|
F) Iida ja Taavetti (Taavi) Poikolainen

Nämä kuvat Iida ja Taavetti Poikolaisesta ovat kahdesta eri sanomalehtijutusta, joiden kopiot julkaistiin Makkolan perinnekirjassa (1986). Taavetin kuvan sisältänyt lehtijuttu oli alunperin julkaistu Keskisuomalaisessa v.1961 ja Iidan kuvan sisältänyt juttu oli julkaistu Keskisuomalaisessa 29.3.1968. Iidan jutun oli kirjoittanut nimimerkki V.M.
Makkolan perinnekirjan (1986 ~ Vilho Hokkanen ja Marja-Leena Kuitunen) mukaan Taavin isä Johan Poikolainen (1838-1918) oli Anna-Liisa-vaimonsa (1840-1915) ja Taavi-poikansa kanssa muuttanut Rintainmäen talon Kuren torppaan v.1885. Sitä ennen perhe oli kierrellyt Makkolan taloissa piikana ja renkinä.
David (Taavetti/Taavi) Juho Poikolainen (s. 1873) ja Ida Marian tytär os. Pynnönen (s. 1883) oli vihitty avioliittoon joulukuussa v.1902 (pappina J.K.Sakkinen).
Torpassaan heillä oli aluksi ollut neljä lehmää. Lapsia ei heillä ollut.
Lehtihaastattelussaan v.1961 Taavetti oli kertonut: Kyllä sitä ennen ... juostiin nurkkatansseissa, vähän nurkan takana ryypiskeltiin ja sitten sitä joukolla lähdettiin aittojen ovia kolkuttelemaan. Yöjalkareissulla tämän Iidankin löysin. Isännältä sain kyllä parit kovat lähdöt Iidan aitasta.
Siihen heti perään oli Iida-emäntä vierestä kiireesti ehtinyt selittää - ettei vain väärinkäsitystä syntyisi toimittajalle, ettei suinkaan hän Taavettia aittaan houkutellut, vaan kyllä se Taavi oli ihan omasta tahdostaan tullut.
Taavetti oli taas suunvuoron saatuaan jatkanut: Näreen juurella keitettiin vahvaa ja väkevää. Kaksi kertaa oli jo ehditty keittää, kun poliisi hyvät juhannusviina-ainekset löysi, maahan kaasi ja vei vielä hienon kuparipannunkin mennessään.
Iida oli toimittajalle myös kertonut olleensa kokonaista kolme kertaa Jyväskylässä leikattavana ja oli hän kerran käynyt Kangasniemen kirkollakin silloisen vallesmannin luona Suurolassa. Mutta Taavetti, hän se vasta Iidan mukaan olikin reissannut - ollut jopa Konginkankaalla, Karstulassa ja Kinnulassa metsätöissä ja vielä palvellut neljä kesää Venäjän armeijassa Mikkelin Tuukkalassa.
Toimittajan mukaan (1961) ihmeen tyytyväisiä nämä vanhukset olivat olleet, vanhuuseläkekin kun oli kuulemma ollut tarpeeksi suuri, vähän liikaakin.
Toimittaja oli lopettanut juttunsa: Pieni on mökki, vaan ikävä tulisi, jos sen jättämään joutuisi, tuumaili Iida kyynel silmässä. Yksi surku vain on: - Kun molemmat pääsisimme yhtä aikaa pois, ettei tarvitsisi yksin jäädä.
Iidan toive ei ollut kuitenkaan toteutunut. Taavetti oli sairastunut keväällä 1962 ja hänet oli jouduttu siirtämään sairaalaan, missä hän 17.6.1962 oli kuollut.
Alkuperäisen torpan iso tupa oli ränsistyneenä jouduttu aikojen kuluessa purkamaan kokonaan, sen entisen uunin paikalla kasvoi v.1968 jo melko vahva koivu. Iida asui miehensä kuoleman jälkeen yksin entisen rakennuksen pienessä ruokahuoneessa - koko vain 2½ x 3 metriä ja siitäkin tilasta kiviuuni vei suurimman osan. Heti miehensä kuoleman jälkeen Iida oli asunut kesän ja seuraavan talven Suurosessa, mutta kevään tultua palannut mökkiinsä taas vakituisesti yksin asumaan.
Uunin ja seinän välissä oli lyhyelle nukkujalle riittävä sänky, mutta Taavetti-vainaja oli ollut kookas mies. Iida oli antanut (1968) selvityksen, miten pikkusänkyyn pariskunta oli mahtunut monet vuodet nukkumaan:
Taavetti nukkui kyljellään ja minä siinä Taavetin pohjukassa!
Vuoden 1968 haastattelussaan Iida oli kertonut, ettei mökissä ole radiota ja ettei hän sellaista ukkosen pelossa huolisikaan riesakseen.

