Santalan saha (Ikonen) ~ Puulan Puutavara Oy (1922-30).
Uusi uimala samalla paikalla.

(Svala & Joutsi * viimeiset lisäykset: 12.1.2017)

Santalan saha (kuvien tarkka ajoitus epäselvä).

A) Matti Ikosen ja Vilho J.Ikosen (ja koko Ikosen kauppaliikkeen) historiaa on esitelty sivustollamme jo aiemmin sivulla #35, jossa päähuomio oli Kangasniemen kirkonkylän pääväylän (nyk. Otto Mannisen tie) varrella sijainneessa Ikosen kauppakartanossa. Tuolla sivulla kerrottiin myös Ikosten liiketoimintoihin oleellisesti kuuluneesta Santalan sahan toiminnasta, josta ohimennen kerrottiin myös jo sivullamme #41 (Puulaveden Puutavara Oy).

Kangasniemelle oli perustettu 1800-luvulla useita sahoja, joista osa jäi lyhytaikaisiksi. Kolme sahaa jatkoi tuotantoaan pitkälle 1900-luvun puolelle asti. Ne olivat viipurilaisten yrittäjien vuonna 1840 perustama Läsäkosken saha, Reinikkalan kartanon omistajan Julius Jungin vuonna 1876 perustama Vuojakosken saha ja kauppias Matti Ikosen vuonna 1892 perustama Santalan saha kirkonkylässä.
Kangasniemen sahateollisuus ei ollut 1800-luvulla eikä 1900-luvun alussakaan vakaata toimintaa. Sahat olivat välillä seisauksissa, ne pyörivät toimintakausinaankin vain osan vuodesta ja vaihtoivat usein omistajaa. Läsäkosken ja Vuojakosken sahat olivat vesisahoja, niitä pyöritti koskeasta voimansa saanut vesiratas. Santalan saha toimi alusta asti höyryvoimalla. Tuotannoltaan, sen arvoltaan Läsäkosken ja Santalan sahat olivat samankokoisia yrityksiä. Tuon ajan oloihin nähden niitä voisi luonnehtia keskikokoisiksi sahoiksi. Vuojakosken saha oli vain pieni kotimarkkinasaha.

Santalan sahalla kertyi työntekijää kohti 190 työpäivää vuodessa. Se oli pisimpään vuodesta käynnissä Kangasniemen kolmesta sahasta. Santalan saha - sen jälkeen, kun se oli 1910 sattuneen tulipalon jälkeen rakennettu uudelleen - nousi Kangasniemen tärkeimmäksi teollisuuslaitokseksi ja pysyi sellaisena 1920-luvun loppuun asti.
Kauppias Matti ikonen oli perustaessaan Santalan sahan vuonna 1892 oivaltanut millaiset mahdollisuudet 1889 valmistunut Savon rata, siltä Otavan satamaan vedetty pistorata ja 1890-luvun alussa käynnistynyt Puulaveden laiva- ja proomuliikenne tarjosivat sahateollisuudelle Kangasniemellä. Vilho-poika tuli sahan toimintaan mukaan jo 18-vuotiaana (1902).
Matti Ikonen myi vuonna 1916 sahansa pojalleen Vilho J. Ikoselle, ja vuonna 1933 se muutettiin osakeyhtiöksi nimellä Puulanveden Puutavara Oy (Kangasniemen historia 3, Erkki Laitinen - 2015).

Tontti Matti Ikosen Santalan sahaa varten saatiin kappalaisen leskeltä Anni Lahtiselta vuokraamalla Puulaveden rannalta (nykyisen uuden uimalan kohdalta). Kun Ikonen v.1903 alkoi käyttää sahassaan höylänlastua ja sahajauhoa polttoaineena, kyläläiset alkoivat valittaa yli kirkonkylää leviävästä, kaiken likaavasta noesta.

Santalan saha paloi vuonna 1910, mutta toiminta jatkui jo seuraavana vuotena. Vilho osti Santalan sahan virallisesti Matti-isältään 17.10.1916. Sahakauppaan oli sisältynyt myös Puula-laiva, sahan asuinrakennukset, lautatarha sahalaitteineen, kalustomakasiini ja raitiotie (ei vetureita).

