KONTIOLAHTI:
(Svala & Joutsi * viimeisimmät muutokset: 20.1.2026)

(Wikipedia, 2026): Kontiolahti (ruots. Kontiolax) on Suomen kunta, joka sijaitsee Pohjois-Karjalan maakunnassa. Kunnassa asuu 15 053 henkilöä. Valtatie 6 kulkee Kontiolahden kuntakeskuksen kautta, josta on sitä pitkin naapurikaupunki Joensuuhun matkaa noin 20 kilometriä. Kontiolahti on kasvava kunta. Sitä selittää pitkälti suurempi syntyvyys ja muuttovoitto. Kontiolahden Onttolassa toimii Pohjois-Karjalan rajavartiosto. Lisäksi Kontiorannassa toimi 31.12.2013 asti Pohjois-Karjalan Prikaati.
Kontiolahden naapurikunnat ovat Joensuu, Juuka, Lieksa, Liperi ja Polvijärvi.

Kontiolahdella on 183 järveä, ja vesistöjä on kunnan pinta-alasta on 22,3 prosenttia (230 km²). Suurimpia niistä ovat Höytiäinen, Kangasvesi ja Herajärvi.
Kontiolahdella sijaitsee kokonaan tai osittain 11 Natura-kohdetta: Teerisaari-Sisuslahti, Soikkelin metsä, Pöllönvaara-Kruununkangas, Paiholan metsä, Kolvananuuro ja lähialueet, Kolin kansallispuisto, Jouhteninen, Huurunlampi-Sammakkolampi-Huurunrinne, Huuhkajanvaara ja Heinävaaran-Kyykänlammet.

Nähtävyydet: Kolvananuuro on maisemallisesti ja luonnonsuojelullisesti erittäin arvokas rotkolaakso.
Kontiolahti on tunnettu ampumahiihtokeskuksestaan. Siellä pidettiin vuoden 1999 ja 2015 ampumahiihdon maailmanmestaruuskilpailut ja vuosittain se toimii ampumahiihdon maailmancupin osakilpailupaikkana.
Ampumahiihtokeskuksessa on pitkä jäähdytetty latu, joka otetaan vuosittain käyttöön jo lokakuun alussa. Vuonna 2010 siellä aloitti kesäteatteri.
Kotiseutukeskus.
Jouhtenisen saaren luonnonsuojelualue trombituhoineen.
Höytiäisen saarten trombituhoalueet.
Vierevänniemen ranta-alue kirkonkylässä.
Jakokosken museokanava.
Mönnin 341-metrinen silta vihittiin 9. lokakuuta 2006. Pielisjoen yli johtava silta korvasi samalla Mönnin lossin.
Mönnin-Selkien maisematie.
Kontiolahden satama.
. Kontiolahden kirkko.

Kyliä: Harivaara, Herajärvi, Iiksenniitty, Jakokoski, Kontiolahti, Kontioniemi, Kulho, Kunnasniemi, Kupluskylä, Kylmäoja, Lehmo, Mönni, Onttola, Paihola, Puntarikoski, Puso, Pyytivaara, Rantakylä, Romppala, Selkie, Varparanta ja Venejoki.

Historia: Kontiolahti kuului aluksi Liperin kirkkopitäjään. Siitä tuli itsenäinen kunta vuonna 1873. Höytiäisen järven tulvahaitat ja toive vesijättömaasta innostivat asukkaat yrittämään kanavan rakentamista vedenpinnan laskua varten. Pato murtui hallitsemattomasti vuonna 1859, ja maisema muuttui dramaattisesti.
Kontiolahteen sijoitettiin toisen maailmansodan jälkeen Ruskealan siirtoväkeä.
Kauppa- ja teollisuusministeriö teki päätöksen uraanivaltauksesta Enon ja Kontiolahden rajalle 10. lokakuuta 2006. Päätös antaa ranskalaiselle Cogemna-yhtiölle (nykyisin Areva) oikeuden uraanin ja muiden malmien etsintään. Vuonna 2015 Skandinavian Uranium sai jatkoluvan. Uraanikaivoksia vastustaa alueella kansanliike.

Kontiolahden taajamaväestö jakautuu neljän eri taajaman kesken (31.12.2017): .
1. Joensuun keskustaajama* 6 188.
2. Kontiolahden kirkonkylä 3 442.
3. Kulho* 633.
4. Paihola 233.
Kunnan keskustaajama on lihavoitu. Asteriskilla (*) merkityt taajamat kuuluvat tähän kuntaan vain osittain. Lehmo ei muodosta omaa taajamaansa, vaan se on osa Joensuun keskustaajamaa, joka sijaitsee pääosin Joensuun kaupungin ja osittain myös Liperin kunnan alueella. Kulhon taajama sijaitsee pääosin Kontiolahdella, mutta pieneltä osin myös Joensuussa.

Kontiolahden alueen paikallisliikenteestä ja koululaisliikenteestä vastaa Joensuun seudun joukkoliikenne. Kontiolahdella on myös rautatieasema, jolla ei kuitenkaan ole enää henkilöliikennettä. Ruokakulttuuri: Kontiolahden pitäjäruoiksi nimettiin 1980-luvulla suutarinpaisti eli muikkutirri ja kapakalakeitto.

