KEMPELE:
(Svala & Joutsi * viimeisimmät lisäykset: 27.11.2017)

(Wikipedia, 2012): Kempele on Suomen kunta, joka sijaitsee Pohjois-Pohjanmaan maakunnassa. Kunta kuuluu Oulun seutukuntaan. Kempeleessä asuu 16 343 henkilöä. Kunnan pinta-ala on 110,35 km². Kempeleen naapurikunnat ovat Liminka, Oulu, Oulunsalo ja Tyrnävä. Vaikka Kempele on pääosin sisämaassa, kuntaan kuuluu kapea kieleke merenrantaa Vihiluodon kylässä, jossa on venesatama.
Kempele-sanan yhteydessä käytettävät sijamuodot ovat paikkakunnalla vakiintuneen tavan mukaisesti inessiivi (Kempeleessä), elatiivi (Kempeleestä) ja illatiivi (Kempeleeseen).[12] Tosin ulkopaikkakuntalaiset käyttävät kunnasta varsin usein myös virheellisiä adessiivi- (Kempeleellä), ablatiivi- (Kempeleeltä) ja allatiivi-muotoja (Kempeleelle).

Kempeleen kunta on perustettu vuonna 1867, jolloin kappeliseurakunta siirtyi kunnallishallintoon. Varhaisimmat kirjalliset maininnat Kempeleen asutuksesta ovat 1500-luvulta, jolloin Kempele kuului suur-Liminkaan. Itsenäinen kappeliseurakunta Kempeleestä muodostettiin vuonna 1774.
Yksi Kempeleen ominaisuuksista on kahtia jakaantunut keskusta. Vanhassa keskustassa sijaitsevat muun muassa vanha ja uusi kirkko sekä koulukeskus. Valtatie 4:n itäpuolella sijaitsee Ylikylän suuralue, jossa sijaitsee muun muassa Pohjois-Suomen suurimpiin kauppakeskuksiin kuuluva Zeppelin.
Kempeleen suurimmat asutusalueet ovat kahden keskuksen lisäksi Sarkkiranta, Santamäki, Honkanen, Linnakangas ja Kokkokangas.

Kempele valittiin Suomen luovimmaksi kunnaksi vuonna 2006 ja vuonna 2008 koko Suomen kattavassa kaupunkien ja kuntien asukastyytyväisyys tutkimuksessa Kempele valittiin Suomen parhaaksi.
Nimi Kempele on Suomessa ainutlaatuinen, eikä samanlaista nimeä löydy muualta. Ennen vakiintumistaan nykyiseen kirjoitusasuun paikan nimi on esiintynyt eri variaatioina kartoissa ja muissa asiakirjoissa: Kembele, Kembelä, Kämbele, Kämbelä, Kiembele sekä Kiemböle. Sanan alkuperä on ilmeisesti saamen kielen sanassa gaeppel, joka tarkoittaa hylkeen etujalkaa. Kempe voi myös viitata skandinaaviseen tai alasaksilaiseen vaikutukseen.

