62) 'Salmelantietä' etelään Jyväskyläntieltä (Salmelan leirikeskus).

(Svala & Joutsi * viimeisimmät muutokset: 2.2.2017)

A) Kaunis järvimaisema länteen Piilosaarta kohti (salmen takana kauempana) aukeaa heti käännyttäessä Jyväskylä-Mikkeli-maantieltä etelään Salmenkylän tielle, josta on kirkolle matkaa noin kolme kilometriä. Kuvattu 15.10.2006 (S&J).

Hellevi Arjava kertoo kirjassaan Alpiini ja Otteljaana ~ kangasniemeläisten etunimet 1684-1899 (SKS, 2005) seuraavaa:
Kangasniemen asutus on keskittynyt vesistöjen välisille harjanteille säteittäisesti, niin että kylät muodostavat pitkittäisiä ketjuja, joiden välissä varsinkin pitäjän pohjoisosissa on ollut vaikeakulkuisia louhikoita, suoalueita ja erämaita. Näin syntyi kulmakuntia, joissa saattaa arvella kehittyneen paikallisia käytäntöjä.
Pitäjän keskusalueeksi muodostui Kangasniemen kylä, jossa olivat kirkko ja kappalaispappila, sekä siihen välittömästi liittyvä pastoraatti eli Salmenkylä (ent. Himottula), jossa sijaitsi kirkkoherran pappila torppineen. Salmenkylästä oli 1660-luvulla irtaantunut Reinikkala, jossa Korteniemen ja Reinikkalan kartanot olivat tärkeitä säätyläisten asuinpaikkoja.

Tästä kartasta (Maanmittauslaitos * Kangasniemen kunta) selviää havainnollisesti tällä sivulla käsiteltävän tieosuuden alkuvaiheet.
Vanha maantie Kangasniemen kirkolta Mikkelin ja Pieksämäen suuntaan kulki aikoinaan juuri tätä Salmelantienlinjaa ja ylitti Pappilansalmen kartasta merkitystä kapeimmasta kohdasta - noin sata metriä vanhan pappilan länsipuolelta. Sillan sijaintipaikka on merkitty karttaan mustalla. Salmen länsipuolella sillan sijaintina on ollut melko tarkalleen nykyisen Salmelan kurssikeskuksen risteyskohta.

Pengertien salmen pohjoisrannalla, tien länsipuolella sijaitsi aikoinaan Matti Ursinin perikunnan sauna ja Eero Ursinin mökki (nyk. Romo). Samaisella rannalla, tien itäpuolella sijaitsee Milma Ikosen mökki ja sen naapurissa metsätyönjohtaja Toivo Kuitusen (vaimo Liisa) asuintalo.

B) Pappilansalmen pengertieltä itään aukeavalla järvellä kulki 2.7.2008 (S&J) tämä mielenkiintoinen kelluva sauna.

C) Tässä kuvassa näkyy pohjoisesta Pappilansalmen vanha kivisilta, joka aiemmin yhdisti Nakertajan ja Salmelan kautta kirkonkylältä tulleen Mikkelintien vanhan pappilan puoleiselle mantereelle.
Valokuvan taakse on merkitty vuosiluku 1959. Uusi siltapenger pohjoisempaa Salmelan niemenkärjestä teki vanhan kivisillan tarpeettomaksi. Edessä oli purkutuomio upealle kivityötaidon näytteelle.

Edellä mainittuun kysymykseen saapui Esko Rouhiaiselta (Kangasniemen Salmelantieltä) selvitystä 13.8.2007:
Pappilansilta purettiin muistaakseni joskus vuosina 1975–76, ja osa kivistä käytettiin Saarenmaassa sijaitsevan paljon pienemmän sillan rakennusaineiksi (Saarenmaantie sijaitsee Kangasniemellä lähellä Kiviniemeä - Mikkeliin suuntaan Reissupannun jälkeen).
Ainakin takorautaiset sillankaiteet kivipaaluineen ovat tunnistettavissa. Samoin löytyy muistaakseni kivi, johon on hakattu sillan alkuperäinen vuosiluku.

