101) Koittila - Pölläkkä - Tahkomäki - Kauppila

(Svala & Joutsi * viimeisimmät lisäykset: 21.1.2017)


A) Kangasniemen Osuuskaupan Tahkomäen sivumyymälä:

Kuvassa Osuuskaupan Tahkomäen sivuliikkeen ensimmäinen kaupparakennus kuvattuna 1920-luvulla. Kuva Koittilan perinnekirjasta (1987 ~ kuva: Lyyli Tyrväinen).
Kirjassa Kangasniemen Osuuskauppa 1907-57 Martti Väinölä kirjoittaa:
Tahkomäen myymälä oli järjestyksessä neljäs Kangasniemen Osuuskaupan sivumyymälöistä. Sen perustamisesta tehtiin päätös v.1920 ja liiketoiminta alkoi elokuun alussa. Myymälän tontti ostettiin maanviljelijä Akseli Seppäseltä ja paikalle rakennettiin ensin tavaramakasiini, jossa käytiin kauppaa.
Vuonna 1937 rakennettiin myymälähuoneisto perin pohjin uudestaan. Nykyään (1957) onkin myymälä liikkeen ajanmukaisimpia ja sijaitsee erittäin keskeisellä paikalla.
Tahkomäen myymälän puuhamiehinä toimivat mm. Taavi Pylvänen, Otto Ylönen, Antti Laitinen ja Anton B. Isotalo.
Myymälänhoitajia on ollut useita, mutta pisimmän työrupeaman heistä suoritti Väinö Tyrväinen hoitaen myymälää vuodet 1924-1954. Vuoden 1955 alusta on hoitajana toiminut Vilho Ylönen.
Nykyinen (1957) myymälätoimikunta: emäntä Hilja Tyrväinen sekä maanviljelijät Onni Ylönen, Sulo Laukkarinen, Olavi Aarnio ja Antti Laitinen.

Tämä kuva Tahkomäen osuuskaupasta on peräisin Elintarvikekioskin pitäjä Lauri Honkosen Osuuskaupan purkutyömaan kaatopaikkakuormasta (1997) pelastamasta valokuvanipusta.
Kuvan taakse oli joku aikoinaan kirjoittanut Harjunmaa, mutta se tieto osoittautui virheelliseksi. Suurentamalla kuvaa näkyy, että kulmauksen liikekyltissä lukee: Kangasniemen Osuuskaupan myymälä No.4.
Tämäkin kauppa on toiminut mitä ilmeisimmin myös postitoimipisteenä, seinän ilmoituksessa lukee ilmeisesti otsikkona Willoja (?).

(Jouko Laitinen, 5.9.2009, sähköposti): Tämä kuva on varmasti Tahkomäen myymälästä eikä Harjunmaan myymälästä. Sama osuuskaupan historiasta (Sarjala/Väinölä) poimittu kuva on ollut jo kuvasivulla 101 (Koittila, Pölläkkä, Tahkomäki, Kauppila). Kyseisen sivun tekstissä mainitaan Tahkomäen myymälän olleen osuuskaupan neljäs myymälä.

Jouko Laitisen havainto pitää paikkaansa. Vuonna 1948 julkaistussa kirjassa Kangasniemen Osuuskauppa 1907-1947 julkaistu sama kuva oli ehtinyt jo olla teknisesti heikkotasoisempana kopiona tällä sivulla pitkään.
Kaupan hoitajina ovat em. kirjan kirjoittajan, Wiljam Sarjalan mukaan toimineet Otto Tiihonen, Veikko Lindholm, Pekka Kuittinen, Kalle Väänänen, Matti Manninen, P.Kettunen ja 15.9.1924 alkaen Väinö Tyrväinen.
Kauppa-apulaisina Sarjalan kirjan mukaan (1948) olivat toimineet Irja Partanen, Aune Matilainen, Tyyne Vanhanen, Irja Jokiniemi ja Irma Kaijalainen.

Vieno Laitinen mainitsee Koittilan perinnekirjassa (1987), että Vilho Ylönen oli toiminut myymälänhoitajana Tahkomäessä vuodet 1955-1970. Hänen jälkeensä lyhyempiaikaisina kauppiaina olivat jatkaneet Aimo Lahikainen, Seppo Pyykkönen ja Seppo Haimila. Erkki Pietiläinen oli kirjan ilmestymisen aikaan v.1987 hoitanut sivumyymälää vuodesta 1982 alkaen. Vuonna 1984 kaupan nimi oli muuttunut Keskimaaksi.

Kauppilan/Pölläkän Osuuskassa toimi vuodet 1934-74 Osuuskaupan Tahkomäen myymälässä ja sen jälkeen vielä vuodet 1974-95 Veikko Tyrväisen talossa Tahkomäessä. Väinö Tyrväinen toimi kassanjohtajana vuodet 1935-63.

Tämä kuva on otettu sunnuntaina 1.11.2009 (S&J). Hankasalmen ja Kauppilan tienristeys kuvattuna eteläänpäin Kangasniemen suuntaan kuljettaessa. Piharakennuksen seinässä lukee Passari Pub.

(Jouko Laitinen, sähköposti 10.11.2009): Kuvassa oleva vihreä rakennus on Tahkomäen osuuskaupan entinen myymälärakennus, joka näkyy varhaisemmissakin kuvissa ylempänä. Olen joskus nuoruudessani käynyt siinä lukuisia kertoja.

Tahkomäen entinen kaupparakennus kuvattuna 6.1.2010 (S&J).


Onko tämä kuva Kangasniemen Osuuskaupan Tahkomäen sivumyymälästä myös?

Sivullamme #5 on ollut esillä Kangasniemeläisten vanhojen rakennusten kuvia, joiden alkuperästä ei vielä toistaiseksi ole saatu selvyyttä. Sivulla on ollut esillä Honkosen vuoden 1997 tienoilla Kangasniemen Osuuskaupan silloisen liikerakennuksen purkutyömaan kaatopaikkakuormasta pelastama valokuva, jonka alkuperästä on ehditty esittää monia erilaisia 'suusanallisia' arveluita ja arvauksia.
Ossi Halttunen lähetti 3.3.2010 oman mielenkiintoisen 'päätelmäketjunsa', jota hän myös ansiokkaasti tietokonetekniikan tietotaidoillaan myöhemmin havainnollisti. Hänen mukaansa kyseessä voisi hyvinkin olla juuri Osuuskaupan Tahkomäen sivuliikkeen kuva.
Tämän kirjoittaja ja Jouko Laitinen ovat pohdiskeluissaan kuitenkin olleet sitä mieltä, että kyseessä kuitenkin olisi nimenomaan Kangasniemen kirkonkylän Osuuskaupan eräs remonttivaihe.
Nämä erilaiset spekulaatiot ovat löydettävissä yksityiskohtineen sivulta #5: Erilaisia näkemyksiä ylläolevasta valokuvasta.


