ILOMANTSI:
(Svala & Joutsi * viimeisimmät lisäykset: 16.1.2026)

A) Ilomantsin tietoja:

(Wikipedia * 2026): Ilomantsi on Suomen kunta, joka sijaitsee Pohjois-Karjalassa. Ilomantsi on Suomen ja Euroopan unionin manneralueen itäisin kunta. Kunnan asukasluku on 4 306 henkeä, ja sen naapurikunnat ovat Joensuu ja Lieksa. Ilomantsi-nimi pohjautuu kantasaamen ylimmäistä tarkoittavaan sanaan, ja nimen taustalla on kirkonkylässä sijaitseva Ilomantsinjärvi, jonka on katsottu olevan vesistönsä ylimmäinen järvi. Ilomantsin asukkaista 17,4 prosenttia kuuluu ortodoksiseen kirkkoon. Ilomantsi on siis prosentuaalisesti Suomen ortodoksisin kunta.

Talvisodan 1940 päättäneen Moskovan rauhan myötä Ilomantsin pinta-alasta 1 489 km² kuului Neuvostoliitolle luovutettuihin alueisiin. Ilomantsissa sijaitsee Euroopan unionin manneralueen itäisin piste Virmajärvi. Kunnan alueella sijaitsee Koitere, joka on pinta-alaltaan Suomen 26. suurin järvi.
Ilomantsissa sijaitsevia luonnonsuojelualueita ovat muun muassa Petkeljärven kansallispuisto, Patvinsuon kansallispuisto ja Koivusuon luonnonpuisto.

Kylät: Ahvenjärvi, Hattuvaara, Haukivaara, Huhmarisvaara, Huhus, Iknonvaara, Ilaja, Ilomantsi, Issakka, Kakkaravaara, Kakonaho, Kirvesvaara, Kivilahti, Kivilampi, Kokkokangas, Kontiovaara, Korentovaara, Kuolismaa, Kuuksenvaara, Käenkoski, Köpönvaara, Lapinniemi, Lapiovaara, Lehtovaara, Liusvaara, Lokanlahti, Longonvaara, Lutikkavaara, Maukkula, Marjovaara, Mekrijärvi, Melanselkä, Mutalahti, Möhkö, Naarvansalo, Nehvonniemi, Nuorajärvi, Ontronvaara, Ostronsaari, Paavonvaara, Pallosenvaara, Patrikka, Pihlajavaara, Piilovaara, Putkela, Ryökkylä, Siitarinvaara, Sonkaja, Tokrajärvi, Tykkylänvaara, Tyrjänsaari, Viitavaara, Vuottoniemi (osa kylistä luovutettiin Neuvostoliitolle 1944) ja Mäkikylät, joka on Maukkulan, Issakan ja Paavonvaaran yhteistoiminta-alue.

Pogosta: Ilomantsin kirkonkylä tunnetaan Pogostana. Siitä on tullut myös koko Ilomantsin synonyymi. Pogosta-sana elää muun muassa paikallislehti Pogostan Sanomien ja maan suurimpiin laturetkiin kuuluvan Pogostan hiihdon nimessä. Pogostantauti on ihmiseen hyttysistä leviävä virus, joka löydettiin Ilomantsista.

Historia Ilomantsi on alueensa vanhin pitäjä. Sitä verotettiin Novgorodista jo 1400-luvulla. Se oli levotonta rajaseutua. Alueella harjoitettiin kaskitaloutta, kunnes 1800-luvun suurten kuolonvuosien jälkeen siirryttiin peltoviljelyyn ja karjanhoitoon. Möhkön ruukki toi vaurautta 1800-luvun loppupuoliskolla. Sen jälkeen alkoivat savotat ja raaka-aineen hankinta Enso-Gutzeitille.

Toinen maailmansota koetteli Ilomantsia kovasti, lähes viisisataa ilomantsilaista sai surmansa. Ilomantsin alueella käytiin taisteluita sekä talvisodassa että jatkosodassa, ja kunnan alueella on useita näihin taisteluihin liittyviä muistomerkkejä. Jatkosodan aikana kunnan itäosien väestö evakuoitiin Savoon. Sadat menettivät jatkosodan takia kotinsa. Osassa kunnan itäosia, jotka luovutettiin Neuvostoliitolle, puhuttiin perinteisesti karjalan kielen varsinaiskarjalaa, tarkemmin eteläkarjalaa.

Hattuvaaran Pampalossa on kultaesiintymä, jonka omistaa ruotsalaisen Endomines AB:n tytäryhtiö Endomines Oy. Yhtiö käynnisti vuonna 2007 tutkimuskairaukset. Pampalon kultakaivoksen tuotanto alkoi helmikuussa 2011. Lisäksi Ilomantsissa louhitaan mustakiveä lähinnä hautakiviksi.

