A) Pauli ja Vappu Lahikaisen talo sijaitsee Otto Mannisen tien itäpuolella Kimarintien risteyksen kohdalla. Paikalla sijaitsi aiemmin kiertokoulun opettaja Henriikka Mannisen ja tämän luona asuneen Vilho Mannisen punainen mökki, mikä siirrettiin paikalle nykyisestä Anni Swanin puiston eteläreunasta. Kuvattu 18.6.2006 (S&J). Lahikaisten omakotitalo kuvattuna 10.12.2005 (S&J). Otto Mannisen tie pyyhkii neliraiteisena Lahikaisten talon ohi kuvattuna 1.2.2009 (S&J).

B) LM-Pukineen johtaja Leo Muhosen aikonaan rakennuttama omakotitalo sijaitsee Otto Mannisen tien länsipuolella Lahikaisten taloa vastapäätä. Kuvattu 28.4.2009 (S&J). Kempin lesken mökki (Kempin mutkassa): Tässä väliin vuoden 1949 tienoilta oleva ilmakuva juuri näiltä tämän kuvaruudun alueilta. Alareunan puutalo (= Kempin lesken talo Kempin mutkassa) on aika tarkalleen Leo Muhosen rakennuttaman omakotitalon kohdilla. Tien oikealla puolella erottuu vaalea Rouva Mannisen talo. Kuvan lähetti (22.8.2008) Leena Siikanen-Toivio. Kempin-lesken talo kuvassa, joka on peräisin sen lähettäjän (17.11.2011) Paula Tiihosen Eino-isän valokuva-albumista: Tämän talokuvan alle albumiin on kirjoitettu vain sana Kemppi. Kuva on osittain revennyt. En tiedä ihan varmasti, mutta luulen kyseessä olevan saman Kempin-lesken talon, josta 73 B-kuvaruudussa kerrotaan. Kempin talo liittynee äitini ja hänen äitinsä Hilda Aaltolan historiaan jollain tavalla. Tästä (lokakuussa 2010) Siiri Laitisen kuva-albumista löytyneessä kuvassa näkyy myös Kempin talon sijainti. Tämä kuva on otettu keväällä 1971 Kimarin talon toisesta kerroksesta hiukan ennen auringonlaskua. Etualalla seppä Rantasen asuintalo ja sen takaa kauempana näkyy selkeästi kaksi vaaleaa puutaloa, joista etumainen on juuri Kempin talo. Sen takana Honkasten talo (myöh. Kärjes ja Mattila). Puun takaa edempänä erottuu vielä hieman Parttien asuinrakennus (Sähkö-Partti), jonka paikalla sijaitsee nykyisin Pallokujan risteyksen kerrostalo. Kempin taloa vastapäätä - tien toisella puolella 20-luvulla asui pikkupoika Vilho Manninen, joka kirjassaan Kotipuolen raitit (1978) muisteli kyseistä Kemppiä seuraavasti lapsuusvuosiensa näkövinkkelistä seuraavasti (niin kuvailevan eläväistä tekstiä, ettei sitä malta tähän lyhennelläkään): Suurten mammuttikoivujen varjossa kohosi vanha, hirsinen, laudoitettu, kellertävä asuinrakennus liki kirkonkylän keskustaa. Taloa asui 1920-vuoden vaiheilla vanha nainen, hänet tunnettiin Kempin leskenä. Hän hoiti lehmää henkensä pitimeksi. Leskivaimon kuoleman jälkeen Hiskias Kirjalainen osti perikunnalta asumuksen ja keräsi talon täydeltä vuokralaisia. Heidän yhteiseksi kohtalokseen oli langennut köyhyys ja leskeys. Neljä leskivaimoa asui samassa katraassa, kellä enemmän ja kellä vähemmän jälkipolveä huostassaan. Pirtti oli suuri ja karunharmaa, puupenkit seinustoilla ja kulunut lankkupermanto lattiana, yhteinen rinkihella, ja leivinuuni oli huomattavan paljon tilaa ottava kivikasa. Yhteisenä käytössä oli eteisen lattian alla - harvinaisessa paikassa - oleva kaivo. Tupa oli jaettu perheiden kesken omiin lohkoihin, siivoamisesta piti lohkon haltija huolta. Pihan perällä oli vanha hirsinen sisäänlämpiävä sauna. Toista osaa pihaa vallitsivat lahonneet osittain heitteille jääneet talousrakennukset, joista tuuli oli vienyt oman osansa mennessään. Osa välikattoa oli romahtanut alas aikain kuluessa. Köyhimmät tuvan asukkaista elivät kunnan avustuksen turvin. Toisia auttoivat omat vanhemmat lapset maailmalta. Eivät asukkaat suinkaan laiskuuttaan pirtissä vetelehtineet. Ne jotka kynnelle kykenivät, koettivat nyhertää kylällä töitäkin. Pirtin väki oli siivoa, rehellistä ja vähään tyytyväisiä. Lapsia oli joukossa, osa koulusta päässeitä. Eräässä nurkassa asui Manda Hokkanen lastensa kanssa, isoimmat olivat jo maailmalla. Heillä oli ollut jo erääseen aikaan Kimarinhaassa oma torppakin, mutta mies Anania Hokkanen oli oivaltanut liikemieshomman paremmaksi ja nostanut selkäänsä rihkamatavarakontin ja alkanut vanhemman poikansa Oton kanssa oman elämänsä, kävellen pitkin maailman raitteja. Sellaisia liikemiehiä sanottiin ennen vanhaan laukkuryssiksi. Lähitienoille eksyttyään tuli isä-Anania Otto-poikineen sentään Kempin pirttiin katsomaan sukulaisiaan. Kun oli väellä yhteinen tupa, niin siinä aikojen ratoksi syntyi ja syttyi kaikenlaisia keskustelujakin, etenkin naisväen keskuudessa. Monille oli käynyt, niin kuin oli käynyt. Sattui joskus roppujen kärähtämisiä päässä ja päreiden palamisia kainalossa. Alkoi välien selvittely akkojen ja lisäväen kesken. Kukaan ei mokoman offensiivin kestäessä halunnut luopua kannastaan, kun kritiikki kovaksi huipentui. Vähältä piti etteivät joutuneet tukkanuottasille, kun mieltä velloi ja riipoili. Ei itkukaan jäänyt tuntemattomaksi ennen kuin osapuolet rauhoittuivat sovintoa hieromaan. Mutta ei kukaan jäänyt ikuista vihaa kantamaan, vaikka sanasodassa loukkaannuttiin puolin ja toisin. Siinä nähtiin kuinka kaunopuheisuutta on vaikea käytännössä toteuttaa. Ilkeät sanasutkaukset toistensa elämänkäänteistä ja juorujen tuomista huhuista kehittivät tulikivenkatkua hämärän tuvan tuntumalle. Kaunan pito olisi ollut hankalaa, kun asuttiin yhteisen kurkihirren alla. Sunnuntain aikaan nähtiin toisten astelevan kirkon penkkiin ja toisten niin sanottuun rälläkkään viikolla sattuneita omaatuntoa vaivaavia asioita sovittamaan. Itkettiin jo toisenlaista itkua ja veisattiin sovintovirttä. Oltiin taas kevyellä mielellä jatkamaan raadollista kolekkoista vaellusta. Eteläpäässä Kempin taloa asui metsätyömies Aatu Kuitunen Ida-vaimoineen. Heillä oli vaaleanruskea lappalaiskoira Raju, joka oli Aatulle kaikki kaikessa. Raju juoksenteli aina kylällä isännän völjyssä, meni hän minne tahansa, kuin nykyisin monet autojen omistajat, jotka eivät lähde mihinkään ilman autoaan. Aatu oli kova mies puskemaan raskaita töitä, tuskin hän olisi keveitä halunnut tehdäkään, koska kovavoimaisena miehenä jaksoi massoja siirrellä paikasta paikkaan, kun työhön oikein paneutui. Etenkin halkomotteja hän valmisti 5-6 päivässä, jos leimikko oli sopivan runsas. Hän otti osaa Talin ja Tuohikotin taisteluihin vapaussodassa. Aatun puoliso Ida kehräsi kotityönään villalankaa ja kutoi sukkia tuttavapiirilleen. Lukuvuoden 1929-30 oli kortteeria Kempin talossa Vaimosniemeltä kirkolle alaluokkiaan suorittamaan tullut Eeva Lyly (silloin Närväinen). Hän kirjoittaa kirjassaan Vaimosniemen Närväisiä (1989): Sen kouluvuoden 1929-30 olin kortteeria Ida Ukkosen luona Kempin talossa pari vuotta nuoremman tätini Elli Ukkosen kanssa. Eeva Närväinen oli aloittanut koulutiensä 1928-29 Napalassa ja siirtynyt sitten juuri valmistuneeseen uuteen kivikansakouluun. Hänen äitinsä Elsa Närväinen (1899-1953) oli omaa sukuaan Läsäkosken Ukkosia. (Ritva Peltola o.s. Heiskanen, sähköposti 9.9.2008): Ns. Kempin mutkassa olleessa isossa talossa oli 50-luvun alussa jonkinlaisia nuorten kerhotiloja. Veljeni Seppo kertoi rakentaneessa siellä joiden muiden poikien kanssa polkuautoja ns. Kinnereitä. Mahdollista ohjaajaa hän ei muistanut. Samaisessa rakennuksessa toimi myös kanoottikerho, jota veti kaiketi Touko Ikonen. Veljeni muisti, että talossa asui myös venäläinen emigranttipariskunta. Minä muistan omasta lapsuudestani, että talossa asui perheitä, joilla oli paljon lapsia. Ainakin Lopperit asuivat siinä jossain vaiheessa. Tuntui, että elämä talosta pursuaa tielle ja että tie johtaa suoraan taloon, sen verran siinä sitä mutkaa oli.