Torsti Salonen Lohjalta lähetti 13.5.2010 tämän teknisesti paremman kuvakopion samaisesta postikortista, jossa näkyy Pappilansalmen kivisilta:
Onnistuin saamaan nettihuutokaupassa liitteenä olevan komeaa kivisiltaa esittävän postikortin, jonka taustassa sanotaan sen olevan Kangasniemeltä - Pappilansalmen kivisillasta. Postikortti on vuodelta 1960.

Sama kuva - nyt Esko Pylvänäisen kuva-albumista. Kivien jatkokäsittelyyn lisätietoja.


MH lähetti (2.11.2006) tämän kuvan (eteläsuunnasta nyt) Pappilansalmen sillasta, joka näyttää enemmän ympäristöäkin. Rovastilla näkyy olleen puusavotta, sillä rannalla näkyy isot halkopinot.

Autoseurue Pappilansalmen sillalla - ylärivin keskellä ilmeisesti Eelis Pynnönen. Kuvan alareunassa kirjoitus : Pappilan sillalla 27. (Kuva: EP , saatu käyttöön 4.11.2006).

Tämän siltakuvan taakse on kirjoitettu vuosiluku 1920.

Ville J.Ikonen ajelulla perheineen pappilan kivisillalla vuonna 1920. Tästä kuvasta näkee havainnollisesti, miten tie jatkui pappilan puoleisella vastarannalla S-kirjaimen muotoisena (nykyisen Haikaraisen talon pohjoispuolelta, ison siirtomaalohkareen vierestä).

Saima Marttinen antoi tämän mielenkiintoisen kuvan käyttöömme 7.9.2008. Kuvassa ollaan tukinuitossa Pappilansalmen sillan suuaukon kohdalla 1940-luvulla. Miehistä vasemmalla on Saiman mies Eino Marttinen ja oikealla Ville Saajamaa. Tien kulkulinja näkyy havainnollisesti taustan itärannalla.

Matti Mertanen lähetti (25.3.2007) tämän vuonna 1967 ottamansa kuvan Pappilansalmen sillasta.

Väinö J.Viinikainen kirjoittaa muuten fiktiivisen kirjasensa Pappilanvaiheilta epilogissa kyseisestä vanhan pappilan (Pappilansalmen) kivisillasta seuraavasti:
Pappilan kivisilta oli tärkeä pitäjäläisille ja myös koko Suomelle. Tämän sillan kautta kulki kaikki liikenne pitäjästä koilliseen, itään ja rautateille sekä lähikaupunkeihin. Se oli ainoa ylityspaikka päästä yli pitkän järvenlahden. Pitäjäläiset eivät etelä-länsi ja koillispuolelta päässeet pappilaan asioimaan kuin ylittämällä pappilan sillan.
Ennen tätä kivisiltaa on ollut lukuisia siltoja puusta. Historia tuntee kolme puusiltaa ennen kivestä rakennettua siltaa. Tämä kivisilta on rakennettu 1888-91 säretystä kivestä. Kiven särkeminen tapahtui käsin. Porattuun, noin kymmenen sentin reikään lyötiin rautatappi sivukiilan kanssa. Reikäväli oli noin kymmenen-viisitoista senttiä rivissä. Vasaralla lyötiin tappien päähän järestään rivin päästä toiseen ja sitten kuunneltiin kuuluuko ritinää. Jos ei kuulunut, niin taas kiilattiin lisää. Kun ritinä kuului, niin kohta kivi loksahti halki.
Tällaisesta kivestä oli pappilan silta holvaamalla tehty ja jykevät särkykivet olivat sillan kaiteena. Sillalle oli jyrkkä mutka ja autoliikenteen alettua tapahtui monta kolaria. Silta oli niin korkea, että hevosmiehet talvella ajoivat sillan alta. Korkea luokki kuulemma kolisi sillan kansikiviin.
'Kangasniemen Kotiseutuyhdistys' esitti mainittua pappilan siltaa museoitavaksi ja säilytettäväksi. Tehtiin anomus ja mukaan liitettiin valokuva sillasta, selostus missä silta sijaitsee, mitä silta on merkinnyt pitäjälle ja koko Suomelle.

