LEMPÄÄLÄ
(Svala & Joutsi * viimeisimmät lisäykset: 21.12.2016)

Lempäälän kirkko:

A) Lempäälän kirkko (kuva: H.Asikainen).

(Wikipedia, 2009): Lempäälän kirkko eli Pyhän Birgitan kirkko on Lempäälän keskustassa sijaitseva keskiaikainen harmaakivikirkko. Kirkko on omistettu Pyhän Birgitan muistolle. Lempäälän kirkko on rakennettu noin 1502–1505 ja se on edelleen Lempäälän seurakunnan käytössä oleva luterilainen kirkko.
Arkkitehtuurisia vaikutteita kirkko on saanut sekä Satakunnasta että Hämeestä, sijaiten maakuntien rajalla. Kirkkoon mahtuu noin 650 henkilöä.
Kun Lempäälän ja Vesilahden yhteisen kirkkopitäjän kirkko paloi Aimalassa 1400-luvun alussa, rakennettiin Lempäälään Lempäälän seurakunnan ensimmäinen oma kirkko vuosina 1418-1419. Tämän kirkon on täytynyt olla puusta tehty ja se on todennäköisesti sijainnut samalla paikalla kuin nykyinen kirkko.
Kirkkoon on tehty monia muutoksia, joista merkittävin tehtiin 1835–1838, jolloin kirkko laajennettiin yksilaivaisesta ristikirkoksi seurakunnan väkiluvun kasvun johdosta. Samalla purettiin vanha asehuone sekä Sotavallan kartanon hautakappeli ja jokaiseen ristisakaraan tehtiin neliapilaikkunat.
Kirkkoa on myöhemmin korjattu sisätiloista suuremmin vuonna 1895 sekä 1920-luvulla, jolloin arkkitehtina oli Ilmari Launis. Viimeisin suuri peruskorjaus valmistui vuonna 1984.
Lempäälän kirkon ainoa keskiajalta säilynyt esine on alttarin yläpuolinen krusifiksi, joka lienee hankittu kirkon vihkiäistilaisuteen. Kirkon neliosaisen alttaritaulun on maalannut 1759 turkulainen taidemaalari Johan Georg Geitel.
Alttaritaulun aiheina ovat Herran ehtoollinen, Kristus Getsemanessa, Ristiinnaulitseminen ja Kristuksen ylösnousemus. Kirkossa on myös uudemmat 1902 lahjoitetut lempääläläisen Kaarlo Enqvist-Atran maalaamat alttaritaulut. Mitään alttaritauluista ei ole sijoitettu itse alttarille.
Kirkon vuodelta 1839 oleva uusgoottilainen saarnastuoli on samalta ajalta kuin kirkon laajentaminen ristikirkoksi. Kirkon urut ovat 31-äänikertaiset ja ne on valmistanut Urkurakentamo Veikko Virtanen vuonna 1987.
Lempäälän kirkon kellotapuli sijaitsee kirkkotorin etelälaidalla. Alun perin kellotapuli rakennettiin vuonna 1787 tyrvääläisen rakennusmestarin Mikko Lajanderin toimesta. Myös kellotapulia on korjattu ja muutettu useasti, viimeksi peruskorjattu 1967. Nykyisin tapulin alakerrassa toimii myös tapulimuseo.


Lempäälä vuoden 1918 sodan näyttämönä:

B) Lempäälän punakaartin esikunta kuvassa. Panssarijunan päällikkö E.Karhunen lienee johtanut Lempäälän puolustusta Mikko Kokon lähdettyä Helsinkiin. Kuvaan kirjoitettu: Lempäälän kapinallisten esikunta.

