Kunnantalo 1950-luvun lopulle.

(Svala & Joutsi * viimeisimmät lisäykset: 13.1.2017)


A) Kangasniemen kirkonkylää kuvattuna vuoden 1900 aikaan, jolloin kirkonkylän näkymää hallitsivat kolme suurta puurakennusta pääraitin varrella. Kuva on otettu - harvinaista kyllä - lännestä, eikä idästä Puulaveden puolelta. Kolmesta isosta talosta oikealla on käräjätalo, joka oli juuri v. 1898 muutettu kansakouluksi (Napala). Keskimmäinen rakennuksista on Ikosen kauppakartano, jonka Matti Ikonen v.1894 oli ostanut kauppakäyttöönsä Iisrael Häkkiseltä. Vasemmalla kunnantalo, joka oli valmistunut käyttöön v.1897.

1800-luvun lopulla Kangasniemen kunnallishallinnon tärkeimmät elimet olivat kuntakokous ja kunnallislautakunta.
Tämä kunnallishallintomuoto alkoi Kangasniemessä v.1867. Ensimmäisen kuntakokouksen (30.11.1867) puheenjohtajana toimi koulumestari Henrik Laitinen (1867-70) - tuolloin kirkkoherrana toimi Carl Gustav Eklund. Laitisen jälkeen kuntakokouksen esimiehinä jatkoivat Vilhelm Rautian (1870-1885), Emil Edvard Vikman (1886-1891), Karl Fredrik Hellsten (1892-96), Heikki Tissari (1896-1897), Gabriel Kallioinen (1898-1900), S.E.Niiranen (1901-1903), Tobias Valjakka (1904-06), Akseli Viinikainen (1907-15) ja David Kyröläinen (1916-1917). Kunnallisen itsehallinnon laajentaminen siltä vaatimattomalta asteelta, jota seurakunnan kokoukset ja kirkkoneuvosto olivat aiemmin edustaneet paikkakunnalla (pitäjänkokoukset), oli kangasniemeläisille aluksi outo, ellei jopa vastenmielinen ajatus. Talonpoikaispiirit pelkäsivät kustannusten jatkuvaa nousua raskaan verotaakan lisäksi.
Ensimmäisten kokousten pääteemoja olivat julman kerjäläistulvan kasvamisen pysäyttäminen paikkakunnalla, salapolttokysymys, pitäjän viljamakasiinin velkakirjojen pitävyys ja kuntalaisten epäsiivo käytös kirkossa ja sen lähettyvillä.

Antero Manninen kirjoittaa Kangasniemen historia 2-kirjassaan: Kuntakokouksissa näyttää yleensä vallinneen hyvä järjestys. Vain muutamina ensimmäisinä vuosina eräät isäntämiehet esiintyivät suoranaisina rauhanhäiritsijöinä esittämällä epäkunnioittavia välihuutoja ja pisteliäitä huomautuksia, mutta kun he erehtyivät esittämään lainvastaisuuksia, velmuilemisesta tuli pian loppu, koska kihlakunnanoikeudelta täysin puuttui tämänluontoinen huumorintaju. Kerran sattui myös niin suuri yleinen epäjärjestys, että kokous täytyi kokonaan keskeyttää.

Kunnallislautakunnan tehtävä oli valmistella asioita kuntakokousta varten ja yleensä hoitaa sellaiset juoksevat asiat, joihin kuntakokous oli liian raskassoutuinen. Aikaa myöten kuntalaiset tuntuivat hyväksyvän kuntakokouksen, mutta kunnallislautakunnan jäseniä kohtaan kyläläisten enemmistö osoitti yleensäkin sangen suurta epäsuopeutta. Ylhäältäpäin tyrkytettyä kunnallishallintoa pidettiin vain välttämättömänä pahana, mikä merkittävästi lisäsi kunnan kustannuksia - kunnallislautakunnan jäsenille ei edes suostuttu maksamaan palkkaa. Välillä kuulemma tuntuikin siltä, että kunnallislautakunnan jäsenille keskeisimmäksi työ tavoitteeksi oli muodostunut hyväksyttävän eroamissyyn keksiminen.

Kunnallislautakunta kokoontui aluksi puheenjohtajansa tai jonkun muun jäsenensä luona. Ensimmäiset kunnallislautakunnan puheenjohtajat (=esimiehet) olivat Olof Fredrik Niiranen (1867-68), Benjamin Ikander (1868-69), Fredrik Tissari (1870-71), Paavo Tyrväinen (1871-72), Henrik (Heikki) Partti (1872-85), Heikki Tissari (1886-91) ja Nikodemus Himottu (1892-97).

