Waylon Jennings (1937-2002):
( Jukka Joutsi * 2003/10 ~ latest additions: 15.12.2014)

Oman tiensä kulkenut KANTRILEGENDA
(Jukka Joutsi, marraskuu / November 2003)


Waylon Jennings (1998): "I feel sorry for a lot of artists now. Some of them don`t belong. You can tell by the way a guy holds his guitar. He can wiggle all he wants to but you can tell by the way he holds his guitar if he`s a living room singer or a real pro".



Lord it's the same old tune fiddle and guitar where do we take it from here
Rhinestone suits and new shiny cars
It's been the same way for years we need to change
Somebody told me when I came to Nashville son you've fin'ly got it made
Ol' Hank made it here we're all sure that you will
But I don't think Hank done this a way I don't think Hank done it this a way look at

Ten years on the road making one night stands speedin' my young life away
Tell me one more time just so I'll understand
Are you sure Hank really done it this a way did ol' Hank really do it this a way
Lord I've seen the world with a five piece band looking at the back side of me
Singing my songs one of his now and then but I don't think Hank done 'em this a way
Now I don't think Hank done 'em this a way (Waylon Jennings, 1975)


Waylon JENNINGS kuoli 13.2.2002 sokeritautinsa heikentämänä 64-vuotiaana.
Urallaan hän ehti levyttää 60 albumia (laskutavasta vähän riippuen) ja saavuttaa kaikkiaan yli 40 miljoonan levymyyntiluvut. Waylon sai levytyksistään 89 laulua kantrilistoille ja niistä 16 oli ykköshittejä.
Hän sai neljä CMA- ja kaksi Grammy-palkintoa, mutta tuli valituksi arvostettuun Country Music Hall Of Fame-kunniagalleriaan vasta v.2001, mikä tietenkin tuli aivan liian myöhään. Syy viivytykseen oli Waylonin julkisuuteen antamat kärkevät lausunnot USA:n Country Music Association-järjestön toiminnasta.
Hän ei suostunut olemaan itse paikalla Hall Of Fame-valintatilaisuudessa CMA-gaalaillassa. Poissaolo laitettiin protestoinnin tiliin, vaikka Waylonin terveydentila tuolloin oli jo kovin heikossa kunnossa.

CMA-herrat sanoivat minulle jo vuosia sitten, ettei minua tulla koskaan valitsemaan Hall Of Fame-artistien joukkoon, vaikka tekisin mitä tahansa tulevaisuudessa. Minulle ei heidän ja muiden järjestöjen palkitsemiset merkitse mitään, mittaan arvostuksen fanien keskuudessa aivan eri tavalla. Herrat kabineteissaan saavat tärkeillä juhlatamineissaan, minä tiedän oikean paikan heidän palkinnoilleen, julisti Waylon 90-luvun loppupuolella kysyttäessä, miten hän suhtautui joutumiseensa CMA:n mustalle listalle.

Waylon oli jo vuonna 1967 saanut tittelikseen "Nashville Rebel", joka tuolloin tosin kytkeytyi lähinnä elokuvan ja albumin myyntikampanjaan, mutta jotain kapinallisuutta nuoressa Waylonissa oli tuolloinkin jo havaittavissa.
Omiin levytyksiinsä Waylon pystyi kuitenkin vaikuttamaan merkittävästi vasta paljon myöhemmin, jolloin hänen tempoilustaan Willie Nelsonin kanssa kehkeytyi paljon puhuttu outlaw-liike.
Itse Waylon oli myöhemmin valmis vähättelemään saamansa outlaw-nimityksen merkitystä:

Sitä juttua on liioiteltu, yhtiöhän tosiasissa julkaisi vain kokoelman vanhoja levytyksiämme ja laittoivat kanteen nimeksi tuon "outlaw"-sanan, Willie ja Tompall Glaser tiesivät tuolloin koko albumin ilmestymisestä lähinnä vain siksi, että minä pyörin siinä kuviossa jonkinlaisena tuottajana ja olin heihin hiukan yhteydessä lauluvalinnoista. Noihin aikoihin olimme vain yksinkertaisesti saaneet järjestettyä itsellemme vapaammat kädet valvoa omia levytyksiämme ja siitä lehtimiehet alkoivat kehitellä jotain suurempaakin kapinaliikettä tuon outlaw-nimen asiaan yhdistämällä.
Yhtiölle sopi hyvin tuo kohu, joka asiasta käytiin, ei se minuakaan häirinnyt, mutta keskityin vain uusien albumieni tekemiseen nauttien saamastamme luovasta vapaudesta. Kyllästyin koko sanaan nopeasti ja en kai oikein vieläkään tiedä, mitä sen oikeastaan piti tarkoittaa. Elimme vapaammin keikkamatkoilla kuin aikaisemmin, huumeet ja viina hyväksyttiin ilmiöömme kuuluviksi, jos se oli "lainsuojattomuutta" niin me maksoimme siitä itse kalleimman hinnan. Terveys meni, enkä halua edes ajatella, otettiinko meidän tyylistämme mallia muutenkin kuin vain musiikillisesti.

