IKAALINEN:
(Svala & Joutsi * viimeisimmät lisäykset: 22.11.2017)

A) Ikaalisten tietoja:

Ikaalinen (vuoteen 1971 Ikaalisten maalaiskunta, ruots. Ikalis) on Suomen kaupunki, joka sijaitsee Pirkanmaan maakunnassa. Kunnassa asuu 7 140 ihmistä, ja sen pinta-ala on 843,40 km2. Ikaalisten naapurikunnat ovat Hämeenkyrö, Jämijärvi, Kankaanpää, Parkano, Sastamala ja Ylöjärvi.
Ikaalisissa on käytössä entisen maalaiskunnan vaakuna. Sen on suunnitellut Pentti Papunen, ja se on vahvistettu vuonna 1956. Myös kauppalan vuonna 1961 vahvistettu vaakuna oli Papusen käsialaa.
Ikaalinen on tunnettu Ikaalisten Kylpylästä, kansainvälisestä jokakesäisestä Sata-Häme Soi -festivaalista sekä aikoinaan menestyneestä Ikaalisten Tarmo -pesäpallojoukkueesta. Ikaalinen on ollut ja on yhä koulutus-, kauppa- ja hallintopaikkakunta. Ikaalisten seurakunta kuuluu Tampereen hiippakuntaan ja Hämeenkyrön rovastikuntaan.

Ikaalisten keskustaajama eli entinen kirkonkylä ja kauppala, nykyinen Vanhakauppalan kaupunginosa sijaitsee niemessä Kyrösjärven rannalla. Kunnan alue ylettyy itä-länsi -suuntaisena molemmin puolin järven pohjoispään ympärille. Kyrösjärvi samoin kuin koko kunnan alue on osa Kokemäenjoen vesistöä. Pääosa Ikaalisista kuuluu Kyrösjärven vesialueeseen, mutta eräät kunnan itäosan järvet laskevat Näsijärveen. Ikaalinen sijaitsee keskellä vanhaa Ylä-Satakuntaa, ja se kuuluikin vuosisatojen ajan, aina 1990-luvulle saakka, Satakunnan maakuntaan ja Turun ja Porin lääniin. Tällöin Tampereen kasvavasta vaikutuksesta johtuen Ylä-Satakunnan kunnat tulivat osaksi Pirkanmaan maakuntaa ja Hämeen lääniä. Alueen liikenne suuntautuu pääasiassa Tampereelle, ja seudulla puhutaan hämäläismurteiden ylä-satakuntalaista alamurretta. Ikaalisten naapurikunnista kaupunkeja ovat myös entiseen Suur-Ikaalisiin kuuluneet pohjoinen Parkano ja läntinen Kankaanpää. Muita suuria naapurikuntia ovat eteläinen Hämeenkyrö ja itäinen Ylöjärvi. Tampereelle on Ikaalisista matkaa runsaat 50 kilometriä.
Ikaalisten pohjoisosaan ulottuu Ylöjärven (entisen Kurun) puolelta Seitsemisen kansallispuisto. Kaupungin alueen korkein maastonkohta, liki 200 metrin korkeudella merenpinnasta, sijaitsee koillisosassa Juhtimäen kylässä. Ikaalisten eteläosaa hallitsee Hämeenkankaan harjujakso, jonka korkein kohta on 188 metrin korkeuteen merenpinnasta ulottuva Vatulanharju. Harjujakso jatkuu länteen Kankaanpään ja itään Hämeenkyrön puolelle.
Kaupunginosan numero: Hakala 5, Hakumäki 6, Kiviniemi 4, Kurinranta 2, Kylpylä 10, Läykkälä 7, Läykkälänlahti 8, Rahkola 3, Sarkkilanjärvi 9, Teikangas 13 ja Vanhakauppala 1.

Kylät: Haapimaa, Heinistö, Heittola, Helle, Höytölä, Iso-Röyhiö, Jauhokuononmaa, Juhtimäki, Jyllinmaa, Kallionkieli, Kalmaankylä, Karhoinen, Karttu, Kiiala, Kilvakkala, Kolkko, Kovelahti, Kurkela, Leppäsjärvi, Leutola, Luhalahti, Läykkälä, Mansoniemi, Miettinen, Myllykarttu, Niemi, Pukara, Riitiala, Sammi, Sarkkila, Saukko, Sisättö, Sikuri, Sipsiö, Tevaniemi, Vahojärvi, Varessalmi, Vatsiainen, Vatula, Vehuvarpe, Viljala, Vähäröyhiö ja Välikylä.

