Inkeroisten rautatieasemarakennus: A) Inkeroisten parakkimainen rautatieasemarakennus kuvattuna 26.10.2011 (S&J). Vuonna 1872 perustetun Inkeroisten tehtaiden tavaraliikenne hoidettiin alkujaan hevoskuljetuksella Korian eli silloisen Kymin asemalle (Kymmene). Tehtaiden kuljetusten kannalta olikin tärkeätä saada Kotkan rata kulkemaan Inkeroisten kautta. Kun päätös radasta syntyi, ryhdyttiin tehtaan laajentamiseen saman tien. Rata Inkeroisten tehtaille avattiin Kotkan radan valmistumisen aikaan 1890. Ensimmäinen asemarakennus rakennettiin radan avajaisiin, mutta se oli käytössä vain kymmenkunta vuotta. Bruno Granholmin suunnittelema uusi (toinen) asemarakennus oli aiempaa suurempi ja se valmistui entisen pohjoispuolelle Inkeroisten tultua Haminan radan risteysasemaksi v. 1899. Inkeroinen on taajama Kouvolassa, entisen Anjalankosken kaupungin alueella. Inkeroinen sijaitsee nykyisen Kouvolan kaupungin eteläosassa Kymijoen itärannalla vastapäätä entisen Anjalan pitäjän kirkonkylää. Inkeroinen kuului ennen teollisuustaajaman syntyä Sippolan pitäjän Mämmälän kylään. Nimi Inkeroinen tuli käyttöön kylään syntyneen puuhiomon ja paperitehtaan mukaan, jotka perustettiin sen nimisen maakirjatalon maille vuonna 1872. Taajama kuului Sippolaan Anjalankosken kauppalan perustamiseen saakka vuonna 1975 ja Anjalankoskeen vuoden 2009 Kouvolaan liittämiseen saakka. Sillä on myös epävirallinen ruotsinkielinen nimi Ingerois. Inkeroisten ratapiha-aluetta kuvattuna noin vuoden 1970 tienoilla (Sauli Mäkelä, kiitos). (Tapio Muurinen, 2007): Aivan hieno kuva. Jotain 1972 tai sen jälkeen, koska muovikattoisia Gbly-vaunujakin näkyy. Vanha asemarakennuskin on jo vaihtunut uuteen parakkiin. Kaverini kanssa teimme polkupyöräreken Haminasta jotain 1963-64 ja otin tuosta sillalta kaksi kuvaa, toisen ratapihan suuntaan ja toisen Tampellan suuntaan. Tehtaanmäen seisake oli heti tässä sillan jälkeen. Taustalla kaartaa Kotkan rata oikealle. Haminan rata lähti ensimmäisestä vaihteesta vasemmalle. Ensimmäinen seisake Haminaan olisi ollut kilometrin jälkeen Hykkyrä, mutta henkilöliikennehän oli loppunut jo 1968. Vaikka lukemattomia kertoja tästäkin tuli matkustettua ja junaa vaihdettua, silloin kun vielä sai vaihtaa, niin nyt vasta herää kysymys, missä tässa maisemassa oli Inkeroisten Osuusmeijeri. Sinne tuotiin maidot aikoinaan junalla. "Maitojuna" nimitys on armeijan käyneille tuttu, joka tulee täältä. Jos RUK:ssa töppäsi tai ei pärjännyt riittävän hyvin, joutui viimeisenä aamuna palaamaan maitojunalla yksikköönsä ilman ylennystä kokelaaksi. Hirveä häpeä. - Inkeroisten meijeri teki erittäin hyvää vaniljakermajäätelöä, nam. (Sauli