Vilho muutti syyskuussa 1919 sahan toiminnan nimelle Puulaveden Puutavaraliike (v.1916 oli jo käytetty muotoa "Puulaveden Saha Oy"). Maaliskuussa 1922 perustettiin Puulaveden Puutavara Osakeyhtiö, josta tuli sahan uusi omistaja. Hallituksen muodostivat Vilho I.Ikonen, Valdemar Ikonen ja silloinen nimismies N.J.Langinkoski. Toimitusjohtaja Jalmari Vartiainen tuli Mikkelistä. Ikonen luovutti yhtiölle Puula-laivan, viisi lotjaproomua, telakan ja uitto- ja lauttausvälineet.

Hankasalmen asemalla oli v.1927 palanut Pietiläisen saha ja Puulaveden Puutavara Osakeyhtiö laajensi toimintansa sinne nimellä "Hankasalmen Tehdas Oy". Vuonna 1928 Puulaveden Puutavara Oy:ssä oli tehty omistusjärjestelyjä - yhtiön muodostivat Vilho J.Ikonen, Valdemar Ikonen ja Jalmari Vartiainen. Santalan vuonna 1911 rakennettu tulipalon jälkeinen uusi saha oli kaksiraaminen eli siinä oli kaksi sahauslinjaa. Sen yhteydessä toimivat höyläämö, höyrymylly ja ajoittain myös sähkölaitos.
1920-luvulla Santalan saha työllisti normaalisti 70-90 henkeä, mutta enimmillään se tarjosi työtä ehkä jopa 200 hengelle. Saha pyöri ajoittain kolmessa vuorossa, ja yhtiön hakkuissa, uitoissa ja proomukuljetuksissa tarvittiin paljon työvoimaa. Tuotannon määrä oli 1920-luvulla noussut kolminkertaiseksi verrattuna vuoden 1905 tuotantoon. Sahan ympärille muodostui pieni työväenyhteisö, jota varten rakennettiin työväenasuntoja jo Matti Ikosen aikana. Niistä suurin oli kirkonkylästä Hokkaan vievän tien varrella sijainnut 16-asuntoinen "Pitkä kurjuus", kuten kansa sitä kutsui.
Vuonna 1927 elettiin sahateollisuuden korkeasuhdannetta. Kova kysyntä nosti tukkipuiden hinnat huippukorkeiksi. Sahayritykset tekivät ennätyssuuria tukkikauppoja. Kun sahatavaran kysyntä ja hinnat kääntyivät seuraavana vuonna maailmalla laskuun, yritysten pääomia oli paljon kiinni puukaupoissa ja tukkivarastoissa. Puulaveden Puutavara Oy:lle kävi juuri näin. Vuoden 1929 pörssiromahdus ja siitä alkanut yleismaailmallinen lama vain pahensivat vaikeuksia. Hankasalmella v. 1927 Valdemar Ikosen johdossa aloitettu Pietiläisen sahan jatkaminen ja kehittäminen söivät väärällä hetkellä yhtiön varoja, joten vuonna 1930 Puulaveden Puutavara Osakeyhtiö ajautui vääjäämättä konkurssiin (Kangasniemen historia 3, Erkki Laitinen - 2015).

Sahan osti v. 1931 "Kangasniemen Saha"-niminen firma, jonka omistajia olivat "Otavan Saha Oy ja kumppanit". Osto ei merkinnyt sahan kehittämistä, vaan sen hidasta alasajoa. "Kumppanit" Otavan Saha Oy:n nimessä tarkoittivat yhtiötä "Haukivuoren Puutavara Oy" (Kalle ja Hjalmar Pölhö). Otavan Saha Oy puolestaan oli v. 1930 perustettu yhtiö, joka oli muodostettu vaikeuksiin joutuneen Oy Puulan Otavassa sijainneen sahan ostamiseksi. Otavan Saha Oy:nkin pääosakkaita olivat Pölhön veljekset. Sahan toiminta Kangasniemellä laimeni nopeasti ja kunta osti v.1941 sahan jäljelläolevat rakennukset itselleen. Ehkäpä uudet omistajat ostivat sahan vain saadakseen yhden kilpailijan pois markkinoilta tai he ostivat sen varmuuden vuoksi odottamaan parempia taloudellisia aikoja. Santalan sahan kohdalle ei parempia aikoja koittanut, vaikka sen toiminta loppui vasta 1941. Hankasalmen sahakin päätyi Puulaveden Puutavara Oy:n konkurssipesältä Pölhöille, tosin vasta vuonna 1935 ja Haukivuoren Puutavara Oy:n nimissä. Ehkä Santalan sahan alasajoon vaikutti myös se tosiasia, että se sijaitsi liikenteellisesti heikommalla paikalla kuin Otavan ja Hankasalmen sahat ja oli niitä teknisesti vanhanaikaisempi.
Hankasalmen sahan omistus kulki sittemmin reittiä Haukivuoren Puutavara Oy (1935), Valtion Rautatiet (1946) ja Valtion polttoainekeskuksen saha ~ VAPO (1962).