Lempäälä nousi vuoden 1918 sodassa tapahtumien polttopisteeseen 23. ja 24. maaliskuuta. Punaisten hallussa vielä olleen Tampereen henkireikä oli rautatieyhteys etelään (=Helsinkiin).
Valkoisten itärintamalta vyöryvät joukot saivat Mannerheimilta käskyn katkaista kyseisen junayhteyden. Radalla liikennöi kuitenkin vielä punaisten pelottavin ase, panssarijuna.
Lempäälää vastaan koottiin sen punaisten miehittäjiin nähden täysin ylivoimainen sotajoukko.
Oli mukava katsella, miten pitkä elävä ihmiskäärme liikkui ja kiemurteli hiljalleen eteenpäin laajojen peltojen välissä, muistelee näkymää Kangasalan-Lempäälän tiellä aamuvarhaisella 23.3.1918 ilmeisestikin valkoinen sivustaseuraaja.

('Tie Tampereelle 1918', Heikki Ylikangas - 1993): Lempäälässä ei kapinallisilla ollut liiemmälti joukkoja, miksipä olisi ollut, kun rintama kaartui aluksi toista sataa kilometriä ulompana pohjoisessa.
Paikkakunta tuntui sijaitsevan niin turvassa selustassa, että sinne jätettiin vain pieni varuskunta omia kaartilaisia vartiointi- ja järjestyksenpitotehtäviin.
Lempäälän oman kaartin runkoon iskostettiin apuvoimia, milloin niitä saatiin. Nyt ei juuri saatu.

Lempäälään toimitettiin paremman puutteessa paperipaaleja rautatieaseman suojelemiseen, miehiä ei Toijalasta tai Tampereelta juurikaan saatu. Viimeinen juna Tampereelta etelään lähti illalla 23.3.1918 ja toi Lempäälään sentään pari tykkiä lisää ja kourallisen kaartilaisia. Tykkeihin piti hakea avaimet Toijalasta.
Punaisten päällikkö katosi näyttämöltä yhtäkkiä ('Tie Tampereelle'-kirjan mukaan putosi mahdollisesti heikkoihin jäihin?) - muutoinkin punaisten sisäinen organisaatio tuntui hajoavan käsiin. Punaisten konekivääreistä loppuivat patruunat.

"Maailma ei lopu Lempäälässä ... on sitä vielä Riihimäelläkin":

Puhelinlangat Tampereelle punajohtoon olivat kuumina - jatkuvat avunpyynnöt lisävoimien lähettämisestä pikaisesti Lempäälään eivät tuottaneet tulosta. Tamperetta sekasortoisesti puolustava punajohto saattoi vain Lempäälästä jatkuvasti tulevien soittojen hermostuttamana todeta:
Ne lempääläläiset perkeleet huutavat hätäänsä telefoonissa, niin että koko maailma kuulee. Luulevat perkeleet, että maailma loppuu Lempäälässä, on sitä vielä Riihimäellä ja Helsingissäkin.

Aamulehden kuva ja teksti: Tykistön tuleen ampuma talo palaa Lempäälässä taistelun aikana.

Valkoisten onnistui räjäyttää kymmenen käsikranaatin nipulla kiskot Moision pysäkin paikkeilla nelisen kilometriä Lempäälän asemalta.
Punaisten panssarijuna oli tulossa Tampereen suunnasta - kuljettaja ei havainnut kiskojen räjäytyskohtaa ja juna meni ratapenkalle nurin. Junassa ollut miehistö joutui antautumaan ja kohtaamaan nopean tuomionsa.
Päivän jo hämärtyessä iltaan valkoisten kaksi pataljoonaa vyöryi Lempäälän kirkolle ja asemalle. Punaisten yhteys Tampereen ja Helsingin välillä oli lopullisesti katkaistu. Piiritysrengas Tampereen ympärillä alkoi kiristyä kuristusotteeseen. Paniikki Tampereen johdossa Lempäälän uutisten sinne ehdittyä kasvoi entisestään.

Lempäälän porvarillinen väestö riemuitsi. Nimismiehen kuistilla soitti gramofoni Porilaisten marssia ja ihmiset vilkuttivat voittajille (S.Dahlström).