Viinikainen jatkaa kertoen, että noin puolentoista vuoden päästä tuli tieto, että silta oli hyväksytty säilytettäväksi museosiltana ja sitä ei purettaisi uuden sillan tekemisen yhteydessä pari sataa metriä pohjoisemmaksi.
Vanhasta sillasta suunniteltiin kevyenliikenteen väylää oikaisuna pappilan suuntaan, mutta kun tie- ja siltatyöt alkoivat, vesipiiri olikin vaatinut kunnalta takeet siitä, että sillan vesiaukko ei tukkeennu heinittymisen tai muun veden virtauksen estämisen takia. Kunta oli säikähtänyt ja sanoutui kokonaan irti vanhan sillan säilyttämisestä. Kunta ei ollut uskonut, että Kotiseutuyhdistys voisi veden vapaana virtaamista valvoa.
Tiepiiriltä oli sitten tullut käsky, että tietyömaan yhteydessä piti silta purkaa ja tienpenkat tasata niinkuin siltaa ei olisi koskaan ollutkaan. Silta purettiin.

Viinikainen jatkaa: Työtä valvova mestari päivitteli, että niin luja silta pitää purkaa, se olisi kestänyt vaikka maanjäristyksen. Ja ettei ole nähty niin taidokkaasti särkykivistä holvattua siltaa missään.
Kirkonkylän lähellä oli sillan teko tarpeen ja näistä siltakivistä on tehty silta sinne. Kotiseutuyhdistys pystytti muistolaatan sillan pieleen, että silta on tehty pappilan puretusta sillan kivistä jäljitellen entistä siltaa.
Kului aikaa pari kuukautta, tuli TVH:n hallitukselta kirjelmä, että kaikki museotarkoitukseen olevat museosillat ja tienpätkät otetaan TVH:n valvontaan ja hoitoon. Nyt kunnassa voivoteltiin tehtyä päätöstä, että silta meni heidän päätöksensä takia.

Kunta ei ollut ollut Viinikaisen mielestä myötämielinen Kotiseutuyhdistyksen aloitteisiin ja hankintoihin.

D) Salmelan leirikeskuksessa seurakunnan vanhempi leirimaja (kuvassa) täytti kesällä 2006 juhlallisesti 50 vuotta.
Hannu ja Miika Hakala ovat kuvanneet ansiokkaasti seurakunnan tapahtumia ja heidän ystävällisellä luvallaan (19.10.2006) saimme ottaa näille sivuillemme heidän materiaalistaan muutamia kuvia.

Salmelan leirikeskuksessa ovat kangasniemeläiset nuoret jo useiden vuosikymmenien aikana suorittaneet rippikoulunsa parin viikon leireillä kesäaikaan. Tämä kuva on kesän 2006 leireiltä (Hannu ja Miika Hakala).

E) Pappilan puolelta ~ tämän kiven luota vanha kivisilta ylitti salmen. Taustalla näkyy uusi pengertie salmen yli, josta tämän sivun reitti on siis alkanut. Kuvattu ensilumen aikaan 29.10.2006 (S&J). Kivisillan lähtöpaikkaa on käsitelty myös salmen Pappilan puolen sivulla '#61' .

Tästä 22.12.2007 (S&J) Salmelan puolelta otetusta kuvasta selviää hyvin entisen Pappilansalmen kivisillan paikka. Silta alkoi vastarannalta vasemmalla näkyvän laiturin kohdilta (iso kivi erottuu laiturin takana) ja tuli salmen yli juuri kuvaajan kohdille Salmelan puolella. Oikealla Haikaraisten omakotitalo.

F) Tässä kuvassa on Vanhan Pappilan rantaa kuvattuna Salmenkylän puolelta (15.10.2006 * S&J).