Vuonna 1873 käytäntö muuttui - kunnallislautakunta sai alkaa pitää kokouksiaan käräjäkartanon porstuan pohjakammarissa. Käräjäkartano sijaitsi tulevan kansakoulun paikalla (Napala), johon myöhemmin rakennettiin Savonseudun rakennus.
1800-luvun loppupuolelle asti käytössä ollut pitäjäntupa sijaitsi nykyisen Anni Swanin puiston kohdalla, liki siellä nyt olevaa Otto Mannisen patsasta. Pitäjäntupa oli tarkoitettu lähinnä pitkämatkaisille kirkkoontulijoille, joille lämmitetty tupa tarjosi lepomahdollisuuden ennen lämmittämättömään kirkkoon menemistä. Jotkut jäivät myös maanantaita vastaavaksi yöksi kirkolle ja nukkuivat pitäjäntuvassa.
Kun pitäjäntupa alkoi olla huonossa kunnossa kaikin puolin samoihin aikoihin, kun kunnallislautakunta kaipasi uusia kokoustiloja, päätettiin v.1894 rakentaa kokonaan uusi rakennus, johon tulisi kokoustilat (=kunnan sali ja kamari), pitäjäntupa ja sen eteinen, vanginvartijan kamari sekä kaksi vankikoppia, keittiö ja ruokahuone.
Paikka rakennukselle löytyi Olof Fredrik Niirasen tontilta - Ikosen kauppakartanon pohjoispuolelta. Rakennus lopulta sijoitettiinkin Niirasen omistaman entisen kestikievarin pohjoispuolelle, jolloin suntion liiteri ja Niirasen ulkohuoneet oli siirrettävä muualle. Niiranenpa ei suostunutkaan mukavuuslaitoksiaan siirtämään ja siitä seurasi kunnalle ja Niiraselle vuosikausien riita.


Kangasniemen kuntakokouksen varhaisia esimiehiä, joiden aikana uusi kunnantalo suunniteltiin ja rakennettiin:
(Vas.) Karl Fredrik Hellsten (1892-96) ja Heikki Tissari (1896-1897)

B) Uusi kunnanhuone (kuvattuna tässä ennen vuotta 1914) valmistui v. 1897, jonka jälkeen molempien kadunpuolisten porstuvain eteen oli rakennettava pienet katetut eteiset. Niistä toisen rakensi Jeremias Lahikainen ja toisen Gabriel Halttunen. Huhtikuussa 1898 kuntakokous katsoi rakennuksen olevan käyttöön hyväksyttävässä kunnossa.
Taustalla samalla puolella tietä ensin Ikosen kauppakartano ja taaempana juuri kansakouluksi muutettu entinen käräjätalo.
Tien vastakkaisella puolella (oikealla) olevat rakennukset ovat tontilla, joka vuoden 1893 kirkonkylän tonttikartan mukaan vielä kuului Olof Fredrik Niiraselle (kuten kunnantalonkin tontti). Kuvassa näkyvä rakennus on leipuri Oiva Marttisen liike- ja asuintalo. Mainoskyltissä on viipurinrinkeliä muistuttava mainoskuva.

Wiljam Sarjalan kirjoittamasta kirjasta Osuuskauppa 1907-47 löytyy seuraava mielenkiintoinen varhaistieto Niirasen puoleisen rakennuksen sijaintivaiheilta:
Varmaa tietoa ei ole, kuka perusti Kangasniemelle ensimmäisen kaupan ja milloin se tapahtui, mutta vanhimpien joukossa mainitaan vienankarjalainen Pekka Rumbin, joka harjoitti kauppatointa siinä missä nykyisin (1948) sijaitsee Osuuskaupan kahvila-ravintola ja ruokatavaraosasto.

Samassa kirjassaan Wiljam Sarjala kertoo (1948) myös kunnanhuoneen paikan esivaiheista seuraavasti:
Nykyisen (1948) kunnanhuoneen paikalla on jo toistasataa vuotta sitten ollut kestikievari ja vanginkuljettajan asunto ja tässä paikassa tiedetään silloisen kievarinomistajan Orseliuksen pitäneen kahvilaliikettä. Siis varmasti ensimmäinen tämän alan liike paikkakunnalla.
Ennen osuuskaupan perustamista (1907) ovat kirkonkylässä harjoittaneet kauppaa mm. Pekka Halonen Niirasen talossa, G.Kallioinen nykyisessä (1948) eläinlääkärin talossa, A.V.Svala nykyisen (1948) Savonseudun leipomon talossa, E.Lievonen nykyisessä (1948) Suhosen talossa (leipuriliikettä) ja apteekkarin leski G.Godenhjelm matkahuollon (1948) talossa. Viimeksi mainittu on ollut kirjakauppa - alan uranuurtaja Kangasniemessä.