Koittilan perinnekirjan kattamalla kyläalueella oli ensimmäisenä yksityiskauppiaana toiminut 1880-luvulla Taneli Ylönen Väärälässä. Kauppa oli lopetettu vaikeiden kulkuyhteyksien vuoksi vuonna 1917. Väärälän talossa toiminut kauppa sijaitsi Kangasniemi-Hankasalmi-rajalla. Perinnekirjan ilmestymisen aikoihin (1987) talossa olivat asuneet Mauno ja Eila Häkkinen.

Parolan kauppa oli sijainnut n. 18-19 km Kangasniemen kirkolta Hankasalmen suuntaan. Kauppiaat Hilja ja Artturi Pylvänen olivat löytäneet toisensa Amerikassa ja Artturi oli palannut takaisin kotipitäjäänsä - hän oli Hällinmäen talon poikia. He pitivät Parolan kauppaa 1930-luvun alkupuolella. Isännän sairastuttua oli liiketoiminta lopetettava.

Aaro Laitinen oli Koittilassa pitänyt kauppaa kamarissaan 1920-30-luvulla. Saatavilla oli ollut kahvia, sokeria ja kotitekoista pullaa.

Vuodet 1940-69 hoitivat Alina ja Eljas Vornanen Koittilassa kyläkauppaa ja heillä oli myös sivuliike Ruokomäessä.
Vornasten jälkeen heidän kauppatiloissaan jatkoivat liiketoimintaa Raimo ja Marja-Leena Laukkarinen noin vuoden päivät.

Vornasen entinen kyläkauppa Koittilassa - kuvasi alkuvuodesta 1995 lukion kuvaamataidon projektityöhönsä Anu Liikanen: Oskari ja Josefiina Toivakka 1927-1940, Alina ja Eljas Vornanen 1940-1969, Raimo ja Marja-Leena Laukkarinen 1969-1970. Nykyinen (1995) omistaja: Helasti, Espoo.

Jari Häkkisen 1.4.2015 lähettämä kuva samaisesta entisestä kaupparakennuksesta: "Nykyisin kullankeltaiseksi maalattuna".

Jari Häkkisen 8.4.2015 lähettämä kuva: "Vasemmalla vanha Vornasen kauppa ja oikealla vanha keskus".


Ikosen kauppa-auto oli tuonut suuren helpotuksen alueen kauppaoloihin vuosina 1958-1974 (Perinnekirja, 1987).

Koittilan koulun pitkäaikainen opettaja Olli J.Olkkonen oli antanut Koittilan perinnekirjaan (1987) kokoelmistaan nämä mielenkiintoiset kangasniemeläisten vanhojen kauppojen mainostulitikkuetikettien kuvat.

Kauppilan (Pölläkän) Osuuskassa:

B) Tämä kuva (Suoma Leinonen ja Heimo Pylvänen) on kirjasta Kangasniemen Osuuspankki 1908-2008. Kuvateksti (M.Bell): Kauppilan kassa sijaitsi aluksi Hällinmäen vanhassa päärakennuksessa vuosina 1909-13, minkä jälkeen sielläkin toimipiste siirrettiin kyläkunnan koululle Koittilaan. Talon kuuluisaa karjaa liikkuu etualalla.

Antero Manninen, Kangasniemen historia, osa 1 (1953) ~ Kangasniemen kylien vaiheita:
"KAUPPILA käsitti Ruotsin vallan aikana kaksi Synsiön suurkylästä erotettua tilaa. Toinen oli maantarkastuskirjan mukaan Matti Olavinpoika Kauppisen Huhtimäessä sijaitseva tila, toinen Klaus Hännisen autiotila, jonka sama Kauppinen oli ottanut viljelläkseen. Kylän maat olivat hajallaan eri puolilla pitäjää, ja taloista merkittävämpi, sittemmin Lemke-suvun omistama, sijaitsi Seppälän maiden keskellä, minne se myöhemmin liitettiinkin. Vähäiseksi korvaukseksi kylä sai Kutemajärven vanhan numeron 2 neljäsosan (Kaukolampi) ja Hankamäen kylästä Makonmäen tilan." (Antero Manninen, 1953).

Kangasniemen ensimmäinen kyläosuuskassa, Kauppilan Osuuskassa, perustettiin 15.2.1908. Kangasniemen maamiesseura oli pitänyt kokouksen Walkeaselässä ja kassan jäseneksi päätettiin hyväksyä kaikki hyvin tunnetut ja elinkeinoaan huolella hoitavat henkilöt, jotka asuvat Kauppilan, Koittilan, Kutemajärven, Pölläkän ja Ruokomäen kylissä. Perustamiskirjaan nimensä kirjoittivat seuraavat henkilöt:
Maanviljelijät Otto Ylönen (Kauppila), Taavetti Pylvänen (Pölläkkä), Juho Reinikainen (Pölläkkä), Albin Laitinen (Kauppila), Wilho Wahlberg (Koittila) ja torppari Otto Mieskolainen (Kauppila) sekä maanviljelijät Wille Tissari (Kauppila), Wiktor Tahvolainen (Kutemajärvi), Oskar Minkkinen (Kutemajärvi), Eemil Walkonen (Ruokomäki), Aadi Puntanen (Ruokomäki), Juhana Laukkarinen (Kutemajärvi), Kalle Wiinikainen (Pölläkkä), Kasper Wenäläinen (Kauppila), Juhana Nykänen (Kauppila) ja Otto Janhonen (Pölläkkä).


Anton B. Isotalo

Kauppilan kassan ensimmäiseen hallituksen puheenjohtaja oli Albin Laitinen (Kauppila) ja varapuheenjohtaja Kalle Viinikainen (Pölläkkä). Kassan ensimmäiseksi kirjanpitäjäksi valittiin Hällinmäen Taavi Pylvänen, etevä maanviljelijä ja karjankasvattaja. Vuonna 1913 kirjanpitäjäksi ryhtyi Koittilan koulun opettaja Anton B.Isotalo, jolloin kassankin osoite muuttui Hällinmäestä Koittilan koululle. Pylvänen oli joutunut luopumaan tehtävästään lukuisten muiden hankkeidensa vuoksi.
Isotalo hoiti kassan kirjanpitäjän tehtäviä opettajatoimensa ohessa vuoteen 1924 asti, jolloin vastuu siirtyi herastuomari Antti Laitiselle Pölläkänmäelle. Samalla toimipiste siirtyi vuosiksi 1925-34 Pölläkänmäelle Martti Laitisen taloon. Samalla kassan nimi muuttui virallisesti muotoon Pölläkän Osuuskassa.