Mäkelä, 2007): Meijeri on tuo iso valkoinen rakennus oikealla, jossa nykyisin on K-rauta. (Juha Puusaari, 2011): Tehtaanmäen seisake oli aivan kuvan vasemmassa reunassa olevan aurausmerkin oikealla puolella loppuen henkilöliikenteelle tarkoitetun tasoristeykseen asti - kaksi koivua on seisakkeen kohdalla. Kuvausajankohdasta tuorein mahdollinen on varmaan sähköistyksen tulo 1977-79, kun muistaisin koska tuo kerrostalo rakennettiin siitä vois olla apua ajankohdan määrittämisessä. Ja ex-meijeri on oikealla pellonreunassa oleva vaalea rakennus. Huom!! tasoristeyksiä oli tuohon aikaan yksi kummallakin puolella siltaa! Inkeroisten toinen rautatieasema kuvattuna postikortissa noin vuoden 1910 tienoilla. Inkeroinen tuli risteysasemaksi Haminan radan valmistuttua 1899. Haminan rata oli alkuaan yksityisrautatie, mutta se siirtyi valtion omistukseen vuonna 1916. Inkeroisten asemalla oli yksipaikkainen veturitalli. Tehtaioden ansiosta Inkeroisista kasvoi merkittävä asutuskeskus. Jo 1900-luvun alussa taajama oli kauppalamainen keskus, jossa oli mm. apteekki, lääkäri, pankki, kauppoja, kirkko ja meijeri. Kymijoen Sippolan puolelle syntynyt Inkeroinen ja Anjalan puoleinen kirkonkylä muodostivat yhdessä kaksoistaajaman, jossa asui vuoden 2009 tienoila noin 6000 henkeä. Inkeroisten kolmas asemarakennus, vaatimaton elementtitalo - lähes parakki - valmistui v.1970. Rakennusta laajennettiin v. 1980. Haminan rata jäi pois käytöstä v.1984, kun uusi rata Juurikorvesta Haminaan avattiin liikenteelle. Lipunmyynti Inkeroisten asemalla lopetettiin 2007, mutta asemalla on edelleen miehitys ja odotushuone. Asema on sekä henkilö- että tavaraliikenteen käytössä (kuvan käyttöoikeudet: CC BY-NC-ND 4.0) . Inkeroisten rautatieaseman kolkko odotushuone kuvattuna 26.10.2011 (S&J). Kun ei enää osata yhdessä käyttää mitään, rikottavaa ei kannata järjestää? Inkeroisten aseman takana viehättävää rautatieläismiljöötä ~ 26.10.2011 (S&J). Inkeroisten asemanedustan arkiaherrusta ~ veturi # 3076 kuvattuna 26.10.2011 (S&J). Inkeroisten ratapiha ja rautatieasema (Järvinen Jaakko, Suomen Rautatiemuseo) Inkeroisten ratapiha radansuuntaisesti kuvattuna. Asemarakennusta näkyy hieman oikealla, ja rataa on ylittämässä useampi henkilö jalankulkutasoristeyksen kohdalla. Inkeroisten rautatieasema valmistui 1899 Bruno Granholmin suunnitelmien mukaan, ja se oli käytössä 1970 saakka. Alun perin Haminan rata, jolla liikennepaikka sijaitsi, oli yksityisrautatie. Valtion omistukseen rata tuli 1916. Kuvan käyttöoikeudet: CC BY-NC-ND 4.0 . Inkeroisten rautatieasema viistosti oikealta radalta päin (Suomen Rautatiemuseo). Kuvan käyttöoikeudet: CC BY-NC-ND 4.0 .