Santalan sahan lautatarhalla risteili kapearaiteinen teollisuusrata. Sahan raamista tulleet tuoreet laudat ja lankut lastattiin vaunuihin ja työnnettiin kiskoja pitkin taaplattaviksi. Kiskoilla siirrettiin myös kuvassa olevaa nostolaitetta. Lankut ja laudat nostettiin sen avulla taapelin päälle. Kuvassa taaplataan lankkuja 1920-luvun taitteen tienoilla. Kuva Kangasniemen historia 3-kirjasta (2015).



Osasuurennos Simo Kompan 5.3.2015 käyttöömme antamasta kuvasta ~ saha-alue hahmottuu hyvin kirkkomäeltä asti otetusta kuvasta - ajoitus 1910-20-luvuille?



Santalan saha kuvattu kukoistusvuosinaan . Sahan paikalla on pian toistakymmentä vuotta sijainnut Kangasniemen uusi uimaranta.


Santalan sahan sijaintipaikalla nykyisin sijaitseva uimaranta kuvattuna 26.10.2007 (S&J) myöhäissyksyn autiudessa.

Ikosen Santalan sahalla syttyi keskiviikkona 20.7.1910 hirmuinen tulipalo - valitettavasti Kangasniemen VPK:n välineet osoittautuivat täysin riittämättömiksi. Palokunta sai suurimmalta osalta tyytyä ihmettelyyn (Antero Manninen, Kangasniemen historia 2).
Sahan lisäksi paloi mylly, höyläyslaitos, kaksi työläisten asuinrakennusta, kauppias Roposen nahkuriverstaan asuinrakennus ja postinkuljettaja O.Tullan asuintalo. Parikymmentä perhettä jäi kodittomaksi ja vahingot arvioitiin yli 60.000 markaksi. Kirkonkylässä oli vallinnut tulipalon aikana tavaton kauhu ja hämminki, sillä jos tuuli olisi sattunut olemaan kovempi, koko kirkonkylän asutus olisi saattanut palaa tuhkaksi.

Vilho Manninen (1978): Vuoden 1910 kauhean tulipalon jälkeen koetettiin Ikosta saada rakentamaan sahansa Marjoniemeen. Ikonen lupasi kuitenkin sijoittaa lautatarhan Marjoniemeen ja toimittaa uuden suuremman dynamon avulla kirkonkyläläisille sähkövoimaa huokeasta maksusta.
Mikkelin Sanomain pitäjänkertomus v.1913 kertoo: "Sähkölaitos on kunnallisneuvos M.Ikosen sahalla josta mm. Topeliuksen tehdaslaitokset ja yksityiset kirkonkylässä saavat valovirtaa".
Viisitoista vuotta suurpalon kulumisesta (1925) syttyi saharakennuksen läheisyydessä Ralliharjun rinteessä työnjohtajan asuinrakennus, jolloin pelättiin entistä tuhoisempaa paloa. Mutta siitä tilanteesta selvittiin ripeällä sammutustyöllä ja pelkällä säikähdyksellä, ja palaneen tilalle omistaja rakennutti uuden talon.


B Santalan sahalla lautojen niputtamisessa käytettiin mielenkiintoista kiskoilla kulkevaa nosturilaitetta (kuva: EP). Onpa Santalan sahan kiskojärjestelmä mainittu eräässä Suomen rautatiehistoriaa käsittelevässä kirjassakin pienoisrautateiden eli teollisuusratojen yhteydessä. Varsinaista veturia Ikosen sahalla ei ollut, näitä laitteita siirreltiin ihmisvoimin. Otavan satamassa sen sijaan toimi varsinainen veturikin pistoraiteella satamalaiturille.

