49) Puulavedentietä länsipäähän ~ Kankaistentielle asti (entistä Kimarinhakaa).

(Svala & Joutsi * viimeisimmät lisäykset: 13.1.2017)


A) Virtakallioiden v.1950 rakennetulta asuinrakennukselta (esitelty siis jo edellisellä sivulla #48) jatkettaessa kulkua Puulavedentietä lähteen kohti Kankaistenlampea ensimmäisenä vasemmalla (eli tien eteläpuolella) sijaitsee tämä nykyinen Kuuselan talo (kuvattu 10.12.2005 Puulavedentieltä - S&J).
Tontti kuului aikoinaan laajempana Frans ja Helmi Toivakalle (tontti kuitenkin seurakunnalta vuokralla). Kuuselan nykyinen talo ja sen länsipuoleinenkin (nykyinen Jussi & Helvi Marttinen) sijaitsevat nyt alkuperäisellä Frans Toivakan tontilla. Frans asui alkuun mainittujen nykyrakennusten pihapuolella sijainneessa rakennuksessa, jonka eteläpuolelta aivan seinän vierustalta kulki silloin nykyisin kadonnut tie.


Sama talo kuvattuna 7.10.2006 (S&J) ja helmikuussa 1998 (S&J).

Frans Toivakka myi vuonna 1948 tontin eteläreunassa sijainneen talon Toivo Saarelle (Ulla Kuusela 14.5.2007). T.Saarelta tontin rakennuksineen ostivat v 1955 Väinö ja Anni Laitinen, jotka Kassantalosta muutettuaan rakennuttivat paikalle vuonna 1956 tämän nykyisen Kuuselan talon (rakentajana Nestori Laitinen). Väinö Laitinen toimi metsätalousneuvojana. Laitisten rakennuksen peri v. 1989 heidän Ulla-tyttärensä, joka muutti taloon aviomiehensä, metsuri Tapani Kuuselan kanssa v.1997.


Siiri Laitisen albumista saimme käyttöömme (21.10.2007) tämän mielenkiintoisen kuvan, jossa Kuuselan taloa ollaan rakentamassa vuonna 1956. Taustalla näkyy itäpuolen naapurina Frans Toivakan talo (vrt. tämän sivun kuvaruutu F).

B) Nämä 31.7.2006 otetut neljä kuvaa (S&J) ovat talosta, mikä sijaitsee Kuuseloiden talon pihatontilla - sen eteläreunalla - kauempana Puulavedentiestä. Talo on tiellä kulkijoille melko piilossa, joten se ei liene kovin tuttu paikalla usein liikkuneillekaan.


C) Vieno Mertasen perheen asuessa tässä Frans Toivakan rakennuksessa (tai Laitisen talossa, kuten Mertaset siitä itse puhuvat) tie kulki siihen aikaan eri puolelta taloa. Nykyisin rakennus jää Puulavedentien ja Kimarintien suojaisaan keskimaastoon kymmenien metrien päähän kyseisistä teistä, mutta ennen vanhaan tie kulki aivan rakennuksen eteläpuolen julkisivua hipoen. Kuvattu 8.5.2007.
Vieno Mertaselta olemme saaneet käyttöömme kaksi kuvaa ajalta, jolloin Mertasen lapset olivat pieniä ja tie kulki aivan talon editse eteläpuolelta:

(Matti Mertanen, sähköposti 9.5.2007): Kuvassa istun lumipenkalla ilmeisestikin maaliskuussa 1957. Asuimme tässä Laitisen talossa 1956-58, muutimme siihen joulun alla -56 rouva Mannisen talosta Hokan tien (Otto Mannisen tien) toiselta puolelta. Asuntomme oli alakerrassa, keittiö ja kamari. Talo oli hirsi-lautarakenteinen, mutta varsin kylmä ja vetoinen, aineksina käytetty kaikki mahdolliset laudanpätkät.
Frans Toivakan muistan käyneen kuvaamassa meitä tuon talon kammarissa. Siitä on muistona värikuvataulu.
Yläkertaan muutti 1957 farmaseutti Lydia Utriainen ns. Myllykosken talosta miehensä kuoleman jälkeen. Utriaisella oli kolme lasta, jotka kävivät lukiota Mikkelissä. Mertasten muutettua pois, Utriaiset muuttivat alakertaan ja L.Utriainen asui siellä vuoteen 1967.
Puulavedentien ja Kimarintien välissä, aivan talon vierestä kulki samansuuntaisena tuo pieni tie, joka teki mutkan ja yhtyi sitten jollakin lailla nykyiseen Kimarintiehen Helluntaiseurakunnan rakennuksen, Eelimin luona. Tie sijaitsi Laitisen ja Virtakallion tontin alueilla; kun nämä tekivät aidat tonteilleen, tie jäi pois käytöstä.

(Matti Mertanen, sähköposti 9.5.2007): Kuvassa on koko perheemme (vasemmalta Heikki, Vieno, Juha ja Matti) talon edessä tiellä. Kuvassa ei näy Virtakallion piharakennusta, joten sitä ei v. 1957 vielä ollut rakennettu (milloinkahan se rakennettiin?). Myöskään Rostedtin taloa ei näy. Olisiko siinä joku lisäsiipirakennus, mikä näkyy 'nykykuvassanne'?

Matti Mertanen lähetti (9.5.2007) vielä sarjan kolmannen puuttuvan kuvan:
(Matti Mertanen, sähköposti 9.5.2007): Tässä vielä yksi kuva samalta päivältä samasta paikasta. Siitä näkyy myös hyvin, ettei Virtakallion piharakennusta ole, kuva siis keväältä 1957. Kuvassa Heikki, Matti ja Juha Mertanen ja Ulla Laitinen.

Matti Mertanen lähetti (15.5.2007) vielä mielenkiintoisia tietoja ja kuvia:
(Matti Mertanen, sähköposti 15.5.2007): Tässä kuva Laitisen vanhan talon pihasta Puulavedentielle päin ilmeisesti 1955 ennenkuin Laitisen uuden talon rakentaminen oli alkanut. Vasemmassa reunassa näkyy F.Toivakan uusin talo.
Kuvassa oikealla Väinö Laitinen, keskellä Anni Laitinen ja toinen vasemmalta Ulla Laitinen. Muut kuvassa olijat ovat Laitisten sukulaisia.

(Matti Mertanen, sähköposti 15.5.2007): Idästä päin katsottaessa tämän Laitisen vanhan talon takana oli vielä yksi Toivakan rakentama talo 1950-luvun alussa. Ulla Kuusela puhui pahvitalosta- talon ulkoseinät olivat jotain pehmeää levyä, joka taipuili mutkille. Tämä talo purettiin 1955 tai -56 sen jälkeen kun Frans Toivakka oli myynyt itätalon Laitiselle. Purettiin senkin vuoksi, että se oli osittain Väinö Laitisen tontilla.

Matti Mertasen kuvaamana (14.5.2007) vielä Väinö Laitisen rakennus samasta kuvakulmasta kuin yllä oleva pahvitalon aikaan 50-luvulla otettu kuva.

Tästä pahvitalosta on maastossa näkyvillä vielä portaat ja kivijalkaa - Matti Mertanen otti tämän kuvan 14.5.2007.

Frans Toivakan talon länsipuolella sijainneen pahvitalon paikoilta kuva otettuna 26.10.2007.

40-luvulla rakennettu opettaja Rostedtin rakennus ja Frans Toivakan rakennus sijaitsivat ennen siis lähes vastakkain tien eri puolilla. Tämä nykypäivän näkymä kuvattu 8.5.2007 (S&J). Veikko Janhosen (s.1921) vanhemmat ostivat Rostedtin talon vuonna 1953. Sivu #69 käsittelee vielä samoja alueita ja rakennuksia eteläpuolen Kimarintien näkövinkkelistä.