I'm for the law and order the way it should be
This song's about the night they spent protecting you from me
Someone called us outlaws in some old magazine
And New York sent a posse down like I ain't ever seen
Don't you think this outlaw bit's done got out of hand
What started out to be a joke the law don't understand
Was it singing through my nose that got me busted by the man
Maybe this here outlaw bit's done got out of hand out of hand

We were wrapped up in our music that's why we never saw
The car pulls up the boys get out and the room fills up with law
They came boundin' through the backdoor in the middle of a song
They got me for possession for something that was gone long gone
Don't you think this outlaw bit's done got out of hand (Waylon Jennings * 1978)


Waylon syntyi 15. kesäkuuta 1937 pienellä Texasin paikkakunnalla nimeltään Littlefield. Hänen äitinsä olisi halunnut nimetä esikoispojan "Tommyksi", mutta isä (=William Albert Jennings) piti päänsä, pojalla piti olla samat nimikirjaimet kuin hänelläkin, joten nimeksi tuli virallisesti `Wayland Arnold Jennings`.
Vasta Waylonin pikkuveljestä tuli `Tommy` ja hänkin kokeili isoveljensä valitsemaa reittiä ja ryhtyi myös kantrilaulajaksi.

12-vuotiaana Waylon sai ensimmäisen radion DJ-hommansa ja siinä hommassa hän sai heti vahvan halun itse joskus ryhtyä laulajaksi.
50-luvun loppupuolella Waylon oli löytänyt rock & roll-ilmiön myötä aivan uusia ihanteita nuoruuden kantrisuosikkien rinnalle. Hänen uusia suosikkejaan olivat Elvis Presley, Little Richard, Ray Charles ja Buddy Holly.
Waylonin työpaikka sijaitsi tuolloin Lubbockin radioasemalla Texasissa ja siellä hän työn puitteissa tutustui myös paikkakunnalla viihtyvään suureen ihanteeseensa eli Buddy Hollyyn.
Waylon sai itselleen kitaristin paikan Hollyn yhtyeeseen (The Crickets) ja Buddy myös tuotti Waylonin ensimmäisen singlen vanhasta cajun-standardista Jole Blon.

Helmikuun 5. päivänä 1959 Waylonin oli määrä soittaa bassokitaraa Hollyn Winter Dance Party-keikkatilaisuudessa. Waylonilla oli jo paikka varattuna pienlentokoneeseen Buddyn mukaan, mutta viime hetkellä hän antoi paikkansa Big Bopperille, jonka oli määrä esiintyä myös ko. tilaisuudessa.
Kone putosi ja Buddy Holly, Big Bopper ja Richie Valens kuolivat. Waylonin henki oli säästynyt kuin ihmeen kaupalla.

En voinut puhua asiasta vuosiin. Olin aika nuori silloin, tunsin ankaraa syyllisyyttä koko jutusta, uskoin jotenkin huijanneeni itselleni toisen mahdollisuuden. Päivääkään ei ole sittemmin mennyt, ettei asia olisi mielessäni käynyt, on Waylon kuvaillut tuon lento-onnettomuuden vaikutusta myöhempään elämäänsä.
Vuonna 1989 Waylon kertoi seuraavaa, kun häneltä tiedustetiin, oliko tehdyissä Buddy Holly-elokuvissa ja kirjoissa kuvattu oikein tuon kohtalokkaan päivän tapahtumat:

Tapahtumat on järjestäen kerrottu väärin, kukaan ei heittänyt kolikolla lentokonepaikasta tai vastaavaa. Buddy Holly oli hankkinut meille pikkukoneen, koska oli hirmuinen pakkanen ja meille varattu keikkabussi, joka itse asiassa oli loppuunkäytetty entinen koulubussi, oli jääkylmä. Buddy sanoi, että koneeseen tulevat hänen lisäkseen Tommy Allsup ja minä. Big Bopper tuli kuitenkin luokseni ja sanoi hänellä olevan pahan flunssan ja siksi hän pyysi paikkaa koneesta. Hän oli pitkä kaveri ja bussissa hän ei olisi kyennyt kunnolla oikaisemaan itseään. Vastasin hänelle, että minun puolestani asia oli OK, jos vain Buddy vaihtoon suostui. En tarkkaan saanut tietää, miten Richie Valens koneeseen meni ja Tommy Allsup ei.
Viimeiset karmaisevat sanani Buddylle olivat: "Toivon, että koneesi putoaa", mutta se oli vain mustaa huumoria, jonka Buddy kyllä siinä tilanteessa ymmärsi, astelin näet juuri kohti jääkylmää bussia.
Olen vuosi vuodelta tullut varmemmaksi omissa päätelmissäni siitä, että Buddy saattoi onnettomuushetkellä olla koneen ohjaimisssa. Hän halusi aina kokeilla sitä, ehkä tuolloin koneen pilotti ei osannut kieltäytyä, sitä emme saa kuitenkaan koskaan varmasti tietää.

Waylon muutti sittemmin Phoenixin kaupunkiin Arizonaan ja perusti siellä oman yhtyeensä nimellä The Waylors.
Tunnettu radio-DJ Don Bowman, joka oli syntynyt Lubbockissa samana vuonna kuin Waylon, järjesti uudelle ystävälleen levytyssopimuksen v.1963 hieman outoihin ympyröihin: Waylon alkoi levyttää tijuana-musiikistaan tunnetun puhallinorkesterin johtajan Herb Albertin omistamassa A&M-levyfirmassa.
Albertin ja Waylonin musiikilliset käsitykset olivat kaukana toisistaan ja ensimmäiset haparoivat yritykset löytää jonkinlaista yhteistä linjaa eivät tuottaneet kaupallista menestystä.
Herb halusi minun kuullostavan Al Martinolta kun minä taas jäljittelin Flatt & Scruggs-tyyliä, on Waylon kuvaillut mahdotonta yhtälöä A&M-yhtiössä.
Neljä singleä julkaistiin: Love Denied/Rave On, Four Strong Wind/Just To Satisfy You, Sing The Girls A Song, Bill/The Race Is On ja I Don`t Believe You/The Real House Of The Rising Sun.
Joulukuussa 1964 markkinoille ilmestyi Waylon albumi Waylon Jennings At JD`s ja maaliskuussa 1970 samaa materiaalia vielä kasattiin albumille Don`t Think Twice.
Erikoinen tieto on, jos se pitää paikkansa, että tuolloin Waylonin producer-tehtävissä nähtiin muutamia kertoja mm. Joan Baez!?

Waylon sai odottaa uutta mahdollisuutta, joka tuli v.1965 , kun RCA-laulaja Bobby Bare oli ystävystynyt Waylonin kanssa. Bobby näki ystävässään piilevät kyvyt ja hän järjesti Waylonille mahdollisuuden käydä esittäytymässä RCA:n johtomiehiin kuuluvalle Chet Atkinsille, joka välittömästi vakuuttuikin Waylonin mahdollisuuksista.
Chet Atkins on kertonut yhteistyöstään Waylonin kanssa heidän yhteisinä RCA-vuosinaan seuraavasti:

Waylon oli poikkeuksellisen komea nuorukainen, joka huoneeseen astuessaan teki heti itsensä huomatuksi jokaiselle paikalla olleelle naiselle. Hän huokui selittämätöntä vetovoimaa, hän kukkoili maskuliinisuudellaan, mutta oli samaan aikaan luontaisen vaatimaton olemukseltaan. Miellyttävällä persoonallisuudellaan hän oli voittanut kaikki puolelleen jo ennen kuin edes avasi suutaan. Se tapahtui neuvotteluissa ja erilaisissa tilaisuuksissa aivan samalla tavalla kuin lavalla uuden yleisön edessä. Hän ei tarvinnut minkäänlaista ohjausta esiintyjänä, hän tiesi luontaisesti, miten yleisö otetaan.

