ILMAJOKI:
(Svala & Joutsi * viimeisimmät lisäykset: 1.1.2018)

A) Ilmajoki:

Ilmajoki (ruots. Ilmola) on vuonna 1867 perustettu Suomen kunta, joka sijaitsee Etelä-Pohjanmaan maakunnassa. Kunnassa asuu 12 143 ihmistä Ilmajoen naapurikunnat ovat Isokyrö, Kurikka, Laihia ja Seinäjoki.
Ilmajoki on tunnettu kulttuuristaan ja urheilustaan. Ilmajoella vuosittain järjestettävät Ilmajoen Musiikkijuhlat keräävät paikkakunnalle tuhansia oopperavieraita. Ilmajoella toimii myös useita kuoroja. Ilmajoen halki virtaa Etelä-Pohjanmaan suurin joki Kyrönjoki.
Kylät: Ahonkylä, Huissi, Jouppila, Jäppi, Kiikerinkylä, Kirkonkylä, Koskenkorva, Könni, Luomankylä, Munakka, Nopankylä, Palo, Peltoniemi, Peräkylä, Peurala, Pojanluoma, Rengonkylä, Röyskölä, Saveenkylä, Seittunkylä, Tuomikylä, Ujaistenkylä ja Varpahaiskylä.
Historia: Isonkyrön emäpitäjään kuulunut Ilmajoki ja lukuisia muita nykyisiä pitäjiä erotettiin Isostakyröstä omaksi Ilmajoen kappeliksi vuonna 1516. Ilmajoesta ovat sittemmin irtautuneet Alavus, Jalasjärvi, Kauhajoki, Kurikka 1672, Peräseinäjoki ja Seinäjoki. Hallinnollisesti Ilmajoki kuitenkin kuului Isoonkyröön 1867 asti jolloin Ilmajoki vasta itsenäistyi. 1596–1597 käydyn nuijasodan talonpoikien johtaja Jaakko Ilkka oli Ilmajoelta.
Ilmajoella on myös useita aitoja puolitoista- ja kaksifooninkisia (-kerroksisia) pohjalaistaloja. Myös Ilmajoella valmistetut könninkellot ja Nopankylän ajokaluseppien keskittymä kertovat Ilmajoen pitkäikäisestä rakennus- ja suunnitteluperinteestä.
Nähtävyyksiä: Yli-Lauroselan talomuseo, Ilkan kenttä ja siellä sijaitsevat Ilkan patsas vuodelta 1924 sekä Lakeuden raivaaja -patsas vuodelta 1954, Jaakko Ilkan kotitalon muistomerkki Koskenkorvalla, Yli-Lauroselan talomuseo, malliesimerkki rakennustaiteellisesta vanhasta pohjalaistalosta, Ilmajoen museo, Alajoen kauniit peripohjalaiset lato- ja jokimaisemat, Santavuori, Tuoresluoman lehdot, Länsi-Suomen ympäristökeskuksen mukaan suojeltava lehto Tuoresluoma, Loukasmäen lähde, Hassulannevan lähde ja Kilsukylän lähde, Länsi-Suomen ympäristökeskuksen mukaan arvokkaita pienvesiä.
Ilmajoen halki kulkevat valtatiet 3, 19 ja 18 sekä kantatie 67. Ilmajoen Rengonkylässä on myös lentoasema, josta kulkee säännöllinen reittiliikenne Helsinkiin. Lisäksi kunnan lävitse kulkee Suupohjan ratana tunnettu rataosa Seinäjoki–Kaskinen.
Urheilun saralla Ilmajoki on kasvattanut useita menestyneitä painijoita kuten Arvo Haaviston ja Marko Yli-Hannukselan. Myös keihäänheittäjä Tero Pitkämäen kotikunta on Ilmajoki. Tämän lisäksi Ilmajoella on miesten superpesisjoukkue Koskenkorvan Urheilijat (KoU), joka pelaa kotiottelunsa Koskenkorvalla sijaitsevalla pesäpallostadionilla. Naisten pesäpalloa Ilmajoella puolestaan edustaa Ilmajoen Kisailijat (IK), jonka edustusjoukkueet pelaavat ottelunsa keskustan tuntumassa sijaitsevalla Keskuskentällä. Vaikka Ilmajoki yhdistetäänkin pesäpalloon ja painiin, niiden harrastajamäärä ei yhteenlaskettunakaan yllä jalkapallon tasolle. Talvella pelattavista lajeista salibandy on noussut Ilmajoella ykköslajiksi. ISB Ilmajoki toimii ilmajokisten omana seurana, joka on perustettu vuonna 2000.
Ilmajoella toimii myös Länsi-Suomen Huoltorykmenttiin kuuluva puolustusvoimien yksikkö, joka perustettiin kuntaan Lääkintävarikkona vuonna 1949. Taajaman eteläpuolella teollisuusalueella sijaitseva yksikkö kulkee kuntalaisten puheessa edelleen nimellä Lääkintävarikko. Se vastaa kenttälääkintäkaluston varastoinnista ja kunnossapidosta.
Tunnettuja Ilmajoella syntyneitä, kuolleita tai vaikuttaneita henkilöitä: Erkki Ala-Könni * Hannu-Pekka Björkman * Jaakko Ilkka * Erkko Kivikoski * Tero Pitkämäki * Mauri Pyhälahti * Jussi Rintamäki * Marko Yli-Hannuksela.