(Ritva Peltola, 23.10.2014): Sotatalvena 1941-42 otettu kuva Siiri, Arvi ja Seppo Heiskasesta ulkoilemassa. Talo vasemmalla on Frans Toivakan talo (nyk. vaaleansinisenä säilynyt). Kuva on ainakin hänen ottamansa.

Tässä nykypäivän kuvassa (verrokkikuva edellisen kanssa) kuvaajalla oli vaikeuksia rämpiä entiselle katutieväylälle samoille kuvauskulmille (kuvattu 8.5.2007 ~ S&J). Vanha katulinja on vielä olemassa hyvällä mielikuvituksella - pensastunut maisema ei ilman näitä Mertasen vanhoja kuvia olisi antanut vihjettäkään tielinjan muutoksesta ko. talon kohdalla.


D) Jos jollakulla muullakin kuin tämän kirjoittajalla vielä on jonkinlaisia hahmottamisvaikeuksia 50-luvun rakennusten ja senaikaisten tielinjojen kanssa näillä Frans Toivakan ja Väinö Laitisen alueilla, niin hyvää apua löytyy seuraavasta ilmakuvasta, joka on sivumme kohdemaisemasta otettu 17.8.1959.
Nykyinen Puulavedentie kulkee kuvassa vaakasuoraan aivan yläreunassa. Nykyinen Kimarintie on myös jo paikallaan, mutta Pallokuja puuttuu vielä lautapinojen kohdalta.

Mertasten 50-luvun lopussa asuttama V.Laitisen talo näkyy kuvassa keskellä mainittuja tielinjoja ja talon edessä näkyy selvästi tielinja, joka itäpäässään johtaa selkeästi nykyiselle Otto Mannisen tielle. Länsipäässään tuo kadonnut tie ei kuitenkaan ole liittynyt nykyiseen Kankaistentiehen, vaan on tehnyt nykyisen Helluntaiseurakunnan rakennuksen (Eelim) kohdalla lenkin ja yhtynyt nykyiseen Kimarintiehen. Tästä kuvasta olen jo löytävinäni noista Mertasen kevättalven 1957 kuvista kaipaamani Virtakallion piharakennuksen, samoin Rostedtin talo erottuu selkeästi.

Kuvan ottamisen aikoihin ei näillä kaduilla eli teillä ollut ilmeisesti vielä mitään virallisia nimiä, josta syystä aikalaisten puheissa joudutaan usein käyttämään kuvailevia kiertoilmauksia.


E) Helmi ja Frans Toivakan hääkuva, jonka tarkasta ajankohdasta ei ole tietoa, mutta 1920-luvulle mentäneen. Kuvauspaikastakaan ei ole varmuutta - mahdollisesti heidän kotiasumuksensa edustalla? Takana oleva ikkuna ainakin täsmää ylempänä kuvaruuduissa 'B' ja 'C' esitellyn talon päätyikkunan kanssa.

Frans Toivakka tunnettiin monitaiturina - jopa eräänlaisena keksijänäkin. Hän oli virallisesti pienkonekorjaaja, jonka toimialaan kuuluivat moottoriveneet, polku- ja moottoripyörät. Hän kunnostautui vuosien 1930-50 aikana myös maalarina ja valokuvaajana. Heidän perhekuntaansa kuului myös Jussi-poika.

Frans Toivakka oli korjausmiehenä arvostettu työntekijä, josta muistetaan monenlaisia juttuja. Aina eivät kaikki viritykset aivan onnistuneet.