Vilho Manninen (1978): Sahalla puutavarapinojen välitse johti kenttärata Leonsaareen, siellä myös oli lankku- ja lautataapeleita. Kenttärataa myöten naiset ja miehet työnsivät pienoisvaunuilla märkää lautatavaraa kuivamaan taapeleihin. Alhaalla rannassa toiset miehet nostelivat vedestä ylös tukkeja liukuhihnalle, josta sahurit ohjasivat ne raamin teriin sahattaviksi lankuiksi ja laudoiksi.


C Tässä 1920-luvun kuvassa on meneillään lotjan lastaus sahatulla puutavaralla. Vasemmalla näkyy alus Joutsen. Tämän kuvakopion alkuperä epäselvä.

Mikko Halmeslahti antoi (14.11.2007) oman kopionsa tästä kuvasta käyttöömme. Sen takaa löytyy käsinkirjoitettu päivämäärä '2.7.1924'.
Lisäksi Mikon kopion kuvapuolelle on kirjoitettu Nestor Hokkanen laiturilla istuvista kahdesta miehestä oikeanpuoleisemman kohdalle. Aluksen kokalla kohdalla seisoo kolme naista, niistä oikeammanpuoleisen kohdalle on kirjoitettu mummo.
Mummosta oikealle - laiturilla kaksi nuorempaa tyttöä lautakojun seinustalla - niistä vasemmanpuoleisen kohdalle on kirjoitettu äiti.
Laitetaan tähän alle vielä osasuurennos Mikko Halmeslahden kuvasta otettuna merkinnöin nähtäväksi:



Esko Pylvänäisen kuva-albumista, Santalan sahan työläiset pienellä lepotauolla. Kuvauspaikka sama kuin edellä.

Vilho Manninen (1978): Työn äänet ja miesten kiroileminen kuuluivat samaan työn sinfoniaan. Muutamat naiset olivat kentällä pinoamassa ripoja pitkiin pinoihin. Heidän joukossaan oli myös oma äitini työssä talvella 1931, jolloin hän sairastui helmikuussa keuhkokuumeeseen, joka koitui hänen kuolemakseen maaliskuun 15. päivänä.
Sahalta kuului sähinää ja vinguntaa. Joskus puhalsi sahan konehuoneen varaventtiili hiidenmoisen kohinan, päästäen höyrypannusta liikaa höyryä ulos. Sahan läheisyydessä lastattiin proomuihin valmista puutavaraa ulkomaille vietäviksi, pieni laivan tötterö 'Joutsen' alkoi kiskoa proomuja ulommaksi avovedelle. Tavaraa oli ja sitä riitti pitkiksi ajoiksi.


Santalan sahalla v.1921 kahdeksan työmiestä ahertamassa (taustalla vasemmalla kirkko). Vilho Mannisen kirjan kuvatekstistä löytyy kuuden miehen nimet : Opa Laitinen, Adi Arkko, Albin Lahikainen, Nestor Hokkanen, Aatu Kuitunen ja Ville Kovanen.
Keitä mainitut kuvan työmiehistä tarkalleen ovat, se ei toistaiseksi ole tiedossa.


Olli J.Olkkosen mukaan kuvassa sahan koneistajia, vasemmalla kuvassa asentaja Jaakko Lahikainen.

Santalan sahan pitkäaikaisempia työntekijöitä olivat mm. puuseppä ja mylläri Juho Puttonen (1890-1924), hänen poikansa Jalmar ja Vilho Puttonen (työskentelivät mm. kanttareina), työnjohtaja Albin Lahikainen (25-30 vuotta), hänen poikansa Jaakko Lahikainen (asentaja eli telleri), Taneli Pynnönen (telleri 30 vuotta) ja sahurina toistakymmentä vuotta toiminut Ville Kovanen.
Metsäpuolen työnjohtajista mainittakoon Leo Halttunen ja tämän isä Paavo, Eemil Manninen (1915-29) ja sahalta Anton Sipola, Luomala, Albin Seppänen ja puuseppä Aabraham Korpinen. Jalmari Vartiainen toimi pitkään toimitusjohtajana.