25.3.1918 - valtauksen jälkeisenä päivänä valkoinen Lempäälä kokoontui rautatieasemalle. Siellä liehui valkoinen lippu, toinen samanlainen vilahteli jo kirkon tornissa. Kahvilan edessä saatettiin vielä nähdä kaatuneen punasotilaan ruumis, maisema oli muutenkin, mitä se sodan jäljiltä yleensä on.
Jälkipuhdistuksissa valkoiset teloittivat punavankeja Lempäälän Ämmänristinmäellä.

Ämmänristin muistomerkki (punaisten joukkohauta) sijaitsee Lempäälän Innilässä, Sotavallan tietä 3 km Lempäälän keskustasta (kuva kirjasta 'Paha maisema' ~ P.Elomaa/J.Kemppainen).

Lempäälän rautatiekulttuuria:

Lempäälän rautatieasema:

C) Tämä postikorttikuva Lempäälän asemasta on 1910-luvulta - tässä asussa kyseinen asema koki vuoden 1918 raivoisat taistelut punaisten ja valkoisten välillä Helsinki-Tampere-ratayhteyden hallinnasta.

Lempäälä eli alkuaan 'Lempoinen' on Hämeenlinna-Tampereen radan alkuperäisiä, 22.6.1876 avattuja IV luokan asemia Parolan, Kuurilan ja Viialan ohella. Lempäälän asemarakennus valmistui v. 1876 ja sitä laajennettiin Bruno Granholmin suunnitelmien mukaan vuosina 1908 ja 1922.

Tässä kuvassa Lempäälän asema 1970-luvulla - kuvaaja T.Keränen.

Jarmo Pyytövaara oli ollut kuvaamassa Lempäälän asemalla 30.7.1977 : P 143 Helsingistä Poriin, Dv12 2637+2619+10 vaunua. Perjantaisin junassa oli vaunuja myös Raumalle, vaunut kulkivat H 555 aikataululla Peipohjasta Raumalle.

Lempäälän asemarakennus kuvattuna v.1985 - vielä vanhan aseman aikaan (kuva: M.Nummelin).

Lempäälän vanha asema Mika Vähä-Lassilan kuvaamana (kiitos, käyttölupa 2015-11-A).


Lempäälän kirkonkylästä muodostui liikenteen solmukohta jo ennen radan tuloa, kun kirkonkylän kannaksen poikki rakennettiin 1867-74 Lempäälän kanava, jonka kautta kulki vesireitti Hämeenlinnasta Tampereelle. Asema sijoitettiinkin luonnollsiesti kirkon ja kanavan tuntumaan.
Radan rakentamisen myötä Lempäälällä oli merkitys myös maaliikenteen solmukohtana, sillä ennen Valkeakosken radan rakentamista ainoa maayhteys radan varresta Valkeakosken tehtaille kulki Lempäälästä. Toisaalta radan valmistuttua vesiliikenteen ja kanavan merkitys väheni.
Hollon vaihteelta, aseman pohjoispuolelta sahalle Kuokkalaan rakennettiin kapearaiteinen rautatie, mutta sahan toiminta lopetettiin jo 1900-luvulle tultaessa.
Ratapihaa muutettiin huomattavasti vuonna 1972, jolloin radan korkeutta laskettiin 1,3 metriä.

Lempäälän uusi asemarakennus kuvattuna v. 1995 (kuva: K.Pyrhönen).

Uusi asemarakennus, johon sijoitettiin mm. poliisiasema, otettiin käyttöön v.1980. Sen omistaa nykyisin (2009) kiinteistöyhtiö, ja Lempäälän asema onkin maamme ainoa, jossa asetinlaite on sijoitettu yksityisessä omistuksessa olevaan rakennukseen.
Lipunmyynti Lempäälän asemalla on lopetettu v.1998. Vanha asema on Lempäälän kunnan omistuksessa, ja sinne on sijoitettu käsityökeskus.
Museovirasto on luokitellut asema-alueen valtakunnallisesti merkittäväksi suojelukohteeksi. Tavaraliikenne Lempäälään lopetettiin v.1993 (tiedot: Radan varrella, 2009).


