The HIGHWAYMEN
(Jukka Joutsi * 2003 October ~ latest additions: 15.12.2014).

A) 'The Highwaymen Mailbox':

(J.Schmidt, Germany - 7.10.2011): There are available a lot of concert DVDs by the Highwaymen. Which one you'd like to recommend for me, if I put my money just in one?

(JJ, 29.10.2011): I haven't seen all of their concert DVDs, but my favourite is 'Highwaymen - Live at Nassau Coliseum. New York, March 1990' (MC 6308). Directed by John Small (26 songs). This DVD is released in 2007 - obviously in Germany.

(J.Schmidt, Germany - 29.10.2011): Thanks - could you give still some information of that DVD you recommend - which songs Johnny Cash sings as 'lead singer' or solo?

(JJ, 29.10.2011): Johnny Cash sings 'Ring Of Fire', 'Folsom Prison Blues', 'Ragged Old Flag' and 'A Boy Named Sue' as lead singer as you described it..

B) 'The Highwaymen':

Perhaps the greatest Super Group in country music history, the original Highwaymen formed in 1985, consisted of Kris Kristofferson, Willie Nelson, Waylon Jennings and Johnny Cash. Combining their unique approaches to life and recording they traveled the world performing old style country music to millions of fans.
With a youthful fervor that equaled their younger contemporaries, these Highwaymen entertained their audiences far and wide, performing many of their biggest hits to sold out audiences around the world. In 1995 during the filming of their critically acclaimed DVD special, The Road Goes on Forever, Kris was asked, "What made the band so special?" His response? "Well, all of us including myself have always done things our own way. Sometimes it's made people angry but it's the one thing that's kept us all true to ourselves."
That spirit is the central theme to this recreation of that amazing, never to be seen again band. All of the performers in The Highwaymen – A Musical Tribute deliver an earnest tribute to each of these world famous country music superstars. Your audience will sit in amazement as each song, one hit after another, is sung just as if they were seeing the original band perform in 1985. They will witness first hand the friendship and comradery that existed between these legends and it will allow them to relive one of the greatest moments in country music history.

THE HIGHWAYMEN

"There should be music in all our lives. It would take away much of the grimness and sorrow, and to those of us who have been gifted with that greatest of all gifts, the singing voice, comes the great duty of giving what joy our voices may bring to those less fortunate."

 

 

Johnny CASH
Willie NELSON
Waylon JENNINGS
Kris KRISTOFFERSON

Original ALBUMS:
The Highwayman Vol.1 (1985)
The Highwayman Vol.2 (1990)
The Road Goes On Forever (Vol.3) (1995)

CHART HITS:
Highwayman (#1) (1985)
Desperados Waitin` For A Train (#15) (1985)
Silver Stallion (#25) (1990)



(Wikipedia, 21.10.2008):
The Highwaymen were a country supergroup comprising four musicians well known for, among other things, their involvement and pioneering influence on the outlaw country subgenre: Johnny Cash, Waylon Jennings, Willie Nelson and Kris Kristofferson.
Outlaws and good old boys Jennings and Cash had worked together previously and had great respect for each other; Jennings was a good friend of Cash's, the latter calling him his "blood brother." The two would go on to release a collaborative effort entitled Heroes in 1986. Cash had also arguably jump started Kristofferson's career by promoting him and one of his most well-known songs, "Sunday Mornin' Comin' Down", famously covering the latter.
Nelson had also worked with Jennings on three previous albums: 1978's Waylon and Willie, 1982's WWII and 1983's Take It to the Limit, and with Kristofferson on the 1982 album The Winning Hand with Dolly Parton and Brenda Lee. Though Cash and Nelson hadn't had much contact prior to the group's formation, there was mutual respect between them; notably, they would release the live VH1 Storytellers album together in 1998.
While Kris Kristofferson was perhaps lesser known for his participation in the outlaw country movement popularized by Nelson and Jennings, he was prominent on the Austin music scene during its 1970s heyday and included in the Highwaymen as a mark of his musical collaborations with and contributions to the others in the group.