C) Otto Mannisen tien ja Poikkitien risteyksessä sijaitsee tämä nykyisin Nuuttilan omistuksessa oleva talo. Aiemmin paikalla asui palokunnan Hänninen perheineen. Talon rakensi aikoinaan metsätyönjohtaja Erkki Kovanen. Kuvattu 17.1.2009 (S&J). Nuuttilan asuinrakennus kuvattuna 4.11.2007 (S&J).

D) Otto Mannisen tien ja Pallokujan risteyksessä sijaitsee tämä nykyisin Mattilan perheen rakennus. Talo kuulunut alkujaan Matti ja Maija Honkaselle, myöhemmin asunut Marjatta ja Juhani Kärjes. Kuvattu 10.12.2005 (S&J). Sama Mattilan talo kuvattuna Pallokujalta 6.1.2008 (S&J).

E) Mattilan talon nurkalla sijaitsee Pallokujan risteys, vaikkei erkaneva tie (suojatien liikennemerkin kohdalla) pensasaidasta kovin selkeästi tässä kuvassa suostukaan erottumaan. Kuvattu 26.12.2006 (S&J). Otto Mannisen tien suunnasta 18.6.2006 (S&J) kuvattu näkymä Pallokujalle (länteen). Tämän Pallokujan risteyksessä sijaitsevan kerrostalon paikalla on aiemmin sijainnut puinen asuinrakennus, jossa asui Partit (Sähkö-Partti). Toivo Partti piti sähköliikettä kyseisessä talossa, jonka oli aikoinaan rakennuttanut Viljo Malinen (Riihiahot asuneet myöhemmin myös). Toivo Partin vaimo oli Heidi - lapsia heillä oli kymmenen, pojista Seppo tunnetaan laajemmaltikin mm. hengellisestä musiikkituotannostaan.

F) Pallokujan varrella - sen pohjoispuolella - sijaitsee tämä Anni Lukkarisen rakennus (kuvaushetkellä Heimo Makkosen omistuksessa). Anni Lukkarinen muistetaan hyvistä leivonnaisistaan juhlatilaisuuksien leipojana. Kuvattu 26.12.2005 (S&J). Entinen Lukkarisen rakennus ja viereisen pallokentän maalikehikko - kuvattu 6.1.2008 (S&J). Samainen rakennus kuvattuna vielä vuoden 1998 aikaan (S&J) pallokentän suunnasta.

G) Edellisen Makkosen talon länsinaapurina on tämä Liukkosten talo - kuvattu 6.1.2008 (S&J). Samainen Liukkosten talo kuvattuna 17.1.2009 (S&J).