Jukka Kiljusen muisteli Frans Toivakkaa sähköpostilla Varsovasta seuraavaan tapaan:

(Jukka Kiljunen, 20.6.2006 ja 17.7.2006):
Frans Toivakka oli tosiaan antaumuksellinen laitteiden korjaaja. Hänen ilonaan oli käyttää ns. teknistä luovuuttaan. Sitä tarvittiin, kun varaosia ei noina aikoina niin vain ollut saatavissa, mutta omistajalleen arvokas laite piti siitä huolimatta saada taas toimimaan. Siksi Fransin kaikki viritykset eivät joka kerta onnistuneet.
Luovuttaessaan laitteen asiakkaalleen Frans usein sanoi, että nyt se on lopullisessa kunnossa. Tälle hymyiltiin, koska joskus saattoi käydä, että Fransin jäljiltä siitä ei tosiaan enää tullut kalua millään korjaamisella. Laite oli siis lopullisessa kunnossa.
Frans oli myös valokuvaaja, kehitti ja vedosteli kuviksi ihmisten filmejä. Kävin alle kouluikäisenä liikkeessä näissä asioissa minua 10 v. vanhemman Riitta –serkkuni kanssa, joka Voikkaalta tuli kesäisin viettämään lomaa tätinsä luo eli perheeseemme. Riitta näppäili laatikkokamerallaan muutamia rullallisia nyt arvokkaita perhekuvia meistä serkuistaan. Muuten ne olisivat jääneet kokonaan ottamatta. Ja siitä asiaa Fransille. Filmi 6x6 , 12 ruutua myöhemmän toteamukseni mukaan. Samaan kameraan sai myös 6x9 cm –kokoista filmiä. Frans teki niistä pinnakkaisvedoksia. Vieläkin pienemmistä formaateista tehtiin vain pinnakkaisia. Niiden tekoon ei edes suurennuskone ollut aivan välttämätön. Kaipa Fransilla suurennuskonekin oli, jos joku halusi isompia vedoksia. Mahtoiko hän olla myös studiokuvaaja eli perhepotrettien ottaja? Tälle työllehän oli kysyntää, kun Erkki Vassinen myöhemmin aloitti peltiseppä Unto Salmen talossa toimintansa Kangasniemellä.
Muistan, miten kuvia sovittuun aikaan hakiessamme Frans vedokset jostain kaivoi ja vielä tiskillä leikata rouskutteli sahalaitaisen reunan tekevällä giljotiinillaan kuvia irti toisistaan. Kovasti hänellä tuntui olevan kiirettä ja touhua koko ajan. Mutta hyvin Franssi kuvat kiinnitti ja huuhtoi, koskapa eivät vielä yli 50 vuoden jälkeenkään ole alkaneet kellastua. Monta rautaa oli miehellä tulessa.
Ja tuleen Fransin keskimoottorivene kerran syttyikin jossakin Kummelin ja Kuitusen pajan keskivaiheilla melko kaukana rannasta. Hätätilanne huomattiin pajalta. Rannalta saatiin käyntiin joku toinen keskimoottorirutku ja sillä apuun. Olisiko isäni ehkä ollut pelastusretkikunnassa, kun kotiin tultuaan niin elävästi kertoi Fransin ahdingosta.
Tuli puuveneessä levisi hitaanlaisesti, ei mitenkään räjähtämällä. Edes sellaisia päällysvaatteita ei kesällä veneilijällä päällään ollut, joilla yrittää tukahduttaa liekkejä. Avun tullessa Frans oli jo joutunut vetäytymään kokkaan valmiina hyppäämään veteen. Kellunta-avuksi oli ollut vain pieni polttoainekanisteri, joka tuskin olisi kannatellut haaksirikkoutunutta. Miten lie ollut uimataidon laita?
Pelastajat lienevät älynneet ottaa tehokkaita sammutuskeinoja mukaansa, koska tuli tukahdutettiin. Suurelta alalta sisäpuoleltaan hiiltynyttä Fransin venettä käytiin ihmettelemässä pajan rannassa. Siitä ei mahtanut enää tulla kalua. Se oli lopullisessa kunnossaan.
Frans oli laihahko luultavasti silmälasipäinen mies. Kova puhumaan, nopea puhetyyli, huumoriniekka ja lapsille leikkisä.