B) Nuijamiesten muistomerkki:

Ilmajoen Ilkan eli nuijamiesten muistomerkin (1924) edustalla 12.5.1968 (Joutsi).

(Wikipedia, 2011): Ilkan patsas on Ilmajoella sijaitseva mukulakivistä rakennettu Matti Visannin suunnittelema monumentti. Se rakennettiin vuonna 1924 Jaakko Ilkan ja samalla kaikkien nuijamiesten muistomerkiksi. Ilkan patsas on yksi Ilmajoen tunnetuinpia nähtävyyksiä, ja se sijaitsee Ilkan kentällä, jossa järjestetään myös jokakesäiset Ilmajoen musiikkijuhlat.
Perimätiedon mukaan nuijapäällikkö Jaakko Ilkka mestattiin tammikuussa 1597 Ilmajoen silloisen kirkon vieressä samaisella paikalla, jolla patsas nykyään sijaitsee. Toisten tietojen mukaan Ilkka teloitettiin Isonkyrön kirkon vieressä Kontsaansaarella ja tuotiin Ilmajoelle teilattavaksi.

C) Ilmajoen kirkko:

Antti Luoma kuvasi Ilmajoen kirkon kesällä 2006 (lisenssi, OK: the Creative Commons Attribution 2.5 Generic license.)

Ilmajoen kirkko on Ilmajoen seurakunnan kirkko. Se on puinen ristikirkko, jossa on noin 900 istumapaikkaa. Kirkko on Ilmajoen kolmas kirkko ja sen on suunnitellut ja rakentanut kirkonrakentaja Matti Honka. Kirkko vihittiin käyttöön 1766. Kellotapuli on valmistunut 1804.
Kirkossa nykyisin olevan kaksiosaisen alttaritaulun on maalannut Alexandra Frosterus-Såltin 1879. Kirkon alkuperäinen alttaritaulu oli taiteilija Johan Almin maalaama ja se on nykyään Ilmajoen museon pihapiirissä olevassa kirkkomuseossa. Nykyinen kirkko koristeltiin myös seinä- ja kattomaalauksin. Mikael Toppeliuksen raamatunhistorialliset maalaukset kuitenkin peitettiin maalilla jo ensimmäisessä peruskorjauksessa 1836.
Kirkon urut ovat Kangasalan urkutehtaan valmistamat ja vuodelta 1951. Urkujen koneisto on sähköpneumaattinen. Uruissa on 34+1 äänikertaa jaettuna kolmelle sormiolle ja jalkiolle. Uruissa on kellot toisella sormiolla ja jalkiossa.
Tapulin seinustalla on vaivaisukko, jonka Erkki Lahti on veistänyt 1850–luvun puolivälissä. Vaivaisukko on 126 cm pitkä.
Kirkon eteläpuolella sijaitsee Suomen sisällissodassa kaatuneiden ilmajokelaisten sankarimuistomerkki, jonka on suunnitellut Pauli Aaltonen ja paljastettiin jo 1918. Kirkon pohjoispuolella on toisen maailmansodan ilmajokelaisten kaatuneiden muistomerkki, jonka suunnitteli Aimo Tukiainen ja joka valmistui 1951 (Wikipedia, 2016).