Herastuomari Antti Laitinen (kuva kirjasta Kangasniemen Osuuspankki 1908-2008 ~ Eevi Laitinen)

Antti Laitinen jatkoi kirjanpitäjänä vuoteen 1934 asti, jolloin Väinö Tyrväinen jatkoi hänen työtään aina vuoteen 1963 asti (tittelinä kassanjohtaja). Pölläkän Osuuskassa muuttui v.1963 Kangasniemen Osuuskassan/pankin sivukonttoriksi (lakkauttamiseen asti v.1995).

Toimipisteenä oli vuodet 1934-74 Osuuskaupan Tahkomäen myymälä.
Väinö Tyrväisen jälkeen toimi 'konttorinhoitajana' vuodet 1964-1981 Vieno Laitinen. Toimipaikaksi tuli v.1974 Veikko Tyrväisen talo Tahkomäessä. Viimeisenä konttorinhoitajana toimipisteen sulkemiseen v.1995 asti toimi Riitta Pynnönen.


Toimi Seppäsen entinen kyläkauppa Kauppilassa - piirsi alkuvuodesta 1995 lukion kuvaamataidon projektityöhönsä Anu Liikanen: Seppäsen ruoka- ja sekatavarakauppa, toiminut 1946-1971, kauppias Toimi Seppänen, nykyinen (1995) omistaja: Juhani Tissari.

(Jouko Laitinen, sähköposti, 21.4.2013): Toimi Seppänen, jolla oli jo ennestään kauppa Kangasniemen ja Hankasalmen rajamailla (Pyyaho), ei perustanut toista kauppaa Kauppilaan vielä vuonna 1946, vaan kymmenisen vuotta myöhemmin 1950-luvun puolivälin jälkeen. Kauppa toimi aluksi Toukolan talon kamarissa ja sen hoitamisesta vastasi aluksi siihen aikaan talossa asunut Väisäsen pariskunta. Uusi kaupparakennus rakennettiin jonkin verran myöhemmin mainitun talon lähistölle toiselle puolelle Kauppilan maantietä. Kaupan hoitajana toimi Toimi Seppäsen vanhin tytär (jonkin aikaa myös nuorempi tytär).

Koittilan koulu:

C) Koittilan koulu kuvattuna v.1953 (Koittilan perinnekirja ~ 1987, kuva: Anneli Tyrväinen).

Koittilan koulu kuvattuna 1.11.2009 (S&J).

Kaarina Tanskanen, Koittilan perinnekirja, 1987: Koulu on rakennettu hirrestä. Myöhemmin se on vuorattu höylätyillä laudoilla. Kattona on peltikatto. Ensimmäiset rappuset vasemmalla veivät opettajan keittiöön. Samalla sivulla olevat seuraavat raput johtavat pieneen eteiseen, josta pääsee opettajan vierashuoneeseen ja oikealla olevaan alakoulun opettajan huoneeseen.
Varsinaisiin koulutiloihin mennään oikeassa siivessä olevista ovista. Ensimmäiseksi tullaan eteiseen, jossa vasemmalla seinustalla ovat vaatenaulakot ja oikealla seinustalla on juomavesivaraaja.
1940-luvun lopulla eteisestä oli lohkaistu nurkkaus koulun keittolaksi. Vasemmalla puolella oli kaksi ovea, jotka veivät yläluokkaan. Alakoulun luokkaan pääsi eteisestä oikeanpuoleisesta ovesta. Koulun pihan ja kentän erottivat suuret vaahterat ja niiden väliin istutetut syreenipensaat. Kenttä, jossa pelasimme neljäämaalia, pesäpalloa ja jalkapalloa oli tuolloin hyvin kivinen, mutta kivisyys ei pelaamista haitannut.

Edelleen Koittilan perinnekirjan (1987) mukaan Koittilan koulu (Taitoharju) sijaitsee 25 km kirkolta Hankasalmen suuntaan. Koulu rakennettiin vuonna 1903.
Anton B.Isotalo (myöh. Kaila) toimi koulun opettajana vuodesta 1905 aina eläkkeelle siirtymiseensä asti (1941). Hänen Amanda-puolisonsa toimi koululla myös opettajana (tyttöjen käsityöt) vuodet 1925-39. Anton Isotalo toimi vuodet 1914-24 Kauppilan Osuuskassan kirjanpitäjänä, jolloin kassan toimipaikkana oli myös Koittilan kansakoulu.

Vuodesta 1953 alkaen eläkkeelle siirtymiseen asti Koittilan koululla toimi opettajina pariskunta Elvi ja Olli J.Olkkonen.

Tämä Koittilan koulun oppilaskuva vuodelta 1932 on Koittilan perinnekirjasta. Opettaja Anton B.Isotalo näkyy oikealla kahden tytön välistä - vieressä Mandi-vaimo, jolla sylissään Kauko-poika. Kuvan vasemmassa reunassa on Lyyli Tyrväinen sylissään pikkupoika Hannu Isotalo. Isotalon lapsia löytyy eturivistä rinnakkain lisäksi kolme: Pertti (edessä keskellä tummissa vaatteissa) - ja hänestä oikealle Alli ja Vilma. Perinnekirjan mukaan Anton B.Isotalo (myöh. Kaila) kuoli v.1956 syntymäpitäjässään Laitilassa.
Kuvan omistajaksi merkitty Viljo Takkinen on vasemmanpuoleisin ylärivissä. Perinnekirjassa (s.143) ollaan pystytty kuvan oppilaat tunnistamaan neljää oppilasta lukuunottamatta.

Koittilan koulu kuvattuna 1.11.2009 (S&J).

Lisää kuvia Koittilan koulusta.

Muistelua Koittilan koulusta 1930-luvun lopulta (Viljo Häkkinen)

Kauppilan koulu


Tämä kuva ja (osin korjattu) teksti on Perinnealbumista: Kauppilan koulun opettajatar Hulda Pohjola ja hänen poikansa Pekka istuvat kissansa kanssa iltaa 1930-luvulla. Asuinhuone paljaine hirsiseinineen vaikuttaa karulta, eivätkä jonkinlaisesta varallisuudesta kertovat kynttelikkö ja öljyvärimaalaus oikein sopeudu ympäristöön.

