KAUHAJOKI:
(Svala & Joutsi * viimeisimmät lisäykset: 29.11.2017)

A) Kauhajoki:

Kauhajoki on kaupunki Etelä-Pohjanmaan maakunnassa Länsi-Suomessa. Kaupungin väkiluku on 13 678 ja se on Suomen 80. suurin kunta. Kauhajoen pinta-ala on 1315,46 km². Kaupungin pinta-alasta suurin osa on länteen ja pohjoiseen loivasti alenevaa tasankoa, alkavaa lakeutta ja latomerta. Kauhajoen naapurikunnat ovat Honkajoki etelässä, Isojoki lounaassa, Karijoki lännessä, Karvia kaakossa, Kurikka pohjoisessa ja Teuva lännessä. Kauhajoki on Suupohjan talousalueen keskus.
Kauhajoki on saanut nimensä sen läpi virtaavan samannimisen joen mukaan. Kauhajoella käytiin vuonna 1658 mellakka, jossa noin 20 kauhajokista miestä otti yhteen kapteeni Arvid Mikonpoika Timin ja luutnantti Nandelstadin kanssa.
Suomen sodan aikaan kesällä 1808 Kauhajoella talonpojat nousivat kapinaan venäläisiä vastaan. Kauhajoen kapinaksi nimetty tapahtuma päättyi venäläisen Vasili Orlov-Denisovin kasakoiden suorittamaan kostoretkeen. Kauhajokea hävitettiin polttaen ja ryöstäen. Suomen sodan aikana venäläisten tiedetään kiduttaneen ja raiskanneen paikallista väestöä ainoastaan Kauhajoella. Syyskuun 1808 alkuun mennessä venäläiset tappoivat ainakin 13 ihmistä. Heinä- ja elokuun 1808 aikana Kauhajoella käytiin lisäksi yhteensä viisi Suomen sodan taistelua: Samelinlakson taistelu 27. heinäkuuta, Aron kahakka 28. heinäkuuta, Parjakannevan taistelu 28.–29. heinäkuuta, Kauhajoen taistelu 10. elokuuta ja Nummijärven taistelu 28. elokuuta. Venäläiset polttivat Kauhajoen kirkon tapuleineen sekä pappilan 1. syyskuuta 1808.
Perimätiedon mukaan Kauhajoen kirkon kello piilotettiin kapinan aikana erääseen Sahankylässä sijaitsevaan Vaunulampeen, eikä ole tiedossa, onko kello yhä lammessa.

Suomen sodan jälkeen Kauhajoki oli pitkään ilman kirkkoa, mikä johtui toisaalta pitäjän köyhtymisestä sodan vuoksi, toisaalta kirkon sijaintipaikasta käydyistä riidoista. Lopulta vuosina 1818–1820 entisen kirkon paikalle rakennettiin uusi, tunnetun jalasjärveläissyntyisen kirkonrakentajan Salomon Köykkä-Köhlströmin suunnittelema kirkko, ja rakennusmestarina toimi hänen poikansa Juha. Kauhajoen kappeliseurakunnasta tuli itsenäinen seurakunta vuonna 1858, mutta ensimmäinen oma kirkkoherra saatiin vasta vuonna 1891. Kirkko korjattiin perusteellisesti vuosina 1902–1903 ja 1955, mutta se tuhoutui tulipalossa perustuksiaan myöten vuonna 1956.

