Leppävirta: A) Leppävirta on Suomen kunta, joka sijaitsee Pohjois-Savon maakunnan eteläosassa. Kunnassa asuu 9 938 ihmistä. Leppävirta on teollistunut asuin- ja yrityskunta. Sen suurin teollisuustaajama on Sorsakoski. Leppävirran naapurikunnat ovat Heinävesi, Joroinen, Kuopio, Pieksämäki, Suonenjoki, Tuusniemi ja Varkaus. Leppävirta erotettiin omaksi pitäjäkseen vuonna 1639. Leppävirran kuntakeskuksessa sijaitsee Sport & Spa Hotel Vesileppis, jonka yhteydessä toimii elämysmatkailukeskus sekä maastohiihtoon tarkoitettu maanalainen hiihtoareena, jäähalli ja monitoimiareena. Kalmalahden rannalla kirkonkylässä sijaitsee myös Mansikkaharjun leirintäalue. Niemilomat tarjoaa majoitus-, kokous- ja koulutustiloja. Leppävirralla sijaitsee aiemmin Suomen suurimpana saarena pidetty Soisalo. Mustinmäessä sijaitsee jäätikköjen uurtama pystyseinäinen Orinoron rotko, jonka pituus on noin sata metriä ja syvyys lähes 20 metriä. Rotkon pohjalla pulppuaa lähde, ja lumi ja jää säilyvät siellä kesäkuulle saakka. Alueella kasvaa muun muassa raidankeuhkojäkälä. Orinoron rotko kuuluu Savon seitsemään ihmeeseen. Kylät: Haapamäki, Halola, Hankamäki, Hartikansalo, Hiismäki, Huovila, Huovilansalmi, Häikiä, Häyry, Jokilahti, Keinälänmäki, Kohmansalo, Konnuslahti, Kotalahti, Kivijärvi, Kurjalanranta, Lappi, Leppämäki, Leppävirta, Lylymäki, Moninmäki, Mustinmäki, Niinimäki, Nikkilänmäki, Näätänmaa, Oravikoski, Osmajärvi, Paukarlahti, Petromäki, Puponmäki, Rauvastenlahti, Reinikkala, Riihiranta, Saahkarlahti, Saamainen, Saijanlahti, Sarkamäki, Sarkaniemi, Soinilansalmi, Sorsakoski, Särkilahti, Särkijärvi, Tahvanala, Tanskansaari, Takkula, Timola, Tuppurinmäki, Unnukansalo, Valkeamäki, Valkeisenranta ja Vehmaansalo. Oravikoskella on toiminut Outokumpu Oy:n Kotalahden kaivos vuosina 1959–1987. Kaivos oli nikkelikaivos, jonka malmi sisälsi myös kuparia. Enimmillään kaivos työllisti yli 300 henkeä.

Leppävirran kirkko: 1. B) Leppävirran kivikirkko - kuvattu 22.3.2016 (S&J). Leppävirran kirkko on Leppävirralla sijaitseva Carl Ludvig Engelin suunnittelema 1846 valmistunut kivinen päätytornillinen pitkäkirkko. Intendentinkonttori laati kirkon piirustukset 1835. Kirkon pinta-ala on 1500 neliötä ja siinä on istumapaikkoja 2200 hengelle. Kirkko on Suomen 7. suurin luterilainen kirkkorakennus. Kirkon runkohuoneeseen liittyvät keskellä matalat sakarat ja päädyssä kuori, jossa on matalampi sakasti. Sakaroissa on korotetut päätykolmiot ja niissä pyöröikkunat. Kellotorni on puinen ja sen yläosassa on pilasterit. Tornin kuvun päällä on pieni lyhty, jossa on kulmapilasterit. Pilarit jakavat sisätilat kolmeen laivaan, keskimmäisessä on tynnyriholvikatto ja sivulaivoissa tasakatot. Kangasalan Urkutehdas valmisti kirkon 40-äänikertaiset urut 1945. Kaksiosainen alttaritaulu Ristiinnaulitseminen ja Pyhä ehtoollinen on Samuel Elmgrenin 1820-luvulla maalaama. Kirkon alkuperäinen rakentaminen tehtiin 1841-1846 helsinkiläisen muurarimestari Henrik Andstenin johtamana. Rakennusta jouduttiin korjaamaan 1856-1862 arkkitehtien Carl Albert Edelfeltin ja Hampus Dalströmin suunnitelman mukaan. Salama sytytti tulipalon 1948, joka vaurioitti kirkon kattorakenteita ja sisäholvia. Arkkitehti Heikki Elomaan suunnitelman mukainen kirkon kunnostus tehtiin 1980-luvulla (Wikipedia, 2016). 2. 3. 4. 5. 6. 7. 8. 9. 10. 11. Kaikki kuvat #1-11: kuvattu Leppävirran kirkolla 22.3.2016 (S&J). Leppävirran kirkko kuvapostikortissa (1894) ~ Mechelin * the British Library Mechanical Curator collection (public domain).

Leppävirran kirkonkylän näkymiä: C) Leppävirran keskustaa kirkon kupeelta kuvattuna 22.3.2016 (S&J). Leppävirran kirkon viereinen näkymä - 22.3.2016 (S&J).

Näätänmaan kylältä: D) Työnvoiman Näätänmaan kyläkauppias Antti Haatainen Leppävirralla valmistautuu kameransa laukaisuun 10.8.1924 (kuva: E.Tirkkonen).