(Jouko Laitinen, sähköposti 26.9.2008): Kauppilan koulu aloitti toimintansa vuonna 1923 vuokratiloissa, isoisäni Albin Laitisen rakennuttamassa hirsitalossa. Taloon asettuivat sodan jälkeen asumaan vanhempani ja siitä tuli sittemmin minunkin kotini. Vuonna 1937 koulu muutti Eelis Mannisen rakennuttamaan uuteen rakennukseen ja toimi näissä kunnalle vuokratuissa tiloissa vuoteen 1969, jolloin Kauppilan koulu lakkautettiin.
Yksiopettajaisen koulun koulun opettajana toimi vuodesta 1923 alkaen vuoteen 1948 saakka Hulda Pohjola. Ylläolevassa kuvassa on Hulda Pohjola. Opettajan poika Pekka Pohjola oli syntynyt vuonna 1919. Luutnantti Pekka Pohjola kaatui jatkosodassa heinäkuun lopulla 1944.

(Jouko Laitinen, sähköposti 5.9.2009): Kuvan Hulda Pohjolasta, hänen pojastaan ja heidän kissastaan mainitaan olevan 30-luvun lopulta. Käytettävissäni olleiden kahden muun Pekka Pohjolasta otetun kuvan perusteella luulen, että kuva on otettu 1940-luvun alussa, mahdollisesti välirauhan (1940-41) aikana. Hän näyttääkin kuvassa kasvonpiirteiltään hieman vanhemmalta kuin vuoden-39 ylioppilaskuvassa.
Pekka Pohjola (s.1919) pääsi Kangasniemen yhteiskoulun viidenneltä luokalta eli keskikoulusta vuonna 1936. Sen jälkeen hän kävi kolme vuotta lukiota Jyväskylän lyseossa, josta pääsi ylioppilaaksi vuonna 1939. Ko. tietojen lähteinä ovat minulla olleet Kangasniemen yhteiskoulun historiakirjan I osa ja kadettiupseereja koskeva matrikkeli.


Tuula Laitinen (=räätäli Albert Paappasen pojan, Arvo Paappasen tytär Kuopiosta) lähetti (27.12.2008) tämän Pekka Pohjolan ylioppilaskuvan.
(Tuula Laitinen, kirje 27.12.2008): Minulla oli myös tuosta kissasta aivan oma hieno kuvansa, mutta tässä jokin aika sitten hävitin sen, ikävä kyllä.


(Tuula Laitinen, sähköposti 31.5.2012): Nyt se kuva kuitenkin löytyi vaikka luulin hävittäneeni sen. Kuvan takana lukee minun lapsen käsialalla “äidin opettajan kissa”. Siellä myös lukee, että “Löpö – nimeltänsä Söpö". Tuo ei ole äitini käsialaa, eikä myöskään minun, en tiedä olisiko sen opettajan. Tai liekö niin, että Löpö nimeltänsä ja minä tai joku muu on lisännyt sanan Söpö?


Jouko Laitinen lähetti 28.9.2012 tämän valokuvan Kauppilan kansakoulun yläkoululaisista vuonna 1933 tai -34. Naisopettaja taustalla on Hulda Pohjola, mukana kuvassa myös käsityönopettaja Eelis Manninen. Huomatkaa äärivasemmalla seisovan tytön sylissä oleva kissa.

(Jouko Laitinen, sähköposti 28.9.2012): Koulu toimi kuvan ottamisen aikoihin isoisäni Albin Laitisen rakennuttamassa Kaukolan talossa, jonka vanhempani kunnostivat sodan jälkeen kodikseen. Kuvan (luultavasti opettajan) kissa ei ole varmaankaan sama kuin 6-7 vuotta myöhemmin otetuissa kuvissa sivulla oleva kissa. Koulukuvassa kissa on viime talvena 91-vuotiaana kuolleen tätini sylissä.

D) Jouko Laitinen lähetti 29.9.2012 isoisänsä Albin Laitisen polkupyörän ajoluvan vuodelta 1914. Kuvan takana olevassa luvassa oleva teksti: Tämän omistaja Albin Laitinen, Kangasniemen pitäjän Kauppilan kylästä saa luvan kulkea polkupyörällä kuluvan kesän ajalla. Kangasniemi, syysk. 12. p 1914 - Herman Mustonen, v.t. nimismies.

(Jouko Laitinen, sähköposti 29.9.2012): Kangasniemen vt. nimismies on vuonna 1914 myöntänyt isoisälleni Albin Laitiselle "luvan kulkea polkupyörällä kuluvan kesän ajalla". Erikoista on, että lupa kesäksi on myönnetty syyskuun 12. päivänä. Järkevä selitys voisi olla, että maailmansodan puhjettua loppukesällä 1914 nimismiehet ovat saaneet määräyksen lupamenettelystä polkupyörien ja niiden haltijoiden rekisteröimiseksi. Tietääkseni ensimmäisen maailmansodan ajoilta on vastaavia lupia säilynyt muuallakin Suomessa. Lisäksi kaupunkien ja kauppaloiden järjestyssäännöissä oli 1800-luvun lopulta lähtien määräyksiä polkupyörien rekisteröimisestä. Joissakin kaupungeissa rekisteröintivelvollisuudesta luovuttiin vasta 1930-luvulla.


Jouko Laitinen lähetti (30.9.2012) isoisänsä Albin Laitisen kuvan armeijavuosilta 1895-98.

(Jouko Laitinen, sähköposti 30.9.2012): Lähetän valokuvan vuodelta 1898 kolmivuotisen asevelvollisuuden Suomen Rakuunarykmentissä Lappeenrannassa vuosina 1895-98 suorittaneesta Jefreitteri Albin Laitisesta. Vuoden 1878 asevelvollisuuslain mukaan sotaväkeen joutuvat valittiin kutsunnoissa arvalla palvelukseen kelpaaviksi katsotuista. Pienen arpanumeron saaneet joutuivat kolme tai vähintään kaksi vuotta kestäneeseen asepalvelukseen. Suuremman numeron saaneet määrättiin koulutettavaksi reserviläisiksi ja heille opetettiin sotilastaitoja kolmena kesänä yhteensä 90 päivän ajan. Isoisäni Albin sai pienen arpanumeron (4). Jefreitteri oli tietääkseni suunnilleen korpraalia vastaava sotilasarvo. Albinin sotaväkiaikaan Lappeenrannan punatiiliset kasarmirakennukset olivat aivan uusia. Itse tutustuin niihin perusteellisemmin hieman yli 70 vuotta myöhemmin. Ohessa myös kopio Albinin saamasta rakuunarykmentin päästötodistuksesta.