H) Pallokujan länsipäässä sijaitsee Kankaistentien vierellä hiekkainen pallokenttä. Kenttä oli kuvaushetkellä vielä koululaisten ja jalkapallojunioreiden ahkerassa käytössä. Kuvattu 18.6.2006 (S&J). Pallokujan ja Kankaistentien risteyksessä sijaitsee tämä Siitosen talo, joka on tässä kuvattu 14.5.2006 (S&J) hiekkakentän suunnalta. Pallokujaa takaisin Otto Mannisen tien suuntaan - kuvattu 14.5.2006 (S&J). Tämän postikorttikuvan saimme käyttöömme huhtikuussa 2013 Seppo Turkin kokoelmista - välittäjänä Vesa Häkkinen, kiitos. Kyseisestä Karhumäen veljeksien ottamasta ilmakuvasta käy hyvin ilmi Pallokujan sijainti Kangasniemen kirkonkylässä - hiekkakentän päädyn suuntaisena kortin vasemmassa alakulmassa. Pallokujan ja Otto Mannisen tien risteyksen lounaiskohdalla tässä postikorttikuvassa ei vielä ole rakennettuna elementtikerrostaloa, joten tämä korttikuva on hyvä dokumenttikuva aiemmasta rakennuskannasta kyseisellä kohdalla. Kirkon suuntaan mainitusta risteyksestä ~ ensin silloinen Matti ja Maija Honkasen asuinrakennus (myöhemmin Kärjes ja Mattila), seuraavana Kempin lesken talo. Risteyksessä käytössä vielä liikenteenjakajana kolmiomainen nurmikkoalue. Kolmion kuvassa oikealle puolelle nousi myöhemmin myös tiilinen kerrostalo kuusiaitoineen. Satamatien ja Poikkitien risteyksessä näkyy vielä myös poliisi Lahikaisen rakennus, jonka takana kuvassa vieläkin paikallaan oleva Mannisten talo. Lääkärien talot (Takala ja Syrjälä/Roitto) puuttuvat myös vielä paloaseman takaisen puiston eteläpuolelta. Pallokujan ja Otto Mannisen tien risteyksessä edellisessä postikortissa vielä kerrostaloa edeltäneellä ajalla näkynyt asuinrakennus alkoi kiinnostaa - kysyimme (6.7.2013) Siiri Laitiselta aikalaismuistitietoa asiasta: Talon rakensi sodan jälkeen Viljo Malinen ja hän myi sen myöhemmin Partille - etunimeä en muista. Jussi Svala muisteli kysyttäessä (6.7.2013) mainitun Partin olleen sähköalalla ja että hänen vaimonsa etunimi olisi ollut Heidi. Heidän poikansa oli 2000-luvulle asti tuttu näky pyöräilemassä kirkonkylän katukuvassa. Jussin mukaan - vielä kyseisen postikorttikuvan tiimoilta - talonmiespalveluistaan kylällä nykyisin muistetun Pekka Lahikaisen isoisä oli kuvatekstissä mainittu poliisi Lahikainen - Pekan isä oli maanmittari. Syrjälät ja Takalat olisivat Jussin muistin mukaan ostaneet tonttinsa joskus 60-luvun loppupuolella "Dodge" Pynnösen omistuksesta huutokaupalla n. 40.000 markalla.

I Pallokujan ja Otto Mannisen tien risteyksessä sijaitseva elementeistä koottu kerrostalo kuvattuna Otto Mannisen tieltä 1.5.2006 (S&J). Samainen elementtikerrostalo kuvattuna 1980-luvun alussa * kuvattu alunperin diakuvana, ilmeisesti lukion oppilaiden kuvaamataidon näytetyö - kuvaajan nimi ei ole säilynyt. Pallokujan risteykseksessä olevan kerrostalon jälkeen eteläänpäin mentäessä tulee heti toinen samansuuntaisesti pääty tiellepäin rakennettu kerrostalo. Näiden kahden kerrostalon paikoilla on aiemmin sijainnut kaksi pienempää asuinrakennusta, pohjoisempana Väinö Ylösen talo ja etelämpänä Vilho Ylösen talo. Nykyisten kerrostalojen välialueella (vrt. kuva) on aiemmin sijainnut iso perunamaa.

J) Otto Mannisen tien länsipuolella etelään jatkettaessa tulee seuraavana vastaan tämä kerrostalo - kuvattu 25.12.2006. Samainen kerrostalo kuvattuna etelästä pihanpuolelta 26.12.2006.

K) Otto Mannisen tien itäpuolella, Poikkitien risteysalueen kohdalla, tämä kuvassa näkyvä kuusiaita peittää takana Satamatien varrella olevan kerrostalon. Aivan kuvan oikeassa reunassa näkyy Ojalan rakennus. Kuvattu 28.8.2006. Leo ja Helvi Ojalan talo kuvattuna 1.5.2005 (S&J). (Jouko Laitinen, sähköposti 31.7.2006): Kaksi lukuvuotta eli neljännen ja viidennen luokan ajan (syyslukukausi 1960 - kevätlukukausi 1962) asuin agrologi Leo Ojalan talon yläkerrassa, siis vähän matkaa kirkonkylän keskusta Hokkaan päin nykyisen Otto Mannisen tien varrella. Yläkerran kaksi huonetta oli vuokrattu koululaisille. Tällöin oli jo koulussa ruokala ja iltaisin kävin syömässä Ikosen baarissa. Ojalan talon ja eteläpuoleisen kerrostalon seutua kuvattuna Hokan suunnasta 26.12.2006. Kirkontorni ja tapuli kruunaavat kuva. Kuvassa näkyvän kerrostalon paikkeilla sijaitsi aikoinaan puuseppä Juho Puttosen (vaimo Tilda) punainen puutalo, jossa sittemmin asui Nuutti Malinen vaimonsa kanssa. Talon seuraavat omistajat olivat Ilona ja Leevi Kuitunen, jotka myivät talotontin uudelle kerrostalolle ja muuttivat itse nykyisen uimalan viereen rakennettuun rivitaloon. Juho Puttosen (myöh. Kuitusten) mökin etelänaapurissa sijaitsi (edelleen kuvan kerrostalon paikalla) palopäällikkö Erkki Reinikaisen talo (isä Otto, veli Matti) ja sen eteläpuolella oli haudankaivaja Heiskasen mökki (pojat palopäällikkö Arvi ja Osuuskaupan myyjä Hannes) vielä ennen Santalan sahan työläisten rivitalo Möykkälää, mikä' sijaitsi nykyisen Laitisten talon paikalla. Vilho Manninen, joka kirjassaan Kotipuolen raitit muistelee lähinnä 1920-luvun lapsuutensa Kangasniemen maisemia, kirjoittaa myös käynnistään Kangasniemellä v.1978 monien vuosien poissaolon jälkeen. Hänen tutustumiskäyntinsä oli ulottunut myös tämän kuvaruutumme kohteen paikkeille: Hokkaan johtavan tien ja järven väliin oli konstaapeli Lahikaisen lesken, Hilma Lahikaisen pellon paikalle valmistunut pitkä kerrostalo. Lisäksi oli muutamia kerrostaloja kohonnut tien varteen molemmin puolin entisen pikkupappilan omistukseen kuulunutta peltoa. Santalan alueen talot ja mökit, kuten Puttosen, Reinikaisen, Heiskasen, Poikolaisen, Hännisen, Attenbergin ja samoin vanha pitkä punainen ruukinkasarmi, olivat kadonneet. Otto Mannisen tien suuntaisen kerrostalon pihapuolelta 28.4.2009 otettu kuva (S&J). Takana pilkottaa Ojalan talon kuisti.