Enemmän työtä sensijaan tuotti löytää hänelle sopiva musiikillinen linja. Hänen rock- ja Buddy Holly-taustansa piti jotenkin saada RCA-yhtiön linjaan sopivaksi ja niin hänen kanssaan luotiin jonkinlainen folk-country-linja.
V.1969 Waylonin mukaan levytysstudioon rahdattiin folk-yhtye The Kimberleys, jonka kanssa Waylon alkoi oman kertomansa mukaan "jäädä jo jalkoihin".
70-luvulla Waylonin uraa alettiin ohjata RCA-yhtiössä selvästi enemmän kantrin suuntaan.
Ei "Nashville Sound" Waylonille koskaan mikään kirosana Atkinsin kertoman mukaan ollut. Waylon oli esittänyt selkeästi mielipiteensä omasta soundistaan ja lauluista, joita halusi levyttää. Atkins suostui "riittävän moniin" toivomuksiin ja tottakai noteerasi suojattinsa tietoisen ajautumisen kohti raskaampia soundeja.
Usein kuitenkin unohdetaan, että Jennings ehti olla kymmenen vuotta RCA-yhtiössä, ennenkuin hän v.1976 pitkätukkaisena ja partaisena astui uuden outlaw-nimikkeen alla täyteen omaan valvontaan levyttämästään musiikista.

Waylonin ensimmäinen RCA-single That`s The Chance I`ll Have To Take nousi syksyllä 1965 kantrilistoille (#49) ja ensimmäinen albumi Folk & Country julkaistiin seuraavana vuonna.

Waylon avioitui v.1969 laulajatar Mirriam Eddyn eli Jessi Colterin kanssa. Jessi oli aikaisemmin ollut avioliitossa tunnetun kitaristin Duane Eddyn kanssa.

Waylonin ensimmäinen listaykköshitti tuli vasta v. 1974 laululla This Time, jolloin hänellä alkoi jo olla omien levytystensä hallinta kokonaan omissa käsissään.
Albumi Dreaming My Dreams merkitsee albumien luettelossa kohtaa, jolloin Waylonin ympärille kehitetty "outlaw"-leima alkoi olla kuumimmillaan, oma vastuu levytyksistä oli täydellistä ja Waylon käytti vapauttaan harkitusti hyväkseen. Mitään ylilyöntejä ei tapahtunut, vaikka lisääntyneet rock-soundit alkoivatkin hänen iäkkäimpiä fanejaan jo hieman hirvittää. Willie ja Waylon siirtyivät levyttämään Texasiin ja siitä alan lehdistö piti jatkuvaa rummutusta. Waylon itse oli kuitenkin myöhemmin valmis vähättelemään levytyspaikan muutoksen merkitystä:

Willie hankki oman studion Texasista ja minä painelin perässä. Ei Austinissa ja yleensäkään Texasissa silloin mitään omaa soundia ollut, joka olisi ratkaisevasti tekemisiimme vaikuttanut, Nashvillessa olisimme voineet halutessamme tehdä aivan samaa musiikkia kalliimmilla välineillä. Levytysstudio on vain huoneisto talossa. Phillipsin SUN-studioista hehkutellaan edelleen, mutta ei sillä huoneella merkitystä ollut, soundin tekivät muusikot ja teknikot. Willie ja minä viihdyimme muuten vain paremmin Texasin ilmapiirissä ja kun musiikkimies viihtyy hän tekee myös parempaa jälkeä studiossa, ei siinä karttasijainnilla ole merkitystä!

. Waylonin todellista kulta-aikaa oli vuodet 1974-1983, jolloin hänen 27 singlestään nousi ykköseksi peräti neljätoista eli yli puolet! Lopuistakin melkein kaikki kävivät TOP-10-sijoituksilla.

Kun "The Highwayman"-kausi alkoi ensimmäisellä albumilla (ja ykköshitillä) v.1985, Waylon alkoi olla oman RCA-kautensa päässä.
v.1986 Waylon monien yllätykseksi levytti Rhino-levymerkille lasten albumin nimellä Cowboys, Sisters, Rascals And Dirt. Waylon itse perusteli albumiaan sillä tosiasialla, että hän itse ihaili lapsia yli kaiken ja lapsetkin pitivät hänestä. Hän halusi tehdä kerrankin lastenmusiikkia heidän omista lähtökohdistaan, ei tavalliseen tapaan "ylhäältä alas" eli aikuisilta lapsille. Niinpä Waylonin tekstit kuvailevatkin osuvasti sitä, miten tietynikäisille pikkutytöille pojat edustavat kauheinta asiaa maailmassa, ne syövät jopa matoja! Tytöistä ei taas poikien mielestä ole mihinkään, eivät osaa kiivetä edes puuhun.

Samana vuonna Waylon siirtyi MCA-yhtiöön ja viihtyi siellä seuraavat viisi vuotta. Julkaistujen singlelevytysten listamenestys säilyi uudessakin yhtiössä aluksi TOP-10 tasolla ja Rose In Paradise kapusi jopa ykköseksikin vuoden 1987 alussa, mutta vuosikymmenen vaihteen lähestyessä hänen levytyksiensä sijoitukset alkoivat jäädä viidenkymmenen huonommalle puolelle ja edessä oli taas yhtiön vaihdos.

