Synsiön seurantalo A)Synsiön seurantalo (= myös kyläseuran talo - seurojentalo - nuorisoseurantalo) kuvattuna 10.10.2010 (S&J). (Kangasniemen kylät / Synsiö-nettisivu, 2010): Koulun menetyksen jälkeen kylän toiminnot keskittyivät 1950–luvulla rakennetulle kyläseuran talolle. Seurantalo on peruskorjattu vuonna 2001. Siellä pidetään perhejuhlia, kokouksia ja taloa vuokrataan mielellään myös ulkopuolisille häiden ym. tilaisuuksien pitopaikaksi. Kyläseuran toimesta tehtiin myös Rutakosken tien varresta lähtevä Sinivuoren retkipolku. Viisi kilometriä pitkä polku nousee 223 metriä korkean Sinivuoren laelle, jonne rakennetussa kodassa voi halutessaan vaikka yöpyä. Synsiön rannalle leirikeskuksen ja venevalkaman viereen saatiin kyläläisille yhteinen uima-virkistysalue, johon rakennettiin paikoitusalue, laituri, pukukopit ja niiden jatkoksi grillikatos. Seurojentalolla järjestetään talvisin kansalaisopiston kursseja. Jo vuosien ajan on kokoontunut naisten ja miesten yhteinen jumppa, joka on ollutkin suosittu eri-ikäisille ja –tasoisille sopivan ohjelman ja tietenkin loistavan ohjaajan johdosta. Monen vuoden ajan Synsiöllä on myös maalattu posliinia. Loistavia kättentöiden jälkiä on saatu ihailla vuosittain näyttelyissä. Synsiön seurantalo kuvattuna 10.10.2010 (S&J).