Sääksjärvi rautatiepaikkana:

Reino Kalliomäki kuvasi tämän otoksen v. 1971 välillä Sääksjärvi-Multisilta (kiitos, käyttölupa 2015-11-B): " Uimarannan ratapenkka on toiminut liukumäkenä. Hiihtäen oli kuvaajakin liikkeellä."

Reino Kalliomäki kuvasi tämän otoksen vuoden 1972 aikoihin (kiitos, käyttölupa 2015-11-B): "Sehän on proto-suojahäkistä tuttu veturi #1079. Etualalla Tampereen suunnasta Sääksjärven vanhalle asemalle johtavat raiteet. Melkein pääsi karkuun. Auto varmaan liikkui vielä uloshypätessä.

Sääksjärven rautatiepysäkki, Lempäälä. Sääksjärven pysäkki. Kuva: MV/RHO Jari Heiskanen 2007 - kiitos.

Sakari Kestinen kuvasi Sääksjärven asemalla 5.7.2009. Käyttölupa "2016-11-A", kiitos.

Sääksäjärven rautatieasema on rautatieliikennepaikka Riihimäki-Tampere-radalla Lempäälässä. Se avattiin 1915 ja aluetta laajennettiin radan kaksoisraiteen valmistuttua 1925. Toisen maailmansodan jälkeen rataa oli tarkoitus oikaista Sääksjärven kohdalla, mutta hanke kaatui luonnonsuojelusyistä. Sääksjärveltä johdettiin 1940-luvulla pistoraide Valmetin tehtaille. Raide purettiin 1990-luvun lopussa ja osa sen penkasta on nykyisin käytössä kevyen liikenteen väylänä. Miehitys asemalla päättyi 1973 ja henkilöliikenteen pysähdykset lopetettiin 1988. Nykyinen Sääksjärven liikenteenhoidollinen liikennepaikka avattiin vuonna 2000 kilometrin etelämmäksi asemalta ja sieltä alkaa radan kolmas raide. Aseman editse kulkeneet raiteet purettiin 2001. Asemarakennus siirtyi Ratahallintokeskukselta Senaatti-kiinteistöille vuonna 2007. Rakennuksessa on ollut vuokralaisena Raide-tele ry, joka on kerännyt muistoesineistöä rakennukseen ja pihalle. Radanoikaisun myötä asemarakennus on jäänyt hieman sivuun ratalinjasta (Radan varrella-kirja, 2016).


Multisillan seisake:

Reino Kalliomäki kuvasi tämän otoksen vuoden 1972 aikoihin Multisillan seisakkeen kohdalla (kiitos, käyttölupa 2015-11-B): " Höyryveturi "Risto" lähestyy Multisillan seisaketta. Tie vie vasemmalle pieneen Multisilta-nimiseen kylään. Samanniminen kerrostalolähiö tuli radan oikealle puolelle, mutta vielä siitä ei näy merkkiäkään. Sääksjärven laskuoja Peltolammiin lähtee veneiden kohdalta ja menee radan ali. Kaukana näkyvälle ratavartijan tuvalle menee jo vaivainen ajoura. Kolmas raide on lentokonetehtaan. Kuva vaikuttaa vanhemmalta kuin on, vuosiluvusta en ole ihan varma. Se on kehystetty vanhanaikaisesti kahden reunoistaan liimatun lasin väliin (6x6)."

Lempäälän kanava:

D) Lempäälän kanava ilmakuvana (Merenkulkulaitos).