(Suomisanakirja, 2012): Jefreitteri on sotilasarvo, joka on ollut Suomessa käytössä ns. vanhassa väessä sekä itsenäistyneen Suomen valkoisessa armeijassa. Jefreitterin arvo oli käytössä myös Kuninkaallisessa Preussin Jääkäripataljoona 27:ssä (JP27) palvelleilla suomalaisilla.
Jefreitterin rinnalla on käytetty myös termiä korpraali. Jefreitteri saattoi toimia ryhmänjohtajana. JP 27:ssä jefreitteri saattoi toimia esimiehenä nk. korpraalikunnalle.
Suomen sisällissodassa jääkärijefreitterit saivat sotilasarvoonsa nähden huomattavan vaativia koulutus- ja esikuntatehtäviä. Esimerkiksi käynee Karl Dahlman, joka toimi sisällissodan aikana komppanianpäällikkönä.
Termi jefreitteri tulee saksan kielen sanasta Gefreiter, joka alun perin tarkoitti miehistön keskuudesta ylennettyä henkilöä, joka oli vapautettu tupapalveluksesta, toisin sanoen käytännössä sotilastuvan siivouspalveluksesta.

E) Koittilan rakennuksia:

Koittilan koulun piharakennuksen kulmalta kylätie jatkuu länteen ~ kuvattu 1.11.2009 (S&J).

(Viljo Häkkinen, sähköposti 21.12.2009): Tämä koulun ulkorakennuksen kulmalta otettu kuva osoittaa suoraan Anton B. Isotalon entiseen taloon. En tiedä kuka taloa nykyisin isännöi. Minun kouluaikanani tämän talon ja koulun välillä oli opettaja Isotalon kettutarha ja sen läheisyyteen ei saanut koululapset mennä. Lisäksi siinä oikella näkyy mökin kulmaa. Sitä isännöi silloin Väinö Hokkanen. Oli armoitettu hevosmies niin metsätöissä kuin kylän kilpa-ajoissakin. Silloin oli isännän kunnia hyvä hevonen. Koulun vierellä olevan Varpasen lammin jäällä oli joskus kilpa-ajorata, jossa isännät kilpailivat hevosillaan. Väinö oli talvisin ns. rahtiajossa hevosineen tuttua tutumpi näky. En tiedä kuka mökin omistaja on nykyään.

Koittilan koululle johtavan tien ja Hankasalmen maantien risteyksessä sijaitsee tämä rakennusryhmä - kuvattu 1.11.2009 (S&J).

(Viljo Häkkinen, sähköposti 21.12.2009): Koittilan koululle mentäessä ensimmäinen talo vasemmalla oli Onni Takkisen talo. En tiedä, onko se perintötila ja koska se tullut suvun hallintaan. Oli kuitenkin tämän kyläryhmän ehkä vaurain talo. Oli eräänlainen kyläkeskus, jossa järjestettiin monenlaisia tapahtumia. Jo maamme sisällissodan 1918 ajoista alkaen talon isäntä Onni Takkinen oli aktiivinen suojeluskuntalainen ja talossa oli silloin eräänlainen toimintakeskus näissäkin merkeissä. Kerrottiin talon Pölläkänmäen puoleisen pellon rinteessä mm. olleen kivääriradan ampumataulut. Onni oli kuitenkin sotilas arvoltaan vain sotamies suojeluskunnassa erään kirjoituksen mukaan. Ainakin sotien jälkeen talon tiloissa oli urheiluseura Koittilan Kunnon toimntaan liittyviä tapahtumia, kuten niin kesä- kuin talvikilpailuja ja mm. kesäjuhlia talon tilavassa puimaladossa.

Nämä tienvierirakennukset ovat Hankasalmen tien varrelta - pohjoisesta etelään kuvaussuuntana. Kuvattu 1.11.2009 (S&J).
Jarno Laitisen mukaan (huhtikuu 2010) kyseessä on Parolan tilan riihi (lähempänä tietä). Tilalla ei ole asutusta nykyään. Omistajat ovat pitäneet kesäpaikkana ja ovat harvoin käyneet nykyisin. Parolan päärakennuksessa on ollut aikoinaan kauppa (vrt. tämän sivun kuvaruutu A).

F) Vanhaa rakennusperinnettä ~ Pyyvi, Koittila:

Antero Manninen, Kangasniemen historia, osa 1 (1953) ~ Kangasniemen kylien vaiheita:
"Alkuperäisen Koittilan (so. nykyisten numeroiden 1 ja 2) maat olivat 1600-luvun jälkipuoliskolle saakka Vuolingon neljänneskunnan samannimisen anekin 331 takamaina. Maantarkastuskirjassakin silloinen haltija Olli Koitti mainitaan Vuolingon kohdalla. Hän oli juuri samana vuonna ottanut viljelläkseen Eerikki Niroisen aution kruununtilan, ja kylä on ilmeisesti saanut juuri hänestä nimensä. Koitti asui Kuijärven (Kivijärven?) maalla, ja hänelle kuului sitä paitsi Kaiturintaival, Lemmintaival ja Emäpohjan maa. V. 1668 Koittila mainitaan Kangasniemen kylien joukossa. 1800-luvulla kylään siirrettiin Synsiön kylästä Kokko ja Huiskola, mutta osa alkuperäisestä Koittilasta taas liitettiin Oralaan." (Antero Manninen, 1953).


Kuvassa on Myllysaunan poikkileikkaus, Pyyvi, Koittila.(kuvateksti: Toini-Inkeri Kaukonen/Niemimaa - kesät 1937-38, arkkitehtiylioppilas Jouko Kankkusen tekemä piirros).

Tämä piirroskuva on Toini-Inkeri Kaukosen (Niemimaa) kesien 1937-38 aikana valmistamasta tutkimuksesta Kangasniemen pitäjästä ja sen kansanomaisista rakennuksista ('Savotar IV' ~ 1949, Savolaisen osakunnan kotiseutujulkaisuja).