(Jukka Kiljunen, sähköposti ~ 3.6.2006 ja 19.10.2006): Uimakoppi on oikeastaan pikku saarella, jonne kulku kivettyä ja mahdollisesti maalla täytettyä kannasta pitkin.
Kopista vasemmalle avautuu pieni lahdelma ja siitä edelleen (mahdollisesti, muistikuva epävarma) pieni niemeke, jossa Pappilan rantasauna. Siellä oli pitkähkö laituri, josta kai saunojat pääsivät uimaan. Uimakoppikulttuuri oli erikseen.
Kun soutelimme tästä ohi, oli kopilla usein auringonotossa Ruusa ja Hjalmar Marttisen täysihoitolavieraita.Tämä siis 50-luvun jälkipuoliskolla. Marttiset kai ostivat - eivätkä vain vuokranneet - kiinteistön kirkkoherra Tukian muutettua Pappilanniemen kiinteistöihin niiden valmistuttua.
Vieraat huutelivat meille pikkupojille, että onko tullut kaloja. Meidän soutummekin ehkä hieman hidastui tässä kohtaa, kun uteliaina töllistelimme hienoa väkeä. Saksankieltäkin kuului.
Oli myös ympärivuotisia eläkeläistäysihoitolaisia. Ruotsinkielistäkin herrasväkeä kävi kesät talvet. Ruotsalaispojat huuteli omalla kielellään aikoja pitäessään hiihtokilpailuja lähimaastossa. Kuulin ohi soutaessani, kun kuuluisa kitarataiteilija Ivan Putilin - radiossa usein kuultu - harjoitteli rantasaunan kamarissa.

G) Kevyelle liikenteelle on tehty turvallinen väylä kirkonkylältä Salmelan kurssikeskuksen risteykseen asti. Tämä kuva otettu 15.10.2006 (S&J). Tumma taivas puhkesi muutamia tunteja kuvaushetken jälkeen syystalven ensimmäiseksi lumisateeksi.

H) Kuvassa Sävilammien talo, jonka aikoinaan rakensi perheelleen kotitaloksi Osuuspankin silloinen johtaja Jorma Aho (15.10.2006 * S&J).

I) Melkein vastapäätä Sävilammien taloa tien järvenpuolella sijaitsee tämä asuinrakennus (Edith ja Ville Saajamaa). Kuvattu 15.10.2006 (S&J).

Saajamaan asuinrakennus kuvattuna 7.1.2007 (S&J).

Samaisen rakennuksen ulkorakennus tässä kuvassa. Kuvattu 20.9.2008 (S&J).

Tässä vielä yksityiskohta edellisestä ulkorakennuksesta ~ kuvattu 20.9.2008 (S&J).

Saajamaan tontilla, järveen kauniisti laskeutuvalla tontilla sijaitsi aikanaan tämä kuvassa näkyvä kesäteatteri. Vilho Manninen kirjoitti kirjassaan 'Kotipuolen raitit' (1978) seuraavasti: Kangasniemen ulkoilmateatteri Puulaveden rannalla tarjoaa luonnonlavastuksen, joka etsii vertaistaan.

(JK, sähköposti ~ 17.11.2006): Kesäteatteri oli Saajamaan tontilla, vanhalla propsien varastointipaikalla. Kaukana horisontissa näkyy kuvassa Multamäen talo. Alempana oikealla ehkä Patrikaisen Alvin talo. Niemessä Erkki Vassisen mökki. Siitä oikealla Raimo Hakasen, jos välissä ei ole mitään.
Ajoitus menee 60-luvun alkuun. Kai edellisenä vuonna oli Teuvo Pakkalan Tukkijoella esitetty Saajamaan nuottakodalla vajaat 100 m tästä etelään. Nuorisoseuralaisia asialla. Ohjasi johtajaopettaja Kalevi Keskinen. Yleisö joutui kävelemään sinne polkuja pitkin. Äänenvahvistusta ei ollut. Takariveille ei kuulunut. Huomautuksia näistä teknisistä ja esityksen muista puutteista oli ihan Kunnallislehden palstoilla, vaikka yritys sinänsä oli kunnioitettava.
Tämän kuvan lavasteissa pidettyä esitystä en kyllä muista. Tällä paikalla pidettiin 60 -luvun alussa myös valtakunnallisten M(S?)NL:n (Maaseudun Nuorten Liitto) kesäjuhlien päätapahtuma monine ohjelmineen. Jospa nuo kulissit liittyivätkin tuohon juhlaan? Ohjelmassa myös näytelmä?
Seuraavina kesinä teatteriesityksiä oli ainakin kerran myös Pikku-Pappilan pihalla. Roinilan talossa oli muistaakseni siellä ohjelmistona.