Seinäjoelta Kauhajoen kautta Kaskisiin kulkeva Suupohjan rata avattiin virallisesti liikenteelle 1. elokuuta 1913.
Vuonna 1918 Suomessa syttyi sisällissota, johon osallistui 1 115 kauhajokista. Heistä 51 kaatui ja punaisina vangittuina kauhajokisia kuoli kolme. Kauhajoki toimi sisällissodan aikana kuljetusten ja huollon solmukohtana. Paikkakunnalta tehtiin esimerkiksi 1 580 hevoskyytiä, pääasiassa Kankaanpäähän. Puolustusvoimien ylipäällikkö Carl Gustaf Emil Mannerheim neuvotteli Kauhajoen rautatieasemalla 8.–9. maaliskuuta 1918 välisenä yönä rintamakomentajiensa kanssa Tampereen valtauksesta.
Suomen eduskunta kokoontui salaisesti Kauhajoella talvisodan aikana 5. joulukuuta 1939–12. helmikuuta 1940. Kokoontumispaikka sijaitsi Sanssin koulun puisen osan yläkerrassa. Tämän vuoksi Kauhajoen vaakunassa on kaksi puhemiehen nuijaa. Kauhajokisista talvisotaan osallistuneista 46 kaatui.
Vuosina 1941–1944 käydyssä jatkosodassa sai surmansa 287 kauhajokista. Lähes 2 000 inkeriläistä saapui vuonna 1943 Kauhajoelle perustetulle sijoitusleirille. Tästä joukosta paikkakunnalle jäi 509 henkeä. Pääosin inkeriläiset palasivat sodan päätyttyä Neuvostoliittoon. Lisäksi 1 500 siirtolaista saapui Karjalasta Kauhajoelle jääden pääosin asumaan paikkakunnalle. Kauhajoen Sahankylään perustettiin 1940- ja 1950-lukujen taitteessa Suomen suurin yhtenäinen rintamamiesalue, joka perustui maanhankintalakiin. Kylään saapui raivaajia eri puolilta Suomea, jotka perustivat kylään yhteensä 42 asutustilaa.

Kauhajoen vuonna 1820 rakennettu kirkko paloi vuonna 1956. Kaksi vuotta myöhemmin valmistui uusi kirkko.
Teollisuus kasvoi 1960- ja 1970-luvuilla ja maa- ja metsätalous työllisti 1970-luvulla ainoastaan 39 % Kauhajoen väestöstä. Palvelut työllistivät 32 %. Suuret työllistäjät Rauma-Repola, Strömberg, Tiklas, Esko Salo ja Maan Liha perustivat Kauhajoelle toimipaikkansa vuosikymmenen kuluessa. Myös Kauhajoen liikennemäärät kasvoivat ja kunnan keskusta muuttui, kun uutta rakennettiin vanhan tilalle. Uuron, Turjan, Hangaskylän, Ohmerojärven ja Koskenkylän kansakoulut lakkautettiin vuonna 1972. Peruskouluun siirryttiin vuonna 1975.
Kauhajoella rakennettiin vilkkaasti 1980-luvullakin. Samaten teollisuudessa ja palvelualoilla työpaikkojen määrä kasvoi. Hyyppään, Nummijärvelle ja Ikkeläjärvelle johtavat tiet saivat vuosikymmenen aikana kestopäällysteen. Pukkilan, Kauhajärven, Harjan, Piiparin ja Jokimäen koulut saneerattiin ja kuntaan rakennettiin muun muassa vanhainkoti, uusia asuntoja ja terveyskeskus. Arkkitehtitoimisto Sipinen Oy voitti vuonna 1981 järjestetyn kutsukilpailun uudesta kunnantalosta. Rakennus valmistui vuonna 1983. Touko Saaren suunnittelema kirjastotalo valmistui puolestaan vuonna 1989.[23] 1990-luvun taitteen lama johti Strömbergin ja Rauma-Repolan poistumiseen Kauhajoelta ja samalla työllisyystilanteen heikentymiseen.
Kauhajoesta tuli 133 kuntavuoden jälkeen kaupunki 1. heinäkuuta 2001. Kauhajoen palvelualojen oppilaitoksessa tapahtui 23. syyskuuta 2008 ampumavälikohtaus, jossa kuoli yksitoista ihmistä.

Kauhajoen ja Isojoen rajalla sijaitsee Länsi-Suomen korkeimpiin kohtiin lukeutuva Lauhanvuori, joka kohoaa 231 metriä merenpinnan yläpuolelle. Lauhanvuoren korkein kohta tosin jää Isojoen puolelle muutaman kymmenen metrin päähän Kauhajoen rajasta.
Kauhajoen viralliset kylät ja niiden rajat ovat vuonna 1830 suoritetun maakirjojen tarkistuksen jäljiltä: Aronkylä, Harjankylä, Hyyppä (Hyypänkylä), Kauhajoki (Kauhajoenkylä), Nummijärvi (Nummijärvenkylä) ja Päntäne (Päntäneenkylä). Myöhemmin kylien rajat ovat muuttuneet pienesti.
Muita kyliä: Filppula, Heikkilänkylä, Hangaskylä, Ikkeläjärvi, Järvikylä, Kainasto, Kalkunmäki, Kauhajärvi, Keturinkylä, Kokonkylä, Korpikylä, Koskenkylä, Kuutinkylä, Käyränkylä, Luomankylä, Lustila, Marttilankylä, Muurahainen, Möykkykylä, Nirvankylä, Nummikoski, Pihkakylä, Piipari, Pukkila, Puskankylä, Ratikylä, Sahankylä, Savikylä, Turjankylä, Uuronkylä, Yrjänäiskylä ja Äijönkylä.