B) Kuvassa on Vetosuon (ent. torppa) kaksi savutupaa käsittävä asuinrakennus Synsiönkylän sydänmaalla. (kuva: Toini-Inkeri Kaukonen/Niemimaa - kesät 1937-38). Tämä kuva on Toini-Inkeri Kaukosen (Niemimaa) kesien 1937-38 aikana valmistamasta tutkimuksesta Kangasniemen pitäjästä ja sen kansanomaisista rakennuksista (Savotar IV ~ 1949, Savolaisen osakunnan kotiseutujulkaisuja). Kaukonen kirjoittaa: Asuinrakennuksen kasvaminen on tapahtunut Itä-Suomessa yleiseen tapaan niin, että on tehty toinen tupa entisen viereen ja eteinen väliin. Kaksi tupaa ja eteinen sisältävä asuinrakennus on ollut Kangasniemellä hyvin yleinen samoinkuin Keski-Suomessa, jossa se on ollut erikoisen tyypillinen (Albert Hämäläinen: Keski-Suomen kansanrakennukset). Opettaja Henrik Laitinenkin mainitsee tämän rakennustyypin Kangasniemen vanhempana rakennustapana. Kaksitupaisia asuinrakennuksia on vielä sekä haiku- että piisitupina (=uloslämpiävä tupa). Monet varakkaat talolliset aikoinaan rakensivat heti molemmat tuvat samaan salvokseen uutta asuinrakennusta tehtäessä. Asuinrakennuksen kasvaminen on käynyt myös siten, että tuvan eteen on tehty toisen tuvan asemesta ruokahuone eli keittiö ja kamari, joilla monissa kylissä pienissä taloissa oli enemmän varasto- ja varahuoneen kuin asuinhuoneen leima. (Toini-Inkeri Kaukonen/Niemimaa, 1937-38) Kaukonen jatkaa: Nykyisistä Kangasniemen savu- eli haikutuvista miltei kaikki ovat melko rappeutuneita. Pirtti-sanaa ei Kangasniemen murteessa käytetä. Muutamissa nimissä se esiintyy, esim. Pirttimäki (talo), Pirttilahti, mahdollisesti jonkinlaisena seutua sivunneen hämäläiskauden jätteenä. Vanhan polven asumina ja säilyttäminä ne alkavat olla sen mukana katoamassa. Tämän kirjoittaja sai vuosina 1937 ja 1938 tietää kaikkiaan 15 asuttavaa savutupa-asumusta eri puolilla pitäjää, jotkut syrjäkulmilla, jotkut aivan valtamaantien äärellä. Eräissä nykyisin itsenäisissä torpissa on ikäänkuin vanhasta tottumuksesta asuttu edelleen savutuvissa. Myös parissa vauraassa talossa oli savutuvat 1930-luvun lopulla säilytetty mm. siksi, että niiden lämpöä pidettiin uloslämpiävien tupien ilmaa terveellisempänä. Esimerkiksi Synsiön Vetosuon isäntä, jolla on kaksi savutupaa käsittävä talo, sanoi uloslämpiävien tupien lämmön tuntuvan navettalämmöltä ja tekevän niihin tottumattoman pään kipeäksi. Jotkut taas sanoivat savutupien olleen hiostavan kuumia. (Toini-Inkeri Kaukonen/Niemimaa, 1937-38) Kuvassa on Synsiön Korkeakankaan tuulimyllyn pitkittäisleikkaus. Korkeakankaan tilan omistajina ovat olleet Hurskaiset (samalle suvulle kuului myöhemmin myös läheinen Alakankaan tila). Tämäkin kuva on Toini-Inkeri Kaukosen (Niemimaa) kesien 1937-38 aikana valmistamasta tutkimuksesta Kangasniemen pitäjästä ja sen kansanomaisista rakennuksista. Kaukonen kirjoittaa: Jos kotiseutumuseotalo joskus pystytetään Kangasniemellä, niin tuulimyllyn siirtäminen sen yhteyteen komistaisi museota huomattavasti, samoinkuin joku kaunis luhtiaitta. Muuallakin maassamme on tuulimyllyjä säästetty kotiseutumuistoiksi. A.Tanttu on maininnut Hirvensalmella 1800-luvun lopulla olleen sekä tuulimyllyjä että vesi- eli härkinmyllyjä. Pieksämäellä näin niitä Kangasniemen puoleisissa kylissä kolme, joista ainakin Siikakosken Halla-ahon mylly oli käyntikunnossa. (Toini-Inkeri Kaukonen/Niemimaa, 1937-38) Kuvassa on entisen kaksiosaisen tuulimyllyn ns. harakkamyllyn alaosa. Synsiön Kokkoniemi. Kaukonen kertoo: Erikoista on, että Kangasniemellä on esiintynyt myös Länsi- ja Etelä-Suomelle ominainen tuulimyllytyyppi, kaksiosainen ns. harakkamylly, jollaista ei Kangasniemen läntisellä naapurialueellakaan, Keski-Suomessakaan tavata. Synsiön Kokkoniemessä oli nimittäin jäljellä ylempänä kuvassa näkyvä harakkamyllyn 8-kulmainen pyöreähkö pohja-aitta, jonka päällä on pyörinyt harakkamyllyn yläosa. Se oli saadun tiedon mukaan rakennettu 1860-luvulla. Siitä on myllyosa purettu, mutta talon vanhat asukkaat vielä muistivat tämän myllyn entisellään. Sen oli rakentanut talon entinen isäntä Paavo Lukkarinen riitauduttuaan kylän myllyn kanssa. Hän oli halunnut rakentaa komean myllyn ja on mahdollisesti pitkillä markkinamatkoillaan saanut vaikutteita tästä länsisuomalaisesta myllytyypistä. (Toini-Inkeri Kaukonen/Niemimaa, 1937-38)

