Juupajoki:
(Svala & Joutsi * viimeisimmät lisäykset: 22.10.2015)

A) Korkeakosken rautatieasemalla:

1. 2.

3.

Juupajoen Korkeakosken asemalla 11.2.2015 (S&J).


Korkeakosken pysäkki avattiin radan valmistuessa 1883 Juupan rukoushuoneelta eli myöhemmältä Juupajoen kirkolta Ruovedelle johtaneen tien risteykseen, lähelle Korkeakosken myllypaikkaa. Pysäkki korotettiin asemaksi 1888. Asemarakennus rakennettiin muun muassa Vehmaisten tapaan pysäkkirakennuksen tyyppipiirustusten mukaan, ja se valmistui 1883. Rakennusta laajennettiin lähes kaksinkertaiseksi Bruno Granholmin suunnitelmien mukaan 1901, ja rakennuksessa on säilynyt varsin hyvin laajennuksen aikainen ulkoasu.
Hyvien liikenneyhteyksien ja koskivoiman ansiosta Korkeakosken asemaseudulle muodostui nopeasti merkittävä teollisuuskeskus. Kosken partaalle perustettiin 1890-luvun aikana nahka- ja kenkätehtaat ja aseman tuntumaan saha. Aseman ja teollisuuslaitosten ympärille syntyi taajaan asuttu yhdyskunta, josta muodostui Juupajoen kunnan keskus kirkonkylän Kopsamon sijaan.
Henkilöliikenteen pysähdysten loputtua Korkeakosken asemalla vuonna 1990 taajama jäi ilman matkustajaliikenteen vuoroja. Toukokuussa 1998 avattiin kuitenkin Juupajoen seisake vajaat puolitoista kilometriä etelämmäs, taajaman keskelle. Uusi seisake sai pienen odotussuojarakennuksen seuraavana vuonna. Korkeakosken asema on edelleen sahan ansiosta merkittävä tavaraliikenteen asema. Miehitys voitiin kuitenkin poistaa kauko-ohjauksen myötä vuonna 2004.
Korkeakosken asema-alueen asuinrakennus vuodelta 1883 piharakennuksineen siirrettiin Senaatti-kiinteistöille ja edelleen myyntiin 2007 ("Radan varrella", 2009).

Korkeakosken rautatieasema (lyh. Kas) on rautatieliikennepaikka Tampere–Haapamäki-radalla Juupajoen Korkeakoskella. Asema avattiin vuonna 1883 Ruovedelle kulkevan tien risteykseen. Asemarakennus rakennettiin pysäkin tyyppipiirustusten mukaan, mutta sitä laajennettiin huomattavasti vuonna 1901 Bruno Granholmin suunnitelmien mukaan. Aseman ja läheisen kosken ansiosta seudulle kehittyi taaja asutuskeskus sekä nahka-, kenkä- ja puuteollisuutta. Henkilöliikenteen pysähdykset Korkeakoskella lakkautettiin vuonna 1990, mutta liikennepaikalla on vielä sahan tavaraliikennettä. Henkilöliikennettä palvelee nykyisin vuonna 1998 puolitoista kilometriä etelämmäksi avattu seisake (Wikipedia, 2015).

Nimimerkki "Junafani" kuvasi Korkeakosken rautatieaseman 19.6.2013 (lisenssi, OK).


4.

Juupajoen Korkeakosken asemalla 11.2.2015 (S&J).