D) Ilmajoen rautatiekulttuuria ~ Suupohjan rata: Seinäjoki-Kaskinen/Kristiinankaupunki:

Matti Parkkosen kokoelmista (kiitos - käyttölupa 2015-12-F): "1930 * Valokuvakortti * leimattu: Ilmajoki - Hämeenlinna 11.4.1932 * Runsas kukkapenkki edustalla ja villiviinit kiipeilevät seinustoilla. Olisiko lippukassanhoitaja tuulettelemassa ikkunalaudalla istuen kauniissa kesäsäässä?"

Ilmajoen rautatieasema (lyh. Ilj) oli rautatieliikennepaikka Suomen rataverkkoon kuuluvalla rataosalla Seinäjoki–Kaskinen. Thure Hellströmin suunnittelema jugendtyylinen ja V-luokan tyyppipiirustusten mukaan tehty asema sijaitsee Ilmajoen kirkonkylässä. Henkilöliikenne lopetettiin koko rataosan tavoin vuonna 1968. Miehitys poistettiin 1990, tavaraliikenne lopetettiin 2002, ratapiha purettiin 2006 ja liikennepaikka lakkautettiin 2007. Asemarakennus on myyty yksityisomistukseen kunnostettavaksi. Museovirasto on luokitellut asema-alueen valtakunnallisesti merkittäväksi suojelukohteeksi (Wikipedia, 2017 * Radan varrella, 2009).

Jukka Voudinmäki kuvasi Ilmajoen asemarakennuksen elokuussa 2002 (kiitos * käyttölupa 2015-21-L).

Nimimerkki "Kotivalo" kuvasi Ilmajoen asemarakennuksen tammikuussa 2013 (lisenssi OK * Creative commons * Wikipedia).

Santeri Kivioja kuvasi Ilmajoen rautatieasemalla 21.2.2016 (käyttölupa 2015-12-E): "Ilmajoen vanhaa asemaa sekä sen varastorakennus radan puolelta."

Santeri Kivioja ~ 21.2.2016 (käyttölupa 2015-12-E): "Ilmajoen asemarakennus kadun puolelta. Kiinteistö on ollut 2000-luvun loppupuolelta lähtien yksityisomistuksessa."

Tuomo Ala-Keturi kuvasi 25.10.2017: "Ilmajoen entinen asemarakennus on todella siistin näköisessä kunnossa." (kiitos * käyttölupa 2017-1-D).

Suupohjan rata on Suomen rataverkkoon kuuluva rataosuus, joka kulkee Seinäjoelta Kaskisiin. Kauhajoen Aronkylässä etelälounaaseen kulkeva rata kääntyy n. 90° länsiluoteeseen. Rata valmistui vuonna 1913. Rata haarautui alun perin Teuvan Perälästä myös Kristiinankaupunkiin , mutta tämä osuus lakkautettiin vuonna 1982. Henkilöliikenne Kristiinankaupunkiin lakkautettiin 1968. Henkilöliikenne Perälän asemalta Kaskisiin oli lakkautettu jo vuonna 1965. Seinäjoen ja Kaskisten välillä on tavaraliikennettä. Rata on yksiraiteinen, huonokuntoinen ja sähköistämätön.
Vuonna 2014 Kaskisten ratatyöryhmä on esitellyt kannanottonsa radan kunnostuksesta liikenne- ja kuntaministeri Paula Risikolle (Wikipedia, 2017).


Santeri Kivioja ~ 21.2.2016 (käyttölupa 2015-12-E): "Maantuote-niminen tasoristeys, joka on Ilmajoen ylivoimaisesti vilkkain tasoristeys. Tasoristeyksen ylittää seututie 701 (Seinäjoki lentoasema-Ilmajoki-Huissinkylä)."


Tuomikylä

Mika Vähä-Lassilan piirros Tuomikylän liikennepaikkarakennuksesta (kiitos * käyttölupa 2015-11-A).

Tuomikylän laiturivaihde perustettiin Seinäjoen ja Ilmajoen välisen maantien risteykseen, josta haarautui paikallistie muutaman kilometrin päässä sijaitsevan Tuomikylän kyläkeskukseen. Thure Hellströmin suunnittelemaa pysäkkirakennusta laajennettiin 1937.
Laiturivaihde muutettiin miehittämättömäksi seisakevaihteeksi 1958. Liikennepaikka lakkautettiin henkilö- ja tavaraliikenteen loppuessa 1968. Sivuraiteet ja liikennepaikkarakennus on purettu. Liikennepaikan pohjoispuolelle on syntynyt 800 asukkaan Ahonkylän taajama Seinäjoen läheisyyden vaikutuksesta, mutta pääosin vasta radan henkilöliikenteen lakattua (Radan varrella, 2009).