L) Mielenkiintoisen näkökulman tämän sivun kohdealueen 50-lukulaiseen ilmeeseen antaa ylläoleva Marja Svalan helmikuussa 2015 käyttöömme antama kuvapostikortti, jonka kuvaaja on ollut Albin Aaltonen. Kyseinen postikortti on kulkenut kesäkuussa 1957 Suurolasta Helsinkiin: Kylmää on. Ei kesää taida tullakaan, rakeita vaan sataa.

Heiskasen eli Kumpulan talo (1920-luvulla): M) Tämä 1920-luvun historiallinen kuva on otettu silloiselta Hokantieltä eli nykyiseltä Otto Mannisen tieltä etelään Heiskasen eli Kumpulan talon kohdalta. Nykyisin tällä kohdalla on kaksi toisiinsa nähden erisuuntaista kerrostaloa Helvi Ojalan ja Laitisten omakotitalojen välissä. Reino Makkosen kokoelmista saadussa kuvassa on alkuperäisen kuvatekstin mukaan vasemmalla Otto Reinikaisen talo, keskellä haudankaivaja Vihtori Heiskasen talo ja oikeassa reunassa näkyy hiukan Pitkä kurjuus-nimellä tunnettua työläisten rivitaloasumusta. Henkilöiden nimistä ei valitettavasti ole tietoa. Kuvassa Heiskasen talo ilmeisesti 1920-luvulla. Ritva Peltola lähetti kuvan 11.9.2011. (Ritva Peltola, o.s. Heiskanen, sähköposti 11.9.2011): Tämä varhainen kuva on Heiskasen talosta. Kuvaa suurennettuani olen tunnistavinani tätini Hilman ja setäni Fabianin, jolloin vanha nainen olisi isoäitini Iita Heiskanen. Kuva saattaisi olla varhaisilta 20-luvun vuosilta. Isoisäni Vihtori tuli alunperin Kangasniemelle Leivonmäeltä Ikosen sahalle töihin. Oletettavasti talo olisi alkuaan sahan asukkaita varten rakennettu. Heiskasen eli Kumpulan talo (1940-luvulla): Arvi Heiskasen tytär Ritva (myöh. Peltola) lähetti käyttöömme 8.9.2008 melkoisen kuva- ja tietopaketin tämän kyseisen rakennuksen tiimoilta. Annetaan hänelle puheenvuoro: (Ritva Peltola, o.s. Heiskanen, sähköposti 8.9.2008): Haudankaivaja Vihtori Heiskanen osti Sahanmäellä olleen talon perheelleen 1910-20-luvun taitteessa. Talon aiemmasta omistajasta ei ole tietoa. Talossa on asuttu hieman eri kokoonpanoilla, mutta aina suurperheenä. Lapsia oli runsaasti: Aino (Attenberg); Hanna (Koutonen), muutti varhain Yhdysvaltoihin; Martta (Hokkanen) asui myös perheineen muutaman vuoden Yhdysvalloissa; Hilma (Kumpula) asui avioiduttuaan jonkin aikaa pääkaupunkiseudulla; Fabian muutti satamatöihin Kotkaan ja perusti siellä perheen; nuorimmainen Arvi, josta tuli 50-luvun vaihteessa palopäällikkö. Ainon kuoltua talossa asuivat isovanhempien hoidossa veljekset Paavo, Veikko ja Hannes vielä sotavuosinakin. Hilma muutti kotitaloon miehensä kuoltua poikansa Hanneksen kanssa. Arvi avioitui Siiri Mannisen kanssa 1940 ja he asuivat talon peräkammarissa paloaseman valmistumiseen saakka. Hannes avioitui Maija Pienimaan kanssa ja asettui perheineen talon keskikammariin. Tupa jaettiin muiden kesken. Yläkerrassa oli yksi huone, joka oli etupäässä mummon hallussa. Hannes ja Maija sekä pojat Jorma, Pertti ja Timo asuivat Hilman kanssa talossa 60-luvun alkupuolelle, jolloin he muuttivat Kinttuniemeen kauppiaiksi. Sieltä he muuttivat 70-luvun alussa Etelä-Ruotsiin. Poika Jorma oli muuttanut Australiaan 1969. Tätini Hilma Kumpula jäi Kangasniemelle Hanneksen perheineen muutettua Ruotsiin. Hilma asui aluksi Pyykkösen Villen talossa Meijerinniemessä ja sitten kuolemaansa saakka Halmeslahden talossa. Talon etelänurkka maantien puolella oli suosittu valokuvauspaikka. Kuvassa kaivon kannella istuvat nuoret miniät Siiri ja Maija. Seppo-poika on ehkä 6/7-vuotias. Piharakennuksessa, mikä näkyy taustalla, oli navetta ja liiteri. Eteläpäädyssä kanala, pohjoispäädyssä huussi. Eteläpäädyssä muistan olleen myös kurkkulavan. (Ritva Peltola, o.s. Heiskanen, sähköposti 8.9.2008): Tässä kuvassa miniät Siiri (äitini siis - oikealla) ja Maija kantavat vettä tien toisella puolella olevaan saunaan (ylempi Ylösen talo kyseisen saunan paikalla). (Ritva Peltola, o.s. Heiskanen, sähköposti 8.9.2008): Juuri kyseisen, tien toisella puolella (Ylösen talon paikalla) olleen saunan kohdalla Savonlinjan kuljettaja menetti loivassa mäessä autonsa hallinnan, jolloi auto sananmukaisesti meni saunaan. (Ritva Peltola, o.s. Heiskanen, sähköposti 8.9.2008): Tässä kuvassa näkyy sahan työväestölle rakennettu ns. pitkä kurjuus melko uuden näköisenä. Olisikohan kuva otettu 1920-luvun puolivälissä, isäni oli näet syntynyt 1915. Kuvassa Heiskasen pihalla takarivissä Aino Attenberg, Aili ja Fabian Heiskanen Kotkasta, Hilma Kumpula, Aatu ja Martta Hokkanen, jotka vaatteista päätellen ovat juuri palanneet Ameriikasta. He asettuivat Vuojalahdelle. Edessä veljekset Paavo, Hannes ja Veikko Attenberg, Ida Heiskanen, Aili Hokkanen (Marttinen avioiduttuaan), Vihtori sylissään Hannes