LEPPÄVIRTA:
(Svala & Joutsi * viimeisimmät lisäykset: 9.6.2020)

Leppävirta:

A) Leppävirta on Suomen kunta, joka sijaitsee Pohjois-Savon maakunnan eteläosassa. Kunnassa asuu 9 938 ihmistä. Leppävirta on teollistunut asuin- ja yrityskunta. Sen suurin teollisuustaajama on Sorsakoski. Leppävirran naapurikunnat ovat Heinävesi, Joroinen, Kuopio, Pieksämäki, Suonenjoki, Tuusniemi ja Varkaus. Leppävirta erotettiin omaksi pitäjäkseen vuonna 1639.
Leppävirran kuntakeskuksessa sijaitsee Sport & Spa Hotel Vesileppis, jonka yhteydessä toimii elämysmatkailukeskus sekä maastohiihtoon tarkoitettu maanalainen hiihtoareena, jäähalli ja monitoimiareena. Kalmalahden rannalla kirkonkylässä sijaitsee myös Mansikkaharjun leirintäalue. Niemilomat tarjoaa majoitus-, kokous- ja koulutustiloja.
Leppävirralla sijaitsee aiemmin Suomen suurimpana saarena pidetty Soisalo. Mustinmäessä sijaitsee jäätikköjen uurtama pystyseinäinen Orinoron rotko, jonka pituus on noin sata metriä ja syvyys lähes 20 metriä. Rotkon pohjalla pulppuaa lähde, ja lumi ja jää säilyvät siellä kesäkuulle saakka. Alueella kasvaa muun muassa raidankeuhkojäkälä. Orinoron rotko kuuluu Savon seitsemään ihmeeseen.
Kylät: Haapamäki, Halola, Hankamäki, Hartikansalo, Hiismäki, Huovila, Huovilansalmi, Häikiä, Häyry, Jokilahti, Keinälänmäki, Kohmansalo, Konnuslahti, Kotalahti, Kivijärvi, Kurjalanranta, Lappi, Leppämäki, Leppävirta, Lylymäki, Moninmäki, Mustinmäki, Niinimäki, Nikkilänmäki, Näätänmaa, Oravikoski, Osmajärvi, Paukarlahti, Petromäki, Puponmäki, Rauvastenlahti, Reinikkala, Riihiranta, Saahkarlahti, Saamainen, Saijanlahti, Sarkamäki, Sarkaniemi, Soinilansalmi, Sorsakoski, Särkilahti, Särkijärvi, Tahvanala, Tanskansaari, Takkula, Timola, Tuppurinmäki, Unnukansalo, Valkeamäki, Valkeisenranta ja Vehmaansalo.
Oravikoskella on toiminut Outokumpu Oy:n Kotalahden kaivos vuosina 1959–1987. Kaivos oli nikkelikaivos, jonka malmi sisälsi myös kuparia. Enimmillään kaivos työllisti yli 300 henkeä.

Leppävirran kirkko:

B) Leppävirran kivikirkko - kuvattu 22.3.2016 (S&J).

Leppävirran kirkko on Leppävirralla sijaitseva Carl Ludvig Engelin suunnittelema 1846 valmistunut kivinen päätytornillinen pitkäkirkko. Intendentinkonttori laati kirkon piirustukset 1835. Kirkon pinta-ala on 1500 neliötä ja siinä on istumapaikkoja 2200 hengelle. Kirkko on Suomen 7. suurin luterilainen kirkkorakennus. Kirkon runkohuoneeseen liittyvät keskellä matalat sakarat ja päädyssä kuori, jossa on matalampi sakasti. Sakaroissa on korotetut päätykolmiot ja niissä pyöröikkunat. Kellotorni on puinen ja sen yläosassa on pilasterit. Tornin kuvun päällä on pieni lyhty, jossa on kulmapilasterit. Pilarit jakavat sisätilat kolmeen laivaan, keskimmäisessä on tynnyriholvikatto ja sivulaivoissa tasakatot. Kangasalan Urkutehdas valmisti kirkon 40-äänikertaiset urut 1945. Kaksiosainen alttaritaulu Ristiinnaulitseminen ja Pyhä ehtoollinen on Samuel Elmgrenin 1820-luvulla maalaama.
Kirkon alkuperäinen rakentaminen tehtiin 1841-1846 helsinkiläisen muurarimestari Henrik Andstenin johtamana. Rakennusta jouduttiin korjaamaan 1856-1862 arkkitehtien Carl Albert Edelfeltin ja Hampus Dalströmin suunnitelman mukaan. Salama sytytti tulipalon 1948, joka vaurioitti kirkon kattorakenteita ja sisäholvia. Arkkitehti Heikki Elomaan suunnitelman mukainen kirkon kunnostus tehtiin 1980-luvulla (Wikipedia, 2016).


Leppävirran kirkko kuvapostikortissa (1894) ~ Mechelin * the British Library Mechanical Curator collection (public domain).


Leppävirran v. 1846 valmistunut kivikirkko (Carl Ludvig Engel) kuvattu 6.5.2018 (S&J).

Leppävirran kivikirkon edustalla tämä muistokivi: Höyrylaiva LOUHEN haaksirikossa toukokuun 15. päivänä 1934 hukkuneiden muistoksi syvyydestäminä huudan sinua Herra. * kuvattu 6.5.2018 (S&J).

Vuoden 1934 onnettomuuslaiva S/s Louhi.