Mainittu Leo Halttunen asui nykyisessä Jungin saaressa uimalasta vielä etelään venerannan taakse, josta saarekkeeseen on ollut kannasyhteys. Metsäpomo Halttusen mukaan saarta kutsuttiin Santalan sahan aikana juuri Leonsaareksi.


D) Santalan sahan rakennukset ja rakennelmat purettiin toiminnan lakattua melkein kokonaan, mutta konehuone jäi paikalleen vielä moneksi vuodeksi. Siinä sijaitsi vuodesta 1945 alkaen Vihtori Kuitusen paja/korjaamo ja 70-luvulla rakennusta pidettiin kunnan varastotilana. Tämä kuva on otettu 25.10.1981 (kuva: S&J). Sittemmin rakennus on kokonaan purettu.

Vilho Manninen (1978): Vuonna 1929 alkoi yleismaailmallinen talouslama ja se vaikutti koko maamme sahalaitostoimintaan. Itä-Karjalassa naapurit olivat panneet käyntiin suuret puutavaran hakkuut vankityövoimin. Tarjontaa oli paljon ja puuta myytiin kansainvälisisllä markkinoilla alihintoihin.
Santalan sahalta alettiin vähentää työntekijöitä, lyötiin lopputilipussit työmiesten känsäisiin kouriin. Sahalaitoksen purjaminen aloitettiin myöhemmin, sen konehuone jäi muistoksi menneiltä ajoilta. Eikä elämän merkkejä ole siitä lähtien sahalaitoksen toiminnan aloittamiseksi havaittu.
Niiden työntekijäin, joiden ei onnistunut hankkia muitakaan töitä, oli pakattava reppunsa ennen pitkää ja lähdettävä kilometritehtaalle emäntiä myöten hankkimaan elatustaan.
Se, jolla oli perhe, jäi elämään niukoilla säästövaroillaan tai myöhemmin joutui kunnan niskoille ja oman onnensa huomaan.
Santalan sahan tienoille jäi epämielekäs tyhjiö entisen hyörinän tilalle ja muistoksi pitkä punainen asuinrakennus Pitkä kurjuus. Pulavuosien tuomat kiusat ja harmit tuli kokemaan työtön väestö. Taloudeliiset lamakaudet koituvat aina köyhien kansankerroksien vaivaksi, eletään miten historiallista tai miten teknistä aikaa tahansa.
Vuoden 1978 vierailullani Kangasniemellä huomasin, että Santalan sahasta oli vielä osa jäljellä, ja siitä oli vielä äskettäin ollut käytössä konehuone varastona ja autokorjaamona.

Olli J.Olkkonen (1977): Sahanmäen kupeessa oli leivintupa, silloinen Ruukintupa, jonka yhteydessä kerrotaan olleen sahanasettajan eli tellerin asunnon. Suunnilleen nykyisen Mäkirinteen paikalla oli Ralliharju, jossa oli työnjohtajan asunto. Kaikki mainitut rakennukset on purettu uudisrakennusten tieltä 1950- ja 60-luvuilla.
Leonsaaressa oli aikoinaan osa lautatarhaa ja lautatarhan reuna-alueella Vihikankaalla oli hiilimiilu, jossa valmistettiin pajahiiliä. Rimaniemen paikalla on nyt vedenpuhdistamo. Paikka sai nimensä rimoista ja muista sahausjätteistä.

Sahaan liittyi olleellisesti rimahelvetti eli rimojen polttokuoppa, missä paloi ikuinen tuli. Se sijaitsi nykyisillä kadunnimillä kuvaten Kankaistentien ja Otto Mannisen tien risteyksen paikkeilla. Muistitiedon mukaan sahalla olisivat puusepät valmistaneet myös suksia ja ruumisarkkuja. Sahan kuivaamon ullakolla jouduttiin joskus säilyttämään kesäaikana myös ruumiita, ennenkuin arkut olivat valmiit.




Näissä kahdessa kuvassa Santalan saha on vireässä toiminnassaan - ylemmässä kuvassa kiinnittyy huomio Marjoniemenkin rannalla oleviin lukuisiin lautataapeleihin. Samoin nykyisin Jungin asuttama saari (ennen Leonsaari) on täysin lautapinojen vallassa (kaksi kuvaa: MH, sähköposti 1.6.2007).