Kempeleen alue on varsin myöhään noussut merestä, joten siellä ei ole ollut asutusta kivikaudella. Kempeleen, Kuuselan tilalla on tehty rautakautinen löytö, joka sisältämä esineistö osoittaa karjalaisten erämiesten liikkuneen alueella.
Kempele asutettiin todennäköisesti 1500-luvun puolivälissä. Kirjallisissa lähteissä Kempele mainitaan ensimmäisen kerran 1568, jolloin alueella oli kolme taloa. Asutus vakiintui vuosisadan loppupuolella. Kempeleen ensimmäiset asukkaat olivat todennäköisesti kotoisin Oulunsalosta ja pääasiassa uudisasukkaat tulivatkin naapuripitäjistä. Eräelinkeinoilla ei Kempeleen historiassa ole koskaan ollut kovin suurta merkitystä, koska Kempeleen asutus syntyi ja vahvisti 1500-luvulta lähtien maanviljelyn ja karjanhoidon varassa.
Alkuaikoina myös kalastus oli tärkeä elinkeino, mutta sen merkitys väheni maanviljelyn ja karjatalouden voimaperäistyessä. Laajat luonnonniityt ovat soveltuneet eriomaisen hyvin rehuviljelyn kasvattamiseen ja myös kivettömien entisten merenpohjamaiden muokkaus on ollut suhteellisen helppoa. Voi ja juusto olivat pitkään viljan ohella Kempeleen tärkeimmät myyntituotteet. Pääosa tuotannosta myytiin Ouluun.
Kempeleen vanha puukirkko rakennettiin 1688–1691. Sen rakentaminen aloitettiin jo ennen kruunulta pyydetyn luvan saamista.Kempele kuului aluksi seurakunnallisesti Liminkaan. Oulu ja Oulunsalo erosivat Limingasta 1610, jolloin Kempele jäi edelleen emäseurakunnan yhteyteen. Kun Oulunsaloon rakennettiin kappelikirkko 1665, alkoivat kempeleläiset puuhata liittymistä Oulunsaloon. Tilanne jatkui epäselvänä, kunnes muodostettiin Limingan alainen Kempeleen kappeli 1688.
Oma kirkko Kempeleeseen valmistui 1691, mutta oma pappi saatiin vasta 1740. Vuonna 1735 Kempeleessä oli 444 asukasta. Asukasluku kasvoi tasaisesti, sillä vuonna 1800 asukkaita oli 608, 1850 921 ja 1900 jo 1 237.

Kempeleen ja Oulunsalon yhdistämishankkeet tulivat uudestaan esille 1800-luvulla, jolloin yhdistämistä suunniteltiin kolme kertaa. Kuitenkin aina joko kempeleläiset tai oulunsalolaiset vastustivat hanketta. Vuonna 1899 Kempele määrättiin itsenäiseksi seurakunnaksi, mutta ero Limingasta toteutui vasta 1918. Tiilien valmistuksella on Kempeleessä vanhat perinteet, jotka ulottuvat aina 1600-luvulle saakka. Oulun kaupungin nopea teollistuminen 1800-luvun jälkipuoliskolla johti voimakkaaseen rakennustoimintaan. Tällöin ryhdyttiin polttamaan tiiliä kaupungin tarpeisiin ympäröivällä maaseudulla.
Teolliseksi tiilien tuotanto muuttui Kempeleessä 1898, kun Kempeleen tiilitehdas perustettiin. Tehtaan toiminta keskittyi kesäkausiin. Keskimäärin tehdas työllisti 20 henkeä, mutta parhaimpina aikoina saattoi tiilien valmistuksessa työskennellä 60 henkeä. Tiilitehdas lopetti tuotantonsa vuonna 1952.

1930-luvulla ehdotettiin jälleen kahden pienen seurakunnan, Kempeleen ja Oulunsalon yhdistämistä, mutta kempeleläiset vastustivat ja asia raukesi. Kun Oulujoen kunta lakkautettiin vuoden 1965 alussa, siitä liitettiin Kempeleeseen noin 6 km²:n alue ja sen mukana 64 henkeä. Vuonna 1970 Kempeleeseen kuulunut Tupoksen alue liitettiin Valtioneuvoston päätöksellä Liminkaan.
Kempeleen väestö kasvoi 1900-luvun alusta 1960-luvulle 1 230:stä 2 700:aan. Sen jälkeen väestönkehitys kääntyi voimakkaaseen kasvuun, joka alkoi taittua vasta 1980-luvun alussa. Vuonna 1985 asukkaita oli 8 604. Väkiluvun kasvu on johtunut Oulun läheisyydestä, sillä sinne on matkaa keskustaajamasta noin 10 kilometriä. Kempeleen teollisuus oli pitkälle 1900-lukua vähäistä.
Kempeleen tiilitehtaan toiminnan loppumisen jälkeen 1952 ei kunnassa juuri ollut teollisia työpaikkoja, ellei mukaan lasketa vähäistä pienteollisuutta. Uutta teollisuutta syntyi vasta 1960-luvulla. Kunnan huomattavin teollisuusyritys oli toimintansa vuonna 1969 aloittanut Oy Nokia Ab Pohjolan Kaapeli, joka toimii nykyään PKC Group nimellä. Muita huomattavia yrityksiä olivat muun muassa Lauri Kuokkanen Oy, Ouman Oy, Oulun puukaluste Oy, Kempeleen Elektrometalli, Polar Electro Ky, Rakennuslaite Ky ja OU-SE Oy.