Formed in 1985, the group released an album that same year entitled Highwayman, which followed the success of their #1 country hit, "Highwayman", a Jimmy Webb cover, and also spawned a Top 20 single, Guy Clark's "Desperados Waiting for a Train". At the time, the group did not have an official name and the album was credited to "Nelson, Jennings, Cash, Kristofferson". Produced by Chips Moman, Highwayman was released by Columbia Records.

In 1990, the group reunited for a second effort, simply entitled Highwayman 2, which did not repeat the success of their first album, but still became rather popular, reaching #4 on the country album charts, with the Lee Clayton-penned song "Silver Stallion" as the first single and a minor hit which made the country Top 40. The album was nominated for a Grammy for Best Country Vocal Collaboration. Highwayman 2 was produced, once again, by Moman. Six of the songs were written by, or in collaboration with, members of the group.

The group's final release prior to Jennings' death in 2002, was 1995's Don Was-produced album The Road Goes on Forever (a Robert Earl Keen, Jr. cover), and its single, "It Is What It Is", both of which went by relatively unnoticed. The four singers then returned to their solo careers, though a tenth-anniversary edition of The Road Goes on Forever appeared in 2005, with several raw bonus tracks added as well as, in some versions, a DVD containing the music video for "It Is What It Is" and a documentary entitled Live Forever - In the Studio with the Highwaymen.



(Jukka Joutsi, lokakuu/October 2003):
Vuonna 1985 ilmestynyt ensimmäinen albumi "The Highwayman" (Columbia), jolla neljän kantrititaanin kuultiin ensimmäisen kerran laulavan yhdessä, sisälsi seuraavat kymmenen laulua:
1. Highwayman 2. Last Cowboy Song 3. Jim, I Wore a Tie Today 4. Big River 5. Committed to Parkview 6. Desperados Waiting for a Train 7. Deportee (Plane Wreck at los Gatos) (with Johnny Rodriguez) 8. Welfare Line 9. Against the Wind 10. Twentieth Century Is Almost Over

Toinen albumi vuodelta 1990, "The Highwayman 2" (Columbia), sisälsi seuraavat laulut:
1. Silver Stallion 2. Born and Raised in Black and White 3. Two Stories Wide 4. We're All in Your Corner 5. American Remains 6. Anthem '84 7. Angels Love Bad Men 8. Songs That Make a Difference 9. Living Legend 10. Texas

Viimeiseksi jääneen kolmannen albumin (1995), "The Road Goes On Forever" (Liberty), laulut olivat:
1. The Devil's Right Hand 2. Live Forever 3. Everyone Gets Crazy 4. It Is What It Is 5. I Do Believe 6. The End Of Understanding 7. True Love Travels A Gravel Road 8. Death And Hell 9. Waiting For A Long Time 10. Here Comes That Rainbow Again 11. The Road Goes On Forever

Nimellä "The Highwayman - Super Hits" julkaistiin kahdelta ensimmäiseltä Columbia-albumilta koottuna seuraavan 10 laulun albumi:
1. Highwayman 2. Big River 3. Desperados Waiting for a Train 4. Last Cowboy Song 5. Twentieth Century Is Almost Over 6. Angels Love Bad Men 7. Silver Stallion 8. We're All in Your Corner 9. Songs That Make a Difference 10. American Remains

V.1999 Sony/Columbia julkaisi albumin "The Highwayman Collection", jossa oli käytettynä (eri tekstein) sama kansi kuin jo aiemmin julkaistulla kokoelmalla "The Super Hits".
Tämä uusi "Collection"-albumi sisälsi nyt kaikki 20 laulua kahdelta ensimmäiseltä albumilta.

Ei siis ihme, että ostavan yleisön keskuudessa on syntynyt paljon sekaannusta näiden "Highwayman"-albumien kanssa, joista kolme siis on ns. originaaleja ja kaksi muuta Columbian tekemiä jälkijulkaisuja samoilla kansilla, mutta eri nimillä.
Liberty-yhtiö sotki omalla tahollaan soppaa, kun he v.1995 kolmannelle albumille muuttivat yhtyeen nimeksi "The Highwaymen". Juuri samannimisenä vaikutti jo folk-kaudella kuuluisan "The Kingston Trion" kilpailijayhtye, joten lisää sekaannuksia seurasi. Folk-yhtyeen tuotantoa on äskettäin julkaistu uusilla CD-kokoelmilla ja tilausluetteloista lukemalla nimi "The Highwaymen" on saanut monet kantrinelikon ystävät tietämättämään tilaamaan folk-yhtyeen tuotantoa uudelleenjulkaisuna!

