A) Suurolan luontopolku alkaa tältä lintutornilta, joka sijaitsee Leppäniemen tilalta n. kilometrin kirkollepäin eli pohjoiseen. Lintutornin näköala avautuu länteen suojaiselle Suurolanlahden poukamalle. Kuvattu 4.6.2007 (S&J).

Aivan lintutornin lähituntumassa sijaitsee tämä retkeilijöiden vapaaseen käyttöön tarkoitettu grillauskota, joka oli ahkerassa käytössä syksyllä 2002 Kangasniemen yläasteen ja lukion lintutorni- ja luontopolkuretkipäivänä. Kuvattu 4.6.2007 (S&J).

B) Lintutornilta näkymä etelään Leppäniemen suuntaan. Kuvattu 4.6.2007 (S&J). Lintutornista katsojalle levittäytyvän järven lahtipoukaman rannoilla ei näy yhtään kesämökkiä (=luonnonsuojelualue) - maiseman majesteetillisen rauhan yllä raikuu lokkien kiireetön rääkynä.

Lintutornilta näkymä suoraan länteen - lahdelman takana kulkee itä-länsisuunnassa Hokantie (4.6.2007 - S&J).

Yllättävän vähän lintuja Leppäselän luonnonsuojelualueella sunnuntaina 15.5.2011 (S&J).

Tämä 4.6.2007 (S&J) kuvattu näkymä lintubongarien tornista on suunnaltaan luoteeseen.

Sama näkymä kuvattu melkein neljä vuotta myöhemmin - 15.5.2011 (S&J).

Leppäselän luonnonsuojelualueen infotaulu karttoineen - 15.5.2011 (S&J).

C) Luontopolku lähtee lintutornilta suoraan kirkonkylää kohti pohjoiseen Suurolan saaren kahta eri reittiäkin halkoen. Heti alkutaipaleelta löytyy tämä metsäkirkko, missä metsänkulkija saattaa yksikseenkin pysähtyä kysymystensä äärelle. Kuvattu 4.6.2006 (S&J).

Luontopolun varrella sijaitsee lukuisia suuriakin muurahaispesiä - useimmiten puun eteläpuolella ja keko auringonpuolelta autioksi hiljentyneenä. Varjonpuolella jatkuu pikkuveijareiden loputon uurastus (4.6.2007 - 'S&J').

Pitkospuut auttavaa retkeilijöitä pitämään jalkineensa kuivina. Opastaulu kertoo polunvartisen kivimöhkäleen olevan hyvä esimerkki hitaasta rapautumisesta, jolla luonto omalla kiireettömällä ajallaan muovaa maisemaa (4.6.2007 - S&J).

F) Luontopolun metsä- ja pelto-osuuksien jälkeen kulkijaa odottaa vielä mielenkiintoinen siltakokemus. Suurolanlahden kapea väylä ylitetään ennen Hokantielle palaamista kuvassa näkyvää herttaista siltaa myöten. Kuvattu 4.6.2007 (S&J).

Nimismies Johannes Langinkoski perusti v.1911 tiilitehtaan Suurolan saareen (Leskelän talon kohdalle). Työväki kulki 150 metriä leveän salmen yli veneillä tehtaalle. Paikka oli lähellä rantaa ja sitä nimitetään vieläkin Tiilruukin lahdeksi. Välittömään läheisyyteen rakennettiin iso polttouuni. Painanteet, joista savi otettiin, ovat vieläkin näkyvissä. Neuvonantajana ja polttajana tehtaassa toimi Albin Kovanen.
Ensimmäinen tiilitehdas yritys loppui aikanaan, kunnes Leskelän 30-luvun isäntä Adolf Närväinen perusti uuden tiilitehtaan samalle paikalle. Albin Kovanen toimi edelleen polttajana, muina työntekijönä mm. Alma, Heikki ja Otto Nyman, Emil Luhanka ja Eino Oranen. Toiminta tässä muodossa päättyi v.1931.
Sodan jälkeen Mauno Puolakka perusti uuden tiilitehtaan - nyt mantereen puolelle. Savipaikka oli Leppäselän pohjukassa Albin Kovasen maalla. Albin löysi parhaat tiiliin sopivat savipaikat maistelemalla savea!
Puolakan tiilitehdas ei toiminut kuin pari kolme vuotta, tiilen laatu ei savesta johtuen kuitenkaan ollut riittävän hyvä isommille markkinoille (Meijän kylä - Suurola, 1991).

Suurolan luontopolun kulkija luo sillan ylitettyään vielä katseen takaisin kiireettömään luontokokemukseensa - taivaalla kiireisemmät kulkijat lentokoneessa lukevat iltalehtiä konjakkia siemaillen. Kuvattu 4.6.2007 (S&J).

Luontopolku päättyy (tai kulkusuunnasta riippuen alkaa) tässä liittymässä Hokantiellä juuri Kivistönmäen juurella (4.6.2007 - S&J).