(Museovirasto, RKY - 2015): Korkeakosken tehdasyhdyskunta: Korkeakosken tehdasyhdyskunta on 1800-luvun lopulla Pirkanmaan harvaan asutulle metsäseudulle, vesistön koskipaikkaan ja rautatien varteen rakentunut maaseudun pieni tehdasyhdyskunta. Korkeakosken kenkätehdas on maamme koneellisen jalkineteollisuuden edelläkävijä ja 1900-luvulla merkittävä jalkineiden valmistaja Suomessa. Sähkön tuotantoa jatkava voimala on Suomen vanhin yhtäjaksoisesti sähköä tuottanut vesivoimalaitos. Tehdasyhdyskuntaan kuuluvilla asuinalueilla on säilynyt 1800- ja 1900-lukujen vaihteen ja 1900-luvun alun työväenasuntoja.
1800-luvun lopussa perustetun Korkeakosken nahkatehtaan ja kenkätehtaan tuotantorakennukset voimalaitoksineen sijaitsevat Korkeakosken putouksen ja sen yläpuolella olevan Tehtaanjärven äärellä. Tuotantorakennuksiin kuuluu kosken partaalla oleva entinen korko- ja lestitehdas, jonka tiloissa toimii Koskenjalan yhdistyksen ylläpitämä Kenkä- ja Nahkamuseo. Punatiilistä päätehdasta kosken yläpuolella tehtaanjärven rannalla on laajennettu useaan otteeseen. Tehdasyhdyskuntaan kuuluu myös kaksi eriaikaista työväenasuinaluetta, Romula ja Myllylä, tehtaan etelä- ja länsipuolella. Kosken alajuoksulla on sotien jälkeen rakennettu pieni puukirkko, jonka rakennustöihin tehdas on osallistunut.
Historia: Nahkuri Edward Wallenius perusti Korkeakoskelle 1894 sahan ja Hämeen ensimmäisen konevoimalla toimivan nahkatehtaan sekä neljä vuotta myöhemmin Suomen ensimmäisen koneellisen kenkätehtaan. Sähköä tuottava voimala käynnistyi 1895. Tehtaan perustamispaikan valintaan vaikuttivat yli 20 metriä korkea Korkeakosken putous, joka tarjosi tuotannolle käyttövoimaa ja 1882 valmistunut, tuotteiden nopeat kuljetukset mahdollistava Pohjanmaan rata.
Vesivoimalla toimivat tuotantorakennukset sijaitsivat kosken partaalla, mutta sähkövoimaa käyttävä koneellisen jalkinetehtaan Wallenius rakennutti Tehtaanjärven rannalle. Tehtaan vanhimmat osat olivat puurakenteisia, tiilinen osa valmistui 1899. Linnamaisen hahmonsa tehdasrakennus torneineen sai tamperelaisen rakennusmestari Heikki Tiitolan piirustusten pohjalta 1916. Kenkätehdasta laajennettiin ja korotettiin vielä 1950 -luvulla.
Kenkätehtaan tuotanto jatkui yhtiömuotoisena vuodesta 1909, aluksi Suomen Kenkä- ja Nahkatehdas Oy:n nimellä. Eemil Aaltonen osti tehtaan 1926 ja myöhemmin se yhdistettiin Aaltosen kenkätehtaaseen lähes 60 vuodeksi. Korkeakosken kenkätehtaasta muodostui ”suutarien yliopisto”. Korkeakosken Kenkätehdas Oy:n toiminta päättyi 1983, mutta nahka-asujen tuotanto jatkui tehdaskiinteistöjen ja voimalaitoksen siirryttyä 1984 Luhta Oy:n omistukseen. Koskenjalan Kenkä- ja Nahkamuseo aloitti toimintansa 1985 entisen korko- ja lestitehtaan tiloissa.
Ensimmäinen tehtaan asuinrakennuksista oli alkujaan kylän myllyn osakkaiden myllymatkojen taukotupana toiminut Myllytupa 1870-1880 -luvulta. Tehdasalueen eteläpuolella sijaitseva Romulan työväenasuntoalue rakennettiin 1910-luvulla ja Myllylän asuntoalue hieman myöhemmin. Myllylään rautatien toiselle puolelle rakennettiin aikanaan moderneja paritaloja saksalaisen mallin mukaan tehtaan johtohenkilöille. Koulurakennus tehdasyhdyskuntaa valmistui 1904.
Perinteitä ja aikansa rakentamistapaa noudattavan Korkeakosken pikkukirkon suunnitteli arkkitehti Jaakko Tähtinen 1949. Kirkko rakennettiin tehtaan tontille ja rakennustöitä tuki Aaltosen kenkätehdas. Kirkko vihittiin käyttöön 1951. Kellotapuli valmistui 1970-luvulla.

B) Juupajoen kirkko:

1.

Juupajoen kirkko - 11.2.2015 (S&J).


Juupajoen kirkko on 1838-1846 rakennettu puinen kahdeksankulmainen eli ns. mutterikirkko Juupajoella. Kirkon rakentajat eivät ole tiedossa. Kirkon ulkokatteena on lyhtyyn päättyvä särmäkartio ja sisäkatteena puukupu. Kirkon pinta-ala on 301 neliötä ja siellä on istumapaikkoja 450 hengelle. Erillinen puinen kellotapuli on rakennettu 1840, sen kellot ovat vuosilta 1858 ja 1905. Kirkon alttaritaulun Pyhä Ehtoollinen on maalannut Ilmari Launis 1917, samoin kuin tehnyt kirkon lasimaalaukset. Kirkon 10-äänikertaiset urut on valmistanut Kangasalan urkutehdas 1917. Kirkkoa on korjattu aiemmin 1903, 1917 ja 1921. Myöhempiä korjauksia tehtiin 1939, jolloin kirkko sai keskuslämmityksen, 1983 sekä 1998-1999, jolloin korjattiin lahovaurioita ja uusittiin sekä ulko- että sisämaalauksia.

Nimimerkki "Cryonic07" kuvasi Juupajoen kirkon kesällä 2014 (lisenssi, OK).


2.

3.

4.

5.

6.

7.

8.

9.

Kuvat # 1-9: Juupajoen kirkko ja tapuli - kaikki 11.2.2015 (S&J).