Koskenkorva

Nimimerkki "Kotivalo" kuvasi Koskenkorvan asemarakennuksen kesällä 1977 (lisenssi OK * Creative commons * Wikipedia).

Koskenkorvan rautatieasema (lyh. Kos) on rautatieasema Suomen rataverkkoon kuuluvalla rataosalla Seinäjoki–Kaskinen. Thure Hellströmin suunnittelema jugendtyylinen asema sijaitsee Ilmajoen Koskenkorvalla. Aseman ratapihalta on rakennettu pistoraiteet viereiselle sorakuopalle, viinatehtaalle ja jo puretulle Koskenkorvan sahalle. Asemarakennuksen omistaa nykyisin Matti Järviharju.
Suupohjan rata rakennettiin kylän läpi 1910–12. Asema nimettiin Koskenkorvaksi, koska se rakennettiin samannimisen tilan maille. Tämä vaikutti siihen, että koko kylän nimeksi vakiintui Koskenkorva.
Suomen ensimmäinen kaivinkone: Suupohjan rataa rakennettaessa tarvittiin paljon soraa, jota savisella Pohjanmaalla ei tahtonut löytyä kuin Koskenkorvan seudulta. Koskenkorvan aseman viereiseen hiekkaharjuun perustettiin sorakuoppa, jonne rakennettiin lastausraide. Aluksi soravaunut kuormattiin käsivoimin. Vuonna 1912 Tie- ja vesirakennusten Ylihallitus hankki soran lastaukseen Suomen ensimmäisen kaivinkoneen Bucyrus-yhtiöltä Wisconsinin osavaltion Milwaukeesta. Sittemmin Caterpillarin omistukseen siirtynyt amerikkalaistehdas toimitti höyrykäyttöisen kaivinkoneen Hangon satamaan ja luovutti sen kokoonpantuna. Mukana seurasi yhdysvaltalainen monttööri, joka ohjasi kokoonpanon sekä käyttöönoton. Esittelynäytös pidettiin Karjaalla. Koskenkorvan kokematon työporukka sai kuitenkin koneen kumoon melkein heti, kun se saapui työmaalle. Vauriot jäivät vähäisiksi, mutta nostoon meni lähes kolme viikkoa. Samanlaisia Bucyrus C70 -koneita kerrottiin käytetyn samoihin aikoihin Panaman kanavan kaivamisessa.
Näin kuvailtiin työ- ja asumisoloja Koskenkorvan asemalla rautatievirkamiesten kalenterissa vuonna 1930: »Kuukausittain myydään asemalla n. 1000 lippua eli n. 10.000 mk arvosta. Rahtikirjoja on 800 ja eniten lastataan soraa, puutavaraa, tiiliä ja maanviljelys- ja karjatuotteita. Vakinaisia junia kulkee 6 vuorokaudessa. Ensimmäinen 6.31 ja viimeinen 22.39. Ylimääräisiä junia vähän, korkeintaan 2 päivässä. Puhelimia on kaksi, Toinen on yleinen ja toinen valtion linjapuhelin. Sähkösanomia 200 kpl kuukaudessa. Vuokrataso on keskinkertainen, mutta asuntojen saantimahdollisuudet ovat huonot. Sähkövalo on ja kylässä on muutamia kauppoja. Ruokatavarain saanti on hyvää ja hinnat ovat halvat. Veroäyri vaihtelee 8-10 mk. Apteekki ja lääkäri sijaitsevat Ilmajoen kirkolla. Lähimpään kansakouluun ei ole kuin 0.5 km matka. Oppikoulu on Ilmajoella ja yhteiskoulu Seinäjoella. Lähistöllä sijaitsevat teollisuuslaitokset ovat: Saha, Tiilitehdas, Leipätehdas. Yhtään hotellia ei ole. Autobussiyhteydet Seinäjoelle, Poriin ja Vaasaan. Kalastusmahdollisuudet ovat paikkakunnalla huonot, mutta metsänriistaa on kohtuullisesti.» (Wikipedia, 2017 * Radan varrella, 2009).

Jukka Voudinmäki kuvasi Koskenkorvan asemarakennuksen elokuussa 2002 (kiitos * käyttölupa 2015-21-L).