Inkeroinen osaksi Kouvolan kaupunkia 1.1.2009 (aiemmin Sippolaa ja Anjalankoskea): B) Tapio Muurinen kuvasi 25.8.1967 Inkeroisten toisen asemarakennuksen. (T.Muurinen): Tämä rakennettiin ensimmäisen jäädessä pieneksi, kun Inkeroisista tuli Kotkan radan ja Haminan radan risteysasema 1899. Kaunis asemarakennus pääsi rappeutumaan ja purettiin tarpeettomana, kun uusi rakennus valmistui v.1970. Tänä päivänä ja kunnostettuna se olisi oikea helmi. Veljekset olivat tulleet kesälomamatkaltaan ja olivat matkalla Haminaan. Kouvolassa noustiin Kotkan junaan, jota veti Dm4. Sillä oli komeampaa matkustaa, kuin Haminan Lättähatulla, joka tuli perässä. Inkeroisissa vaihdettiin. Dm4:n sininen savu leijailee vielä ilmassa (vasemmassa reunassa). Aseman kello on 16.05. Lättä tulisi 15 minuutin kuluttua. Kun tämä kuva julkaistiin 13.11.2005 rautatieharrastajien nettisivuilla, syntyi aiheesta mielenkiintoinen ja informatiivinen keskustelu, josta saa tietoja laajemmaltikin alueympäristöstä: 03.11.2005 (JKa): Hieno ja arvokas kuva tyypillisine vuoden 1967 Sokos mainoksineen. Juuri samanlaisia Sokos mainoksia näkee ympäri maata tuona vuonna otetuissa asemakuvissa. Rautatiematkustajia kosiskeleva mainoskamppanja näemmä ollut Sokoksella silloin meneillään? 03.11.2005 (KP): Tämä on Inkeroisten toinen asema. Ensimmäinen oli rakennettu Oulun rataa varten tehdyillä tyyppipiirustuksilla (Hiirolan tyylinen). Tämä kuvassa oleva rakennus valmistui 1899 ja on tyyliltään jo erilainen kuin alkuperäiset asemat. 03.11.2005 (TM): K. tiesi, minä taas muistelin ja olin unohtanut, vaikka olen tuon joskus kuullut. Eli tämä rakennus valmistui, kun yksityinen Haminan Rautatie aloitti liikennöimisen. 03.11.2005 (JKo): Mieletön kuva! Ei voi muuta sanoa kuin olen syntynyt väärille vuosikymmenille. Kotikulmillahan tuokin kokonaisuus on ollut ja vain vajaa 10v ennen syntymääni. Tunnelma on käsinkosketeltava. Ja tuo rakennus. Granholmia parhaimmillaan! Pistikin silmään että oudosti Granholmia toisin kuin tuolla radalla yleensä. Mitäs ekalle asemalle kävi? Jäi liian pieneksi? Hieno tosiaan tuo SOK:n mainos. Ajalta, jolloin mainokset olivat oikean kokoisia ja oikeassa suhteessa elämään. 03.11.2005 (KP): Uusin asema olisi kutakuinkin vanhimman paikalla/edessä. 03.11.2005 (JKu): 1960- ja 70-luvuilla Suomessa vallitsi kaiken vanhan hävitysvimma ja se näkyi myös rautateillä. Jostain syystä vanhoja asemia hävitettiin erityisen paljon Kaakkois-Suomessa. En usko, että siellä olisi talot rakennettu jotenkin huonommin kuin muualla. Ehkä Kouvolan uusi asema vain vaati "arvolleen" sopivat rakennukset myös ympäristöönsä?? 03.11.2005 (AP): Minusta tämä asemarakennus tuo jotenkin mieleen Rantaradan asemat. Onneksi Rantaradan asemat saivat olla rauhassa eikä sinne pystytetty niitä mitäänsanomattomia laatikoita. Onko Myllykosken ja Kymin asemien historia samanlainen kuin Inkeroisten, eli vanhat rakennukset on purettu laatikkoasemien tieltä? 04.11.2005 (TM): Kyllä, valitettavasti, samoin Tavastila, ja jopa Kyminlinnan koristeellinen seisakerakennus, joka tietääkseni rakennettiin keisarillisten junien pysäkiksi. Siitä oli lyhyt matka Langinkoskelle. (Taas tarkistamaton muistitieto, mutta junalla keisari ei siellä koskaan käynyt). Kaikki rakennukset päästettiin hoidon puutteessa huonoon kuntoon ja purettiin. 