(Wikipedia, 2009): Lempäälän kanava on Lempäälän keskustassa sijaitseva Pyhäjärven ja Vanajaveden yhdistävä kanava, jonka pituus on 1 275 metriä ja putouskorkeus 2,20–2,40 metriä. Kanavassa on yksi 160 metriä pitkä ja 8 metriä leveä sulku.
Kanavan ylittää kaksi maantiesiltaa ja yksi rautatiesilta. Suurimmat sallitut alusten mitat ovat 145,0 x 7,5 x 1,8 x 5,5 metriä (pituus x leveys x syväys x korkeus); aluksen maston korkeus voi siltojen takia olla enintään 5,5 metriä.
Lempäälään yritettiin rakentaa kanavaa jo 1700-luvun loppupuolella, mutta työ jäi kesken noin kymmenen vuoden yrittämisen jälkeen. Kanavatyömaa sijaitsi Rikalassa, nykyisen kanavan eteläpuolella, missä kaivannot ovat vieläkin nähtävissä.
Nykyinen Lempäälän kanava rakennettiin vuosina 1867–1874 hätäaputöinä. Aluksi kanavan läpi kulki vilkas matkustajaliikenne, mutta sen jälkeen kun Tampere–Hämeenlinna-rautatie valmistui 1876, kanavaa käytettiin lähinnä tavarankuljetuksiin.
Vuosina 1958–1961 kanava uusittiin uittoja varten. Tällöin kanavan sulku suurennettiin nykyiseen kokoonsa ja yläkanavaa syvennettiin. Kanavan nykyinen ulkoasu onkin peräisin tältä ajalta. Kanava palvelee nykyisin lähinnä matkailua, ja sen kautta kulkee Suomen Hopealinjan laivareitti Tampereelta Hämeenlinnaan.
Kanavassa on ajoittain vesistön säännöstelyjuoksutusta, joka aiheuttaa siinä vaarallisen voimakkaan virtauksen. Kanavassa sattui vuonna 1988 vakava onnettomuus, jossa neljä ihmistä hukkui veneen kaaduttua virtauksessa. Tämän vuoksi kanavalle on asennettu varoitusvalot sekä rautatiesillan yhteyteen turvaportti, joka estää veneiden ajautumisen sulkuun tulvajuoksutusten aikana.

Lempäälän Sääksjärven rannalla:

E) Tämän kirjoittaja näköalatornissa Lempäälän Sääk(s)järven rannalla kesällä 1970. Mikään mahti maailmassa ei saisi enää nousemaan noin huteran näköiseen torniin.

Kulju:

"Kulju on noin 3000 asukkaan nopeasti kasvava asuinalue Lempäälän nauhataajamassa hyvien liikenneyhteyksien varrella. Kuljussa on monipuoliset palvelut ja kauppakeskus 'Kuljun kartano', mutta myös maaseutumaista ympäristöä, erittäin kauniita maisemia ja vesistöjä. Ja hevosia, niitä on paljon.

F) Kuvassa Lempäälän aseman alainen Kuljun asema kuvattuna v.1938. Kuljun laituri perustettiin lähelle Kuljun ja Kukkolan kartanoita. Tavaraliikenne lopetettiin ja liikennepaikka muutettiin miehittämättömäksi seisakkeeksi vuonna 1972. Henkilöliikenne lopetettiin vuonna 1991. Laiturirakennus on purettu. Kuva on kirjasta 'Radan varrella', 2009 (Jarmo Pyytövaaran kokoelmat).

Vuoteen 1916 mennessä Suomeen rakennettiin yli tuhat työväentaloa työväenliikkeen kokoustiloiksi. Tämä kuva on Kuljun työväentalon vappujuhlasta vuonna 1911.
Kolmen eturivin pojan kohdalle on kuvan päälle myöhemmin piirretty paljonpuhuvat ristit. Seitsemän vuotta ja nuo kuvan pojat ovat saattaneet kaatua vuoden 1918 sodassa punaisten riveissä?

Kuljun työväentalo vuoden 1918 sota-aikaan - kuvassa ns. Tamperelaiskomppania (Museovirasto).