Kempele on muun Pohjanmaan tavoin tasaista lakeutta. Kunta on entistä merenpohjaa, jota luonnehtivat alavat ja laakeat niitty- ja peltomaisemat, sekä harvaa metsää kasvavat kankaat ja suot. Erityisesti kunnan itäosassa on laajoja suoalueita. Kempele kuuluu laajaan sedimenttikivialueeseen, niin sanottuun Muhoksen muodostumaan, joka Satakunnan hiekkakivien tavoin on säilynyt kulutukselta peruskallion vajoamassa. Muhoksen muodostuma ulottuu merelle päin leveänä vyönä Muhoksen, Tyrnävän, Limingan ja Kempeleen sekä Oulunsalon alueiden kautta aina Hailuotoon saakka. Sitä ympäröi lähes homogeeninen granaattivyö. Kalliopaljastumia alueella on vähän.
Kallioperää peittävät irtaimet maalajit paksuna kerroksena. Yleisimmät maalajit ovat savi, hiekka, turve ja moreeni, joka muodostaa kunnan itäosassa 5-10 metriä ympäristöstään kohoavia kumpareita. Korkeusvaihtelut ovat kunnan alueella vähäiset, Maasto on alavaa ja kohoaa loivasti Perämerestä pistävien Liminganlahden ja Kempeleenlahden tulvaniityiltä sisämaata kohti.
Kirkonkylän seudulla maisemaan tuo vaihtelua vähäinen harjumuodostuma. Vaihtelevinta maasto on itäosassa, jossa on myös kunnan korkein kohouma Mourunginjärven pohjoisrannalla. Maankohoaminen, jonka nopeus on 8 millimetriä vuodessa, aiheuttaa alati muutoksia rannikolla. Rantavedet Liminganlahdessa ja Kempeleenlahdessa ovat matalia, joten rantaviiva muuttuu nopeasti. Vielä 1500-luvun puolimaissa Kempeleen ja Oulunsalon välissä oli noin 2,3 kilometriä leveä merensalmi ja Kempele oli niemimaa.
Maayhteys Kempeleen ja Oulunsalon välille syntyi todennäköisesti 1700-luvun alkupuolella. Kohoaminen on ollut nopeinta Kempeleen ja Limigan välisellä Isollaniityllä. Myös Kempeleenlahti on maantunut nopeasti.

Sisävesiä Kempeleessä on vähän. Ainoa huomattava järvi on Mourunginjärvi. Aikaisemmin rannikon vesijättömaalla oli useampiakin matalavetisiä järviä ja lampia, mutta ne ovat joko maatuneet tai kuivattu.
Kempeleen keskustaajama sijaitsee Pohjanmaan radan ja valtatien 4 välittömässä läheisyydessä. Seututie 816 alkaa Kempeleen keskustaajamasta ja jatkuu Hailuodon Marjaniemeen saakka.
Valtatie 4 kulki alunperin kuntakeskuksen kautta, mutta vuonna 1990 valmistunut moottoriliikennetie siirsi läpikulkuliikenteen pois keskustasta. 2000-luvun alussa moottoriliikennetie parannettiin moottoritieksi ja sitä jatkettiin samalla Limingan Haaransiltaan. Nykyisin Limingan Haaransillan liikenneympyrästä alkava ja Ouluun johtava "vanha nelostie" on numeroitu seututieksi 847.