04.11.2005 (AP): Kiitos tiedoista. Enpäs tiennytkään, että Tavastilan ja Kyminlinnan seisakkeillakin on ollut liikennepaikkarakennus. Onko Pikkusuollakin ollut? Nykyään Pikkusuolla on jäänteenä punatiilinen pieni asetinlaitekoppi. Pikkusuo lienee jäänyt tarpeettomaksi, kun Inkeroinen - Juurikorpi -kaksiraiteistus valmistui 1990-luvun lopulla. Vai oliko niin, että Pikkusuon kohtauspaikka rakennettiinkin vasta 1983-1984 uuden Haminan radan myötä, jolloin liikenne luonnollisesti vilkastui Inkeroisten ja Juurikorven välillä? 05.11.2005 (TP): Tavastilassa oli komea asemarakennus. Samanlainen kuin Kotkan ensimmäinen asemarakennus siinä Palotorninvuoren kupeessa. Kyminlinnan seisake oli todella viehättävä sorvatuin puupylväin ja koristeellisin ikkunanpielin ja räystäin. Nousin siitä Lätän kyytiin joskus -70-luvun alussa muutaman kerran. Se oli ns "kylmä asema". Miehitystä siinä ei tarvittu, koska ei ollut junasuorituksia, kuten ei Tavastilassakaan vuoden (?) jälkeen. Pikkusuo oli vain seisake, josta tuli kauko-ohjattu suorituspaikka, sen jälkeen kun Juurikorpi - Hamina aloitti talvella 1984. 06.11.2005 (AP): Jep. Juurikorven asemarakennus taas näyttää 1930-40-luvuilla rakennetulta. Onkohan sielläkin alunperin ollut Inkeroisten tyylinen rakennus, joka on palanut tms.? 06.11.2005 (TM): Nyt tuli niin tiukka, että tuohon en osaa vastata. Juurikorpi poikkeaa muista vanhoista asemista. Se on selvästi sotien jälkeistä "arkkitehtuuria". Mitä oli sitä ennen? Joku vanha kotkalainen voisi muistaa. 14.07.2007 (TM): Nyt voin täydentää A:n kysymystä sen verran, että liikennepaikka Juurikorpi perustettiin 1907. Joku rakennus siellä on ollut, mutta kuvia ei helpolla löydy. On maininta, että se olisi palanut. Nykyinen hirsinen, lautavuorattu laiturirakennus on mallia 1938. 14.07.2007 (MA): Juurikorvesta vielä hieman lisää, sillä sinne rakennettiin 1904-05 raide tiilitehtaalle (Joutsen Oy oli maksanut raiteen rakennuskustannukset) ja Juurikorven vaihde avattiin 14.7.1905 vain tavaraliikenteelle. 1907 paikalle rakennettiin laituri ja silloin se avattiin myös matkustajaliikenteelle. 14.07.2007 (TM): Kiitos jälleen M:lle syventävistä tiedoista. Se tiilitehdas savupiippuineen on vielä olemassa. Tosin taitaa olla jonain metalliromun keräyspisteenä. 14.07.2007 (TP): Voidaan sanoa, että se on puoliksi olemassa.. Aivan kuin sen purkaminen olisi jäänyt kesken, ja siinä tilassa se on ollut vuosia ja vuosia. Sen ympärillä tontti on tosiaan täynnä romua. 15.07.2007 (SM):Romuliike toimii tuolla alueella. Todellakin tutustumisen arvoinen paikka. Eli romun ostamisen varjolla pääsee sopivasti kiertelemään alueella. Tuo Inkeroisten aseman kello on nykyisin Inkeroisten "keskustassa" Erjon kelloliikkeen seinässä toiminnassa. Kuvassa on Inkeroisten toinen asemarakennus, valmistunut noin 1899, suunnittelija Bruno Granholm, jonka arkkitehtuurissa näkyivät aikakauden kansallisromanttiset ihanteet mm. epäsymmetrisyytenä ja runsaina puuleikkauksina. Kuva on vanha postikorttikuva - Matti Parkkosen kokoelmista. (Wikipedia, 2010): Inkeroinen on Kouvolan kaupunginosa ja teollisuustaajama entisen Anjalankosken kaupungin alueella. Se sijaitsee kaupungin eteläosassa Kymijoen itärannalla vastapäätä Anjalaa. Inkeroinen kuului ennen teollisuustaajaman syntyä Sippolan