Tämä Karhumäen veljesten ottama ilmapostikorttikuva näyttää hyvin Santalan sahan sijainnin Kangasniemen kirkonkylässä. Edessä keskellä erottuu saha-alueeseen kuulunut Leonsaari - siellä asuneen pomomies Halttusen mukaan. Varsinainen saha-alue sijaitsi aikanaan kuvassa saaren takana erottuvan niemekkeen kohdilla olleella laajalla avoimella kentällä (molempiin suuntiin). Kuva on otettu vuoden 1965 jälkeen - ajoituksen varmistaa taustalle erottuva seurakunnan rakennuttama kerrostalo Torikulma, mikä oli valmistunut v. 1965.
Sahatoiminta oli kuvausaikaan jo hiipunut, kuvassa saha-alueella näkyy kuitenkin vielä muutamia säilyneitä rakennelmia. Varsinaisen Satamatien linjaus on tässä kuvassa myös mielenkiintoisessa esivaiheessaan - tie kulkee mm. myös rannan puolelta taksimies Eemil Hämäläisen rakennuksen kohdilla. Saha-alueen länsireunan kumpareen päällä sijainnut virastotalo Ralliharju oli purettu vuoden 1963 aikoihin. Sahan pohjoisemmalla ranta-alueella sijaitsee nykyisin Kangasniemen yleinen uimala (hiekkaranta). Saimme tämän postikorttikuvan käyttöömme huhtikuussa 2013 Seppo Turkin kokoelmista - välittäjänä Vesa Häkkinen - kiitos.

Jussi Svala muisteli (2009), miten taksimies Emppa Hämäläisen talon kohdilla tiestä erkani pihatie alas rantaan taksimiehen talolle, tie kuitenkin jatkui vielä rakennuksen ja rannan välistä kapeaa kaistaa torin suuntaan (vrt. kuva). Empan autotalli oli rakennuksen eteläpäädyn korkeammassa osassa.


Santalan sahan aluetta kuvattuna 1950-luvulla:


Henry Luoma-aho lähetti 23.1.2013 tämän kuvan Santalan sahan alueesta otettuna hänen silloisen kotitalonsa portailta v.1959. Henry Luoma-ahon vanhemmat muuttivat Kangasniemelle vuonna 1959 Halsualta - Keski-Pohjanmaalta. Kuvan keskellä näkyy nykyinen Luotsitie 1950-luvun mallissaan. Juuri kuvan vasemmassa reunassa on nykyisin Satamatien risteys ja alas rantaan johtaa edelleenkin oma tiensä. M/s Siskon talvehtimispaikka on nykyisin lähellä kuvassa näkyvää varastorakennusta.

(Henry Luoma-aho, sähköposti 23.1.2013): Asetuimme asumaan nykyisen Otto Mannisen tien ja Luotsitien kulmauksessa olevaan, entiseen Juvosen taloon, johon vanhempani perustivat sekatavarakaupan. Asuimme talossa kymmenisen vuotta, jolta ajalta muutamia kuvia kertyi perhealbumiin. Myöhemmin ovat muutamat lapsuudessa oppimani nimet saaneet selityksensä, esimerkiksi Rimaniemi, Miiluhauta, Sahanmäki. Tämä kuva on otettu talon portailta vuodelta 1959 muutettuamme taloon. Oikealla on naapurin (Hokkasen) piharakennus, keskellä Halttusen (Leon) saari. Nykyisessä Luotsinrannassa oli vielä jonkin aikaa 60-luvun puolellakin tukkinippujen pudotuspaikka. Kuvassa näkyy muutama nippu sekä vasemmalla uittoyhtiön varastorakennus.
Tukkinipuilla oleskelu sekä niiden päältä sukeltelu ja onkiminen olivat meille pojille mieluisaa ja jännittävää puuhaa. Työnjohtaja Halttunen ei siitä oikein pitänyt ja huuteli kieltoja saarestaan. Nyt vanhempana ymmärtää, etteivät ne leikkipaikat ihan vaarattomia olleet
.


Henry Luoma-aho lähetti tämän kuvan 23.1.2013. Kuva on otettu hänen kotitalonsa katolta 60-luvun alkupuolella.

(Henry Luoma-aho, sähköposti 23.1.2013): Tämä kuva on otettu silloisen kotitalomme katolta 60-luvun alkupuolella. Edellisessä kuvassa näkyvä uittoyhtiön varasto on purettu, tukkinippujen pudotus ilmeisesti tässä jo lopetettu. Oikealle johtava tie vie ns. Leon kentälle, joka nimettiin saaressa asuvan Halttusen Leon mukaan, kuten saarikin.