VR:n henkilöjunat eivät enää pysähdy Kempeleen rautatieasemalla. Liikennevirasto tosin on aloittanut selvityksen mahdollisen Kempeleen liikennepaikan avaamisesta uudelleen matkustajille. Kempeleessä ei myöskään ole säännöllistä rautateiden tavaraliikennettä. Jääkiekkojoukkue Laser HT on Kempeleestä. Kauden 2004–2005 jälkeen Suomi-sarjasta pudonnut Kiekko-Oulu ja sarjaan noussut Laser HT Kempeleestä yhdistivät edustusjoukkueensa, täten perustaen Kiekko-Laserin, jonka kotipaikkana on Oulu. Kiekko-Oulu pelasi monta kautta Suomi-sarjan pohjoislohkossa, mutta heikoin menestyksin, ja sarjasta putoaminen kauden 2004–2005 päätteeksi oli aiheuttaa konkurssin, mutta yhdistyminen Laserin kanssa pelasti seuran. Kiekko-Oulu ja Laser HT jatkavat edelleen junioritoimintaa eri seuroina.
Paikkakunnalla toimii myös urheilun yleisseura Kempeleen Pyrintö ja jalkapalloseura Ajax-Sarkkiranta.

A) Kempeleen kirkko:

Kempeleen vanha kirkko (Kempeleen puukirkko), rakennettu 1688-1691. Kuvasi Veli Holopainen v.2002 (lisenssi OK * p.d.).

B) Kempeleen rautatiekulttuuria:

Kempeleen asemarakennus ennen remonttia ~ kuvaaja Mika Vähä-.Lassila (kiitos * lisenssi 2015-11-A).

Kempeleen rautatieasema on Kempeleen keskustaajaman läheisyydessä sijaitseva rautatieasema Pohjanmaan radalla Seinäjoen ja Oulun välisellä rataosuudella. Aseman etäisyys Helsingin rautatieasemalta Haapamäen kautta on 741,8 kilometriä. Asema sijaitsee 12 kilometrin päässä Oulun, ja noin 323 kilometrin päässä Seinäjoen rautatieasemalta.
Kempeleen rautatieasema otettiin uudelleen matkustajakäyttöön 20. kesäkuuta 2016. Aikaisemmin matkustajaliikenne Kempeleen asemalla loppui 27. toukokuuta 1990.
Asemalla sijaitseva vanha asemarakennus on rakennettu Valtionrautateiden rakennussuunnittelijan Knut Nylanderin laatimien piirustusten mukaan vuonna 1884 ja se on otettu käyttöön osuuden Kokkola–Oulu valmistuessa. Rakennuksen eteläpäähän rakennettiin laajennusosana poikkipääty vuonna 1904 Bruno Granholmin suunnitelmien mukaan. Nykyisin asemarakennus ei ole matkustajien käytössä, vaan asemalla on nykyaikainen 450 metriä pitkä asemalaituri odotuskatoksineen. Pieni pysäköinti- ja matkustajien haku/jättöalue on vanhaa asemarakennusta etelämpänä osoitteessa Asemantie 6. Isompi pysäköintialue löytyy samalta kohdalta radan itäpuolelta, Kaartotien päästä. Välissä on kevyen liikenteen alikulku.
Vuonna 1912 rautatieasemaa vastapäätä radan itäpuolelle valmistui Kempeleen-Salon osuusmeijerin rakennus, jossa oli meijeritoimintaa vuoteen 1922 asti. Kempeleen ratapihalla on pääraiteen itäpuolella kaksi läpiajettavaa sivuraidetta. Näiden lisäksi on neljäs puolipitkä sivuraide, joka palvelee nykyisin lähes yksinomaan ratatyökoneiden säilytyspaikkana (Wikipedia 2017 * Radan varrella, 2009).

Pauli Kyllönen kuvasi 22.4.2016 Kempeleen kunnostuksen alla olevan asemarakennuksen (kiitos * käyttölupa 2017-11-E).


Pauli Kyllönen kuvasi 20.7.2015 Kempeleen kunnostuksen alla ollutta ratapihaa: "Asemalaituri alkaa pikkuhiljalleen muodostua kun betoniset laiturielementit on pystyssä." (kiitos * käyttölupa 2017-11-E).

Pauli Kyllönen kuvasi Kempeleen odotuskatoksen 22.4.2016: "Kempeleen aseman kaikki katokset ovat saaneet kuvan mukaiset turvateipit laseihin." (kiitos * käyttölupa 2017-11-E).

Mahdollisia kysymyksiä, korjauksia tai lisätietoja voi sivuston kokoajille lähettää helposti sähköpostilla:

PALAUTE (e-mail)

Takaisin etusivulle.