Toisen albumin ilmestyttyä v.1990 "Folk & Country"-lehdessä julkaistiin seuraava esittely:

(Jukka Joutsi: F&C 1990/2)
80-luvun kantritapaus oli vuoden 1985 Highwayman 1-albumi, jolla neljä suurta yhdisti voimansa ja karismansa.
Tulos oli ainutlaatuinen ja jatkoa sille odotettiin automaattisesti. Yllättävän kauan jatko-osan tulo kesti, mutta hyvää kannattaa odottaa.
Highwayman 2 on juuri niin hyvä kuin sen pitää ollakin. Sama tuottaja Chips Moman ja sama kultainen ajatus toteutuksessa: kaikille herroille tasapuolisesti huomiota laulajina ja säveltäjinä, teksteihin jonkinlaiseksi teemaksi pohdiskelua ihmisenä olemisesta korkealentoisen "sielukkaasti" ja samalla myös koskettavan maanläheisesti.
Albumin vahvin puoli on ehdottomasti neljän miehen maaginen vetovoima, mikä nostaa esim. Kristoffersonin osuudet hämmästyttävästi paljon upeammiksi kuin mitä hän on omilla sooloalbumeillaan viime vuosina saanut aikaan esityspuolella.
Jos mahdollista, niin Waylonkin tässä porukassa saa itsestään irti entistä vakuuttavamman lisävivahteen. Cash ja Willie ovat omat itsensä - se riittää aina.

Lee Claytonin sävellys Silver Stallion on miesten ensimmäinen single, joka tätä kirjoitettaessa on kipuamassa kohti listakärkeä (?) tasaisen varmasti. Laulu on tehokas tekstiltään ja miesten vuorottelevat soolo-osuudet tekevät siitä vielä paremman.
American Remains on ehkä albumin ainoa miinus. Se on täsmälleen ykkösalbumin nimikkohittisävelmän Highwayman eräänlainen jatko-osuus, mitä ilman olisi selvitty aivan hyvin. Kaikki eivät ehkä haluaisi myöskään kahta Willien soolonumeroa sävellyksistään, jotka ovat vielä pikkuriikkisen lepsuja (A3 ja B5).
Parhaita lauluja ovat Cashin sävellys Songs That Make A Difference, missä mies muistelee 60-luvun lopun musiikillisia ja henkisiä tuntojaan, ja Angels Love Bad Men (Waylonin ja Roger Murrahin sävellys).
Born And Raised In Black And White on mielenkiintoinen tarina kahdesta pojasta, joista toisesta tulee uskonmies ja toisesta pyssysankari. Herätellään mielikuvia siitä, miten ihmiset ovat Luojan pelinappuloita, mustia ja valkoisia kuten shakissa. Yhdellä siirrolla voi elämänpelin luonne muuttua.
We`re All In Your Corner pitää sisällään jo niin korkealentoisia vertauskuvia ja sanakoukeroita, että täytyy tunnustaa, ettei juttu avaudu minulle lainkaan "sanomapuolelta", kantrilauluna kuitenkin kaunis.
Kris-sävellykset Anthem `84 ja Living Legend ovat hänen vanhaa tuotantoaan, joista omat sooloversiot on jo hänen albumeillaan kuultu, mutta tässä porukassa Kris saa jostakin syystä mystisesti lisää "henkimaailman tenhovoimaa".
Cash laulaa Anthem `84-laulun melkein soolohommana ja se on mannaa kaikille Cashin ystäville.
Jos Krisin sooloura voimakkaan poliittisen värjäytymisen vuoksi USA:ssa onkin jo pitkään ollut tieten tahtoen vähän jäissä, mies on silti mielestäni paljon muutakin kuin vain nippu 70-luvun klassikoita lähes joka kantriartistin ohjelmistossa.
Albumin äänityspaikkoina ovat olleet Nashville, Memphis ja Spicewood (Texas). Projektia viivytti levy-yhtiöiden välinen sopimuskiista ja sattuivatpa Waylonin ja Cashin sydänvaikeudet myöskin samaan yhteyteen.
Pääasia on, että monien mielestä yksi kaikkien aikojen merkittävimmistä kantrilevyistä on saanut arvoisensa jatkon. Paremman vai huonomman, sitä ei tässä arvoluokassa ole tarpeellista ryhtyä repostelemaan, aika näyttää.
Jos vaikka vielä joskus ymmärtäisin tuon We`re All In Your Corner-laulun tarinaan kätketyn suuren valon! (JJ - 1990/2 F&C).