C) Synsiön Osuuskauppa Kangasniemen Osuuskauppa 1907-57-kirjassa Martti Väinölä kirjoittaa (1957): Synsiön sivumyymälä aloitti toiminnan 9.9.1929. Jo edellisenä vuonna oli maanviljelijä Eemil Tyrväiseltä ostettu tontti ja v.1929 alkupuolella siihen rakennettiin toimitalo. Myymälää olivat puuhaamassa mm. Lyydia Nojonen, Eemil Tyrväinen ja Kalle Heikkilä. Myymälänhoitajista mainittakoon pitempiaikaisena Toivo Sarapalo. Nykyään (1957) hoitaa myymälää rouva Meeri Hokkanen. Myymälätoimikunnan muodostavat nykyään (1957) emäntä Lyyli Viitasalo sekä maanviljelijät Väinö Himottu, Onni Hokkanen, Tauno Lukkarinen, Lauri Hurskainen ja Vilho Halttunen. Siikaselän/Hyyrylän perinnekirjasta (1987) löytyy Synsiön Osuuskauppaakin koskeva tieto. Eemel Hokkanen (Emil), joka oli harjoittanut kaupankäyntiä Papumäessä (vuosina 1932-33) ja Siikaselän Häntälän aittakaupassa (1934-35), oli siirtynyt Siikaselästä 6.10.1935 Synsiölle Osuuskauppaan myymälänhoitajaksi. Tämä kuva Synsiön Osuuskaupasta on vuoden 1948 kirjasta Kangasniemen Osuuskauppa 1907-1947, missä kirjoittaja Wiljam Sarjala mainitsee: Myymälänhoitajina ovat kaupalla olleet Eino Pynnönen, Emil Hokkanen ja 29.1.1941 alkaen Toivo Sarapalo (ent. Laitinen). Apilaisina ovat olleet Helvi Hokkanen ja Meri Sarapalo. * * * * * * * * * * * * * * * * Kangasniemen Historia IV-teoksen mukaan (Erkki Laitinen * 2015) Synsiö-Synsiälän perinnealueella toimi 1950-luvun puolivälissä seuraavat kaupat: Toimi Seppänen (sivumyymälä) * perustettu 1950 * lopetettu 1955. Mikko Tyrväinen * perustettu 1952 * lopetettu 1955. Osuuskaupan Synsiön sivumyymälä * perustettu 1929 * lopetettu 1966. * * * * * * * * * * * * * * * * Synsiön osuuskassaa suunniteltiin 12.4.1908: Kangasniemen Osuuspankki 1908-2008-kirjan (Marjatta Bell) mukaan Synsiöllä osuuskassa-asia tuli esille 12.4.1908 maamiesseuran kokouksessa, joka pidettiin Pöyhössä maanviljelijä Albin Toivakan tilalla. Neuvoja Auramon puheen jälkeen oli päätetty perustaa oma kassa, jonka toimialueeseen tulisivat kuulumaan Synsiö, Synsiälä, Pöyhö ja Hyyrylä. Mikkelin Sanomien kirjeenvaihtajan mukaan (1908) 'jos missään niin näillä seuduin on osuuskassa tarpeen, sillä maanviljelys on siksi alkuperäisellä kannalla, ettei siitä voi toivoa työpalkkojakaan ja metsät ovat menneet parempien miesten taskuihin ihan pilkkahinnasta. Synsiölle alettiin siis omaa kassaa puuhailla ja sen ensimmäiset byrokraattiset kiemurat laitettiin alulle, nimiasia oli kääntynyt ensimmäisiin säilyneisiin asiakirjoihin muotoon Pöyhön osuuskassa. Luusniemen samanaikaisten hankkeiden tapaan osuuskassahanke Synsiölläkin kuitenkin lopahti virastokankeuden aiheuttamaan pitkään odotusaikaan, eikä kassa koskaan päässyt toimintaansa aloittamaan.

Synsiön nykynäkymiä: D) Synsiön rakennuksia Mikkeli-Jyväskylä-valtatien eteläpuolella - kuvattu 10.10.2010 (S&J). (Kangasniemen kylät / Synsiö-nettisivu, 2010): Synsiön kyläkeskus sijaitsee 14 km Kangasniemen kirkonkylästä luoteeseen valtatie 13:sta varressa. Mikkeliin on matkaa 63 km ja Jyväskylään 51 km. Synsiön kyläseuran alue käsittää Synsiön ja Hyyrylän kylät ja osin myös Oralan, Pöyhön, Seppälän, Salmenkylän ja Tiiholan kylien alueita. Suuri Synsiön järvi antaa kylälle ja sen harrastustoiminnalle oman leimansa. Kunnan omistama leirikeskus on kesäisin vilkkaassa käytössä ja talvisin leirikeskuksen rantaa ja parkkialuetta käytetään useiden pilkkikisojen pitopaikkana. Synsiön Seudun kyläseuran nimellä toiminta aloitettiin v. 1992, jolloin jo yli 60 vuotta toimineet Synsiön maamiesseura ja Synsiön maa- ja kotitalousnaiset sekä Hyyrylän paikallisosastot sulautuivat yhdeksi seuraksi. Vaikka asukasmäärä on pudonnut ja palvelurakenne muuttunut, kyläseuran alueella asuu virkeää maa- ja metsätaloutta ja pienyritystoimintaa harjoittavaa väkeä. Osa Synsiön asukkaista käy töissä kirkonkylällä liike-elämän ja teollisuuden parissa Synsiön nykynäkymiä kuvattuna 10.10.2010 (S&J). * * * * * * * * * * * * Synsiön entisen koulun paikkeilla: Synsiön koulu paloi tuhopolttona tammikuussa 2002. Nämä kuvat koulun sijaintipaikalta ovat kuvatut 10.10.2010 (S&J).

E) Entisen koulun kohdilla, tien toisella puolella sijaitsee asuinrakennus, josta löytyy useita mielenkiintoisia ratkaisuja - molemmat esimerkit kuvattu 21.6.2012 (S&J).

Synsiön perinnealueelta * lyhyesti: F) Kangasniemen Historia IV-teoksen mukaan (Erkki Laitinen * 2015) Suur-Savon Sähkö pystyi toimittamaan sähköä Synsiön alueelle vuonna 1954.