Kumpula ja Arvi Heiskanen. Asuntolan eli Pitkän kurjuuden asukkaista muistetaan mm. sellaiset nimet kuin Poikulainen, ompelija Liisa Savinen, Manta Punta ja Otto Salmelainen. (Ritva Peltola, o.s. Heiskanen, sähköposti 9.9.2008): Pitkän kurjuuden tienpuoleisessa päässä asuivat ainakin Kauliot ja olikohan niin, että toisessa päässä Haapsaaret. Raikas Juvonen rakensi samalle paikalle oman talonsa. Juvosen aikaan kävimme paloasemalta saunassa Ruukintuvassa. Paloasemalla ei ollut saunaa. Aiemmin kävimme saunomassa yleisessä saunassa Satamatiellä. Saunareissut muistan hyvin romanttisessa valossa - ehkä ne eivät aina yhtä romanttisia todellisuudessa olleet. Tie kulki aivan rannassa. Matkaa teimme jalkapatikassa, pyörällä tai potkukelkoilla. Talvisaikaan pimeässä tähtitaivaan alla kulkeminen jäi mieleeni erityisen mukavana kokemuksena. Syksyiset lepakkojen viuhtomiset edestakaisin taas tuntuivat pelottavilta. Vilho Manninen 20-30-lukujen muisteluissaan (1978): Oltiin niin sanotun pruukin kasarmialueen läheisyydessä. Osalle henkilökuntaa sahaa omistava liikkeen johto oli rakennuttanut muutamia asuntoja, esimerkiksi yhden 16 asuntoa käsittävän pitkän yksikerroksisen punaiseksi maalatun kasarmimaisen asuinrakennuksen. Rakennus oli saanut lempinimiä kuten Pitkä kurjuus, Öykkälä ja Möykkälä. Talossa oli huoneen ja kahden huoneistoja, joiden välillä olivat läpikulkukäytävät poikkisuuntaan talouskaappeineen. Talossa asui muutamia tuttaviani, joista eräs oli Väinö Halttunen. Joitakin asuintaloja olivat työläiset rakentaneet itse lähialueille. Taloa ja taloja asuivat useat köyhät ja lapsirikkaat perheet. Työnantajilla, johtajilla ja muilla ammattienharjoittajilla olivat paremmat mahdollisuudet asumiseen ja rakentamiseen. Työläisten asumarakennuksessa näytti olevan asuminen kasarmimaisen karua. Asuinympäristöön ei ollut sopinut viherkasvillisuutta, puita eikä pensaita lukuun ottamatta muutamaa käkkärämäntyä, joita näkyi hiekkakentällä. Oli kuitenkin pieniä perunamaita joidenkin mökkien läheisyydessä. Vuodenaikoja ajatellen kasarmin käymälät, joihin oli yhdistetty asujien puusuojat, olivat kaukana ja talvella kylmiä. Vinttikaivo oli sentään kohtuullisen lähellä. Pruukin yhteinen sauna oli sekin kaukana Hokan maantien toisella puolella. Saunaa lähellä sijaitsi miilunpolttohauta (rimahelvetti), jossa aina kyti ja savusi. Siitä levisi nokea ja savua laajalle ympäristöön. Mannisen mainitsema Pruukin yhteinen sauna on ollut eri sauna kuin piharakennuksessa sijainnut Pitkän kurjuuden asukkaiden sauna. (Ritva Peltola, o.s. Heiskanen, sähköposti 8.9.2008): Ritva Heiskanen ja Jorma Kumpula istuskelevat kantojen nokassa. Taustalla pätkä pitkää kurjuutta ja tien toisella puolella Nestori Hokkasen mökki. Tien toisella puolella olevilla pelloilla viljelivät siirtolaiset perunaa ja pellavaa aina niihin aikoihin, kun alettiin jakaa rintamamiestontteja. Kuvassa Ruukintuvan leipomopääty. Ritva Peltola lähetti kuvan 11.9.2011. (Ritva Peltola, o.s. Heiskanen, sähköposti 11.9.2011): Kuvassa näkyy Ruukintuvan leipomonpuoleinen ovi rappusineen. Keitä rapuilla istuu, ei ole tietoa. Edustalla ovat Siiri ja Seppo Heiskanen. Kuvassa Ruukintupa Hokan tien eli nykyisen Otto Mannisen tien puolelta kuvattuna. Ritva Peltola lähetti kuvan 11.9.2011. (Ritva Peltola, o.s. Heiskanen, sähköposti 11.9.2011): Kuva on otettu Hokan tieltä päin Heiskasen pihassa. Niin ikään näkyy leipomopääty. Kuvassa ovat eturivissä Maija ja Jorma Kumpula, Siiri ja Ritva Heiskanen. Keskirivissä Hanna Koutonen (os. Heiskanen), tuntematon Amerikan vieras, Hilma Laakso (os.Manninen) ja Hilma Kumpula (os. Heiskanen). Takarivissä Henry Laakso ja Arvi Heiskanen. Hilma Laakso oli Siirin täti ja vierailulla USA:sta miehensä kanssa yhdessä Hanna Koutosen (Arvin sisar) ja tuntemattomaksi jääneen rouvan kanssa. Ruukin tupa oli sahan työläisten käytettävissä. Leipomon tiloissa kutoivat Maija Kumpula ja Siiri Heiskanen 50-luvun alkupuolella Ruusupolku -sidoksisia mattoja. (Yksi matto on minulla vielä muistona.) Rannan puoleisessa päädyssä oli sauna, jossa mekin kävimme saunomassa paloasemalla asuessamme. Kumpulan ja Heiskasen perhettä ulkorakennuksensa edessä lähdössä kyläilemään sukulaisiin Hirvensalmelle. Kuvan lähetti Ritva Peltola 21.9.2011. (Ritva Peltola, o.s. Heiskanen, sähköposti 21.9.2011): Auto on todennäköisesti vuokrattu, mutta keneltä, ei tietoa. Onko koko porukka mahtunut kyytiin, tuntuu epätodennäköiseltä, mutta paljon mahdollistakin. Kuvassa Seppo Heiskanen, Hilma ja Maija Kumpula, Siiri ja Arvi Heiskanen. Konepellillä istuvat Ritva Heiskanen ja Jorma Kumpula.