Alkuvuodesta 1989 Waylon kiidätettiin Nashvillen Babtist-sairaalaan sydänvaivojen vuoksi. Hänelle tehtiin kolme erillistä sydänleikkausta, jotka onnistuivat hyvin.
Johnny Cash oli sairaalassa samaan aikaan, voitin hänet yhdellä, hänelle tehtiin vain kaksi sydänleikkausta. Hän karkasi teho-osastolta läheiseen ravintolaan syömään ja palasi takaisin letkuihin , Waylon kertoi yhteisestä sairaala-ajasta.
Kaverusten kerrottiin sairaalassa toipuessaan suunnitelleen yhteistä levytysprojektia. Tarkoitus oli nauhoittaa yhdessä lausuntakasetteja runoilija Robert Servicen tuotannosta ja myös valittuja tekstejä raamatusta. Tietoa suunnitelmien toteutumisesta ei ole kuulunut.

Pääsiäisenä 1989 Waylon oli jo niin toipunut leikkauksistaan, että hän matkusti Lontoon Wembleyn festivaaleille saavuttaen siellä myrskyisän menestyksen. Brittitoimittajien haastatteluissa Waylon kertoili mm. seuraavia asioita:

Olen alkanut hieman kyllästyä keikkailuun, aina samanlaista, osaan jo mielessäni laulaa "Luckenbach, Texas"-laulun vaikka takaperin. Sairaalassa Cashin kanssa jo puhuinkin siitä, että lopettaisin ainakin hetkeksi keikkailut, mutta kuten näette, täällä taas olen. Tämä business on muuttunut kummalliseksi, ennen haluttiin artisteiksi, ettei tarvitsisi tehdä oikeaa ruumiillista työtä, nyt pitää kuitenkin istua työpöydän takana kahdeksan tuntia päivässä lakimiehensä kanssa sopimuksia selvittelemässä.
En ole ikinä oikein sopinut Nashvillen systeemeihin. CMA on pelkkä vitsi, he eivät välitä hiukkaakaan todellisista old time-artisteista kuten Little Jimmy Dickens, Ferlin Husky, Carl Smith - vai oletteko nähneet heitä CMA:n gaalailloissa? He olivat aikoinaan raivaamassa kantrille asemaa USA:n musiikkikentässä ja mikä on kiitos? Heidät CMA on lakaissut maton alle ja vuosi toisensa jälkeen huomion saavat nuo uudet tulokkaat, joiden nimiä edes monet ikäpolveni kantrifaneista eivät halua oppia.

Uudeksi yhtiöksi löytyi v.1990 EPIC, missä alku näytti taas lupaavammalta. Wrong-single nousi parhaimmillaan sijalle viisi, mutta vaikka muutama single vielä listoilla näyttäytyikin, jäi hänen viimeiseksi listamenestyksekseen v. 1991 yhdessä Willie Nelsonin kanssa levytetyltä albumilta lohkaistu nimikkosingle (If I Can Find A) Clean Shirt.

Vuoden 1993 aikana alan lehdistössä oli syntynyt polemiikkia erään journalistin esittämästä väitteestä, että Waylon Jennings oli omalta osaltaan tehnyt kaikkensa estääkseen vaimonsa Jessi Colterin oman laulajattaren uran kehittymistä. Waylon itse kommentoi asiaa seuraavasti:
Well, kuulin minäkin siitä, idioottimaisia väitteitä, olin kuulemma mustasukkainen hänen urastaan. Ainoat kerrat, kun olen Jessin menestykselle ollut esteenä, ovat olleet vierailuni tausta- ja duettolaulajana hänen sessioissaan.

EPIC-yhtiöstä lähdettyään Waylon toki jatkoi levyttämistäkin, mutta todettu sokeritauti oli heittäytymässä hankalaksi ja rajoitti miehemme menemisiä melkoisesti.
Huumeista Waylon oli päässyt irti 80-luvun puolivälissä.
Huumeidenkäyttöni 70-luvulla melkein tappoi minut. Laihduin ja pääkoppani ei enää toiminut normaalisti. Minulla on muistissa täydellisiä aukkoja pitkiltäkin ajoilta, mutta kaikenlaisia ikävyyksiä muistan. Rikoin hotellihuoneita ja käyttäydyin aivan typerästi ystäviäni kohtaan.
Kun hain apua lääkäriltä, kuulin vain aina kuinka paljon hän piti musiikistani ja sain aina vain vahvempia myrkkyjä.
Lopulliseen irtiottopäätökseeni vaikutti eniten Jessi, hänen avullaan selvisin kolmessa viikossa pahimpien vieroitusoireiden yli. Aivan uusi maailma aukeni, kun pää lopulta alkoi selvitä. Paras palkinto oli silloin nähdä ilo Jessin silmissä. Musiikin tekeminenkin tuntui aivan uudelta haasteelta, kun oma mieliala oli kirkastunut.