SA-kuva 30-luvulta Koskenkorvan aseman ja sahan kohdilta (lisenssi OK, Creative commons) * (kiitos * Pentti Yli-Karjanmaa).


RAUTATIE - POHJANMAAN RATA JA SUUPOHJAN RATA:

Rautatien saaminen Pohjanmaalle tuli ensi kerran esille 1863 -64 Valtiopäivillä, mutta se ei saanut kannatusta. Ratahanke herätti kuitenkin jatkuvaa kiinnostusta ja toimintaa. Asia oli valtiopäivillä esillä useaan otteeseen, mutta päätöstä ei tehty. Luvattiinpa Kauhajoeltakin välillä ilmaista työvoimaakin, jos hallitus avaisi tutkimuslinjan Kauhajoen pitäjän läpi. Ja mikäli rata sitten rakennettai- siin, kuntalaiset antaisivat ilmaiseksi tarvittavan maan. Haluttiin, että rata kulkisi Hämeenkangasta Kankaanpään läpi Ilmajoelle. Toiveet kuitenkin valuivat hukkaan kun valtiovalta 1877 -78 valtiopäivillä päätti rakentaa Pohjanmaan radan sisämaan kautta. Rata vihittiin 29.9. 1883.
Suupohjan rata -hankkeen otti esille kristiinalainen valtiopäivämies, sittemmin kauppaneuvos C. A. Carlström 1882 valtiopäivillä, jo ennen Pohjanmaan radan valmistumista. Kauhajoella suunnitelmasta puhuttiin ensi kerran kuntakokouksessa 27.12.1884, ja kunta lupasi sitä varten viljelemätöntä maata ilmaiseksi ja viljellystä perittäisiin arvion mukainen korvaus. 1888 valtiopäivillä C. A. Carlström anoi tutkimuksen suorittamista sopivim- man ratasuunnan aikaansaamiseksi Seinäjoelta Kristii- naan. Hanke raukesi jälleen vaikka radan rakentamiselle olisi ollut hyvät perusteet sikäli, että seutu, jonka läpi rautatietä on ehdotettu rakennettavaksi on kaikkein viljavimpia Suupohjassa ja koko maassa. Ilmajoki on tunnettu kautta Suomen, samoin Kurikka, Kauhajoki ja Lapväärtti.
Rautatiestä keskusteltiin pitkin 1890-lukua erityisesti Ilmajoen Maamiesseurassa. 17.2.1896 pidettiin Mantilan kestikievarissa radanvarsikuntien yhteinen kokous, jossa Kauhajokea edustivat talolliset Aapeli Toivakka, Juha Ikkelä, Otto Marttila, Herman Pukkila ja J. H. Siltanen. Kokouksessa valittiin komitea viemään asiaa eteenpäin, ja puhuttiin läntisestä yhdysradasta Vaasan radalta Porin radalle siinä toivossa, että yleinen huomio kohdistuisi asiaan paremmin. Seuraavassa ratakokouksessa Kristiinassa kesäkuussa 1896 radan kulkusuunnaksi määriteltiin Seinäjoki ja Ilmajoki joen itäpuolta Kurikkaan, Kauhajoen Aronkylään, kirkolle ja Päntäneelle sieltä Karijoen kautta Kristiinaan. Rataan kuuluisi myös haara Kauhajoelta Honkajoen kautta Kankaanpäähän ja Porin radalle.