1850-luvun lopulla Suomen taloudellinen kehitys kaipasi uusia kauppakeskuksia. Niinpä vuonna 1858 erotettiin Ikaalisten kunnasta yksi suuri tila Ikaalisten kauppalaksi. Perustamiskirja allekirjoitettiin 21. huhtikuuta 1858. Tuolloin perustettu kauppala käsitti vain sen alueen, jota nykyisin sanotaan Wanhaksi kauppalaksi ja joka on nykyään Vanhakauppalan kaupunginosa. Alkuvaiheessa siellä oli vain muutamia kymmeniä asukkaita, jotka olivat pääosin hyvin toimeentulevia virkamiehiä ja muita ruotsinkielisiä säätyläisiä. Ikaalinen oli Suomen vanhin kauppala, mutta se jäi myös pienimmäksi. Alueella ei ollut tarvetta talouskeskukselle, ja läheinen suurkaupunki Tampere vei väkeä. Ikaalinen ei kehittynyt juuri lainkaan; 1920-luvulla Ikaalisten kunnan väkiluku oli noin 12 500, mutta kauppalan hädin tuskin 250. Ikaalisten kauppalan asemaa haittasi myös se, että se erosi muista kauppaloista siinä, että se oli epäitsenäinen kauppala. Kauppalalla oli vain rajoitettu itsehallinto-oikeus. Ikaalisten maalaiskunta verotti myös kauppalan asukkaat, joilla oli vastaavasti äänioikeus kunnallisvaaleissa sekä kauppalassa että maalaiskunnassa. Kauppalan omat verotulot olivat hyvin vähäiset, joten maalaiskunta myönsi vuosittain avustuksia mm. kunnallisteknisiin töihin. 1960-luvun lopulla Ikaalinen oli ainoa suomenkielinen kauppala, jonka valtuustossa porvaripuolueilla oli 3/4 enemmistö. Ikaalisten seurakunta käsitti sekä kauppalan että maalaiskunnan.
Silti alueella oli myös taloudellista elämää. Ensimmäinen kylpylaitos paikkakunnalle perustettiin jo 1884, ja se sai oppikoulun 1902 ensimmäisenä maaseutupitäjänä koko Suomessa. Koulu oli vieläpä suomenkielinen. Ikaalisten yhteiskoulusta tuli yliopistoon johtava oppilaitos kuitenkin vasta 1930-luvun alussa. Liikenneyhteydetkin paranivat, niinpä kulkijamäärän kasvaessa entistä useammat poikkesivat Ikaalisten Kirkonkylään Kyrösjärven rannalle. Nykyäänkin kolmostien vilkas Tampere–Vaasa-osuus kulkee aivan kaupungin ohitse.

Rautatietäkin haviteltiin, sekä 1800-luvun lopulla että 1950-luvulla oli toiveissa saada Pohjanmaan rata kulkemaan Kyrösjärven länsirantaa maantien tavoin, mutta näin ei käynyt. Uuden Pohjanmaan radan Tampere–Seinäjoki-rataosuus viilettää Ikaalisten harvaväkisen itäosan halki, kaukana keskustasta, ja sen ainoa Ikaalisten alueella sijaitseva liikennepaikka Sisätön rautatieasema toimii yksinomaan junakohtauspaikkana. Liikenneyhteyksissä pohjoinen naapurikaupunki Parkano onkin vetänyt selvästi pitemmän korren. Vuonna 1938 valmistunut Haapamäki–Pori-rata sivuaa Ikaalisten luoteisrajaa, mutta sen merkitys oli Ikaalisten kannalta alusta lähtien hyvin vähäinen. Tällä jo vuosia sitten yleisestä käytöstä poistetulla rataosalla kulkee enää vain satunnaisesti sotilasjunia Parkanon ja Niinisalon välillä. Pitkään jatkunut höyrylaivaliikenne Kyrösjärvellä loppui 1940-luvun lopulla.

Kansalaissodan aikana Ikaalisten kauppalasta muodostui yksi valkoisten tärkeimmistä tukikohdista Satakunnan rintamalla. Kyröskosken suunnalta tulleet punaiset yrittivät viikkojen ajan kevättalvella 1918 vallata kauppalan ja kirkonkylän. Läykkälän ja Kilvakkalan kylissä käytiin kiivaita taisteluja ja kauppala oli jo joutumaisillaan saarroksiin, kunnes eversti Ernst Linderin johtamat valkoiset saivat 10. maaliskuuta 1918 Ikaalisiin saapuneiden pohjalaisten apujoukkojen tukemina punaiset työnnetyiksi takaisin Hämeenkyrön puolelle ja sieltä kohti Tamperetta.