Kaukonen kirjoittaa: 'Myllysauna tehtiin vesimyllyn vierelle myllärin lämmittelyä ja yöpymistä varten, Koittilassa on Pyyvin talon sydänmaalla olevan vesimyllyn vierellä myllysauna, pieni maalattiainen lauteeton sisäänlämpiävä sauna. Sen oli aikoinaan nykyisen isännän isoisä rakentanut saadakseen paistaa perunoita ja lämmitellä jauhamisen välillä. Hän oli joskus kiireisinä jauhatusaikoina, jolloin pelättiin veden loppuvan, ollut öitäkin myllysaunassa, jonka perällä oli siihen aikaan ollut lava'. (Toini-Inkeri Kaukonen/Niemimaa, 1937-38)


Kuvassa on sydänmaalla sijaitseva jalkamylly myllysaunoineen, Pyyvi, Koittila (poikkileikkaukset piirroksissa).(kuva ja kuvateksti: Toini-Inkeri Kaukonen/Niemimaa - kesät 1937-38).

Kaukonen kirjoittaa: Viljan jauhannassa on Kangasniemellä säilynyt ikäänkuin eri ikäkerrostumia kuvaavia myllytyyppejä. Vielä muutama vuosikymmen sitten suoritettiin yleensä kaikki viljan jauhatus omin avuin tai kylän myllyssä. Näihin aikoihin asti on joitakin vesi- ja tuulimyllyjä säilynyt käytännössä etenkin sellaisilla paikoilla, joista on pitkä matka tai muuten hankala matka höyry- ja sähkömyllyihin. Viimemainittuja on kirkonkylässä ja pitäjälläkin.
Yksinkertaisimmat jauhatuslaitteet, 'käsinkivet', eivät ole vielä kokonaan hävinneet käytännöstä, vaan siellä täällä niitä vielä näkee talojen kodassa tai saunan tai tuvan porstuassa. Käsinkiviä käytetään syksyisin uutispuuroksien jauhamiseen ja satunnaisesti muutenkin.
Jalkamyllyksi nimitetyt vesimyllyt olivat ennen yleisiä ja ne ovat ilmeisesti vanhempia kuin tuulimyllyt. Niitä on ollut pikkujokien putouksissa, pienempiä yhden tai kahden talon tarvetta varten, isompia kyläkunnan yhteisinä myllyinä. Y.Valjakan pitäjänkertomuksessa vuodelta 1835 mainitaan Kangasniemellä olleen 20 tuulimyllyä pienempää myllyä. Monia jalkamyllyjä on jo purettu ja toisien myllyaitta on jäänyt rappeutumaan paikalleen.
(Toini-Inkeri Kaukonen/Niemimaa, 1937-38).


Kuvassa on edellisen kuvan esittämän vesimyllyn poikkileikkaus, Pyyvi, Koittila.(kuvateksti: Toini-Inkeri Kaukonen/Niemimaa - kesät 1937-38, arkkitehtiylioppilas Jouko Kankkusen tekemä piirros).

Kaukonen kirjoittaa: Vesimyllyssä putkiränni vie vettä myllyaitan, laipiottoman hirsihuoneen, alla oleviin honkaisiin siipiin. Siivet on upotettu vaakasuoraan asentoon myllyn käyttörattaaseen, pystysuorassa olevaan tammeen eli napapuuhun. Myllyn alla on vedessä pitkällään suksipuu (=sammakkopenkki), jonka päässä pyörii toisesta päästään tammen alapäähän kiinnitetty rautainen napa.
Myllyn sisällä ovat kivet 3-4 hirsikerran korkuisen päätyseinästä toiseen ulottuvan korokkeen päällä, kuten oheisista kuvista näkyy. Tammen yläpäästä johtaa alakiven reiän läpi toinen naparauta, joka yhtyy yläkiven silmässä olevaan poikkirautaan, siiliin.
Kun vesi puskee siipiin, lähtee tammi ja samalla siiliin yhtyvä naparauta pyörimään. Suksipuuta voidaan kohottaa nostopölkyn avulla ja siten kivien väliä muuttaen säätää jauhojen hienous. Kivien yläpuolella on tuutinkannattimien varassa tuutti, joka tavallisesti on ollut kahden vanhan tynnörin vetoinen. Tuuttiin on kiinnitetty karistin, jonka nenä tuutin ollessa alhaalla nujuuttaa niin, että jyvät juoksevat tuutin kaukalon kautta kiven silmään. Kivien yhtymäkohdan ympärillä oleva kehysvanne, kahna, estää jauhoja valumasta kiven alustalaudoille eli kivenlauteille.
Jauhot juoksevat kivenlauteiden alitse jauhotorven kautta säkkiin. Kaikissa jalkamyllyissä ei ole ollut kahnaa kivien ympärillä, vaan jauhot tippuvat kivenlauteille, josta ne vedellään koukulla kuten käsinkivien lauteiltakin.
(Toini-Inkeri Kaukonen/Niemimaa, 1937-38)

G) Kolme kaverusta Koittilan kesäjuhlilla 1946:

Ruokomäen Viljo Häkkinen lähetti (19.10.2008) tämän kuvan:
(Viljo Häkkinen, sähköposti 19.10.2008): Kolme kovaa kaverusta Koittilan kesäjuhlilla 1946. Vasemmalta Viljo Häkkinen, Kalevi Hartonen ja Martti Kaijalainen.
Mitä meistä tuli sitten 'isona'? Minä - Viljo - sotaväestä päästyäni keväällä 1950 lähdin Tampereelle työnhakuun ja jäin sille tielleni. Olen jo ollut eläkkeellä monen monta vuotta. Kaksikymmentä viimeisintä työvuottani toimin työturvallisuusalalla työläistarkastajan vakanssilla.
Kalevi oli maanviljelijän poika, mutta kauppias hänestä kuitenkin tuli synnyinpitäjänsä Läsäkoskelle kaupanhoitajaksi. Oli armoitettu urheilunharrastaja ja kirjoitti mm. historiikin urheiluseura Ruokomäen Jänteestä. On jo myös ollut kauan eläkkeellä. Harrasteena viljelyspalstalla myrääminen Seppälän kylällä aina viimevuosiin asti. On jo tainnut askel lyhentyä, niin kuin meiltä itsekultakin.
Martti oli Karjalan poikii eli ns. evakkoja. Näin hänet viimeksi keväällä 1950 Lappeenrannassa, jossa hän oli erään urheiluliikkeen myyjänä. Sain myös tietää, että jo nyt edesmennyt Martti suuntautui kohta tapaamisemme jälkeen ammatillisesti uusille urille ja myös maamme rajojen ulkopuolelle palvellen asiakkaita mm. hovimestarin ominaisuudessa.