Heiskasen eli Kumpulan talo (Mertaset ~ vuoden 1960 tienoilla): N) Edellisen kuvaruudun haudankaivaja Heiskasen mökissä asui 1950- ja 1960-lukujen vaihtumisen aikaan noin kolme vuotta Vieno Mertasen perhe, jonka poika Matti lähetti (10.3.2007) käyttöömme erityisen arvokkaita dokumenttikuvia kyseisestä rakennuksesta ja sen pihapiiristä perheen asumisen ajoilta: (Matti Mertanen, sähköposti 10.3.2007): Asuimme siis 1950-60-luvun taitteessa kolmisen vuotta talossa, josta käytimme nimeä Kumpulan talo. Kyseessä on siis sama kuin sivustolla Heiskasen talo-nimellä mainittu talo. Ymmärsin, että talon omistivat Hannes ja Maija Kumpula, jotka pitivät kauppaa Kinttuniemessä, Hokassa. Kuvassa on perhepotretti, vasemmalta Matti, Juha, Vieno ja Heikki Mertanen. Tässä näkyy talon eteläpääty ja kaivo, sen jälkeen heti Hokkaan vievä (Otto Mannisen tie) ja tien takana Väinö ja Elsa Ylösen taloa. Talo oli ilmeisesti näitä rintamamiestaloja, puolitoistakerroksinen. Alakerrassa oli eteinen, keittiö ja kaksi huonetta. Talon takana oli ulkorakennus ja laajat perunamaat. Pyynnöstä Matti Mertanen kirjoitti myös meille ylös omia muisteluksiaan Kumpulan talon ympäristöstä heidän asumisajaltaan 1950- ja 1960-lukujen vaihteesta: (Matti Mertanen, sähköposti 10.3.2007): Menen mielessäni kirkolta Vihikankaalle päin ja järjestelen taloja 1950-luvun lopun mukaan: Kirkolta kun mennään Hokkaan päin, niin vasemmalla puolella ensin Ojalan talo (Helvi ja Leo ja pojat Kari ja Tuomo), sitten Puttonen, Reinikainen (tässä asui mummo yksin), Heiskanen = Kumpulan talo (tässä asuimme), Orvokki ja Heikki Luoma-aho - kauppiaat ja lapset: Kirsti, Kielo, Henry ja ??. Luotsitien toisella puolen Aini ja Toivo Hokkanen ja pojat Veikko ja Pentti, (pojat ovat seurakuntatalon kerhokuvassa sivullanne #1) ja sitten Aino ja Eino Tissari, poika Erkki... Toisella puolen tietä kirkolta Hokkaan päin mentäessä ensin Vilho Ylönen, sitten Väinö ja Elsa Ylönen ja neljä poikaa Keijo, Aimo, Esko ja Jouko. Seuraavaksi Nestor Hokkanen, Albin Ylönen ja Kankaisten tien toisella puolen Kalle Laitinen. Muistikuvissani on, että Kallen talon ja Kankaistentien välissä oli iso kuoppa, josta käytettiin nimeä miilunhauta tms... Otto Reinikaisen taloon muuttivat 1960-luvun puolivälissä Kettuset. (Matti Mertanen, sähköposti 10.3.2007): Ensimmäisessä kuvassa näkyy Kumpulan talon pihapuoli. Talossa oli kolme huonetta: vasemman puoleisesta ovesta oli sisäänkäynti, se vei tupakeittiöön. Toisen oven kohdalla oli pienempi kammari ja oikeassa päässä isompi peräkammari. Huoneita lämmitettiin uuneilla; hatara talo vaati paljon lämmitystä joten talviaikaan peräkammari pidettiin kylmänä. Kuvassa oikealla näkyy Reinikaisen mökki, jossa silloin asui vanha mummo yksin. Ja sen takaa häämöttää hieman Puttosen mökkiä. Kuvassa poseeraa mäkiauton päällä istumassa vasemmalta Heikki Mertanen, Keijo Ylönen, Juha Mertanen ja takana seisomassa Aimo Ylönen. (Matti Mertanen, sähköposti 10.3.2007): Kuvassa näkyy Matin (Mertanen) ja kissan takaa tontin reunalla kulkenut aita aivan Hokan tien vieressä ja ilmeisesti Nestor Hokkasen piharakennus. Kaukana metsänreunassa erottuu myös talo suon keskellä olevassa saarekkeessa. (Matti Mertanen, sähköposti 10.3.2007): Neljäs kuva on otettu talon vierestä järvelle päin - Heikki ja Juha Mertanen autoilemassa. Kumpulan talon piharakennus ensin vasemmalla ja takana entinen sahan konehuone ja oikealla Varjon pajan kattoa. (Kuvat on otettu 1959-60).

