc10' kuvasi Nummen kirkon keväällä 2011 (lisenssi, OK). Menossa kuvaushetkellä kellotornin korjaus. Kirkko valmistui vuonna 1822 (A. N. Edelcranz).

Nimimerkki 'Abc10' kuvasi myös Pusulan kirkon keväällä 2011 (lisenssi, OK). Nummi oli Lohjan kappeliseurakunta, ja sillä oli oma hautausmaa 1600-luvulta asti. Pusulan kirkko valmistui 1838 ja Kärkölän kyläkirkko Pusulassa 1842. Myös Pusulan vanhin hautausmaa on 1600-luvulta.

Mahdollisia kysymyksiä, korjauksia tai lisätietoja voi sivuston kokoajille lähettää helposti sähköpostilla:

PALAUTE (e-mail)

Takaisin etusivulle.