Kyseinen Saajamaan tontilla sijainneen kesäteatterin katsomorinne näyttää nykyisin tällaiselta - kuvattu 20.9.2008 (S&J).

J) Sävilammien talon etelänaapurissa sijaitsee tämä asuinrakennus (muurari Ratinen). Kuvattu 15.10.2006 (S&J).

K) Edellisen talon etelänaapurina on tämä asuinrakennus (Sulo Suuronen ~ perikunta). Kuvattu 29.10.2006 (S&J).

(JK, sähköposti ~ 4.11.2006): Tämä Suurosen talo ollut alunperin vuoraukseltaan pystylaudoitettu, punamullalla maalattu. Kuvasta vasemmalla oli ulkorakennus, jossa sauna, navetta ja muita tiloja. Tämäkin tila jatkui tontiltaan ilmeisesti rantaan saakka.
Sylvi ja Sulo Suuronen, poika v.1951 syntynyt Heikki. Sulo toisen jalkansa sodassa menettänyt. En tiedä, onko talo jo (Laitisen kanssa ollessa) ennen sotaa rakennettu vaiko Sulon aikana.
Sylvi , ent. Laitinen, sotaleski, jolla Sulon kanssa yhteen mennessään oli viisi lasta. Kaikki muuttivat Helsingin seudulle.
Heikki oli kai 70-luvulla matkaposteljoonina Helsinki-Varkaus postiautossa, jonka linja kulki myös Kangasniemen kautta. Siinä siis kuljetettiin myös matkustajia.

Samainen Suurosen rakennus kuvattuna 22.12.2007 (S&J).

L) Järven puolella vastaavalla kohdalla sijaitsee tämä rakennus (Loponen). Kuvattu 22.12.2007 (S&J).

Saman Loposen rakennuksen kohdalla kuvattu 22.12.2007 (S&J) etelän suuntaan.

M) Tämän talon omisti aikoinaan Tapio Reinikainen, jonka Taimi-leski uudestaan avioiduttuaan jatkoi talossa asumista (uusi sukunimi Manninen). Tyttäret Seija ja Tuula Manninen. Kuvattu 15.10.2006 (S&J).

N) Edellisen talon naapurissa, samalla puolella tietä etelämpänä, sijaitsee tämä aikoinaan Vilma ja Eino Hokkasen (KOP-johtaja) asuttama talo (kuvattu 15.10.2006 - S&J). Vilma-leski testamenttasi talon miehensä kuoltua kunnalle, Tuula Vornanen osti.

(JK, sähköposti ~ 18.6.2006): Hokkaset, Vilma ja Eino ~ lapseton pariskunta. Arvioin heidän syntyneen 1900-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä, 10-15 vuotta vanhempiani aikaisemmin. Eino Hokkanen esiintyy aineistoissanne ehkä myös KOP:n johtajana, mutta näkemäni mukaan ainakin KYK:n taloudenhoitajana sekä Osuuskaupan myyjänä.
Sanottiin, että puotipojasta aloittanut on noussut pankinjohtajaksi. Sävy oli käsittääkseni kunnioittava. Kai siinä joitain kouluja piti välissä käydä? Vai onko "perehdyttämiskoulutus" riittänyt asteittaiseen nousuun?
Eino Hokkanen oli arvokasolemuksinen pankinjohtajatyyppi liituraidassa, liiveissä kellonvitjoineen ja kohtalaisen isoine mahoineen. Mutta kulkuneuvonaan Eino Hokkasella oli silti vain musta Kupla-Folkkari. En tiedä, millaisia kaskuja hänestä on ollut. Kyllähän K-niemen kirkonkylän kerman arvostushierarkiassa mielestäni pankinjohtajat tulivat heti nimismiehen, kunnanlääkärin ja apteekkarin jälkeen. Kirkkoherraa en osaa sijoittaa.
Hokkaset omistivat talon Salmenkylän tien länsipuolella reilu 100 metriä Rantakujasta pohjoiseen. Tien suuntainen pitkä talo lähellä tietä, peräkkäin 2-3 huonetta. Eteläpäädyssä pihan puolella mahdollisesti siipi. Tilavahkot ulkorakennukset, joissa ilm. jopa karjasuoja ja heinävarasto. Peltoa, joka kesantona.
Etelässä Kinnuseen ja pohjoisessa lähempänä tietä Reinikainen/Manniseen ja lähempänä järveä mahd. srk:n maihin tai Suuroseen tai Ratiseen rajoittuva iso tontti ulottui järveen saakka. Rannassa sauna ja pitkä laituri, jonka nokassa nähtiin usein Vilma Hokkanen mielipuuhassaan - ongella.
Tontin pohjoislaidalla järveen rajoittuvana järven puolelta korkea ja jyrkkä Hokkasenkallio. Jyrkänteen juurella louhikkoa seinämästä irroinneista kivistä. Emme ikinä seikkaileet sillä puolella. Kallion laelle ja loivemmalle itärinteelle sen sijaan rakentelimme majoja oksankarahkoista ja sammalesta, joka irtosi kalliosta suurina levyinä ja oli siksi mainio majojemme kateaine.
Kallion eteläpään lähellä kumpareella hieman taloon päin oli Hokkasen hirsinen riihi, joka sekin tyhjillään vailla mitään käyttöä.
Hokkaset asuivat talossaan vain sulan maan aikaan. Muun ajan kirkolla pankkitalon yläkerrassa. Talo talvisin kylmillään, mutta talven -52-53 paikkeilla siinä tilapäisasukkaat, joilla suunnilleen ikäiseni tyttö ja poika. Heidän kanssaan kävin leikkimässä lumileikkejä kuten hyppimässä kellarin katolta kinokseen.