Liikenne Ilomantsiin johtaa Joensuusta kantatie 74. Rajan pinnassa kulkee Runon ja Rajan tie.
Joensuu–Ilomantsi-rata valmistui kokonaisuudessaan vuonna 1967. Henkilöliikenne rataosalla lakkautettiin vuonna 1969. Nykyisin rataosalla on ainoastaan tavaraliikennettä.

Nähtävyydet: Ilomantsin ortodoksinen kirkko * Luterilainen ”kuvakirkko” * Katri Vala Kulttuurikeskus * Kivilahden rajaseutukirkko * Mekrijärven tutkimusasema * Möhkö * Naarvan asesepän paja * Naarvan rajaseutukirkko * Parppeinvaaran runokylä ja Runonlaulajan Pirtti * Patvinsuon kansallispuisto * Petkeljärven kansallispuisto ja sodanaikaiset taistelupaikat * Taistelijan talo. Ruokakulttuuri: Ilomantsin pitäjäruoiksi nimettiin 1980-luvulla vatruskat, sienisalaatti, tsupukat eli ohukaiset, kiesa (kaura- tai ruisjauhosta valmistettu suuruste) ja lakat.

Muuta Kunnassa sijaitsee Rajavartiolaitoksen Hiienvaaran harjoitus- ja ampuma-alue Koitereen lähistöllä sekä Itä-Suomen Huoltorykmentin alainen varastoalue.

Tunnettuja ilomantsilaisia: Irinja Arhipoff eli Iro Arhipo, runonlaulaja ja itkuvirsien taitaja * Jari Jolkkonen, piispa * Johannes Karhapää (Johannes Sonkajanrantalainen), kansanvalistaja * Stepan Karhapää, runonlaulaja * Martta Kuikka, kalevalaisten itkuvirsien laulaja * Mateli Kuivalatar (oik. Magdaleena Ikonen), runonlaulaja * Pietari Kurvinen, lähetyssaarnaaja * Maj-Lis Könönen, iskelmämuusikko ja lauluntekijä * Konsta Laakso, näyttelijä * Liisa Matveinen, kansanmuusikko * Onni Määttänen, Mannerheim-ristin ritari * Heimo Rautava, eräkirjailija * Henrik Renqvist, rukoilevaisliikkeen perustaja * G. A. Serlachius, puunjalostusteollisuuden pioneeri, Gösta Serlachiuksen isä * Simana Sissonen, runonlaulaja * Katri Vala, runoilija * Kaisa Varis, hiihtäjä.

B) Ilomantsin kirkot:

Ilomantsin luterilainen kirkko * nimimerkki "Niera" kuvasi kesällä 2014 (Wikipedia * CC BY-SA 3.0).

(Wikipedia * 2026): Ilomantsin luterilainen kirkko on Ilomantsin luterilaisen seurakunnan pääkirkko ja sijaitsee Ilomantsin kirkonkylässä. Se on järjestyksessä Ilomantsin viides luterilainen kirkko. Kirkko on rakennettu vuonna 1796 Henrik Johan Mechelinin johdolla. Kirkossa on noin 800 istumapaikkaa. Ilomantsin kirkko on toinen Ilomantsin kirkonkylän kirkoista. Kirkonkylässä sijaitsee myös Ilomantsin ortodoksinen kirkko.

Vanhan kirkon tuho: Ilomantsin järjestyksessä neljäs luterilainen kirkko tuhoutui salamaniskun sytyttämässä tulipalossa 27.7.1794. Samassa tulipalossa tuhoutui myös luterilaisen kirkon vieressä ollut ortodoksinen kirkko. Uutta kirkkoa ryhdyttiin suunnittelemaan välittömästi. Uuden kirkon piirustukset tilattiin Tukholman yli-intendentinvirastosta. Yli-intendentti Carl Fredrik Adelcrantzin 13.5.1795 päiväämät piirustukset esittivät tasavartista ristikirkkoa. Piirustuksen kirkossa oli matala satulakatto ja se oli torniton. Piirustusten pohjalta toteutettuun ristikirkkoon jäi alkuperäisestä suunnitelmasta lopulta vain sen ristimuoto, sekin kapenevasakaraisena toteutettuna.

Kirkon rakentaminen: Ilomantsin seurakunnalla oli vaikeuksia löytää rakentaja uudelle kirkolle. Lopulta rakentajaksi valittiin tammikuussa 1796 korkeasta palkkavaatimuksesta huolimatta Kiteen Matkaselän sahan kirjuri Adam Mechelin. Työt olivat kuitenkin vasta aluillaan, kun hän kuoli tapaturmaisesti samana vuonna. Työn jatkajaksi valittiin Adam Mechelinin poika, ylioppilas Johan Henrik Mechelin (s. 1774 Juva, k. 1840 Jaakkima), jonka johdolla kirkkoa rakennettiin kesän 1796 ajan. Pääpiirteissään kirkko oli valmiina saman vuoden syksyllä, joskin viimeistely jatkui vielä parin vuoden ajan. Kirkkoa korjattiin jo 1810-luvun alussa. Työstä vastasi tällöin kirkonrakentaja Juhana Karppinen. Karppinen vastasi myöhemmin myös kellotapulin korjaustöistä.