Henry Luoma-aho lähetti tämän kuvan 23.1.2013. Kuva on nykyisen luotsiaseman pienvenesataman kohdilta - kuva taka-alueelta nykyisin lähtee pengertie ent. Leo Halttusen saareen (ennen silta). Kuvassa EI OLE siis nykyisin uimalarannalla olevat keinut, vaan 60-luvun versio etelämpänä nyk. pienvenesataman viereisellä silloisella kenttäaukiolla.

(Henry Luoma-aho, sähköposti 23.1.2013): Leon saareen johti vielä 60-luvun taitteessa vain puinen silta, joka ei ollut autolla ajettavissa. Halttunen säilytti volkkariaan tässä kentän päädyssä olevassa tallissa. Silta ja myöhemmin pengertie saareen lähti tallin takaa vasemmalta. Kesäaikaan tällä kentällä pelattiin ja leikittiin lähiseudun lasten kanssa hyvin ahkerasti pallopelejä, piiloleikkejä ym.
En tiedä, olivatko keinut kunnan laittamia ja ylläpitämiä, mutta muistan niiden olleen hyvässä kunnossa. Kentän kohdalta vietti rinne rantaan, jossa oli venevajoja, yleinen pyykkilaituri ja uimapaikka.
Kaverieni kanssa rakensimme muutamana kesänä 60-luvulla rantaan ison juhannuskokon, jota sitten lähiseudun lapset ja aikuisetkin tulivat katsomaan. Sääli kun ei tuosta rannasta ole löytynyt yhtään kuvaa, muistoihin se on jäänyt hyvin idyllisenä vajoineen ja veneineen. Mm. Kyösti Puttonen piti höyrykoneella varustettua venettään tässä rannassa. Vene taisi olla Tavi nimeltään, siitä on kuva ja maininta tässä sivustossa sivulla C-84.

Entisen Santalan sahan alueella, nykyisen Satamatien varrella uimalan kohdalla toimi 1980-luvun alkuun Kangasniemen jäästadion eli jääkiekkokaukalo, mikä sittemmin siirtyi nykyiseen urheilukeskukseen ja aikanaan jopa jäähalliin tekojäänä. Varhaisin jääkiekkokaukalo kirkonkylällä sijaitsi rantatorilla.

Kangasniemen Palloilijat-52 pelaamassa jääkiekko-otteluaan 6.1.1980 klo 12.20 (S&J) uuden uimalan kohdalla tuolloin sijainneessa jääkiekkokaukalossaan. Vastustajana oli JuPa.


Tässä vuoden 1980 tietämillä otetussa valokuvassa kangasniemeläisiä jääkiekkonuoria vanhalla jääareenallaan nykyisen uimalan kohdalla. Taustalla näkyy rannalla vieläkin pystyssä oleva paja- ja varastorakennus.

Jääkiekkokaukalo vielä Satamatien varrella - vaihtoaitio - kuva: Aikapojat.


Kangasniemen Kunnallislehti uutisoi 13.1.1972 uuden jääkiekkokaukalon vihkiäisottelusta Kangasniemen ja Jämsän yhteiskoulujen välillä.



1970-luvun ilmakuva tämän kuvasivun kohdealueelta. Kerrostalo kuvassa juuri rakenteilla Satamatien varrelle - jääkiekkokaukalon sijainti käy hyvin selville.

Poispuretun konehuoneen välittömään läheisyyteen rakennettiin v. 1956 alunperin Varjon pajaksi tämä rakennus (haastattelut, Raimo ja Reijo Varjo, 2007), jossa viime vuosikymmenten aikana on toiminut jonkinlainen autojen korjaus- ja huoltotila. Tämä kuva on otettu 16.4.2006 (S&J). Varjon poikien myöhempi paja siirtyi Teollisuustien varrelle liki nykyistä jäähallia, missä se toimi pitkälle 2000-luvulle asti.


Samainen rakennus kuvattuna Satamatien suunnalta 18.5.2007 (S&J). Katon värit edustavat jo puhdasta paikallista 'avantgarde'-tyyliä. Rakennus purettiin joulukuussa 2016.