pitäjän Mämmälän kylään. Nimi Inkeroinen tuli käyttöön kylään syntyneen puuhiomon ja paperitehtaan mukaan, jotka perustettiin sen nimisen maakirjatalon maille vuonna 1872. Taajama kuului Sippolaan Anjalankosken kauppalan perustamiseen saakka vuonna 1975 ja Anjalankoskeen vuoden 2009 Kouvolaan liittämiseen saakka. Inkeroisten parakkimainen rautatieasema kuvattuna 26.10.2011 (S&J). Ympäröivällä puistoalueella kulki parvi fasaaneja. Rautatie veden vallassa Inkeroisissa suurena tulvavuonna 1899. Kuva ehkä omakotialueen kohdalta, arvelee lähdeteos Tampellan Inkeroisten tehtaat 1872-1972. Kuvaan liittyen - lähdekirjasta suoraan lainaten: Vuonna 1899 nousi vesi vieläkin enemmän. Kesäkuun 26. päivänä 1899 raportoi Paldani silloin ulkomailla olleelle Walgrénille: "Hyvä veli! Vesi ei tee muuta kuin nousee, nousee keskeytymättä sekä kosken ylä- että alapuolella. Kun lähdit, oli mittarissa 190cm. Seitsemäntenätoista päivänä ei näkynyt merkittävää nousua, mutta kun ruvettiin laskemaan tukkeja, muodostui luukkujen yläpuolelle ruuhka. Sen seurauksena vesi nousi yläpuolella ensimmäisen vuorokauden aikana 12 tuumaa ja seuraavan vuorokauden aikana vielä muutaman tuuman, niin että jopa rautatiekin Myllykosken ja Inkeroisten välillä oli parin kilometrin matkalla 15 cm veden alla. Kaiken lisäksi alkoi juhannuspäivän vastaisena yönä sataa ja sitä kesti kokonaisen vuorokauden. Tänään oli mittarissa 2.05,5cm. Kun kävin eilen tehtaan Pasilassa, sinne ei päässyt kuivin jaloin, koska se oli kuin saaressa. Näyttää perin kurjalta ja tehtaalle on vaikeaa saada puuta, kun vesi nousee hevosen mahaan asti. Meidän on ollut pakko vetää vaunuja kasoilta köysillä, ettemme loukkaisi hevosia. Myös tehtaalla menee huonosti. Kirjeestäni on tullut jeremiadi, mutta älä anna sen häiritä mielialaasi. Täytyy lohduttautua sillä, että jos ei ole mennyt hyvin, olisi voinut käydä pahemminkin."

Inkeroisten tehtaiden rautatiehistoriaa: B) Vuonna 1933 Inkeroisten tehtailla hevoset korvattiin sisäisessä puutavaransiirroissa 'Pässi'-vetureilla, jotka oli ostettu Imatran voimalaitostyömaalta. Kuva otettu vesivoimalaitoksen sillalta. Tämä polle kuvassa vetämässä viimeisiä vuorojaan Inkeroisten tehtaiden vesivoimalaitoksen sillalla v.1933. Imatran voimalaitokselta ostetut 'Pässit' korvasivat Pollen vuoden 1933 lopulla. Kuvat tehdashistoriikista (1972). Hevoset vetivät tehdasaluella kiskoilla kulkevia puukärryjä.

Inkeroisten urheiluhistoriaa: C) Juha Puusaari kertoi helmikuussa 2016 mielenkiintoista urheiluhistoriaa Inkeroisista. Ylläolevan kuvan urheilukentällä pelattiin aikanaan Tahko Pihkalan johdolla pesäpallon viimeisiä KOEPELEJÄ, joissa sääntöjä vielä hiottiin ja muutettiin sääntöjä. Inkeroisissa syntynyt JP muisteli, että kentän reunalla oli ennen hänen aikojaan aikoinaan ollut aiheesta muistokilpikin kuvassa oikealla näkyvässä päädyssä. Inkeroisten kentällä pelatun koeottelun ajankohta ei toistaiseksi ole tarkasti tiedossa, mutta pesäpallon historiankirjoista saa ajoitusvinkkejä vuoden 1920 tietämille: Pallonlyöntipelin rantautuminen Suomeen – Kehittyminen kuningaspalloksi: Ensimmäiset merkinnät maailmanlaajuisesti pesäpallon tapaan pystysyöttöä käyttävistä pallonlyöntipeleistä löytyvät 1200-luvun Egyptistä. Suomeen pallonlyöntipelit rantautuivat 1600–1700-luvulla. Tarkempaa