HUITTINEN:
(Svala & Joutsi * viimeisimmät lisäykset: 28.10.2017)

Lauttakylän entisaikojen näkymiä:

(Wikipedia, 2011): Lauttakylä on Huittisten kaupungin keskustaajama. Se sijaitsee Loimijoen ja Punkalaitumenjoen yhtymäkohdan kaakkoispuolella. Se on alueensa rakenteellinen ja hallinnollinen keskus. Lauttakylästä on kotoisin muun muassa Lauttakylän Auto ja Lauttakylän Luja. Se sijaitsee liikenteellisessä solmukohdassa, Valtatie 2:n, Valtatie 12:n ja Kantatie 41:n yhtymäkohdassa. Lauttakylän pääkatu on Risto Rytin katu. Muita merkittäviä katuja ovat Lauttakylänkatu, Huittistenkatu ja Karpintie. Lauttakylässä sijaitsee myös Huittisten kirkko. Lauttakylän nimi perustunee jokilauttoihin.

A) Kuvassa kulkee Puutteenkuja Lauttakylässä. 1900-luvun alkuvuosikymmenien kuvassa kirkolle menevää raittia reunustavat vaalea Rantalan talo ja tummempi kanttorin talo. Väliin, kuvassa näkymättömiin jäävä rakennus on Vaelman talo. Kuva on Anna-Liisa Suomelan albumista. Kuvaaja on todennäköisesti Signe Palmu (o.s. Ritala). Tämän kuvaruudun osalta erikoiskiitos 'Lauttakylä'-lehdelle.

Signe Palmun (o.s. Ritala) ottama kuva Lauttakylän eli Huittisten kirkosta.

(Juhani Suonpää): Kirkontornissa soitettiin kelloja siten, että kellon kuvun päällä oli poikittainen lauta, jota kellonsoittaja polki. Korviin työnnettiin tappuraa. Ei ollut sen kummempia kuulosuojaimia ja kuurojahan nuo soittajat muistaakseni olivatkin. Talorivistön viimeinen rakennus oli niin sanottu Lujalan talo. Tyttöystäväni asui siellä vuokralla käydessään kauppaopistoa vuosina 67–68. Vietin siellä paljon aikaani ja naimisiin se johti. 43-vuotishääpäivä tänä keväänä. Vihdoinkin on kuva kirkkopuiston kioskista. Olenkin sitä kaipaillut. Kioskista sain ensimmäisen jäätelötötteröni. Se oli sellainen erikoisen pieni. Pienempi kuin muissa kioskeissa. Joinain kauniina kesäpäivinä isäni soitteli soittokunnan kanssa kioskin verannalla musiikkia kaiken kansan iloksi.

(Taimi Arola): Kuvassa on se paviljonki, jossa minun siskoani on kuvattu. Nykyisen Kappelikujan varrella olevista taloista siinä pienessä punaisessa asui opettaja Mandi Sipilä ja kirkkoa vastapäätä on Viinikan talo.

(Margit Tuomi): 1930-luvun puolivälissä ollaan. Oikealla olevassa vaaleassa talossa oli posti. Postiin kuljettiin kuvassa näkyvistä rapuista. Kirkon puoleisessa päässä asui postinhoitaja Alba Karttunen. Seuraavassa talossa asui Tamminevan mamma Laina-tyttärensä kanssa. Laina oli töissä Lauttakylän Auto Oy:ssä. Kirkkoa lähinnä olevassa talossa asui herrastuomari Oskari Viinikka ja vaimonsa Hulda. Talossa pidettiin tutkintovankeja, jotka sieltä vietiin käräjille Mommolan Turtolle. Vangeilla oli pallo jalassa ja he mm. pilkkoivat puita piha-alueella. Etualalla olevassa hevospuomissa näkyy selvästi, kuinka hevoset ovat kalunneet puomiin melkoiset kolot.

Vuosina 1912–2001 eläneen Signe Palmun (o.s. Ritala) valokuvissa vanha Lauttakylä on tallessa.
Kuvassa on Loimijoen silta, vasemmalla on siltamaksutorppa ja oikealla edelleen olemassa olevassa punaisessa talossa asui metsäherra Sulander. Taustalla näkyy entinen Siionin rukoushuone, sanoo Taimi Arola.
Anna-Liisa Suomelalla on kuvasta toisenlainen käsitys. Hänen mielestään se on otettu keskustan suunnasta. – Takimmainen talo on mielestäni Sahkon talo ja etummainen Heikkilän talo.
Varmasti siis ollaan Loimijoen ylittävällä rautasillalla. Mutta kummalla puolella keskustaa?