Tässä kuvassa Iida ja Taavetti Poikolainen istuvat mielipaikallaan mökkinsä edustalla kesällä 1960. Kuva on Makkolan perinnekirjasta (1986 ~ Kaarina Halttunen). Samaisesta kirjasta löytyy myös maininta, että Iida Poikolainen olisi vuosien 1930-50 aikoina tehnyt muiden töidensä ohella myös hierojan hommia.
Vuoden 1968 Keskisuomalaisen lehtijutun mukaan Iidalla olisi ollut mahdollisuus päästä paremmiltakin näyttäville päiville. Hänen äitinsä oli ollut 15 vuoden ajan presidentti Svinhufvudin (Ukko-Pekka) hoitajana tämän lapsena ollessa Kangasniemen Sarvikoskella. Presidenttinä ollessaan Ukko-Pekka oli etsinyt entisen hoitajansa tyttären eli Iidan mökistään ja pyytänyt tätä tulemaan tilalleen Luumäelle vakituiseen täysihoitoon. Iida oli tarjouksesta kuitenkin kiitellen kieltäytynyt - oma tupa oli ollut rakkaampi.
Vuonna 1968 Iida oli vielä kehuskellut toimittajalle hyvää terveyttään, kuulo ja näkö (silmälasien avulla) toimivat hyvin. Ainoa harmi oli vain kuulemma ollut se seikka, että lähiseudulla asustellut vanhapoika Manu oli Iidalta lainannut luettavakseen Iidan ainoan kirjan - raamatun ja jättänyt sen palauttamatta. Siihenkin oli Iidalla kuitenkin ollut ymmärtäväinen selityksensä antaa:
Arvelen Manun yrittävän vielä saada rippikoulukurssinsa suoritetuksi, että saisi naimaluvan ja minut emännäkseen.
Iida Poikolainen selvisi mökissään yksin asuen vuoteen 1969 asti (86-vuotiaaksi), jolloin hän siirtyi asumaan Kangasniemen kunnalliskotiin. Pienen ja vaatimattoman mökin jälkeen kunnalliskoti oli ollut Iidalle ihmeellinen paikka, missä hän oli oppinut hissinkin käytön omatoimisesti.
Iida kuoli kunnalliskodissa elämäänsä tyytyväisenä ihmisenä 20.12.1971 (88-vuotiaana) ja oli jo odottanut pääsyään Taavettinsa luokse.
Älä sinä akka lopsuttele, oli ollut Taavetin usein toistama sanonta, kun Iida oli yrittänyt ehtiä väliin jotain sanomaan.

Kuvassa on Iida Poikolaisen mökki Makkolan kylässä pisteporstuoineen ja tuohikattoineen (kuva ja kuvateksti: Toini-Inkeri Kaukonen/Niemimaa - kesät 1937-38).
Tämä kuva on Toini-Inkeri Kaukosen (Niemimaa) kesien 1937-38 aikana valmistamasta tutkimuksesta Kangasniemen pitäjästä ja sen kansanomaisista rakennuksista (Savotar IV ~ 1949, Savolaisen osakunnan kotiseutujulkaisuja).

Aira Laakso antoi käyttöömme (22.7.2010) edellisestä samasta Poikolaisen mökkikuvasta alkuperäisen paperikuvakopion, jonka hän oli irroittanut omasta kuva-albumistaan.
Aira Laakso kertoi aikoinaan vierailleensa varsinkin jouluisin Iida ja Taavetti Poikolaisen luona kyseisessä mökissä vieden heille joululahjoja. Iida Poikolainen oli ollut Aira Laaksolle hyvin tärkeä ja läheinen ihminen.
Kuvassa etualalla mökki-isännän kessuviljelmiä (Taavetti oli ollut Airan kertoman mukaan kova tupakkamies).
Kaukonen kirjoittaa: Varsinaista savutupaa alkeellisempia asumuksia muistetaan ennen olleen.
Maatuvat, joita varattomilla oli ollut paikoitellen ja jotka olivat vieläkin esiintyvien maasaunojen tapaisia, lienevät jo nykyisin hävinneet.
Pieksämäellä kerrottiin kesällä 1940, että siellä oli silloin Surnuinmäen Hauta-ahossa erään mäkitupalaisen asuntona saunatupamökki, jonka uuni oli kuin sisäänlämpiävän saunan kiuas.
Varsinaisen asuinrakennuksen lähtökohtana pidettyjä yksinäistupia on enää vain siellä täällä mökeissä. Melko vanhaa kantaa edustava entinen yksinäistupa nähdään oheisessa Poikolaisen mökki-kuvassa. Alkeellisimpia eteisiä on sen oven eteen pystypuista tehty suojus eli pisteporstua, jota ainakin Kangasniemellä Hokan ja Mannilan kylissä nimitettiin myös korsuksi. Niitä saataa nähdä mökkiläisten ja loisien tuvissa. (Toini-Inkeri Kaukonen/Niemimaa).

Samainen Iida ja Taavi Poikolaisen mökki Marko Halttusen kuvaamana vuodelta 1983 (julkaistu Makkolan perinnekirjassa - 1986). Olisi mielenkiintoista saada kuulla, onko mökistä nykyisin - kuvasta vielä 25 vuotta myöhemmin - enää mitään jäljellä.
Mainittakoon, että Iida Poikolaisen isä oli ollut asuinseudullaan arvostettu seppä Asaria Pynnönen (tunnettu nimillä Seppä-Asko ja Kinnin Seppä), joka asui vuosien 1910-20 tienoilla Rekolan kylässä Seppä-Askon mökissä, minkä omistajana oli ollut Valjakan tila. Rakennuksesta ei enää v.1968 Makkolan perinnekirjan ilmestymisen aikaan ollut mitään jäljellä.

Marketta Siitari lähetti 8.11.2008 seuraavan täsmennyksen (ylläolevan vihittyjen luettelon kopion kanssa) :
Huomasin, että Ida Pynnösestä ja Taavetti Poikolaisesta kerrotaan kuvaruudun alussa väärää tietoa, oikea tieto on kyllä lopussa. Inhimillinen virhe siis sattunut jossakin matkan varrella.
13.12.1902 vihittiin David Juhonpoika Poikolainen s.31.8.1873 Makkola 4 ja Ida Asariaantytär Pynnönen 23.3.1883 Rekola 1.
Tarkistin ja katsoin vielä läpi 1883 syntyneet Idat, eikä siellä ollut kenellekään Marialle syntynyt Ida Maria- nimistä au-lasta. Tämän Idan vanhemmat olivat siis Asarias Tuomaanpoika Pynnönen ja Anna Maria Matintr Björninen.
Marjatta Siitari
|