C)
Tässä kuvassa näkyy pohjoisesta Pappilansalmen vanha kivisilta, joka aiemmin yhdisti Nakertajan ja Salmelan kautta kirkonkylältä tulleen Mikkelintien vanhan pappilan puoleiselle mantereelle.
Valokuvan taakse on merkitty vuosiluku 1959. Uusi siltapenger pohjoisempaa Salmelan niemenkärjestä teki vanhan kivisillan tarpeettomaksi. Edessä oli purkutuomio upealle kivityötaidon näytteelle.
Edellä mainittuun kysymykseen saapui Esko Rouhiaiselta (Kangasniemen Salmelantieltä) selvitystä 13.8.2007:
Pappilansilta purettiin muistaakseni joskus vuosina 1975–76, ja osa kivistä käytettiin Saarenmaassa
sijaitsevan paljon pienemmän sillan rakennusaineiksi (Saarenmaantie sijaitsee Kangasniemellä lähellä Kiviniemeä - Mikkeliin suuntaan Reissupannun jälkeen).
Ainakin takorautaiset sillankaiteet kivipaaluineen ovat tunnistettavissa. Samoin löytyy muistaakseni kivi, johon on hakattu sillan alkuperäinen vuosiluku.
Torsti Salonen Lohjalta lähetti 13.5.2010 tämän teknisesti paremman kuvakopion samaisesta postikortista, jossa näkyy Pappilansalmen kivisilta:
Onnistuin saamaan nettihuutokaupassa
liitteenä olevan komeaa kivisiltaa esittävän postikortin, jonka
taustassa sanotaan sen olevan Kangasniemeltä - Pappilansalmen kivisillasta. Postikortti on vuodelta 1960.
Sama kuva - nyt Esko Pylvänäisen kuva-albumista. Kivien jatkokäsittelyyn lisätietoja.
MH lähetti (2.11.2006) tämän kuvan (eteläsuunnasta nyt) Pappilansalmen sillasta, joka näyttää enemmän ympäristöäkin. Rovastilla näkyy olleen puusavotta, sillä rannalla näkyy isot halkopinot.
Autoseurue Pappilansalmen sillalla - ylärivin keskellä ilmeisesti Eelis Pynnönen. Kuvan alareunassa kirjoitus : Pappilan sillalla 27. (Kuva: EP , saatu käyttöön 4.11.2006).
Tämän siltakuvan taakse on kirjoitettu vuosiluku 1920.
Ville J.Ikonen ajelulla perheineen pappilan kivisillalla vuonna 1920. Tästä kuvasta näkee havainnollisesti, miten tie jatkui pappilan puoleisella vastarannalla S-kirjaimen muotoisena (nykyisen Haikaraisen talon pohjoispuolelta, ison siirtomaalohkareen vierestä).
Saima Marttinen antoi tämän mielenkiintoisen kuvan käyttöömme 7.9.2008. Kuvassa ollaan tukinuitossa Pappilansalmen sillan suuaukon kohdalla 1940-luvulla. Miehistä vasemmalla on Saiman mies Eino Marttinen ja oikealla Ville Saajamaa. Tien kulkulinja näkyy havainnollisesti taustan itärannalla.
Matti Mertanen lähetti (25.3.2007) tämän vuonna 1967 ottamansa kuvan Pappilansalmen sillasta.
Väinö J.Viinikainen kirjoittaa muuten fiktiivisen kirjasensa Pappilanvaiheilta epilogissa kyseisestä vanhan pappilan (Pappilansalmen) kivisillasta seuraavasti:
Pappilan kivisilta oli tärkeä pitäjäläisille ja myös koko Suomelle. Tämän sillan kautta kulki kaikki liikenne pitäjästä koilliseen, itään ja rautateille sekä lähikaupunkeihin. Se oli ainoa ylityspaikka päästä yli pitkän järvenlahden. Pitäjäläiset eivät etelä-länsi ja koillispuolelta päässeet pappilaan asioimaan kuin ylittämällä pappilan sillan.
Ennen tätä kivisiltaa on ollut lukuisia siltoja puusta. Historia tuntee kolme puusiltaa ennen kivestä rakennettua siltaa. Tämä kivisilta on rakennettu 1888-91 säretystä kivestä. Kiven särkeminen tapahtui käsin. Porattuun, noin kymmenen sentin reikään lyötiin rautatappi sivukiilan kanssa. Reikäväli oli noin kymmenen-viisitoista senttiä rivissä. Vasaralla lyötiin tappien päähän järestään rivin päästä toiseen ja sitten kuunneltiin kuuluuko ritinää. Jos ei kuulunut, niin taas kiilattiin lisää. Kun ritinä kuului, niin kohta kivi loksahti halki.
Tällaisesta kivestä oli pappilan silta holvaamalla tehty ja jykevät särkykivet olivat sillan kaiteena. Sillalle oli jyrkkä mutka ja autoliikenteen alettua tapahtui monta kolaria. Silta oli niin korkea, että hevosmiehet talvella ajoivat sillan alta. Korkea luokki kuulemma kolisi sillan kansikiviin.
'Kangasniemen Kotiseutuyhdistys' esitti mainittua pappilan siltaa museoitavaksi ja säilytettäväksi. Tehtiin anomus ja mukaan liitettiin valokuva sillasta, selostus missä silta sijaitsee, mitä silta on merkinnyt pitäjälle ja koko Suomelle.
Viinikainen jatkaa kertoen, että noin puolentoista vuoden päästä tuli tieto, että silta oli hyväksytty säilytettäväksi museosiltana ja sitä ei purettaisi uuden sillan tekemisen yhteydessä pari sataa metriä pohjoisemmaksi.
Vanhasta sillasta suunniteltiin kevyenliikenteen väylää oikaisuna pappilan suuntaan, mutta kun tie- ja siltatyöt alkoivat, vesipiiri olikin vaatinut kunnalta takeet siitä, että sillan vesiaukko ei tukkeennu heinittymisen tai muun veden virtauksen estämisen takia. Kunta oli säikähtänyt ja sanoutui kokonaan irti vanhan sillan säilyttämisestä. Kunta ei ollut uskonut, että Kotiseutuyhdistys voisi veden vapaana virtaamista valvoa.
Tiepiiriltä oli sitten tullut käsky, että tietyömaan yhteydessä piti silta purkaa ja tienpenkat tasata niinkuin siltaa ei olisi koskaan ollutkaan. Silta purettiin.
Viinikainen jatkaa: Työtä valvova mestari päivitteli, että niin luja silta pitää purkaa, se olisi kestänyt vaikka maanjäristyksen. Ja ettei ole nähty niin taidokkaasti särkykivistä holvattua siltaa missään.
Kirkonkylän lähellä oli sillan teko tarpeen ja näistä siltakivistä on tehty silta sinne. Kotiseutuyhdistys pystytti muistolaatan sillan pieleen, että silta on tehty pappilan puretusta sillan kivistä jäljitellen entistä siltaa.
Kului aikaa pari kuukautta, tuli TVH:n hallitukselta kirjelmä, että kaikki museotarkoitukseen olevat museosillat ja tienpätkät otetaan TVH:n valvontaan ja hoitoon. Nyt kunnassa voivoteltiin tehtyä päätöstä, että silta meni heidän päätöksensä takia.
Kunta ei ollut ollut Viinikaisen mielestä myötämielinen Kotiseutuyhdistyksen aloitteisiin ja hankintoihin.
| 