Vuonna 1995 Waylon kertoi haastattelussa:
Nautin yhtä paljon säveltämisestä kuin laulujen esittämisestä. Levyttäminenkin on mukavaa, jos olosuhteet ovat oikeat. Säveltämissä miellyttävintä on mahdollisuus luoda omaa maailmaansa, kukaan ei voi vaikuttaa ratkaisuihini, teokset jäävät jälkeeni ja ne kertovat minusta myöhemmillekin kuuntelijoille.
Artistina minulle on tullut ystäviä, joita muuten tuskin olisin saanut. Läheisimpiä työtovereita ja ystäviä minulle ovat aina olleet Johnny Cash ja Willie Nelson.
Heille on yhteistä se, että he eivät koskaan yritä muuttaa toista. He ovat omat itsensä aina, kotona ja yleisön edessä. Olemme kaikki erilaisia, paljonkin, mutta tulemme toimeen loistavasti, sillä emme aseta toisillemme mitään vaatimuksia. Siinä on mukana lähinnä luontaista luottamusta. Emme puutu toistemme yksityisiin musikaalisiin ratkaisuihin mitenkään, jos teemme jotain yhteistä hommaa, kaikki tekevät oman osansa omalla tyylillään.
Se on loistava tunne, ei tarvitse olla yksin kaikessa aina mukana.

Willie esimerkiksi vihaa kaikkea sähläämistä business-puolen asioiden kanssa, siksi hän ajautui verokriisiinsäkin, hän on kiinnostunut vain musiikintekemisestä ja kaikkiin yhteisiin projekteihimme hän antaa aina kaikkensa. Keskittyy vain oleelliseen, ei puhu eikä kehu entisillä saavutuksillaan, ei mielistele minua eikä muita, on vain oma ainutlaatuisen lahjakas itsensä. Sellaisen miekkosen kanssa on siunaus saada olla työkaverina ja vapaa-ajalla ystävä. Häneltä kysyi kerran eräs toimittaja, miltä tuntuu kun omat levyt eivät enää soi radiossa ja nouse listalle kuten ennen. Willien vastaus oli loistava - hän nauroi pitkään omaa kikerrystään sanomatta mitään muuta. Meidän taustabändiemme jäsenet ja muut työporukkamme jäsenet eivät aina välttämättä tule kaikissa asioissa täydellisesti keskenään toimeen, mutta meidän väleihimme ne eivät vaikuta. Minun on saatava puhua Cashin kanssa ainakin kerran viikossa, jos jää pitempi aika väliin, minun on pakko alkaa jäljittää häntä.
Minulla on jäljellä vielä ainakin yksi kunnianhimoinen tavoite artistina. Haluan levyttää B.B.Kingin kanssa, meidän musiikkimme ovat niin lähellä toisiaan, vaikkei sitä yleisesti niin taideta mieltääkään.

Syyskuussa ja lokakuussa v.1995 lääkärit määräsivät Waylonin peruuttamaan sovitut esiintymiset ja keskittymään terveyden vaalimiseen täydellisellä levolla.
Keväällä 1996 Waylon kummastutti taas ihailijoitaan esiintymällä musiikkivideolla yhdessä Neil Diamondin seurassa. Radiosingleenkin satsattiin, mutta ilman tulosta, tuote jäi "ei-kenenkään-maalle".

Samana vuonna hän julkaisi Justice-yhtiössä albumin Right For The Time, jossa kuultiin laulu Living Legends Part 2. Sillä Waylon tilitti tuntojaan nykykantrin tilasta ja kertomansa mukaan tuli "astuneeksi muutamille varpaille". Hieno albumi kerrassaan kaikin puolin 60-vuotisjuhliaan lähestyvältä mieheltämme.

Vuonna 1997 Waylon julkaisi omaelämänkertakirjan nimeltään Waylon - An Autobiography. Saman vuoden kesällä Waylon sai sydänkohtauksen ja keikkoja jouduttiin perumaan muutaman kuukauden ajalta. Old Dogs-projekti Bobby Baren, Mel Tillisin ja Jerry Reedin kanssa oli tuolloin juuri saatu valmiiksi.