Tunnettuja kontiolahtelaisia kulttuurihenkilöitä ennen ja nyt: Janne Kinnunen, näyttelijä * Ilkka Kortesniemi, sanoittaja * Aleppo Kutvonen, kirjailija * J. F. Lagervall, näytelmäkirjailija * Arvid Lydecken, runoilija * Jukka Nevalainen, muusikko * Veronica Pimenoff, kirjailija * Antti Puhakka, talonpoikaisrunoilija * Jouko Puhakka, kirjailija * Markku Pölönen, elokuvaohjaaja * Eino Säisä, kirjailija * Liisa Tallgrén, kirjailija * Saara Turunen, kirjailija, ohjaaja.

Kontiolahden kirkko:

A) Kontiolahden kirkko - kuvasi heinäkuussa 2012 Anneli Salo (Wikipedia * CC BY-SA 3.0).

(Wikipedia, 2026): Vanhat kirkot: Kontiolahden seurakunta erotettiin Liperin seurakunnasta omaksi seurakunnakseen 1857. Ensimmäinen pieni puukirkko oli rakennettu 1739. Toinen puukirkko valmistui lopullisesti 1789. Se oli vihitty käyttöön jo 1783, mutta rakentamista jatkettiin vuoteen 1816 asti. Se oli itäsuomalaistyylinen ristikirkko. Kirkon kuorin jatkeena oli kuoria kapeampi ja matalampi sakaristo, joka valmistui 1897, ja kirkon länsipäädyssä oli eteinen. Ristikeskustaa korosti kaksinivelinen torni. Kirkko oli huonokuntoinen, ja 1870-luvulla alettiin kerätä varoja uuden kirkon rakentamiseen. Rakennustyöstä tehtiin päätös maaliskuussa 1879. Kirkko paloi kuitenkin juhannusyönä 1879. Palon syyksi on epäilty kirkon lähistöllä liikkunutta miesjoukkoa, joka olisi etsinyt suojaa sateelta kirkon alta. Kirkon kellotapuli säästyi tulipalosta, mutta se purettiin 1898.

Kontiolahden kirkon sisäkuva - kuvasi heinäkuussa 2012 Anneli Salo (Wikipedia * CC BY-SA 3.0).

Nykyinen kirkko: Uusi, nykyinen kirkko valmistui vuonna 1881. Se rakennettiin parin kilometrin päähän palaneesta kirkosta kirkonkylän korkeimmalle kohdalle. Kirkko on pohjois-eteläsuuntainen, pääsisäänkäynti on pohjoisesta. Kirkon suunnittelivat arkkitehdit Georg Wilenius ja Axel Hampus Dahlström. Muodoltaan se on uusgoottilainen, puinen, pitkärunkoinen ja ristivarsin varustettu ristikirkko, jonka pääsisäänkäynnin yläpuolella on kellotapuli ja kuorin jatkeena matalampi sakaristo. Kirkkosali on kolmilaivainen ja keskilaivaa kattaa kasettikuvioinen karjakatto. Alttariseinä, johon sivulehterit ulottuvat, on tasainen.
Kirkontornissa on kaksi kelloa, joista vanhempi on valettu Lokomolla vuonna 1962 ja uudempi hankittu vuonna 1989 Juutilan valimosta, Kaavilta. Kellojen käsisoitto muutettiin sähkökoneistolle 2009. Kirkko on sakastin ja tapulin kanssa 42,3 metriä pitkä ja korkeutta on tornin huipulla 20,65 metriä. Istumapaikkoja parven kanssa kirkossa on noin 1 000 hengelle.
Urut ovat urkurakentaja Gustav Normanin vuonna 1877 rakentamat, joten ne ovat vanhemmat kuin kirkko itse. Ne ostettiin 1943 Leppävirran seurakunnalta ja niissä on 14 äänikertaa. Alttaritaulun Ristiinnaulittu on maalannut taiteilija Yrjö Ollila vuonna 1929.

Kontiolahden kirkko - kuvasi heinäkuussa 2012 Anneli Salo (Wikipedia * CC BY-SA 3.0).

Kontiolahti * rautatie-elämää:


Kontiolahden rautatieasema:

B) Otto Karikoski kuvasi Kontiolahden asemarakennuksen kesällä 2012 (Wikipedia * CC BY-SA 3.0).

Jouni Hytönen kuvasi Kontiolahden hyvässä maalissa olleen rautatieaseman 11.6.2003 (kiitos käyttöluvasta * 2016-2-A).