Kevättalvella 1900 uuden kunnanhuoneen haltijoilla oli ollut ensimmäinen suuri hätä, kun lämmittäjältä oli kadonnut kunnan salin avaimet - rakennus oli joutunut hetkeksi toimintakieltoon.

Vuoden 1905 joulunaikoihin kunnanhuoneella oli edelleen edellisen pitäjätuvan idean mukaan kuntalaisilla lupa viettää kirkkomatkoilla aikaansa, mutta meno oli ajoittain riistäytynyt käsistä. Vallaton meno ja sopimaton käytös oli levinnyt jopa kunnanhuoneen edustalle kadulle, missä kirkonmenojen aikaan erityisesti velloi humaltuneita miehiä kymmenittäinkin. Vahtimestarin oli esimerkiksi jouluaattona suljettava kunnantalon pitäjäläisten huoneen kadunpuoleinen ovi ja päästettävä todelliset tarvitsijat tarkastuksen jälkeen sisään lämmittäjän asunnon kautta.
Tämäkään ei riittänyt, sillä epäjärjestykset vain kasvoivat - jopa niin paljon, että v.1914 rakennuksen ulkoasuakin piti muuttaa. Koska pyhäpäivisin ja muulloinkin kokousaikoina vallisi niin kova väentungos kunnantalon edustalla, ettei siinä poliisin eikä muiden järjestysmiesten avullakaan saatu aikaan hyvää järjestystä, päätettiin poistaa lautaeteiset (porstuvat), tukkia tupaan johtavat ovet ja käräjähuoneen oven eteen rakentaa kivirappu. Käynti tupaan muutettiin pihan puolelle.


Kangasniemen kirjasto Kunnantalolla 1920-37.

Kangasniemen kirjasto on Suur-Savon vanhin. Se perustettiin pitäjänkokouksessa 12.12.1848 kirkkoherra Johan von Pfalerin aloitteesta. Ensimmäinen kirjaston sijoituspaikka oli kirkon sakaristo, josta kirjasto vuonna 1883 siirrettiin kirkonkylän kansakoululle. Kangasniemen kirjasto siirtyi vasta valmistuneelle kunnantalolle vuosiksi 1903-13, jonka jälkeen kirjasto siirtyi Ikosen kirjakaupan viereiseen huoneeseen kauppias Vilho J. Ikosen hoiviin. (Kangasniemen historia 3, Erkki Laitinen - 2015): Kangasniemen kirjaston uusi tuleminen alkoi vuonna 1920, jolloin seurakunta luovutti osuutensa kirkonkylän kirjastosta kunnalle. Aiemmin kunta oli tukenut kirjastoa vain satunnaisesti, mutta nyt se ryhtyi maksamaan sille säännöllistä vuosittaista avustusta. Näin kirkonkylän kirjastosta tehtiin Kangasniemen kunnan kantakirjasto. Kirjasto sijoitettiin vuonna 1920 uudelleen kunnantalolle. Kun kirjastonhoitajaksi tuli vielä tarmokas ja kulttuurihenkinen Lyyli Himottu, kantakirjasto alkoi kasvaa ja kehittyä nopeaa tahtia.
Myönteiseen kehitykseen vaikutti ratkaisevasti valtionapu. Valtio maksoi sitä vain, jos kunta myönsi kirjastolleen riittävästi avustusta. Vuoden 1928 kirjastolaki vakinaisti sitten valtionavun virallisesti. Siinä nimittäin säädettiin, että valtio maksaa puolet kustannuksista, jos kunta varaa vuosittain (valtionapu mukaan lukien) vähintäin yhden markan asukasta kohti kirjaston menoihin. Järkevästi toiminut kunta sai näin kirjastonsa kehittämiseen valtionapuautomaatin.
Kangasniemen kunnan kantakirjasto muutti vuonna 1937 kunnantalolta väljempiin tiloihin kauppias Roposen entiseen liikehuoneistoon. Kirjat voitiin sijoittaa avohyllyihin lainaajien selattaviksi ja valittaviksi entisen tiskin takaa lainauksen sijasta. Kantakirjaston valikoimassa oli tuolloin jo yli 2200 teosta. 1930-luvun lopulla kymmenellä Kangasniemen koululla toimi jo sivukirjasto.

C) Kangasniemen kunnanmiehiä ja toimihenkilöitä 1910-luvun loppupuolelta: Istumassa vasemmalta David (Taavetti) Kyröläinen, Fabian Toivakka, Akseli Viinikainen, Ville Kuitunen ja J.Viinikainen. Seisomassa vasemmalta A.Lukkarinen, Mandi Karnakoski ja O.Nousiainen.