Vuonna 1998 ilmestyi Ark 21-yhtiössä albumi Closing In On The Fire, mitä alan kriitikot suorastaan ylistivät miehen parhaimpana saavutuksena moniin vuosiin. Albumin kansissa Waylonin kasvot alkoivat häipyä aurinkolasien ja varjojen kätköihin.

Tuon albumin teimme studiossa suoraan, ei mitään ennalta tehtyjä tuottajan sovituksia ja harjoituksia. Sanoin pojille vain, että unohtakaa kaikki, mitä olette kanssani aiemmin tehneet, nyt pidetään hauskaa. Sheryl Crow tuli mukaan ja Sting-materiaali sopi tunnelmaamme hyvin.

Laulun Just Watch Your Mama And Me Waylon lauloi Jessin kanssa ja se oli suora viesti heidän 19-vuotiaalle Shooter-pojalleen, jonka kanssa alkoi olla "kommunikointivaikeuksia".
Albumin eräänlaisen sensaation toi menneiden vuosien kantrilegendan Carl Smithin mukaantulo laulamaan Waylonin kanssa. Carl Smith oli ollut pitkään täydellisesti "eläkkeellä" lauluhommista ja monia kyselijöitä kiinnosti kuulla, miten Waylon oli saanut Carlin mukaansa projektiin:

Carl on aina ollut minulle todellinen `hero`, Carlene Carterin isä ja todellinen herrasmies vieläkin. Olemme tulleet todella läheisiksi ystäviksi viime vuosina. Kutsun häntä aina lempinimellä "Virgil". Hän kutsuu minua nimellä "Williamson County Willie". Häntä ei enää lauluhommat kiinnosta, hänellä on vain hevosensa. Vein kuitenkin laulun hänelle ja sanoin, että sinä laulat seuraavalla albumillani tästä tuon ja tuon kohdan. Hän kauhistui ja kieltäytyi jyrkästi. Sanoin hänelle, että tulevana keskiviikkona haen hänet nauhoittamaan osuutensa. Hän uhkasi ennemmin vaikka ampua minut.
Kun aika tuli, menin miestä hakemaan ja hän oli valmiina odottamassa. Hän hoiti osuutensa kertaotolla ja täysin virheettömästi, kysyi vain milloin häntä tarvitaan seuraavan kerran.
Opryssa Little Jimmy Dickens tiukkasi minulta pitkään, miten olin saanut Carlin vielä laulamaan levylle, hän kun oli kieltäytynyt jo vuosien ajan kaikista pyynnöistä. Sanoin Jimmielle, ettei sellaista miestä pidäkään pyytää, häntä pitää käskeä.

Alkuvuodesta 2000 kerrottiin Waylonin Shooter-pojan perustaneen "isän ja Jessi-äidin suostumuksella" rock-bändin nimeltä StarGunn.
Waylon itse levytti muutaman kaverinsa kanssa (2000) Lucky Dog-levymerkille live-albumin Never Say Die vanhassa Opryssa eli Ryman Auditoriumissa. Projekti ajautui melkoisiin oikeuskiistoihin, sillä Waylon oli tullut luvatta käyttäneeksi sanaa "Opry" albuminsa pr-teksteissä.

Huhtikuussa 2000 kerrottiin Waylonin joutuneen Phoenixissä leikkaukseen jalkojen verenkiertohäiriöiden vuoksi. Sokeritauti alkoi hidastaa miehen menoa ja puhelinhaastattelussa brittitoimittajille hän epäili mahdollisuuksiaan enää tulla Eurooppaan esiintymään:

En enää oikein jaksa reissata ja en tunne Euroopassa oloani kotoisaksi, Englannissa pärjään ja Israelissakin viihtyisin, jos siellä saataisiin asiat rauhoittumaan. Saksassa ja Ranskassa oloni on aina epämukava, niihin maihin ainakaan en enää mene esiintymään. Englantiin voisin tullakin, jos joku lainaisi minulle rahat lentolippuihin.

Vuoden 2001 alussa Waylon ja Jessi laittoivat Nashvillen kotinsa kamat huutokauppaan ja muuttivat Arizonaan. Kaupattujen tavaroiden joukossa oli mm. $750.000-arvoinen moottoripyörä, joka oli aikoinaan kuulunut Buddy Hollylle.