O) Ojalan talon eteläpuolella samalla puolella tietä avautuu tämä 1.5.2006 (S&J) kuvattu näkymä. Vasemmalla näkyvän kerrostalon takaa pilkistävä vaalea rakennus kuului aiemmin Raikas Juvoselle, Luoma-ahon perheelle ja sittemmin Laitisille. Kerrostalon ja Laitisten talon välissä olevasta toisesta kerrostalosta näkyy vain tienviereinen päätyosa. Edellisissä kuvassa näkyneen kerrostalon ja sen etelänaapurina olevan toisen poikittaisesti sijaitsevan kerrostalon välistä näkyy uimalan kohdalla Satamatien varressa sijaitseva rivitalo, kuvattu 19.11.2006 (S&J). Tämän kuvan osoittamalla pihamaalla sijaitsi ennen Ralliharju-niminen iso asuintalo, missä toimi hetken myös verovirasto. Aivan tämän kuvan kohdilla tien reunassa sijaitsivat aikoinaan vasemmalla palopäällikkö Erkki Reinikaisen talo ja sen vieressä oikealla haudankaivaja Heiskasen talo. Ralliharjun sijoilla nykyisin sijaitsevien kerrostalojen pihanäkymää kuvattuna 9.11.2008 (S&J) Satamatien puolelta. Taustalla oleva kerrostalo sijaitsee Otto Mannisen tien länsipuolella. Pääty tielle sijaitseva lyhyempi kerrostalo, Laitisten talon pohjoispuolella, kuvattuna etelän julkisivunsa suunnalta 9.2.2008 (S&J).

P) Nykyisin Jouko Laitisen omistuksessa oleva rakennus kuvattuna 1.5.2006 (S&J). Taustalla Hannu Laitisen ja Reinikaisen talot. Tämän nykyisen Jouko Laitisen rakennuksen paikalla sijaitsi aikoinaan Santalan sahan työläisten asuntola, jolla oli lempinimenä Öykkälä , Möykkälä ja Pitkä kurjuus. Alkujaan tässä rakennuksessa asui Raikas Juvonen, jolla oli piharakennuksessa toiminnassa myös leipomo. Sittemmin talossa isännöivät Luoma-ahot, joilla oli rakennuksessa myös kauppa. Luoma-ahoilta rakennus siirtyi Laitisille, joiden pojista ensin Reijo ja sittemmin Jouko ovat talossa perheineen asuneet. Luotsitien ja Otto Mannisen tien risteyksessä sijaitsee tämä nykyisin Jouko Laitisen isännöimä rakennus. Kuvattu 7.10.2006 (S&J). Tämä kuva Laitisen rakennuksesta on otettu järven puolelta 26.12.2005 (S&J). Samainen rakennus vuodesta 1959 alkaen Luoma-ahojen koti- ja kaupparakennuksena * pihanäkymiä: Henry Luoma-aho lähetti 23.1.2013 tämän kuvan, joka oli otettu 1959 heidän kotitalonsa pihasta pohjoiseen kirkon suuntaan. (Henry Luoma-aho, sähköposti 23.1.2013): Kuva kirkon suuntaan pihastamme vuodelta 1959 muutettuamme taloon, jolloin piha ja tontti olivat vielä hoitamattomia. Ensimmäisenä Kumpulan talo, sen takana Reinikaisen talo - keskellä vaaleana Ojalan talon pääty. Oikealla näkyy vähän Ralliharjulla sijainnutta verotoimiston rakennusta. Olin vajaa 7-vuotias kun aloitin kansakoulun 1959 heti paikkakunnalle muutettuamme. Kaksi vuotta ensin Kentän koulussa, sitten kaksi vuotta Kankaistentien varrella, jonka jälkeen yhteiskouluun ja lukioon. Kirjoitin vuonna 1971. Lähimpään kaveripiiriini 60-luvun alussa kuuluivat Hokkasen poikien lisäksi naapurustosta Laitisen Veikko (isä Kalle Laitinen) sekä luokkatoverini Ylösen Aimo (vanh. Elsa ja Väinö, tien toiselta puolelta) ja Mikkolan Pekka (vanh. Kauko ja Hilma, Jussinkuja). Lisäksi Kumpulan talossa asuvat Mertasen pojat ja myöhemmin nuoremmat Kuitusen Kari (vanh. Lempi ja Tauno) ja Kettusen Pentti tulivat kaveritutuiksi. Kettuset (Otto, Annikki ja Pentti, ehkä mummokin) muuttivat 60-luvun puolivälin paikkeilla Reinikaisen taloon, joka oli Kumpulan talosta seuraava kirkolle päin. Jossain vaiheessa 60-luvun puolivälin jälkeen myös Lastenpukimon Mannisen Hannusta tuli hyvä kaveri, vaikka asuikin vähän kauempana. (Henry Luoma-aho, sähköposti 23.1.2013): Kuva kirkon suuntaan yläkerran ikkunastamme (tai katolta) 1960-luvun alussa. Ensimmäisenä Kumpulan talo, keskellä vaaleana Ojalan talon pääty, oikealla vaalea Lyyli ja Väinö Lahikaisen talo. Heidän lapsistaan useimmat tunsinkin hyvin: Antti, Paula, Veikko, Heikki, Pekka, Eila ja Matti. Mainittakoon, että samainen poliisi Lahikaisen talo näkyy myös sivullamme #71 kuvaruudussa A olevassa vuonna 1949 otetussa ilmakuvassa. Talossa on ollut länsipuolellaan vierekkäin kaksi erillistä kuistiosaa. (Henry Luoma-aho, sähköposti 23.1.2013): Kuva Ralliharjusta 1960-luvun alussa, otettu pihaltamme. Verotoimistorakennus (Ralliharju) ja leipomo/saunarakennus. Kuvasta näkyy hyvin, miten hallitsevalta verotoimiston rakennus näytti pihastamme. Vasemmalla Kumpulan talon piharakennus. 1. Henry Luoma-aho lähetti 6.2.2017 kuusi kuvaa heidän kotitalostaan, joka sijaitsi nykyisen Otto Mannisen tien ja Luotsitien risteyksessä (käyttölupa "2017-2-A", kiitos): "Kuvat #1-6 * Kauppa talon laajennusosassa, valmistui 60-luvun puolivälin tienoilla, tarkka vuosi ei tiedossa, pitää selvittää. Autokuvassa isäni Heikki, minä ja Mosse vm. 1956 ja vielä kauppa sisältä." 2. 3. 4. 5. 6. Sama sauna- ja leipomorakennus kuin edellisessa kuvassa Luoma-ahojen ajalta - tässä 80-luvun alkupuolella otetussa kuvassa (S&J) näkyy nyttemmin jo purettu Santalan sahan työläisten asuntolan Pitkän kurjuuden saunarakennus. Kuvan talo sijaitsi nykyisen Jouko Laitisen talotontin pohjoisreunalla kerrostalon kupeessa. Siiri Laitinen muisteli (27.11.2006), että sahan lopetettua 40-luvulla toimintansa Raikas Juvonen alkoi pyörittää tässä kuvan rakennuksessa leipomoa. Hänellä oli leipomossa töissä Melles-Iitan eli Ida Reinikaisen tyttö Lyyli Sepponen. Raikas Juvonen piti myös KOP-talossa aikansa polkupyöräkorjaamoa. Kuvan esittämän rakennuksen lähituntumassa sijaitsi aikoinaan myös Ralliharjun rakennus ja leivintupa (Ruukintupa). Vilho Manninen (1978): Oltiin niin sanotun pruukin kasarmialueen läheisyydessä. Osalle henkilökuntaa sahaa omistava liikkeen johto oli rakennuttanut muutamia asuntoja, esimerkiksi yhden 16 asuntoa käsittävän pitkän yksikerroksisen punaiseksi maalatun kasarmimaisen asuinrakennuksen. Rakennus oli saanut lempinimiä kuten Pitkä kurjuus, Öykkälä ja Möykkälä. Talossa oli huoneen ja kahden huoneistoja, joiden välillä olivat läpikulkukäytävät poikkisuuntaan talouskaappeineen. Talossa asui muutamia tuttaviani, joista eräs oli Väinö Halttunen. Joitakin asuintaloja olivat työläiset rakentaneet itse lähialueille. Taloa ja taloja asuivat useat köyhät ja lapsirikkaat perheet. Työnantajilla, johtajilla ja muilla ammattienharjoittajilla olivat paremmat mahdollisuudet asumiseen ja rakentamiseen. Työläisten asumarakennuksessa näytti olevan asuminen kasarmimaisen karua. Asuinympäristöön ei ollut sopinut viherkasvillisuutta, puita eikä pensaita lukuun ottamatta muutamaa käkkärämäntyä, joita näkyi hiekkakentällä. Oli kuitenkin pieniä perunamaita joidenkin mökkien läheisyydessä. Vuodenaikoja ajatellen kasarmin käymälät, joihin oli yhdistetty asujien puusuojat, olivat kaukana ja talvella kylmiä. Vinttikaivo oli sentään kohtuullisen lähellä. Pruukin yhteinen sauna oli sekin kaukana Hokan maantien toisella puolella. Saunaa lähellä sijaitsi miilunpolttohauta (rimahelvetti), jossa aina kyti ja savusi. Siitä levisi nokea ja savua laajalle ympäristöön. Mannisen mainitsema Pruukin yhteinen sauna on ollut eri sauna kuin kuvan piharakennuksessa sijainnut Pitkän kurjuuden asukkaiden sauna. Näkymä nykyiseltä Luotsitieltä 6.4.2007 (S&J) - rannan vedenpuhdistamolta ylös länteen. Ylösen rakennus taustalla Otto Mannisen tien takana. Oikealla nykyinen Laitinen (ent. Luoma-aho) - vasemmalla aiemmin Aini ja Toivo Hokkaselle kuulunut rakennus. Edellinen käännettynä - eli Luotsitieltä näkymä itään vedenpuhdistamolle ja Puulalle - kuvattu 31.10.2009 (S&J).