D) Tämä kuva on otettu 1900-luvun alun paikkeilla, tarkempi tieto on hankala saada varmistetuksi. Ylempi versio on irrallisena kenkälaatikoissa kulkenut paperikuva, josta ei käy ilmi mitään tietoja. Alempi on samasta kuvasta rajaukseltaan hieman laajempi vasemmalle eli itään. Tässä muodossa kuva esiintyi Vilho Mannisen kirjassa Kotipuolen raitit (1978).

Leipuri Oiva Marttisen leipomo (Oivan Pakari) on oikealla tien toisella puolella vielä yksikerroksisessa muodossaan.

Kunnantalon pihanpuolella näkyy kaksi rannansuuntaan pitkittäin asettuvaa ulkorakennusta. Etumaisena niistä kuvassa on ns. hevoskuuri (kuuri = vaja, suoja, katos, liiteri), johon tässä tapauksessa kunnantalolle asioimaan tulleet kuntalaiset saivat jättää hevosensa parkkiin (vastaavia oli kirkonkylällä enemmänkin eri paikoissa). 30-luvun pikkupojat (mm. Jussi ja Esko Svala kavereineen) muistavat keränneensä eri kuureissa odottaville hevosille heiniä, joista niiden isännät saattoivat antaa palkkioksi lantinkin. Poikien aikaan meijerillä toimi lähin hevoskuuri.
Jussi Svalan muistelemana talviseen liike-ideaan kuului vielä iltasella potkurilla kuurien kiertäminen, mukana oli säkki ja keppi ~ kepillä kuurien alusille jääneet heinät kerättiin säkkiin ja vietiin Rihkama-Hilman (Arkko) kaupalle, jossa Hilma maksoi yhdestä säkillisestä ylijäämäheiniä markan. Hilman vuohet saivat toimia tämän kierrätyksen viimeisenä lenkkinä.

Taaempi ulkorakennus on kunnan liiteri, jossa oli sauna pukuhuoneineen ja vessat. Muistitiedon mukaan tauollaan kyseisessä puuseessä vieraillut kunnantalon naistyöntekijä oli asiointinsa jälkeen heittänyt tupakan samasta reiästä, jolloin koko rakennus oli syttynyt tuleen ja vahingoittunut pahasti. Tämä lienee sattunut 30-luvulla.

Vilho Manninen oli kirjoittanut kirjaansa (1978) kuvalle seuraavan kuvatekstin: Kangasniemen kirkonkylä siinä asussa, missä siellä elettiin vuoden 1890 (?) vaiheilla. Kuvattu kellotapulista Hokankylän suuntaan. Keskellä kunnantalo pitäjäntupineen ja ulkorakennuksineen. Seuraava rakennus kauppias, kunnallisneuvos Matti Ikosen kauppakartano, sitä lähellä oleva rakennus mäen nyppylällä on kansakoulu. Kuvan vasemmassa reunassa pitäjän ensimmäinen apteekki, perustettu 1879.
Koulusta oikealle oleva rakennus on pitäjän ensimmäinen osuuskauppa SOK, perustettu 10.12.1906, talon päädyssä valkoinen poikkiviiru. Kansakoulua vastapäätä oikealla on kauppias Juho Roposen talon pääty ja katto. Kunnan tuvasta oikealla näkyy leipuri Oiva Marttisen leipomo- ja kahvilaliike. Myöhemmin Marttinen myi talonsa leipuri Laurikaiselle - talossa toimii edelleen nykyisinkin (1978) kahvila ja leipuriliike, vaan talo on jo paljon uudenaikaisempi.
Taaempana Laurikaisen talosta Hilma Pynnösen kangas- ja neuletavaraliike (Rihkama-Hilema). Pynnösen lähinaapurina maalari Mannisen talo, heillä oli aikanaan runsaasti perhettä ja paljon vastoinkäymisiä monien sairaus- ja kuolemantapausten tähden.
Taaempana olevista taloista vielä voi mainita nahkuri Hurrin, Kempin lesken talon ja suutari Hokkasen ja seppä Rantasen talon. Räätäli Riepposen, työmies Myyriäisen ja kirvesmies Laukkarisen mökit. Kuvan vasemmassa yläkulmassa näkyy Santalan sahan rakennuksia. Lopuksi kuvassa alhaalla oikealla on kirkon ympärille tehty kiviaitaa, aita on sotien jälkeen purettu ja pois kuljetettu.


Kunnantaloa kuvattu välillä rannankin suunnasta. Kuvaan on merkitty vuosiluvuksi n. 1925, mikä pitänee paikkansa. Pihanpuolella on kuvanottohetkellä vasta yksi oviporstua - 30-luvulla niitä oli (kuten seuraavissa kuvissa näkyy) jo kolmekin. Aivan oikeassa reunassa pilkistää Marttisen leipomo, joka näyttää olevan jo tummaksi maalattu.