Juupajoen kirkkomaalla - molemmat 11.2.2015 (S&J).


Vaivaisukko Juupajoen tapulin seinällä:

1. 2.

3. 4.

5.

Kuvat #1-5: Vaivaisukko Juupajoen kirkkomaalla - kaikki 11.2.2015 (S&J).

Vaivaisukko on kirkon tai kirkkotapulin seinään kiinnitetty maalattu puupatsas, jonka rinnassa tai sylissä olevaan aukkoon voi laittaa rahaa. Rahat käytetään yleensä kirkon diakoniatyöhön. Ukkoja löytyy eniten Pohjanmaalta. Vaivaisukkojen edeltäjinä voidaan pitää uhritukkeja, joita Ruotsi-Suomen kirkko määräsi sijoitettavan kirkkojen yhteyteen vuonna 1343. Västeråsin valtiopäivillä 1527 uhritukit kiellettiin, koska niiden katsottiin liittyvän katolisen kirkon anekauppaan. Köyhien auttaminen oli kirkkojen velvollisuus, ja keräystukit auttoivat seurakuntia tämän tehtävän hoidossa. Niinpä kuningatar Kristiina vuonna 1649 kehotti asettamaan keräystukkeja uudelleen kirkkojen yhteyteen.
Tukkeja lienee koristeltu aiemmin pyhimysten kuvilla, kunnes vuoden 1571 kirkkoasetuksella kuvat määrättiin poistettaviksi. Pohjanmaalla oli paljon laivanrakennustoimintaa, ja ilmeisesti laivanrakentajien keulakuvien tekijät ovat tehneet ensimmäiset vaivaisukot. Laivojen keulakuvia ei ole mielletty pyhimysten kuviksi, joten kuvien veistäminen on ollut sallitumpaa. Tämä selittäisi, miksi vaivaisukkoja on nimenomaan Pohjanmaalla. Vaivaisukot esittävät usein kerjuulla olevaa sotainvalidia, toinen suosittu esikuva ukoille on pelimannityyppi. Ensimmäiset ukot tehtiin 1600-luvulla, mutta suurin osa on 1800-luvulla veistettyjä.
Vaivaisukkoja on toiminnassa Suomessa noin 108. Yksi näistä on vaivaisakka, joka sijaitsee Soinin kirkossa. Lisäksi Pohjois-Pohjanmaan museossa on näytteillä Rantsilan kirkon vaivaisukko. Vanhimpana vaivaisukkona pidetään Hauhon kirkon ukkoa, joka on tiettävästi tehty 1600-luvun lopulla. Samoihin aikoihin lienee tehty Raahen vaivaisukko.
Suomessa on ollut tunnettuja ukkoja yhteensä noin 180. Jotkut niistä ovat hävinneet aikojen kuluessa, osa on rapistunut huonokuntoisiksi ja sitten hylätty. Ukkoja on myös pahoinpidelty ryöstösaaliin toivossa. Esimerkiksi Raution ukko vietiin kappelin seinästä kokonaan syksyllä 2012 ja se löydettiin toukokuussa 2013 syrjäisen metsätien varrelta Kannuksessa.
Vaikka vaivaisukkoja on arvostettu jo 1900-luvun alusta alkaen, vakavaa ja perinpohjaista taidehistoriallista tutkimusta ne eivät ole saaneet. Otso Kantokorven mukaan perustutkimukselle on tilausta, koska vaivaisukot kytkeytyvät nykyään voimakkaasti virinneeseen ITE-taiteen tutkimukseen ja harrastukseen. Kantokorven mielestä on syytä saattaa vaivaisukkoperinne osaksi samaa jatkumoa.
Helsinkiläisen ORTON Invalidisäätiön ylläpitämän Galleria Ortonin piirissä syntyi yhdistys nimeltä Pelastakaa vaivaisukot. Sen tavoitteina on vaivaisukkojen, sekä niiden kirkko-, sosiaali-, kulttuuri- ja taidehistoriallisen merkityksen tunnetuksi tekeminen ja arvostuksen lisääminen. Yhdistys haluaa pitää yllä ja myös elvyttää vaivaisukkoperinnettä, sekä lisätä tietoa aiheesta. Yhdistys haluaa kannustaa seurakuntia kunnostamaan ja pitämään huolta näistä ”kunniakansalaisista” ja kiinnittämään huomiota asianmukaiseen restaurointiin. Yhdistys järjesti Kerimäen kirkossa kesällä 2013 pidetyn näyttelyn Vaivaisukot Kerimäellä. Kirkkoon oli koottu 42 vaivaisukkoa ympäri Suomea (Wikipedia, 2015).

Etusivulle.

Suomen sivumme hakemistoon.

Mahdollisia kysymyksiä, korjauksia tai lisätietoja voi sivuston kokoajille lähettää helposti sähköpostilla:

PALAUTE (e-mail)