Mattila (rautatiepaikkana):

G) Mika Vähä-Lassilan piirros Mattilan liikennepaikkarakennuksesta (Bruno Granholm - 1906 - Platformskjul III). Seisake lakkautettiin ja henkilöliikenne lopetettiin 1988. Liikennepaikkarakennus on sittemmin purettu. Noin 500 metriä vanhan liikennepaikan eteläpuolelle avattiin samanniminen raiteenvaihtopaikka vuonna 1998. Käyttölupa "2015-11-A", kiitos.

(Erkki Nuutio, 2015): "Mattilan rautatiehistoriaa sanoin ja kuvin on selvitetty kirjan Mattila Kyläkunta väylien varrella (Mattilan kyläyhdistys ry, toim. Riitta Mäkinen, Vammala 1998) sivuilla 158-163 ja kansikuvassa.

Hakkari (rautatiepaikkana):

H) Juha Kutvonen kuvasi 2.9.1987: "Hakkarin seisake ja Kuokkalankosken sillat." Käyttölupa "2015-12-H", kiitos.

Hakkari avattiin seisakkeena 1931 Tampereen-Lempäälän maantien risteykseen. Seisake muutettiin miehitetyksi laituriksi 1953, jolloin myös laiturirakennus rakennettiin. Tavaraliikenne loppui 1972 ja Hakkari muutettiin samalla miehittämättömäksi. Henkilöliikenne lopetettiin 1988. Radanoikaisun myötä Hakkarin liikennepaikan kohta jäi sivuun uudelta ratalinjalta. Laiturirakennus on purettu (Radan varrella-kirja, 2009).

(Markku Naskali, 2009): "Tämäkin oli vilkas liikennepaikka vielä 1960-luvulla. Oli miehitetty. Oli lipunmyynti ja rahtitavaraakin käsiteltiin. Lähetin mm. yhden polkupyörän Helsinkiin sisarelleni. Rakennus oli kyllä hatara. Kun joskus talvella odotustilassa oltiin, roihusi pystyuunissa komea tuli ja pohjoispäädyn sisäseinä oli paksussa huurteessa."

Moisio (rautatiepaikkana):

I) Reino Kalliomäki kuvasi tammikuussa 1971 Moision seisakkeella: "Tämäkin pysäkkirakennus on jo laudoitettu kiinni. Tampereellehan väellä oli ollut matka." Käyttölupa "2015-11-B", kiitos.

Moision laiturirakennus valmistui 1905. Liikennepaikka muutettiin miehittämättömäksi seisakkeeksi tavaraliikenteen loppuessa 1955 - pari vuotta läheisen Hakkarin laiturin avaamisen jälkeen. Henkilöliikenne lopetettiin 1988. Liikennepaikkarakennus on purettu (Radan varrella-kirjasta, 2009).

(Markku Naskali, 2014): "Tuosta sitä monet kerrat matkattiin kouluun. Samaan junaan otettiin myös tuolta korkealta maitotonkkia. Vanattaran seisake oli kyllä lähempänä, mutta alkuvuosina sinne ei pysähtynyt junia koulun päättymisen aikaan. Aamulla pysähtyi ns työläisjunia. Hienoa muuten että tästä rakennuksesta on tallentunut edes tämä lopunajan kuva. Paikka oli aikoinaan varsin aktiivinen. Siellä toimi myös postitoimisto. Alkujaan Vanattaran kylälle ei edes jaettu postia. Oli vain yhteinen laatikko, johon sattumalta pysäkillä käynyt toi postin (josta myös katosi arvopostiksi arveltua. Esim. isäni sisar oli muuttanut Kanadaan, ja hänen kirjeensä tulivat yleensä aina avattuina perille. Sitten isä pyysi postin hoitajaa jättämään ne kirjeet antamatta muille kuin itselleen.)

Mahdollisia kysymyksiä, korjauksia tai lisätietoja voi sivuston kokoajille lähettää helposti sähköpostilla:

PALAUTE (e-mail)

Takaisin etusivulle.