11.06.2003 Kontiolahden hiljattain maalattu asemarakennus. (Wikipedia * 2026): Kontiolahden rautatieasema (lyh. Khi) on Suomen rataverkon liikennepaikka rataosalla Joensuu–Kontiomäki. Kontiolahden rautatieasema sijaitsee Kontiolahdessa noin kolme kilometriä kirkonkylältä etelään. Liikennepaikan henkilöliikenne lopetettiin vuonna 1990. Entiseen Kontiorannan varuskuntaan on noin kahden kilometrin matka.
Tyyppipiirrustuksien mukaiset asemarakennus ja muut rakennukset ovat vuodelta 1908, suunnittelija on Thure Hellström. Kontiolahden rakennetun kulttuuriympäristön inventoinnin mukaan aseman "miljöö on hieno".
Uimaharjun rautatieaseman asemarakennus rakennettiin Kontiolahden aseman piirustusten mukaan, mutta peilikuvana ja hieman pienempänä. Senaatti-kiinteistöt laittoi aseman ja siihen kuuluvat rakennukset myyntiin keväällä 2009. Ne myytiin yksityiselle omistajalle kesällä 2009. Asema on nykyään asuinkäytössä.

Reino Kalliomäki kuvasi Kontiolahden asemalla 7.12.1973 lättähatun ikkunasta - lumimäärä haittasi viitosvaihteella (kiitos käyttöluvasta * 2015-11-B).

Dm7 4189 Kontiolahdella 1.5.1988 * Kuvaaja: Jorma Attila (Museorautatieyhdistys Ry) * kiitos käyttöluvasta (2017-11-B).

Jukka Voudinmäki kuvasi Kontiolahden asemalla 9.7.2008 * kiitos käyttöluvasta (2015-12-L).

Teemu Saukkonen kuvasi Kontiolahden asemarakennuksen kohdalla 5.7.2024: "T7181 kohtaa T58722:n" (kiitos käyttöluvasta * 2026-1-B).


Jakokoski:

Teemu Saukkonen kuvasi 9.8.2024 Jakokosken laiturivaihteen kohdalla: "Jakokosken asemalla tapahtuu jotain. On laitettu kylttikin: yksityisalue." Kiitos käyttöluvasta (2026-1-B).

Jakokosken ensimmäinen, alkuperäinen asemarakennus kuvattuna 1910-luvun kuvapostikortissa (Radan varrella-kirja * Antti Ronkaisen kokoelma).

(Wikipedia * 2026): Jakokosken laiturivaihde (lyhenne Jos., ratakm 648,102) on lakkautettu rautatieliikennepaikka Suomen rataverkkoon kuuluvalla rataosalla Joensuu–Kontiomäki. Liikennepaikka sijaitsi Kontiolahden kunnassa, lähellä Jakokosken kyläkeskusta ja Jakokosken kanavaa.
Jakokosken laiturivaihde koostui laiturista ja vaatimattomasta laiturirakennuksesta. Alkuperäinen laiturirakennus siirrettiin kuitenkin jo vuonna 1932 Ulvilaan, jonka jälkeen asemarakennuksena toimi tähän käyttöön muokattu tavaramakasiini. Se oli miehitetty laituri vuoteen 1970 ja tavaraliikenne päättyi vuonna 1981, minkä jälkeen se toimi vuoteen 1990 asti seisakkeena. Liikennepaikkana Jakokoski lakkautettiin vuonna 1999, jolloin tehdyssä rataosan perusparannuksessa sen sivuraide purettiin. Vuoden 2015 tietojen mukaan laiturirakennus on kuitenkin edelleen pystyssä.

Jakokosken entisestä makasiinista tehty laiturirakennus. Rakennus on perinteinen Hellströmin piirustuksin rakennettu tavaramakasiini, joka muutettiin vuoden 1932 Hellströmin muutospiirustuksilla asemarakennukseksi. Jakokoski oli laiturivaihde joten asema on laiturirakennus. Kuva on Visa Pöntisen Facebook-ryhmästä "Suomen rautatieasemat" (elokuu, 2022) (kiitos käyttöluvasta * 2016-1-D).


Lehmo:

Lehmon rautatieseisake. Laiturirakennus purettiin 1970-luvulla (Suomen Rautatiemuseo * Finna * CC BY-NC-SA 4.0).

(Wikipedia * 2026): Lehmon seisake (lyh. Lmo) on lakkautettu rautatieliikennepaikka Lehmon kylässä Kontiolahdella Joensuu–Kontiomäki-rataosalla. Liikennepaikka avattiin 10. syyskuuta 1910 laiturivaihteeksi. Laiturirakennus valmistui samana vuonna Thure Hellströmin suunnittelemana ja sitä laajennettiin myöhemmin. Miehitys liikennepaikalla päättyi 1. lokakuuta 1958 ja tavaraliikenne lakkautettiin vuonna 1967. Henkilöliikenne lakkautettiin 1. kesäkuuta 1975 ja liikennepaikka lakkautettiin 30. toukokuuta 1976. Laiturirakennus purettiin 1970-luvulla.

Teemu Saukkonen kävi 14.9.2020 jo 1970-luvulla puretun Lehmon asemanrakennuksen kohdalla tutkimassa: "Tämän verran on jäljellä Lehmon pysäkistä, eli tasainen alue radan vieressä." (kiitos käyttöluvasta * 2026-1-B).

Takaisin etusivulle.