Vilho Manninen kertoo 1920-30-luvun muistelmissaan: Sairaalan vastapuolella tien takana asui herra Hokkanen. Hän ja hänen vaimonsa olivat ehtineet viettää ennen avioliiton solmimistaan kahdeksan vuotta onnellista kihlausaikaa.
Tämä Vilho Mannisen kuvaama pariskunta ei ole kuitenkaan - mitä todennäköisimmin - ollut Vilma ja Eino Hokkanen.

O) Edellisen talon naapurissa - samalla puolella tietä etelämpänä - sijaitsee tämä Kinnusten rakennus (Aino ja Tapio). Kuvattu 29.10.2006 (S&J).

Piharakennus kuvattu 15.10.2006 (S&J).

(JK, sähköposti ~ 4.11.2006): Tämän talon ovat aikoinaan rakentaneet/rakennuttaneet Martta ja Simo Kinnunen (metsänvartija - syntynyt Leppävirralta). Simo Anselmi oli metsäkoulun käynyt. Hänellä kai oli joku neuvojan/valvojan virka. Siinä oli esim. valtuus panna jonkun yksityisen metsä hakkuukieltoon, jos siitä oli virkamiehen mielestä otettu liikaa puuta. Heillä poika Tapio (ja sodassa kaatunut Esko) sekä tyttäret Pirkko ja Eeva.
Tapio toimi metsäyhtiön 'hankinta-asiamiehenä' (työnjohtaja) - ainakin Ahströmin tehtaiden raaka-aineeksi hän osti määrätyn hankintakiintiön täyteen metsää talollisilta, valvoi sen hakkuun ja kai toimituksen pois metsästä.
Tapion vaimoksi Aino (os. Laine), joka toimi kunnan kotiavustajana. Ainon ja Tapion lapset: Leena s.-51, seuraavina Liisa, Maija ja kuopus, Matti.
Kinnusen Aino toimi ennen naimisiin menoaan lääkäri Mäkipentin kotiapulaisena.

(Maija Kinnunen, 2.2.2017): "Minä muistan Urho Kekkosen maatalousnäyttelyvierailusta Kangasniemellä vuonna 1960 sen, kun hän kävi vierailulla meidän naapurissa, eli Wiljam Sarjalalla. Järjestelyt oli jo siihen aikaan tiukat ja me lapset jouduimme olemaan sisällä vierailun ajan. Yläkerran ikkunasta oli kyllä aitiopaikka suoraan Sarjalan pihalle."

...ja nyt siirtyminen seuraavalle sivulle:
'Salmelantietä' eteenpäin ~ näkymiä 'Rantakujan' ja 'Aarontien' kohdilta.

seuraavalle sivulle #63

Sivuluettelo 1-107

etusivulle