ajankohtaa ei kuitenkaan ole tiedossa. Pallonlyöntipelien yleistyessä, pelin kulkua ja sääntöjä sovellettiin eri puolilla omiin suuntiinsa ja 1800-luvulla Suomessa harrastettiinkin kymmeniä eri pallopelejä. Kuningaspallo: 1800-luvun lopulla sekalainen pallonlyönti kehittyi kuningaspalloksi. Laji sai mallia sukulaislajeistaan Ruotsin långbollista, Saksan schlagballista ja Venäjän Laptasta. Ensimmäinen kuningaspallon virallinen ottelu pelattiin Oulussa vuonna 1901. Lajin säännöt kirjattiin ylös ja ne julkaistiin ensimmäisen kerran Ivar Wilskmanin kirjassa Palloleikkejä. Kuningaspallosta pitkäpalloon: Lauri Pihkala toi kuningaspallon aikaperusteiseen peliin juoksun vuonna 1914 ja pelistä kehittyi pitkäpallo. Pelaaja, joka juoksi lyönnillään ulkomaaliin ja takaisin ilman paloa, teki juoksun. Vuoronvaihto syntyi pelissä kolmesta palosta. Virikkeitä pelin kehittämiseen Pihkala sai matkoiltaan Yhdysvaltoihin vuosina 1907 ja 1912-1913. Baseballista Pihkala otti peliin kotipesän, pesäkilvan, juoksut voiton laskun perusteena ja kolmen pesän järjestelmän. Baseballissa kopista tapahtuneen kuolemisen Pihkala lievensi haavoittumiseksi. Syötöt pitkäpallossa Pihkala kuitenkin jätti kuningaspallon tapaan pystysyötöksi. Ensimmäinen virallinen pitkäpallo-ottelu pelattiin vuonna 1919. Pesäpallon synty: Ensimmäinen nykytyyppisen pesäpallon koepeli pelattiin 14.11.1920 Helsingin Kaisaniemen kentällä. Ensimmäiset viralliset pelit pelattiin vuonna 1922, ja ensimmäisen Suomen mestaruus jaettiin samana vuonna. Sen vei Helsingin Pallonlyöjät. Samana vuonna pelin nimi muutettiin pesäpalloksi aikaisemman pitkäpallon sijaan. Vaikka Suomen mestaruudesta pelattiin jo vuodesta 1922 lähtien, Pesäpalloliitto perustettiin vasta vuonna 1931. Pesäpallon tärkeintä suurtapahtumaa, Itä–Länsi-ottelua, on pelattu vuodesta 1932. Samana vuonna Suomi pelasi ensimmäisen pesäpallomaaottelun ja kaatoi Viron 14–3. Ennen toista maailmansotaa pesäpallo oli suurelta osin suojeluskuntien harrastama ja esillä pitämä laji. Muita suojeluskuntien harrastamia urheilulajeja olivat murtomaahiihto, ampumahiihto, yhdistetty ja yleisurheilu. Pesäpallo kehitti monipuolisesti sotakentillä tarvittavia taitoja: tarkkaavaisuutta, juoksua, syöksymistä ja heittoa sekä silmän ja käden koordinaatiota. Vaikka sitä usein kiistetään, pesäpalloa nimenomaan kehitettiin sotataitojen harjoittelua varten, ja suojeluskunnat innostuivat lajista ja ottivat sen omakseen (Wikipedia, 2016). Inkeroisten Terho on perustettu 15.2.1914 palokunnan yhteyteen. Seuran ensimmäinen nimi oli Inkeroisten VPK:n voimistelu ja urheiluseura Terho. Vuosien saatossa nimi on lyhentynyt nykyiseen muotoonsa Inkeroisten Terho ry:ksi. Terho on yleisseura, jonka menestyneimmät lajit ovat hiihto ja yleisurheilu. Rakentamista? ja rakentamista: •1921 valmistui oma urheilukenttä (nykyinen Inkeroisten hiekkakenttä), •1924 ostettiin oma talo Kansala, joka ristittiin Terholaksi, •1926 Terhola paloi, •1936 rakennettiin uusi Terhola, jota pommitettiin 1940, •1952 rakennettiin uusi urheilukenttä yhteistyössä Inkeroisten Vihurin kanssa, •1960 lahjoitettiin kenttä Sippolan kunnalle, •1992 ostettiin Inkeroisten Ampumamaja, •1994 Terhola myytiin Anjalankosken kaupungille ja näin Terhosta tuli vuokralainen omaan taloonsa, •1998 Terhola purettiin.