Toini-Inkeri Kaukonen (o.s. Niemimaa) kirjoittaa kesien 1937-38 aikana suorittamassaan tutkimuksessa Kangasniemen pitäjästä ja sen kansanomaisista rakennuksista (Savotar IV ~ 1949) seuraavasti:
Läntisen Savon asuinrakennuksissa esiintyi vielä 1930-luvun lopulla melko monenlaisia, sekä jokseenkin alkukantaisia että kehittyneitä tyyppejä mm. sosiaalisista oloista ja varallisuusseikoista johtuen. Yleensä ovat keskikokoisten talojen asuinrakennukset nykyisin jokseenkin yhdenmukaisia: tupa, eteinen, joka vanhoissa taloissa on läpikuljettava tai sen peräosaan on tehty huone, ja kaksi kamaria. Vanhemmantyyppisissä taloissa on eteisen erottamana kaksi tupaa, joista toinen tai molemmat olivat ennen savutupia. Varakkaiden talojen asuinrakennukset sensijaan tehtiin viime vuosisadan lopulta alkaen yleisesti ison tuvan ohella edellistä useampia kamareita ja kaksi kuistia sisältäviksi.
Kirkonkylän keskuksen rakennuksista on kunnantalon ulkonaisissa suhteissa säilynyt samantapainen kaunislinjainen kansanomainen tyyli.

E) Nämä kaksi kuvaa kunnantalon risteysmaisemasta ovat otetut melkein samaan aikaan 1920-luvulla. Suurimmat muutokset ovat kunnantalon saama valkoinen siisti maalipinta ja Marttisen leipomorakennuksen remontteeraus kaksikerroksiseen muotoon.

Tien oikealla puolella näkyy leipomon takana jo Amanda Svalan kangaskauppa ja sen takana Puulaveden Puutavara Osakeyhtiö, eräs Ikosen sahavaiheen konttorirakennus, jossa myöhemmin toimi Toivo Laitisen kauppa (vrt. sivu "35", kuva "A"). Alemman kuvan oikeassa alareunassa oleva pieni koppirakennus on kirjoitushetkellä vielä omistus- ja tarkoitusperiltään mielenkiintoinen mysteerio.

Kunnantalon eteläkulma näkyy Puulaveden Puutavara Osakeyhtiön ja Ikosen kaupparakennuksen välistä - kuva otettu nyk. Anni Swanin puistosta ilmeisesti aivan 1920-luvun alkupuolella - kuvan antoi käyttöömme Esko Pylvänäinen.

F) Simo Kompan kuva-albumista (5.3.2015 - kiitos) - kuvaaja ja ajankohta ei tiedossa (osasuurennos), mutta ehkä 1920-luvulta. Kunnantaloa ei ole vielä maalattu valkoiseksi. Ikosen ja kunnantalon välissä ollut pitkä ulkorakennus paloi, kun kunnantalon työntekijä heitti ulkohuoneessa vierailunsa päätteeksi palavan savukkeen istuma-aukosta sisään.

Tämä kuva lienee otettu myös 1920-luvulla. Hevoskuuri kunnantalon kulmalla on vielä pystyssä, Marttisen Pakari on vielä tummaa maalia vailla.


Kirjailija Pentti Haanpää teki 20-luvulla pitkiä polkupyöräretkiä kotiseudultaan Piippolasta ja kirjasi kosmoskynällä matkan kokemuksia vahakantiseen vihkoonsa. Nuo muistiinpanot on sittemmin julkaistu kirjana ja sunnuntaina 3.6.1928 kirjailija Haanpää oli aamulla lähtenyt liikkeelle Toivakasta, jossa hän oli yöpynyt jossakin saunassa ja tien huonon kunnon vuoksi hän oli saapunut Kangasniemen kirkonkylälle vasta iltahämärissä. Haanpää oli merkintänsä mukaan käynyt 'kirkolla' jossakin syömässä ja katsellut paikkakunnan autoja ja neitokaisia.
3.6.1928: Se sauna oli Toivakan pitäjässä. Nyt tänä aamuna, joka on kai sunnuntai, olen jo tuleskellut Kangasniemen pitäjän puolelle mäkistä, huononlaista pyörätietä. Ja mäen kiireellä kello kuuden seuduissa kirjoittelin nämä muistiin. - - - Tämä pyhäinen päivä on ehtinyt iltaan. Sivuutin ja näin Kangasniemen kirkon ja kirkonkylän ja sain siellä ruumiin ravintoa, havaitsin hurisevia ja kiiltäviä autoja ja tyttöjä kirkkaissa puvuissa.

