Lyyli Himottu tyylikkäänä nuorena neitona - tarkka ajoitus kuvalle puuttuu. Naisten ikää on yleensäkin vaikea (ja vaarallista) arvailla, joten kuvan ottovuoden arvioinneille iän mukaan vain lähtökohdaksi: Lyylin syntymävuosi oli 1887.
Etelä-Savon Radio uusi lokakuussa 2006 Niilo Ihamäen vuonna 1963 tekemät Lyyli Himotun radiohaastattelut.
Kahteen alle kymmenen minuutin pätkään mahtui Lyylin muistelemina useita mielenkiintoisia asioita. Seuraavassa niistä muutamia poimintoja:
Lyylin isä piti rakennuksessa suutarinverstasta ja äiti oli ompelija. Lyyli itse opetteli ompelukoneen käytön jo pikkutyttönä. Tehdessään ensimmäisiä nukenvaatteitaan hän oli vielä niin pieni, että työ oli tehtävä seisaaltaan, jalat eivät vielä tuolilla istuen ylettyneet polkusille.
Äitinsä kanssa Lyyli ompeli kaikkea miesten paidoista turkkeihin asti. Oli palttoota, leninkiä ja alusvaatteita. Turkikset ja arvokkaimmat kankaat asiakkaat itse toivat Viipurista, Pietarista, Helsingistä, Jyväskylästä ja Mikkelistä. Sen ajan turkiseläimiä olivat olleet tavallinen orava ja siperianorava, lammas, kettu ja hamsteri. Turkikset laitettiin aina sisäpuolelle, ei ulkopuolelle kuten myöhemmin.
Naisten puvuissa oli silloin paljon koristeita (mm. pitsejä). Hameet olivat pitkiä, vyötäröltä hyvin istuvia (kuin valettuja piti olla), laahuksiakin käytettiin.
Kangasniemeltä ei silloin saanut valmispukuja, miesten paidat olivat itsetehtyinä parempia ja arvostetumpia kuin kaupunkien kaupoista ostettuina. Kodeissa tehtiin hiukan omaa kangasta - kokovillaista ja puolivillaista. Kiertelevät ompelijattaret kävivät taloissa tekemässä kerralla koko perhekunnalle vaatteita.
Ajan leikeistä Lyyli muisteli pallon lyömisiä ja hyppelyitä, uimisia ja marjareissuja sekä erityisesti pari kertaa vuodessa tehtyjä retkiä isoon pappilaan rovasti Hinkula-vainaan tyttärien luokse. Siellä puutarhassa oli ollut huvimaja, joka oli monien leikkien keskuspaikka.
Lyylin nuoruudessa järjestettiin koulujen loma-aikoina, erityisesti joulun aikaan, nuorten kutsuja, joissa lähinnä leikittiin ja joskus tanssittiinkin. Kutsuja pidettiin mm. pappilassa, Reinikkalassa, Suurolassa Langinkoskilla ja Ikosella.
Lyylin isoäiti oli taloon tullessaan ollut herännäinen (renqvistiläinen rukoilevainen) ja talossa oli harrastettu ankaraakin uskonharjoitusta - pitkiä polvirukouksia ja vastaavia.
Lyyli kertoi ohjelmassa myös varhaisesta kotiseutumuistelusta - heillä oli ollut tarkoitus kauppias Suurosen ja Jungin veljesten kanssa pitää vanhojen asioiden kunniaksi juhlat, mutta ne olivat jääneet pitämättä, koska niistä muista useimmat olivat ehtineet jo kuolla.
Vasta viiden aikaan iltapäivällä kirkkomaalle oli sattunut viisi tyttöä ja yksi poika (Lyylin äiti, Pylkkäsen ja kellonsoittaja Kohvakan tytöt ja Hermanni Kauppinen). Eukko sisällä oli kiljunut apua ja Hermanni oli huutanut takaisin, että kummitusko vai kirkonvaltiasko siellä huutaa.
Kohvakan tytöt olivat hakeneet isältään sakastin avaimet ja eukko oli heti pyrähtänyt hame hulmuten juoksuun Mikkelin tielle.
Kangasniemen markkinat olivat Lyylin mukaan (v.1963) jo menettäneet merkityksensä, sillä kaupoista sai jo samaa tavaraa.
Aiemmin markkinat olivat olleet almanakankin mukaan eläinmarkkinoita ja silloin meno oli ollut erilaista. Oli ollut ihmisiä, lehmiä ja hevosia ruuhkaksi asti. Myynnissä oli ollut kankaita, käsitöitä, ruokatavaraa, leivonnaisia, omenia, maantuotteita ja tietenkin viipurinrinkeleitä.
Juomapuolesta Lyyli mainitsee ohjelmassa vain limonadin, mutta oli siellä juoppoja ja mustalaisia - missäs mustalainen ellei markkinoilla, päätti Lyyli haastattelunsa.
Edellisestä radiohaastattelusta vielä mainittakoon, että epävirallisten tietojen mukaan radiotoimittaja Niilo Ihamäki liittyi jollakin tavalla Kangasniemellä toimineeseen Mannisen kemikalioon ... tarkemmat tiedot puuttuvat (syntynyt v.1920 Köyliössä, missä vaikuttaa aktiivisesti edelleenkin ... valittu mm. Köyliön Lalliksi äskettäin).