Toisen maailmansodan jälkeen Ikaalisten kauppala alkoi yhä enemmän olla tarpeeton erikoisuus. Kun valtio alkoi vuoden 1960 jälkeen myöntää taas kaupunkioikeuksia kunnille ja kauppaloille, alettiin kaksois-Ikaalisissa hioa kuntaliitosta. Vuonna 1972 koko Ikaalisten kunta muutettiin itsenäiseksi kauppalaksi, joka sai vaakunakseen vanhan Ikaalisten maalaiskunnan vaakunan. Vanhan epäitsenäisen kauppalan väkiluku ennen yhdistymistä oli edelleen alle 800. Tätä loppuvaihetta kesti vain viisi vuotta, kun valtiovallan päätöksellä kaikista kauppaloista tuli kaupunkeja vuoden 1977 alusta. Viimeisimpien 30 vuoden aikana Ikaalinen on vähitellen teollistunut ja sen elinkeinorakenne muuttunut palveluvaltaiseksi. Ikaalisiin asutettiin viime sotien jälkeen Kaukolan ja Pyhäjärven siirtoväkeä.

Syksyllä 2007 Ikaalinen ja Parkano kävivät neuvotteluja kuntaliitoksesta, mutta neuvotteluissa ei saavutettu riittävää yksimielisyyttä hankkeen toteuttamiseksi. Ratkaisematta jääneet erimielisyydet koskivat muun muassa tulevan kaupungin nimeä sekä hallintoelinten sijoituspaikkaa. Vuonna 2009 Jämijärvi kutsui entisen Suur-Ikaalisten pitäjät mahdolliseen liitosselvityksen tekoon. Ikaalinen kuitenkin jättäytyi pois alkuvaiheissa. Parkano, Jämijärvi ja Kankaanpää jatkavat yhä selvitystä ja tekivät päätöksen 2012 ja uutta kuntaa ei tullut. Nyt vuonna 2013 Ikaalinen on uudelleen kiinnostunut Jämijärvestä uuden valtuuston tultua valtaan. Ikaalisille tärkeää on 3-tien akselin suuntainen kuntayhteistyö, josta Hämeenkyrö on tärkein kumppaniehdokas.
Matkailu: Ikaalisissa järjestetään vuosittain Sata-Häme Soi -tapahtuma, joka sisältää Kultaisen ja Hopeisen harmonikan kilpailut sekä varietee-harmonikan kansainvälisen kisan nimeltä Primus Ikaalinen.
Ikaalisten Kylpylä, johon kuuluu Ti-Ti Nallen Talo, soitinmuseo Akordia (joka esittelee varsinkin harmonikkoja) ja Kylpylän lomakylä.
Mansocamping leirinkeskus, Mansoniemessä. Ikaalisista noin 15 km valtatie 3:a Vaasaan.
Kolmen tähden Toivolansaari -leirintäkeskus, Ikaalisten keskustan liepeillä Toivolansaaressa.
Elämystoimintaa: Luomahaaran luonto- ja melontaretket ja Sata-Hämeen Retket (Wikipedia, 2017).

Ikaalisten kirkko:

B) Nimimerkki "Parantaja" kuvasi Ikaalisten kirkon vuonna 2006 (lisenssi OK, public domain).

Ikaalisten kirkko, joka tunnetaan myös Fredrika Sofian kirkkona, on ilmeisesti järjestyksessään paikkakunnan kolmas kirkko . Se rakennettiin tukholmalaisen arkkitehti Thure G. Wennbergin suunnitelmien pohjalta puusta ja se valmistui 1801 . Edellinen, puinen pitkäkirkko, joka sijaitsi nykyisen hautausmaan länsireunassa, rakennettiin joskus 1640-luvulla ja purettiin huonokuntoisena 1824.
Kirkon rakentamisesta vastasi tunnettu pohjalainen kirkonrakentaja Salomon Köhlström. Silloinen kirkkoherra Henrik Bergroth vihki kirkon käyttöön 4. elokuuta 1801. Kirkko on sisäviisteinen ristikirkko, jonka itä-länsisuuntainen pääsakara on selvästi poikkisakaraa pidempi. Kirkkoa uudistettiin perusteellisesti vuosina 1859–1860, jolloin mm. rakennettiin uusi kellotapuli sekä sakaroiden leikkauskohtaan kirkon harjalle suuri suorakulmainen ja telttakattoinen lyhtyrakennelma.
Kirkon jokaisen sakaran seinäpintaa jakaa kaksi pyörökaarista ikkunaa. Niiden välisissä nurkkaviisteissä on myös kolmas samanlainen ikkuna. Kirkon sisäkatteena on puinen holvaus ja keskustassa neljän pylvään kannattelemana lyhdyn valoaukko.
Kirkon alttaritauluna on Berndt Godenhjelmin maalaama Kristuksen kirkastuminen vuodelta 1874. Kirkon nykyinen saarnastuoli on peräisin 1930-luvulta. Kellotapulin alakerrassa on varastoituna myös tätä vanhempi noin 1700-luvulta peräisin oleva maljan muotoinen saarnastuoli (Wikipedia, 2017).

Mahdollisia kysymyksiä, korjauksia tai lisätietoja voi sivuston kokoajille lähettää helposti sähköpostilla:

PALAUTE (e-mail)

Takaisin etusivulle.