Don Was tuotti ja Rik Pekkonen toimi äänittäjänä kun nelikkomme v.1995 kokoontui viimeiseksi jääneen albumiprojektinsa tekoon Hollywoodiin Liberty-yhtiön logon alla .
Steve Earlen The Devil`s Right Hand varoittelee aseiden vaarallisuudesta, äitikin aina varoitteli, mutta korttipelissä sankarimme ampuu huijanneen vastustajansa liiankin nopeasti.
Billy Joe Shaver kirjoitti nyt jo edesmenneen poikansa kanssa laulun Live Forever, tekstin sisältö on myöhempien tapahtumien valossa muuttunut traagiseksi. Sävellyksenä hieno esimerkki Shaverin taidoista.
Kevin Welchin Everyone Gets Crazy surkuttelee melko tavanomaisesti yksinäisyyden kiroja.
It Is What It Is (Stephen Bruton-John Fleming) on raskas jyskytys, joka kuuluu ylihypättäviin. Rumpali Kenny Aronoff ja ulisevat sähkökitarat kilpailevat keskenään. Kiitos ei, aivan väärää tyyliä kvartetillemme.
Waylonin I Do Believe saa tekijältään sooloesityksen, pohdintaa korkeimmista voimista ja omista uskomuksista, miellyttävän rauhallista edellisen jälkeen.
Willie esittää oman peruskantrilaulunsa The End Of Understanding muiden ymmärtäväisellä avustuksella ja nyt ollaan albumin huippuhetkissä. Robby Turnerin steel-kitara vonkuu ja Willie vetää kuin hillbilly-könsikkäät vuosikymmeniä sitten tavernissaan.
Säveltäjäpari Dallas Frazier-L.A.Doodle Owens merkitsee yleensä synonyymiä puhtaalle kantrilaululle, True Love Travels A Gravel Road vähän laahaavanakin versiona täyttää odotukset.
Johnny Cash kirjoitti Junensa kanssa laulun Death And Hell, pitkiä puheosuuksia, tekstissä lähinnä outoja kielikuvia kuten "...pigs can see the wind" . Mukaan kohtalokkaita yön kuningattaria ja Pontius Pilatusta, ei parasta Cashin tuotantoa.
Stephen Brutonin toinen esiintyminen säveltäjänä, Waiting For A Long Time on vauhdikas ja huomattavasti parempi työnäyte kuin aiempi.
Krisin Here Comes That Rainbow Steinbeckin Vihan hedelmät-lainauksineen on mielenkiintoinen tarina, muttei välttämättä kuitenkaan kestä kaikkia lukuisia versioitaan.
Päätösnumerona kuullaankin albumin nimikkolauluna Robert Earl Keen Juniorin upea tarina, sellaisenaan kuin valmis elokuvakäsikirjoitus - Hollywoodissa kun ollaan! Laulajat saavat osuuksillaan esittää parhaita puoliaan äänenkäytössään ja esitystyylissään. Melkein viisiminuuttisena ehkä liian pitkä singlenä radioon, siinä ehkä selitys, ettei tämä loistokas esitys pystynyt nousemaan listoille.
(Jukka Joutsi, lokakuu / October 2003)

Johnny Cash

Waylon Jennings

etusivulle * front page.