Seinäjoelta Kauhajoen kautta Kaskisiin kulkee Suupohjan rata, jolla nykyisin on enää tavarakuljetuksia. Henkilöliikenne radalla loppui jo vuonna 1968 ja Kauhajoen rautatieasema suljettiin vuonna 1999. Nykyisin Kauhajoen rautatieasema on yksityisomistuksessa ja muutettu asuinkäyttöön.

Tunnettuja Kauhajoella syntyneitä, kuolleita tai vaikuttaneita henkilöitä: Heli Kruger (o.s. Koivula), kolmiloikkaaja * Kaarlo Maaninka, kestävyysjuoksija * Jukka Rautakorpi, jääkiekkovalmentaja * Jouko Salomäki, painija (Wikipedia, 2017).

B) Kauhajoen Juonikylässä 1960-luvulla:

Sunnuntaiaamupäivällä 12.5.1968 (Joutsi) Kauhajoen Juonikylässä - kulkijan pitkä tie.

Samainen paikka Juonikylästä kuvattuna syyskuussa 2009 (GoogleMaps).

C) Kauhajoen rautatiekulttuuria:

Kauhajoki:

Tuomo Ala-Keturi (käyttölupa 2017-1-D) kuvasi 15.7.2014 Kauhajoen vanhan rautatieaseman maantien puolelta.

Kauhajoen rautatieasema (lyh. Kji) on rautatieliikennepaikka Suomen rataverkkoon kuuluvalla rataosalla Seinäjoki–Kaskinen. Thure Hellströmin suunnittelema jugendtyylinen asema sijaitsee Kauhajoen Aronkylässä. Ensimmäinen juna saapui Kauhajoelle 22. heinäkuuta 1911 , joskin virallisesti asema avattiin vasta 1. elokuuta 1913. Rautatieaseman ja kantatie 67 alituksen jälkeen etelälounaaseen kulkeva rata kääntyy n. 90° länsiluoteeseen kohti Teuvaa.
Henkilöliikenteen pysähdykset Kauhajoella loppuivat kuten muiltakin rataosan asemilta tavoin toukokuussa 1968. Kauhajoen aseman miehitys lopetettiin Suupohjan radan väliasemista viimeisenä vuonna 1999. Tavaraliikenne loppui vuonna 2002, puutavaranosturi purettiin pian tämän jälkeen ja itse ratapiha koki saman kohtalon vuonna 2006. Asemarakennus on nykyisin yksityisomistuksessa (Wikipedia, 2017 * Radan varrella, 2009).

Kauhajoen asemarakennus Mika Vähä-Lassilan kuvaamana (kiitos * käyttölupa 2015-11-A). Nimikyltti nojallaan oven pielessä.

Pentti Yli-Karjanmaa kuvasi elokuussa 1978: "Suupohjanradalla järjestettiin junakohtauksia silloin melko taajaan. Vuorossa Kauhajoki." (kiitos * käyttölupa 2017-11-G).


Kainasto:

Tuomo Ala-Keturi kuvasi 15.7.2014 Kainaston vanhan asemarakennuksen Kauhajoella. Ala-Keturin konepajan kyltti remontoitavassa rakennuksessa (kiitos * käyttölupa 2017-1-D).

Kainasto on kylä Kauhajoella. Se sijaitsee kaupungin keskustasta noin kymmenen kilometriä länteen. Kylän läpi kulkevat kantatie 67 ja Suupohjan rata, jolla on nykyisin enää tavaraliikennettä. Kylässä on myös entinen rautatieasema, joka toimii nykyään konepajana. Kylän läpi virtaa Kainastonjoki. Kainastolla on toimiva ala-aste ja esikoulu.
Kainaston historian yksi merkittävimmistä käännekohdista on Suupohjan radan valmistuminen 1. elokuuta 1913. Rautatie toi elämää Kainaston kylään, sillä Kauhajoen asemista toinen sijaitsi Kainastolla. Kylän vilkastuttua perustettiin kylään oma kyläkoulu vuonna 1922. Henkilöliikenteen loputtua Suupohjan radalla 1968 alkoi Kainaston kylän hidas hiipuminen. Enimmillään Kainastolla on ollut jopa seitsemän kauppaa. Nykyään kylällä ei ole enää yhtään kauppaa, sillä viimeinenkin lakkautettiin 1990-luvun puolivälissä. Kainastolainen Juho "Jussi" Sillanpää on tähän mennessä ainoa kainastolainen joka on toiminut kansanedustajana. Sillanpää oli eduskunnassa 21.03.1987 - 21.03.1991 (Wikipedia, 2017).