E) Sahan paikalle myöhemmin tehty Kangasniemen uimaranta ~ kuvattu ukkospilven noustessa 8.7.2007 (S&J).


Uimalan sijoittaminen entisen sahan paikalle ei osoittaunut parhaaksi mahdolliseksi ratkaisuksi, sillä uimarannan pohjassa on edelleen 'muistona' mittaamattomat määrät puru- ja sahausjätettä, mikä on osoittautunut erilaisille leväkasvustoille ihanteellisiksi olosuhteiksi. Tämä kuva on otettu 26.8.2007 (S&J).

Koululaisten kesäloma on alkanut - ja säät suosivat uimalan käyttäjiä. Kuvattu 4.6.2007 (S&J).

Uimalan laiturirakennelmia ja pukukoppirakennus kuvattuna 26.10.2007 (S&J).

Uimala talvikaudella - kuvattu 26.12.2005 (S&J).

Uimalan huoltorakennus kuvattuna 6.4.2007 (S&J). Seinätöhryt taas hetkellisesti puuttuvat. Eräänlainen nuorisotalo.


Kangasniemen uimalan hyppytorni kuvattuna syysharmaana päivänä 7.10.2006 (S&J).


Kangasniemen uimalan pikkuväen liukumäki kuvattuna 7.10.2006 (S&J).


Nykyinen uimalan alue kuvattuna 11.10.2009 (S&J).


F) Uuden uimala-alueen eteläpuolella rannansuuntainen Satamatie päättyy kohdatessaan poikittaissuuntaisen Luotsitien, joka yhdistää Otto Mannisen tien rantaan nykyiselle vedenpuhdistamolle ja luotsikalustopaikoille. Vähälumisen talven vuoksi jouduttiin uuden uimalan rannalla käyttämään 12.1.2008 pidettäväksi suunniteltujen kansallisten ampumahiihtokilpailujen (Kalske) onnistumiseksi lumitykkiä ainakin neljän päivän ajan.
Kalskeen ampumajaoston pj. Martti Järvinen kertoi paikallislehdessä (10.1.2008) lumitykin tuottaneen neljässä päivässä useita tuhansia kuutioita lunta. Kilpailut pidettiin onnistuneesti, vaikka lämpötilat ko. lauantaiksi putosivatkin taas nollaan. Lumitykki toiminnassa kuvattiin 6.1.2008 (S&J).


Lumitykin luomaa talvimaisemaa 6.1.2008 (S&J).


G) Luotsinrannalla höyrylaiva Sisko ja pelastusalus Simpiä kuvattuna 27.12.2005 (S&J).


Kesäisin turisteja ja tilausryhmiä kuljettava höyrylaiva Sisko mielii jo Puulan aalloille - 18.5.2007 (S&J).


M/s Sisko ja pelastusalus 'Simpiä' talviteloillaan kuvattuna 9.2.2008 (S&J). Aika taitaa heillä tulla pitkäksi.


M/s Siskon kokan takaa näkyy Jungin saarekkeella (ennen Leonsaari) sijaitseva rakennus - kuvattu 9.2.2008 (S&J).


M/s Sisko talviunessaan - kuvattu 27.12.2008 (S&J).


Luotsinrannan laitureiden ympäristössä kuvaili perjantaina 5.9.2008 innokkaita yhdeksäsluokkalaisia luontokuvauskurssillaan erilaisia tehtäviään.


Nämä Luotsinrannan keväiset kuvat on otettu 28.4.2009 (S&J).


Pienvenelaituri kuvauskohteena 28.4.2009 (S&J). Koululaisia vilisi kuvaustehtävissään.


H) Venesatama-alueen eteläpuolelta johtaa Jungin asuinrakennukselle Leonsaareen tämä idyllinen pengerkoivukuja, kuvattu 18.5.2007 (S&J). Sahan ja Leo Halttusen aikaan saareen johti vain puusilta, joka ei kantanut Halttusen kuplavolkkaria.


Jungin rakennusta omalla saarekkeellaan kuvattu nyt etelän suunnasta 28.4.2009 (S&J).

Seuraavalla sivulla #73 jatketaan matkaa Pallokujalta ja Otto Mannisen tietä myöten etelään.

seuraavalle sivulle #73

Sivuluettelo 1-107

etusivulle