Radan rakentaminen otettiin käsiteltäväksi valtiopäivillä 1900, jolloin suunta oli vielä määrittelemättä. Valtion rautatiekomitea ehdotti kapearaiteisen radan rakentamista Seinäjoelta Porin radalle ja Kristiinaan tai Kaskisiin. Tämän säädyt hyväksyivät 1900. Keisari ei kuitenkaan vahvistanut valtiopäivien päätöstä. Kapearaiteisen radan rakentamista eivät kuitenkaan tulevan kulkuväylän ympä- ristökunnat hyväksyneet, sillä sitä pidettiin loukkauksena. Valittiin lähetystö esittämään asia hallitukselle.
Ilmajoen Maamiesseura kutsui kesällä 1901 koolle Suupohjan maamiespäivät Korpisaareen, missä käsiteltäisiin ratakysymystä. Otto E. Könni alusti ko- kouksessa ehdotuksen yksityisen rautatien rakentamisesta Seinäjoelta Kristiinaan tai Kaskisiin. Perustettaisiin osakeyhtiö; maanomistajat antaisivat tarpeellisen maan, puutavaran ja työvoiman osakkeita vastaan. Kiskojen ja liikkuvan kaluston hankintaan anottaisiin valtiolainaa. Kokouksen osanottajat olivat innostuneita ja päätökselle hurrattiin, vaikka järkevimmät osanottajat yrittivät toppuutella ja vakuuttaa, että rata-asia etenee myös valtiopäivillä. Myöhemmin kun Könni oli tarkemmin paneutunut kustannuslaskelmiin ja toteuttamismahdolli- suuksiin ei hän enää ollut yhtä optimistinen. Ja vuoden lopulla hän myönsi: "Vaan tuo asia tuntuu suuremmalta asialta valmistettavaksikin kuin mihin ollaan kehittyneitä ja on siis ainakin toistaiseksi kokonaan nukkunut."
Kesällä 1902 lähti Helsinkiin lähetystö, jossa Kauhajoen edustajana F. S. Risku anomaan "armollista esitystä ensi valtiopäiville rautatien rakentamisesta Seinäjoki - Kaskinen." Kun maan uusi kenraalikuvernööri ruhtinas Obolenski 1904 lähti Suomen kiertomatkalle Ilmajoen Maamiesseura lähetti lähetystön puhumaan kenraalikuver- nöörille Suupohjan radan puolesta Seinäjoen asemalle 2.9.1904. Obolenski lupasi puolestaan silloin tehdä kaiken voitavansa asian toteuttamiseksi.
Vuoden 1904-05 valtiopäivillä Kristiinan edustaja C. A. Carlström esitti ratasuuntaa Seinäjoki - Kristiina - Kaskinen, mutta porvarissääty asettui kielteiselle kannalle eikä päätöstä tullut. Samaan aikaan 23.12.1904 maakun- nan miehet kokoontuivat Kauhajoen nuorisoseuralle miettimään tilannetta. Vuoden 1905-06 ylimääräisillä valtiopäivillä C. A. Carlstöm ja Kaskisten edustaja Gustaf Mattson saivat vihdoin voitettua porvarissäädyn vastarinnan ja myönteinen päätös tehtiin. Keisari antoi vihdoin määräyksen rautatien rakentamisesta Seinäjoelta Kaskisiin 11.12.1906.

Päätöksen varmistuttua tehtiin kustannuslaskelmat ja arvio oli lopulta 15.274.000 markkaa. Ratalinja oli päätetty vetää Teuvan kautta Kristiinaan ja Kaskisiin. Kauhajoella haluttiin radan tulevan kirkolle ja kaartavan nykyistä Aninkujan vartta jyrkästi Kainastolle ja Teuvalle. Toisessa vaihtoehdossa tyydyttiin siihen, että rata kaartaisi Teuvalle Aronkylästä. Rautatieviranomaisilla lienee ollut myös suunnitelmat radan tekemisestä suoraan Harjankylästä Teuvalle, ns. Riskun väärällä rata saatiin kulkemaan Aronkylän kautta Teuvalle. Rakennussuunni- telmat valmistuivat 1909 ja työt aloitettiin saman vuoden lokakuussa.
Kahden vuoden kuluttua rata oli valmis Teuvan Perälään asti ja liikenne valmiilla rataosalla aloitettiin marraskuussa. Aluksi liikennöi yksi juna päivässä. Vain kaksi viikkoa junaliikenteen alkamisesta 15.11.1911 avattiin aseman toisen luokan postitoimisto, joka kesäkuun alussa 1914 muutettiin ensimmäisen luokan postitoimistoksi. Kainaston asema sai toisen luokan postitoimiston kesäkuun alusta 1912. Koko rata Kristiinaan ja Kaskisiin valmistui kesällä 1913 ja se avattiin virallisesti liikenteelle 1.8.1913. Toista junavuoroa ei vain heti tullut. Hiljaisesta liikenteestä huolimatta Suupohjan radan ensimmäinen kuolemaan johtanut onnettomuus sattui jo 4.4.1914 Ilmajoella Penttilän kohdassa, jossa kauhajokelainen nuorukainen Latva-Äijö jäi junan alle.
Suupohja oli vihdoinkin saanut rautatien, jonka merkitys näkyi monin tavoin talouselämässä. Terva ja puutavara kuljetettiin Aronkylään Mattilan asemalle, josta se lastattiin Kristiinan ja Kaskisten junaan. Perustettiin uusia kauppoja. Radan varteen rakennettiin saha 1917 ja muita yrityksiä. Toinen rautatieasema Kainastolla vilkastutti kylän elämää ja se kohosi kylän keskipisteeksi. Rata työllisti oman paikkakunnan väestöä ja toi uusia ihmisiä ja uudenlaisia elämänmuotoja asemanseuduille. Aronkylä olikin pitkään tärkeä keskus ja kokoontumispaikka. Henkilöliikenne Suupohjan radalla loppui 1968.
Kristiina Kanerva * Lähteet: Liisa Ruismäki / Kauhajoen historia, Aulis J. Alanen / Ilmajoki vuoden 1809 jälkeen.