Signe Palmun (o.s. Ritala) ottama kuva. Uimaan lauttakyläläiset opettelivat ”pikkupappilan” rannassa.
Joki oli myös siitä kohtaa syvä, mutta meitä opettelijoita varten oli rakennettu karsina. Kun karsinassa oli ensin opittu kunnolla uimaan, sitten meidät päästettiin polskimaan vapaalle puolelle. Rovasti kävi välillä katselemassa opettelijoita. Silloin tällöin hän kävi uimassakin, kertoi Lauttakylässä nuoruutensa viettänyt Aija Halonen.
Karsina oli hyvä keksintö. Oli tehty lautainen ”lattia”, jonka reunoilla oli aitaa, alla olivat ponttonit.

Apteekin edessä oli elokuvateatteri Orava, siellä näin ensimmäiset ”elävät kuvani”. Kun sateet tulivat, oli se. Intiasta kertoi ja Tyrone Power oli pääosassa. Olin alta kymmenen silloin, muistelee Lauttakylässä nuoruutensa elänyt Aija Halonen.
Kuvassa ovat elokuvateatteri Orava ja apteekki, kadun oikealla puolella on kunnantoimisto, huittislainen Taimi Arola sanoo. Lapsuutensa ja nuoruutensa Huittisissa asunut Anna-Liisa Suomela kertoo samat paikat.
- Kuva on otettu Punkalaitumen suunnalta. Ensimmäisenä vasemmalla osittain näkyvässä talossa asui 1930-luvulla mm. kauppias Kaarlo Waaramo. Samassa talossa olleessa elokuvateatteri Oravassa äitini näkemä ensimmäinen elokuva oli Ne 45000, joka esitettiin äskettäin (17.5.2011) YLE TV2:ssa. Elokuva valmistui 1933 ja äitini muistaa, että sitä käytiin katsomassa koulusta. Kyseessä oli valistuselokuva tuberkuloosin vaaroista, muistelee Margit Tuomi.

Signe Palmun (o.s. Ritala) ottama kuva. Oikealla on kahvila-ravintola Osala. Aija Halonen asui pienenä tyttönä Osalaa vastapäätä olevassa mökissä. – Muistan kun Osalan vinttikerroksessa käytiin harjoittelemassa Keijukaistanssi-nimistä laulua. Äitienpäiväjuhlassa se sitten esitettiin.
Alarivin pikkukuva on nykyiseltä Lauttakylänkadulta. Vasemmalla on vanha Kulonen, jossa oli aikanaan myös Lauttakylä-lehden toimisto. Sitä vastapäätä on Osala, sanoo Taimi Arola.
Varmaan moni muistaa Tuntemattomasta sotilaasta sotamies Aarne Honkajoen, joka sanoi, että äitinsä synnytti hänet Lauttakylässä. Aivan vanhan urheilukentän lähellä oli Lappalaisen pirtti, jossa tämä Honkajoki oli syntynyt, Arola toteaa.
Anna-Liisa Suomela näkee kuvassa Vanha-Viialan talon, jossa aikanaan toimi asutustoimisto. Kauimpana näkyvässä korkeakattoisessa rakennuksessa oli Osuusliike Kansa. Osalan edessä on Suomelan mukaan Lauttakylän Auto -yhtiön rakennus.

Kuplavolkkari on vuosimallia 1954 ja ”poikaset” vuoden 1964 lapsia, Matti (vas.) Ala-Haavisto ja Ari Ala-Juusela. Kuvan aikamies on Heimo Ala-Haavisto ('Lauttakylä'-lehti).

Onko tämä Kolkanmaan silta? Ilmeisesti kuva on otettu vuosia sitten. Kuvan lähettänyt huittislainen Kalevi Vatja pyytää kiinnittämään huomiota taustalla näkyvään puustoon ja muun muassa voimalinjaan. Oikealla sillan kaiteen tasolta näkyy rakennuksia hyvin pieninä. Sillan vasemmassa päässä on voimalinjapylvään juurella myös rakennuksia. Silta-arkkujen vinopuut saattavat helpottaa myös tunnistusta.
Kuva on arkistointia varten nimetty, mutta nimi ei ehkä ole oikein, sanoo Vatja. Kuva kuuluu Junno Välimaan kuva-arkistoon.