Syksyllä 2001 Waylon oli mukana uuden piirretyn animaatiosarjan Saddle Rash äänityksissä. Yhdessä Doug Stonen ja Ken Mellonsin kanssa Waylon antoi puheäänensä piirretyille seikkailuhahmoille.
Muutama kuukausi myöhemmin kuului huonoja uutisia. Waylon oli taas sairaalassa, hänelle oli tehty jalkoihin kaksi leikkausta, joilla verenkierto-ongelmia oli koetettu ratkaista. Waylonin kävely oli merkittävästi vaikeutunut ja kävelykeppi oli kuulunut Waylonin vakiovarusteisiin jo pitkään.
Alkuvuodesta 2002 tilanne synkkeni, lääkärit katsoivat ainoaksi vaihtoehdoksi toisen jalan amputoinnin. Toimenpide luonnollisesti merkitsi esiintyvälle taiteilijalle lopullista uran päätöstä, mutta Waylon lupaili esiintyvänsä vielä pyörätuolissakin istuen.
13.2.2002 kuultiin Waylonin kuolleen kotonaan nukkuessaan. Hoss-lempinimellä läheisimmillen tunnettu kantrilegenda oli poistunut 64-vuotiaana ihailijajoukkojensa ulottumattomiin.

Kun Waylonilta aikoinaan kysyttiin eräässä haastattelussa, suostuisiko hän Willien tapaan tekemään Julio Iglesias-duettolevytyksen, Waylon vastasi:
Kuka on "Huly"? Minä levytän vain sellaisten henkilöiden kanssa, joiden nimen osaan lausua!

Well the honky tonks in Texas were my natural second home
Where you tip your hat the the ladies and the Rose of San Antone
I grew up on music that we call Western Swing
It don't matter who's in Austin Bob Wills is still the King
Lord I can still remember the way things were back then
Inspite of all the hard time I'd live it all again
Hear the Texas Playboys and Tommy Duncan sing
Makes me proud to be from Texas where Bob Wills is still the King
You can hear the Grand Ole Opry in Nashville Tennessee
It's the home of country music on that we all agree
But when you cross old Red River hoss that just don't mean a thing
Once you're down in Texas Bob Wills is still the King

Well if you ain't never been there then I guess you ain't been told
That you just can't live in Texas unless you got a lotta soul
It's the home of Willie Nelson the home of western swing
He'll be the first to tell you Bob Wills is still the King (Waylon Jennings, 1974)


A) 'Waylon Jennings Mailbox':

('Wally H.', 19.10.2011): Chartwise - which was Waylon's most successful single recording?

(JJ, 24.10.2011): It was 'Luckenbach, Texas (Back To The Basics Of Love)' in 1977 (RCA) with Willie Nelson singing short ending part of the song. This recording was #1 chart hit for six weeks in a row in 1977.

('STE', 22.10.2011): You asked me of Waylon - here's something - I guess it still says it all how I think of Waylon: If any one performer personified the outlaw country movement of the '70s, it was Waylon Jennings. Though he had been a professional musician since the late '50s, it wasn't until the '70s that Waylon, with his imposing baritone and stripped-down, updated honky tonk, became a superstar. Jennings rejected the conventions of Nashville, refusing to record with the industry's legions of studio musicians and insisting that his music never resemble the string-laden, pop-inflected sounds that were coming out of Nashville in the '60s and '70s.

('RW', 23.10.2011) I noticed you had written something in Finnish about Waylon's part in the fatal Buddy Holly's last flight. I couldn't understand a word of it so I googled some - here's information of it (in English this time):
'Waylon Jennings gave his seat up to Richardson, who was running a fever and had trouble fitting his stocky frame comfortably into the bus seats.
When Holly learned that Jennings wasn't going to fly, he said, "Well, I hope your old bus freezes up." Jennings responded, "Well, I hope your plane crashes." This friendly banter of friends would haunt Jennings for years.'

STORIES:

THE HIGHWAYMEN: * Albumit esittelyssä 1985-95 (2003/10).

ALBUM reviews:

WAYLON JENNINGS: Leavin` Town / Waylon Sings Ol` Harlan (Howard)
(BGM/RCA 1995 * re-issues from 1965-66) (2003/10)

OLD DOGS: Old Dogs (B.Bare-W.Jennings-M.Tillis-J.Reed)
(Atlantic * 1998) (2003/10)

HONKY TONK HEROES: Honky Tonk Heroes (Waylon-Willie-Kris-B.J.Shaver)
(Pedernales * 1999) (2003/10)

If you've got interesting information to add of WAYLON JENNINGS ~ please, contact:

E-MAIL (feedback)

etusivulle * front page.