Jukka Kiljuselta vielä tarkempi selvennys tuohon mainitsemaansa, varmaankin monelle jo vieraaseen valokuvaustermiin pinnakkaisvedostaminen (17.7.2006):
Pinnakkaisvedostaminenhan tarkoittaa sitä, että kuviksi tehtävät negatiivit asetetaan valottamista varten suoraan valokuvauspaperin päälle ja painetaan siihen tiiviisti lasilevyn avulla. Siten ne kopioituvat kuviksi sellaisinaan. Ei siis kuten suurennuskoneessa ruutu kerrallaan, jolloin negatiivista saatavaa kuvaa voidaan suurentaa ja rajata tarpeen mukaan. Kai Fransilla suurennuskonekin oli.

Varmastikin edellä kerrottuun veneen palamiseen liittyy seuraavakin tarina: Siiri Laitinen muistaa Fransin naapurissa asuneena, miten tämän sivuvaunullisesta moottoripyörästä lähti usein tavattoman kova ääni. Kun tuohon aikaan kirkonkylän palopilli sijaitsi meijerillä, oli Siirin pihapiirissä Fransin lähtiessä pyöräilemään tapana sanoa, että kohta meijerillä palopilli soi. Hauskaa oli silloin, kun mainittu palopilli sattui joskus - aivan muussa asiayhteydessä - soimaan juuri Fransin lähdettyä kovaääniselle ajelulleen.



(Ritva Peltola, 24.10.2014): " Frans ja Helmi Toivakka. Vanhempieni hyvät tuttavat. Kun olin tulirokon takia sairaalassa noin 5-vuotiaana, eivät vanhempani saaneet tulla minua katsomaan, koska nostin suuren metelin halutessani kotiin. Rouva Toivakka kävi minua katsomassa ja toi minulle mollamaijan."


F) Helmikuussa 1998 otettu kuva autioituneesta Frans ja Helmi Toivakan talosta, jonka Jussi Marttinen sittemmin osti ja purki pois uuden tieltä.


Myös v.1998 otettu kuva samaisesta autioituneesta Frans ja Helmi Toivakan talosta.


G) Helvi ja Jussi Marttisen vuoden 2000 tietämillä rakennuttama omakotitalo Frans ja Helmi Toivakan kotitalon paikalle. Kuvattu 11.6.2006 (S&J).



H) Puulavedentie länsipäässään edustaa nykyisin (Satamatien historiallisen idyllin täydellisesti kadottua) Kangasniemen kirkonkylällä yhtä mielenkiintoisimmista yhtenäisistä rakennetun ympäristön kokonaisuuksista, missä vielä on mukana 1900-luvun alkupuolen tuulahduksia ja kuitenkin rakennusten kunnossapidosta on huolehdittu nykyajan vaatimusten mukaisesti. Uusiorakentaminen on tehty oivaltavasti paikan yleisilmeeseen sopivaksi. Nämä kaksi talvista Puulavedentien miljöönäkymää ovat kuvatut 26.3.2006 (S&J).


I) Nykyisestä Marttisten talosta seuraava talo samalla puolella Puulavedentietä länteenpäin jatkettaessa on tämä vuonna 1954 rakennettu talo, joka peruskorjattiin 1990-luvun alussa.

Tällä paikalla Kimarinhaassa muistellaan sijainneen aikoinaan Ursinin torpan. Tämä talo rakennettiin v.1954 kunnanjohtaja Aaro Pikkaraiselle, jonka jälkeen paikalla asui aina 90-luvulle asti käsityön opettaja Vesa Tulla perheineen.
Mielenkiintoisena yksityiskohtana talosta mainittakoon, että Vesa Tullan tamperelaistunut poika Matti kirjoitti romaanin "DJ Nolla" (Sanasato * 2004), minkä tarinassa hän osin fiktiivisesti ja osin myös ilmeisen todellisiin muistoihinsa pohjautuen kuvaa näkevän silmän ilolla ja muistilla kotitalonsa lähiympäristöä.