.

Huittisten nykynäkymiä:

B) WPK:n talo Huittisissa - kuvasi Jarmo Pyytövaara (kiitos käyttöluvasta), 7.6.2012.

Entinen SYP:n pankkitalo - nykyisin 'Tekniset' - kuvasi Jarmo Pyytövaara (kiitos käyttöluvasta), 7.6.2012.


Markku Ilari Mannisen kuva: "Kuuluisan kivisen hirvenpään paikalle pystytetty Kimmo Ojaniemen veistos Toinen hirvi ja vanha meijeri. Näkymä on Lauttakylänkadulta 19.8.2017." (Kiitos * käyttölupa 2017-6-A).

Huittisten Karhiniemi:

C) Markku Ilari Manninen kuvasi Karhiniemen sillan 19.8.2017 (kiitos * käyttölupa 2017-6-A).

Karhiniemen silta on vuonna 1987 valmistunut teräsbetonirakenteinen silta. 215 metriä pitkän sillan kautta kulkee Valtatie 12 ja Kauvatsalle johtavan yhdystie 2481:n yhdistävä Karhiniementie. Silta korvasi valmistuessaan Karhiniemen lossin, joka oli viimeinen Kokemäenjoessa ollut yleinen lossi. Karhiniemen sillan kupeessa sijaitsee myös uimaranta.
Karhiniemi on kylä ja niemi Huittisissa Satakunnan maakunnassa. Se sijaitsee noin viisi kilometriä kaupungin keskustaajaman Lauttakylän luoteispuolella.
Karhiniemen kylä on osa laajaa Kokemäenjoen laakson viljelyaukeaa. Pohjoisesta virtaava Kokemäenjoki kääntyy Karhiniemen kohdalla länteen kohti Selkämerta ja sen mutkaan muodostuu joen länsipuolelle noin 1–2 kilometrin levyinen niemi. Karhiniemeä pidetään Huittisten vanhimpana kylänä ja siellä on jo 1200-luvulla ollut myös paikkakunnan ensimmäinen kirkko. Sen paikalla on nykyään muistomerkki. Karhiniemessä sijaitsee lisäksi Hiidenkallio-niminen kallio, jossa on muinainen uhrilähde. Perimätiedon mukaan lähdettä on käytetty paikallisten asukkaiden kastamiseen kristinuskon saapuessa Huittisiin. Kokemäenjoen vastakkaisella rannalla sijaitsee Ripovuori, jonka laelta avautuu näköala Karhiniemeen (Wikipedia, 2017).

Karhiniemen kyläseuran arkistosta. Kuvassa Ari, Pasi, Yrjö ja Heli Lindblom vuonna 1962. Kapulalossi vaihtui moottorikäyttöiseksi vasta 1960-luvun lopulla. Nyt lautalle mahtui toistakymmentä henkilöautoa. Lossi kulki kesät talvet ja kaikkina vuorokauden aikoina. Lossivahtejakin piti palkata neljä sekä yksi tuuraaja. (Aikaisempina vuosina homman oli hoitanut yksi lauttamies!). Kun Keikyä sai uuden sillan, tarjottiin vapautunutta (vuonna 1931 valmistunutta) Karhiniemen lossin tilalle, mutta hanke kaatui karhiniemeläisten yksimieliseen vastustukseen. Ja kauan odotettu Karhiniemen silta otettiin marraskuussa 1987 käyttöön. Silta on yli 200 m pitkä. Vihkiminen tapahtui 15.1.1988. Sillan avulla Karhiniemen kylä liitettiin muuhun maailmaan. Sillan tulosta Uuden sillan myötä hävisi rannasta paljon kylän historiaa ja taulu: ”Lossi. Kokeile jarruja” (Irja-Liisa Marku - Antti Suomela, 2017).

Karhiniemen lossi vuonna 1983 (Karhiniemen kyläseuran arkistosta, kiitos).

Mahdollisia kysymyksiä, korjauksia tai lisätietoja voi sivuston kokoajille lähettää helposti sähköpostilla:

PALAUTE (e-mail)

Takaisin etusivulle.