Q) Satamatieltä käännyttäessä länteen (eli oikealle) ylös Otto Mannisen tien suuntaan Luotsitielle näkyy tämä keltainen puurakennus, joka aikoinaan kuului koulusiivooja Aini Hokkaselle (perheineen) - kuvattu 26.8.2007 (S&J). Luotsitien risteys kuvattuna 9.2.2008. Vasemmalla risteyksessä vaalea Laitisen talo ja oikealla keltainen talo, joka aiemmin kuului koulusiivooja Aini Hokkaselle (mies Toivo). Koulusiivooja Aini Hokkaselle aiemmin kuulunut rakennus kuvattuna 26.12.2005 järven puolelta (idästä). Kirjan Suomen omakotiasutus - Mikkelin lääni (1972) mukaan rakennusmestari Haapalan suunnittelema lautarakenteinen omakotitalo valmistui v.1955 Aini ja Toivo Hokkaselle (kirvesmies). (Henry Luoma-aho, sähköposti 26.1.2013): Naapureinamme olivat tosiaan Aini ja Toivo Hokkanen ja pojat Veikko ja Pentti, Heistä tuli hyvät perhetuttumme. Veikko on ikäiseni ja kävimme koulut yhdessä, tosin rinnakkaisluokilla. Pentti oli vähän nuorempi.

R) Otto Mannisen tien länsipuolella tien suuntaisena sijaitsee itäpuolen kerrostalon vastapuolella tämä tiilinen kerrostalo. Kuvattu 16.4.2006 (S&J). Tämän kerrostalon paikalla on aiemmin sijainnut Nestor Hokkasen asuinrakennus (Vilho Ylösen etelänpuoleisena naapurina). Samaisen kerrostalon ikkunoista talviaurinko heijastelee häikäisevästi - kuvattu 2.1.2009 (S&J). Taaempana pilkottaa Ylösen talo. Edellisen kuvan kerrostalon etelänaapurina sijaitsee (vastapäätä Jouko Laitisen taloa) tämä kuvassa näkyvä Elsa ja Albin Ylösen rakennus. Sittemmin talon on omistanut heidän poikansa Erkki Ylönen. Kuvattu 25.12.2006. Albin Ylösen talon kirkonpuoleisena naapurina sijaitsi aikoinaan Nestor Hokkasen rakennus. Aivan näillä samoilla paikoilla hieman Kankaistenlammin suuntaan sijaitsi Santalan sahan aikoihin 20-luvulla rimojen polttokuoppa, jota kutsuttiin jatkuvan savukäryn vuoksi rimahelvetiksi. Ylösen talo kuvattuna 9.2.2008 (S&J)