Jari Hotti ja Soile Reinikainen ostivat talon vuonna 1999. Kuva ylhäällä on otettu vielä helmikuussa 1998.


Tämä kuva rakennuksesta on otettu 2.12.2007 (S&J).

Kunnanjohtaja Aaro Pikkaraisen Marketta-tytär (nyk. Wessler) muistelee kyseistä taloa ja sen tontilla sijainnutta hirsirakennusta (em. Ursinin torppa?) seuraavasti:
(Marketta Wessler, o.s. Pikkarainen, sähköposti 21.3.2008): Talo rakennettiin 1954 ja muutimme siihen lokakuussa 1954. Se oli sen ajan tyypillinen lautatalo, myöhemmin vaalean vihreäksi maalattu. Sen rakennuttajana oli kunta ja suunnittelijana rakennusmestari Viljo Haapala.
Talon tontilla oli ollut hirsirakennus, joka purettiin jonkin aikaa muuttomme jälkeen. En vain muista, kuka siinä talossa oli asunut. Näiden asukkaiden perua jäi omenatarha ja mansikkamaa, sekä luumupuita, jotka minulle Pohjois-Savossa syntyneelle, olin 6 v., kun muutimme, oli ihme.
Taloa kutsuttiin alun alkaen Kiveläksi. Oletan, että nimitys on tullut isosta kivestä, joka on aivan keskellä pihaa. Tämän kiven vieressä sijaitsi se vanha talo, joka purettiin.
Talosta kadulle johtava mäki oli talvella koko korttelin lasten laskupaikka. Meitä oli paljon eri-ikäisiä lapsia ja teimme joukolla kaikennäköistä. Muistan Rantasen Aarnen järjestämät vappuajelut kuorma-auton lavalla, keväisin leikittiin nurkkajukkaa ja pelatiin sulkapalloa Laitisen (Väinö ja Anni) pihassa. Pesosen tytöt kuuluivat kiinteästi tähän porukkaan.

(Siiri Laitinen, haastattelu 19.11.2012): Pikkaraisen talon paikalla oli aiemmin harmaa, pitkänomainen asuinrakennus pohjois-eteläsuunnassa. Eteläpäässä oli tupa, keskellä oli ovi, josta eteisen kautta muihin huoneisiin. Talossa asui aikoinaan Mari Lappalainen, joka tunnettiin taitavana sukankutojana. Myöhemmin talossa asuivat Närväiset, joilla oli neljä lasta. He eivät olleet kuitenkaan Hellä ja Aarne Närväisen perhe, jotka vuonna 1961 muuttivat tien toiselle puolelle uuteen taloon, jonka olivat rakentaneet Paavo Laukkarisen pienen talon paikalle. Kunta osti sitten tontin rakennuksineen ja kunnanjohtaja Pikkaraiselle rakennettiin uusi talo (1954). Vanha talo taisi jäädä vähäksi aikaa vielä paikalleen.

Jussi Svala muisteli (20.11.2012) Mari Lappalaisen jälkeen talossa asuneen - ennen Närväisiä - myös Otto Huiskosen, joka oli tuolloin jo iäkäs mies.


Tämä syksyinen kuva talon pihapiiristä on otettu 7.10.2006 (S&J).


J) Tien toisella puolella - Puulavedentien pohjoispuolella - jatkuu Rantasten puutarhatontti pitkälle aina Närväisten talon liepeille asti. Tämä kuva on otettu 26.3.2006.

Puutarhatontin takana erottuvat vasemmalla vuosikymmenen autiona ollut entinen neuvolarakennus (myöhemmin nuorisotalo Nevari) ja kuvan oikeassa reunassa asuin- ja liikerakennus, joka tavallisimmin tunnetaan Tietomyllyn talona.