G) Nämä kolme kuvaa ovat kuvatut vuoden 1935 tienoilla kunnantalon risteysalueelta. Kunnantalon pihanpuolelle on nyt tämän sivun aiempiin kuviin verrattuna ilmestynyt uutuutena kolme porstuaa. Vastaavasti kirkonpuoleisesta pohjoispäädystä on oviporstua poistettu. Valkoista seinäpintaakin on hiukan yläosiltaan kirjailtu.
Ylimmässä kuvassa ollaan juuri kunnostamassa kunnantalon ulkorakennusta Ikosen rajalla. Liittyikö korjaus edellä muisteltuun tulipaloon? Tulipalossa Ikosen puoleinenkin ulkorakennus ilmeisesti oli kärsinyt pahoja vahinkoja. Sitä tämä kuva ei vahvista. Kahdessa alemmassa kuvassa ko. remontti on jo valmistunut. Huomiota kiinnittää kunnantalon sisäpihan siisti penger portaikkoineen. Kunnantalon pohjoispuolella sijainnut hevoskuuri eli suoja asioivien kuntalaisten hevosille on nyt purettu.

Kadun toisella puolella oleva Marttisen leipomorakennus oli siirtynyt vuoteen 1932 mennessä Savo-Karjalan Osake-Pankille, jonka logo näkyykin ko. rakennuksen pohjoispäädyssä ylimmässä ja alimmassa kuvassa - jos oikein tarkkaan alkuperäiskopioita katsoo. Rakennus siirtyi sittemmin leipuri Yrjö Laurikaiselle, joka v.1938 myi liikkeensä Osuuskaupalle (baari ja leipomo).


Simo Kompan kuva-albumista (5.3.2015 - kiitos) - edellä ollut kuva suurena - kokonaisuudessaan. Käsialasta päätellen kuvaaja on ollut Rauha Tarjanti.

Simo Kompan kuva-albumista (5.3.2015 - kiitos) - edellä ollut kuva suurena. Kunnantalon ja Ikosen välissä ollut ulkorakennus remontissa - ehkä tulipalon jäljiltä.

H) Tässä historiallisesti erittäin merkittävässä kuvassa ollaan sotaanlähdön tunnelmissa. Etualalla olevalla kunnantalon aukiolla on kuormastohevoston pitkä jono kirkon edestä kunnantalon sisäpihalle, missä lienee tapahtunut jonkinlaista byrokratiaa eli hevosten ja kaluston lähtökuittauksia tai muuta vastaavaa.
Tarkkaan katsoen aivan kuvan oikeassa ylänurkassa näkyy Yhteiskoulun eteläpuoleisella pihaaukiolla miehistörivistöjä - lähtövalmiustilassa hekin.
Osuuskauppa oli v.1938 ostanut tien toiselta puolelta Yrjö Laurikaisen leipomorakennuksen, jota tässä kuvassa juuri laajennetaan paremmin Osuuskaupan tarkoituksiin sopivaksi.

Suomessa annettiin talvisotaan virallinen liikekannallepano 6.10.1939. Se antaa tälle kuvalle ajoituksen. Varsinainen sotatila alkoi 30.11.1939 puna-armeijan ylittäessä rajamme ~ Mainilan laukaukset oli ammuttu sunnuntaina 26.11.1939 klo 15.00.
Esko Pylvänäinen kirjoittaa Kangasniemeläiset Isänmaan asialla-teoksessa talvisotaan lähdöstään seuraavasti:
Talvisotaan lähteneet Kangasniemen reserviläiset koottiin ensin kirkonkylään, mistä mentiin marssien Mikkeliin. Osa joukosta yöpyi välillä Läsäkoskella sahan työläisten asunnoissa, mutta osa marssi perille suoraan lepäämättä. Heidät siellä majoitettiin Rouhialan koululle. Marssitiellä väsyneet tuotiin perille autoilla. Kangasniemeltä saakka oli mukana kuormastohevoset. Mikkelissä muodostettiin reserviläisistä seuraavat yksiköt: 25. Pioneerikomppania, 34. Pioneerikomppania ja pienempi 13. Työasevarasto-osasto.

Adi Malinen kirjoittaa samassa kirjassa:
Muistini mukaan lähtö Kangasniemestä tapahtui 14.10.1939 iltapäivällä. Kokoontumispaikkana oli yhteiskoulu, jonka pihamaalla meidät komennettiin marssijärjestykseen määränpään ollessa Rouhialan koulu Mikkelissä. Sieltä meidät taas aamulla marssitettiin Mikkelin rautatieasemalle ja härkävaunuihin, määränpää oli meille tuntematon. Juna lähti kohti pohjoista. Saavuimme Pieksämäelle, jossa tulijoita näytti olevan runsaasti härkävaunuihin. Junan seisoessa pidimme vaunun ovea auki. Kyselijöitä riitti, ihmiset halusivat tietää, minne meitä vietiin härkävaunuissa, vastaukseksi joku vaunustamme huusi: "Mitä te töllistelette, tulkaa mukaan, mennään tekemään lihaa!".