H) Koittilan saha :

(Viljo Häkkinen, sähköposti 10.3.2009):
Koittilassa oli Toivakan kauppa sekä mylly ja raamisaha. Olisikohan se ollut kevättalvi 1945 tai 46, kun sahalla oli suuret sahaukset. Taisi olla Askon huonekalutehdas Lahdesta, joka oli ostanut pääasiassa koivutukkeja ja taisi siinä olla havutukkejakin mukana.
Tukit tuotiin sahaukseen tarpeen mukaan kuorma-autolla paikalle. En muista autoilijaa, mutta auton muistan. Se oli väriltään tumma ja englantilainen Austin. Erityisesti jäi mieleeni se, kun autossa oli oma kompressori, jolla sai tarvittaessa ilmaa auton renkaisiin. En ollut ennen sellaista ylellisyyttä nähnyt.
Pääpäsmärinä sahauksessa oli maantien toisella puolella mökissään asuva Aaro Laitinen apunaan riittävä määrä miehiä. Olisikohan saha ja kauppa jo tällöin ollut Vornasen omistuksessa?
Koivu on hyvin painavaa puuta ja mm. kahden tuuman lankku, jota nyt sahattiin, ei ollut mitään kevyttä käsiteltävää.
Meitä oli kaksi pojan kloppia - Laitisen Veikko joka paremmin 'Aatin poikana' tunnettiin ja minä - taaplaamassa näitä lankkuja kuvan näköisiin tapuleihin.
Alku meni meiltä hyvin kun tapuli oli matalampi, mutta kun tuntiin korkeammalle, niin voimat alkoivat pojilta ehtyä. Tuntipalkalla töitä tehtiin. Puhimme Aarolle, että ei näillä palkoilla jaksa hikoilla. Kun yhtiön työnjohtaja tuli paikalle, niin ilmoitimme, että me lopetamme tämän järjettömän homman näillä palkoilla.
Olimme sahan pannuhuoneessa keskustelemassa asiasta. Palkan korotusta en tarkkaan muista. Sitä ei tainnut tulla, mutta saimme kuitenkin lisäapua lankkujen taaplaamiseen ja siihen me juuri rippikoulun käyneet koltiaiset tyydyimme ja työt jatkui.
Se oli ennen sotia, kun tällä sahalla syttyi tulipalo. Kevättalvea se oli silloinkin. Haukiselän Oraseen kuului hyvin ns. onkapillin huuto. Jokin kekäle oli kai pudonnut pillin laukaisuvivun päälle ja se aiheutti jatkuvan ulinan. Kukaan ei uskaltanut mennä räjähdysvaaran vuoksi pilliä sulkemaan.
Kyllä Orasen Valtterikin lähti hevosellaan ajamaan palopaikalle, niin kuin varmaan moni muukin.

I) Koittilantien näkymiä (tie Kutemajärveltä Kutkylän kautta Koittilaan)

1.

Kutemajärven kylätaajamasta pohjoiseen Pieksämäkeä kohti koilliseen 2-3 kilometriä ja vasemmalle luoteeseen erkanee noin 6-7 kilometriä pitkä tieosuus Koittilaan (Koittilantie). En tiedä, missä kohtaa Kutemajärvi muuttuu Koittilaksi, mutta kartoissa mainittuun kulkusuuntaan näkyy nimiä kuten Tenkkelintie, Kutkylä, Muoskari, Ollinaho, Valkeaselkä ja Pilkkakangas.
Tien pohjoispuolella sijaitsee kaksi järveä - ensin Kutemajärvi ja Koittilan liepeillä Ylemmäinen. Tämän kuvaruudun kuvat ovat tuon tien varrelta - kaikki kuvattu loppiaisena 6.1.2010 (S&J).

2.

3. 4.

5. 6.

7. 8.

9. 10.

11. 12.

13. 14.

15. 16.

17.

Alimmaisessa kuvassa Koittilantie idästä kohtaa Kangasniemi-Hankasalmi-maantien.

J) Kangasniemi-Hankasalmentien näkymiä Koittilan kohdilla:

1.

2. 3.

Tämän kuvaruudun osuus Kangasniemi-Hankasalmi-maantiestä on edellisen kuvaruudun päättäneestä risteyksestä noin runsas kolme kilometriä pohjoiseen Ruokomäentien risteykseen asti. Tämän kuvaruudun näkymät ovat kaikki tuon tieosuuden varrelta - kuvattu loppiaisena 6.1.2010 (S&J).

Koittilan vanha puhelinkeskuksen talo ~ Helka Häkkisen (os Laitinen) kotitalo:

(Jari Häkkinen, sähköposti 1.4.2015): Tämä rakennus sijaitsee Kangasniemi - Hankasalmi tien varrella Koittilan kylässä. Talo on hirsirakenteinen ja se on valmistunut 1929. Sen ovat rakentaneet Aaro ja Hilda Laitinen.

4.

Kangasniemi-Hankasalmi-maantien varrelta - Koittilantien ja Ruokomäentien risteysten väliltä: vanha puhelinkeskuksen talo. Kuvattu 6.1.2010 (S&J).

(Jari Häkkinen, sähköposti 1.4.2015): Ohessa tietoja Koittilan kylän vanhasta puhelinkeskuksesta, joka on äitini Helka Häkkisen (os Laitinen) kotitalo. Talo on tien toisella puolella vastapäätä Vornasen kyläkauppaa, josta on kerrottu toisaalla samaisella Koittilan sivulla.

Jari Häkkisen 1.4.2015 lähettämät kuvat: Tältä samainen rakennus näytti maaliskuussa 2015.


Jari Häkkisen 1.4.2015 lähettämä kuva: Tältä talo näytti alkuperäisessä asussaan.

Jari Häkkisen 1.4.2015 lähettämä kuva: Hirsi on saanut suojakseen vuorilaudoituksen.


Jari Häkkisen 1.4.2015 lähettämä kuva: Hilda Laitinen oli maatalon emäntä ja toimi myös puhelinkeskuksen hoitajana. Taloon oli laitettu kylän puhelinkeskus, jota Hilda hoiteli vielä pitkälle 1970- luvulle saakka. Hilda työn touhussa yllä olevassa kuvassa.


Jari Häkkisen 1.4.2015 lähettämä kuva: Navettarakennus valmistumassa.


Jari Häkkisen 1.4.2015 lähettämä kuva: Talon rakentajat Aaro ja Hilda Laitinen.

Jari Häkkisen 1.4.2015 lähettämä kuva: Talon asukkaat kuvassa vasemmalta alkaen: Aaro ja Hilda Laitinen, lapset Hannu, Helvi, Helka sekä Heimo. Valokuva on otettu tytär Helka Laitisen ja Matti Häkkisen (Kutemajärveltä) häistä.