Kainaston rautatieasema rakennettiin Thure Hellströmin piirustusten mukaisesti (1913). Kainaston merkittävin teollisuuslaitos oli turvetehdas, joka sijoittui asemalta itään Survonevan liikennepaikan luo. Yrityksen toinen turvetehdas sijoitettiin pohjoisemmaksi Isonevalle. Tehtaiden ja turpeennostosoiden välillä kulki 12 kilometrin pituinen kapearaiteinen rata. Pääosa tehtaiden turpeista poltettiin VR:n höyryvetureissa.
Kainaston pysäkki alennetttiin laiturivaihteeksi 1961 ja miehittämättömäksi seisakevaihteeksi 1967. Henkilöliikenne loppui 1968 ja tavaraliikennekin 1972. Liikennepaikka lakkautettiin 1976 ja vanhasta pysäkkirakennuksesta tehtiin konepaja. Sivuraiteet on purettu - rakennus on jäljellä (Radan varrella, 2009).

Kainaston asemarakennus Mika Vähä-Lassilan kuvaamana (kiitos * käyttölupa 2015-11-A). Toiminnassa Ala-Keturin konepaja.

Jorma Toivonen (T.Sahisalmi) (käyttölupa 2015-12-G): "07.10.2017 * Muutama matkustaja Kaskisten silakkamarkkinoilla vieraillut matkustaja jätetään myös Kainastoon."


Kouran entinen laiturirakennus Nurmosta siirrettynä Kauhajoelle kesäasumukseksi:

Tuomo Ala-Keturi (käyttölupa 2017-1-D): "21.06.2015 * Kouran alkuperäinen asema Nurmosta nykyisellä paikallaan Kauhajoella. Rakennusta on siirretty kolme kertaa. Eli ensin Seinäjoen suuntaan kilometrin ja sitten 20-luvulla Vaasaan Ajurinkadulle. Vaasasta tämä siirrettiin 70-luvun lopulla lavetilla erikoiskuljetuksena Kauhajoelle kesämökiksi. Kesäpaikkana tämä on palvellut 2000-luvun alkupuolelle saakka. Rakennus sai taakseen pienen lisäsiiven, kun se pystytettiin nykyiselle paikalleen ja ilmeisesti tuon kuistiosan jossain vaiheessa."


Suupohjan rata Kauhajoen Aronkylässä. Nimimerkki "Roquai" kuvasi 17.2.2008 (lisenssi OK, public domain).

Eljas Pölhö kuvasi 22.7.1971 Kauhajoen kapearaiteisella turveradalla: "Iiron turve ~ Firma on perustettu 1942 ja 1950/60-lukujen taitteessa omistajaksi Sininen Kirja ilmotti "Velj. Toivakka". Rataa on ollut alusta saakka ja sitä oli vierailuhetkellä noin 5 km. Vaunuja, tilavuudeltaan n. 3,5 kuutiometriä, havaittiin noin 25 kpl. Vetureita on käytetty alusta alkaen, mutta vanhempi oli jo poistettu käytöstä, mutta edelleen jäljellä radan varrella. Kuvassa on radan uudempi veturi, joka oli hankittu Pajulahden konepajalta. Puskavetureista tuli otettua niin paljon kuvia kesällä 1971." (kiitos * käyttölupa 2014-1-A).

(Robert Sand, 10.7.2015): "Puhuin äsken kyseisen turvenevan nykyisen omistajan kanssa. Siellä ei ole enää mitään rautateihin liittyvää. Vielä muutama vuosi sitten oli vielä aina välillä löytynyt ratamateriaalia nevasta, mikä ei tietenkään ole hyvä asia kun se hajottaa koneet."

Mahdollisia kysymyksiä, korjauksia tai lisätietoja voi sivuston kokoajille lähettää helposti sähköpostilla:

PALAUTE (e-mail)

Takaisin etusivulle.