Matti Laitinen kirjoittaa samassa kirjassa:
Sotaväki vei mukanaan kaikenlaista tarvitsemaansa tavaraa, jota se oli oikeutettu saamaan liikkeistä kuittia vastaan. Valtio korvasi aikanaan tavarat. Tavara alkoi vähitellen loppua kaupasta, kuten tekstiili ja moni muu tarpeellinen. Liikekannallepanoa varten oli tehty luettelointi sotaan kelpaavista hevosista. Hevonen, joka oli merkitty sotakirjaan, piti varustaa hyvillä valjailla ja 500kg kantavilla kärreillä, hyvällä loimella ja muutaman päivän rehulla.

Esko Pylvänäinen joutui lähtemään aikanaan myös jatkosotaan:
Kangasniemen reserviläisistä koottiin jatkosodan alkaessa kaksi yksikköä: III/JR 49 ja Pioneeripataljoona 33. Kangasniemessä perustetut yksiköt lähtivät kesäkuun 19. päivänä klo 18.45 v.1941 marssille kohti Hankasalmen asemaa, jonne ne saapuivat seuraavana aamuna klo 8.00. Pataljoona oli hevosvetoinen ja hevoset, jotka täältä vietiin, olivat hyväkuntoisia, samoin ajoneuvot.


(MH, sähköposti 12.11.2006): "Siiri Heiskanen kertoi, että vanhan Laurikaisen talon saneeraus aloitettiin ennen talvisotaa ja sitä jatkettiin välirauhan aikana. Siirin mukaan yläkerrassa avattiin ravintola kesällä 1940. Hän taitaa tietää, kun oli siellä töissä! Sittemmin ravintola kyllä oli ensimmäisessä kerroksessa, jossa oli myös maito- ja lihakauppa sekä kirjakauppa, jota hoiti Kerttu Telatie.
Olisiko entinen Laurikaisen talo ehditty laittaa jo valkoiseksi kaksikerroksiseksi jo välirauhan aikana? Rapatussa muodossa se oli kuitenkin silloin, kun meidän perhe siinä talossa kauppaostoksensa teki, maito, liha ym. 1940 luvulla. Kun karkkeja ei ollut, syötiin hiivaakin sokerin kanssa!"

I) Tässä vuodelta 1949 olevassa kuvassa kunnantalon pihaportailla seisomassa Kangasniemen poliisimiehiä. Vasemmalta Eino Laine, Aarne Tyrväinen, nimismies N.J.Langinkoski, Edvard Pynnönen ja Eelis Nykänen (kuva: MH, 12.11.2006). Kuvan lähettäjän mukaan Eino Laine asui kuvan lähettämisen aikoihin (2006) Riihimäellä ja hänellä oli tuolloin mökki Ohensalossa.

Ritva Peltola o.s. Heiskanen lähetti 17.9.2008 tämän kuvan, missä samaisilla kunnantalon pihaportailla on kuvattuna 50-luvun lautakuntalaisia.

(Ritva Peltola o.s. Heiskanen, sähköposti 17.9.2008): Tässä kuvassa miesten muotia 50-luvulla. Olisikohan kyseessä ns. taksotuslautakunta kunnantalon edustalla. Osa miehistä on kyllä ihan tutun näköisiä, mutta en saa nimiä mieleeni. Isäni, palopäällikkö Arvi Heiskanen toinen oikealta. Yleinen arkivaatetus oli pussihousut, pusakka ja sen alla paita ja slipoveri. Nahkasaappaat totta kai.

J) Tämä kuva on Kaija Suurosen perhealbumista ja otettu 21.8.1954 heidän Suurosen kaupparakennuksessa sijainneen asuntonsa ikkunasta kunnantalon suuntaan. Kunnantalon aukiolla oleva kansanpaljous selittyy Kangasniemen kunnan 300-vuotisjuhliin - Kangasniemen kunnan tarkkaa perustamisvuotta kun eivät aikakirjat kerro, arvellaan Kangasniemen tulleen itsenäiseksi seurakunnaksi noin v.1654.

Jukka Kiljunen oli ollut noissa 300-vuotisjuhlissa mukana 6-vuotiaana - hän muisteli tapahtumaa sähköpostissaan 3.6.2006 seuraavasti:
Olin isän kanssa moottoripyörän bensatankilla matkaten noissa juhlissa. Kirkkojuhla oli tylsä. Alttaritaulu kiehtoi mielikuvistusta, sen tutkiminen pelasti. Muistan niistä juhlista paljon yksityiskohtia.