(Wikipedia, 2020): S/S Louhi oli suomalainen sisävesimatkustajalaiva, joka kaatui ja upposi Suvasveden Enonlahdessa 15. toukokuuta 1934, jolloin 34 (eräiden lähteiden mukaan 33) laivan matkustajaa menehtyi. Tämä on pahin Saimaan alueella tapahtunut laivaonnettomuus.
Suvasveden Höyrylaiva Oy:n ja vuodesta 1933 Höyrylaiva Oy Louhen omistama S/S Louhi aloitti säännöllisen vuoroliikenteen vuonna 1929 Kuopiosta Leppävirran Näädänmaahan. Alus lähti 15. toukokuuta 1934 Kuopiosta mukanaan 70-80 matkustajaa ja noin 8 000 kiloa lastia. Lastiin kuului jauho-, siemenvilja- suola- ja lannoitesäkkejä sekä kappaletavaraa. Koska laivassa ei ollut varsinaista lastiruumaa, tämä lasti oli sijoitettu laivan etu-, väli- ja takakansille. Laivan päällikkönä oli ensi kertaa reitillä ajanut August Ovaskainen ja perämiehenä kokenut Sikstus Flick.
Laiva saapui Vehmersalmen ja Leppävirran rajalla olevaan Enonlahteen, ja poikettuaan Harjulan laiturissa se jatkoi matkaa Paksulan laituriin. Kun laivaa käännettiin kapeassa lahdessa, se kallistui vasemmalle kyljelleen ja upposi muutamassa minuutissa. Kaatuminen tapahtui lähellä rantaa, jossa oli laivaa odottavia ihmisiä, joten pelastustyöt käynnistyivät heti. Laivan miehistö ja kannella olleet matkustajat saatiin pelastettua vedestä, mutta hyteissä ja laivan alakerrassa olleet matkustajat jäivät uponneeseen alukseen.
Louhi oli kapea ja korkea laiva, ja se oli jo Kuopiosta lähdettäessä kallistunut niin, että perämies pyysi matkustajia siirtymään aluksen toiselle laidalle kallistuman oikaisemiseksi. Aluksen pohjalastia oli edellisenä vuonna vähennetty, jolloin sen vakavuus oli kärsinyt. Kaatumisen aiheutti liian suurella nopeudella tehty jyrkkä käännös, ja siihen saattoi vielä myötävaikuttaa kansilastin siirtyminen. Sää oli sen sijaan tapahtumahetkellä tyyni.
Alus nostettiin ylös ja vietiin korjattavaksi Savonlinnan Lypsyniemen konepajalle. Se aloitti liikennöinnin uudestaan saman vuoden syksyllä mutta ajoi tällöin vielä karille Vehmersalmen edustalla. Omistajayhtiö jatkoi kuitenkin vielä liikennöintiä entisellä reitillä kolmen vuoden ajan. Liikennöinti oli kaikesta huolimatta tappiollista, ja lopulta syksyllä 1937 päätettiin laivayhtiö lopettaa ja asettaa Louhi myyntiin. Keväällä 1938 Louhi myytiin Kuopiossa pidetyssä huutokaupassa Ferdi Tuomaiselle ja Otto Tiihoselle. Laiva nimeksi tuli Suvasvesi, ja se jatkoi liikennöintiä Kuopio-Näädänmaa reitillä vielä kesäkaudella 1938 ja 1939. Syksyllä laiva siirrettiin Saimaan kanavan kautta Suomenlahden rannikolle.
Kuopion kihlakunnanoikeus tuomitsi 5. helmikuuta 1935 Louhen päällikön August Ovaskaisen kuolemantuottamuksesta ja laivan uppoamisesta 5 kuukaudeksi vankeuteen ja perämies Sikstus V. Flinkin samoista syistä 3 kuukaudeksi ehdolliseen vankeuteen. Kuopion piirin merikelpoisuuden tarkastaja Samuli Savolainen tuomittiin 3 000 markan sakkoihin. Vastaajat joutuivat myös maksamaan korvauksia laivan nostosta sekä hautaus- ja oikeudenkäyntikuluja uhrien omaisille. Viipurin hovioikeus korotti elokuussa 1935 Ovaskaisen tuomion 10 kuukaudeksi ja Flinkin sekä Savolaisen tuomion 6 kuukaudeksi vankeutta.
Useat Louhen onnettomuuden uhrit on haudattu Leppävirran vanhalle hautausmaalle, ja siellä on myös vuonna 1964 paljastettu Tauno Gröndahlin veistämä haaksirikon uhrien muistomerkki. Vehmersalmen hautausmaalla on Louhen vehmersalmelaisten uhrien yhteishauta. Enonlahden Osuusliikkeen rannasta, muutaman sadan metrin päästä hukkumispaikasta löytyy opettajapari Eero ja Seija Äijön suunnittelema muistomerkki, joka paljastettiin 22.8.1965. P. J. Tynkkynen teki onnettomuudesta Louhen tuho -nimisen arkkiveisun.


Lisää kuvia Leppävirran kirkosta erikoissivullamme.

Leppävirran kirkonkylän näkymiä - 2016:

C) Leppävirran keskustaa kirkon kupeelta kuvattuna 22.3.2016 (S&J).

Leppävirran kirkon viereinen näkymä - 22.3.2016 (S&J).


Leppävirran kirkonkylän näkymiä - 2018:

1.

Leppävirran keskustaa - 6.5.2018 (S&J).

2.

3.

4.

5.

6.

Kaikki kuvat #1-6: Leppävirran keskustasta kuvattu 6.5.2018 (S&J).

Näätänmaan kylältä:

D) Työnvoiman Näätänmaan kyläkauppias Antti Haatainen Leppävirralla valmistautuu kameransa laukaisuun 10.8.1924 (kuva: E.Tirkkonen).

Mahdollisia kysymyksiä, korjauksia tai lisätietoja voi sivuston kokoajille lähettää helposti sähköpostilla:

PALAUTE (e-mail)

Takaisin etusivulle.