Kirkon koristelu: Ilomantsin kirkko tunnetaan kuvakirkkona sen värikkäästä sisätilojen koristelusta johtuen. Ajatus kirkon luterilaisittain poikkeuksellisen runsaaseen koristeluun on todennäköisesti saatu läheisestä ortodoksisen kirkon runsaasta maalauskoristelusta ja ikoneista.
Ilomantsin kirkon koristeet maalasi 1830–1832 Samuel Elmgren. Hän maalasi kirkkoon puolensataa enkelihahmoa ja lukuisia Raamatun kertomuksia ja pilvien päälle kuvattuja henkilöitä. Kuvakoristelun Elmgren teki pääosin liimaväreillä, mutta hän paranteli yksityiskohtia öljyväreillä. Elmegrenin maalausten tyyli edustaa kansanomaista uusklassismia. Kirkon koristelutyyli on ainutlaatuinen Suomessa. Lähimmät vastineet koristelulle voi löytää Ruotsista.
Myös öljyvärein maalattu alttaritaulu on Elmrgenin käsialaa. Suurikokoinen taulu kuvaa ristiinnaulittua Kristusta ympärillään Neitsyt Maria, apostoli Johannes ja Magdalan Maria.

Kirkon myöhemmät korjaukset: Kirkkoon tehtiin suurempia korjauksia 1840-luvun lopulla, jolloin paranneltiin paanukattoa ja perustuksia. Kirkon ulkoseinät myös laudoitettiin ja maalattiin keltaisiksi. Vuonna 1871 paanukatto korvattiin päreillä ja sisällä uudistettiin ja korjattiin eteisiä, lehtereitä, kuoria ja sakastia. Viimeistään tällöin osa alkuperäisestä Elmgrenin koristelusta jäi uuden maalipinnan alle.
Korjaukset jatkuivat 1900-luvun alussa, jolloin kirkko sai peltikaton ja lämmityskamiinat.
Suuri korjaus tehtiin vuonna 1933, jolloin viipurilaisen arkkitehdin Juhani Viisteen suunnitelmien pohjalta korotettiin kirkon keskiosaa ja pientä torniosaa suurennettiin. Lisäksi muun muassa kirkon eteiset suurennettiin ja ulkoseinien vaakalaudoitus korvattiin punaiseksi maalatulla pystylaudoituksella. Sekä kirkon että kellotapulin peltikatot maalattiin kahdella värillä jäljittelemään paanukaton koristeellista vaikutelmaa.
Viiste pyrki säilyttämään Elmgrenin maalaukset sisätilojen kunnostuksen yhteydessä. Vanhojen maalausten kunnostajaksi ja uusien enkelihahmojen ja koristemalausten tekijäksi valittiin viipurilainen taiteilija Lauri Välke. Välkkeen apuna toimi enolainen taidemaalari Eino Härkönen. Samassa yhteydessä kuorin ikkunoihin hankittiin Salomo Wuorion lasimaalamon valmistamat lyijylasimaalaukset, jotka suunnitteli Paul Semonov (myöh. Pauli Semeri).
Seuraava suuri korjaus tehtiin vuosina 1993–1994. Tällöin vanhoja maalauksia puhdistettiin ja entisöitiin alkuperäistä ilmettä kunnioittaen.

Kirkon ympäristö: Uusi kirkko oli valmistumisensa jälkeen useamman vuoden ilman kelloja, sillä vanhan kirkon kello oli sulanut tulipalossa. Vanhan kellon metalli oli kuitenkin otettu talteen ja siitä voitiin vuonna 1801 valaa uusi kello. Se sijoitettiin vuonna 1803 valmistuneeseen kellotapuliin, jonka oli rakentanut kirkonrakentaja Iisakki Sorsa. Malliltaan kellotapuli oli kolminivelinen pohjalaistyyppinen renessanssitapuli.
Kirkon pihassa on herätysliikkeen johtajan Henrik Renqvistin ja lähetyssaarnaaja Pietari Kurvisen muistomerkit. Molemmat ovat syntyneet Ilomantsissa.


Ilomantsin Pyhän profeetta Elian kirkko - kuvattu kesällä 2008. Kuvaajan nimeä ei ole mainittu (Wikipedia * public domain).

(Wikipedia * 2026): Ilomantsin pyhän profeetta Elian kirkko on Ilomantsissa sijaitseva Suomen suurin ortodoksinen puukirkko. Viisikupolinen kirkko on vuodelta 1892 ja se on Pietarin Pyhän synodin arkkitehti S.V. Sadovnikovin piirtämä. Hallinnollisesti se kuuluu Ilomantsin ortodoksiselle kappeliseurakunnalle.

Ilomantsin Pyhän profeetta Elian kirkko - kuvattu kesällä 2024. Kuvaajan nimeä ei ole mainittu (Wikipedia * public domain).

Takaisin etusivulle.