K) Tämä kuva on samaisesta Kaija Suurosen perhealbumista ja otettu samoilta vuoden 1954 Kangasniemen kunnan 300-vuotisjuhlilta (21.8.1954).
Väkijoukon keskellä erottuu kulkueesta kuorma-auton lavalla oleva soutuvene, jossa istuu joukko ihmisiä ~ soutajia ja kyytiläisiä. Paikalla tuolloin juhlissa 6-vuotiaana ollut Jukka Kiljunen muistaa kyseisen kulkueen (sähköposti 3.6.2006):
Juhlien perinnekulkue oli jännä. Piikkopaitoja korvenraivaajia tuohikontteineen keulilla. En sitten enää muuta muistanutkaan, kun en ollut uskoa silmiäni nähdessäni komeiden herraskärryjen kyydissä naapurin, Loposen perheen kummissa vaatteissa. Ohjastajana ilmeisesti vaarinsa Lallukan Jussi. Tuo kirkkovene kuvassa kuului samaan kulkueeseen. Se meni minulta vähän ohi tuon Loposten näkemisen aiheuttaneen mielenkuohun takia. Vanhoja kulkutapoja järvipitäjässä esiteltiin. Olen melko varma, että tuo kirkkovene oli mukana, kun nyt kelaan muistiani.

Tämä hiukan heikkoon kuntoon päässyt valokuva on otettu samoilta vuoden 1954 Kangasniemen kunnan 300-vuotisjuhlilta (21.8.1954).
Kuvan taakse on kirjoitettu, että kyseessä on historiallisen kulkueen osa, jossa esittelyssä oli koulun alkuaikoja paikkakunnalla. Vieressä osasuurennos yleisöstä.

L) Tämä kuva on otettu vuoden 1956 jälkeen. Kunnantalon sisäpihan istutukset pensaineen ja portaikkoineen ovat huomattavan edustavat.
Kadun toiselle puolelle on nyt asettunut Osuuskauppa baareineen ja leipomoineen. Myös Esso-huoltoasema on ilmestynyt Osuuskaupan kakkosrakennuksen taakse (siitä lisää: sivu 39, kuvaruutu C).

Tämä MH:n lähettämä (12.11.2006) kuva kellotapulista kuvattuna ajoittunee melko lähelle ylempää kuvaa.

M) Tämä pihanpuoleinen julkisivukuva on otettu ajallisesti ilmeisesti 50-luvun loppupuoliskolla. Kunnantalo näyttää tässä kuvassa erityisen tyylikkäältä.

Myöhemmin rakennettu valkotiilinen siipirakennus pohjoissivulle ei alkuperäisen rakennuksen tyyliin sitten enää sopinutkaan lainkaan.

Ritva Peltola o.s. Heiskanen lähetti 15.9.2008 tämän kuvan, missä hänen isänsä kunniasaatto on kuvattuna kunnantalon edustalla kesäkuussa 1957.

(Ritva Peltola o.s. Heiskanen, sähköposti 15.9.2008): Isäni, palopäällikkö Arvi Heiskanen kuoli helluntailauantaina 8.6.1957. Hautausurakoitsija Tissari oli hakenut isäni ruumiin Mikkelistä. Palomiehet olivat vainajaa vastassa ja lyhyen seremonian jälkeen hänet kuljetettiin kunniasaatossa kirkonkylän kautta kellotapuliin odottamaan hautaan siunaamista. Tässä kuvassa kunniasaatto on kulkemassa kirkkoa kohden kunnantalon kohdalla.

N) Seppo Virtasen otos kunnantalosta kirkon suunnalta aivan 1950-luvun lopulta (osasuurennos).

Seppo Virtasen hieno otos jäätelönmyyjästä kunnantalon seinustalla 1950-luvun lopusta - tunnistaisikohan joku iloisen myyjättären?

(Lempi Halttunen, sähköposti 15.10.2012): Hei, sivulla 36 Kangasniemen sivuilla on kuva nauravaisesta jäätelömyyjästä. Kuvassa on Lempi Halttunen (omaa sukua Hurskainen) Malloksenpäästä. Terveisin Lempi Halttunen.

Sivun loppuun vielä ilmakuva 1950-luvulta (v.1960 valmistunut yhteiskoulun jatko-osa ei vielä kuvassa), josta kunnantalon keskeinen sijainti kangasniemen keskustassa käy hyvin ilmi. Kunnantalo sijaitsee kirkon edessä olevan risteysalueen kaakkoiskulmassa. Postikortti on peräisin Seppo Turkin kokoelmista - välittäjänä Vesa Häkkinen - kiitos.

seuraavalle sivulle #37

Sivuluettelo 1-107

etusivulle