Jari Häkkisen 1.4.2015 lähettämä kuva talon kuvausajan asukkaista.

Jari Häkkisen 1.4.2015 lähettämä kuva talon silloisista arkiaskareista: Minä astuin mukaan kuvioihin vuonna 1961. Kuvassa olen kylvyssä Koittilassa kummitätini (äitini sisko) Helvin kanssa.

Jari Häkkisen 1.4.2015 lähettämä kuva talon pihaan pysäköidyistä kuvausajan automalleista.

K) Kauppilan (Pölläkän) kylän Hällinmäen talo ~ Taavi Pylväsen isännöimä aikanaan.


Taavi Pylvänen ~ Kauppilan (Pölläkän) kylän Hällinmäen talon isäntänä.

(Lähde: Kangasniemen historia 3, Erkki Laitinen * 2015): Maatalouden murros näkyi maassamme 1900-luvun alkuvuosikymmenillä kaikkein selvimmin karjanruokinnassa. Vielä vuonna 1910 suurin osa sisäruokintakaudeksi tarvitusta heinästä koottiin Kangasniemellä luonnonniityiltä. Pellolla kasvatettu heinä syrjäytti kuitenkin muutamassa vuosikymmenessä niittyheinän. Heinän peltoviljely pääsi Kangasniemellä valtakunnallisesti katsoen myöhään alkuun ja oli vielä vuonna 1941 selvästi vähäisempää kuin muualla Suomessa. Niittyalan romahdus oli kuitenkin Kangasniemellä yllättävän jyrkkä: vuonna 1910 luonnonniittyjä oli Kangasniemellä käytettävissä 3986 hentaaria, vuonna 1941 enää 287 hehtaaria. Vastaavasti peltoheinän kohdalla kehitys oli päinvastainen: 1910 - 480 ha ja 1941 - 2826 ha.
Luonnonniityille löytyi 1940-luvun alun tienoilla järkevämpää käyttöä Kangasniemellä kuin niiden heinästäminen: osa raivattiin pelloksi ja suurinta osaa käytettiin karjan kesälaitumina.
Vuoden 1929 tilaston mukaan Kangasniemen pellot tuottivat noin 2900 kilon heinäsadon hehtaarilta, mutta niityt vastaavasti vain 700 kilon heinäsadon hentaarilta. Pelloilta saatiin siis nelinkertainen heinäsato hehtaarilta niittyihin verrattuna.
Maatalouden uutuudet levisivät Suomessa yleensä ensin rintakyliin ja sitten sivukyliin. Kangasniemellä kehitys eteni toisin. Heinää viljeltiin (1929) maatalouslaskennan tilakohtaisten tietojen mukaan eniten pitäjän laitaosissa.
Heinää viljeltiin Kangasniemellä (1929) eniten pitäjän pohjoisosissa Oralassa, Kauppilassa ja Pölläkällä. Laskelmaan on otettu mukaan vain ne kylät, joissa oli vähintäin kolme 10-25-hehtaarista tilaa. Oralassa oli laskennan puitteissa viisi tilaa (40,3% pelloista heinällä), Kauppila oli toisena (kolme tilaa * 38,7 ha) ja Pölläkkä kolmantena (neljä tilaa * 37,1 ha).
Selitys löytynee maatalousneuvonnasta, Kangasniemen pohjoinen maamiesseura oli 1910- ja 1920-luvulla pitäjän ylivoiamisesti aktiivisin maamiesseura. Se toimi vireimmin juuri Oralan, Kauppilan ja Pölläkän seudulla.

Heinä ei kasvanut pelloilla ja niityillä itsestään. Hyvä heinäsato edellytti väkilannoitusta. Sen käytöstä riippuen heinäsadot vaihtelivat tilojen välillä valtavasti. Vuoden 1929 maatalouslaskennan mukaan niityt tuottivat pienimmillään vain noin 200 kiloa heinää hehtaarilta. Kauppilan (Pölläkän) kylän Hällinmäen talon niittyheinäsadoksi ilmoitettiin peräti 2000 kiloa hehtaarilta. Tämä Taavi Pylväsen isännöimä tila oli Kangasniemen maatalouden mallitiloja ja tuottoisimpia karjatiloja.
Hällinmäen 15 peltohehtaarista heinällä oli vain 3,5 hehtaaria eli vajaa neljäsosa, mutta sen korvasi suuri sato: 6000 kiloa peltoheinää hehtaarilta. Pienimmillään peltoheinäsadot jäivät Kangasniemellä 1000 kiloon hehtaarilta ja jopa sen allekin. Heinäsadon onnistuminen riippui väkilannoituksen määrästä, maan käsittelystä ja siitä, ettei samaa peltolohkoa pidetty liian kauan heinällä.

Kangasniemen Osuuspankki 1908-2008-kirjassa Ahti Kovanen kirjoittaa edellämainitusta Taavi (Taavetti) Pylväsestä (s. Kauppilan kylän Hällinmäessä 5.4.1871 - k. 24.2.1941. Sukunimi oli alunperin Pylvänäinen) seuraavasti:
"Hällinmäki oli vauras tila, mutta hankalien kulkuyhteyksien takana. Hällinmäen isäntä täristeli hevoskyydillä tätä kärrytietä Tahkomäelle, josta kirkolle johtava tiekään ei ollut kehuttava. Taavetti näki tarpeelliseksi kokea nämä matkavaivat yhteisten asioiden niin vaatiessa.
Karjan metsälaidunnuksen vuoksi pystytettiin teitä katkovia aitoja portteineen, joiden vuoksi mm. Hällinmäen naapuritalosta Joukaisesta lähtien oli Tahkomäelle mennessä temppuiltava kuuden portin kanssa. Pylvänen kyllästyi tähän kyläkunnan tiekurjuuteen ja käynnisti tien rakentamisen Joukaisesta Kauppilaan, josta tietä jatkettiin myöhemmin Hankasalmen asemalle asti. Kulkuyhteydet synnyttivät idean 'Kutemajärven kunnan' perustamisesta Kangasniemen pohjoisosista ja naapuripitäjien laidoista.
Kirkon paikaksi kaavailtiin ns. Huilankangasta (=huilauspaikka kirkolle mentäessä), jossa Taavetilla oli sopiva maa-alue tonttia varten. Paikka sijaitsee lähellä nykyisen Ruokomäen tien risteystä. Pylvänen toimi hankkeen puuhamiehenä, mutta leikillisesti sanottuna juttu imeltyi."

seuraavalle sivulle #102

Sivuluettelo 1-107

etusivulle