(ILKKA-lehti 13.1.2017): Suupohjan rata ansaitsee vuosikymmenen lisäajan:
Suupohjan kunnissa odotellaan huolestuneina parin viikon kuluttua julkistettavaa Seinäjoen ja Kaskisten välisen rautatien liikenneselvitystä. Pienentyneet kuljetusmäärät enteilevät radan vähittäistä lakkauttamista, jos kunnossapitoon ei löydy enää valtiolta rahaa.
Yli satavuotiaan Suupohjan radan tarvetta ei voi määritellä pelkästään nykyisillä kuljetusvolyymeillä. Rautatiet kuljettavat mukanaan lähialueidensa yrityksille menestystä ja asukkaille hyvinvointia. Ellei Suupohjan radan läntinen päätepiste olisi Kaskisten satama, päätös radan rullaamisesta pois voisi olla jotenkin perusteltavissa. Henkilöliikenne radalla on loppunut lähes viisikymmentä vuotta sitten ja tavarajunien kolkkeen ovat osittain korvanneet kantatie 67:n rekat.
Kaskinen on nähnyt satama-alueen kunnossapidon ja modernisoinnin tärkeänä tulevaisuuden investointina. Kaupunki on laittanut satamaan viime vuosikymmeninä parikymmentä miljoonaa. Valtio on tukenut myös sataman menestystä osallistumalla miljoonilla euroilla laivaväylän syventämiseen.
Radan lakkauttaminen juuri nyt tekisi vuosikymmenien investoinneista turhia. Se olisi lisäksi kova isku alueen elinkeinoelämän ja teollisuuden tulevaisuudelle. Siksi päätökset radan ylläpidosta ja kunnostuksesta on tehtävä aluetaloudellisia näkökohtia painottaen. On selvää, että rahanpuutteen takia huonokuntoisena kituva rautatie ei pysty kasvattamaan kuljetusmääriään. Yritykset haluavat tehdä logistiset ratkaisunsa varman ja pitkän päälle. Ratkaisuja eivät tue vuodesta toiseen epävarmoina pysyvät rahoitus- ja kunnostusratkaisut.
Kaskisten sataman kautta kulkee miljoona tonnia tavaraa. Sataman resurssit riittäisivät neljän miljoonan tonnin käsittelyyn. Satama tulisi hyödynnettyä paremmin, jos rata olisi kunnossa. Suupohjan kuntien delegaatio kääntyy radan säilyttämiseksi ja kunnostusrahojen saamiseksi alueen kansanedustajien puoleen. Kansanedustajien yhteistyö ja kyvyt vaikuttaa eduskunnan rahahanoihin ovat jälleen kerran kovassa testissä.
Suomen nousua visioidaan ja viritellään muun muassa bioteollisuuden varaan. Äänekosken biotuotetehtaan koekäyttö aloitetaan jo tänä keväänä. Tehtaan raaka-aineen hankinta-alue voi hyvinkin ulottua Suupohjaan ja jopa ulkomaille saakka. Ei ole kokonaan poissuljettua, että Kaskisen sataman ja Suupohjan radan tulevaisuus on nykyhetkeä valoisampia. Suupohjan radalle ei pyydetä satoja miljoonia ja peruskorjausta. Kyse on kunnossapidosta ja noin 20 miljoonasta. Niillä rata pysyisi liikennöitävässä kunnossa kymmenen vuotta. Tämän lisäajan satavuotias on ansainnut.

E) Vaasan radan varrella ~ Munakka:

Munakan asemarakennus kuvattuna vuonna 1971. Tapio Keräsen kuva julkaistu kirjassa Radan varrella (2009).