Anjalan (Inkeroisten) Paperitehdas valmistui 1937: D) Tehtaan harjannostajaistilaisuus 15.11.1937 - pidettiin tiloissa, jotka myöhemmin (1972) toimivat hylsyvarastona. Kuva tehdashistoriikista (1972). Inkeroisten puuhiomo ja paperitehdas perustettiin v. 1872 (Tampellan omistukseen v.1887): Inkeroisten Anjalan Paperitehdas rakennettiin v.1937: Tehtaan rakennustyöt hyvässä vauhdissa 11.8.1937. Takana näkyy höyryvoimalaitos, jonka piipun muuraus oli kuvaushetkellä vielä kesken. Kuva tehdashistoriikista (1972). Joulukuussa 1936 päätettiin paperitehtaan rakentamisesta Inkeroisiin ja tehtiin tilaus yhdestä sanomalehtipaperikoneesta, jonka puhtaaksi leikattu leveys oli 215" (546 cm) ja tuotanto 125 tn/vrk. Samanaikaisesti yhtiö päätti antaa uudelle tehtaalle nimen Anjalan Paperitehdas. Nimivalinta oli sikäli erikoinen, että tuleva tuotantolaitos ei sijainnut Anjalassa, vaan lähellä olevassa Inkeroisten taajamassa. Anjala-nimen historiallinen merkitys ja ilmeisesti myös lähellä oleva kuuluisa Anjalan koski (Ankkapurha) vaikuttivat ratkaisevasti nimen syntyyn. Anjalan paperitehtaasta vastasivat perustamisen aikoihin pääasiassa seuraavat henkilöt: Tampellan toimitusjohtaja dipl.ins. A.Solionm Tampellan varartoimitusjohtaja Å.Kihlman, Inkeroisten tehtaiden isännöitsijä kapteeni J.Schauman ja paperitehtaan tekninen johtaja ins. B.Bygden (tiedot tehdashistoriikista, 1972). (Wikipedia, 27.2.2013): Inkeroisten tehdas perustettiin vuonna 1872 nimellä Ingerois Trädsliperi. Vuonna 1887 omistajaksi tuli Tammerfors Linne- & Jern-Manufaktur Aktie-Bolag (myöhemmin Oy Tampella Ab). Tehdas myytiin Tampellan yrityssaneerauksen myötä 1993 Enso-Gutzeit Oy:lle (myöhemmin Enso Oyj), joka yhdistyi ruotsalaisen Stora Ab:n kanssa Stora Enso Oyj:ksi vuonna 1998. Tehdasrakennuksen vanhan osan (PK1 ja PK2) on suunnitellut Alvar Aalto 1930-luvulla ja puoliselluloosatehtaan vielä 1950-luvulla. Anjalankosken tehtaisiin kuuluu myös Inkeroisten kartonkitehdas. Anjalan kosken rannalle rakennettiin vuonna 1887 A.M. Hedbäckin suunnittelema Tampellan kartonkitehdas. Kartonkitehdasta uusittiin 1921–1922. Samalla valmistui myös uusi vesivoimalaitos, jonka suunnittelijat olivat S. Frosterus ja O. Gripenberg. Insinööri B.Bygden valittiin Anjalan Paperitehtaan tekniseksi johtajaksi 1.2.1937. Hänen panoksensa paperitehtaan luokisessa oli erittäin tärkeä ja arvokas. Hyvänä toverina suunnittelussa hänellä oli toiminut ins. D. Sillanpää. Paperitehdas sijoitettiin noin kilometrin pohjoiseen puuhiomosta ja kartonkitehtaasta Kymijoen varteen. paikka oli joessa sijaitsevan suuren Salonsaaren eteläkärjen kohdalla mantereen puolella. Saaren itäpuolitse virtaava Kymijoen haara voitiin kätevästi varata puutavaran käsittelyä ja varastointia varten. Inkeroisten tehtaitten pohjoisryhmä. Vasemmalta Anjalan Pepritehdas, puolisellutehdas ja sahan rakennuksia. Kuva tehtashistoriikista (1972). Inkeroisten Anjalan Paperitehtaan Paperikone 2:n kuivapää - kuva tehtashistoriikista (1972).

Inkeroisten tehdasalueen kartta vuodelta 1875: E) Kartalle on jälkikäteen lisätty Kotkan ja Haminan ratojen linjaukset. Anjalankosken partaalle, Anjalan kartanon vastarannalle on avattu paperitehdas. Kartta on kirjasta Radan varrella (2009).