K) Edellisestä Rantasten puutarhatontista samalla puolella Puulavedentietä on länteen mennessä Närväisten talo, josta tämä kuva on otettu 1990-luvun puolivälissä (koululaisen kuvaustehtävä). Tämän talon rakensivat muurari Aarne Närväinen (1923-1996) ja hänen Hellä-vaimonsa vuonna 1961. Paikalla sijaitsi aiemmin Paavo Laukkarisen pienehkö asuinrakennus.


Tämä talvinen kuva Närväisten uudelleen maalatusta talosta on otettu 10.12.2005 (S&J). Kesän 2006 aikoihin rakennuksessa asuivat Huittinen & Markus ja uusia nimiä jo heidän jälkeensäkin.


Ent. Närväisten talo kuvattuna 9.3.2008 (S&J).


L) Hotti/Reinikaisen rakennuksen länsinaapurina samalla eteläpuolella Puulavedentietä - lähes vastapäätä Närväisten taloa sijaitsee tämä kuvaushetkellä Viljo Klemolan ("Timi") asuttamana ollut rakennus (kuvattu 11.6.2006 ~ S&J). Aiemmin talo on ollut tunnettu Valkoluodon talona (entinen Albrecht).

Urho (Albrecht) Valkoluoto tunnettiin kylällä taitavana kirvesmiehenä 1920-50-luvuilla. Urhon pojista Veikko asusteli vielä 80- ja 90-luvuilla yksin piharakennuksessa koiransa kanssa. Urho Valkoluodon pojista Viljo kävi Kangasniemellä yhteiskoulun (1935-40) ja valmistui sittemmin kansakoulunopettajaksi. Hän kuoli v.1961.


Tämä yksityiskohta Klemolan talon ulkokulmalta on otettu 7.10.2006 (S&J). Kotoisat numerokilvet ja mielenkiintoinen istuin luovat mukavaa tunnelmaa pihapiiriin.


Klemolan idyllistä pihamaisemaa kuvattuna 30.1.2009 (S&J). Taustalta pilkistää Pietaristen talon ikkuna.


Klemolan talon itäpääty - kuvattu 14.4.2009 (S&J).


M) Kankaistentien ja Puulavedentien kulmauksessa sijaitsee vuonna 1978 valmistunut As.Oy Kankaistenkulma, sokkeloisten ja matalien rivitiilitalojen muodostama laaja oma kokonaisuutensa, mikä Kankaistentien vartta seuraten muodostaa kuin oman sisäpihaisen korttelinsa aina Keskustienkin varteen asti. Tämä rakennuskompleksi on niin hyvin maastoon sijoittautunut, että esimerkiksi sen valokuvaaminen maasta käsin on hyvin vaikeaa. Kuvattu 11.8.2006 (S&J).


Puulavedentien ja Kankaistentien risteyksen rivitalot - kuvattu 4.11.2007 (S&J).


N) Tämä ilmakuva on otettu 6.9.1962. Uusi Kirkonkylän kansakoulu-rakennus on paikallaan.


Tämä ilmakuva on otettu vuonna 1966. Puulavedentie näkyy kuvassa hyvin mielenkiintoisesti (koululta siis viistosti oikealle ylös itään). Puulavedentien linjaus on kuvassa vielä herttaisen repaleinen - kaukana ovat vielä asfaltti ja viivoitinsuorat tienreunat. Kansakoulun eteläpuolelle valmistui v. 1974 uusi matala peruskoulun rakennus, mihin sijoitettiin myös kunnan kirjasto.


Ikävalkojen (myöhemmin Klemola) talon nurkilla on tämä viitta osoittamassa koulukeskuksessa sijaitsevaan kirjastoon - 9.3.2008 (S&J). Kirjasto oli sittemmin välillä evakossa Kappalaisenkujalla, mutta palasi uuteen koulukeskukseen Kankaistentien varteen - alkaen taas 1.1.2017.

seuraavalle sivulle #50

Sivuluettelo 1-107

etusivulle