Munakka on kylä Ilmajoella. Se sijaitsee Seinäjoen läheisyydessä ja ajomatkaa Seinäjoelle kertyy vain 10 minuuttia. Asukasluku vuonna 2010 oli 414. Kylässä on alakoulu , nuorisoseurantalo ja päiväkoti, jossa on opetusta myös esikoululaisille. Vuonna 1923 rakennettu nuorisoseuratalo on harrastus- ja kokoontumispaikka . Kylällä toimii useita aktiivisia seuroja ja yhdistyksiä, esimerkiksi Munakan urheilijat, Munakan nuorisoseura ja Munakan kylätoimikunta. Munakan pesäpallo- ja yleisurheilukenttä sijaitsee nuorisoseuratalon vieressä.
Munakan eteläpuolella avautuu Ilmajoen Alajoen alava viljelymaisema, joka kuuluu Suomen valtakunnallisesti arvokkaisiin maisema-alueisiin (Wikipedia, 2018).

Mika Vähä-Lassilan piirros Munakan asemarakennuksesta (kiitos * käyttölupa 2015-11-A).

Seinäjoen aseman alainen Munakan laiturivaihde perustettiin 1897 Kyrönjoen sillan pohjoispuolelle, melko syrjäiselle paikalle pitäjien rajalle. Kolme vuotta myöhemmin se sai Bruno Granholmin tyyppipiirustusten mukaan rakennetun Platformskjul I-tyypin liikennepaikkarakennuksen. Samanlaisia rakennuksia valmistui seuraavan vuosikymmenen kuluessa useille vanhan Pohjanmaan radan liikennepaikoille. Rakennusta laajennettiin sekä toimistopäädystä että tavarasuojapäädystä vuonna 1914 alkuperäistä rakennustapaa noudattaen.
Munakan laiturivaihteen ympärillä oli pieni kyläkeskus lähinnä Ilmajoen kunnan puolella, vaikka liiikennepaikka sijaitsi Isoonkyröön kuuluvan erillisalueen ja Seinäjoen maalaiskunnan rajalla.
Alkuaan ainoa tieyhteyskin kulki Ilmajoen suuntaan. Vähitellen sotien jälkeen kuntajako selkiytyi, kun Seinäjoen maalaiskunnan osa liitettiin Ilmajokeen, Isonkyrön osa ensin Ylistaroon, sitten Ilmajokeen sekä läheinen Vähänkyrön osa niin ikään Ilmajokeen.
Munakka muutettiin miehittämättömäksi seisakevaihteeksi 1968, tavaraliikenne lopetettiin 1976 ja henkilöliikenne 1988. Rakennus pääsi rapistumaan pahoin oltuaan pitkään tyhjillään. Se purettiin 1990-luvun alkupuolella. Liikennepaikan lähellä, Kyrönjoen rautatiesillalla on Munakan mittausasema, joka on tullut tunnetuksi kevättulvien mittauspaikkana (Radan varrella-kirja, 2009).

F) Ilmajoen Kyrönjoen ylittävä silta (Ilkantie):

Santeri Kivioja ~ 21.2.2016 (käyttölupa 2015-12-E): "Ilkantien silta Ilmajoen keskustassa. Kuten etualan liikennevaloista voi nähdä, silta on ollut myös tieliikenteen käytettävissä aina siihen asti kun se suljettiin kevyen liikenteen käyttöön syksyllä 2011."

Santeri Kivioja ~ 21.2.2016 (käyttölupa 2015-12-E): "Samaisen sillan alkupäätä etelästä (kaakosta) nähtynä."

Santeri Kivioja ~ 21.2.2016 (käyttölupa 2015-12-E): "Muistolaatta sillan suunnittelijasta sekä valmistumisvuodesta."

Santeri Kivioja ~ 21.2.2016 (käyttölupa 2015-12-E): "Siltaa yleisprofiililtaan."

Santeri Kivioja ~ 21.2.2016 (käyttölupa 2015-12-E): "sillan ylittämää Kyrönjokea pääosin jäätyneenä."

Santeri Kivioja ~ 21.2.2016 (käyttölupa 2015-12-E): "Ilkantien tieliikenteeltä suljettu silta luoteiselta puolelta jokea."

Mahdollisia kysymyksiä, korjauksia tai lisätietoja voi sivuston kokoajille lähettää helposti sähköpostilla:

PALAUTE (e-mail)

Takaisin etusivulle.